Milloin HIFK muuttui miespilluksi?

  • 143 917
  • 448
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Miespillu on jopa hieman absurdi sana, jolla tarkoitetaan selkärangatonta ihmistä tai tässä yhteydessä organisaatiota.

IFK oli ennen Stadin ylväs joukkue. Näinä ylväinä aikoina IFK:ta pelättiin ja vihattiin. Seurasta oltiin ylpeitä niin pelaajien kuin fanien keskuudessa. Pelaajat ja fanit seisoivat joukkueen mukana jopa ylimielisellä ylpeydellä ja varmuudella. Tänä päivänä IFK ei ole entisensä. Aivan kuin seura olisi kuihtunut. IFK on vanha vaari, joka on hiljaa kuolemassa pois. Vaari asustelee vieläkin siinä samassa vanhassa, betonisessa talossa. Poika ei enää tiedä, miten vaariinsa suhtautuisi. Vaari alkaa olla suoranainen riesa. Olisiko helpotus, jos aika jättäisi hänestä lopullisesti? Jos vain voisin itse pysytellä poissa, poika usein ajattelee. Rakkaus on kuitenkin syvä ja betoninen talokin niin kodikas. Se haju ja ne muistot...

Minä en enää usko vaarin ihmeparantumiseen. Aion päästää vaarista irti. Lähden etsimään kadonnutta luottamusta, intohimoa ja rakkautta. Toivottavasti löydän sen Bollikselta. Toivon löytäväni myös teidät sieltä.
 

GuyIncognito

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Minä en enää usko vaarin ihmeparantumiseen. Aion päästää vaarista irti. Lähden etsimään kadonnutta luottamusta, intohimoa ja rakkautta. Toivottavasti löydän sen Bollikselta. Toivon löytäväni myös teidät sieltä.

Kesä ja kärpäset, jalkapallon mömmökisatkin, aurinko, kylmä huurteinen, makkara, loma - nautitaan nyt kesästä ilman vaaria. Usko pois kun syyskuu koittaa, vaari on taas riesana ja poika toivoa täynnä. Joskos tänä vuonna, joskos edes tänä vuonna.. Elinkautisvangit - hyvin kuvaava termi HIFK faneille, mutta minkäs teet.

Olihan suomalaiset vielä muutama vuosi sitten euroviisuistakin yleisesti sitä mieltä, että turha tyhjänpäiväinen ketään kiinnostamaton kilpailu. Yhtäkkiä kun Lordi voitti, olikin helvetin hienoa kun ollaan voitettu kilpailu, jonka status olikin parasta mitä maa päällään kantaa. Vauvat ja vaarit - Hard Rock hallelujah!

Miten edellinen liittyy aiheeseen, ei harmainta hajua, kunhan lätisen.

Jokainen valitkoon puolensa - vaari saa täältä mahdollisuuden syksyllä taas, vaikka kuinka sylettäisi.

ps. olen samaa mieltä - ennen HIFK oli joukkue jota pelättiin, kunnioitettiin ja rakastettiin - niin pelaajien, vastustajien ja fanien osalta. Oli ylpeys kantaa punaista stadin ykkösten pelipaitaa. Näin ei valitettavasti ole enää.
 
Suosikkijoukkue
Chelsea FC
ps. olen samaa mieltä - ennen HIFK oli joukkue jota pelättiin, kunnioitettiin ja rakastettiin - niin pelaajien, vastustajien ja fanien osalta. Oli ylpeys kantaa punaista stadin ykkösten pelipaitaa. Näin ei valitettavasti ole enää.

Tämä ei ole nyt mitään vittuilua, mutta osaatko tarkentaa, milloin nämä elementit ovat tarkalleen ottaen hävinneet joukkueen kuvasta? Sehän ei ole tapahtunut KJ:n aikana, vaan mielestäni jo paljon aikaisemmin... Tämä HIFKin tahraaminen alkoi jo mielestäni 90-luvun alkupuolella, ellei jopa aikaisemmin? -83 juhlittiin mestaruutta, seuraavan kerran 15 vuotta myöhemmin -98. Eikö tämä nyt kerro jo aika paljon seurasta/joukkueesta? HIFK:ta ei voi 27 vuoden otannalla millään ilveellä puhua menestyjäjoukkueena, tähän kun lisätään vielä resurssit, joilla täällä rällästetään, niin tulos on aivan vitun huono.
 

WPK

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK , Chicago Blackhawks, Leeds United
...
... HIFK:ta ei voi 27 vuoden otannalla millään ilveellä puhua menestyjäjoukkueena, tähän kun lisätään vielä resurssit, joilla täällä rällästetään, niin tulos on aivan vitun huono.

Suunta on ollut laskeva, siitä ei poikkipuolista sanaa. Mutta HIFK:n 80-lukua en lähtisi mitätöimään, koska vuoden 83 jälkeen jäi vain kerran välierien ulkopuolelle ja oli siis käytännössä mitalipeleissä jatkuvasti.

90-luvulla homma alkoi tökkimään pahemmin, mutta siitä huolimatta vuosikymmen rankingissa TOP 4. Tuo saavutus selittyy sillä, että TPS ja Jokerit menivät niin kaukana edellä, että muut pärjäsivät jämäsijoilla sen verran vaihtelevasti, että HIFK:n loppurutistus 98+99 , nosti sen mainittuun TOP-neloseen.

2000-luku oli sitten melkeinpä paluu 50-luvulle eli ei yhtään mestaruutta ja yksi hikinen pronssi. Resursseihin nähden siis ala-arvoinen saavutus.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Suunta on ollut laskeva, siitä ei poikkipuolista sanaa. Mutta HIFK:n 80-lukua en lähtisi mitätöimään, koska vuoden 83 jälkeen jäi vain kerran välierien ulkopuolelle ja oli siis käytännössä mitalipeleissä jatkuvasti.

Joko sinulla muisti pätkii pahemman kerran, tai sitten Wikipediassa on väärää tietoa. Siellä nimittäin lukee, että IFK:n sijoitukset vuosina 84-89 olivat: 5, 5, 2, 3, 3, 6. Jos kausi 89-90 lasketaan mukaan, niin silloin sijoitus oli 5. Välieristä siis jäätiin ulos kolme tai neljä kertaa laskutavasta riippuen. Itse en seurannut lätkää vielä silloin, joten joudun luottamaan muihin lähteisiin eli tässä tapauksessa wikipediaan.
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
Ainakin itselle tulee olemaan Stadista HIFK ja Nordis. Tosin oon seurannut lätkää sen 25v niin ei ainakaan Tamperelaisnäkökulmasta IFK ole mihinkään kuolemassa. Brändi voi tosin muuttua ja se menee osaksi valmentajan piikkiin.
 

WPK

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK , Chicago Blackhawks, Leeds United
Joko sinulla muisti pätkii pahemman kerran, tai sitten Wikipediassa on väärää tietoa. Siellä nimittäin lukee, että IFK:n sijoitukset vuosina 84-89 olivat: 5, 5, 2, 3, 3, 6. Jos kausi 89-90 lasketaan mukaan, niin silloin sijoitus oli 5. Välieristä siis jäätiin ulos kolme tai neljä kertaa laskutavasta riippuen. Itse en seurannut lätkää vielä silloin, joten joudun luottamaan muihin lähteisiin eli tässä tapauksessa wikipediaan.

Kyllä se 'kultainen' muistini pätkii eli täytyy vaihtaa viestissäni sana välierä sanaan playoffs. HIFK jäi siis 80-luvulla vain kerran pleijareiden ulkopuolelle ja silloin PO-joukkeiden määrä vaihteli nykyistä haastavammin 4-6:een. HIFK oli ko. vuosikymmenen eliittijoukkueita millä mittarilla tahansa katsottuna.
 
Suosikkijoukkue
Chelsea FC
Kyllä se 'kultainen' muistini pätkii eli täytyy vaihtaa viestissäni sana välierä sanaan playoffs. HIFK jäi siis 80-luvulla vain kerran pleijareiden ulkopuolelle ja silloin PO-joukkeiden määrä vaihteli nykyistä haastavammin 4-6:een. HIFK oli ko. vuosikymmenen eliittijoukkueita millä mittarilla tahansa katsottuna.

