Kiekkovuodesta 1989 aikaa 25 vuotta

  • 17 671
  • 72

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuosi 1989 oli melkoisen historiallinen vuosi kaikkiaan myös kansainvälisessä jääkiekossakin. Sarjoja oli neljä A:sta D:en, mutta kolmessa pääsarjassa eli A:ssa, B:ssä ja C:ssä pelattiin kuitenkin sitä kuuluisaa huippuluokan jääkiekkoa josta kumminkin vain A:ssa ja tietyin ehdoin myös B:ssä pelattiin normaaliluokan jääkiekkoa.

Joka tapauksessa suomalaisille vuosi 1989 oli ainakin jääkiekon kannalta se ensimmäinen vuosi etenkin aikuisten puolella jolloin todella ensimmäistä kertaa Leijonilla tuntui olevan kaikkien luottamus ja ennen kaikkea se oma pelillinen itseluottamus oli ensimmäistä kertaa todella verrattavissa nykypäiväiseen huippuilmiöön jääkiekossa.

Tosin vaikka itseluottamus olikin korkealla ja peliotteet myös tiettyyn rajaan asti niin silti ehkä liiankin korkealle Calgaryn hopean takia asetetut tavoitteet eivät täyttyneet ja osin tämän vuoden MM-kisojen jälkeen palattiin ehkäpä viimeistä kertaa sille vähän perinteisemmälle ja vähemmän odotuksia tuoneelle linjalle. Mikä tavallaan oli hyvä juttu ja tavallaan sitten taas ei. Etenkin kun uutena asiana toki oli se vihdoin ja viimein saavutettu parempi mitalikin ja kansa olisi halunnut uudestaan hopeaa, vähintään pronssia tai nelospaikan tai sitten jopa jo kultaakin ensi kertaa vakavissaan.

En tiedä varmasti, että sopiiko tämä toikki tänne maajoukkuepuolelle mutta arvelin sen kuitenkin tähän laittaa. Osin noita alempien maiden tasapainoa B-sarjan osalta vuosimallia 1989 kävin jo Jääkarhujen toikissa läpi, mutta tuolloin tosin vain Norjan näkökulmasta käsin. Pitänee vielä ehkä laittaa joitakin juttuja B ja C-sarjan maistakin tuonna vuonna. Etenkin kuin joillakin mailla oli varsin kehityskelpoisia pelaajia ja ennakkoasetelmat niin sarjanousijoista/mestareista aina varsinaiseen maailmanmestariin asti olivat mielenkiintoiset.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Kauden 1989 C-sarjan MM-kisat pelattiin Australiassa. Kotijoukkueelle odotettiin tietenkin varsin paljon sikäli kun joukkue pystyi vain vastaamaan odotuksiin. Valitettavasti Jääkenguruilla turnaus ei sujunut ollenkaan edes odotusten minimitavoitteiden mukaisesti. Kiekkoliitto kun odotti Jääkenguruiden pysymistä edes sarjassa tai olemaan sarjan keskikastin paikkeilla. Seuraavat pelaajat olivat mukana Jääkenguruissa kaudella 1989:

Maalivahdit: Damien Holland, Ronald Black ja Peter Boyle

Puolustajat: Richard Motteram, Brent Windlinger, Arto Malste, Robert ''Rob'' Smith, Glenn Foll ja Richard ''Rick'' McLean

Hyökkääjät: Jeff Taylor, Sandy Gardner, Francois Nila, Nigel Chandler, Scott Davidson, Charles ''Chuck'' Naish, Elliott Mann, Howard ''Howie'' Jones, Craig Hutchinson, James ''Jamie'' Rintel, Dubravko ''Brad'' Andrlon ja Andrew ''Andy'' Kirkham

Päävalmentajana toimi Dan Reynolds, Joukkuelääkärinä Tohtori Peter Gwozdecky, yleislääkärinä Peter Boyle, joukkueen johtajana ja managerina Peter Rintel, terapeuttina ja ravintoloitsijana Liza ''Liz'' Rintel, varustehuoltajana Paul Raphael ja kuntovalmentajana Bruce Paxton.

Joukkueessa tosiaan pelasi myös Adelaiden Tiikereiden Lentävä Suomalainen eli Arto Malste. Malste pelasi viimeisen kerran Australian maajoukkueelle vuonna 1995.

Muutoin Jääkenguruilla pelitehot pyörivät Malsteen, joukkuekapteenin eli Davidsonin ja Chandlerin pyörittämän pelikuvion ympärillä ja ajoittain myös Howie Jones osasi tehdä hyviä syöttöjä, mutta maalivahtipelin lisäksi yleinen luistelutaso oli jopa C-sarjan mittapuulle varsin huonoa vaikkakin ausseilla oli kuitenkin mukiinmenevä joukkuetasapaino peleihin ja myös voimapeliä osattiin erityisesti pakkipuolella ja myös hyökkäyspuolella erityisesti Andrlonin ja Kirkhamin toimesta.

Valitettavasti Kiinaa vastaan pelattua peliä lukuun ottamatta Australian peliotteet eivät paljon kerrottavaa jättäneet jälkipolville ja kaudeksi 1990 oli kohtalona pudota D-sarjaan. Erityisesti kun 1-3 tappioon päättynyttä ja erittäinkin tasaista peliä pelanneen Jääkengurun loikka päättyi siihen ja kohtalona olivat murskatappiot C-sarjan lopuissa peleissä sinä vuonna.
 

Espen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Old time hockey like Eddie Shore
Kevään 1989 suurin pettyjä oli Sveitsi, jolla oli kovat tavoitteet B-sarjassa. Vuoden 1990 MM-kisojen A-sarja pelattiin Sveitsissä ja isäntäjoukkueen saamiseksi kisoihin sen olisi pitänyt voittaa B-sarja. Norja voitti kuitenkin B-sarjan vaikka Norjan ja Sveitsin keskinäinen ottelu päättyi Sveitsin 6-1 voittoon. Maiden väliin kiilasi vielä Italia.

