Radio Suomen Pyöreässä pöydässä keskusteltiin tänään Bowiesta ja kirjailija Juha Itkonen sanoi kutakuinkin, että vielä on Bob Dylan, jonka kuolemaa käsitellään laajasti. Minä uskallan sanoa jo nyt, että ei varmasti tulla yhtä laajasti kuin Bowien. Dylan ei ole yhtä lailla sukupolvia yhdistävä taiteilija kuin Bowie, jonka suosio ei perustu ainoastaan 60-luvun hitteihin.
Kyllä niitä muitakin tulee olemaan. Sir Paul McCartney ja Sir Mick Jagger nyt ainakin. Tuosta tulikin mieleeni että ihmettelen ettei David Bowieta aateloitu missään vaiheessa. Mies olisi mielestäni ansainnut. Hän oli suuri taitelija ja tuo termi ehkä on vielä vähän aliarvointia. Hän oli kuitenkin muusikko, näyttelijä, taidemaalari ja lauluntekijä.
Varsin tyylikäs ratkaisu. Arvostan. Jotenkin hyvin linjassa miehen moniin tekemisiin nähden, sellainen hyvin salaperäinen ja julkisuutta kaihtava tapaushan hän oli.Bowie tuhkatiin New Yorkissa. Ei muistotilaisuutta, ei ketään paikalla (ei siis edes perhettä), Bowien oma tahto.
Minä väitän vastaan, etenkin Yhdysvalloissa Dylanin kuolema tulee nostattamaan keskustelua. Bowie oli poikkitaiteellinen tyyppi joka hallitsi musiikin, elokuvan ja mimiikan. Dylan tullaan muistamaan loistavana lyyrikkona joka on omassa luokassaan tekstintekijänä. Ja kyllä ihan globaalistikin Dylan painii samassa sarjassa.
Jos tuo pitäisi paikkansa niin silloin mies ollut todella määrätietoinen ja antanut kaikkensa taiteensa vuoksi.
Paul McCartneyn kuolema tulee varmasti olemaan iso juttu, mutta Beatlesista meni suurin osa Lennonin mukana 35 vuotta sitten, joten en vertaisi häntäkään Bowieen. Eihän se ole tehnyt yhtään hyvää biisiä sitten eilisen.
En halua tätä ketjua nyt sen enempää kääntää pois aiheesta, mutta en ole ikinä ymmärtänyt tätä kantaa että Lennon oli jotenkin suurempi juttu kuin McCartney. Suurempi osa omia Beatles suosikkejani on ainakin McCartneyn kirjoittamia. Lennon kirjoitti myös monta merkittävää biisiä, mutta jää silti ehdottomasti McCartneyn varjoon. Minun mielestäni.
Nyt kun mies on tuhkattu, niin joko on tietoa mihin tuhkat ripotellaan. Kaiken tyylikkyyden kruunaisi se, että tuhkat vietäisiin avaruuteen.
Varsin tyylikäs ratkaisu. Arvostan. Jotenkin hyvin linjassa miehen moniin tekemisiin nähden, sellainen hyvin salaperäinen ja julkisuutta kaihtava tapaushan hän oli.
Tavallisen ihmisen on helppo olla näkymätön ja salaperäinen, mutta megajulkkiksen ei, koska hänen askeleitaan, tekemisiään ja valintojaan elämässä seurataan ja kytätään ihan eri tavalla. Siihen nähden Bowie onnistui varsin hyvin vetäytymään pois huomion keskiöstä. Ei toki ole suinkaan ainoa tapaus ja ainoa joka siinä on onnistunut.Mutta tuo tietty salaperäisyys... valtaosa maailman ihmisistä on samalla tavalla salaperäisiä ja julkisuutta kaihtavia. He vain eivät ole megajulkkiksia, kuten Bowie oli.
Hän oli siis artistina erikoinen, mutta ihmisenä hyvinkin tavanomainen.
Mutta tuo tietty salaperäisyys... valtaosa maailman ihmisistä on samalla tavalla salaperäisiä ja julkisuutta kaihtavia. He vain eivät ole megajulkkiksia, kuten Bowie oli. Hän oli siis artistina erikoinen, mutta ihmisenä hyvinkin tavanomainen.
Ei tuossa lainaamassasi tekstissä mitenkään kiistetä tuhkaamisuutistaTuhkaamispuheet olivat puppua.
Poikkeuksellinen mies. Ei arvonimeä, ei muistotilaisuutta, ei hautajaisia. Kunnioitus häntä kohtaan vaan kasvaa.
Toki asiaan myös vaikutti sekin fakta että kasarilla Bowiesta tuli yksinhuoltaja joka teki silti paljon töitä. Kun miehen toinen lapsi saapui maailmaan, Bowie lopetti vuosiksi työnteon jotta saisi olla koti-isäna tyttärelleen. Välillä kävi tekemässä levyn ja niihin videoita mutta käsittääkseni ei keikkaillut enää. Hieno mies oli hän.Tavalliset ihmiset eivät kiinnosta yhtään ketään ja "kaihtavat" siitä syystä julkisuutta. Käsittääkseni Bowie alkoi vältellä julkisuutta 70 - luvulla kyllästyttyään häntä vainonneisiin pakkomielteisiin faneihin. Toki taustalla oli myös raskas huumeidenkäyttö kaikkine lieveilmiöineen.
"Tavanomainen" ja jopa tylsä Bowie tosin oli siinä mielessä, että teki jopa pahimpina härövuosinaan säntillisesti töitä, mutta mitäpä siitä koska tuotanto puhuu puolestaan.
En halua tätä ketjua nyt sen enempää kääntää pois aiheesta, mutta en ole ikinä ymmärtänyt blaa blaa
Ja nyt jotta itse aiheestakin jotain sanoisin, niin olihan huikea mies tuo Bowie! Iso aukko jää nyt maailmaan, mutta onneksi musiikkinsa elää ikuisesti. Itse olen tunnelmoinut viime päivinä paljonkin noita vanhoja klassikkoja uran alkupäästä. Space Oddity varsinkin on jotenkin yksinkertaisuudessaan jotain todella kaunista..