Vihdoinkin ne playoffit alkaa, joten avataanpa ketju tällekin massiivista kiinnostusta herättävälle otteluparille! Kaiken järjen mukaanhan tästä parista ei ole kuin yksi mahdollinen jatkoonmenijä, mutta kun lajina on jääkiekko niin mitä vain voi tapahtua. Tänään siis kiekko putoaa jäähän Iglussa klo 02.00 täkäläistä aikaa.
Joukkueet kohtasivat runkosarjassa neljästi, joista molemmat poimivat kaksi voittoa kotisaldojen mennessä 1-1. Maalierokin jäi tasaiseksi, kun Pens murskasi Senatorsin vieraissa ja vice versa.
Pens @ Sens 4-1 (12.10.)
Pens @ Sens 2-6 (19.11.)
Sens @ Pens 2-8 (23.12.)
Sens @ Pens 4-1 (28.01.)
Näistä peleistä ei mitään suurempia muistikuvia kyllä ole, ja Senators on kyllä vaikuttanut koko kauden äärimmäisen HMV-jengiltä. Yks vittumainen ruotsalainen siellä pelaa, muuten ei juurikaan mielikuvia. Runkosarjapelien perusteella on vaikea mitään johtopäätöksiä vetää, paitsi että Crosby taisi jäärä peräti pisteittä, tai ei ainakaan tututusti tehoillut. Liekö Ottawalla toimiva shut-down-ketju varattuna Sidiä varten.
Mielenkiintoinen kysymys Ottawan kannalta on siinä, kuka tekee maaalit. Joukkueen maalipörssin kun voitti Mike Fisher (!) 25 osumallaan. Vertailun vuoksi Penguinsilta yli 20 maaliin ylsi 5 pelaajaa, vaikka Ponikarovsky suurimmat tehonsa tekikin muualla. Ottawan maalisarake runkosarjassa näyttää 225 (itäisen 6.), kun Pensin vastaava 257 (itäisen 2.). Maalien latomisessa Penguinsillä onkin etu ja maalintekokilpailussa Sens tuskin tulee pärjäämään, eikä se siihen varmasti pyrikään.
Puolustukset ovatkin sitten huomattavasti tasaisemmat ja päästetyissä maaleissa mitattuna tässä parissa kohtaavatkin itäisen konferenssin play-off jengeistä ne heikoimmat, Pens 237 ja Sens 238 päästettyä. Ottawan puolustus näyttäisi olevan paperilla ihan mukiinmenevä, johtotähtinä Chris Philips ja Anton Volchenkov, joista jälkimmäinen kuuluu omiin suosikkeihini. Pelaa kovaa, syö kiekkoja ja osaa myös luistella. Filip Kuban loukkaantuminen varmasti tuntuu, sen verran ohuelta Sensin puolustus näyttää. Kovia oman pään luutia kyllä löytyy ja kovuutta muutenkin, kiekollinen peli ja liikkuvuus ehkä sitten selkeimpinä heikkouksina. Nuoren Erik Karlssonin peliä on mukava seurata, ja sieltä on odotettavissa myös tukea hyökkäyksiin. Vaikka Senatorsilla onkin soinut omissa varsin railakkaasti runkkarissa, uskoisin että noilla ukoilla pystytään pelaamaan sellaista vittumaista kilpikonnaa, jolla on mahdollisuus tylsyttää Penguinsin hyökkäys ja turhauttaa etenkin supertähdet.
Penguinsin pakisto on kuin Igor Ulanov, vaarallinen molemmissa päissä. Runkosarjan aikana päästiin todistamaan järkyttävän paljon oman pään perseilyä ja varsinkin merkkausvirheitä maalin edessä. Loppukaudesta näistä pahimmista päästiin eroon, ja maalinedustaakin siivottiin ihan isännän elkein. Brooks Orpik on selkeä puolustuspään johtohahmo, ja ikäloppu Sergei Gonchar vastaavasti hyökkäyspään herra ja hidalgo. Saapa nähdä miten Sargella riittää virtaa ja miten on kupolin laita, kun mies ei Pensissä todennäköisesti jatka. Puolustus kokonaisuudessaan liikuttaa kiekkoa tehokkaasti ja pysyy kyllä luistimilla kenen tahansa perässä, mutta osastolla Goligoski-Eaton-Gonchar on välillä vaikeuksia vääntömomentin kanssa. Letang sooloilee toisinaan aivan missä sattuu, mutta sehän on meiän Tanger. Jordan Leopold on ollut erinomainen hankinta Sherolta, ja istuu Pensin liikkuvaan pelityyliin kuin nenä päähän. Pelaa paljon sekä tasakentin että erikoistilanteissa, ja loppukaudesta innostui myös ratkomaan pelejä hyökkäyspäässä! Muutenkin puolustajilta voidaan myös odottaa tehoja, varsinkin jos/kun hyökkääjät saavat kunnon mylläkän vastustajan päätyyn viivalle jää todella paljon tilaa. Letangin ja Goligosken otteet mahdollisesti tulevana Goncharina erityisesti tarkkailun alle.
Hyökkäyksestä en Ottawan osalta osaa tarkemmin spekuloida, paitsi että Kovalevin puuttuminen lienee kova takaisku. Muuten hyökkäys vaikuttaa aika duunaripitoiselta poislukien Alfredsson-Spezza-Michalek, joilta voi odottaa mitä vain. Spezzakin on ilmeisesti piristynyt alun vaikeuksien jälkeen. Tilaa noille ei parane antaa, muuten Spezza alkaa nauraa. Ja onhan siellä Jakke Ruutu, joten koiruuksia voidaan odottaa. Varmasti nähdään kurinalaista viisikkopeliä ja vastahyökkäyksistä ynnä maalinedustalta survottuja haistavittumaaleja.
Pensin hyökkäyshän on täyttä rautaa. Laajuus korostuu playoffeissa, ja siellä on kyllä neljä kentällistä, jotka pystyvät ratkomaan pelejä. Ketjukokoonpanot ovat toistaiseksi auki, kun sekä Kunitz että Cooke ovat day-to-day. Todennäköisesti kuitenkin molemmat kehissä. NHL:n paras kolmonen pelannee ainakin kotipeleissä Ottawan ykköstä vastaan ja pystyy myös kuluttamaan vastustajan virtaa pörräämällä omassa hyökkäyspäässä sekä iskemään maalin silloin tällöin. Mielenkiintoa riittää myös mahdollisessa Neuvosto-ketjussa, jossa häärivät Fedotenko-Malkin-Ponikarovsky. Todellinen hasardi puolustuksen kannalta, mutta löytävät kyllä kiekollisena toisensa näyttävästi. Ponikarovskyltä odotellaan tehoja, varsin vaisuja ovat olleet esitykset Pens paidassa, 2+7 pistettä 16. pelissä. Malkinin herääminen ja tervehtyminen tulivat hyvään paikkaan, playoffeissa mies lienee jälleen pitelemätön. Crosbystä ei tarvinne sen enempää sanoa.
Ylivoima on ollut koko kauden varsin paskaa, joten siihen en liikaa luottaisi. Tosin tuollaisella nimilistalla luulisi olevan vain "ajan" kysymys, koska sekin loksahtaa kohdilleen. Alivoimalla Penguins on vakuuttava, joten uskonkin yllättäen, että tämän sarjan ratkaisua ei nähdä erikoistilanteissa. Molempien joukkueiden ylivoimat ovat aivan NHL:n häntäpäätä (19. ja 21.) ja alivoimat vastaavasti top-10 (9. ja 10.).
Nyt loppuu aika kesken, joten maalivahdeista sen verran että Fleury on osoittanut olevansa voittava maalivahti kovassa paikassa, Elliott Sensin
tolppien välissä on hyvinkin katsomaton kortti. Jos Johnsonia käytetään maalissa, suosittelen Ottawan poikia roiskimaan etukulmista. Kaikki menee.
Penguinsin kannalta toivon että sarja on tasainen, koska tuo jengi osaa myös ylimielisen surffailun. Kauhuskenaario on, että tästä mennään jatkoon tyyliin 6-0, 6-0, 6-0, 6-0 ja seuraavalla kierroksella kohdataan haavoitettu Caps, joka lähettää leijuvan Pens lauman golfkentille. No näinhän ei tule käymään, kyllähän puolustavilla mestareilla täytyy sen verran olla ammattiylpeyttä ja nöyryyttä.
Kylläpä kutkuttaa, on se kevät vaan lätkäfanin parasta aikaa!!!
Joukkueet kohtasivat runkosarjassa neljästi, joista molemmat poimivat kaksi voittoa kotisaldojen mennessä 1-1. Maalierokin jäi tasaiseksi, kun Pens murskasi Senatorsin vieraissa ja vice versa.
Pens @ Sens 4-1 (12.10.)
Pens @ Sens 2-6 (19.11.)
Sens @ Pens 2-8 (23.12.)
Sens @ Pens 4-1 (28.01.)
Näistä peleistä ei mitään suurempia muistikuvia kyllä ole, ja Senators on kyllä vaikuttanut koko kauden äärimmäisen HMV-jengiltä. Yks vittumainen ruotsalainen siellä pelaa, muuten ei juurikaan mielikuvia. Runkosarjapelien perusteella on vaikea mitään johtopäätöksiä vetää, paitsi että Crosby taisi jäärä peräti pisteittä, tai ei ainakaan tututusti tehoillut. Liekö Ottawalla toimiva shut-down-ketju varattuna Sidiä varten.
Mielenkiintoinen kysymys Ottawan kannalta on siinä, kuka tekee maaalit. Joukkueen maalipörssin kun voitti Mike Fisher (!) 25 osumallaan. Vertailun vuoksi Penguinsilta yli 20 maaliin ylsi 5 pelaajaa, vaikka Ponikarovsky suurimmat tehonsa tekikin muualla. Ottawan maalisarake runkosarjassa näyttää 225 (itäisen 6.), kun Pensin vastaava 257 (itäisen 2.). Maalien latomisessa Penguinsillä onkin etu ja maalintekokilpailussa Sens tuskin tulee pärjäämään, eikä se siihen varmasti pyrikään.
Puolustukset ovatkin sitten huomattavasti tasaisemmat ja päästetyissä maaleissa mitattuna tässä parissa kohtaavatkin itäisen konferenssin play-off jengeistä ne heikoimmat, Pens 237 ja Sens 238 päästettyä. Ottawan puolustus näyttäisi olevan paperilla ihan mukiinmenevä, johtotähtinä Chris Philips ja Anton Volchenkov, joista jälkimmäinen kuuluu omiin suosikkeihini. Pelaa kovaa, syö kiekkoja ja osaa myös luistella. Filip Kuban loukkaantuminen varmasti tuntuu, sen verran ohuelta Sensin puolustus näyttää. Kovia oman pään luutia kyllä löytyy ja kovuutta muutenkin, kiekollinen peli ja liikkuvuus ehkä sitten selkeimpinä heikkouksina. Nuoren Erik Karlssonin peliä on mukava seurata, ja sieltä on odotettavissa myös tukea hyökkäyksiin. Vaikka Senatorsilla onkin soinut omissa varsin railakkaasti runkkarissa, uskoisin että noilla ukoilla pystytään pelaamaan sellaista vittumaista kilpikonnaa, jolla on mahdollisuus tylsyttää Penguinsin hyökkäys ja turhauttaa etenkin supertähdet.
Penguinsin pakisto on kuin Igor Ulanov, vaarallinen molemmissa päissä. Runkosarjan aikana päästiin todistamaan järkyttävän paljon oman pään perseilyä ja varsinkin merkkausvirheitä maalin edessä. Loppukaudesta näistä pahimmista päästiin eroon, ja maalinedustaakin siivottiin ihan isännän elkein. Brooks Orpik on selkeä puolustuspään johtohahmo, ja ikäloppu Sergei Gonchar vastaavasti hyökkäyspään herra ja hidalgo. Saapa nähdä miten Sargella riittää virtaa ja miten on kupolin laita, kun mies ei Pensissä todennäköisesti jatka. Puolustus kokonaisuudessaan liikuttaa kiekkoa tehokkaasti ja pysyy kyllä luistimilla kenen tahansa perässä, mutta osastolla Goligoski-Eaton-Gonchar on välillä vaikeuksia vääntömomentin kanssa. Letang sooloilee toisinaan aivan missä sattuu, mutta sehän on meiän Tanger. Jordan Leopold on ollut erinomainen hankinta Sherolta, ja istuu Pensin liikkuvaan pelityyliin kuin nenä päähän. Pelaa paljon sekä tasakentin että erikoistilanteissa, ja loppukaudesta innostui myös ratkomaan pelejä hyökkäyspäässä! Muutenkin puolustajilta voidaan myös odottaa tehoja, varsinkin jos/kun hyökkääjät saavat kunnon mylläkän vastustajan päätyyn viivalle jää todella paljon tilaa. Letangin ja Goligosken otteet mahdollisesti tulevana Goncharina erityisesti tarkkailun alle.
Hyökkäyksestä en Ottawan osalta osaa tarkemmin spekuloida, paitsi että Kovalevin puuttuminen lienee kova takaisku. Muuten hyökkäys vaikuttaa aika duunaripitoiselta poislukien Alfredsson-Spezza-Michalek, joilta voi odottaa mitä vain. Spezzakin on ilmeisesti piristynyt alun vaikeuksien jälkeen. Tilaa noille ei parane antaa, muuten Spezza alkaa nauraa. Ja onhan siellä Jakke Ruutu, joten koiruuksia voidaan odottaa. Varmasti nähdään kurinalaista viisikkopeliä ja vastahyökkäyksistä ynnä maalinedustalta survottuja haistavittumaaleja.
Pensin hyökkäyshän on täyttä rautaa. Laajuus korostuu playoffeissa, ja siellä on kyllä neljä kentällistä, jotka pystyvät ratkomaan pelejä. Ketjukokoonpanot ovat toistaiseksi auki, kun sekä Kunitz että Cooke ovat day-to-day. Todennäköisesti kuitenkin molemmat kehissä. NHL:n paras kolmonen pelannee ainakin kotipeleissä Ottawan ykköstä vastaan ja pystyy myös kuluttamaan vastustajan virtaa pörräämällä omassa hyökkäyspäässä sekä iskemään maalin silloin tällöin. Mielenkiintoa riittää myös mahdollisessa Neuvosto-ketjussa, jossa häärivät Fedotenko-Malkin-Ponikarovsky. Todellinen hasardi puolustuksen kannalta, mutta löytävät kyllä kiekollisena toisensa näyttävästi. Ponikarovskyltä odotellaan tehoja, varsin vaisuja ovat olleet esitykset Pens paidassa, 2+7 pistettä 16. pelissä. Malkinin herääminen ja tervehtyminen tulivat hyvään paikkaan, playoffeissa mies lienee jälleen pitelemätön. Crosbystä ei tarvinne sen enempää sanoa.
Ylivoima on ollut koko kauden varsin paskaa, joten siihen en liikaa luottaisi. Tosin tuollaisella nimilistalla luulisi olevan vain "ajan" kysymys, koska sekin loksahtaa kohdilleen. Alivoimalla Penguins on vakuuttava, joten uskonkin yllättäen, että tämän sarjan ratkaisua ei nähdä erikoistilanteissa. Molempien joukkueiden ylivoimat ovat aivan NHL:n häntäpäätä (19. ja 21.) ja alivoimat vastaavasti top-10 (9. ja 10.).
Nyt loppuu aika kesken, joten maalivahdeista sen verran että Fleury on osoittanut olevansa voittava maalivahti kovassa paikassa, Elliott Sensin
tolppien välissä on hyvinkin katsomaton kortti. Jos Johnsonia käytetään maalissa, suosittelen Ottawan poikia roiskimaan etukulmista. Kaikki menee.
Penguinsin kannalta toivon että sarja on tasainen, koska tuo jengi osaa myös ylimielisen surffailun. Kauhuskenaario on, että tästä mennään jatkoon tyyliin 6-0, 6-0, 6-0, 6-0 ja seuraavalla kierroksella kohdataan haavoitettu Caps, joka lähettää leijuvan Pens lauman golfkentille. No näinhän ei tule käymään, kyllähän puolustavilla mestareilla täytyy sen verran olla ammattiylpeyttä ja nöyryyttä.
Kylläpä kutkuttaa, on se kevät vaan lätkäfanin parasta aikaa!!!
Viimeksi muokattu: