Koira – ihmisen paras ystävä

[Fordél]

Eläinhän se vaan oli.

Eipä tainnut olla vain eläin. Siksi paljon jaksamisia ja kaikesta huolimatta hyvää joulua.

 

[cottonmouth]

Vilma oli hieno koira.

Kiitos. Olit minun paras ystäväni.

Parhaita ystäviä voi olla vain yksi ja nyt V kulkee mukana. Tai on kulkenut jo alkusyksystä.

 

[iibor]

Mikähän tuota meidän 1,5 -vuotiasta kultaisennoutajan urosversiota mahtaa vaivata, kun jouluaaton vastaisena yönä oksensi noin neljä kertaa, kaksi kertaa sellaista ruokamössöä ja kaksi kertaa sitten enää sappinesteitä. Jouluaatto, -päivä sekä tapaninpäivä menivät ihan normaalisti. Hän oli hölmö oma itsensä, ruoka maistui ja kakkakin oli täysin normaalia. Tänään kuitenkin tuossa viiden aikoihin oksensi taas sellaista ruskeaa ruuan ja mahanesteiden sekoitusta sekä kakkakin oli taas aivan löysää....

Mietin tässä vaan sitä, että olikohan nämä sattumalta kaksi erillistä kertaa vai voisiko nämä olla samaa vaivaa...

Tietty sitä voisi lekurilla lähteä käymään, mutta kysytään nyt täältä ensin, onko muilla ollut vastaavaa?

 

[Fordél]

Mikähän tuota meidän 1,5 -vuotiasta kultaisennoutajan urosversiota mahtaa vaivata, kun jouluaaton vastaisena yönä oksensi noin neljä kertaa, kaksi kertaa sellaista ruokamössöä ja kaksi kertaa sitten enää sappinesteitä. Jouluaatto, -päivä sekä tapaninpäivä menivät ihan normaalisti. Hän oli hölmö oma itsensä, ruoka maistui ja kakkakin oli täysin normaalia. Tänään kuitenkin tuossa viiden aikoihin oksensi taas sellaista ruskeaa ruuan ja mahanesteiden sekoitusta sekä kakkakin oli taas aivan löysää....

Mietin tässä vaan sitä, että olikohan nämä sattumalta kaksi erillistä kertaa vai voisiko nämä olla samaa vaivaa...

Tietty sitä voisi lekurilla lähteä käymään, mutta kysytään nyt täältä ensin, onko muilla ollut vastaavaa?

Meilläkin on ollut samanlaista ongelmaa vastaavanikäisen koiran kanssa. Koira kuitenkin tutkittiin eläinlääkärillä eikä mitään ihmeellisempää ollut. Syynä taisi olla närästys ja vatsalaukun ärtyminen. Koira söi pari viikkoa eläinlääkärin määräämää märkäruokaa ja sitten vaihdettiin nappulat. Tämän jälkeen oksentelu loppui.

Koira on oksennellut myös, kun on ollut jokin vieras esine vatsassa, tyyliin puunpalasia koiran järsimistä oksista. Oksentaminen on loppunut, kun esine on tullut ulos. Jos jatkuu pidempään, kannattaa varmasti viedä eläinlääkäriin.

 

[iibor]

....

Itsekin kyllä epäilin, että jostain kepistä saattanut jäädä jokin palanen mahalaukkuun ja se siellä ärsyttää, kun tuo niin innokkaasti niitä keppejä välillä järsii. Samoin en epäilisi, vaikka olisi ulkoa saanut jotain väärää suuhunsa ku jatkuvasti täytyy juoksuisten narttujen pissoja nuoleskella. Jotenkin vaan laittaa tuollainen useasti oksentaminen huolestuttamaan ja ihan vaan kyllä oman mielenrauhankin takia voisi eläinlääkärillä käväistä...

Perkele kun nuo ei osaa kertoa mikä on huonosti...

