Vancouver Canucks 2016–2017

[nuck]

Prospecteista;

Gaudette teki kuudennessa pelissä kauden neljännen maalin ja nyt kasassa 4+5 tehot.

Gaudetten koostevideo viime viikonlopun pelistä löytyy täältä (valkoisten #8).

Liike ja kiekolliset taidot näyttävät olevan hyvällä tasolla ja mielestäni hän vaikuttaa nyt viime kautta nopeammalta. Fyysistä puolta pitää vielä ainakin kehittää. Viidennen kierroksen varaukseksi (2015) Gaudette vaikuttaa olevan kyllä hyvällä tiellä jo hyvän viime kauden jälkeen. Tuolloin oli jo harvinaista Canucksin varaushistoriassa, että varattu pelaaja tekee +1 varausvuonna yli 30 pistettä yliopistotulokkaana.

Lockwood teki viidennessä pelissä 1+1 tehot ja hänellä nyt 3+3

Lockwoodin koostevideo viime viikonlopun pelistä löytyy puolestaan täältä (keltaisten #10).

Komea alku Lockwoodille yliopistossa ja jaettu pistepörssin johto kuuden pelin jälkeen joukkueessaan. Energinen ja hyvin liikkuva pelaaja hänkin Gaudetten tapaan. Lockwoodin pelissä on havaittavissa ehkä vielä Gaudettea enemmän myös santapaperia.

Myös Boeser lisäsi saldoaan kahdella ja nyt viidessä pelissä tehot 6+6. Todella hyvältä näyttää siis näiden kolmen hyökkääjän osalta kehitys ja tulosta tulee yliopistosarjassa. Saas nähdä missä vaiheessa näitä pelaajia aletaan rekrytoimaan ammattilaiseksi.

Boeserin alkukausi onkin sitten ihan toisessa luokassa noihin kahteen yllä mainittuun, vaikka heidänkin alkukautensa on ollut hyvä. Viime viikonloppuna tuli viimeksi kahteen peliin viisi maalia. Vähän ajattelin ennen kautta, että Boeserilla voi ottaa jonkin aikaa päästä mukaan kunnolla kun kolme hänelle tuttua pelaajaa (Stecher, Schmaltz ja Caggiula) lähtivät North Dakotasta, mutta mitä vielä, jälki on ollut vielä viime kauttakin tehokkaampaa näin alkukaudesta.

Muiden sarjojen pelaajista Zhukenov on pinna per peli tahdissa (7, 3+4) QMJHL:ssä. OHL:ssä Brett McKenzie on jatkanut tehokkaana ja nyt 11 pelissä on tehot 8+5. Samoin Kyle Pettit on löytänyt kädet ja on nyt yli pinna per peli tahdissa (10, 5+7). WHL:ssä Stukel on tehnyt 3+1 tehot seitsemään peliin.

Pettit ei ole enää Canucksin listoilla, kun Canucks ei tehnyt hänelle sopimusta. Hän ei vaikuta kyllä tämän kauden alun tehoista huolimatta tulevalta NHL-pelaajalta ja parempikin hänelle saada tehoja jos aikoo vielä saada jonkun joukkueen kiinnostumaan.

Itse olen CHL-pelaajista tällä hetkellä eniten innoissani McKenzien lisäksi puolustaja Guillaume Briseboisista, joka pelasi mielestäni hyvät leirit Canucksin mukana kesällä ja on nyt tehnyt seuravaihdon jälkeen piste/peli -tahdissa Q:ssa. Hyvin liikkuva ja lähemmäs 190 senttinen puolustaja on ihan mielenkiintoinen seurattava juniorisarjojen puolella.

..mutta muuten tilanne on hyvä. Ja varsin erilainen jos verrataan vaikka varausvuosiin 2011-2012, jolloin sieltä "löydettiin" esimerkiksi Matthew Beattie, Wesley Myron, Alex Mallet, Joe Labate ja Nicklas Jensen. Noista mainituista oikeastaan kukaan ei mennyt junnuissakaan eteenpäin varauksen jälkeen vaan ura oli joissain tapauksissa hyvinkin nopeasti taputeltu.

Varaustoiminta vaikuttaa saaneen tosiaan entistä enemmän niitä kaivattuja osumia. Toki hutejakin tulee ja noilla pelaajilla on vielä pitkä matka ammattilaiskentille. Kuitenkin omissa juniori-/yliopistojoukkueissaan viime kausien varaukset ovat onnistuneet paljon paremmin kuin on Canucks-leirissä totuttu.

Kesän 2014 varauksista peräti viidellä pelaajalla on edelleen mahdollisuus luoda NHL-ura (Virtanen, McCann, Demko, Tryamkin ja Forsling) ja seuraavan kesän varauksista ainakin Boeser. Brisebois ja Gaudette vaikuttavat hyviltä varauksilta (Olsonkin varausnumeroon nähden). Menneen kesän varauksista on vielä nyt vaikea sanoa mitään, mutta alun perusteella ainakin Juolevi, Lockwood ja McKenzie ovat herättäneet lupauksia tulevaisuuteen.

 

[nuck]

En ehtinyt viikonlopun aikana kirjoittamaan tänne peleistä, mutta laitetaan nyt jotain pientä;

Kaksi peliä ja kaksi tappiota, vastustajina Oilers ja Caps. Kummatkin pelit olivat kolmannessa erässä "yhden maalin pelejä", mutta kummassakin parempi joukkue vei lopulta pisteet. Canucks taistelee, mutta joukkueella ei vain riitä taso tällä hetkellä.

Sedinit ovat aloittaneet heikosti, Eriksson on ihan yössä (yhdeksän peliä maaleitta - tosin ehtihän hän omiin tekemään jo kerran), Edler on aloittanut huonosti ja Bärtschi ei ole osunut vielä kertaakaan paikoista huolimatta. Lisäksi nelosketjussa on farmimiehiä Burrowsin ja Dorsettin loukkaantumisten jälkeen ja ykköspakki Tanev on loukkaantumisen vuoksi sivussa.

Horvat, Hansen, Granlund, Sutter, Gudbranson ja maalivahdit ovat olleet mielestäni joukkueen parhaimmistoa alkukaudella. Stecher on aloittanut myös uransa NHL:ssä hienosti, mutta takana on vasta kolme peliä.

Joukkueen saldo 4-4-1 on silti parempi mitä odotin, mutta suunta on huolestuttava jo tässä vaiheessa. Pelejä on aika vaikea kääntää jos kärki ei onnistu, ykköspakki on sivussa ja syvyydestä puutttuu tärkeitä roolipelaajia.

Niin tärkeitä pelaajia Sedinit ovat edelleen joukkueelle ja niin paljon heille annetaan hyökkäyspään vetovastuuta peluutuksilla, että heidän olisi vain pakko saada tulosta aikaan jotta joukkue voisi menestyä. Samat sanat menevät tietysti myös Erikssonille, joka ui syvissä vesissä viime kauden Vrbatan tyyliin. Hänen kuusivuotinen sopimuksensa näyttää hirveältä juuri nyt.

Horvat teki jälleen maalin viikonloppuna ja hänellä on nyt kasassa neljä maalia, kun viime kaudella hän saavutti neljän maalin rajan vasta tammikuun alussa (teki lopulta yhteensä 13 maalia, mutta "toisen kauden kirous" oli alkuun ja aika pitkällekin vaikea selättää). Pelistä toiseen Bo on joko luonut itselleen paikkoja tai sitten pedannut ketjukavereilleen noita.

Horvatilla on nyt yksi maali vähemmän kuin tuolla "103 vuoden ykkösketjulla" yhteensä. Ja tuon hän on tehnyt aloittamalla tasakentin yli puolet enemmän omasta päästä kuin hyökkäyspäästä, kun Sedineille on tarjottu tilaisuuksia toisinpäin. Ehkä tuota peluutusta voisi jo vähän miettiä toisinpäin? Tosin Horvat on oman pään aloituksissa paljon luotettavampi kuin Henrik Sedin.

Horvatin ohella nuorista pitää nostaa esiin Troy Stecher, joka on yllättänyt minut ensimmäisissä kolmessa pelissään. Hänet on valittu pelin tähdille joukkueen tappioista huolimatta kahdessa pelissä kolmesta ja hän on pelannut tulokaspakkina noin 21:30 peliä kohden. Washingtonia vastaan tuli viisi laukausta (pelin korkein laukausmäärä) ja ainoa takaisku hänen ollessa jäällä tehtiin tyhjiin.

Stecherilla ei näyttänyt olevan ongelmia edes pelatessa toisena peräkkäisenä iltana. Stecher on ollut pelaamissaan peleissä joukkueen puolustuksen paras syöttäjä, ehkä paras luistelija lyhyillä matkoilla ja hän pelaa laitatilanteet kokoonsa nähden hyvin. Noilla näytöillä alkukauden pari farmipeliä saattavat jo riittää. Tai riittävätkin, ellei sitten pelin taso putoa jatkossa.

