Marjamäelle kenkää!

  • 217 210
  • 1 122

WildThing

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät ja Minnesota Wild
Eikä sekään johtunut pelillisistä asoista vaan siitä että eräs Anne pahoitti mielensä ja meni itkemään Kalelle...
Aivan käsittämätön kommentti ja silkkaa valetta.
Vielä tänäkään päivänä Niinimaa ei ole asiasta julkisuuteen puhunut. Viimeksi taisi olla vuosi sitten kun Radiorockin tai Cityn haastattelussa yrittivät Niinimaata saada avautumaan tuloksetta. Todella kunnioitettavaa toimintaa Niinimaalta ja mies on viimeisiä, joita asiasta itkemisestä voi syyttää.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Niin, millä perusteella Jalonen saisi enemmän NHL-pelaajia kisoihin mukaan kuin Marjamäki? 2011 MM-kisoissa taisi olla kaksi NHL-pelaajaa eli Koivu ja Tuomo Ruutu, ja 2013 oli Lauri Korpikoski. 2009 ja 2010 kisoista en muista, mutta tuskin kauheeasti oli niissäkään. 2012 kisoissa oli NHL-pelaajina muistaakseni Koivu, Filppula ja Jussi Jokinen ja maalissa Kari Lehtonen.

Eipä tuo Jukka Jalonenkaan siis mitenkään erityisen paljon näitä NHL-pelaajia saanut mukaan houkuteltua, joten siinä mielessä erikoista jos joku pitää nimenomaan NHL-pelaajien mielenkiinnon vuoksi Jalosta parempana vaihtoehtona niin ainakaan historia ei puolla tätä.

Ei saanut Jukka Jalonen tosiaan ainakaan merkittävästi sen enempää apuja kuin Kojo tai Marjukkakaan. Jalostahan moitittiin siitä, miten onnistui "pilaamaan" välinsä NHL-pelaajiin Vancouverissa 2010. Tämä on tuntunut unohtuneen ihmisiltä aika lahjakkaasti. Ja ajateltiin, että kun Erkka tulee 2014 ruoriin, niin ongelma poistuu. Kuitenkin 2014 MM-joukkue oli nimilistaltaan surkea, olkoonkin, että oli silloinkin olympiatalvi takana.

Samoin olen naureskellut sille, miten on uutisissa luotu kuvaa, jonka mukaan Jari Kurri olisi onnistunut maajoukkueen GM:n paikalla sen paremmin kuin Lehtinen viime vuosina. Samalla tavalla Kurri sai kieltäytymisistä raippaa aikanaan kuin Lehtinen. Ja jos sai montakin pelaajaa "pakottamalla" mukaan (kuten jutussa annettiin ymmärtää), niin aikamoinen ongelma on meillä tainnut olla jo pitkään käsissä näiden kieltäytymisten kanssa.

Ihan mukavaa on ollut viime aikoina seurata kiekkopiirien heräämistä tähän kieltäytymisongelmaan. Nythän ovat jyrähtäneet omalla tyylillään jo Harri Nummela, Kalervo Kummola, Olli Jokinen ja Hannu Jortikka ainakin. Ja kaipa Kurrikin ainakin hieman. Painetta pelaajien suuntaan onkin lisättävä, ellei kyetä toteutettamaan esimerkiksi ehdottamaani "kolmikantaneuvottelua" Liiton, valmennuksen ja pelaajiston kesken.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Ei saanut Jukka Jalonen tosiaan ainakaan merkittävästi sen enempää apuja kuin Kojo tai Marjukkakaan. Jalostahan moitittiin siitä, miten onnistui "pilaamaan" välinsä NHL-pelaajiin Vancouverissa 2010. Tämä on tuntunut unohtuneen ihmisiltä aika lahjakkaasti. Ja ajateltiin, että kun Erkka tulee 2014 ruoriin, niin ongelma poistuu. Kuitenkin 2014 MM-joukkue oli nimilistaltaan surkea, olkoonkin, että oli silloinkin olympiatalvi takana.

Kerrannaisvaikutuksilla on kiva spekuloida, mutta JJalonen sai kuitenkin Bratislavaan mukaan Kapteeni Koivun ja Tuomo Ruudun, ja sitä mukaa vahvan entisistä ja tulevista NHL-pelaajista koostuvan, kokeneenkin nipun. Oli pitkän linjan maajoukkuerunkoa ja johtavia pelaajia. Noista kotikisoista ei oikein muistikuvaa, ketä kaikkia oli saatavissa, kun ottaa huomioon että siinä oli pieni katve vanhan sukupolven poistuessa ja tämän uudemman astuessa esiin.