 

[Fordél]

Itsekin kyllä epäilin, että jostain kepistä saattanut jäädä jokin palanen mahalaukkuun ja se siellä ärsyttää, kun tuo niin innokkaasti niitä keppejä välillä järsii. Samoin en epäilisi, vaikka olisi ulkoa saanut jotain väärää suuhunsa ku jatkuvasti täytyy juoksuisten narttujen pissoja nuoleskella. Jotenkin vaan laittaa tuollainen useasti oksentaminen huolestuttamaan ja ihan vaan kyllä oman mielenrauhankin takia voisi eläinlääkärillä käväistä...

Sama täällä eli koiran lempipuuhaa on jyrsiä keppejä. Se voi sitten aiheuttaa tuota oksentelua. Ehkä kannattaa nyt päivä pari seurailla tilannetta, jos muuten kaikki on ok.

 

[Delter]

@iibor eihän koira sattumoisin yski tai köhi? Meillä on lähipiirissä parilla koiralla kennelyskää ja jatkuva yskiminen aiheuttaa niille yökkäysrefleksin.

 

[iibor]

@iibor eihän koira sattumoisin yski tai köhi? Meillä on lähipiirissä parilla koiralla kennelyskää ja jatkuva yskiminen aiheuttaa niille yökkäysrefleksin.

Ei yski eikä köhi, mahatautiahan noilla voi samalla tavalla olla kuin meikäläisilläkin, mutta tiedä noista. Noh, seuraillaan tilannetta. Onneksi päivystäviä löytyy tästä lähettyviltä.

 

[Barcelona]

Kiitos Facebookin "tänä päivänä" muistuksen takia huomasin että tänään alkaa itsellä sitten kolmas vuosi ilman koiraa. Kymmenvuotiaana sain ensimmäisen koiran ja neljä niitä on elämässä ollut yhteensä.

Pakko tunnustaa ikävä on niitä edelleen. Aina kun tulee koiranpentu vastaan kadulla niin pentukuume iskee. Mutta se luopumisprosessi kahden edellisen koiran kohdalla oli niin vaikea että en vaan halua kokea sitä ruljasnssia kertakaan eläessäni uudestaa. Tosin pakko on tunnustaa että tiedän kyllä minkä rotuisen koiran hommaisin ja nimikin on jo valmiinaa... Mutta onhan tässä toki koirattomuudessa tietenkin puolensa kun kyllähän ne sitoo. Niitä marraskuisisa jäätävässä tihuksaateessa tehtyjä lenkkejä en kaipaa yhteään enkä niitä hetkiä kun kotioven avatessa haistoi että koiralla taitaa nyt olla vatsa sekasin.

Jos nyt joku koiran omistavista palstatoveriesta nyt tän viestin luki niin anappa koirallesi ylmääräinen tassu-keksi ja vieppä se pitkälle lenkille. Ihan vaan meikäläisen mieliksi.

 

[Mostal0]

Laitetaas tähän topiciin avautuminen aiheesta, mikä on askarruttanut jo vuosia.

Flexihihnat. Olen ja tulen jatkossakin olemaan sitä mieltä, että meillä pitäisi olla laki mikä kieltää niiden käyttämisen taajama-alueilla. Jokainen meistä varmaan on nähnyt näitä fifejä, jotka ovat toisella puolella tietä kun omistaja on vielä toisella puolella.

Onhan se varmaan mukavaa, että koira pääsee vapaammin liikkumaan. On vain ikävä totuus, että ne ovat vaarallisia. Ne voivat yllättäen hajota niin pakkasen kuin valmistusvirheen takia (EDIT: Tokihan normaali hihnakin voi katketa, mutta väittäisin olevan aika helvetisti harvinaisempaa). Tämän näkemyksen sanominen ääneen saa yleensä äänekkään puolustelun siitä miten "pitää olla koko ajan tarkkana" tai jotain vastaavaa. Jokainen koiranomistaja tietää, että koira pääsee muutaman metrin aika helvetin nopeasti. Toki olen sitä mieltä, että jossain kohtaa koulutustakin on joku mennyt vituiksi, jos koiran pitää päästä lenkillä juoksemaan kymmenen metrin säteellä ympyrää. Kaikkein kuumottavinta on nähdä isoja koiria, tyyliin rottweilereita, joita kävelytetään flexin päässä.