Tappiokierteeseen ajautunut Canucks lähtee seuraavaksi pelaamaan vierasreissulle Itäisen konferenssin joukkueita vastaan. Edessä on kahdeksaan päivään kuusi vieraspeliä ja noista kaksi pelataan peräkkäisinä iltoina. Jos ei ole ollut helppoa viimeinen viikko muutenkaan, niin edessä saattaa olla vielä vaikeammat ajat.

 

[nuck]

Horvatin ohella nuorista pitää nostaa esiin Troy Stecher, joka on yllättänyt minut ensimmäisissä kolmessa pelissään. Hänet on valittu pelin tähdille joukkueen tappioista huolimatta kahdessa pelissä kolmesta ja hän on pelannut tulokaspakkina noin 21:30 peliä kohden. Washingtonia vastaan tuli viisi laukausta (pelin korkein laukausmäärä) ja ainoa takaisku hänen ollessa jäällä tehtiin tyhjiin.

Stecher pistettiin tähdistövalintojen ja ykkösparin paikan jälkeen farmiin kasvamaan. Samalla kutsun alas sai Tom Nilsson, joka on ollut ylhäällä harjoitusleirin loukkaantumisen jälkeen.

Tanev kaiketi palaa kentille, joten jonkun piti tehdä tilaa. Yllätyksenä kuitenkin tuli, että tuo joku oli Stecher - olkoonkin, että kokeneempien pakkien pitäisi kiertää alas waivereiden kautta kun taas Stecher oli vapaasti liikuteltavissa ja Canucks haluaa saada muutamalle pakille pelejä tilille laajennusdraftia varten. No, ehkä tuossa syynä oli lisäksi tuo parin tunnin päästävä alkava kuuden pelin mittainen vieraskiertue kahdeksaan päivään. Joukkue kaiketi uskoo edelleen kokemuksen ja tuttujen pakkiparien vievän voiton nuoruudesta etenkin silloin kun pelaajat pelaavat väsyneinä?

Tanevin lisäksi kentille taitaa palata tuohon tämän yön Canadiens-peliin ainakin Burrows. Hänelle tuo ottelu saattaa olla viimeinen lapsuutensa ja nuoruutensa suosikkijoukkuetta Montrealia vastaan Montrealissa. Burrows on kotoisin noin 30 kilometrin päästä Bell Centresta ja Canadiensilla on ollut hänen sydämessään aina erityinen paikka, vaikka koko NHL-uransa onkin Vancouverissa pelannut. Burrowsin vanhemmat ovat luonnollisesti pelissä ja kiertävät nyt poikaansa katsomassa muutaman pelin verran, kun Canucks matkustaa idässä.

Tärkeä kiertue olisi edessä ja tästä pitäisi kaivaa jotenkin positiivinen lopputulos. Helppoa tuo ei varmasti tule olemaan, mutta toivottavasti joukkueen kärki pystyisi nyt tuomaan onnistumisia alkukautta paremmin ja seura saisi taas uskoa tekemiseensä.

 

[nuck]

Canucks pelasi jälleen ihan hyvän pelin Montrealissa, mutta kun maaleja tai pisteitä ei jaeta tuon perusteella. Toisen erän 7. minuutilla laukaukset olivat Canucksille 22-3, mutta Price näytti maalillaan ohittamattomalta ja toisaalta Canucks ei saanut voitettua riittävästi maalinedustilanteita hyökkäyspäässä. Canadiens iski vastahyökkäyksestä pelin avausmaalin toisen erän 12. minuutilla ja kuittasi 2-0 maalin toisen erän viimeisellä minuutilla Huttonin harhasyötöstä. Viimeisen kotijoukkue "teki" tyhjiin.

Joukkuetasolla alkukausi on näyttänyt, että Vancouverilta puuttuu hyökkäyksestä nopeutta, jolla joukkue pääsisi käsiksi hyökkäyspään irtokiekkoihin ja/tai iskettyä nopeasti ylivoimahyökkäyksillä vastaan. Hansen saa noita hyökkäyksiä aikaan, Sutter on ollut kokonaisuutta katsoen hyvä vastahyökkäyksissä ja Horvat pystyy myös luomaan paikkoja nousuillaan, mutta joukkuetasolla Canucksin hyökkäyspeli on liian hidasta. Lisäksi tuo ylivoima ei toimi vieläkään, mikä syö luonnollisesti myös tehoja.

Kolme kertaa viimeisiin neljään peliin Canucks on jäänyt maaleitta ja tuo on kyllä turhauttavaa, kun paikkoja on kuitenkin ollut paljon.

Sedinit pelasivat mielestäni ihan hyvän pelin, mutta edelleen tehottomuus heillä ja viisikolla puuttui kokonaan. Hansenin liike antaa Kaksosille tilaa, mutta pistäisin itse Erikssonin takaisin tuohon. Erikssonin kehittyneet tilastot ("shot attempt differential") tasakentin Kaksosten kanssa olivat 54.8% ja tuo on hyvää luokkaa. Ketju oli parempi, mitä taululla näkyi ja samalla Hansenin ollessa Sutterin ketjussa tuokin ketju oli mielestäni parempi.

Hansen tuntuu olevan avainpelaaja noissa ketjulotoissa - mihin hänet sitten laittaakaan, ketju parantaa heti. Voisikohan juuttia kokeilla Horvatinkin kanssa? He pelasivat hyvin yhteen Bo'n tulokaskaudella ja tuolla Horvatin peluutuksella Hansenin liike auttaisi nostamaan peliä omista nopeasti keskialueen yli.

- Erikssonilta kovaa yritystä, viisi laukausta ja tähdistövalinta, mutta henkisellä puolella on iso muuri kiivettävänä tällä hetkellä. Hänet hankittiin iskemään maaleja, mutta vieläkin maalisarake näyttää nollaa. Toivottavasti se onnistuminen tulisi sieltä nopeasti.

- Nelonen nosti tasoaan Burrowsin ja Dorsettin palatessa kentille. Nelosen sentteriltä Gauncelta jälleen kova työnteon peli. Tehot ovat tosin jääneet hänelläkin puuttumaan.

- Horvat ja Granlund pelasivat hyvän pelin. Horvatilla jälleen hyvää tekemistä hyökkäyspäässä, Granlund pelasi kauden korkeimmat minuuttinsa (19:08) Sutterin ja Erikssonin kanssa.

- Edlerin otteet puolustuksessa jatkuivat epävarmoina, vaikka peliaikaa tuli paljon (yli 25 minuuttia). Tanev ei näytä olevan puolestaan vielä kunnossa vaikka pelasikin kuntouttamisen jälkeen. Hänen liikkeensä ei ole mielestäni normaalilla tasolla.

- Larsenin kehitys tasakentin näyttää ihan hyvän alun jälkeen vähän huolestuttavalta juuri nyt. Liike on edelleen hyvää, mutta hänellä on ongelmia puolustaa vastahyökkäyksiä ja hän häviää oman pään vääntötilanteita liikaa. Stecherin kehittyneet tilastot ovat aika paljon paremmat, vaikka Stecher aloitti pääosan vaihdoistaan puolustuspäästä tasakentin, kun Larsen on aloittanut pääosin hyökkäyspäästä.

- Miller oli maalilla totutun hyvä, vaikka Priceen vertailussa hävisikin.

Canucks on hävinnyt nyt kuusi peliä peräkkäin ja maaleja noissa kuudessa pelissä on tehty seitsemän. Joukkueen suunta näyttää siis todella heikolta tulosten suhteen hyvän alun jälkeen. Ensi yönä olisi "selkä-selkä- peli" Ottawassa ja jos tulos on samaa luokkaa, alan jo pelkäämään Benningin tekevän liikkeitä hyökkäyksen vahvistamiseksi tulevaisuuden kustannuksella.

 

[nuck]

Hiljaiseksi vetää..

Canucks hävisi Ottawassa jo seitsemännen peräkkäisen pelin ja neljä kertaa viimeisissä viidessä pelissä joukkue on jäänyt ilman maalia. Tällä tahdilla Canucks tulee tekemään NHL-ennätyksen "vähiten maaleja joukkueelta kaudessa -tilastossa". Mitään isoja en odottanut ennen kautta, mutta en nyt ihan tähän sentään uskonut.

Canucksin sekavuutta joukkuetasolla kuvasti pelin lopun tilanne, kun joukkue otti Markströmin pois maalilta ja yritti saada kuudella pelaajalla tasoitusta. Kentälle lipuivat tasoitusta yrittämään sellaiset sankarit kuin Luca Sbisa ja Derek Dorsett.. Vaihto ja peli "huipentui" Kaksosten syöttelemiseen keskenään kun kellossa oli enää pari sekuntia aikaa. Ihan kuin oltaisi yritettyä välttää tasoitusmaalia.

Sedinien hiipumista huipulta tuohon tasoon on ollut kyllä surullista seurata tämän kauden puolella. Ei uskoisi, että vielä viime kaudella Daniel Sedin oli joulukuussa NHL:n pistepörssissä kuudentena. Nyt he eivät saa oikeastaan mitään aikaan ja ovat todella kaukana pelejä kääntävistä hyökkääjistä. Ei olisi voinut mennä ennustus omalta osaltani enempää pieleen, kun kuvittelin Erikssonin tulon saavan Kaksosten peliin lisää tehoa.