Enkä osaa sanoa 2014 mm-kisoistakaan mitään. Yks maajoukkueturnaus, eli NHL-olympialaiset kauden keskellä on jo kova rutistus, mm-kisat keväämmällä sitten se ja sama.

Ihan mukavaa on ollut viime aikoina seurata kiekkopiirien heräämistä tähän kieltäytymisongelmaan. Nythän ovat jyrähtäneet omalla tyylillään jo Harri Nummela, Kalervo Kummola, Olli Jokinen ja Hannu Jortikka ainakin. Ja kaipa Kurrikin ainakin hieman. Painetta pelaajien suuntaan onkin lisättävä, ellei kyetä toteutettamaan esimerkiksi ehdottamaani "kolmikantaneuvottelua" Liiton, valmennuksen ja pelaajiston kesken.

Kiinnostaakohan tän päivän pelaajia oikeesti mitä em. fossiilit horisee. Ei äkkiä keksi yhtään syytä miksi pitäisi.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Kerrannaisvaikutuksilla on kiva spekuloida, mutta JJalonen sai kuitenkin Bratislavaan mukaan Kapteeni Koivun ja Tuomo Ruudun, ja sitä mukaa vahvan entisistä ja tulevista NHL-pelaajista koostuvan, kokeneenkin nipun. Oli pitkän linjan maajoukkuerunkoa ja johtavia pelaajia. Noista kotikisoista ei oikein muistikuvaa, ketä kaikkia oli saatavissa, kun ottaa huomioon että siinä oli pieni katve vanhan sukupolven poistuessa ja tämän uudemman astuessa esiin.

Enkä osaa sanoa 2014 mm-kisoistakaan mitään. Yks maajoukkueturnaus, eli NHL-olympialaiset kauden keskellä on jo kova rutistus, mm-kisat keväämmällä sitten se ja sama.

Kiinnostaakohan tän päivän pelaajia oikeesti mitä em. fossiilit horisee. Ei äkkiä keksi yhtään syytä miksi pitäisi.

Selvähän se on, että nyt Marjamäen aikana tuota nuorta vahvaa runkoa on alkanut puskea enemmän esiin. Jukka Jalosen aikana änäriväki oli varsin konkaripainotteista. Voi olla, että nuoremmat lähtisivät ainakin aluksi mukaan innokkaammin Jalosen joukkueeseen. Kunnes taas huomaavat, että voi ei, sehän peluuttaa jotain eurohokia, eikä olekaan niin ihana.

Sen kuitenkin muistan, että ennen 2011 kisoja joukkue haukuttiin lyttyyn eli ei se mikään superjoukkue ollut. Ei kukaan odottanut, että Jakke Immonen painaa 9 kaappia tai että Granlund kykenee niin vahvaan pelaamiseen. Lisäksi tuolloisessa joukkueessa esimerkiksi Sami Lepistö ei ollut läheskään yhtä hyvä pelaaja kuin on nykyään. Silloin maalivahdit eivät vakuuttaneet etukäteen ollenkaan jne. Puolustuksessa oli kaiken maailman Jyrki Välivaaroja (toki Välivaara esiintyi silloin syksyn Karjala-turnauksessa hyvin) jne. On helppoa jälkikäteen sanoa, että oli vahva joukkue, mutta ennen kisoja tuota mieltä ei ollut kukaan. Muistan nimittäin kyseisen kevään erittäin hyvin.

2014 Suomen joukkuehan oli aivan farssi. Rinne toki maalilla pelasti paljon. Muut NHL-avut olivatkin sitten kehäraakki-OJ ja junnu-Haula. Lisäksi Euroopasta moni jätti kisat väliin. Pakistohan oli jo vitsin rajamailla Marttisine ja Korpikareineen. Tuloksena toki oli lopulta hieno MM-hopea, mutta eihän siinä enää ollut puolivälieräpaikkakaan omissa käsissä (vaan vaati muistaakseni silloin huonosti kisat pelanneen Sveitsin voittoa Latviasta).