Metsässä ja maalla nuo ovat aivan hyväksyttäviä, mutta ihmettelen suuresti ensinnäkin sitä miksei kukaan ole pitänyt tästä aiemmin ääntä ja vielä enemmän ihmettelen jos jokainen vastuullinen koiranomistaja ei jaa tätä näkemystä.

Ja jos sillä nyt on jotain väliä, niin olen koiraihminen. Omaa ei ole, koska en kykene siitä huolehtimaan, mutta lähipiirissä ja perhessä on ollut koiria sen 18~ vuotta.

 

[Alamummo]

Flexi on ihan hyvä kapistus, valitettavasti monella koiranulkoiluttajalla ei ole pienintäkään käsitystä siitä, miten lfexin kanssa toimitaan.

 

[Triplaexpresso]

Kiitos Facebookin "tänä päivänä" muistuksen takia huomasin että tänään alkaa itsellä sitten kolmas vuosi ilman koiraa. Kymmenvuotiaana sain ensimmäisen koiran ja neljä niitä on elämässä ollut yhteensä.

Pakko tunnustaa ikävä on niitä edelleen. Aina kun tulee koiranpentu vastaan kadulla niin pentukuume iskee. Mutta se luopumisprosessi kahden edellisen koiran kohdalla oli niin vaikea että en vaan halua kokea sitä ruljasnssia kertakaan eläessäni uudestaa. Tosin pakko on tunnustaa että tiedän kyllä minkä rotuisen koiran hommaisin ja nimikin on jo valmiinaa... Mutta onhan tässä toki koirattomuudessa tietenkin puolensa kun kyllähän ne sitoo. Niitä marraskuisisa jäätävässä tihuksaateessa tehtyjä lenkkejä en kaipaa yhteään enkä niitä hetkiä kun kotioven avatessa haistoi että koiralla taitaa nyt olla vatsa sekasin.

Jos nyt joku koiran omistavista palstatoveriesta nyt tän viestin luki niin anappa koirallesi ylmääräinen tassu-keksi ja vieppä se pitkälle lenkille. Ihan vaan meikäläisen mieliksi.

Boldatusta kohdasta erittäin samaa mieltä. Koiraihminen henkeen ja vereen, mutta se luopuminen muutama vuosi sitten otti niin koville etten halua kokea enää. Se karvainen kaveri oli siinä sekä hyvinä että huonoina aikoina, aina iloisena ja piristämässä päivää. Hienoja eläimiä.

 

[Alamummo]

Kiitos Facebookin "tänä päivänä" muistuksen takia huomasin että tänään alkaa itsellä sitten kolmas vuosi ilman koiraa. Kymmenvuotiaana sain ensimmäisen koiran ja neljä niitä on elämässä ollut yhteensä.

Pakko tunnustaa ikävä on niitä edelleen. Aina kun tulee koiranpentu vastaan kadulla niin pentukuume iskee. Mutta se luopumisprosessi kahden edellisen koiran kohdalla oli niin vaikea että en vaan halua kokea sitä ruljasnssia kertakaan eläessäni uudestaa. Tosin pakko on tunnustaa että tiedän kyllä minkä rotuisen koiran hommaisin ja nimikin on jo valmiinaa... Mutta onhan tässä toki koirattomuudessa tietenkin puolensa kun kyllähän ne sitoo. Niitä marraskuisisa jäätävässä tihuksaateessa tehtyjä lenkkejä en kaipaa yhteään enkä niitä hetkiä kun kotioven avatessa haistoi että koiralla taitaa nyt olla vatsa sekasin.

Jos nyt joku koiran omistavista palstatoveriesta nyt tän viestin luki niin anappa koirallesi ylmääräinen tassu-keksi ja vieppä se pitkälle lenkille. Ihan vaan meikäläisen mieliksi.