Itä-Euroopan myllerrys oli vaikuttanut heikentävästi ehkä eniten Puolan kiekkoiluun. Maan jääkiekkomaajoukkueella oli hieman kehnolaatuiset varusteet. Sentään mailoja riitti kun Puolassa oli oma mailatehdas. A-maajoukkueen pelaajista kaksi tuli muista Euroopan sarjoista (Jan Stopzyk Italiasta ja Jerzy Potz Länsi-Saksasta). Puola hävisi A-sarjassa mm. Kanadalle 11-0, Tsekkoslovakialle 15-0 ja Neuvostoliitolle 12-1, mutta onnistui kaatamaan Länsi-Saksan 5-3. Putoamisen ratkaisi lopulta putoamissarjan viimeinen kamppailu, jonka Länsi-Saksa voitti 2-0.

Täällä on muisteltu vuoden 1989 A-sarjan MM-kisoja:

http://keskustelu.jatkoaika.com/threads/jääkiekon-mm-kisat-1989-–-turhan-tiedon-visa.58625/
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Etelä-Korealla oli 25 vuotta jääkiekossa käytettävissään melkoisen pirteä joukkue siihen nopeuteen nähden mitä C-sarjan MM-kisoissa yleensä oli ja myös syöttötaso yleisesti ottaen oli hyvää. Kaudella 1989 Etelä-Korean kiekkomaajoukkueen suurin vaikeus ei ollut edes aasialaisessa jääkiekossa normaalisti ongelmana oleva voimapelaaminen vaan enemminkin liiallinen yksilötason pelaaminen omiin nimiin eli jokainen pelaaja pelasi enemmänkin yksilönä eikä osannut järkevästi keskittyä pelaamaan joukkueena toisin kuin pohjoinen ja uhkaava naapurinsa Pohjois-Korea.

Tosin Pohjois-Korean hyvät puolet jäivät Etelä-Korean vastaavaa sitäkin vähemmälle. Joka tapauksessa ennen kaikkea nopea syöttöpeli ja ryhmittäytyminen sarjatasoon sopivilla pelikuvioilla vaikuttivat tuovan jopa yllätyksen maalle C-sarjassa. Valitettavasti liiallinen yksilöpelaaminen omiin nimiin ja korkeintaan keskitasoa C-sarjankin mittapuulla vastannut pelitasapaino tarkoitti sitä, että sarjanousijaksi ei Etelä-Koreasta ollut sinä vuonna. Seuraavat pelaajat pelasivat Etelä-Korean maajoukkueessa 25 vuotta sitten ja pahoittelut tässä vaiheessa siitä, että en tiedä noita joukkueiden oheishenkilöitä tällä erää.

Tässä kuitenkin pelaajat:

Maalivahdit: Lee Dong-Ho ja Kim Son-Gick

Puolustajat: Min Jun-Ki, Park Kyung-Woon, Baek Dong-Won, Kim Hee-Won, Lee Ki-Hoon, Lee Kang-Soo ja Song Ki-Yong

Hyökkääjät: Shin Seung-Ho, Kim Sam-Duck, Han Choong-Huyn, Choi Won-Sik, Yun Seong-Youp, Choi Min-Seok, Kim Kwun-Soung, Oh Jae-Won, Hong Seok-Bum, Lee Dong-Ho ja No Jung-Wo

Etelä-Korean osalta parhaimmat pelit olivat ehdottomasti sarjassa pysymisen varmistanut voitto Australiasta ja shokkitasapelin tuottaminen sarjan nousuehdokkaalle eli Unkarille maalein 5-5. Tuossa pelissä ehdottomasti Dong-Hon, Jae-Wonin ja Seok-Bumin kolmikantapeli toimi erinomaisesti hyökkäyspelin osalta mikä yllätti Unkarin pakiston varsin selvästi. Myös Bulgariaa vastaan Etelä-Korea pisti parastaan, mutta hävisi ottelun luvuin 6-4. Tappiot tulivat myös Pohjois-Korealle ja Kiinalle luvuin 7-4 ja 4-10.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Niin no voisi tietysti laittaa siihenkin ketjuun noita juttuja, mutta tiedä siitä sitten kun perustuu visailulle?
 

zunter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Team Finland
A-sarja (Ruotsi)
1. Neuvostoliitto
2. Kanada
3. Tsekkoslovakia
4. Ruotsi
5. Suomi
6. USA
7. Länsi-Saksa
8. Puola ↓

B-sarja (Norja)
9. Norja ↑
10. Italia
11. Ranska
12. Sveitsi
13. Itä-Saksa
14. Itävalta
15. Japani
16. Tanska ↓

C-sarja (Australia)
17. Alankomaat ↑
18. Jugoslavia
19. Kiina
20. Unkari
21. Bulgaria
22. Pohjois-Korea
23. Etelä-Korea
24. Australia ↓

D-sarja (Belgia)
25. Belgia ↑
26. Romania ↑
27. Iso-Britannia
28. Espanja
29. Uusi-Seelanti

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jääkiekon_maailmanmestaruuskilpailut_1989
 
Viimeksi muokattu:

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Pohjois-Korean osalta kaudella 1989 oli ainakin voimakiekkoilussa C-sarjan puolella asteen verran parempaa kuin Etelä-Korealla ja joukkueena pelattiin vähän paremmin, mutta siihen jäikin suuremmat yllätykset. Tosin Hollannin melkoisen tähtijoukkueen kiusaaminen ja häviäminen vain 1-3 sille oli joukkueelle varsin kunniaksi. Etelä-Koreaan verrattuna luistelunopeus oli kehnompaa, mutta pelilukutaito oli Kim Il-Sungin mielijoukkueella varsin hyvästä aikanaan.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Bulgarialla vuorostaan oli melkoisen keskinkertainen kausi kaudella 1989 pelillisesti joukkueena sinällään. C-sarjan tasolle syöttöpeli oli yllättävänkin heikkoa ja tasapaino joukkueen osalta keskinkertainen. Maalivahtiosasto olikin tärkeintä tuolloin ja silloin maalivahtina toimi edelleenkin omalle tasolleen huikea Konstantin Mihailov. Luistelunopeuskin oli Bulgarian maajoukkueella tuolloin C-sarjan keskivertoa parempi millä ei tietenkään olisi B-sarjassa ja puhumattakaan sitten A-sarjassa pärjännyt mitenkään. Tosin B-sarjatasolla sarjapaikan säilyminen olisi ehkä ollut koko joukkuetta miettiessä oikein hyvällä onnella mahdollistakin.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Unkarilla taas vuorostaan oli suhteessa jopa eräs kovimpia C-sarjatason joukkueita ja ehkä muutenkin yllä kaudella 1989 kuin oli ollut moneen vuoteen. Toki Unkarilla oli vielä pitkä matka edellään kuljettavana ja vaikka B-sarjaan olisi noustu niin kyyti siellä olisi ollut varsin kylmää. Jugoslavian ohella Unkari kuului ennakoissa C-sarjan nousijaksi kaudeksi 1990 ennakkoveikkauksissa mikä oli sikäli erittäin hämmentävää, että Hollannilla oli suhteellisesti ottaen paljon kovempia pelimiehiä kuin molemmissa ennakkojoukkueissa oli yhteensäkään.

Lopulta Kiinalle häviäminen ja pitkän ja kovan taistelun jälkeen toiselle sarjanousijaehdokkaalle eli Jugoslavialle häviäminen tuotti lopulta uskomattoman perseilyn Hollantia vastaan vaikka toki tappiota odotettiinkin niin ei sellaisilla luvuilla kuin 8-2 Ijs-Oranjelle. Lopullinen henkinen nöyryytys oli tasapelaaminen Etelä-Korean kanssa vaikka se olisikin pitänyt voittaa ja jopa selvinkin luvuin. Unkari oli toki äärimmäisen minimitavoitteensa mukaisesti edes neljäs, mutta joukkue itse odotti sarjan toista sijaa tai jopa nousua B-sarjaan.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Kiinalla oli taas kauden 1989 C-sarjassa se astetta huonomman joukkueen ennakkokaavailu Aasian joukkueista puhuttaessa. Toisaalta sentään molemmat Korean tasavallat maa kykeni lyömään miten hyvänsä. Kiinan reaalinen taso riitti C-sarjassa keskitasoon tai sen alemmalle puolelle, mutta hyvänä päivänä se pystyi voittamaan minkä tahansa joukkueen sarjassa sen ajan mittakaavassa. Toisaalta taas nousu B-sarjaan tuntui hieman vaikeammalta toteuttaa. Joskin oli myös mahdollista tuolloin.

Etenkin kun kiinalaiset eivät pystyneet millään vastaamaan Jugoslavian tai Unkarin kaltaisten joukkueiden hyökkäyspeliin ja etenkin Hollantia vastaan fyysisen kiekkoilun korvaaminen väistelyllä ja syöttönopeudella olivat melkoinen virheliike. Vaikka Hollannilla oli tuolloin suorastaan kuuluisten Sisu Team-pelienkin perusteella A-sarjan tason maan mittapuun mukaan uskomattoman laiskat pakkipelaajat ja pudottautumiset niin kuitenkin helvetin tarkkoja vetoja osasivat kuitenkin laukoa. Ja C-sarjan mittapuulla käytännössä hyvinkin hitaan oloisellakin puolustusluistelulla pysyi pelissä mukana. Lopulta Kiina oli kuitenkin kolmas C-sarjassa sinä vuonna ja ehkä hyvä niin sillä Jugoslavia ja Hollanti olivat kovimpia maita muutenkin sarjassa.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Jugoslavialla oli vuorostaan C-sarjan kovimpia joukkueita sillä maan kiekkojoukkue muutoinkin tuntui enemmän kuuluvan B-sarjaan sen hissijoukkueeksi tai keskikastin alapuolelle enemmän kuin C-sarjaan. Toisaalta joukkueessa oli maan levottomuuksien ja sittemmin hajoamistilanteeksi osoittautuneen tilan takia hajaannuksen tila suhteessa toiseen ennakkosuosikkiin eli Unkariin nähden. Jugoslaviaa pidettiin Unkarin tapaan C-sarjan mestarina tai sarjanousijana. Jugoslavialle tuli kuitenkin melkoinen yllätys ja tappio kun Hollanti onnistui väsyttämään omalla erikoisella pudotus-torjunta-menetelmällään jugoslaavien oman rynnäkköpelin jossa ei aina vältytty hyvinkään kovilta fyysisiltä otteilta. Toisaalta taas jugoslaavit osasivat tarvittaessa luistella taidokkaasti ja myös syöttää vaikkakin mitään maan korkeimman loiston tai jopa muutaman edellisvuoden takaisten Sarajevon Olympialaisten suoritusten aikaa verratessa joukkue oli jo taantumasuunnassa. Lopulta 3-8 tappio Hollannille pysäytti maan voittokulun ja jätti sen C-sarjaan kaudella 1989.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Hollanti taas vuorostaan oli C-sarjassa ehkä hieman odotettua parempi joukkue kaudella 1989. Hollannin ennustettiin pienten loukkaantumisten vaivaannuttaman joukkueen takia jopa jäävän C-sarjaan selvälläkin erolla joskin sijat 3-4 sarjassa eivät olleet muuta kuin varsin normisuoritus sillä Hollannin odotettiin olevan joka tapauksessa sarjan kärkisijoilla. Mestaruus tuntui kakkospaikkaan verrattuna jonkin verran epätodennäköisemmältä ja näin kävikin, että mestaruus tuli kun joukkue pystyi pelaamaan rauhallisesti omalla tasollaan antamatta menestyksen nousta hattuun kuten jugoslaaveilla tai antamatta edellisten tappioiden tai ulkopuoleisten tekijöiden häiritä liikaa kuten unkarilaisilla oli. Toisin kuin mitä luultiin, että joukkue olisi parhaimmillaankin vain toinen.