Oli syytäkin, koska kyläjengit olivat todellakin kyläjengejä, eihän siellä pärjännyt kuin Tappara, Ilves, TPS, HIFK ja Kärpät. Eli, ne joukkueet, jotka olivat isommilta paikkakunnilta. Jos jätetään otannasta pois 80-luku, niin HIFK näyttää vieläkin paskemmalta jengiltä ja oikeastaan, ehkä parempikin ettei vertailua vie niin pitkälle. Mutta 30 vuoden sisällä, on HIFK kyllä luhistunut aikamoiseksi pannukakuksi. Tämän kauden menestymättömyys ei tavallaan ollut millään tavalla poikkeava tapahtuma, vaan meni täysin linjassa sen suhteen, mitä HIFK:ssa on tapahtunut viimeisen 10, 20 tai 30 vuoden sisällä.

Pelitapa on mennyt huonompaan suuntaan, kehitystä nykyaikaiseksi jääkiekkojoukkueeksi ei ole tapahtunut. Tähän voi osaksi vaikuttaa myös se, että HIFK on ehkä hiukan oman maineensa vanki. Pitää pelata kovaa ja fyysistä kiekkoa, mutta kun tänä päivänä pitäisi vielä yrittää kontrolloida kiekkoa, niin siinä on sellainen yhtälö, mitä on ehkä mahdotontakin saada sopimaan yhteen. Kiekkokontrolli joukkueet ovat hyviä luistelemaan ja pelaajat ovat yleensä aika pienikokoisia. Mitään näitä ominaisuuksia HIFK:lla ei ole ollut oikeastaan koskaan ja sellaista joukkuetta fanit eivät halua nähdä, missä jotkut Halttusen ja Virtalan kaltaiset pygmit viilettävät kentällä. Mielestäni HIFK on hiukan puun ja kuoren välissä, halutaanko pitää perinteistä kiinni vai pyrkiä mennä SM-liigan trendien mukaan? Itse haluaisin mennä perinteiden mukaan, mutta pahaa pelkään, että sillä ei menestystä tulla saavuttamaan ihan hetkeen, oli valmentajana sitten kuka tahansa...
 

hemmo_1973

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tässä ketju, johon kaikkien itseäänkunnioittavien fanien pitää antaa panoksensa. Mun mielestä matka hemale-fagotiksi alkoi siinä vaiheessa, kun hallin lihikset ja makkarat vaihdettiin johonkin tacomoskaan, väliaikamusiikeissa vallan otti joku discorankutus ja mikä kauheinta, kun Maamme-laulun esittäjäksi kelputettiin jotain teini-idoliskabassa mukana olleita.

Totta puhuakseni; HIFK on kääntänyt itse itselleen toisen poskensa. Epäonnistunet pelaajahankinnat, oman pelityylin identiteetittömyys ja taistelun puute. Osalle pelaajista maksetaan vuosi vuodelta liikaa ja ollaan liikuttu askel itkumentaliteetin suuntaan. Milloin viimeksi Nordiksella on nähty spontaanit myllyt ilman mitään square off-sumoriittiä. Vopat ja reilu parikymppinen H.Hyvönen takaisin. Nyt olisi aika rakentaa uutta ja sanon saman minkä aikaisemminkin, uudessa tyylissä HIFK assosioituu uudesta pelillisestä ilmeestä eikä jostain väsyneistä ex-staroista, jotka edustavat häviämisen kulttuuria.

Laitetaan tohon vielä Penan ajatuksia - ei oo ainakaan mitään HMV-osastoa.

Linkki: Pena ja brändi ja perinteet

http://www.youtube.com/watch?v=x49UD9oOFGM
 

Aurinkotuuli

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK & useat muut punapaidat & Pallopojat
hemmo_1973.....

....Mun mielestä matka hemale-fagotiksi alkoi siinä vaiheessa, kun hallin lihikset ja makkarat vaihdettiin johonkin tacomoskaan, väliaikamusiikeissa vallan otti joku discorankutus ja mikä kauheinta, kun Maamme-laulun esittäjäksi kelputettiin jotain teini-idoliskabassa mukana olleita.......
....iskit naulan kantaan. Miehisten makkaroiden katoaminen Nordenskiöldin hallista ja pöllön oksennuksen kaltaisten hiiripallojen tulo tilalle on vienyt turmioon. Toinen rappion syy ovat ns. kannattajat maksetuilla klubipaikoillaan, jotka antavat IFK:lle noin kymmenen minuutin audienssin erää kohti ja ravaavat edes takaisin ilmaisen viinan perässä. Ainoa rappion syvin osoitus, jota ei vielä ole kärsitty olisi Vesa-Matti Loiri kurlaamassa Maamme-laulua viron kielellä.
 