Ei heitä varmaan kiinnostakaan, mutta hyvä, että asiaan on edes jotenkin puututtu. Ainakin ongelman olemassaolo on tunnustettu.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Sen kuitenkin muistan, että ennen 2011 kisoja joukkue haukuttiin lyttyyn eli ei se mikään superjoukkue ollut. Ei kukaan odottanut, että Jakke Immonen painaa 9 kaappia tai että Granlund kykenee niin vahvaan pelaamiseen. Lisäksi tuolloisessa joukkueessa esimerkiksi Sami Lepistö ei ollut läheskään yhtä hyvä pelaaja kuin on nykyään. Silloin maalivahdit eivät vakuuttaneet etukäteen ollenkaan jne. Puolustuksessa oli kaiken maailman Jyrki Välivaaroja (toki Välivaara esiintyi silloin syksyn Karjala-turnauksessa hyvin) jne. On helppoa jälkikäteen sanoa, että oli vahva joukkue, mutta ennen kisoja tuota mieltä ei ollut kukaan. Muistan nimittäin kyseisen kevään erittäin hyvin.
.

Pakiston ruotimisen muistan toki, laadun puolesta ja ettei yhtään rightin pakkia löytynyt mistään. Ei oo tullut pelejä vuosiin katsottua, mutta ilmeisesti Jalonen ns. tunnisti tilanteen, materian rajallisuuden, koska muistikuvieni mukaan kiekkokontrolli/alaspäin pelaaminen/maalin takana seisominen/rytmittäminen vietiin Meidän Pelin kontekstissa äärimmilleen. Tulostahan tuli. Ja mahdollisesti maailmanennätys tappioasemasta voittoon nousemisista yksissä kisoissa.

Ja sekin muistuu kuinka JJ jakso, kenties liiallisuuksiin muistuttaa, kuinka tämä oli Mikko Koivun joukkue. Politiikon vikaa? Sitoutunut ja yhtenäinen oli. Oli pelillinen tuki, selkäranka, yhteisiä onnistumisia ja itseluottamus sekä usko joukkueeseen katossa, nousujohteisesti.
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Jukka Jalosella olisi ollut mahdollisuus saada kotikisoihin 2012 miltei kaikkien aikojen joukkue, mutta se romuttui, kun kokenut Anaheim-kaksikko S.Koivu-Selänne jäi pois vaikka heidän pelinsä päättyivät runkosarjaan. Kyllähän tässä yksi syy saattoi olla Vancouverin 2010 tapahtumat.

Olen sitä mieltä, että pelaajien silmissä valmennuksen auktoriteetti tulee pitkälti johtamisesta ja tavasta toimia, ei pelitavasta. Näin se ainakin Kari Jalosen ja Erkka Westerlundin kohdalla oli. Eihän heidän pelitapansa silmiä hivelevää lyhytsyöttöpeliä Leijonissa ole olleet. Mutta pelaajat ovat aina olleet sitouteneita heidän tapaansa toimia. Eihän Barkov olisi ollut mukana toistamiseen kisoissa 2016, jos olisi 2015 havainnut, että K.Jalosen tapa ei toimi.

Marjamäki pilasi mahdollisuudet osin jo World Cupissa ottamalla johtoryhmäänsä näitä ex-legendoja. Pelaajat ajattelevat asioita yhä vieläkin niin, että päävalmentaja johtaa ja vie projektia. Nyt siellä oli iso porukka juttelemassa joutavia.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Jos nyt en ihan väärin muista, niin olihan tuo 2014 pelillisesti aika hirveää superseifti hokia. Jäätävää puolustustaistelua, jossa jumalmoodissa loistanu Rinne mahdollisti Suomen pärjäämisen.
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Päivän Ilta-Sanomissa Erkka Westerlund toteaa, että kieltäytyjiä on riittänyt aina. Westerlund nostaa esimerkiksi oman aikansa Leijonissa, pahimpana kevät 2014, jolloin joukkueessa oli peräti 16 ensikertalaista. Westerlund sanoo, että kevään 2014 tilannetta ei saisi koskaan olla. Westerlund sanoo tietävänsä, että kaikki poisjäännit eivät johdu eivätkä ole koskaan johtuneet vain loukkaantumisista tai sopimustilanteesta.
 

scholl

Jäsen
Marjamäki pilasi mahdollisuudet osin jo World Cupissa ottamalla johtoryhmäänsä näitä ex-legendoja. Pelaajat ajattelevat asioita yhä vieläkin niin, että päävalmentaja johtaa ja vie projektia. Nyt siellä oli iso porukka juttelemassa joutavia.

