Yleensähän toisten unet ei ketään kiinnosta, mutta kaivoin tällaisen ketjun esiin viimeöisen uneni kertomista varten.
Huomisen Jokerit-SKA-ottelun alla oli alkamassa Jokerit-HIFK, ilmeisesti Champions Hockey Leaguen otteluna. Olin hämmästynyt ja äärimmäisen innoissani, kun vihdoinkin nämä joukkueet kohtaavat jälleen toisensa. Samaan aikaan ihmettelin, miksi Jokerit suostui pelaamaan pelin samana päivänä ennen SKA-ottelua, kun tarve olisi säästää kaikki voimat tuohon tärkeään KHL-runkosarjan kärkikamppailuun.
Hartwall Arenalle oli kerääntynyt täysi tupa katsojia ja siellä täällä oli myös isoja ryppäitä punapaitaisia faneja. Hämmästyttävän iso, satojen HIFK-fanien porukka, oli saanut ryhmänsä istutettua kentältä päin katsottuna Eteläpäädyn oikealle puolelle ja huusivat kilpaa Jokerifanien kanssa. Tunnelma hallissa oli käsittämättömän hieno ja itsekin yritin saada ääneni kuuluviin täpötäyden hallin kiimaisessa metelissä.
Ennen ottelun alkua näin TV-kuvaa, jossa näkyi mm. HIFK valmistautumassa otteluun. Liigan kultakypärä oli muutettu tätä ottelua varten keltaiseksi kypäräksi. Tätä kypärää naapureilla kantoi #44 Kim Hirschovits. Jokereilla ei KHL:n tapojen mukaisesti pistepörssin kärkeä eroteltu millään tavalla.
HIFK:n pukukoppikuvassa näkyi molemmat Tyrväiset pukemassa varusteita päälleen. Mietin mielessäni, että tuo kaksikko voi saada hämmennystä ja loukkaantumisia kentällä aikaan.
Ottelun alettua tuli selväksi, että KHL-joukkue on omalla tasollaan verrattuna Liigajoukkueeseen. Regin oli tehnyt ihmeparantumisen ja viiletti kentällä C rinnassaan ja pelasi erinomaisin ottein.
Peli oli edennyt tilanteeseen, jossa Jokerit oli jo 5-0 johdossa, kun nähtiin HIFK:n Mikko Kousan upea henkilökohtainen suoritus, jota kukaan ei osannut odottaa: Hän nousi röyhkeästi hyökkäyssuuntaansa nähden vasemman laidan puoleisesta kulmasta maalille ja teki salibandymaisen edestakais-liikkeellä suoritetun ilmaveivin, jonka jälkeen lirutti kiekon ohi Ryan Zapolskin. Hämmennyin, kun en ihan ymmärtänyt mitä juuri näin ja leimasin tämän tuurimaaliksi. Kun maali näytettiin hidastuksena jumbolla, kävi ilmi, että kyseessä ei todellakaan ollut mikään tuurisuoritus, vaan upea taidonnäyte HIFK:n numerolta 88. Toisesta kuvakulmasta katsottuna ilmeni kuitenkin, että kiekko ei sittenkään koskaan ylittänyt maaliviivaa. Tuomaritkin huomasivat tämän hidastuksen ja tuomitsivat pelin jatkuvan sillä hetkellä ilman maalivihellystä. Hämmästyttävä käänne!
Jokerit johti ottelua 6-0 toisen erän jälkeen ja mietin mielessäni, että toivottavasti tämä oli nyt ainoastaan kahden erän mittainen näytösottelu, jotta Jokerit saisi edes tunnin verran lepoaikaa ennen tärkeää SKA-kamppailua. Toiveeni oli kuitenkin turha, koska sain ymmärtää, että Helsingin paikallisottelu oli tarkoitus pelata loppuun asti. Hohto tästä pelistä oli kuitenkin poissa, koska eri sarjoissa ja budjeteilla operoivat joukkueet eivät olleetkaan niin kiinnostava taistelupari alun kiimasta huolimatta.
Tähän uneni taisi loppua.
Lyhyesti analysoituna uneni taitaa tarkoittaa, että ikävä on kova punaista vihollista kohtaan. Ketjun otsikkoon viitaten: HIFK (ja samassa liigassa heidän kanssaan pelaaminen) tarkoittaa minulle paljon sellaista mitä ei voi sanoin kuvailla. Mikään muu seura ei vastustajana saa samanlaista tunnetta aikaan. KHL:ssä pelatessa hallista puuttuu vastakkainasettelu, kuten oikeastaan koko sarjasta, vaikka SKA onkin muodostunut suhteellisen kiinnostavaksi viholliseksi.
Jospa vielä joskus, Jokerit-HIFK, loppuunmyyty halli, pelonsekainen innostunut odotus ennen ottelua, äärimmäisen stressaava ottelun aikainen fiilis. Ja se riemu tai tuska maaleista, voitoista, tappioista... Jospa vielä joskus.