Ainoa missä Hollanti hävisi Jugoslavialle tai Unkarille oli nimenomaan aloitusten voittamiset ja fyysisen pelin suhde, mutta muutoin Hollanti oli yleisellä pelitasolla etenkin taktiikan ja yleiskuvioiden hyödyntämisessä parempi joukkue. Loppupelissä Hollanti oli paradoksaalisesti eniten turnauksen aikana vaikeuksissa molempia Korean tasavaltoja vastaan. Laiskan oloinen puolustustapa oli aiheuttaa monta kertaa harmaita hiuksia Ijs-Oranjelle, mutta lopulta kiitos seisoi ja Hollanti pääsi takaisin B-sarjaan jonne se tasonsa puolesta myös kuuluikin. Etenkin kun maa C-sarjan sen vuoden maista muutenkin aivan kaiken kaikkiaan pelasi varsin ammattimaista jääkiekkoa. Tässä pelaajat jotka edustivat Ijs-Oranjea kaudella 1989 ja jotka myös pelasivat Sisu Teamia tai Kehitysjoukkuetta vastaan omia pelejään kun Suomen A-maajoukkue ei jaksanut vaivaantua mielenkiinnosta huolimatta sitä vastaan pelaamaan:

Maalivahdit: Rob Polmantuin, Ed Nienhuis ja Jan Bruijsten

Puolustajat: Antoine Geesink, Henk Hille, Nico van Galenlast, Evert Jan van der Werf, Robert van Wely, Fred Homburg ja Bill Wensink

Hyökkääjät: Tony Collard, Risto Mollen, Johan Toren, Ron Berteling, Mike Louwers, Henri Stoer, Theo van Gerwen, Frank Janssen, John Koren, Robert Herckenrath, Bert Hille ja Micheal Moons

Päävalmentajana Ijs-Oranjella oli kisoissa Larry van Wieren.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Kauden 1989 jo aiemmin Jääkarhujen toikissa puhutusta B-sarjasta putosi sinä vuonna lopulta Tanska. Tanskalla oli edessään melkoinen maalikarkeloiden sietäminen edessään koska vaikka joukkue olikin yllättävänkin hyvä ja sisälsi jopa tulevaisuuden koviakin pelimiehiä niin edelleen Tanskalla oli melkoinen matka edessään kehittyä paremmaksi jääkiekkomaaksi. Sillä oli hyvin heikko huippuluokan fyysisen pelin ja syöttöpelin kontrasti joskin pelaajat olivat erittäin nopeita ja samalla syöttöpeli sinällään kulki hyvänä päivänä jopa mukiinmenevästi ja ehkä jopa todella hyvin B-sarjan huonoimmaksi joukkueeksi.

Toisaalta pelaajat sortuivat ottamaan jäähyjä paljon sellaisissakin paikoissa missä niitä nimenomaan ei olisi saanut ottaa. Lisäksi Tanska oli tuottaa Jääkarhuille sydänkohtauksen häviten lopulta vain 2-3 sille otellessaan sitä vastaan. Joukkueena yleinen pelitasapaino pelatessa oli siis lopulta hieman keskitasoa alempi vaikkakin Tanskasta povattiin tuolloin tuleville vuosille jopa B-sarjan keskikastin maata etenkin mikäli tuolloin varsin heikkoa Tanskan liigan tasoa olisi saanut parannettua.

Varsinainen Tanskan päätavoite oli ollut ennen kisoja vain Japanin lyöminen ja jonkun muunkin jotta sarjapaikka varmistuisi. Tanskan epäonneksi vain yksi maa putosi tuolloin ja vastaavasti yksi maa nousi Jugoslavian epäonneksi B ja C-sarjan välillä sääntömuutosten vuoksi. Nämä pelaajat olivat mukana Punaisissa Leijonissa tai Kiekkoviikingeissä kuten Tanskassa maajoukkuetta on usein kutsuttu. Uudempi Dynamiittimiehistö onkin keksitty vasta erään tietyn suurvoiton myötä etenkin henkisellä tasolla. Tuolloin vuonna 1989 Tanskalle ja sen maajoukkueelle se oli vain kaukainen unelma.

Tässä kuitenkin pelaajat:

Maalivahdit: Lars Pagh Christensen, John Hansen ja Sandor Neumann.

Puolustajat: Jesper Duus, Frederik Åkesson, Michael Faber, Jens Carlsen, Jesper Hille, Christian Juul-Jensen ja Per Boldt Jörgensen.

Hyökkääjät: Jens Nielsen, Heinz Ehlers, Sören True, Arne Schultz, Lars Östergaard, Henning Ludwigsen, Niels Thorup, Michael Widenborg, Olaf Eller, Kenneth Henriksen, Christian Abelin, Anders Bach ja Karsten Arvidsen.
 

Gubar

Jäsen
Jokseenkin hyvin hämmentävää että joku malttaa olla kiinnostunut v.1989 C-sarjan joukkueista ja heidän pelitavastaan. Siinä saa olla todellinen jääkiekkofanaatikko. Toisaalta, en voi ymmärtää mitä joku mahtaa saada irti siitä. Mutta meitä on moneen junaan.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Jokseenkin hyvin hämmentävää että joku malttaa olla kiinnostunut v.1989 C-sarjan joukkueista ja heidän pelitavastaan. Siinä saa olla todellinen jääkiekkofanaatikko. Toisaalta, en voi ymmärtää mitä joku mahtaa saada irti siitä. Mutta meitä on moneen junaan.