Tryamkin teki tämän kauden NHL-debyyttinsa. Ihan kelvollinen kauden avauspeli pienessä roolissa venäläispuolustajalle. Yksi ikävä polvitaklaus (tappeli tuon jälkeen Zack Smithin kanssa), mutta muuten hoiti oman ruutunsa siten kuin odotin. Chris Tanev joutui jättämään pelin väliin, joten viime pelin havainnot hänen suhteen taisivat tällä kertaa osua ja Tanev ei ollut siinä vielä täysin pelikunnossa, vaikka pelasi.

- Canucks voitti jälleen kehittyneet tilastot tasakentin ja ainoastaan Brendan Gaunce ja Alex Edler jäivät alle 50%:n. Gauncen puolustukseksi pitää todeta hänen aloittaneen vain 16% vaihdoistaan hyökkäyspäästä, kun Henrik Sedin pääsi aloittamaan sieltä 91% aloituksistaan.

- Markströmiltä jälleen hyvä peli. Ottawan ainoassa maalissa hän arvioi tilanteen väärin, mutta muuten hän näytti maalilla isolta ja varmalta.

- Philip Larsenin tehosaldo 10 pelin jälkeen on -9. Tuo ei ole kovin luotettava tilasto kuvaamaan yleisesti pelaajien onnistumisia, mutta tällä tahdilla Larsenin tehosaldo on kauden jälkeen todella synkkä. Ikävä kyllä ylivoimatehotkin ovat vähissä, kuten koko joukkueelta.

- Ottawaa vastaan pelattiin tämän kauden aikana kaksi peliä ja kummassakin jäätiin nollaan tehtyyn maaliin.

Canucks taistelee edelleen hyvin joukkueena, mutta tuska joukkueessa kasvaa päivä päivältä. Saa nähdä kuinka kauan seurajohdon kärsivällisyys kestää.

 

[Mr. Smith]

Huomattavasti viihdyttävämpi peli tällä kertaa vaikka tappio tulikin. Sentään kolme tehtyä maalia, mutta nyt sitten omiin upposi kuusi. Kohta voi alkaa miettimään onko Willie Desjardins oikea mies penkin taakse.

Pakisto oli melko mielenkiintoinen viime pelissä:

Hutton - Gudbranson
Sbisa - Larsen
Stecher - Tryamkin

Ei aivan vaikuta NHL-joukkueen pakistolta. Toki tuosta on poissa nyt ykköspari kokonaan ja neljä kaveria on pelannut urallaan yhteensä alle 250 ottelua. Gudbranson ja Sbisa ovat NHL-tasolla ainoat kokeneemmat kaverit. Ja tämä peli oli kyllä Gudbransonilta yksi heikoimmista mitä olen nähnyt ja tulos näkyi taululla (-4). Larsen sai taas reilut 4 minuuttia ylivoima-aikaa, mutta tehot jäivät edelleen uupumaan ja laukauksiakin kertyi ainoastaan yksi. Yhdessä pelissä Larsen on ottanut kaksi yv-syöttöä, mutta loput 11 peliä on sitten mennyt ilman yv-pisteitä. Larsen on pelannut koko joukkueesta eniten ylivoimaa, reilut 46 minuuttia. Toki muuten Larsen pelasi ihan hyvän pelin, sai syöttöpisteen ja jäi plussalle pelistä. Silti kauden tehot 0+4, -7, eivät ole ihan sitä mitä yv-pakilta odottaisi.

Larsenista päästään toiseen ylivoima-aikaa saavaan sankariin eli Loui Erikssoniin. Loui on saanut ainoataan yhden syöttöpisteen tuohon 12 peliin ja 36 minuuttiin. Tänään taas Eriksson pelasi lähes 4 minuuttia ylivoimaa, mutta jäi koko pelissä ilman ainoatakaan laukausta. Ei vaan toimi tällä hetkellä joukkueen taktiikka, että saataisiin Erikssonista jotain irti. Varsin kuvaavaa, että viime yönä joukkueesta eniten laukoi (5 kutia) Derek Dorsett 8 minuutin peliajalla, ilman ylivoima-aikaa ja teki vielä maalinkin. Oli muuten hyvä vaihto Dorsett-Sutter-Hansen kolmikolta tuo maaliin päättynyt vaihto. Siinä mentiin täysillä maalille, lauottiin kiekkoa sinne ja haluttiin tehdä maali.

Kolmas erä oli varsin tapahtumarikas. Pitää toivoa, ettei Daniel Sedin ole pitkään poissa (vai onko ollenkaan?). Pahalta näytti tuo Kadrin blindside hitti, jonka jälkeen Daniel onneksi palasi peliin. Hansen sentään reagoi tuohon Kadrin taklaukseen ja vähän muistutti Kadria. Sen jälkeen sitten Burrows seivästi Riellyä, tappeli hänen kanssaan jonka jälkeen sitten Dorsett otti matsia Komarovin kanssa. Ilmeisesti näistä pimentyneenä Martin sitten yritti piestä kentän kokemattomimman pelaajan Stecherin. Tuota Miller ei sulattanut ja niin saatiin kunnon hulinat aikaiseksi. Mennään kyllä vähän rajoilla noissa jos kohteeksi otetaan täysin ulkopuoliset pelaajat ja aletaan vaan hakata. Mielenkiintoista olisi nähdä millaiset hulinat tulisi jos Vancouver olisi vastannut tuohon ottamalla nyrkkihipan kohteeksi Matthewsin tai Nylanderin. Tai että haettaisiin blinside hittejä mainittujen Matthewsin tai Nylanderin päähän.

 

[Noppa10]

Kolmas erä oli varsin tapahtumarikas. Pitää toivoa, ettei Daniel Sedin ole pitkään poissa (vai onko ollenkaan?). Pahalta näytti tuo Kadrin blindside hitti, jonka jälkeen Daniel onneksi palasi peliin. Hansen sentään reagoi tuohon Kadrin taklaukseen ja vähän muistutti Kadria. Sen jälkeen sitten Burrows seivästi Riellyä, tappeli hänen kanssaan jonka jälkeen sitten Dorsett otti matsia Komarovin kanssa. Ilmeisesti näistä pimentyneenä Martin sitten yritti piestä kentän kokemattomimman pelaajan Stecherin. Tuota Miller ei sulattanut ja niin saatiin kunnon hulinat aikaiseksi. Mennään kyllä vähän rajoilla noissa jos kohteeksi otetaan täysin ulkopuoliset pelaajat ja aletaan vaan hakata. Mielenkiintoista olisi nähdä millaiset hulinat tulisi jos Vancouver olisi vastannut tuohon ottamalla nyrkkihipan kohteeksi Matthewsin tai Nylanderin. Tai että haettaisiin blinside hittejä mainittujen Matthewsin tai Nylanderin päähän.

Kyllä mä näkisin niin, että Kadrihan se tuossa se suurin syyllinen oli. Siitä niitistähän se sitten levisikin käsiin. Mulla on vähän eri näkökulma (värilasit?) kyllä noissa rajoilla olevissa tempauksissa... Kyllähän se Martin kyseli Dorsettin halukkuutta, ei kiinnostanut. Sen sijaan Leksan piekesentä kiinnosti (sen tosin omalla tavallaan ymmärtääkin, Leksan tuntien). Burrowsin ajojahti Riellyyn on jotain mitä en ymmärrä ollenkaan. Riellyn pommihan oli täysin puhdas niitti, eikä Hansenille edes käynyt kuinkaan tuossa. Siitä huolimatta Burrows vetää ensin cheapshotilla Riellya mailankärjellä rintaan, ja seuraavasta yhteisestä aloituksesta sitten samantien hyökkääkin nyrkein kimppuun. Eli summa summarum, mun silmissä suurin lampaan perse Kadrille siitä pommista, ja isoimmat respectit Hansenille nopeasta reagoinnista siihen (vaikka oli juuri itse ottanut hurjan pommin vastaan).

 

[Boulerice]

Dorsett otti matsia Komarovin kanssa. Ilmeisesti näistä pimentyneenä Martin sitten yritti piestä kentän kokemattomimman pelaajan Stecherin. Tuota Miller ei sulattanut ja niin saatiin kunnon hulinat aikaiseksi. Mennään kyllä vähän rajoilla noissa jos kohteeksi otetaan täysin ulkopuoliset pelaajat ja aletaan vaan hakata. Mielenkiintoista olisi nähdä millaiset hulinat tulisi jos Vancouver olisi vastannut tuohon ottamalla nyrkkihipan kohteeksi Matthewsin tai Nylanderin. Tai että haettaisiin blinside hittejä mainittujen Matthewsin tai Nylanderin päähän.

