Draftissakin on aina vaihteluakin, mutta eiköhän noista tilastoista voi jotain päätellä. Nimittäin sen, että onhan siellä pieni notkahdus välissä ja ollaan isossa kuvassa Ruotsia jäljessä. Sitä en osaa varmaksi sanoa, onko Nuori Suomi tähän syyllinen. Sihvosen lisäksi moni muukin on tämän näin kuitenkin taitellut. Osinhan Nuori Suomessa on myös kyse jääkiekkoliiton linjauksista asian suhteen, jonka moni on tällä palstalla todistanutkin. Hihanauhat olivat ehkä kaikista erikoisin keksintö. Vuosista voisin puhua ainakin vuodesta 1996 eteenpäin.Missä kohtaa sinun mielestäsi ovat ne ikäryhmät, jotka kärsivät Nuori Suomi -meiningistä? Missä ikäryhmissä Nuori Suomi ei enää vaikuta? Kysyt tämä siksi, että voidaan muutaman vuoden päästä ihmetellä tuloksia.
NHL-draftin tarkastelujaksoa kun jatkaa 90-luvulle, dominoivat ruotsalaiset pääsääntöisesti suomalaisia. Mikähän silloin on ollut junioritoiminnassa vikana? Tuo 2000-luvun kolmen vuoden jakso on ollut pikemminkin poikkeus, ei sääntö.
Itse olin tuomarina 2010 jälkeen. Silloin oli jo E-junnuissa tasojoukkueet. Tuon pitäisi olla ihan riittävän aikainen vaihe jaetella pelaajia tason mukaan eri jengeihin. En siis edes ymmärrä tämän ympärillä käytävää keskustelua. Mitä se Nuori Suomi niinku teki sitten?
Pikkupaikkakunnilla tuo Kaikki pelaa on helvetin hyvä systeemi. Sillä pidetään edes se yksi ikäkausijoukkue läjässä mahdollisimman pitkään. Minä olen nähnyt, kuinka vain parhaita peluuttamalla tapetaan jääkiekko koko pitäjästä. Käy nimittäin niin, että ne penkillä istujat lopettavat kautta linjan vitutuksen takia ja niiden parempienkin osalta tulee sitä iän myötä tapahtuvaa poistumaa. Lopputulema on se, ettei ole enää pelaajia.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä. Jääkiekkoliitto uudisti järjestelmää vuodesta 2008 / 2009 eteenpäin ja sinä olet ollut tuomarina vuodesta 2010 eteenpäin. Taso joukkueet E-junnuista eteenpäin riittävät. Pikkupaikkakunnilla pitää pelaajista pitää kiinni. Ketään ei pitäisi polttaa loppuun. Drop outit ovat vähän ongelmallinen aihe, kun osa niistä lopettaa joka tapauksessa. Ja sitä on yritetty välttää, mutta turhan usein se ei ole tuottanut harrastuksen jatkumista. Sivuoireena lahjakkaampi pelaaja lähtee pikkupaikkakunnalta aikaisemmin isompiin ympyröihin. Tästäkin voisi kirjoittaa paljon, mutta sanottakoon, että mielestäni jääkiekkoliitto on ottanut tämän asian suhteen oikeita askeleita.
Mielestäni tällä hetkellä on tulossa nuoria pelaajia, jotka kykenevät murtautumaan maailman huipulle. Lisäksi joku aina kehittyy (ja taantuu) nopeastikin. Silti on tälle kaudelle otettu uudistuksia, jotka ovat täysin päinvastaisia seurakyselyn tuloksiin verrattuna ja pieni takaisinpaluu vuoden 2009 päätöksiin. Siinä ehkä syy, miksi Sihvonen valitsi targetiksi akateemiset äidit ja blogin todellinen keihään kärki osui urheilujohtajiin. Kohujulkisuus oli taattua. Jääkiekon osalta liiton päättäjiin, seurapäättäjiin ja valmennuspäälliköihin.
Toiset haluavat kilpaurheilua, toiset pitkään jatkuvaa ja terveellistä harrastusta. Tämä asia on tietysti myös poliittinen: onko meillä prioriteettina urheilu vai kansanterveys? Mutta se on arvokysymys, eikä tämän topicin aiheena.