Onhan tuo erittäin mielenkiintoista - suoranainen kulttuuriteko! Noissa alasarjoissa meno on välillä hyvinkin värikästä eikä aina kovin helposti ennustettavaa. A-sarja on useimmiten sangen ennakoitavaa kauraa.
 

uljas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Peliitat, (HeKi-vainaa), Tinatuopit
Jokseenkin hyvin hämmentävää että joku malttaa olla kiinnostunut v.1989 C-sarjan joukkueista ja heidän pelitavastaan. Siinä saa olla todellinen jääkiekkofanaatikko. Toisaalta, en voi ymmärtää mitä joku mahtaa saada irti siitä. Mutta meitä on moneen junaan.

Täytyy nostaa olkihattua näistä muisteloista! Täällä ainakin yksi hörhö lukee näitä yhtä jännittyneenä kuin viiksekäs mies antikvariaatissa jallua selatessaan.

Mielenkiintoista seurata näiden pienempien maiden kehityskäyriä vuosien saatossa. Huomioon pistävää on muuten Iso-Britannian harppaus 89-vuoden D-sarjan mönkeröstä 94-Milanon MM-kisajoukkueeksi. Ja mitä ihmettä tapahtui Puolan kiekkoilulle? Perinteinen MM-kisojen heittopussi on elänyt käsittämättömän pitkää hiljaiseloa. Mistä uudet Oliwat ja Czerkawskit...
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Puolan kiekkoilu on tosiaan mennyt melkoista alamäkeä sinällään jo varsin kauan. Oikeastaan jo kiekkoilun kultaisen sukupolven lopettamisen jälkeen ei ole Valkoisille Kotkille toista huippuluokan sukupolvea tullut menestymään.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Ja briteilläkin oli tosiaan äärimmäinen shokki aikanaan nousta B-sarjasta suoraan A-sarjaan 1993 ja kiinni myös olympiakarsintapaikkaan poikkeuksellisen olympialaisten pitoformaatin vaihtumisen takia. Jotakin shokkinoususta kertoi jo sekin, että päävalmentaja Alex Dampierin mukaan briteille olisi ollut valtava voitto tuolloin jo säilyminen B-sarjassa ja etenkin kauden 1992 perusteella Ijs-Leeuw eli Hollanti oli äärimmäisen paljon veikattu nousuehdokas kauden 1994 MM-kisoihin Milanoon.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Japanilla oli kaudella 1989 varsin mielenkiintoinen joukkue sinällään. Nousevan Auringon Maan miehillä oli jääkiekossa kenties melko hyvälläkin syyllä ehkä B-sarjan nopein luistelujoukkue, mutta melko keskinkertainen ja jopa heikko voimapelaaminen. Samalla melkoinen virhe oli jättää silloisena lahjakkuutena pidetty Takayuki Miura valitsematta joukkueeseen B-sarjan kisojen aattona. Kuitenkin B-sarjaan nähden huippuluokan pelipäivinä hyvä puolustuspeli ja yleinen syöttökyvykkyys nopeuden kanssa saivat aikaan hieman epätasaisen, mutta silti kokonaisuutena tyydyttävän joukkueen kasaan.

Toisaalta taas B-sarjan kohtalainen/tyydyttävä joukkue oli huonoimpana päivänään vain välttävä ja surkea etenkin B-sarjan kermamaita kuten Sveitsiä vastaan. Tosin 0-10 tappion jälkeen japanilaiset olivat tuottaa shokkitappion Ranskalle jota pidettiin nousijaehdokkaana. Lopulta Japani hävisi vain 4-5 Ranskalle jonka piti voittaa Japani 5-0 tai 10-0. Sillä kun ei kuulemma ollut mitään väliä.

Toisaalta Italia sitten veikin japanilaisia taas rumin luvuin 6-0, mutta siinäkin etenkin aina ensimmäisen erän loppuun asti Italian oli pakko pitää peli kurinalaisena ja keskittyneenä mikä ehkä joittenkin arvioissa oli vain normaalin maan pelaamista eli Italian ei sellaisella otteella uskottu nousevan A-sarjaan. Myös Itävaltaa vastaan pelattiin melko hyvin vaikka hävisivät 2-4 ja Tanska voitettiin 2-1. B-sarjan sääntömuutokset estivät Japanin putoamisen ja sinällään Japanille tulokset olivat jopa pieni pettymys koska aivan parhaimmassa tapauksessa ja etenkin paremmalla voimapelaamisella Japani olisi voinut olla potentiaaliltaan jopa B-sarjan keskikastia.

Japanin toisia maalivahteja tai muita oheishenkilöitä en kaudelta valitettavasti tiedä, mutta tässä kuitenkin suurin osa joukkueen pelaajista:

Maalivahti: Katsunori Hirano

Puolustajat: Kunio Takagi, Kenichi Suzuki, Tadashi Haga, Yasuhiro Honma, Hidekatsu Takagi, Fumihiko Kajikawa ja Atsuo Kudo

Hyökkääjät: Toshiyuki Yajima, Sayaka Ishii, Norio Suzuki, Yuji Iwamoto, Shuji Momoi, Hikomi Senuma, Toshiyuki Sakai, Koshi Kiyoe, Hirotoshi Osawa, Yuji Iga ja Motoki Ebina

Seuraavana vuonna Takayuki Miurakin hyväksyttiin joukkueeseen, mutta jossain määrin Takayukin huippuluokan esityksistä huolimatta etenkin ulkomailla ja jopa pian Japanissa muutenkin alettiin puhua hänen pikkuveljestään Hiroyuki Miurasta enemmänkin.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Itävallalla oli B-sarjan suhteellisen korkea keskikastiin luettu joukkue tasoltaan kaudella 1989. Se ei ollut missään tapauksessa surkea joukkue, mutta ei myöskään aivan paras joukkue ja vaikka joukkueen olisi odottanutkin sinällään nousevan kaudeksi 1990 takaisin A-sarjaan niin sille oli kuitenkin odotettavissa kylmää kyytiä. Pari vuotta aiemmin Wienissä oli pidetty A-sarjan MM-kisat joihin maa ei kuitenkaan ollut päässyt pelaamaan ja mikä oli herättänyt paljon keskustelua.