Totta. Tosin minusta se pilattiin sillä, että projekti alkoi ihan väärään aikaan. Hänet heitettiin liiton toimesta bussin alle.
 
Suosikkijoukkue
SaiPa, KiPa-90, KuPS, Valioliiga ja NHL yleisesti
Marjamäki pilasi mahdollisuudet osin jo World Cupissa ottamalla johtoryhmäänsä näitä ex-legendoja.
En tiedä muistinko oikein, mutta eikös tähän legendojen haalimiseen taustajoukkoihin, tullut käsky ihan järjestäjien taholta? Olihan siellä Ruotsillakin neuvonantajan tittelillä muun muuassa Alfredsson, Sundin ja Lidström häärimässä taustajoukoissa.
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
En tiedä muistinko oikein, mutta eikös tähän legendojen haalimiseen taustajoukkoihin, tullut käsky ihan järjestäjien taholta? Olihan siellä Ruotsillakin neuvonantajan tittelillä muun muuassa Alfredsson, Sundin ja Lidström häärimässä taustajoukoissa.

Okei, en tiedä tuosta. Jos järjestäjien toimesta noin vaaditaan, World Cup näyttäytyy entistä hölmömpänä turnauksena.

Lisäksi se, että muillakin on, on ihan toinen asia. Muilla se voi toimiakin, Suomella pääsääntöisesti ei.
 

Rankkari

Jäsen
Virhevalinta päävalmentajaksi, mutta jääkiekkoliitto jatkaa hyvä veli politiikkaansa, ja herra saa jatkaa pestissään. Itse olisin antanut paikan näihin mm kisoihin valmentajaksi, lähes kenelle muulle tahansa. Olisi ollut aika puhdistaa pöytää.
No näillä mennään. Toivottavasti maajoukkuepelit kiinnostavat jatkossa muitakin, kuin vain sm liiga pelaajia, ja muutamaa khl tai nhl pelaajaa. Varsinkin nuorten alle 25v. nhl/khl pelaajien, tulisi osallistua kisoihin, mikäli ovat terveenä.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Virhevalinta päävalmentajaksi, mutta jääkiekkoliitto jatkaa hyvä veli politiikkaansa, ja herra saa jatkaa pestissään. Itse olisin antanut paikan näihin mm kisoihin valmentajaksi, lähes kenelle muulle tahansa. Olisi ollut aika puhdistaa pöytää.
No näillä mennään. Toivottavasti maajoukkuepelit kiinnostavat jatkossa muitakin, kuin vain sm liiga pelaajia, ja muutamaa khl tai nhl pelaajaa. Varsinkin nuorten alle 25v. nhl/khl pelaajien, tulisi osallistua kisoihin, mikäli ovat terveenä.
Niin, nämä kisathan olisi ollut hyvä paikka kokeilla, mille meno näyttää ihan puhtaalla turnausvalmentajalla. Itse ainakin olen pitkäaikaista valmentajaa vastaan. Se luo mielestäni jonkun asteisen epäkohdan, kun valmentaja hio filosofiaansa ja pelitapaansa päässään vuoden tai useammankin ja sitten pelaajien pitäisi iskostaa se muutamassa viikossa.

Turnausvalmentajan kanssa koutsi ja pelaajat lähtisi samalta viivalta.
 

chauron

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIMARS
Niin, nämä kisathan olisi ollut hyvä paikka kokeilla, mille meno näyttää ihan puhtaalla turnausvalmentajalla. Itse ainakin olen pitkäaikaista valmentajaa vastaan. Se luo mielestäni jonkun asteisen epäkohdan, kun valmentaja hio filosofiaansa ja pelitapaansa päässään vuoden tai useammankin ja sitten pelaajien pitäisi iskostaa se muutamassa viikossa.

Turnausvalmentajan kanssa koutsi ja pelaajat lähtisi samalta viivalta.