Ei ihan noin mennyt.
Burrows keihästi Riellyä josta saurasi tappelu ja Dorsett kävi Komarovin päälle kun oli ensin luikkinut Martinia pakoon joten Martin reagoi kuten pitää ja muistuttaa vanhasta säännöstä että jos et itse vastaa teostasi niin joku toinen joutuu sijaiskärsijäksi. Martin myös haastoi molempia kavereita tappeluun mutta kumpikaan ei vastannut kutsuun vaan päätyivät edellä mainittuihin tekoihin.
Peli oli likainen jossa likaisimmat pelaajat olivat Kadri, Dorsett ja Burrows. Kadri saa pelikieltoa mutta saa nähdä saako myös Burrows tuosta keihästämisestä.

 

[Mr. Smith]

Ei ihan noin mennyt.
Burrows keihästi Riellyä josta saurasi tappelu ja Dorsett kävi Komarovin päälle kun oli ensin luikkinut Martinia pakoon joten Martin reagoi kuten pitää ja muistuttaa vanhasta säännöstä että jos et itse vastaa teostasi niin joku toinen joutuu sijaiskärsijäksi.

Mitä siitä jäi puuttumaan?

Mistä teosta Dorsettin olisi pitänyt vastata?

 

[Noppa10]

Mitä siitä jäi puuttumaan?

Mistä teosta Dorsettin olisi pitänyt vastata?

No mistä Komarovin piti vastata?

 

[Boulerice]

Mitä siitä jäi puuttumaan?

Mistä teosta Dorsettin olisi pitänyt vastata?

Koodistoon ei kuulu kieltäytyminen tappelusta jos olet siinä roolissa omassa joukkueessa ja sen jälkeen hyökkääminen toisen pelaajan kimppuun. Vai olisiko se hienoa kun Mcgrattan kieltäytyy ensin matsista Dorsettia vastaan mutta päättääkin piestä Sedinin. Sen takia siellä on kirjoittamattomia sääntöjä ettei näin kävisi mutta sitä peliä voidaan pelata kahteen suuntaan niin kuin Martin muistutti.

 

[Mr. Smith]

Koodistoon ei kuulu kieltäytyminen tappelusta jos olet siinä roolissa omassa joukkueessa ja sen jälkeen hyökkääminen toisen pelaajan kimppuun. Vai olisiko se hienoa kun Mcgrattan kieltäytyy ensin matsista Dorsettia vastaan mutta päättääkin piestä Sedinin. Sen takia siellä on kirjoittamattomia sääntöjä ettei näin kävisi mutta sitä peliä voidaan pelata kahteen suuntaan niin kuin Martin muistutti.

No ei taida koodistoon kuulua myöskään blindside niitit joukkueen tähtipelaajiin. Noita kieltäytymisiä tappeluista tulee lähes joka pelissä, mutta ei tuon jälkeen noudeta joukkueen kokemattominta pelaajaa. Turhaan Dorsett nouti myös Komarovin, mutta Komarovin roolissa tuo tappeleminen silloin tällöin ei voi tulla yllätyksenä.

 

[Boulerice]

No ei taida koodistoon kuulua myöskään blindside niitit joukkueen tähtipelaajiin. Noita kieltäytymisiä tappeluista tulee lähes joka pelissä, mutta ei tuon jälkeen noudeta joukkueen kokemattominta pelaajaa. Turhaan Dorsett nouti myös Komarovin, mutta Komarovin roolissa tuo tappeleminen silloin tällöin ei voi tulla yllätyksenä.

Kyllä Kadrin tilanne oli sikamainen sitä ei kukaan ole kieltänyt ja useissa pelissä tulee kieltätytymisiä tappeluista mutta eipä siellä sen kieltäytymisen jälkeen myöskään käydä toisen pelaajan kimppuun suoraan aloituksesta. Tässä tulee se oleellinen ero ja syy miksi Martin toimi miten toimi. Dorsettin pitäisi tarjota tulokkaalle illallinen tuon jälkeen koska tuo oli suora seuraus hänen teostaan ei kenenkään muun.

 

[444]

Kyllä Kadrin tilanne oli sikamainen sitä ei kukaan ole kieltänyt ja useissa pelissä tulee kieltätytymisiä tappeluista mutta eipä siellä sen kieltäytymisen jälkeen myöskään käydä toisen pelaajan kimppuun suoraan aloituksesta. Tässä tulee se oleellinen ero ja syy miksi Martin toimi miten toimi. Dorsettin pitäisi tarjota tulokkaalle illallinen tuon jälkeen koska tuo oli suora seuraus hänen teostaan ei kenenkään muun.

Kyllä tuo oli suora seuraus vain ja ainoastaan Martinin pussy attitudesta. Kentältä ei vissiin löytynyt ketään pienempää ja kokemattomampaa, joten Stecher oli varmasti sopivin tanssipari. Kaikki muu on turhaa paskanjauhantaa. Yhtä lailla Martin olisi todella halutessaan voinut ottaa tappeluun väkisin mukaan kenet hyvänsä muunkin. Stecher oli ainoa kyllin pieni uhri.

 

[Boulerice]

Kyllä tuo oli suora seuraus vain ja ainoastaan Martinin pussy attitudesta. Kentältä ei vissiin löytynyt ketään pienempää ja kokemattomampaa, joten Stecher oli varmasti sopivin tanssipari. Kaikki muu on turhaa paskanjauhantaa. Yhtä lailla Martin olisi todella halutessaan voinut ottaa tappeluun väkisin mukaan kenet hyvänsä muunkin. Stecher oli ainoa kyllin pieni uhri.

HAH.
Selvä

 

[HankMoody]

Lisää pettymystä. Jannik Hansen sairastupaan Riellyn taklauksesta johtuen. Michael Chaput ylös.

 

[nuck]

Hansenin ja Tanevin loukkaantumiset koettelevat kunnolla muutenkin heikkoa joukkuetta. Hansen on ollut alkukaudella joukkueen paras hyökkääjä ja Tanev on kunnossa ollessaan joukkueen paras puolustaja. Hyvä joukkue selviäisi tuon tason pelaajien loukkaantumisista, mutta Canucks ei ole sellainen.

Kyllä eletään taas kovia aikoja tämän joukkueen kanssa. Yhdeksäs peräkkäinen tappio tuli Islandersin vieraana viime yönä. Tuo putki jakaa viime kauden kevään murhenäytelmän peräkkäisten tappioiden määrässä. Kauden 1997-98 syyskaudella tuli 10 peräkkäistä tappiota ja tuohon samaan on nyt hyvät mahdollisuudet kun Canucks pelaa peräkkäisenä iltana ensi yönä Rangersin vieraana.

Islanders-pelin positiiviseksi asiaksi jäi Canucksin tekemä ylivoimamaali. Joukkue ehti pelaamaan 19 peräkkäistä ylivoimaa maaleitta, kunnes Markus Granlund osui Horvatin syötöstä. Edelleenkään ykkös-yv ei siis ylivoiman maalinteossa onnistunut, mutta valmennuksen luotto on kova. Ehkä tuo saattaa jo pikku hiljaa tosin vähän horjua, sillä kakkonen pelasi pelissä vähän enemmän ylivoimalla kuin ykkönen. En muista milloin tuo asetelma olisi viimeksi ollut noin. Todennäköisesti kyseessä oli nyt vain vahinko.

- Eriksson jatkaa edelleen maaleitta ja nyt Islandersin kesän hankinta Ladd iski kauden ensimmäisensä. Maali tuli kaukolaukauksella Tryamkinin polvesta, mutta kaikki lasketaan. Voisihan sitä Erikssonillekin yksi vahinko osua, mutta saa nähdä milloin.

- Jake Virtasta ja Troy Stecheria kehitettiin istuttamalla heitä katsomossa. Virtasen kausi on ollut kyllä pettymys, mutta ei Skille tai Chaput mitään lisäarvoa tuo häneen verrattuna. Stecher kuuluisi puolestaan peliotteiden puolesta jäälle, mutta kun Larsenia pitää peluuttaa nyt tuossa ykkösylivoimassa.

- Jos ylivoima tai hyökkäyksen kärki ei onnistu, niin myös Canucksin tämän hetkinen puolustus on vitsi. Joukkue tarjoaa jatkuvasti vapaita maalipaikkoja. Islanders-pelissä nähty ykköspari Edler-Larsen on ehkä heikoin ykköspari joukkueen puolustuksessa mitä muistan koskaan nähneeni. Edlerilta on nähty heikointa peliä nyt alkukaudella kuin ehkä koskaan hänen NHL-uralla ja Larsen kuuluisi korkeintaan kolmospariin.

- Canucks on johtanut tällä kaudella pelaamissaan peleissä kokonaiset 34:12 minuuttia. Joukkue on pelannut yhteensä 792:12 minuuttia. Tuo taitaa olla ainakin Vancouverin ennätys, en tiedä onko koko NHL:n ennätys.