Harald73

Jäsen
Suosikkijoukkue
1897
Saako fanklubilaiset joilla on kausari jo ilmaisen fanipaidan, vai pitääkö väristä vieläkin maksaa erikseen? Onko hallilla vielä fanikatsomo, punainen meri kuten joskus kirjoiteltiin jopa mediassa? Onko The Jäähallin tunnelma lähempänä sitä aitoa oikeaa HIFK tunnelmaa vai ilmalan p.skasakin "hei meillä on iso tyhjä halli" tunnelmaa?

Mitähän näihin vastaisi? Kiitos, anteeksi ja..
 

GuyIncognito

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tämä ei ole nyt mitään vittuilua, mutta osaatko tarkentaa, milloin nämä elementit ovat tarkalleen ottaen hävinneet joukkueen kuvasta?

Pieni vittuilu on aina vaan hyvästä, piristää päivää.

En omassa viestissäni puhunut menestyksestä, kaikki tietävät miten kuraa se on ollut versus resursseihin. Puhuin siitä, miten muistan kun pikkupoikana 80/90 luvuilla oli vielä kivaa käydä hallilla, kun joukkueessa oli vielä sitä "iso-punainen-paha-pahempi-pahin-HIFK henkeä". Oli sitä tutinaa ja tötinää - leipää ja sirkushuveja. Itse ainakin hölmönä fanina arvostan sitä, että kun menen katsomaan kiekkoa, näen vauhtia ja vaaratilanteita + maaleja mieluummin 10 kuin yhden, tietysti oman joukkueen voitto lämmittää aina, mestaruus varmasti vielä enemmän. Yli kymmenessä vuodessa on senkin puolesta tullut kylmä.

HIFK on yksi suomen tunnetuimmista urheilubrändeistä, perähikiälläkin tiedettiin miten vittumainen paikka Nordenskiöldin kadulta löytyy. Ei nykyään enää, urheiluhalli muiden joukossa, vaikka se on itselle vieläkin niin kovin rakas. Paikka, jossa voi käydä hakemassa pisteet kurvailemalla. Jossa voi hyökätä kotijoukkueen veskan päälle tai ajella tähtihyökkääjää ilman seuraumuksia. Nämä asiat saavat minut voimaan pahoin. Rakas joukkueeni on muuttunut samanlaiseksi kohta keski-ikäistyväksi olosuhteiden pakosta kaiken nieleväksi nössöksi kuin itsekin olen alkanut muuttumaan. Siis kaikeksi, jota nuorempana niin paljon vihasin. Ja vihaan vieläkin..
 
Suosikkijoukkue
Chelsea FC
Tällä kaudella nähtiin myös omien puolustamista -> Wärnin tappelu Varakkaan kanssa. Lupaschuk haki omankäden oikeutta Kapasen taklauksen jälkeen. Keskellä harmaata runkosarjaa, ei oikeastaan tapahtunut mitään, oli pelkkää pelailua. Ja sen kyllä ymmärtää, mitä asetelmia silloin pitäisi hakea? Lähempänä kevättä, tapahtuivat nämä mainitut episodit. Eli, kyllä siellä sitä kovuuttakin on ollut mukana.

Se on vaan kylmä fakta, että millään pullisteluilla ei tämän päivän jääkiekossa pärjätä. Ei kaukalossa enää pelätä, jos on koskaan pelättykään ammattilaistasolla?
 

GuyIncognito

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
HIFK since 1993 - tiedän kyllä, että muutamia episodeja oli. Omaa mieltä lämmitti myös Norosen tilanteen haltuun otto KalPa-pelissä. Ne on juuri niitä sirkushuveja, joita mä menen katsomaan. Jos haluaisin nähdä taiteellisesti tiukkaa elitistikamaa, löytäisin varmaan tieni esimerkiksi oopperatalolle tai muuhun vastaavaan. Urheilun seuraamisen kuuluu kuitenkin olla viihdettä lähtökohtaisesti.

Brändi on kuitenkin olemassa - imagollisesti HIFK on(oli) paha/pahempi/pahin eikö? Ei se tarkoita, että ammattiurheilijat pelkäisivät tai olisivat koskaan pelänneet. Mutta ei se tarkoita myöskään, etteikö kotihallista erityisesti voisi tehdä vastustajalle vittumaista paikkaa vierailla. HPK veti fyysisyydellään (siis millä?) HIFK:n loppusarjassa maahan kuin märän rätin. Esimerkiksi Louhen taklaus olisi pitänyt käydä selvittämässä samoin tein, prkl..