Suomella ei vaan ole vara antaa tuommoista ”samalta viivalta” tyylistä tasoitusta vaan suomi tarvii pelitapaedun pärjätäkseen. Ja tämä ei todellakaan tarkoita marjamäkimäistä mikromanageerausta vaan valitulle kokoonpanolle sopivaa pelitapaa ja vahvaa motivointia.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Suomella ei vaan ole vara antaa tuommoista ”samalta viivalta” tyylistä tasoitusta vaan suomi tarvii pelitapaedun pärjätäkseen. Ja tämä ei todellakaan tarkoita marjamäkimäistä mikromanageerausta vaan valitulle kokoonpanolle sopivaa pelitapaa ja vahvaa motivointia.
On varaa lähteä samalta viivalta. Suomella on ihan tarpeeksi kokonaisarvoltaan tarpeeksi hyviä pelaajia, että lyhyessä turnauksessa voidaan haastaa ketä vain. Todennäköisimmin se haastaminen onnistuu, kun pelaajat saavat olla mahdollisimman lähelle oma itsensä. Hokkuspokkustaktiikat vain sotkevat menoa lyhyessä turnauksessa.
 
Niin, nämä kisathan olisi ollut hyvä paikka kokeilla, mille meno näyttää ihan puhtaalla turnausvalmentajalla. Itse ainakin olen pitkäaikaista valmentajaa vastaan. Se luo mielestäni jonkun asteisen epäkohdan, kun valmentaja hio filosofiaansa ja pelitapaansa päässään vuoden tai useammankin ja sitten pelaajien pitäisi iskostaa se muutamassa viikossa.

Turnausvalmentajan kanssa koutsi ja pelaajat lähtisi samalta viivalta.

Miten ajatusmallissasi turnausvalmentaja valittaisiin ja kenen toimesta? Niin ja missä vaiheessa? Ihan uteliaisuuttani ja mielenkiinnosta kyselen. Ajatushan on sinänsä mielenkiintoinen, mutta jäin miettimään miksi ihmeessä ei edes yritettäisi kuroa materaalieroa hyvällä valmistautumisella ja järkevällä pelitavalla mitä voidaan hioa ja iskostaa pelaajille pitkin kautta?
 

chauron

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIMARS
On varaa lähteä samalta viivalta. Suomella on ihan tarpeeksi kokonaisarvoltaan tarpeeksi hyviä pelaajia, että lyhyessä turnauksessa voidaan haastaa ketä vain. Todennäköisimmin se haastaminen onnistuu, kun pelaajat saavat olla mahdollisimman lähelle oma itsensä. Hokkuspokkustaktiikat vain sotkevat menoa lyhyessä turnauksessa.

Jos lähdetään pelaajien tason perusteella, silloin Kanada, Ruotsi ja Venäjä lähtee suoraan etumatkalta. Siinä onkin sitten USA, Tsekki ja Suomi suunnilleen samalla tasolla ja parhaat ranskalaiset, sveitsiläiset ja tanskalaiset pelaajat.

Nimenomaan joukkuepelillä on tullut kaikki mitalit. Mut ylivalmentamista ja pilkunnussintaa ei tarvita, ei siellä pidä opettaa pelaan uutta
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Miten ajatusmallissasi turnausvalmentaja valittaisiin ja kenen toimesta? Niin ja missä vaiheessa? Ihan uteliaisuuttani ja mielenkiinnosta kyselen. Ajatushan on sinänsä mielenkiintoinen, mutta jäin miettimään miksi ihmeessä ei edes yritettäisi kuroa materaalieroa hyvällä valmistautumisella ja järkevällä pelitavalla mitä voidaan hioa ja iskostaa pelaajille pitkin kautta?
Jaa a... En tiiä. Ehkä apuvalmentajat voisivat luotsata europelaajia läpi kauden euroturnauksissa. Ja ehkä sieltä voitaisiin jo hakea koostumuksia alaketjuihin. Kenties nämä kaverit voisivat pelata eri tyylillä kuin vasta kisoihin saapuvat vahvistukset?

Koska suurimmassa roolissa olevat pelaajat eivät joka tapauksessa ehdi jauhamaan sitä pelitapaa koko kauden vertaa. Ja näiden pelaajien tekemisestä hokkuspokkustaktiikoiden opettelu näin lyhyellä aikavälillä vie liikaa keskittymisestä oleelliseen. Täytyy kehittää systeemi, joka sopii parhaiten merkittävimmässä roolissa pelaaville jätkille.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Jos lähdetään pelaajien tason perusteella, silloin Kanada, Ruotsi ja Venäjä lähtee suoraan etumatkalta. Siinä onkin sitten USA, Tsekki ja Suomi suunnilleen samalla tasolla ja parhaat ranskalaiset, sveitsiläiset ja tanskalaiset pelaajat.