Hieno kirjoitus, allekirjoitan. Meidän toinen vinttikoiramme lähti 1,5 vuotta sitten ja päivääkään ei mene, ettenkö sitä haikeudella muistaisi. Se oli hieno tyttö. Toinen on vanhus vielä porskuttaa, mutta eipä tuon kaveri päivien määrää tiedä... Meillekään tuskin enää tulee uutta koiruutta kaveriksi, vaikka mistä sitä koskaan tietää.

Annoin kaverille mieliksesi pari koirannamia ja kohta lähdetään lenkille, kunhan isäntä on tullut kotiin.

 

[Isaskar]

Mutta se luopumisprosessi kahden edellisen koiran kohdalla oli niin vaikea että en vaan halua kokea sitä ruljasnssia kertakaan eläessäni uudestaa...

Jos nyt joku koiran omistavista palstatoveriesta nyt tän viestin luki niin anappa koirallesi ylmääräinen tassu-keksi ja vieppä se pitkälle lenkille. Ihan vaan meikäläisen mieliksi.

Oikeastaan tekisi mieli vain lainata tämä teksti eikä lisätä siihen mitään. Ensimmäinen yö, kun koira ei tuttuun tapaan kaivaudu peiton alle joskus aamuyöllä. Välillä ärsyttänytkin tapa, josta yritettiin opettaa poiskin mutta lopulta annettiin mennä noin.

Oli vielä eilen päivällä täynnä elämää ja vapaana juoksemisen riemua. En ollut mukana, mutta siitä viimeisestä lenkistä jäi kuvia muistoksi. Ei ollut tapana usein kuvata, mutta eilen oli poikkeuksellista iloa kun pääsi ensimmäistä kertaa pitkän talven jälkeen metsään juoksemaan. Samalla lenkillä onnettomuus, jota en pysty nyt kuvailemaan, mutta josta tuli niin pahat vammat että oli pakko antaa sen mennä. En kuvitellut, että voisi tuntua näin pahalta. Edellinen koira kuoli hitaasti edenneeseen sairauteen ja jotenkin siihen osasi suhtautua. Tähän ei mitenkään.

 

[Barcelona]

Edellinen koira kuoli hitaasti edenneeseen sairauteen ja jotenkin siihen osasi suhtautua. Tähän ei mitenkään.

Voimia sinne surutyöhön. Noi kun joutuu luopumaan koirastaan ennen aikojaan on todella pahoja ja tuntuu niin väärältä. Kahden koiran kohdalla olen sen itse joutunut käymään läpi.

 

[Alamummo]

@Isaskar tuntui tosi pahalta lukea, että koirallesi kävi noin huonosti. Lähtöön ja luopumiseen ei osaa tuossa tilanteessa mitenkään varautua ja se tuntuu todella epäreilulta. Tosi paljon jaksamista ja voimia surutyöhön... Tuli tosi surullinen fiilis.

 

[Vino]

Reilu vuosi siitä, kun äitin koira Jonni lähetettiin koirien taivaaseen, niin nyt on taas surua. Oma rakas vanha herra Töppönen päästettiin eilen Jonnin seuraksi. Töppönen oli 15-vuotias sekarotunen (varmaankin Bichonia ja Villakoiraa). Tuli mulle 3-vuotiaana semmoselta juopolta ukolta, joka oli sitä hakannu ja vetäny etujaloista. Grr!

Töppönen oli kyllä omanlaisensa persoona, eikä ikimaailmassa tuu toista samanlaista olemaan. Ties kyllä jos halus jotain ja ties jos ei halunnu, niin päättäväinen se oli. Nyt loppu aikoina Töppösen takajalat oli hervottomat, ihan kun ne ei ois ollu sen omat ollenkaan. Ja kun istu lattialla ja koitti mennä maahan, meni aina vähän kerrallaan ja nous sit takas ylös ja taas yritti uusiks. En tiiä ottiko sen kropassa joku vastaan vai oliko ne jalat niin kipeet. Ikinä se ei valittanu, mutta eihän koirat yleensäkään valita jos ovat jostain kipeitä.
Elämän ilo hävis Töppösen silmistä kokonaan, eikä sitä mikään oikein innostanu. Se vaan söi ja nukku. Söi hevosen annoksia ja kuitenkin laihtu. Viimesessä punnituksessa paino 8 kiloa ja parhaimpina päivinä paino näytti 10,2 kiloa.