No, mutta se siitä - haluan joukkueen pelaavan kovaa, luoden tilaa taidolle.. heh
 
Viimeksi muokattu:

Samart

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Se on vaan kylmä fakta, että millään pullisteluilla ei tämän päivän jääkiekossa pärjätä. Ei kaukalossa enää pelätä, jos on koskaan pelättykään ammattilaistasolla?

Turhalla pullistelulla ei varmasti voitetakaan, siitä tulee mieleen Helgen toimet viimeisessä Pelsut-matsissa, mutta väitän että aktiivisella kovalla taklauspelillä voittaa. Sekä myös maalin edessä jaetuilla kuittauksilla, varsinkin jos veskarin tontille mennään, samoin naamaanhieronnalla. Niistä kannattaa jopa ottaa muutama jäähy runkkarissa, tietysti jonkinlainen järki täytyy pitää mukana eikä hölmöillä.
Taklauspeli vaatii kovaa fysiikkaa ja pirun hyvää liikettä, ehkä siinä(kin) on se syy, ettei niitä viime kaudella paljonkaan näkynyt, mene ja tiedä.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Taklauspeli vaatii kovaa fysiikkaa ja pirun hyvää liikettä, ehkä siinä(kin) on se syy, ettei niitä viime kaudella paljonkaan näkynyt, mene ja tiedä.

Tämän luulisi olleen selvää jo viime kesänä, kun kuntoharjoituksia tehtiin. Enkä osaa vieläkään sanoa, loppuiko fysiikka vai laitettiinko käsijarru päälle tänä vuonna. Sama kaveri on kumminkin vastuussa.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tämän luulisi olleen selvää jo viime kesänä, kun kuntoharjoituksia tehtiin. Enkä osaa vieläkään sanoa, loppuiko fysiikka vai laitettiinko käsijarru päälle tänä vuonna. Sama kaveri on kumminkin vastuussa.

Siitä olen ehdottoman samaa mieltä, että kesä- ja muissakin treeneissä on otettava huomioon IFK:n fyysisesti vaativa pelityyli ja harjoitteiden on oltava sitä tukevaa.

Itse olen taipuvainen uskomaan, että fysiikka ei yksinkertaisesti riittänyt pelaamaan sillä tyylillä, mitä me kaikki odotimme, vaadimme ja edellytämme. Vaikea sanoa, johtuuko huonosta tai väärästä treenaamisesta vai mistä, mutta ne pelaajat, joilta tätä eniten odotettiin dyykkasivat tällä saralla aika maukkaasti. Lennu on tästä kategoriasta se ehkä kaikkein kirkkain kruununjalokivi ja ainakin omalle penkkiriville näytti vahvasti siltä, että energiaa omalla tyylillä pelaamiseen ei yksinkertaisesti ollut riittävästi. Voi olla, että taustalla on jotain vamman tynkää, mikä on vaikuttanut. Tai sitten esikoisen syntymän aiheuttama muutos vei yksinkertaisesti ajatukset muualle. Oli syy se tai tämä, tässä on kylliksi aikaa päästä siitä yli ja laittaa kesällä asiat kuntoon.

Toinen pelaaja, joka oli fyysisellä osastolla pleijareissa pienoinen pettymys, oli Markus Kankaanperä. Kangella tosin oli huhupuheiden mukaan selkä aivan klesana ja se tietysti vaikuttaa ja vaikeuttaa liikkumista. Jos ja kun joukkueen "fyysisen selkärangan" pelaajat eivät kykene normisuorituksiin, se näkyy varmasti koko joukkueen esityksissä "isossa kuvassa", tai ainakin ihmisten mielikuvissa. Tällaisiin asioihin ei valmennus voi kauheasti ennakoida. Loukkaantumisia tulee kaikille jengeille, IFK:lla tosin se iski eniten juuri näihin vahvoihin ja vastustajan kannalta vittumaisimpiin pelaajiin, kuten Lupaschuk, Kankaanperä, Wirtanen (ja Petrell?). Eiköhän valmennuksella kuitenkin ole käytettävissään erilaista dataa, millä pystyvät mittaamaan, mitkä olivat niitä eniten suorituksiin alentavasti vaikuttaneita tekijöitä. Ja sitten ei muuta kuin haalarit niskaan. Joka jätkä, valmentajista pelaajiin.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Juu, BOL ja tg kirjoittavat asiaa. Jos aiotaan pelata kauden aikana fyysistä peliä, niin nyt on tärkein ajanjakso edessä, harjoituskausi, ennen pelikauden alkua. Loukkaantumisia tulee aina, mutta epäilen niidenkin vähenevän, jos pelaajat ovat tehneet kesätöitä riittävästi harjoituksissa ja on harjoiteltu oikein.
 