Jääkiekkomaana Itävaltaa kuitenkin pidettiin myös isompienkin maiden keskuudessa ja Sveitsin ohella sitä pidettiin heti Italian ja Ranskan jälkeen kaikkein tervetulleimpana kisoihin kun Itä-Saksan kiekkojoukkue muutenkin natisi liitoksistaan maan levottomuuksien vuoksi. Kaksoiskansalaisetkin auttoivat joukkuetta, mutta paljon joukkueen moraalia söi Siegfried Haberlin doping-tapaus. Tässä kuitenkin pelaajia joukkueesta kaudella 1989:

Maalivahdit: Brian Stankiewicz ja Gerard Thomasser

Puolustajat: Herbert Hohenberger, Michael Shea, Karl Heinzle, Konrad Dorn, Gert Kompain ja Martin Platzer

Hyökkääjät: Thomas Cijan, Werner Kerth, Edward Lebler, Peter Znenahlik, Steven Stockman, Peter Raffl, Günther Koren, Manfred Mühr, Martin Lindner, Gerald Rauchenwald, Silvester Szybisty, Siegfried Haberl, Gerhard Pushnik ja Helmut Petrik
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Itä-Saksan jääkiekko oli maan muutenkin hajoamistilassa olleen tilan takia hieman erikoinen. Maan ongelmat eivät vaikuttaneet sinällään vielä keväällä 1989 kovinkaan suurilta vaikka koko ajan tai oikeammin jo vuosien 1986-1987 loppuvuoden ja alkuvuoden levottomuuksien kukistumisen jälkeen maan hajoaminen käynnistyi ja jonka lopullinen seuraus oli tietenkin muurin murtuminen kaudella 1989. Itä-Saksalle eräs varsin paha virhe oli olla ottamatta Mirko Lüdemannia joukkueeseen. Vaikka hän totta kai oli erittäin nuori mies.

Joukkueella oli nopeutta toimia hyvin, mutta jostain syystä hyökkäyspeli ja tai yleinen kamppailutaso oli melko heikkoa joukkueella ja jos tuli vastoinkäymisiä pois lukien aivan huippumaita vastaan B-sarjassakin niin Itä-Saksan pelaajat tuntuivat jotenkin viimeisinä vuosina sulkeutuvan ajoittain tavallistakin enemmän kuoreensa ja osittain jopa luovuttavan vaikka peli olisi ollut voitettavissakin ja kun sarjanousu oli hävitty niin Japani ja Italia lievästi sanottuna murskasivat Itä-Saksan jonka joukkueelle erityisesti Japanille häviäminen niin suurin luvuin kuin 8-1 oli järkyttävä isku vasten kasvoja.

Joukkueena kuitenkin DDR:n kiekkoryhmä sen toiseksi viimeisenäkin vuonna oli sinällään tyydyttävä tai jopa hyväntasoinen parhaimpina päivinään ja erityisesti kisojen alussa kun sillä ei vielä tuntunut olevan mitään muuta kuin voitettavaa ja jolloin yleinen peliasenne oli vielä katossa. Tuolloin voitettiin jossain määrin Ranska ja Itävalta ja etenkin ensimainitun oletettiin tekevän melko selvääkin DDR:stä.

Jääkarhuille eli Norjalle häviäminen oli kova isku menestykselle ja kun vielä Sveitsi voitti kiekkopelinsä keskittyneisyyden ja ilonsa menettäneen Itä-Saksan kanssa niin avain katastrofille oli annettu. Jossain määrin jopa 9-0 murskavoitto Tanskasta ei tuntunut joukkueesta niin hyvältä kuin miltä sen sinällään olisi pitänyt tuntua ja kun vielä maajoukkueen omatkin peliin liittymättömät ongelmat lisättiin joukkoon niin turnauksesta tuli maalle valtava pettymys. Tässä kuitenkin pelaajia joukkueesta kaudelta 1989:

Maalivahdit: Rene Bielke ja Thomas Bresagk

Puolustajat: Dieter Frenzel, Rolf Engelmann, Tom Göbel, Uwe Geisert, Joachim Lempio, Thorsten Deutscher, Torsten Hanusch ja Torsten Kienass

Hyökkääjät: Stefan Steinbock, Andreas Gebauer, Jörg Handrick, Ralf Hantschke, Guido Hiller, Hubert Hahn, Detlef Radant, Frank Proske, Harald Kuhnke, Jens Feller, Henry Domke ja Andreas Ludwig
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Kaudella 1989 Sveitsillä oli joukkue joilla sen olisi pitänyt päästä omiin kotikisoihinsa kaudeksi 1990 ja lisäksi joukkueen oletettiin oleman keskimäärin huonoimmillaankin sijoilla 2-4 B-sarjassa. Kotikisoihinsa matkalla ollut maa aloitti hyvin, mutta hävisi lopulta uskomattoman ketjutuksen sekoilun kautta Italialle ja myös Ranskan pelissä jota kyllä jo muutenkin odotettiin ennakkosuosikkien kohtaamiseksi ja sarjanousun varmistavaksi otteluksi kävi lopulta huonosti Ristimaan miehille ja siten nousua edes kotikisoihin ei nähty. Minimisuoritus olla neljäs oli sarjanousijaehdokkaalle ja pysyvää A-sarjan paikkaa havitelleelle maalle valtava pettymys.