 

[444]

Voisi hiljalleen alkaa Willie-boyn lähtölaskenta. On loukkaantumisia ja on tietyiltä osin heikko joukkue, mutta onhan tuo tekeminen nyt aivan käsittämätöntä kohellusta ja peluutuksen kanssa tehdään aivan vääriä valintoja. Tämä siis nyt toista kautta putkeen.
Olen itse pitkäjänteisyyden ja kärsivällisyyden kannalla, mutta kun mitään kehitystä ei ole havaittavissa ja samat typeryydet jatkuvat ottelusta ja kuukaudesta toiseen, niin en oikein näe järkeä jatkossa.
Nopeasti on saatu huuhdottua pöntöstä alas se positiivinen pöhinä vain muutaman vuoden takaa.

 

[Raincouver]

Mitään en ole viime aikoina odottanut, mutta alkaa silti vähitellen palaa kiinni tuon Deshadäänin kanssa. Kalustoon nähdenkin todella köykäisiä näyttöjä.

 

[nuck]

Olen itse pitkäjänteisyyden ja kärsivällisyyden kannalla, mutta kun mitään kehitystä ei ole havaittavissa ja samat typeryydet jatkuvat ottelusta ja kuukaudesta toiseen, niin en oikein näe järkeä jatkossa.

Minäkin liputan pitkäjänteisen ja kärsivällisen työn puolesta. Ikävä kyllä Desjardin aikakausi on ollut toistaiseksi koko ajan alaspäin menemistä.

Desjardins tuli Canucksiin todella sekavan "Tortorella -kauden" jälkeen. Joukkue oli mennyt Tortorellan aikakaudella sekaisin ja esimerkiksi avainhyökkääjä Kesler halusi siirtoa muualle (käytäväpuheissa Keslerin ja joidenkin muiden pelaajien kemiat olivat menneet ristiin Tortorella-sirkuksen aikana). Desjardins pisti joukkueen tekemään tasaisilla jääajoilla työtä kärkeä vähemmän kuormittaen, hänen kärsivällisyytensä ansiosta esimerkiksi Horvat mahtui lopulta joukkueeseen ja pelasi hienon kauden tulokkaana ja muutamat pelaajat (Edler, Hansen, Burrows) selvästi nauttivat jälleen pelaamisesta.

Canucks paransi Willien avulla selvästi peliään edelliskaudesta ja keräsi runkosarjassa yli 100 pistettä. Minulla ei ollut mitään pahaa sanottavaa Willien ensimmäisestä runkosarjakaudesta joukkueessa. Tuon kauden playoffeissa heräsivät kuitenkin ensimmäiset "mitä *ittua -tunteet".

Tuon kauden playoffeissa yksikään pelaaja ei dominoinut ensimmäisellä kierroksella kehittyneitä tilastoja kuten Sedinit, joiden tasakenttä-Corsilukemat olivat Danielilla 70 ja Henrikilla 73%. Tästä huolimatta Danielin saama jääaika oli identtinen runkosarjaan nähden ja Henrik pelasi peliä kohden vain 13 sekuntia enemmän. Puolustuksessa joukkueen selkeä kärkipari Edler-Tanev pelasi identtiset minuutit runkosarjaan nähden, vaikka olivat ottamassa vastaan ensimmäistä tasakenttämaalia vasta sarjan viimeisessä pelissä.

Joukkue siis lepuutti runkosarjassa kärkeään, mutta toisin kuin kuvittelin, joukkueen peluutus playoffeissa ei mitenkään palvellut tuota "pidetään kärki terävänä ajatusta". Canucks pyöritti playoffeissakin 1-2-3-4 ketjupyöritystään ja Flamesin Hartley repi tuosta valmennuksen saralla kaiken hyödyn irti. Desjardins totesi vasta kauden jälkeen oppineensa tuosta, mutta oppi meni perille aivan liian myöhään. Juuri tuo hidas reagoiminen tiettyihin asioihin on ollut Desjardin yksi suurimmista puutteista valmentajana.

Viime kaudella nähtiin Willien ensimmäiseen kauteen nähden selvä tasonpudotus joukkueelta. Tuo meni varmasti osittain loukkaantumisten piikkiin (etenkin sentteriosasto kärsi pahasti) ja lisäksi joukkueen nuorennusleikkaus maksoi menestyksessä. Pelillinen taso oli kuitenkin sekava läpi kauden ja todella erikoiset peluutukset jatkuivat.

Suurena ihmettelyn aiheena omalta kohdaltani oli esimerkiksi Brandon Prustin ja Derek Dorsettin piikkipaikat vielä joskus tammikuussa joukkueen 5-5-peliajoissa Canucksin ollessa peleissä maalin tappiolla. Tuollainen peluutus voisi tulla kyseeseen ehkä jonkun yksittäisen pelin kohdalla, mutta kun puhutaan tammikuun tilastosta, kyseessä on ollut joku selvä taktinen valinta, jonka järkevyyttä en ymmärrä millään vaikka miten yrittäisin - en etenkään kun joukkueen tilastot nousuissa olivat surkeat.

Tällä kaudella ihmeellinen peluutus on jatkunut. Esimerkiksi tuo ykkösylivoima on saanut pelistä toiseen kantaakseen vastuun ylivoimatehoista, vaikka koostumus ei ole saanut mitään aikaan (Canucksin ylivoimaprosentti on alle 10% edelleen). Ymmärsin tuon alkukaudella, kun joukkue haki vähän uusia tuulia ja osin uusilla pelaajilla ylivoimaan, mutta en ymmärrä tuotakaan enää tässä vaiheessa.

Nyt Islandersia vastaan kokeiltiin ensimmäistä kertaa kakkosylivoimaa ykköstä enemmän (vahinko?) ja tuloksena oli pitkän maalittoman putken katkaiseminen. Noilla ylivoimilla muuten kapealla kokoonpanolla menevä joukkue saattaisi kääntää vähän kauden suuntaa positiivisemmaksi, mutta nyt siellä on puskettu tuloksettomina tuota ykköstä sisään koko alkukausi.

Joukkue on nyt yhdeksän peräkkäisen tappion putkessa ja tällä kaudella on hyvät mahdollisuudet tehdä seurahistoriaa pisimmän tappioputken muodossa. Edelleen joukkuetta vaivaa näköjään tälläkin kaudella avainpelaajien loukkaantumiset, mutta pelkästään noiden taakse ei kannata tässäkään tapauksessa mennä. Kun Canucks on sukeltanut tuolla tavalla jo kahtena peräkkäisenä kautena (nyt tosin vasta lyhyen aikaa), pelaajien luottamus valmennusta kohtaan on saanut varmasti kolauksen.

Toisaalta pelkästään Desjardin piikkiin ei voi laittaa sitä, että joukkueen ikääntynyt kärki ei enää pysty kääntämään pelejä, kuten se vielä pari kautta sitten teki. Joukkueen on vaikea voittaa sarjassa pidemmän päälle, jos muutama avainpelaaja puuttuu, syvyydessä on useampia nuoria pelaajia ja pelaamaan pystyvä kärki ei saa hyödynnettyä hyökkäyspään paikkojaan. Vaikka Desjardinsilla paljon heikkouksia taktisella puolella ja peluutuksissa onkin, syy tähän syöksykierteeseen löytyy myös pelaajista.

Olen miettinyt pitkään sitä, onko WD hyvä valmentaja nimenomaan tälle joukkueelle. Tuo on mielestäni myös avainkysymys Desjardinsin jatkolle. Lähtökohta on se, että Canucks ei ole playoff-haastaja tällä hetkellä joukkueena. Joukkueen pitäisi siis onnistua varauksissa ja rakentaa nuorten varaan tulevaisuuttaan. Tähän saakka Willien aikakaudella (kaksi kautta + tämän kauden reilu 10 peliä) Horvat, Bärtschi, Granlund, Virtanen, Gaunce, Hutton, Stecher, Tryamkin ja Markström on tuotu sisään parin kauden aikana. Tulevaisuuteen kuuluva Gudbranson tuli uutena pelaajana kesällä. Ensi kauden aikana tulee mukaan luultavasti ainakin Boeser.

Osa pelaajista on onnistunut hienosti lähes heti, pari puolestaan ei. Joukkue on ajoittain AHL-tasoa, kasvukipuja nähdään ympäri joukkuetta ja nuo näkyvät jäällä. Vaikea sanoa kuinka suuri ansio Desjardinsilla on ollut esimerkiksi Horvatin tai Huttonin kanssa tai toimiiko joukkue oikein Virtasen kanssa, kun Jake istuu penkillä tai katsomossa (itse pistäisin hänet farmiin isompaan rooliin). Varmasti osan suhteen WD on tehnyt oikeinkin, kuten viime kaudella nähty kärsivällisyys Bärtschin kanssa osoitti.

Tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin selvältä, että Willien asema penkin takana on vähintäänkin horjuva. Desjardin puolesta pitää sanoa, että valmentajalle tämän hetken Canucks ei ole varmasti helpoin paikka. Willien ensimmäisellä kaudella Chris Higginsin, Brad Richardsonin ja Shawn Matthiaksen kaltaiset syvyyspaikkojen veteraanit olivat vielä olemassa. Kokeneet pelaajat eivät tehneet lähellekään niin paljon virheitä kuin tämän hetken joukkue tekee kiekottomana ja valmentajakin näyttäytyi parempana.

