Yllä on tiivistys ydinasiasta. Jos avataan laajemmin, kyse on Venäjän (ja Kiinan, Saudien, Qatarin yms) harjoittamasta politiikasta, jonka avulla maasta luodaan vetovoimaisempaa kuvaa nykyisen autoritaarisuuden/diktatuurin päälle. Tätä pehmeää vallankäyttöä harjoitetaan mm. kulttuurin ja urheilun avulla ja se toimii niin maiden sisällä kuin ulkopuolella. Esimerkiksi Jokerit jossain Siperian perukoilla on Venäjän sisäpolitiikassa osoitus onnistumisesta ja siitä, että hallinto kykenee tuomaan kansalle viihdettä myös Venäjän ja entisten neuvostotasavaltojen sekä satelliittivaltioiden ulkopuolelta. Suomessa soft power inhimillistää kuvaa Venäjästä ja tutustuttaa venäläisiin huippujoukkueisiin voittajina varsinkin playoffeissa. Soft poweria ja siihen osin liittyvää verkkovaikuttamista voi pitää nykyään sotaa tehokkaampana tapana saada valitun maan asiat sekaisin. Venäjä on tässä onnistunut varsin mainiosti niin USA:ssa kuin EU:ssa.
Jos Venäjän soft power ihan oikeasti kiinnostaa, kannattaa lukea artikkelikokoelma Authoritarianism Goes Global (kielenä englanti). Siinä käsitellään myös Venäjän soft poweria. Suomeksi samaa asiaa löytyy mm. Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professorin Tuomas Forsbergin haastatteluista ja myöhemmin tulevasta tutkimuksesta sekä tohtori Saara Jantusen haastatteluista ja kirjasta.
Taisi olla @Ole Fart joka otti hard powerin esille todeten, että onneksi ei enää sitä. Hard power tarkoittaa nimensä mukaisesti kovempaa linjaa. Kuten energialla kiristämistä, aseellista uhkaamista jne. Valitan jos faktat häiritsevät tässäkin, mutta Venäjä kiristää edelleen Suomea(kin) ja uhkailee sotilaallisilla ja muilla vastatoimilla, jos Suomi käyttää itsenäisesti päätösvaltaansa ja hakee NATO:n jäsenyyttä.