En tätä asiaa nostanut nyt esille kesken playoffien, koska halusin antaa Detroitin porukalle "playoff-rauhan". Laitan myöskin tänne vanhaan kausiketjuun, koska soveltuu tänne ehkä paremmin.
Eli siis tuo Järnkrok-kauppa itselläni herätti jälleen useita mietteitä Hollandista ja Detroit-organisaatiosta.
Ennen deadlineahan Holland totesi, että ei tule maksamaan UFA-pelaajista isoa summaa ja että ensi kaudella annetaan nuorille mahdollisuuksia.
No tuo Legwandin hommaaminen ja tuon hinnan maksaminen ei kyllä oikein tue tuota millään tavalla. Joukkue hommasi mielestäni markkinatilanne huomioiden naurettavan isolla hinnalla puhtaan UFA-pelaajan, jolla oli vieläpä NTC-klausuuli. Jos miehelle taas sorvataan jatkoa, on tämä erityisesti sentteripositiolta pois joltakin nuoremmalta - ja myös laidasta, jos joku veteraani siirretään laitaan.
Kauppaahan itsessään täälläkin on käsitelty jo jonkin aikaa, mutta olihan se aika heikko suoritus Hollandilta. Loppukauden tehopisteet Nashvillesta eivät ehkä ihan täyttä totuutta miehestä anna, eikä kyseessä edelleenkään mielestäni olem ikään blue chip -prospekti. Kuitenkin vähintäänkin erikoista, että miehestä päästettiin irti käytännössä heti, kun hänellä rupesi edes vähän kulkemaan. Onko Detroit-johto oikeasti niin hirttynyt tuon "playoff-perinteen" jatkamiseen, että sen eteen ollaan valmiita jopa uhraamaan tulevaisuutta kriittisiltä osin (huomioiden prospect poolin ohuus senttereiden osalta)? Oliko tuo (jo ennen sarjan alkua todennäköinen) first round exit nyt oikeasti sen arvoista?
Paljonhan oli toisaalta juttua, että Järnkrok olisi itse vaatinut siirtoa tavalla tai toisella, koska ei ollut tyytyväinen asemaansa. Tämä voidaan toki aina kääntää pelaajaa vastaan ja sanoa, että vika on pelaajassa. Kuitenkin on syytä kysyä, että onko tuossa systeemissä sikäli mikään ihme, että pelaajat turhautuvat? Varmasti Järnkrok agentteineen oli tietoinen esim. Nyquistin pitämisestä farmissa "loppuun saakka" sekä siitä, että jopa kaikki Emmertonit yms. menivät kutsuhierarkiassa ohitse hänestä. Tähänhän on syynä Babcockin pedanttinen systeemiorientoituneisuus, jonka takia hän tietenkin suosii mahdollisimman valmiita ja systeemiinsä sopivia pelaajia. Kuinka perusteltu kuitenkin tällainen systeemi on prospectien motivoimisen osalta loppujen lopuksi? Jos siis systeemissä ei vallitse aito kilpailutilanne, eikä hyvistä otteistä itsessään palkita. Palkitseminen on enemmänkin riippuvainen loukkaantumisista ylhäällä sekä pelaajien waiver-kelpoisuudesta. Toisin sanoen, asia on hyvin vähän pelaajan itsensä käsissä, vaikka pelaisi kuinka hyvin. Kyllähän esim. Tatarkin muistaakseni ennen kauden alkua osoitti jonkinlaista tyytymättömyyttään. Hän tosin menetti waiver-vapauden, ja tältä osin oli "pakotettu" antamaan kunnon näyttöpaikka.
Ei liene epäselvää, että Järnkrok itse varmasti oli mielissään siirrosta, koska sai heti luottoa ja palkitsemista hyvistä otteista Nashvillessa.
Tähän nyt ainakin yksi nimimerkki toki tulee sanomaan, että katsokaa Nyquistia. Mielestäni hänenkin osaltaan tulisi ennemmin kysyä, kuinka paljon parempi hän oikeasti olisi, jos olisi saanut pelata ylhäällä jo useampi kausi sitten? Hän saattaisi aivan hyvin olla jo lähemmäs 300 ottelun NHL-veteraani ja pelata nykyistäkin kovemmalla tasolla. Nyt häntä kuitenkin luonnehditaan "junnuksi" ja "tulokkaaksi", vaikka liigassa on jo lukematon määrä hänen ikäisiään pelaajia, joilla on vyöllä jo se about 300 ottelua.