Tässä kuitenkin pelaajia jotka pelasivat kaudella 1989 Sveitsin silloisessa maajoukkueessa:

Maalivahdit: Renato Tosio ja Olivier Anken

Puolustajat: Martin Rauch, Jakob Kölliker, Bruno Rogger, Patrice Brasey, Fausto Mazzoleni, Sandro Bertaggia ja Andreas Beutler

Hyökkääjät: Marc Leuenberger, Felix Hollenstein, Thomas Vrabec, Andy Ton, Fredy Lüthi, Gil Montadon, Roberto Triulzi, Peter Jaks, Manuele Celio, Philipp Neuenschwander, Jörg Eberle, Peter Schlagenhauf ja Beat Nuspliger
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Ranska kuului myös kaudella 1989 A-sarjan nousijaehdokkaaksi kauden 1990 MM-kisoihin B-sarjassa. Sillä oli tulossa yksi kovimpia ranskalaisia kiekkosukupolvia vuosiin joskin valmennus oli kykyihin ja huippuluokan potentiaaliin nähden jokseenkin passiivisen oloista ja vaikka Ranskan oletettiin pääsevän A-sarjaan niin pois lukien hissijoukkueena toimimista tai sarjapaikan säilyttämistä sen parempiin kykyihin ei uskottu.

Huippumaiden mielipiteillä ei kuitenkaan ollut painoarvoa B-sarjassa ja Ranskan oletettiin häviävän turnauksessa korkeintaan Sveitsille ja sijat 3-4 uskottiin olevan minimisaavutus maalle B-sarjassa ja jopa pieni pettymys. Nelostilan alle tippumista kuvattiin sija sijalta katastrofiksi jo tuolloin varsin hitaasti jääkiekkoon määrärahoja saaneessa Ranskan Kiekkoliitossa vaikka varsinaista sellaista maalla ei edes ollut...

Joka tapauksessa ajoittain laiskasta puolustuksesta ja hitaahkonlaisesta hyökkäyspelistä huolimatta (Hollannilla oli kyllä paljonkin Ranskaa laiskemmat hyökkäyskyvyt tai lähdöt kiekkoihin vertailun vuoksi 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alkupuolen B-sarjan jääkiekkoilussa.) Ranskalla oli kuitenkin paljon syöttöpeliä, mutta huonona päivänä pelaajat eivät oikein tuntuneet uskovan kykyihinsä tai sitten passiivisen valmennuksen tuloksena kukin pelikenttä ja peliketju joutui luovimaan kukin johtajansa tai edes johtajan roolia kantaneen pelaajan mukaan.

Etenkin ranskalaispelaajista Cotella ja Pougetilla oli tätä ongelmaa omilla pelipaikoillaan eli lähdettiin sooloilemaan vaikka ei olisi pitänyt lähteä. Toisaalta taas molemmat osasivat huikeasti syöttää mahdottoman tuntuisistakin paikoista nuorelle tähtipelaajalle eli Philippe Bozonille. Ranska kuitenkin huonona päivinään tuntui lepäävän hyvin pitkälti maalivahtina toimineen Jean-Marc Dijanin taitojen vuoksi.

Dijan oli myös turnauksen paras maalivahti koko B-sarjassa vaikka häntä ei harmittavasti kelpuutettukaan B-sarjan Tähdistökentän maalivahdiksi vaan siihen valittiin Jääkarhujen Jim Marthinsen. Ranskalla oli ehkä huonointa myös se piirre, että sillä tuntui joka vuosi jääkiekossaan olevan joku tietty heikko piirre joukkueessa silloinkin kun muutoin uskottiin tai haluttiin menestyä joukkueena.

Vuoden 1989 joukkueessa huonointa oli keskittymiskyvyn puute ajoittain tärkeissä paikoissa ja kuten todettua huono puolustus. Seuraavan vuoden B-kisoissa eli vuonna 1990 Ranskan ehkä huonoin puoli olikin sitten hyökkäyspeli.

Jossain määrin tilanteesta riippuen huonot osa-alueet voivat mennä myös toisinkin päin hyökkäyspeli vuonna 1989 oli huonoa ja puolustus vasta kaudella 1990. Pahin ja sarjanousun estänyt seikka oli takki auki lähteminen Itä-Saksaa vastaan ja liian myöhäinen reagointi DDR:n pirteään kiekkopeliin B-sarjan kisojen alkuvaiheessa.

Lisäksi jossakin määrin hitaan ja osin melko laiskan puolustuksen takia Dijan torjui ajoittain lähinnä tuurilla kiekkoja Japania ja Itävaltaa vastaan. Tasapelit Italiaa ja Norjaa vastaan olivat jossain määrin odotettuja joskin Norjaa vastaan sinällään vähemmän kun taas Italian Roberto Mannon johtamaa puolustusta ja helkkarin nopeaa hyökkäyspeliä oli pahimmassa tapauksessa mahdotonta pysäyttää B-sarjassa lähes minkään maan. Tässä kuitenkin Jääkukkojen joukkueesta miehiä kaudelta 1989:

Maalivahti: Jean-Marc Dijan

Puolustajat: Christian Pouget, Denis Perez, Stephane Botteri, Louis Cote, Michel Leblanc, Pierre Schmitt, Bruno Saunier, Steven Woodburn ja Jean-Philippe Lemoine

Hyökkääjät: Philippe Bozon, Sylvain Beauchamp, Antoine Richer, Benoit Laporte, Yves Crettenand, Dennis Murphy, Christophe Ville, Peter Almasy, Laurent Lecomte, Pierre-Yves Gerbeau ja Pierre Pousse
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Italialla oli kaudella 1989 lopulta ehkä sinällään kaudeksi 1990 aivan loppupelissä parhaimmat mahdollisuudet nousta A-sarjaan ja ilman juurikin Norjalle hävittyä ratkaisevaa 1-3 tappiota Italia olisi nähty MM-kisoissa Bernissä vuonna 1990. Lopulta ei nähty. Sen oletettiin ennakoissa olevan 3:s korkeintaan Ranskan ja Sveitsin pelaajien maineen takia ja muutoin hieman alakanttiin sijoilla 4-5 mitkä taas italialaisille olisivat olleet valtavia pettymyksiä ja sijat 6-7 olisivat olleet katastrofia hipova tilanne. Italialaiset itse toivoivat voittoa tai toista sijaa ja huonoimmillaankin kolmatta sijaa.