Tämän hetken Canucksin puolesta pitää sanoa se, että vaikka peli on usein todella kaoottisen näköistä räpellystä ja jatkuvat tappiot varmasti koettelevat, joukkue vaikuttaa tuostakin huolimatta vielä taistelevan. Tortorella-kaudella ei aina näyttänyt siltä. Lisäksi muistan Alain Vigneaultin aikakaudelta 2008-09 tammikuun, jolloin Canucks oli kahdeksan peräkkäisen tappion putkessa ja joukkue näytti välinpitämättömältä jäällä. Tuo joukkue pelasi pelillisesti heikoimmillaan jopa huonompaa kiekkoa kuin tämän hetkinen joukkue.

Tuolloin V:n Canucks-aikojen synkimmällä hetkellä potkut näyttivät olevan mahdollisesti seuraavan tappion takana. Tuo joukkue onnistui kuitenkin voittamaan yhden pelin (jatkoajalla), sai tuosta ison kasan uskoa ja veti kovan runkosarjan lopun. V pelasti nahkansa ja Canucks oli parin kauden päästä finaaleissa. Joskus ero potkujen ja menestyksen välillä voi olla pienestä kiinni. Erona tuohon joukkueeseen tällä Canucksin joukkueella on kuitenkin siinä, että tämän vuoden joukkueessa ei ole lähellekään samaa määrää kokemusta, tämän kauden joukkueessa on useampia kysymysmerkkejä, kärki on paljon heikompi ja V on mielestäni parempi valmentajakin NHL-tasolla kuin WD.

Nyt jos Canucks vaihtaa valmentajaa, joukkue saattaa piristyä ainakin hetkeksi. Minulla ei ole kuitenkaan tähän nykyiseen joukkueeseen vielä uskoa pidemmän päälle. Nykyinen nuorten runko voi olla ihan hyväkin parin kauden päästä, mutta vielä ei riitä taso riittävän monella. Lisäksi en oikein tiedä kuka työttömien valmentajien kortistosta olisi sopiva vaihtoehto tulla tilalle. Lisäksi suurin pelkoni vaihdon jälkeen olisi siinä, että jos seura osoittaisi vaihdolla haluavan parempaa menestystä, miten uusi valmentaja peluuttaisi nuoria. Nuoret tekevät ajoittain virheitä ja WD on joistakin penkittämisistä huolimatta myös katsonut sormien läpi noita. Katsoisiko mahdollinen uusi valmentaja myös tietäen "WD-esimerkillä" potkujen olevan tulossa tappioiden jälkeen?

 

[adetti]

Mielestäni jos Canucks lähtisi nyt vain sille rakentamisen kannalle eikä panostaisi pyristellen ottelusta toiseen, voisi tästä kehittyäkkin jotain. Turhaa hommata enää mitään Erikssoneja parhaassa peli-iässä, kun sinne voitaisiin hommata vain niitä perus konkareita pelaamaan ne pahimmat minuutit. Toki tilanne kun on nyt tämä, niin ym. Erikssonin kanssa pitää vain elää. Joukkueen "rakennus" tilannehan näyttäisi nyt ihan siedettävältä. Siellä on monta nuorta pelaajaa, joita @nuck jo mainitsikin ja kun siellä pelaa vielä Sedinit, saavat nämät nuoret kehittyä helpommilla minuuteilla ja kun se aika koittaa, on heitä helppo peluuttaa myöhemmin vastustajan parhaimpia vastaan. Toki tämä nuoriso on jo muutaman kauden jo pelannut, joten sinne nyt tarvittaisiin vain oikeita palasia varauksien kautta. Jos tämä homma jatkuu tällaisena ja Sedinien lopetettua heidän tilalleen yritetään hankkia yhtä kovia tai hieman heikompia tilalle, tilanne jatkuu samankaltaisena. Fakta on vain se, että jos aikoo voittaa mestaruuksia ja pitää joukkuetta vuodesta toiseen contenderina, täytyy varata niin kuin Hawks, Penguins ja Kings mm. Tällaista runkoa kun on kasannut jo jonkun tovin Leafs, Sabres ja Oilers, tulee se kantamaan hedelmää ja pitkään.

Sikälihän se on sääli, että Sedinien ja suosikkipelaajani Millerin viimeiset vuodet menee tällaiseen toimintaan.

 

[Mr. Smith]

Minäkin liputan pitkäjänteisen ja kärsivällisen työn puolesta. Ikävä kyllä Desjardin aikakausi on ollut toistaiseksi koko ajan alaspäin menemistä.

Juuri tuo hidas reagoiminen tiettyihin asioihin on ollut Desjardin yksi suurimmista puutteista valmentajana.

Pelillinen taso oli kuitenkin sekava läpi kauden ja todella erikoiset peluutukset jatkuivat.

Suurena ihmettelyn aiheena omalta kohdaltani oli esimerkiksi Brandon Prustin ja Derek Dorsettin piikkipaikat vielä joskus tammikuussa joukkueen 5-5-peliajoissa Canucksin ollessa peleissä maalin tappiolla.

Tällä kaudella ihmeellinen peluutus on jatkunut. Esimerkiksi tuo ykkösylivoima on saanut pelistä toiseen kantaakseen vastuun ylivoimatehoista, vaikka koostumus ei ole saanut mitään aikaan (Canucksin ylivoimaprosentti on alle 10% edelleen). Ymmärsin tuon alkukaudella, kun joukkue haki vähän uusia tuulia ja osin uusilla pelaajilla ylivoimaan, mutta en ymmärrä tuotakaan enää tässä vaiheessa.

Hyvä kirjoitus nuckilta kaikin puolin. Se on juurikin noin miten kirjoitit. Ja tuon lisäksi Benning on hankkinut Willielle (ja itselleen) tuttuja pelaajia ja harva noista hankinnoista on onnistunut.

Ensin hankittiin Willien WHL:ssä valmentamat Vey ja Dorsett, joista sitten Vey osoittautui täydeksi hudiksi. Dorsett on täyttänyt hyvin roolinsa, mutta rooli vaan on nelosketjussa. Myöhemmin hankittiin vielä Emerson Etem, joka oli tuttu samasta WHL-joukkueesta. Ja aika lailla hudiksi osoittautui myös Etem, vaikka välillä ihan hyvin alemmissa ketjuissa pelasikin. Vancouver hankki siis kolme WHL:stä Willielle tuttua pelaajaa joita hän oli valmentanut aiemmin.

Dallasin aikana Desjardins valmensi Loui Erikssonia ja kesällä Loui hankittiin Vancouveriin. Saldona nyt 13 ottelun jälkeen 0 maalia... Dallasissa Desjardins valmensi myös Philip Larsenia ja hänen oikeutensa Vancouver hankki alkuvuodesta ja teki sopparin sitten kesällä. Larsen on pelannut Vancouverista eniten ylivoimaa ja tehnyt tehot 0+4, joista ylivoimalla 2 syöttöpistettä. Larsen on koko joukkueesta pahiten miinuksella.

Pakistoon on hankittu sopivan ikäisiä pelaajia (Clendening, Pedan, Bartkowski), mutta yksikään näistä ei pelaa tällä hetkellä NHL:ssä. Vastaavasti Clendeningistä maksettu Gustav Forsling on ottanut paikkansa Chicagon pakistossa...

Itse näkisin, että pelaajia on hankittu varsin reilusti Willien toiveiden mukaisesti, mutta hyvin harvasta on ollut suurempaa iloa joukkueelle. Ensimmäisenä kesänähän hankittiin isolla rahalla Ryan Miller ja Radim Vrbata tuomaan laatua ja kokemusta. Sutter haluttiin tiimiin ja hänen piti tuoda parannusta Boninoon. Granlund vaihdettiin Shinkarukiin "valmiimpana pelaajana". Kassian vaihdettiin Prustiin, Bärtschi hommattiin, Gudbranson hankittiin kalliilla - pelaajia on siis hommattu ja joukkueeseen panostettu. Toki ei joukkueen laatu mitään kärkiluokkaa ole, mutta kyllä tuolla jengillä pitäisi se maali tai pari pystyä tekemään matsissa. Mutta tuntuu, että Willie iskee päätä seinään tuon peluutuksensa kanssa ja taktiikkakaan ei omasta mielestä palvele joukkuetta parhaalla mahdollisella tavalla.

Lisäksi suurin pelkoni vaihdon jälkeen olisi siinä, että jos seura osoittaisi vaihdolla haluavan parempaa menestystä, miten uusi valmentaja peluuttaisi nuoria. Nuoret tekevät ajoittain virheitä ja WD on joistakin penkittämisistä huolimatta myös katsonut sormien läpi noita. Katsoisiko mahdollinen uusi valmentaja myös tietäen "WD-esimerkillä" potkujen olevan tulossa tappioiden jälkeen?