Töppönen oli kyllä persoona ja nyt on aivan järkyttävän tyhjä aukko elämässä. Viimesen kuvan kun Töppösestä otin, niin sisko sano, että ihan kun Töppönen hymyilis, kun nukkuu jo ikiuntaan.

Maailman rankin päätös oli päästää Töppönen pois ja tulin siihen tulokseen, että omaa koiraa mulle ei enää koskaan tule. On niistä luopuminen niin vaikeeta.
Töppönen jäi eläinlääkäriin ja tulee sitten uurnassa kotiin.

Voi pieni rakas, kun meillä kaikilla on niin kova ikävä!!

Tästä on kulunut jo 2,5 vuotta. Välillä tulee olo, että haluais koiran pyörimään jalkoihin ja muutenkin mukana kulkemaan paikasta paikkaan. Mutta sitten välillä taas en halua.
Äiti kyllä jo jossain vaiheessa sanoi, että jos otat koiran, niin se voi mennä äitin luo "hoitoon" kun oon töissä. Ei tarvisi kummankaan olla yksin (äitilläkään ei ole omaa koiraa, eikä ole meinannut ottaakaan).
Olishan se kaveri/perheenjäsen ihana ja tulis uloskin lähdettyä enemmän, mutta en sit kuitenkaan tiiä..Ehkä aika ei vielä kuitenkaan ole kypsä uudelle koiralle?
Sen kuitenkin tiedän, että jos se koira joskus tulee, se ei ole pentu. Sitä ihan alusta aloittamista en jaksa. Semmonen vähän vanhempi, 3-5 vuotias olisi hyvä. Mutta antaa ajan vielä kulua ja täytyy miettiä ihan rauhassa tätä asiaa, eihän tässä mitään kiirettä ole.

 

[Mostal0]

Flexi on ihan hyvä kapistus, valitettavasti monella koiranulkoiluttajalla ei ole pienintäkään käsitystä siitä, miten lfexin kanssa toimitaan.

Tähän on jäänyt tarttumati. Joo, on hyvä kapistus, mutta voisitko perustella miksi flexejä pitäisi käyttää/saada käyttää kaupungeissa ja taajama-alueilla? Mikä on se syy, miksei kaikilla koirilla voisi olla tavallista hihnaa? Itse en keksi yhtäkään järkisyytä.

 

[Alamummo]

Tähän on jäänyt tarttumati. Joo, on hyvä kapistus, mutta voisitko perustella miksi flexejä pitäisi käyttää/saada käyttää kaupungeissa ja taajama-alueilla? Mikä on se syy, miksei kaikilla koirilla voisi olla tavallista hihnaa? Itse en keksi yhtäkään järkisyytä.

Kyllähän flexin avulla koira pääsee vähän sivummalle pusikkoon halutessaan. En käyttäisi sellaista missään keskikaupungilla, mutta lähiöelämässä flexi on ihan ok, kunhan taluttaja osaa käyttää sitä. Omalla koirallamme ei ole flexiä vaan tavallinen talutin.

 

[Mostal0]

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli...iraalassa-useita-paivia-puhumattomana/7369260

"Sen jälkeen koira kiskaisi rikki taluttimensa lukon ja juoksi pyöräilevän lapsen päälle."

Yllättävä käänne. Saattaa kuulostaa joltain henkilökohtaiselta ristiretkeltä flexihihnoja kohtaan, mutta ei kyse ole siitä. Äitini tosin on kerran melkein ajanut koiran yli fillarilla kun (yllätys) pakkasessa jäätynyt flexihihna ei enää palautunutkaan ja koira oli neljän metrin päässä toisella puolella tietä kuin omistaja. On tässä kylllä kyse siitäkin, että en ole kuullut niitä valideja vasta-argumentteja niin yhtäkään.

