Taisin olla se, joka tuon paheksunnan alulle laittoi, joten koen "velvollisuudekseni" vielä selventää näkemystäni. En minäkään ollut täysin tyytyväinen näkemääni. Maalinteko oli tuskaa ja kolmas erä passivoitumisen myötä melkoista taistelua, joka onneksi tuotti tällä kertaa toivotun tuloksen. Minä kuitenkin paheksuin tuossa aiemmin sitä, että sen kolmannen erän takia (vaikka se toi huonosta pelaamisesta huolimatta mukanaan hienon taisteluvoiton) monet olivat vetelemässä ranteita auki ja joukkuetta valmentajineen puhuteltiin taas sillä aina yhtä tuoreella paskahousu-vertauskuvalla. Minkä takia ei mainittu lainkaan kahta ensimmäistä erää, jolloin Suomi vei ottelua aivan suvereenisti ja pelasi suorastaan hienoa kiekkoa? Tuohan oli voiton ohella ilman muuta ottelun positiivisin anti. Kun oma peli rullasi, Saksalla ei ollut mitään mahdollisuuksia.
Minä en siis tajua enkä hyväksy sitä, että näitä asioita ajatellaan aina negatiivisuuden kautta. Eikä sekään riitä, vaan negatiivisuuden rinnalle viritellään mitä ihmeellisimpiä teorioita mm. Jukka Jaloseen liittyen. Jos joukkue pelaa lepsusti, se on Jalosen vika. Jos joukkue pelaa taistellen, se onkin pelaajien ansiota, tai ei sitä ainakaan vahingossakaan mainita Jalosen meriitiksi. Eli missä se logiikka nyt sitten on? Ei esitetyissä analyyseissä ole ihan kauheasti järkeä, jos niistä paistaa kilometrien päähän totaalinen objektiivisuuden ja logiikan puute.