Italialla oli Roberto Mannon johtama puolustus sen verran nopeaa katsottavaa, että välillä voitiin jopa A-sarjan maan mittapuulla puhua todella nopeasta italialaisesta hyökkäävästä nopean puolustuksen syöttötekniikasta joka sai ajoittain sitä kyvyiltään paremmat B-sarjan eliittimaat yhdessä A-sarjan maista ehkä Suomea (aivan parhaimmillaan olisi Leijonat olleet ehkä ihan pahimmassa tapauksessa hätää kärsimässä ja jos ei Leijonat niin ainakin Sisu Team tai Kehitysjoukkue sillä pelaamisella.) ja muita ylivoimaisesti maailman parhaimpiin kiekkomaihin kuuluvia maita lukuun ottamatta vakaviin ongelmiin ja B-sarjan ratkaisevassa pelissä Norjalla oli täysi työ pysyä italialaisten vauhdissa.

Etenkin kun luistelunopeus yhdessä syöttöpelin ja hyökkäyslähtöjen takia olivat B-sarjan eliittiä. Ainoastaan jonkin verran erikoistilannepelaaminen oli yleisen voimapelaamisen lisäksi Italian ainoa varsinainen heikko kohta mitä Jääkarhut osasivat sitten hyödyntää. Toisaalta Jääkarhut olivat erittäin suurissa vaikeuksissa erityisesti Ivano Zanattan tai Lucio Topatighin pudottautuessa alakentään muodostamaan Mannon ja yleensä Mannon apuna toimineen muun puolustajan (yleensä Circelli tai Mastrullo, mutta myös muitakin nähtiin.) muodostelmaan missä puolustajat siirtyivät nopeaan, liikkuvaan hyökkäyspeliin, muodostaen tilanteesta riippuen tiiviin tai väljän kolmiokuvion ja syöttivät kiekkoa tarvittaessa hyvinkin nopeasti hyökkääjälle, mutta muutoin lähtivät aina itse hakemaan paikkaa, karvaamaan vastustajaa ja syöttämään keskenään kunnes hyökkäyspelaaja eli useimmiten Zanatta tai Topatigh oli saanut riittävän hyvän hyökkäyspaikan.

Sitten annettiin nopea syöttö maalipaikkaan ja se tiesi yleensä maalia. Etenkin kun Italian huippupelaajat hyökkäyspäässä etenkin B-sarjan tasolla lievästi sanoen saivat vastustajan puolustajat oikeastaan aina jalkoihinsa. Puolustuspeliin olisi voinut sortua Jääkarhujen ja etenkin Ristimaan eli Sveitsin sarjanousu romuttui juurikin Italian helvetin nopeisiin hyökkääjiin ja puolustuksen onnettomaan reagointiin silloin kun hyökkäyspelaajat pitivät sitä kiekkoa hallussa vastustajalla.

Jääkarhuilla ainoa mahdollisuus oli vain saada nopea johto, mutta vaikka etenkin johtoon siirryttyään Jääkarhuilla oli helpompaa pitää hyökkäyspeli iisinä ja keskittyä pitämään johto hyvällä syöttökuviolla, ketjutusten nopealla vaihdolla myös puolustuspäässä ja laukaisemaan maalipaikoista silloin kuin niitä tuli niin eräällä tavalla legendaarinen Italian maalivahti Jim Corsi oli kaikkea muuta kuin helppo. Corsi venyi vielä vanhoillakin päivillään ajoittain todella huikeisiin torjuntoihin ja jossain määrin piti sitten A-sarjassakin Italian toisinaan erittäin vaarallisena vastustajana. Toisaalta Italian jääkiekkomaajoukkue pelasi 1980-luvun lopulla tavalla joka heijasti jo 1990-luvun alun ja erityisesti puolenvälin huikeaakin menestystä omalla mittapuullaan.

Italian nousua toivottiin senkin takia, että jalkapallon MM-kisatkin pelattiin Italiassa 1990 ja muutenkin joukkueen sanottiin tietyllä tapaa erityisesti joukkueena ansaitsevan paikkansa A-sarjassa toisin kuin tuolloin ehkä ennakkoluulojen takia vähättelyjen kohteeksi joutuneen Norjan, jossain määrin omiin nimiinsä pelanneen Ranskan tai lähinnä valmentajan perseilyjen takia sarjanousunsa menettäneen Sveitsin jota muutenkin pidettiin IIHF:n kabinettimaana etenkin parempien maiden piireissä. Joka tapauksessa Italia tuntui olevan se Kruunamaton Nousija kaudella 1989 ja huippuluokan nopean pelitapansa, yleensä erittäin hyvän peliasenteensa ja voimakkaan hyökkäyspelin omaavana se olisi ansainnut nousta mikäli Norja ei olisikaan sitten noussut. Toisaalta maan joukkueessa oli myös kaksoiskansalaisia. Italialaisesta jääkiekosta voisi puhua pitkäänkin, mutta tässä kuitenkin pelaajia kauden 1989 maajoukkueesta eli Ghiaccio Blusta:

Maalivahti: James Jim Corsi

Puolustajat: Anthony Circelli, Roberto Bob Manno, Mike Mastrullo, Daniel Fascinato, Erwin Kostner, Martin Crepaz ja Robert Oberrauch

Hyökkääjät: Mario Simioni, Frank Nigro, Santino Pellegrino, Constant Priondolo, Emilio Iovio, Cesare Carlacci, Martin Pavlu, Tony Fiore, Bruno Baseotto, Ivano Zanatta, Luigi Zandegiacomo Ganeva, Lucio Topatigh ja Marco Scapinello
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös