Kummasti about seiskan jengi otti maailmanmestaruuden nimiinsä.
Juuri tämän takia aikuistenkin maajoukkueessa pitäisi mahdollisuuksien mukaan suosia entistä enemmän tätä nuorta sukupolvea, varsinkin nyt kun NHL:ssäkin pelaa jo varsin paljon suomalaisnuorukaisia ja heitä on muissakin sarjoissa tärkeissä rooleissa (SM-liiga, KHL yms).
Euroopassa pelaavat isommat tähdet ovat erikseen, mutta A-maajoukkueesta pitäisi muuten dumpata armotta pois kaikki jo näyttönsä antaneet perusväkertäjät, pörrääjät sekä hävittyjen puolivälierien ja ratkaisupelien kiikaritilastopelaajat. Ja myös seniorikategoriaan hiljalleen kuuluvat NHL-pelaajat jos ei potku enää riitä eikä ole mitään kentän ulkopuolista johtajuuttakaan tai muuta lisäarvoa tarjolla.
Toivottavasti ei kevään MM-kisoissa nähdä tilannetta, jossa joku 33-vuotias SM-liigan peruspelaaja-ensikertalainen tai KHL:ssä tehoilla 2+4 kautensa kiekkoillut EHT-luottojyrä ohittaa kisavalinnoissa virtaa täynnä olevia kaapokakkoja, parikymppisiä tuplamaailmanmestareita tai henrijokiharjuja.
Ruotsi on voittanut kaikki alkusarjan pelinsä U20-kisoissa 2008-2019, mutta se on tuona aikana voittanut vain kerran kultaa. 12 vuotta alkusarjan dominointia ja 1 kulta! Lisäksi tuolta ajanjaksolta Ruotsilla on 5 hopeaa, 1 pronssi, 4 hävittyä pronssiottelua ja 1 putoaminen puolivälierässä. Näyttää siltä, että voittamisen kulttuuri alkusarjassa ei ole synnyttänyt voittamisen kulttuuria ratkaisupeleissä, joissa Ruotsin saldo edellisen 12 vuoden ajalta on, että turnaus on 10 kertaa päättynyt tappioon.
Jutun alussa kerrottiin, että 7 arvosana tarkoitti sitä, että pelaaja pelasi tasollaan. Mielestäni joukkueesta ei löytynyt kovin montaa ylisuorittajaa vaan kaikki pelasi aikalailla sillä tasolla mitä itse ainakin odotin.
Muun muassa @Barcelona tämän kiteytti varsin osuvasti. Jos pelaajat pelasi tasollaan näin yleisesti, kai sitten joukkuekin suoritti odotetulla tasollaan. Ja kuitenkin voitti maailmanmestaruuden, siis mitä ihmettä?
Toivottavasti ei kevään MM-kisoissa nähdä tilannetta, jossa joku 33-vuotias SM-liigan peruspelaaja-ensikertalainen tai KHL:ssä tehoilla 2+4 kautensa kiekkoillut EHT-luottojyrä ohittaa kisavalinnoissa virtaa täynnä olevia kaapokakkoja, parikymppisiä tuplamaailmanmestareita tai henrijokiharjuja.
Nyt en kyllä äkkiseltään muista Kanadan paidasta tällaisia tapauksia. Liekö Jonathan Toews edellinen tällainen ja siitäkin on yli 10 vuotta aikaa? USA:lla näitä toki jonkin verran näkee, viime vuosilta ainakin Matthews ja Eichel on tällaisia tapauksia ja on niitä joitain muitakin.Hauskaa, että USA ja Kanada ovat kelpuuttaneet samana vuonna junnukisoja pelanneita junnuja aikuisten kisoihin. Kummasti alkoi Kanadankin sijoitukset nousta, kun mm-kisoihin on lähetetty pelaajia eikä terassien happy hour - tarjouksia odottelevia väkijuoman perään olevia sauruksia.
Erittäin hyvä näkemys ja hyvin kirjoitettu. Tuohon ei periaatteessa tarvitsisi lisätä yhtään mitään.Minusta Jatkoajan toimituksellinen linja näissä kisoissa tiivistyy kahteen lauseeseen. Toinen löytyy pelaaja-arviosta Urho Vaakanaisen (hänen arvionsa 8 sinänsä ok, ainakin jos ignoroi ennakko-odotuksissaan alla olleen vaikean loukkaantumisen, mitä tosin ei tehty) kohdasta: "Miinusta muutamista tilanteista, joissa luki peliä väärin ja teki väärän ratkaisun kiekollisena, kun syötön sijaa tuli viivettä kuskaamisella." Toinen puolestaan finaalianalyysistä: "Vastassa oli peliään turnauksen aikana monipuolistanut Yhdysvallat, joka antoi Suomelle erittäin kovan vastuksen myös taktisesti."
Profiilipakki, jonka suurimmat vahvuudet ovat silkinpehmeä liikkuvuus ja suunnanmuutospeli, ei tee ainoastaan väärin vaan 2 x väärin kun sortuu jonkun kerran tuomaan kiekkoa jalalla. Ja kun joukkue, jonka aggressiivisen kiekottoman pelin kanssa Suomi oli alkulohkopelissä aivan helisemässä omasta päästä lähtöjen suhteen, ei löydäkään finaaliin samaa virtaa ja uskallusta ja antaa sen sijaan Suomelle tilaa kiekon pitämiseen ja hyökkäykseenlähtöihin järjestäytymiseen valumalla jonkun sortin puolivillaiseen träppiin, niin siinä onkin kyse pelin monipuolistamisesta ja erittäin kovasta taktisesta vastuksesta.
Sen verran vielä pelaaja-arvioista, että minun mielestäni isoimmat hudit olivat Laaksonen, Heinola, Puustinen ja Moilanen.
Moilaselta nähtiin esiin nostettujen fyysisten ja peliä vastustajan päätyyn painaneiden otteiden vastapainoksi kädettömyyttä ja tukku virheitä, ei paljon, mutta peliaikaan suhteutettuna sen verran ettei minusta nähty mitään sellaista loistoa, joka nostaisi kiikareilla vetäneen hyökkääjän arvion plus-merkkiseksi.
Puustinen oli varmasti yksi joukkueen nimettömimpiä pelaajia ja aloitti penkiltä, nousi ensin nelosketjuun parantaen sen peliä molempiin suuntiin, ja siitä kakkosylivoimaan parantaen sen yhteen loksahtamista sekä kolmosketjuun ilman että ketjun meininki merkittävästi kärsi mahtiturnauksen pelanneen Talvitien lähdöstä. Päälle rooliin suhteutettuna erittäin mukavat kolme tehopinnaa (tehot jäivät vähäisiksi, mitä sieniä arvioija on syönyt?) niin turnaus oli alaketjujen hyökkääjältä suuri onnistuminen.
Heinola astui ykköspakkipariin ja pelasi loukkaantumiseensa asti hyvin ja todella nousujohtoisesti, paras jäi Comtois'n töhöilyn vuoksi todennäköisesti näkemättä. Kaksikymppisten kisoissa kun on häkkipää pakki niin odotusarvot ovat kolmosparissa räpiköintiä vaikka se olisi saatana Bobby Orr, niin miten tuosta saa seiskan? Hyvän liigastartin luomista odotuksista huolimatta.
Laaksonen taas pelasi huikeat kisat ollen kapeaksi käyneessä puolustuksessa ihan tasavertainen liideri noiden NHL-miesten kanssa. Selkeä seiskan pelaaja siis. Arvio moittii pelottavasta kiekollisesta pelistä ja virheistä pelaajaa, joka teki aivan hätkähdyttävän vähän virheitä siihen nähden, kuinka paljon oli kiekossa. Turnauksen viimeisissä peleissä aloin jo painetilanteissa automaattisesti miettiä "ai se on Laaksonen joka on kiekossa, ei siis hätää", eikä ollutkaan.
Nähdäkseni tuo Suomen menestys perustui enemmänkin erinomaiseen pelitapaan ja joukkueen kollektiiviseen suorittamiseen kuin yksilöiden erinomaisiin turnauksiin. Toki noissa Jatkoajan arvioissa oli muutamia melko kyseenalaisia näkemyksiä (esimerkiksi Tolvasen 6), mutta ei tuossa joukkueessa erinomaisia suorittajia hirveän montaa ollut. Esimerkiksi Heponiemi ja Kakko pelasivat osassa peleistä hyvin, mutta he myös katosivat kuvasta joissain peleissä. Kärkiroolin hyökkääjän pitäisi olla näkyvässä roolissa turnauksen jokaisessa ottelussa, jotta mielestäni voitaisiin antaa turnauksesta erinomainen arvosana.Muun muassa @Barcelona tämän kiteytti varsin osuvasti. Jos pelaajat pelasi tasollaan näin yleisesti, kai sitten joukkuekin suoritti odotetulla tasollaan. Ja kuitenkin voitti maailmanmestaruuden, siis mitä ihmettä?
Itsellä ainakin sydän tykytti finaalissa muutamassa tilanteessa, kun Laaksonen pelasi ihan ylirohkeasti ja menetti kiekkoja puolustuspäässä. Toki noita virheitä sattuu kaikille, mutta mielestäni hyvät kisat pelannut Laaksonen pelasi juuri nimenomaan finaalissa kisojen huonoimman pelinsä. Tuohon voi myös vaikuttaa se, että Heinolan loukkaantumisen takia joutui pelaamaan isompia minuutteja kuin monissa muissa turnauksen otteluissa.Turnauksen viimeisissä peleissä aloin jo painetilanteissa automaattisesti miettiä "ai se on Laaksonen joka on kiekossa, ei siis hätää", eikä ollutkaan.
Nyt en kyllä äkkiseltään muista Kanadan paidasta tällaisia tapauksia. Liekö Jonathan Toews edellinen tällainen ja siitäkin on yli 10 vuotta aikaa? USA:lla näitä toki jonkin verran näkee, viime vuosilta ainakin Matthews ja Eichel on tällaisia tapauksia ja on niitä joitain muitakin.
Luukkosen torjuntaprosentti pudotuspeleissä Kanadaa, Sveitsiä ja USA:ta vastaan 95,6%.
Ihan oikea mies siellä luukulla siis turnauksessa seisoi.
Niin mielelläni kuin osallistuisinkin Ruotsin dissaamiseen, kannattaa kuitenkin pitää kiinni faktoista. Tässä tilastossa Ruotsin mitalit U18-kisoista ja U20-kisoista esitettynä siten, että vanhemman ikäluokan U18 mitalit tulevat esiin. E tarkoittaa ei mitalia ko. ikäluokasta:
*snip*
Jääkiekko on paitsi pelikirjapeli myös materiaalipeli. Ja Ruotsi on onnistunut erinomaisesti hyödyntämään jopa vajavaista materiaalia. Jospa selitys Ruotsin maailmanmestaruuksien puutteeseen onkin se, että materiaali ei vain ole ollut tarpeeksi hyvää. Niinkuin ei tänäkään vuonna. Vajavaisella materiaalilla pääsee alkusarjassa pitkälle, jos pelitapa on loistavasti sisäistetty, mutta materiaalin rajat tulevat lopulta vastaan. Eivät raukat vaan osaa reagoida tilanteisiin tarpeeksi hyvin.
On näitä joitain ketkä on pelanneet silloin n. puolitoista vuotta aiemmin junnukisat ja sitten seuraavan aikuisten MM-kisat, mutta tosiaan äkkiseltään ei tule tuon Toewsin lisäksi mieleen muita ketkä olisivat pelanneet samana vuonna sekä junnukisat että aikuisten MM-kisat. Voitti muuten molemmat mestaruudet eli sekä aikuisten että junnujen MM-kultaa.McJebus nyt on aikas lähellä (ainoa, mikä äkkiseltään itsellekin tulee mieleen) kanukeilta, kun pelasi 19-vuotiaana 2016 MM-skaboissa. Ja ratkas perkele sen finaalinkin Leijonien tappioksi.
Ei tosin ollut pelannut samana vuonna U20-kisoja, vaan edellisenä.
Nopeasti muisteltuna tulee mieleen Ryan Murray. Pelasi 2011-12 junnukisat, 2012 MM-kisat sekä draftattiin tulevana kesänä.On näitä joitain ketkä on pelanneet silloin n. puolitoista vuotta aiemmin junnukisat ja sitten seuraavan aikuisten MM-kisat, mutta tosiaan äkkiseltään ei tule tuon Toewsin lisäksi mieleen muita ketkä olisivat pelanneet samana vuonna sekä junnukisat että aikuisten MM-kisat. Voitti muuten molemmat mestaruudet eli sekä aikuisten että junnujen MM-kultaa.
Sandor Miklos.Kukakohan se olisi sitten se kaikkien aikojen nuorin aikuisten MM-kisoissa pelannut?
Sandor Miklos.
Tuli hieman vilkaistua lähetystä joukkueen paluuhärdellistä lentoasemalla. Herkkä hetki, kun Ahokkaalle työnnettiin tuore baby syliin. Siinä meille tosi-tv:tä!
Kyllä itse ainakin ymmärän Tolvasen puolesta ton arvosanan vaikka täällä paljon kritiikkiä sille tuleekin. Tulee vähän Pasi Rautiaisen kuuluisa lehdistötilaisuus mieleen siinä puolustelussa. Haluisin nähdä sen shown ku pate olis painanu nuorten kisoihin 0 maalia täyteen täysikäsenä ja olis samanlainen ylistys käynnissä.