Nimenomaan joukkuepelillä on tullut kaikki mitalit. Mut ylivalmentamista ja pilkunnussintaa ei tarvita, ei siellä pidä opettaa pelaan uutta
No ehkä jos arvioidaan suoraan jotain tulivoimaa. Ei pidä kuitenkaan väheksyä hyökkääjien puolustustietoisuutta, työmoraalia ja nöyryyttä ja ison kaukalon pelin ymmärrystä. Tää on joukkuelaji, jossa joukkuepelin parhaaseen iskuun saava joukkue todennäköisesti voittaa. Siis silloin kun ollaan kuitenkin näin lähellä heidän tasoa.
 
Suosikkijoukkue
Two Degrees of Mike Sillinger
Ruotsihan tuota turnausvalmentajasysteemiä käytti vuosituhanteen vaihteessa isä-Forsbergin ja Nilssonin pestien välissä. Taisi olla niin, että Elitserien-valmentajia kierrätettiin maajoukkuepesteissä ja niistä valittiin sitten kokemusten perusteella MM-kisaluotsit.
 
Koska suurimmassa roolissa olevat pelaajat eivät joka tapauksessa ehdi jauhamaan sitä pelitapaa koko kauden vertaa. Ja näiden pelaajien tekemisestä hokkuspokkustaktiikoiden opettelu näin lyhyellä aikavälillä vie liikaa keskittymisestä oleelliseen. Täytyy kehittää systeemi, joka sopii parhaiten merkittävimmässä roolissa pelaaville jätkille.

Ei tämän takia tarvita mitään turnausvalmentajaa. Tarvitaan ainoastaan kyvykäs ja fiksu valmentaja, joka ymmärtää erot pelaajien välillä ja osaa suhteuttaa pelitavan joukkueen materiaaliin ja lisäksi antaa sopivasti vapauksia hirttäytymättä liikaa pelitapaan.

Edelleenkin, mikäli Suomi haluaa jatkossa saada jotain kilpailuetua millä heikomman materiaalin antamaa takamatkaa kurotaan kiinni, niin näkisin kyllä nykymallin järkevämpänä kuin turnausvalmentajan mallin.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Nimenomaan joukkuepelillä on tullut kaikki mitalit. Mut ylivalmentamista ja pilkunnussintaa ei tarvita, ei siellä pidä opettaa pelaan uutta

Minua kiinnostaisi kyllä tietää, mikä on täsmällisen joukkuepelivalmentamisen ja ylivalmentamisen välinen raja. Kaiken kuullun/luetun/nähdyn perusteella Marjamäen valmennusote ei seinävarmasti ole enempää pilkun nussimista kuin vaikkapa Jose Mourinhon tai Pep Guardiolan koutsaus. Näiden huippufutiskoutsien peliin valmistavissa harjoituksissa/palavereissa käydään esimerkiksi kulmapotkuja niin perustellusti läpi, että vastustajan pelaajien ponnistuskykyä arvioidaan, miten onnistuu yhdellä jalalla, kahdella jalalla, miten takapainoisessa asennossa etc. Onko tuo sitten pilkunnussintaa? Kenties, mutta varsin tuloksekasta sellaista.

Jos Alpo Suhosta on uskominen, niin vika taitaa olla enemmän NHL-pelaajien valmiudessa ottaa vastaan informaatiota kuin siinä, että Suomen valmentajat jotenkin ylikoutsaisivat.
 

Artturenos

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, NHL, Blackhawks. sympatiat Lightning.
Minua kiinnostaisi kyllä tietää, mikä on täsmällisen joukkuepelivalmentamisen ja ylivalmentamisen välinen raja.

Tämä on minuakin kiinnostava kysymys ja olen tätä paljon pohtinut. Itse miellän ylivamentamisen tapana jossa pakotetaan peliä kovasti valmentajan toimesta johonkin hänen ennalta määrittelemään suuntaansa. Oikeastaan aivan sama asia kun pelaajalla yliyrittäminen, jossa pelaaja rupeaa pakottamaan ratkaisuja. Reagoidaanko peliin vai yritetään pakottaa peliä reagoimaan pelaamiseen. Tästähän Marjamäkeä onkin eniten kritisoitu, että hän vaihtelee pelisuunnitelmiaan niin paljon, että hän luulee ilmeisesti voivansa ennakkooon päättää minkälainen peli on tulossa ja pakottaa peliä johonkin hänen taktisen nerouden suuntaansa. Itse ymmärtäisin että kyse ei ole edes varsinaisesti mistään nippelitiedon määrästä tämän kaltaisesta asioista, mitä tuo sana ylivalmentaminen varsinaisesti tarkoittaa.

