Fetisov pelasi uransa ensimmäisessä KHL-pelissä hieman reilut 8 minuuttia ja selvisi ikänsä ja pitkän taukonsa ammattilaispeleistä huomioon ottaen aivan kohtuullisesti. Fetisovin luistelu kiekon kanssa näytti jopa kohtalaisen hyvältä, mutta ilman kiekkoa puolustaminen oli ymmärrettävästi aika kankean näköistä. Muutamassa vaihdossa Fetisov myös väläytti vanhaa osaamistaan, erityisesti tällainen oli yksi vaihto 1. erässä jossa Fetisov pelasi siniviivalta nopealla ja oivaltavalla rystyvipillä oman hyökkääjän hyvään tekopaikkaan.
Vaikka jalat eivät enää vieneet eteenpäin entiseen malliin, Fetisovin kädet kävivät ajoittain vanhaan malliin ja tässä Fetisov erottui kentällä kaikista muista pelaajista edukseen. Fetisovin otteista näki, että jos hänellä olisi tänään sama ketteryys ja fysiikka kuin 25-vuotiaana, dominoisi hän nyt KHL:ää samalla tavalla kuin dominoi aikanaan Neuvostoliiton mestaruussarjaa ja kansainvälisiä kaukaloita. Se että Fetisov pysyi 51-vuotiaana ja 11 vuoden tauon ammattilaiskiekkoilusta jälkeen Euroopan parhaan ammattilasliigan vauhdissa mukana, kertoo jotain siitä millainen pelaaja Fetisov oli nuoruutensa parhaina päivinä. Hän oli aikansa paras puolustaja maailmassa, ja muodosti mainion parinsa Aleksei Kasatonovin kanssa liki ohittamattoman kaksikon Neuvostoliiton ja Moskovan ZSKA:n takalinjoilla (monien kiekkoniilojen mukaan Kasatonov oli parhaimmillaan yhtä hyvä kuin Fetisov, mutta tämä on kokonaan toinen keskustelun aihe).
Fetisov kertoi pelin jälkeen olleensa tyytyväinen peliinsä, mutta jättävänsä silti KHL-pelit yhteen otteluun. Yli viisikymppisen miehen ei kannata ottaa turhia riskejä, varsinkin kun rahaa riittää koko loppuelämän tarpeiksi. Ehkä Fetisovin kannattaisi silti harkita vielä yhden pelin pelaamista ensi tammikuun aikana. Miksi näin? Se tekisi Fetisovista ainoan pelaajan maailmassa, joka on pelannut ammattilaisjääkiekkoa huipputasolla (Neuvostoliiton mestaruussarja, NHL, KHL) viiden eri vuosikymmenen aikana (1970-, 1980-, 1990-, 2000- ja 2010-luvut).
Fetisov pelasi ensimmäisen miesten pääsarjaottelunsa Moskovan ZSKA:n riveissä syksyllä 1975 vasta 17-vuotiaana, eli noin 34 vuotta sitten! MM-kisoissa hän pelasi ensimmäisen kerran 18-vuotiaana kloppina vuonna 1977, ja valittiin tietysti heti turnauksen parhaaksi puolustajaksi. Uusi kansainvälisen kiekkoilun supertähti oli syntynyt, ja kuva Fetisovista kultamitali kaulassa tuli hyvin tutuksi tämän jälkeen.
Fetisov nousi jo 1970-luvun lopussa Neuvostoliiton maajoukkueen ja samalla maailman parhaaksi puolustajaksi. Fetisovin ura oli tosin loppua lyhyeen jo kaudella 1978-1979 tulleen vakavan jalkavamman vuoksi, joka pakotti Fetisovin olemaan sivussa koko kauden, ja pakotti samalla jättämään väliin kevään 1979 Challenge Cupin ja MM-kisat, jotka molemmat kuuluvat neuvostokiekon suuriin triumfeihin.
Lääkärit olivat tuolloin skeptisiä jopa Fetisovin uran jatkon suhteen. Monien kiekkoa silloin seuranneiden mukaan Fetisov ei koskaan täysin toipunut tuosta kauden 78-79 jalkavammasta, eikä hänen luistelunsa koskaan palautunut sille tasolle kuin se oli ollut parhaimmillaan kaudella 77-78. Fetisov pelasi ehkä elämänsä parhaat kisat ja oli muutenkin pelillisesti parhaimmillaan juuri vuoden 1978 MM-kisoissa, jolloin hänet niinikään valittiin turnauksen parhaaksi puolustajaksi. Jos Fetisov "menetti jotain" tuon loukkaantumisen yhteydessä, niin voi vain kysyä millainen pelaaja hänestä olisikaan tullut ilman tuota vakavaa vammaa.
Fetisov teki paluun kaukaloihin ja samalla maajoukkueeseen kaudella 1979-1980, jolloin pelasi myös Lake Placidin olympiaturnauksessa yhdessä Aleksei Kasatonovin kanssa. Pari Fetisov-Kasatonov pelasi ensimmäistä kertaa yhdessä arvoturnauksessa juuri Lake Placidissa. Tästä edespäin pari Fetisov-Kasatonov pelasi kaikissa arvoturnauksissa aina vuoteen 1989 asti, jolloin molemmat siirtyivät NHL:ään.
Fetisov oli puolustaja niin hyvä kuin puolustaja vain voi olla. Hänen pelistään oli vaikea löytää selkeitä puutteita. Hän osasi sijoittua kentällä täydellisesti. Luistelutaito oli erinomainen. Erityisesti takaperinluistelu kiekollisena muistutti taidetta. Avaussyötöt olivat pitkiä, kovia ja tarkkoja, ja lähtivät usein selkä kohti vastaanottavaa pelaajaa, mikä antoi katsojalle mielikuvan, että Fetisov pystyi löytämään täydessä vauhdissa olevan kanssapelaajan "sokeana". Fetisov pystyi myös esittämään kiekollisena ylösnousuja, jotka saivat vastustajat paniikin valtaan.
Puolustuspelissä Fetisov oli tarkka ja kovaotteinen, vaikka mikään tappelija hän ei koskaan ollut. Fetisov oli erityisen taitava lonkkataklaaja, ja lukuisat pelaajat heittivät kaukalossa komeita voltteja törmättyään ensin Fetisovin lonkkaan.Yhteispeli parin Kasatonovin kanssa hioutui ajan myötä saumattomaksi. Miehet tiesivät missä toinen oli ja mitä toinen aikoi tehdä, ja molemmat pystyivät tarvittaessa sekä hyökkäämään että varmistamaan toisen nousuja. Kasatonov oli parissa selvästi varmistavampi ja puolustavampi pelaaja, mutta Kasatonov ei pelaajana jäänyt Fetisovista paljoakaan jälkeen, itse asiassa monien mukaan ei ollenkaan. Monissa arvoturnauksissa, kuten vuoden 1981 MM-kisoissa ja vuoden 1981 Kanada Cupissa, Kasatonov oli parempi kuin Fetisov.
Jos Fetisovin pelistä haluaa hakemalla hakea heikkouksia, niin ajoittain hän syyllistyi "aivokramppeihin" eli saattoi syöttää alimpana miehenä kiekon suoraan vastustajan lapaan. Yksi tällainen aivokramppi oli esimerkiksi vuoden 1987 Kanada Cupin finaaleissa kiekon lahjoitus Dale Hawerchukille alimpana pelaajana. Näitä ei kuitenkaan tapahtunut kovin usein, ja useimmiten "aivokrampit" johtuivat siitä, että Fetisov pelasi niin älyttömiä minuutteja. Valmentaja Viktor Tihonov kirjoitti kirjassaan, että Fetisov oli jokaisen vaihdon jälkeen kuolemanväsynyt ja pystyi vain puuskuttamaan penkillä. Vaikka Fetisov oli huippu-urheilija, voi myös huippu-urheilijan koordinaatio pettää ratkaisevalla hetkellä, kun elimistö on tarpeeksi rasittunut.
Tässä vielä 25-vuotiasta Fetisovia parhaimmillaan, sellaisena kuin punakoneen fanit hänet muistavat, vuoden 1983 MM-kisoista:
http://www.youtube.com/watch?v=gUh56YcwvoU