Rambo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK, New York Rangers
Siitä olen ehdottoman samaa mieltä, että kesä- ja muissakin treeneissä on otettava huomioon IFK:n fyysisesti vaativa pelityyli ja harjoitteiden on oltava sitä tukevaa.

Tarkoitatko jotain historiallista aikaa vai viimeistä kahta vuotta? Valitettavasti KJ jatkaa...
 

baddinki

Jäsen
Suosikkijoukkue
iiefkoo
Mulle riittää enemmän kuin hyvin se HIFK mikä nähtiin tällä kaudella runkosarjassa ja ensimmäisissä playoffmatseissa.

Niin en ihan ymmärrä että miten tuo Kojon jatkaminen jotenkin estäisi sen, etteikö HIFK voisi pelata sellaista lätkää mitä fanit haluaa, kun se pelasi sitä jo tällä kaudella.

Mutta itseisarvona fyysisyys on ihan täyttä paskaa. Se tulee vaan hyvän tunteen ja pelisysteemin seurauksena mitä me tällä kaudella saatiin nauttia jo melkein koko kausi. Se vaan tuntuu unohtuneen suurimmalta osalta.
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Minulle HIFK on aina ollut jengi joka välillä vetää täysin överiksi vastoin kaikkia "järkeviä" sääntöjä, eli vaikka yhdessä matsissa hävitään pisteet niin pitkällä tähtäimellä voitetaan. Tähän pakollinen vertaus vuoteen 1998 joka on edelleen SM-liigan koko historian paras kausi viihdearvollisesti. Se vaatii AKTIIVISTA ns. haista vittu menoa eli näytetään isoa keskisormea medialle, SM-liigan johdolle ja kaikille muille hyssyttelijöille. Ylilyönnit kuuluvat (korjaan, PITÄISI kuulua) SM-liigaan vieläkin.

Anaheim Ducks fanina tykkään käyttää esimerkkiä vuosista 2005-2008 jolloin Ducksit vetivät niin överiksi fyysisellä puolella että vastustajat vihasivat ja tuomarit eivät enään uskaltaneet kaikkea koska muuten jäähyjä olisi joka toinen minuutti. Ja tulos oli loistava.

Puhutaan asioista oikeilla nimillä; jotkut menevät katsomoon katsomaan klap-klap syöttelyä mutta suuri osa meistä menee katsomaan tunteiden paloa. Tasapaino näiden välillä pitää olla.

Pena takaisin! Ei fyysisesti mutta henkisesti. Ja siihen päälle koutsi joka osaa hyödyntää tätä asennetta menestyksellisesti.
 

scholl

Jäsen
Joko sinulla muisti pätkii pahemman kerran, tai sitten Wikipediassa on väärää tietoa. Siellä nimittäin lukee, että IFK:n sijoitukset vuosina 84-89 olivat: 5, 5, 2, 3, 3, 6. Jos kausi 89-90 lasketaan mukaan, niin silloin sijoitus oli 5. Välieristä siis jäätiin ulos kolme tai neljä kertaa laskutavasta riippuen. Itse en seurannut lätkää vielä silloin, joten joudun luottamaan muihin lähteisiin eli tässä tapauksessa wikipediaan.

Ei noilla sijoilla ole hevon paskan merkitystä. Silloin jos jäi viidenneksi tai kuudenneksi niin se oli katastrofi. Lätkää harrastettiin siihen aikaan tosissaan vain Ilveksessä, Tapparassa, Tepsissä ja IFK:ssa. Kärpät ja Ässät taisivat pari kertaa hieman väläytellä.