En keksi oikeasti yhtäkään syytä, miksei voisi olla lakia, joka yksinkertaisesti antaisi mahdollisuuden vaikka suoraan sakottaa flexihihnassa koiraansa taajama-alueella pitävää koiranomistajaa. "Flexin avulla koira pääsee vähän sivummalle pusikkoon halutessaan." Miksi sen pitäisi päästä? Jos sen pitäisikin päästä, niin mene itse perässä, sinä olet vastuussa siitä koirastasi. Yllä mainitsin, koulutuksessa on jo lähtökohtaisesti mennyt jokin pieleen, jos koiran pitää lenkillä päästä viiden metrin päähän pusikkoon.

Ja edelleen, maalla ja metsässä ne flexihihnat on kyllä ihan ok. Vaikkakin myös siellä sitä pitää osata käyttää.

 

[Alamummo]

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli...iraalassa-useita-paivia-puhumattomana/7369260

"Sen jälkeen koira kiskaisi rikki taluttimensa lukon ja juoksi pyöräilevän lapsen päälle."

Yllättävä käänne. Saattaa kuulostaa joltain henkilökohtaiselta ristiretkeltä flexihihnoja kohtaan, mutta ei kyse ole siitä.

Niin kuulostaa. Mitä tuo sitten on, jos ei jotain ristiretkeä?

Eikä tuossa jutussa edes sanottu, että koira on flexissä. Huonolaatuinen lukko voi hajota vahvan koiran nykäisystä ihan tavallisessakin taluttimessa. Enemmin tuon murheellisen episodin on aiheuttanut se, että koiraa ei ole koulutettu eikä se ollut taluttajansa hallinnassa. Tuollaisia koiria ei tarvittaisi ollenkaan.

 

[Mostal0]

Niin kuulostaa. Mitä tuo sitten on, jos ei jotain ristiretkeä?

Eikä tuossa jutussa edes sanottu, että koira on flexissä. Huonolaatuinen lukko voi hajota vahvan koiran nykäisystä ihan tavallisessakin taluttimessa. Enemmin tuon murheellisen episodin on aiheuttanut se, että koiraa ei ole koulutettu eikä se ollut taluttajansa hallinnassa. Tuollaisia koiria ei tarvittaisi ollenkaan.

Noinkin voi toki sanoa. Ei mainittu suoraan, että on flexissä joo, mutta ne hihnat ja kaulapannat vaan hajoaa huomattavasti harvemmin ku flexirimpulat, vai kiistätkö?

Ja olen pahoillani jos noin koet, mutta haluaisin kyllä vastauksen tuohon viimeiseen kysymykseeni. Eli miksi sen koiran pitäisi päästä pidemmälle pusikkoon kaupunkialueilla? Sellaiseen pusikkoon mihin itse et koiran perään sitten voisikaan mennä? Ei tässä ole kyse mistään muusta kuin siitä, että kukaan ei kykene perustelemaan flexihihnojen käyttöä kaupungeissa.

Ja tuohon viimeiseen tarkentaisin, että tuolllaisia koiranomistajia ei tarvitsisi ollenkaan.

 

[Leon]

Saako olla huonojalkaisia koiranomistajia?

 

[Everton]

Ei mainittu suoraan, että on flexissä joo

No ei mainittu suoraan, kun ei ollut flexissä. "Talutin oli hevosille tarkoitettu juoksutushihna."

Olettamuksesi vaan sopi hyvin agendaasi.

 

[K.A.H]

Flexi ei ole kyllä oikein käytettynä ole millään tavalla vaarallinen. Elämäni aikana olen kahdella koiralla käyttänyt flexiä, yhteensä 15 vuoden ajan, ja vaaratilanteita on sattunut tasan nolla. Toki siitä saa vaarallisen pikkulapsen käsissä, tai jos ei yhtään ole hereillä mitä ympäristössä tapahtuu. Yhtään flexiä en ole myöskään saanut rikki, mutta koiranikin ovat toki olleet pieniä eivätkä ne vedä siis kovin lujaa.