Tämä on se pelko itselläkin. Jos jotain hyvää hakee Willien ajasta niin tuo nuorten pelaajien sisäänajo. Toki nuortenkin osalta tuo peluutus on välillä ollut vaikeasti ymmärrettävää ja esimerkiksi Virtasen kehitys ei näytä tällä hetkellä hyvältä. Tästä pelosta huolimatta olisin nyt valmis ottamaan riskin uuden koutsin kanssa. En tiedä tarkoittaisiko se samalla Benningin vaihtumista vai olisiko mahdollista antaa tämän kauden mennä "harjoitteluna" seuraavia kausia varten ja otetaan yksi kärkivaraus lisää. Benningin osalta on todettava, että tuo track record kauppojen suhteen ei ole ihan parasta a-luokkaa.

 

[nuck]

Mielestäni jos Canucks lähtisi nyt vain sille rakentamisen kannalle eikä panostaisi pyristellen ottelusta toiseen, voisi tästä kehittyäkkin jotain. Turhaa hommata enää mitään Erikssoneja parhaassa peli-iässä, kun sinne voitaisiin hommata vain niitä perus konkareita pelaamaan ne pahimmat minuutit... kun siellä pelaa vielä Sedinit, saavat nämät nuoret kehittyä helpommilla minuuteilla ja kun se aika koittaa, on heitä helppo peluuttaa myöhemmin vastustajan parhaimpia vastaan.

Eriksson hankittiin varmaan juuri osaksi tuota kärkiauraa tukemaan ikääntyviä Sedineitä nuorten kehityksen edessä; Sedineille tuttu pelaaja maajoukkueista ja pelityylin olisi voinut kuvitella sopivan kaksosten kanssa pelaamiseen. Varmaan joukkue ajatteli tuon kolmikon pystyvän vetämään hyökkäystä vielä pari vuotta ja tuon jälkeen nuoret olisivat ehkä valmiita ottamaan tuon vetovastuun. Toistaiseksi tuo kärjen rakentaminen on ollut täydellinen hutiarvio. Eriksson on maaleitta, Sedinit ovat pelanneet heikon alkukauden ja kolmikko ehdittiin jo erottamaan toisistaan.

Benningin rakennussuunnitelma vaikuttaa sikäli ihan järkevältä paperilla, että hyökkäyksen kärkeen on paperilla tuo "toimiva" ruotsalaiskolmikko, puolustuksessa on paperilla "toimiva" kärkipari Edler-Tanev ja maalilla kokeneen Millerin takana Markströmillä on hyvä tulla. Toinen asia onkin sitten se, että kun kärjestä lähtee ykköspakki ja ruotsalainen "yli sata vuotinen ketju" pettää, nuoret ovatkin yhtäkkiä vetovastuussa ja monelle heistä tuo vetovastuu ei vielä onnistu. Tuo tämän hetkinen tilanne ei ole varmasti kuulunut suunnitelmiin.

Paperilla joukkue vaikuttaa olevan siinä mielessä "sopivan tasokas", että ei tuolla ryhmällä ole asiaa tosissaan taistella playoff-paikasta oman divisiioonan Sharksia, Kingsia tai Ducksia vastaan. Muut sijat ovat mahdollisuuksien rajoissa, mutta sielläkin Oilers, Flames ja Arizona ovat tehneet paljon pidempään omia rakennustöitään ja ovat nuortensa kanssa pidemmällä. Flames on ollut playoffeissa kerran viimeisten seitsemän kauden sisään, Oilers ei ole ollut playoffeissa yhdeksään vuoteen ja Phoenix/Arizona on ollut playoffeissa kolme kertaa viimeisten 12 kauden aikana.

Canucks on puolestaan mennyt playoffeihin viimeisten 10 kauden sisään seitsemän kertaa ja usein tuo on tehty uhraten tulevaisuutta. Gillisin aikana seuran nuorten kehitystyö unohtui lähes kokonaan. Nyt Canucksin ikääntynyttä runkoa on siirretty muualle lähikausien aikana ja tuo näkyy tämän hetken pelissä. Rakennustyö on vieläkin vasta melko alussa. Vaikka ylös onkin tuotu useita nuoria pelaajia, heidän parhaat vuotensa ovat (toivottavasti) vasta edessä.

Lähtökohtaisesti Canucksin kuuluisi materiaalinsa perusteella "kisata" tällä hetkellä top10 varauksista ja vaikka tämä fanille kovaa aikaa onkin, tuo on se, mitä tämän hetken tilanne joukkueen rakentamisen suhteen myös vaatisi. Mitään tahallista häviämistä joukkue ei ole kuitenkaan halunnut tehdä, vaan taktiikkana on ollut enemmänkin tuo "kärjen avulla nuorten kasvattaminen suurempiin rooleihin". Tuo tahallinen häviäminen (ns tankkaaminen) ei minun mielestä edes kuulu ammattilaisurheiluun ja nykyinen draft-arvonta on onneksi tehnyt tuosta vähemmän kannattavaa.

Tämän kaiken rakennustyönkin keskellä pitää todeta se, että en missään olosuhteissa haluaisi katsella sentään tuota pelaamista, mitä joukkue on esittänyt. Yhdeksän peräkkäistä tappiota ja suuret ongelmat maalinteossa lupailevat ikuisuutta kestävää talvea jo nyt.

Itse näkisin, että pelaajia on hankittu varsin reilusti Willien toiveiden mukaisesti, mutta hyvin harvasta on ollut suurempaa iloa joukkueelle.

Totta. Toki pitää muistaa, että vaihdossa ei ole annettu mitään suurempaa ja ainakaan vielä ei yksikään menetetty pelaaja ole jäänyt varsinaisesti harmittamaan. Varausvuoroja joukkue on menettänyt liikaa, mutta monet vuoroista on sentään vaihdettu nuoriin pelaajiin, jotka ovat olleet NHL:n porteilla. Bärtschi on saanut otettua paikan ylhäältä, Vey, Pedan(?), Clendening ja Etem olivat epäonnistuneita hakuja. Olisi epärealistista odottaa kaikkien ottavan paikkaa ylhäältä, ihan kuin on epärealistista odottaa kaikkien varaustenkin onnistuvan.

Desjardinsin toiveita monissa siirroissa on varmasti kuunneltu. Lisäksi on kuunneltu John Weisbrodin näkemyksiä tiettyjen pelaajien (Bärtschi, Granlund) suhteen. Pieni piiri pyörii..

 

[nuck]

Canucks pisti yllättäen tilastoja poikki viime yönä Rangersin vieraana. Alex Burrows, Sven Bärtschi (viimein) ja Loui Eriksson (viimein) tekivät kauden avausmaalinsa. Lisäksi Canucks katkaisi viimein tuon yhdeksän peliä kestäneen tappioputkensa. Toivottavasti tuo maalinteon tuska helpottaisi ainakin Erikssonilla ja Bärtschillä, joiden kuuluisi olla tämän joukkueen top6-hyökkääjiä.

Horvatin ja Bärtschin ketjussa pelannut Burrows teki pelissä lopulta kaksi maalia. Urallaan paljon tärkeitä osumia Canucksille tehnyt hyökkääjä katkaisi aikanaan (Alain Vigneaultin aikakaudella, josta kirjoitin tuohon vähän ylemmäs) kahdeksan pelin tappioputken jatkoajalla ja nyt hän oli kentän ykköstähti Canucksin katkaistessa vielä pidemmän tappioputken. Hän nousi pelissä myös Canucksin kaikkien aikojen maalipörssin top10 joukkoon (tasoissa Don Leverin kanssa).

Viivat:

- Markus Granlundin maalille ajo ja törmääminen Raannan päähän oli yksi pelin ratkaisevista hetkistä. Rangers johti peliä vielä tuossa vaiheessa, tuon seurauksena Raanta joutui käymään kopin puolella, kylmä Lundqvist päästi kuudesta laukauksesta kaksi ja Canucks käänsi pelin tuon maalivahtien vaihdon aikana. En tosin tiedä oliko kumpikaan maaleista varsinaisesti Lundqvistin syy. Eriksson sai leipoa maalin edessä vapaana kiekkoa kattoon ja Burrows huitoi ruuhkassa olleen irtokiekon sisään.

- Rangersin haluttomuus taklauspeliin ihmetytti. Pelissä taklattiin vähän ja tuollaiset pelit sopivat etenkin Sedineille kuin nenä päähän. Luulisi V:n tietävän tuon melkein paremmin kuin kukaan. Oman divarin joukkueista etenkin Kings ja Ducks antavat kaksosille jatkuvaa fyysistä painetta ja usein kaksoset ovat ongelmissa. Rangers taklasi nyt 15 kertaa koko pelissä kun esimerkiksi Ducks pisti 38 taklausta viimeksi Canucksia vastaan. "Yllättäen" kaksoset nousivat nyt esiin ja Henrik oli pelin kakkostähti.

- Canucksin kokematon ja minun silmissä tälle tasolle riittämätön puolustus sentään taisteli. Canucksin puolustuksessa pelasi kaksi tulokasta (Stecher, Tryamkin), yksi toisen kauden puolustaja (Hutton) ja yksi vasta uransa Canucks-paidassa aloittanut puolustaja (Gudbranson). Noiden lisäksi alakerrassa nähtiin alkukauden ongelmissa ollut Edler (nyt hyvä peli) ja Sbisa (huono peli - hän ei usein pysty pelaamaan kahta hyvää ottelua peräkkäin). Rangers heitti tuota kokematonta porukkaa vastaan noin 2500 NHL-pelin alakerran. Nyt tuo ei maksanut tappiota, mutta pitkän sarjan aikana tuo kokemattomuus tulee kyllä paistamaan läpi, kuten se on usein tällä kaudella jo tehnyt.

- Markströmiltä jälleen hyvä peli, vaikka tilastot eivät tuota osoitakaan (88.5%, 3gaa). Rangers sai pelissä paljon laatupaikkoja (kuten jokainen vastustaja Canucksia vastaan), mutta pitkälle Markströmin ansiosta numerot pysyivät tasaisina. Varmaan tuntui Markströmistäkin hyvältä, että joukkue pystyi tällä kertaa tekemään maaleja eikä yksi päästetty osuma ratkaissut, kuten teki hänen viime pelissä Ottawaa vastaan. Markströmin aikana Canucksin saldo on 4-2-1 ja päästettyjä maaleja on mennyt keskimäärin 2.23 pelissä.

- Jake Virtanen istui toisen pelin peräkkäin, kun "ex-ykkösvaraus Skille" ja "ex-Memorial Cup -MVP Chaput" piti saada jäälle. Edelleen ihmettelen, että jos Canucks ei aio peluuttaa Virtasta tai jos tuo peluuttaminen on tuota alle 10 minuuttia, niin miksi häntä ei laiteta farmiin pelaamaan.

- Tryamkin pelasi mielestäni jälleen hyvin paikatessaan Sbisan virheitä. Hänestä saattaa kehittyä vielä arvokas osa puolustusta. Yli kaksimetriseksi puolustajaksi liike on hyvällä tasolla ja hän näytti ottaneen aikaisempaa vähän enemmän kiekollista vastuuta alakerrassa.

- Erik Gudbranson johtaa Canucks-pakkien pistepörssiä tasakentin. Nyt tuli yksi syöttö lisää kun hän alivoiman tappamisen jälkeen syötti Henrik Sedinin läpi. Yhtään Gudbranson peliä tai merkitystä tälle joukkueelle väheksymättä, tuo kertoo muusta puolustuksesta enemmän kuin Gudbransonin kiekollisista lahjoista. Stecherilla tosin voisi olla enemmänkin pisteitä jos pelejä olisi enemmän. Edler on vieläkin pisteittä tasakentin (ylivoimalla yksi tehty maali).

- Canucks kuormitti jälleen tuota ykkösylivoimaansa. Ei tarvitse katsoa tilastoja tietääkseen tuliko ylivoimamaaleja.

- Canucks voitti pelin aloitukset 39-21. Sutter vei aloitukset 14-7, Horvat 7-4, Henrik Sedin 13-8 ja Gaunce 2-0. Canucks on ollut NHL.n kuudenneksi paras aloituksissa tällä kaudella, kun viime kaudella joukkue oli liigan viimeinen ja sitä edeltävällä kaudella toiseksi viimeinen. Terve Sutter auttaa, mutta onkohan tuossa näkyvissä jo nyt myös taitovalmentajaksi palkatun Manny Malhotran vaikutusta?

Vancouver päättää tämän kuuden pelin mittaisen vieraskiertueen Detroitia vastaan torstain ja perjantain välisenä yönä. Tuon jälkeen onkin neljä kotipeliä ja saa katsella pelejä taas inhimillisempään aikaan.

 

[Mr. Smith]

Horvatin ja Bärtschin ketjussa pelannut Burrows teki pelissä lopulta kaksi maalia. Urallaan paljon tärkeitä osumia Canucksille tehnyt hyökkääjä katkaisi aikanaan (Alain Vigneaultin aikakaudella, josta kirjoitin tuohon vähän ylemmäs) kahdeksan pelin tappioputken jatkoajalla ja nyt hän oli kentän ykköstähti Canucksin katkaistessa vielä pidemmän tappioputken. Hän nousi pelissä myös Canucksin kaikkien aikojen maalipörssin top10 joukkoon (tasoissa Don Leverin kanssa).

- Markus Granlundin maalille ajo ja törmääminen Raannan päähän oli yksi pelin ratkaisevista hetkistä. Rangers johti peliä vielä tuossa vaiheessa, tuon seurauksena Raanta joutui käymään kopin puolella, kylmä Lundqvist päästi kuudesta laukauksesta kaksi ja Canucks käänsi pelin tuon maalivahtien vaihdon aikana. En tosin tiedä oliko kumpikaan maaleista varsinaisesti Lundqvistin syy.

- Canucksin kokematon ja minun silmissä tälle tasolle riittämätön puolustus sentään taisteli. Canucksin puolustuksessa pelasi kaksi tulokasta (Stecher, Tryamkin), yksi toisen kauden puolustaja (Hutton) ja yksi vasta uransa Canucks-paidassa aloittanut puolustaja (Gudbranson). Noiden lisäksi alakerrassa nähtiin alkukauden ongelmissa ollut Edler (nyt hyvä peli) ja Sbisa (huono peli - hän ei usein pysty pelaamaan kahta hyvää ottelua peräkkäin).

- Jake Virtanen istui toisen pelin peräkkäin, kun "ex-ykkösvaraus Skille" ja "ex-Memorial Cup -MVP Chaput" piti saada jäälle. Edelleen ihmettelen, että jos Canucks ei aio peluuttaa Virtasta tai jos tuo peluuttaminen on tuota alle 10 minuuttia, niin miksi häntä ei laiteta farmiin pelaamaan.

Tuossa nuck jo tärkeimmät kirjoittikin, mutta laitetaan noihin vielä omia ajatuksia. On kyllä jokseenkin uskomatonta, että varaamaton Burrows on nyt Canucksien kaikkien aikojen maalipörssissä TOP10:ssä. Itse tosin olin katsovinani, että Lever ja Burrows jakavat nyt sijan yksitoista, mutta Bertuzzi olisi vain kahden maalin päässä edellä. Joka tapauksessa Burrows on jo nyt ohittanut mm Keslerin, Skrikon, Mogilnyn ja Greg Adamsin. Myös pelatuissa peleissä Burrows on korkealla ja neljän pelin päästä nousee kuudennelle sijalle.

Omasta mielestä tuo ensimmäinen maali Lundqvistin taakse meni todella helposti. Ripari eteen, sen jälkeen kahmii ohitse kiekosta, kadottaa kiekon täysin ja yrittää Hasekmaisesti tehdä edes jotain. No, tällä kertaa Raannan loukkaantuminen käänsi pelin Vancouverille.

Vancouverin pakisto oli tosiaan kokematon, mutta kummasti hyökkäystehoja tuli nyt kun kylmäkalle Larsen oli poissa. Eihän tuo pakisto kyllä mitenkään vakuuttava ole vaikka siihen Tanev saataisiinkin takaisin, mutta kyllähän Stecher, Hutton ja Tryamkin on sen verran potentiaalinen kolmikko että mielellään heille antaa aikaa ja sallii myös virheitä. Joskin parhaasta päästähän nuo mainitut pelaajat ovat olleet ja lähinnä kokeneempi kaarti on pettänyt.

Virtasen peluutusta, tai lähinnä sitä ettei peluuteta missään, en kanssa ymmärrä. Miksi ihmeessä häntä ei voida laittaa farmiin kärkiketjuihin pelaamaan pidemmäksi aikaa ja nostamaan itseluottamus kohdilleen. Ei ole mitään järkeä siinä, että Virtanen on pelannut tällä kaudella tuollaiset 100 minuuttia, kun kaudesta on pelattu lähes viidesosa.

Ylivoimasta tuli mieleen muutamia erikoisuuksia. Horvat on saanut yhdeksänneksi eniten peliaikaa ylivoimalla, mutta on joukkueen paras maalintekijä (samoissa Sedinit). Henkka Sedin on vetänyt ylivoimalla tuplaminuutit (24 vs 49). Toki tehojakin on Sedinit tehnyt tuplat Horvatiin verrattuna (2 vs 1). Mutta jotain on pahasti vialla ylivoimassa, kun Horvat on laukonut kokonaisen kerran, samoin Granlund (26 minuutissa). Eriksson on laukonut sitten neljä kertaa 41 minuuttiin. Käytännössä vetopaikat on siis järjestetty puhtaasti Daniel Sedinille (10 kutia, 1 maali) ja Larsenille (9 kutia, 0 maalia). Kakkosylivoimassa lähinnä Edler (7 kutia, 1 maali) on laukonut. En tiedä mikä tuossa ylivoimassa on vikana, mutta ei se huonommin voi mennä vaikka sen räjäyttäisi palasiksi ja miettisi kokonaan uusiksi. Nyt Vancouver siis 29. paras yv-joukkue 9,3 prosentin teholla. Kotipeleissä prosentti on jäätävä 5 prosenttia (1/20).