Jukka Jalonen on tästä nykyisin eriävä valmentaja. Jukka Jalonen ei edes näytä joukkueelleen vastustajasta videoita, koska ei halua että vastustaja määrittää sitä millä tavalla oma joukkue lähtee peliä pelaamaan.
 

chauron

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIMARS
Just näin kuten yllä sanottiin, pitkälti samaa mieltä. Eli sitä kun turnaustasolla linja vaihtelee valtavasti per vastustaja eikä lähdetä ns. standardisoidulla pelisysteemillä pelaamaan vastustajia vastaan. Toisin sanoen, ns. "jatkuva pelin sisäinen reagointi" suunnitelmallisuuden sijaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö jotain tiettyä vastustajaa vastaan lähdettäisi hieman muokatulla taktiikalla, mutta mikäli koko systeemiä pyritään säätämään alimman pakin liikeradan tasolla per peli, yrittää valmentaja ihan liikaa. Tässä mielessä tuo yliyrittäminen on ihan hyvä vertaus. Tuollaisessa pelissä ei ole sujuvaa virtausta eikä pelaaminen tule selkärangasta joten se ei myöskään ole kovin hauskaa pelata.

Pelitavan pitää tulla selkärangasta ja on aina parempi, että päävalmentaja asettaa kokonaisen kehyksen tyyliin meidän peli, jossa suhteellisen pienillä vivahteilla saadaan aikaan pelitapaetua per peli. Kannattaa tosin huomata että yks näistä syistä miksi maajoukkue ei välttämättä pelillisesti niin paljon kiinnosta, on se että pitkälti maajoukkueen pelitapa vastaa sitä tapaa millä liigaa pelataan. Ja se on äärettömän kaukana siitä miten pohjois-amerikassa pelataan - tästä erosta ponnistaa iso konflikti mikä voi olla omiaan vähentää näiden amerikanvahvistusten mielenkiintoa, kuten esim. Laine tässä sanoo:

Patrik Laine Tapparan pelitavasta Ylelle: "Ei tekisi mieli pelata tuota enää hetkeäkään, olen saanut siitä tarpeekseni" - LIIGA - 06.04.2018 - Uutiset - Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta
 

lätkää

Jäsen
Minua kiinnostaisi kyllä tietää, mikä on täsmällisen joukkuepelivalmentamisen ja ylivalmentamisen välinen raja. Kaiken kuullun/luetun/nähdyn perusteella Marjamäen valmennusote ei seinävarmasti ole enempää pilkun nussimista kuin vaikkapa Jose Mourinhon tai Pep Guardiolan koutsaus. Näiden huippufutiskoutsien peliin valmistavissa harjoituksissa/palavereissa käydään esimerkiksi kulmapotkuja niin perustellusti läpi, että vastustajan pelaajien ponnistuskykyä arvioidaan, miten onnistuu yhdellä jalalla, kahdella jalalla, miten takapainoisessa asennossa etc. Onko tuo sitten pilkunnussintaa? Kenties, mutta varsin tuloksekasta sellaista.

Jos Alpo Suhosta on uskominen, niin vika taitaa olla enemmän NHL-pelaajien valmiudessa ottaa vastaan informaatiota kuin siinä, että Suomen valmentajat jotenkin ylikoutsaisivat.

Se ero on varmastikin siinä että menee ylivalmentamisen puolelle kun valmentaja alkaa olla suurempi kuin joukkue.

Toisaalta tässä on se illuusio että kun ollaan aivan huipulla missä lajissa tahansa niin luullaan että valmentaja on jotenkin uskomaton ja yksinään tekee joukkueen. Ja ei tarvi olla edes huipullakaan, valmentaja on vain yksi pienehkö osa joukkuetta.

Esim. Futiksessa ja muissakin palloilulajeissa jossa Suomessa media ja ihmisetkin ovat menneet siihen uskoon että peli olisi jotenkin uskomattoman taktista ja valmentajalla on jotenkin valtaisa merkitys.

Niin väärin, lopulta pelin sisällä on kyse pelaajien peliälystä ja ominaisuuksista jotka palvelevat pelin voittamista. Ei siitä että mikä se pelitapa tai taktiikka oli.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös