Kisat ovat nyt saksalaisten osalta ohi, kisojen lopputulos on pettymys mutta mistään flopista ei voida puhua. Ennen kisoja tuli Ehrhoffin, Gocin ja Reimerin ilmoituksen että urat maajoukkueessa on ohi, tämä aiheutti valtavan loven joukkueen identiteettiin. Tähän päälle lisäksi aivan tolkuttoman huono tuuri loukkaantumisten kanssa.
Maalivahtiosastolla Pielmeier suli pahemman kerran, Treutle ja Niederberger ansaitsevat puhtaat paperit.
Puolustuksessa näkyi karusti Ehrhoffin johtajuuden puute eikä Dennis Seidenberg saanut täytettyä sitä ruutua, viime kisojen paras puolustaja oli läsnä lähinnä satunnaisina hetkinä, pääasiassa vain paperilla. Yannic Seidenberg kantoi kiekollisen pakin roolia ja onnistui siinä ihan asiallisesti. Jonas Müller on edelleen kehittyvä ja tulevien vuosien puolustuksen kivijalka. Holzer teki parhaansa mutta vähäiset pelimäärät kauden aikana näkyivät otteissa.
Hyökkäyksen aivoina toimi odotetusti Draisaitl joka loi järkyttävän määrän paikkoja joukkuekavereilleen, paikoitellen otteista huokui turhautuminen kun onnistumisia ei voittojen muodossa tullut. Ehliz oli joukkueen taistelija numero 1, pelistä toiseen todella kova tekeminen ja yrittäminen, en ihmettele että rapakon takana ollaan kiinnostuneita. Kahun ei päässyt samaan lentoon kuin olympialaisissa vaikka ihan kelpo kisat pelasikin, pieni käsivamma haittasi kisoja. Muita puhtailla papereilla selvinneitä hyökkääjiä olivat Hager, Plachta ja Pietta.
Piettaa olisin kyllä rohkeammin kokeillut ylemmissä kentissä, varsinkin kun näissä kisoissa saksalta puuttui tulivoimaa, seurajoukkieessa Pietta tekee kovia tehoja, mm-kisoissa mies on profiloitunut lähinnä puolustavaksi sentteriksi.
Nuorukaiset Tiffels, Eisenschmid, Michaelis saavat puhtaat paperit, varsinkin viimeisenä mainittu ilahdutti allekirjoittanutta. Sen sijaan Wiederer ei löytänyt paikkaansa missään vaiheessa kisoja.