En osaa sanoa juuta tai jaata sinänsä, mutta ikäviä tapahtumia, jotka varmasti kehitykseen vaikuttivat olivat: Göran Stubbin lähtö, käsittämättömän surkeat rosterit Keklun lähdön jälkeen ja omat pojat -projekti.
 

Scharnhorst

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ettei vaan taas

Tämäkin ketju ehtinyt pölyttymään jo hyvän aikaa, eikä tällä hetkellä sentään näin syvällä mennä, mutta kyllä on niin erinomaisesti tuo viime kevään Kultainen glooria valunut nordiksen viemäriin että heikompaa hirvittää..

Toivottavasti tämä päättömältäkin näyttävä pelaajaralli loppuisi mielellään mahdollisimman pian, ja alettaisiin tehdä hommia.

Eikö vaan P. Matikainen??
 

Samart

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Katsaus vuoteen 2010...tuttua?

Miespillu on jopa hieman absurdi sana, jolla tarkoitetaan selkärangatonta ihmistä tai tässä yhteydessä organisaatiota.

IFK oli ennen Stadin ylväs joukkue. Näinä ylväinä aikoina IFK:ta pelättiin ja vihattiin. Seurasta oltiin ylpeitä niin pelaajien kuin fanien keskuudessa. Pelaajat ja fanit seisoivat joukkueen mukana jopa ylimielisellä ylpeydellä ja varmuudella. Tänä päivänä IFK ei ole entisensä. Aivan kuin seura olisi kuihtunut. IFK on vanha vaari, joka on hiljaa kuolemassa pois. Vaari asustelee vieläkin siinä samassa vanhassa, betonisessa talossa. Poika ei enää tiedä, miten vaariinsa suhtautuisi. Vaari alkaa olla suoranainen riesa. Olisiko helpotus, jos aika jättäisi hänestä lopullisesti? Jos vain voisin itse pysytellä poissa, poika usein ajattelee. Rakkaus on kuitenkin syvä ja betoninen talokin niin kodikas. Se haju ja ne muistot...

Minä en enää usko vaarin ihmeparantumiseen. Aion päästää vaarista irti. Lähden etsimään kadonnutta luottamusta, intohimoa ja rakkautta. Toivottavasti löydän sen Bollikselta. Toivon löytäväni myös teidät sieltä.

Helvetin hyvä ketjunavaus aikanaan ja teksti kuvaa suurimman osan palstalaisen fiiliksiä tänäänkin. Voisko osuvammin kuvata IFK:n toimiston, valmennuksen ja osin pelaajistonkin touhuja sanalla "Miespillu"? Tulee mieleen laamapaitainen, marilaukkua kantava leukapartainen vänisijä, joka kitisee kaikesta mitä muut tekee/mitä muilla on ja itsellä ei ole. Annetaan oman mukavuusalueella olon olla esteenä muutoksille ja kovalle duunille. Saatana!
 

Salo70

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK, PENA, RAMI, FRANK
Näin hienosti nimettyä ketjua ei saa päästää unholaan. Muistan kuinka liekeissä olin aikanaan kun Nybondasista tuli utj ja hän hommasi Kip Brennanin joukkueeseen ja antoi miehekkäitä lausuntoja omien puolustamisesta. Nokka Jalonen mielestäni aloitti toiminnallaan IFK:n miespilluuden. IFK:sta tuli jotenkin liian järkevä, urheilullinen ja tylsä. Tunne tapettiin. Lopetin itse hallilla käymisen 1. Kolvin kauden jälkeen. Kirjoitin hirveen itkusähköpostin Nybondakselle (johon hän kyllä vastasi). No, lätkävisionääriyteni sai sitten näpäytyksen mestaruuden muodossa :D. Olen silti sitä mieltä että tunne ja joukkuetovereiden puolustaminen on tärkeämpää kuin järkevyys ja kurinalaisuus. Mulla on ikävä Iiro Järveä, Tom Laaksosta, Jereä, Allua, Nielikäistä, Mäkiahoa, Brennania, Halkidista, Marekkia, Schnabelia, Vopattia, Ustrnullia ja lukemattomia muita ketä en nyt muista. Silloin vastustajalla oli tukala olo jo pelkästä ajatuksesta että vastassa olisi iso ja paha IFK. Hagman oli täysin oikeassa ihmetellessään IFK:n miespilluutta Ben-Amor casessa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös