Naisasiat

  • 7 463 158
  • 26 499

majuho

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
...Uutta lahjaideaa minulla ei ole ja liputan edelleen suklaasydämien tai kukkien puolesta, mutta kysyn huomenna just 18 v. täyttäneeltä tyttäreltäni mitä hän sai yhdeltä pojalta joka tykkää hänestä. Jotain mukavaa se oli koska hän ei ole vielä kertonut tai näyttänyt lahjaa, hihittelee vaan iloisena kun kysyn.

Terveisin koo

Se näyttää sen sulle 9kk kuluttua.

Itse asiaan, eli ei muuta kuin puhelinsoitto ja kutsu kahville johonkin mukavaan konditoriaan. Mansikkaleivos ja kahvia, romanttinen paikka, siinä hyvä yhdistelmä.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Mielenkiintoisia näkemyksiä tarjoamiseen liittyen. Allekirjoittaneelle on luontevaa, että jos kutsun niin tarjoan!

Metkaa sinänsä, että moisesta pikkuasiasta saa väännettyä niin monia "koodistoja"

Minua kyllä loukkaisi, jos ravitsemusliikkeessä tapaamani mielenkiintoinen ihminen, jolle automaattisesti jutun, tai tanssaamisen lomassa haen drinkit, alkaisi tilittää jotain olen varattu piippaamista, luultavasti tarjoisin ne juomat ja häipyisin samantien, koska tarjoominen ja pokaaminen on kaksi eri asiaa ja pitäisin tuttavuuttani sosiaalisesti rajoitteisena ja minua kohtaan loukkaavana, jos motiivini eivät olisi selvät ja hän kuvittelisi minun ostelevan seuraa ja suosiota tavallisen kanssakäymisen sijaan.

Muutenkaan tuossa tarjoomisasiassa en kyllä toimi ollenkaan millään sukupuolitasolla, vaan jos tapaan kiintoisan juttukaverin/mukavaa seuraa haen meille kyselemättä sen kummempia uudet juomat kun entiset vähenee.

Merkityksetön pikku juttu koko tarjoomiskuvio.
 

scholl

Jäsen
Merkityksetön pikku juttu koko tarjoomiskuvio.

Ei pidä paikkansa. Lokit vituttavat. Aina välillä seuraan pyrkii naisia, jotka kuvittelevat, että scholl rahoittaisi heidän elämäänsä. Kyllä paras kuvio on sellainen nainen, joka ostaa joka toisen. Satunnainen tarjoaminen silloin tällöin on ihan jees, mutta jos esim. joutuu makselemaan jonkun mimmin drinkkejä baareissa esim. 500 euroa kuussa niin se on vittumaista.

Jos tosiaan nainen on kiinnostunut ihmisestä itsestään niin silloin hän kaivaa oman lompakkonsa esiin, eikä ole lokki. Muussa tapauksessa veinin esittämä kysymys oletko tirvaissut muijaa otsalumpioon saattaa tulla ajankohtaiseksi.

Ovatko muut muuten huomanneet sitä, että naiset aina ottavat sellaisen sanan kuin spoiled esille. Jokainen nainen, jonka olen tavannut, on aina jossain vaiheessa sanonut, että scholl on spoiled. Se kertoo siitä, että scholl on edistyksellinen. Tavallaan eri tasoa kuin normijengi.
 

scholl

Jäsen
Tämä vituttaa. Vaaditaan tasa-arvoa ja samaa palkkaa, ja sitten oletetaan, että mies tarjoaa. En muuten tarjoa.

Hyvä pointti!

Yksi baijerilainen kaverini sanoi tuollaisessa tilanteessa naiselle, että näytät sen verran varakkaalta neitokaiselta, että voit varmaan tarjota. Joo, jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Tirvaise päinnäköä jos ei suostu maksamaan!

Schollkin on jo joku 30 vuotta katsellut kaiken maailman pummijoita jo alakoulusta lähtien ja enää se ei mene läpi.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Kyllä paras kuvio on sellainen nainen, joka ostaa joka toisen.

Jos tolla tiellä mennään, se paras tarjoo kyllä kaikki ja palkkaa vielä viidakon timmeimmät misut yöseuraks ja niin poispäin.

Motiivistasi hakeutua seuraan(lokkien tai ihmisten) en tiedä, mutta jos minä viihdyn jonkun kanssa rupattaen ja aikaani viettäen, niin viimeinen asia millä iltaa pilaan on kaikenmaailman deebettien ja kreedittien ylöskirjaaminen. Oikeus tehdä asiasta kuin asiasta ongelma itselleen jokaisella tietty on, mutta noin sosiaalisen kanssakäynnin osalta tuo kuullostaa joltain Woody Allenin roolihahmolta siirrettynä tosielämään.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Ei pidä paikkansa. Lokit vituttavat. Aina välillä seuraan pyrkii naisia, jotka kuvittelevat, että scholl rahoittaisi heidän elämäänsä. Kyllä paras kuvio on sellainen nainen, joka ostaa joka toisen. Satunnainen tarjoaminen silloin tällöin on ihan jees, mutta jos esim. joutuu makselemaan jonkun mimmin drinkkejä baareissa esim. 500 euroa kuussa niin se on vittumaista.
Samaa mieltä. Satunnainen tarjoaminen on ihan ok, ja jos ei elä kädestä suuhun niin mukaville ja täysjärkisille ihmisille juoman tarjoaa ihan mielikseen. Fiksut ihmiset tarjoavat myös vastavuoroisesti. Fiksut ihmiset eivät myöskään norkoa koko ajan liepeillä siihen malliin että alkaisi olla jo uuden lasillisen aika.

Samat ihmiset jotka ottavat baarissa lokin roolin ottavat sen yleensä myös muussa elämässä. Siipijengiä kannattaa vältellä ja hätistellä pois tarvittaessa.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Samat ihmiset jotka ottavat baarissa lokin roolin ottavat sen yleensä myös muussa elämässä. Siipijengiä kannattaa vältellä ja hätistellä pois tarvittaessa.

Päinvastoin, jos olen juttuseuraa vailla, vastaan tietysti pyyntöön, että miksi ihmeessä tarjoaisin, ja jos sieltä löytyy minua viihdyttävää verbaalista tykitystä tarjoon pian toisenkin, jos ei, en tarjoa ensimmäistäkään, mutta ei tämä kyllä koskaan ole mun elämässä ongelmaksi kyennyt muodostua, ei minulta ainakaan kukaan ole koskaan tullut olusia pyytelemään, jos ei samaan seurueeseen ole kuulunut, tai muuten luontevaa jutunalkua syntynyt. No, ehkä minä sitten käyn eri baareissa. Sen verran harvoin tässä vuosien varrella olen viihteellä viihtynyt, ettei oikein edes jaksa pohtia paljonko niihin on rahaa palanut. En ole tehnyt konkkaa, joten ei ainakaan liikaa. Edelleen tämä on vähän tikusta ongelmaa osastoa mielestäni, vähän kun pohtisi, minkalainen taloudellinen panos tuli uhrattua lapsena lattialla kontatessa ja housunpolvia kuluttaessa, rahaa siihenkin meni, laskekoon summan kuka jaksaa.
 
En sitten tiedä, kai se pitää vaan jättää asia vähäksi aikaa odottamaan. Ei sitä ole nyt helppo kutsua mihinkään kahville, kun se ei ole lähimaillakaan tällä hetkellä. Ainoa asia mitä voin tehdä, on lähettää jotain "ystävän viestejä" Facebookin kautta. Kai se on jossain vaiheessa kerrottava tunteista? En voi salata niitä pitkään. Kirjeellä vai Facebookilla, en osaa sanoa.


JypFabu:lle propsit tuosta ehdotuksesta. Vois olla hiljaista vastauksen kanssa. Niin hullu en kuitenkaan ole, että tuollaisen viestin lähettäisin..
 
Viimeksi muokattu:

TQoFE

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK, FREE SCHOLL!
Ainoa asia mitä voin tehdä, on lähettää jotain "ystävän viestejä" Facebookin kautta.

Ihan hyvä idea, kysele kuulumisia ja sitä rataa. Mutta ihan oikeasti ÄLÄ tee mitään elämää suurempia rakkaudentunnustuksia ennen kuin olette käyneet edes kahvilla useaan otteeseen. Saat muuten hieman creepyn maineen - ja pahimmassa tapauksessa tyttö lopettaa kaiken yhteydenpidon tyysten, vaihtaa puolta kun kävelet vastaan kadulla, poistaa FB:n kaverilistaltaan jne.

Kaikki ylläoleva senkin vuoksi, että iässäsi ei ole lainkaan tavatonta luoda illuusio jostain ihmisestä, ja ihastua siihen illuusion, joka ei välttämättä vastaa todellisuutta lainkaan. Ja juu, nyt olen mielestäsi vanha haaska, joka on väärässä eikä tajua mistään mitään, mutta sopiiko, että ilmoitat muutaman vuoden kuluttua, olinko oikeassa.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
En sitten tiedä, kai se pitää vaan jättää asia vähäksi aikaa odottamaan. Ei sitä ole nyt helppo kutsua mihinkään kahville, kun se ei ole lähimaillakaan tällä hetkellä. Ainoa asia mitä voin tehdä, on lähettää jotain "ystävän viestejä" Facebookin kautta. Kai se on jossain vaiheessa kerrottava tunteista? En voi salata niitä pitkään. Kirjeellä vai Facebookilla, en osaa sanoa.

No miten vitussa se puhelin voi olla niin hankala väline käyttää? Otat luurin handuun, veivaat numeron ja juttelet mukavia sen aikaa, kun juttua riittää. Kyselet miten kesä on mennyt ja mitä on ollut ohjelmassa. Jossain vaiheessa on tietysti hyvä myös mainita, että nasta olisi myös nähdä viimeistään sitten, kun hän on taas maisemissa. Ja loppuun sitten vaan hyvän kesän toivotukset ja maininta siitä, että kiva oli jutella ja toivottavasti nähdään, ja jos ei nähdä niin ainakin taas kuullaan, pian.

Ja jos puhe menee jännityksen takia änkytykseksi, niin sitten voi myös sanoa, että anteeksi kun ääni pettää, kun meinaa jännittää niin perkeleesti.

Vai olenko täysin ajastani jäljessä?
 

AnFa

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Vai olenko täysin ajastani jäljessä?

Jos olet niin et ole ainoa. Mikäli itsellä olisi vastaavanlainen tilanne niin toimisin juurikin kuin Snakster neuvoi. Ja kerrottakoon, että itsekkin olen jonkin näköinen jännittäjä ollut naisten kanssa silloin kuin olisi pitänyt aloitetta seurustelun/tapailun suhteen tehdä.
 
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue
No miten vitussa se puhelin voi olla niin hankala väline käyttää? Otat luurin handuun, veivaat numeron ja juttelet mukavia sen aikaa, kun juttua riittää. Kyselet miten kesä on mennyt ja mitä on ollut ohjelmassa. Jossain vaiheessa on tietysti hyvä myös mainita, että nasta olisi myös nähdä viimeistään sitten, kun hän on taas maisemissa. Ja loppuun sitten vaan hyvän kesän toivotukset ja maininta siitä, että kiva oli jutella ja toivottavasti nähdään, ja jos ei nähdä niin ainakin taas kuullaan, pian.

Ja jos puhe menee jännityksen takia änkytykseksi, niin sitten voi myös sanoa, että anteeksi kun ääni pettää, kun meinaa jännittää niin perkeleesti.

Vai olenko täysin ajastani jäljessä?

Kyllä Snakster olet pahasti aikaasi jäljessä. Puhelin on näissä hommissa eilispäivää, paitsi tekstiviestit.

Nykyäänhän naishommat hoidetaan Facebookilla. Eka "mukatykätään" muijan tilasta, kun siinä lukee jotain "Maija Meikäläisellä oli ihana päivä". Tätä tilatykkäilyä pari viikkoa, aivan sama mitä siinä profiilissa lukee. Sitten uskaltaudutaan jo kommentoimaan tilaa.

Esim. "Maija Meikäläisellä oli paska päivä". Kommentti: " :( voi vitsi. Kuis se sillee? :( "

Mitä enempi hymiöitä, sitä uskottavampaa ja trendikkäämpää. Tytöt tykkää. Jos Maija sattuu vastakommentoimaan tuota, niin sehän on jo varma merkki, että Maija on ihan kiimassa.

Kommentointi jatkuu ja muuttuu pikku hiljaa vihjailevammaksi.

"Maija Meikäläisellä taas paska päivä". Kommentti:" :( Voi voi. Tuu käymään niin panen mielesi paremmaksi :) :) :) :)"

...ja huomenna ei ole Maija enää Facebook-kaverilistalla.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Nauroin tuolle Kelju K. Kojootin viestille. Loistavaa.

Jos tämä olisi Facebook, laittaisin kyseiselle viestille: Tykkään.
 

Bismarck

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Satunnaiset baaritiskikohtaamiset ovat toki toinen tarina, varsinkin jos on kyse juomien pummaajista, eli ihmislajin yhdestä alhaisimmista olomuodoista. En muista koskaan ostaneeni satunnaiselle pummi-perhoselle juomia, vaikka on toki näinkin saattanut käydä... Juomien pummaajat eivät ilmeisesti tajua sitä, että se on lyhyt tie kuljettavaksi. Maine leviää ja kunnia ansaitaan!

Mainitsen vielä tähän sen joidenkin toisen sukupuolen edustajien(edustamani) tavan olettaa saavansa jotain, kun niitä drinkkejä tarjoilee kauniimmalleen. Niin usein sekä tuttujen että tuntemattomien toimesta on tullut seurattua tätä sosiaalisen älykkyyden riemuvoittoa mitä erilaisimpiin reaktioihin asti.
 

puuha-pete

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho, Minnesota, Hollanti
Joo huonosti ne meni ja lopulta vituilleen, nyt on reilu pari vuotta tullut kustua juurikin kaikki. Sitä ennen suhteet eli melko putkeen on menny.
 

Jeffrey

Jäsen
Nykyäänhän naishommat hoidetaan Facebookilla. Eka "mukatykätään" muijan tilasta, kun siinä lukee jotain "Maija Meikäläisellä oli ihana päivä". Tätä tilatykkäilyä pari viikkoa, aivan sama mitä siinä profiilissa lukee. Sitten uskaltaudutaan jo kommentoimaan tilaa.

Itse tänään koin ensimmäisen onnistumiseni puhtaasti FB:n kautta sovituissa treffeissä. Tytön tapasin perjantaina. FB chattaltiin la, su ja tänään. Ja tänään uskallauduin pyytämään tyttöä terassille kanssani. Ja ainakin vaikutti olevansa iloinen pyynnöstä ja suostui lähtemään tässä joku päivä.

Tottakai itse olisin sitä mieltä, että esim. tekstarit olisi huomattavasti parempi vaihtoehto, nekun ei nykyisin edes mitään maksa, mutta onhan se kiva vaikka selailla tytön kuvia samalla kun sitä chattailee... Ja itseasiassa sellainenkin pikkuseikka on, että itseltä ei löydy tytön puhelinnumeroa. Enkä kehtaa sitä pyytääkkään, koska olen saanut sellaisen vaikutuksen, että tyttö luulee että minulla se on.

Täytyy nyt katsoa. Tyttö on vaikuttanut oikein mukavalta ja jopa ihan nätti. Hieman tosin epäilyttää, koska tyttö ei suurilta osin mahdu minun naismakuuni. Ja ehkäpä tämä mukava kipinä johtuu siitäkin, että varmaan vuoteen treffiseuraksi tulee sellainen tyttö jota en ole pannut ennen treffejä.

Jännä juttu vain, että vaikka olen pitänyt itseäni huonona naistenmiehenä. Niin nytten kun ensimmäistä kertaa aikoihin olin sellaisessa kännissä, että puhe kuitenkin sujui, mutta kuitenkin kännissä niin sitä tuli pokattua bileitten kaunein ja himoituin tyttö. Toisaalta nyt kokeilin hieman eri kuviotakin kuin aikaisemmin. Tosin nyt ei ollut pelkkä pillu mielessä koska tiesin viettäväni yön vaatekomerossa hävittyäni vedon kaverin kanssa nukkumapaikoista. Ja saa jopa minun kategoriassani olla aika kauhea tapaus jos vien hänet ensiyöksemme vaatekomeroon.

Juu saas nyt sitten taas nähdä..
 

passenger

Jäsen
Itse tänään koin ensimmäisen onnistumiseni puhtaasti FB:n kautta sovituissa treffeissä. Tytön tapasin perjantaina. FB chattaltiin la, su ja tänään. Ja tänään uskallauduin pyytämään tyttöä terassille kanssani. Ja ainakin vaikutti olevansa iloinen pyynnöstä ja suostui lähtemään tässä joku päivä.

Täytyy nyt katsoa. Tyttö on vaikuttanut oikein mukavalta ja jopa ihan nätti. Hieman tosin epäilyttää, koska tyttö ei suurilta osin mahdu minun naismakuuni. Ja ehkäpä tämä mukava kipinä johtuu siitäkin, että varmaan vuoteen treffiseuraksi tulee sellainen tyttö jota en ole pannut ennen treffejä.

Jännä juttu vain, että vaikka olen pitänyt itseäni huonona naistenmiehenä. Niin nytten kun ensimmäistä kertaa aikoihin olin sellaisessa kännissä, että puhe kuitenkin sujui, mutta kuitenkin kännissä niin sitä tuli pokattua bileitten kaunein ja himoituin tyttö. Toisaalta nyt kokeilin hieman eri kuviotakin kuin aikaisemmin. Tosin nyt ei ollut pelkkä pillu mielessä koska tiesin viettäväni yön vaatekomerossa hävittyäni vedon kaverin kanssa nukkumapaikoista. Ja saa jopa minun kategoriassani olla aika kauhea tapaus jos vien hänet ensiyöksemme vaatekomeroon.

Juu saas nyt sitten taas nähdä..

FB:n kautta on tullut tässä itsekkin paritkin treffit viime aikoina sovittua. Se on ihan kätevä tapa sopia nimenomaan esim treffeistä. Onko se sitten jotenkin väärin, eiköhän se vaan tosiaan ole nykyaikanen kommunikoinnin väline. On tosin toi ex-tyttöystävä sen verran mielessä vielä, että mihinkään kovin vakavaan ei ole pystynyt vielä lähtemään. Nyt tosin pitäisi ensi viikonloppuna tosin lähteä myös jonnekin terassille tai kahville erään oikein kivanoloisen ja -näköisen tsybyn kanssa ja eka kerran pitkästä aikaa oikeastaan ihan innokkaana odottelen mitä siitä tulee.

Tuli ihan melkein nauru tässä ja vanhat muistot mieleen tosta vaatekomerojutusta kun meikäläinen oli ristitty rakastaja Nylkyseksi ja poikamiesyksiön vaatehuone sai kavereilta aikoinaan nimen Rakastaja Nylkysen makuuhuone, kun sinne tuli jokusen kerran jatkoilla mentyä kavereiden katseita piiloon panemaan. Osa oli tosin aika kauheita tapauksia osa vähemmän. Hauskaa oli kuitenkin ne ajat.
 

Paul Kemp

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Beatles 1965-1970
No niin, eli taas on sangen paskamainen tilanne päällä. Nähtävästi mulle nimittäin alkaa kehittyä ylimääräisiä tunteita erästä samassa kesäduunissa olevaa mimmiä kohtaan. Pari kertaa ollaan käyty jopa kahdestaan ulkona kahvilla, mutta ihan kavereina vaan. Kivaa on kyllä ollut puolin ja toisin, pakko sanoa. Mutta..

Nyt sitten homma alkaa olla siinä pisteessä ainakin omalta osalta, että tämä koko oleminen alkaa mennä jo enemmän ahdistuksen ja neuvottomuuden puolelle. Kyseinen nuori nainen on kuitenkin työkaveri ja jos teen jotain, mikä ei menekään putkeen, niin sitten onkin kohtuullisen vaivautunut loppukesä tiedossa. Aina sama saatanan juttu, kun törmää johonkin sellaiseen, jota kohtaan tuntee edes jotain vetoa. Olosuhteet ovat niin vastaan kuin olla ja voi.=/

Normaalisti olen näissä asioissa ollut jopa turhankin suora ja rento, eikä tunteiden ilmaiseminen ole tuottanut vaikeuksia. Nyt olen jostain syystä kuitenkin täysin jäässä, enkä ymmärrä miksi. Eilenkin samassa porukassa oltiin baarissa, mutta eipä siinä oikein voinut mitään läheisempää käydä laukomaan. Ehkä hyvä niin, ehkä ei, koska hankala sanoa, kuinka kyseinen ihminen reagoisi. Sellainen hiljaisempi ja älykkäämpi tapaus kun on(syy oikeastaan siihen, että miksi tykkään niin paljon).

Eli mitähän helvettiä tässä pitäisi tehdä tai olla tekemättä? Hyviä neuvoja kiusallisten tunteiden kuolettamiseen otetaan vastaan myös, koska omani eivät tällä kertaa taida toimia.
 
Viimeksi muokattu:

Ender00

Jäsen
Kyseinen nuori nainen on kuitenkin työkaveri ja jos teen jotain, mikä ei menekään putkeen, niin sitten onkin kohtuullisen vaivautunut loppukesä tiedossa. Aina sama saatanan juttu, kun törmää johonkin sellaiseen, jota kohtaan tuntee edes jotain vetoa. Olosuhteet ovat niin vastaan kuin olla ja voi.=/

No, eihän nuo olosuhteet oikeasti niin vastaan ole. Jos kyseessä olisi joku vakituisen työpaikan työkaveri niin sitten kannattaisi miettiä toisenkin kerran, mutta kun kyseessä on kuitenkin vain kesätyö niin en antaisi tuon asian stressata jos nainen yhtään kiinnostaa.
 

Kolokettu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KoU, HJK, AS Roma, Chelsea
Jomppa jos oikeasti jännität niin paljon ettei puhe heti luista, niin älä soita sille neitokaiselle ensimmäisenä. Tulee mieleen tapaus jossa koetimme parittaa kaveria baarissa. Tyttö kyllästyi änkyttämiseen alle viidessä minuutissa, ei näin. Laita viestiä tai ota sielä fb:ssä yhteyttä näin aluksi.

Tästä samaa mieltä. Ainakin itselleni puhelin on käsittämätön väline, jolla asioidessa tuntuu ihan kavereidenkin kanssa olevan joskus hankalaa kommunikoida täysin luontevasti. Eli samaa mieltä, ensin yhteys ilman että tarvitsee puhua ja sen jälkeen sitten ihan livetapaaminen jos homma luistaa. Tietenkin puhelimesta pääsee livetapaamista paremmin karkuun, mutta eipä näitä naisjuttuja oikein pelkäämällä voi hoitaa. Kaikki peliin vain.

Ja sitten lyttään unelmasi heti perään täysin. Sain käsityksen että olet tällä hetkellä vajaa parikymppinen. Joten älä helvetissä ota mitään vakituista muijaa rinkiin pyörimään. Itse kulutin 16-18,5 ikävuoteni seurusteluun ja voi tätä elämän helppoutta ilman mitään turhia säätämisiä. Saa herätä mistä haluaa, kenen luota haluaa jne. Ei ole turhia velvotteita..

Nyt joku paatunut romantikko tulee ja lyttää minut, mutta niinkuin edellä on jo mainittu, harvoin nämä nuoruusvuosina alkaneet romanssit kestävät kovinkaan pitkälle. Itse olen itselleni helvetin katkera siitä, että kulutin nuo "parhaat vuodet" seurustelemalla ja suremalla oman suhteeni kiemuroita. Vaikka kyseessä olikin nainen josta pidin todella paljon..

Minä saan vissiin kunnian olla sitten se paatunut romantikko :) Lyttään kyllä ajatusmaailmasi siltä osin, etteikö Jomppa tai kukaan muukaan saisi tässä iässä missään tapauksessa ottaa vakituista muijaa kuvioihin pyörimään. Oma suhteeni alkoi vajaana 18-vuotiaana ja vaikkei tätä vielä hirvittävän kauaa ole kestänytkään, niin eipä vielä ole tuntunut pahemmin olevan ongelma se että saa herätä juuri sieltä mistä eniten haluaakin...

En väitä, että 18 vuotta olisi se kaikkein todennäköisin aika löytää ikuinen elämänkumppani, välttämättä näin ei tule itsellänikään käymään. Se ei kuitenkaan todellakaan tarkoita etteikö näin voisi olla. Omasta suvusta löytyy ainakin muutamia tällaisia pareja eivätkä vaikuta kovinkaan tyytymättömiltä elämäänsä.

Ja vaikka homma menisi kiville, niin aina on oppinut paljon kohti seuraavaa - ja ehkä jo sitä viimeistä- suhdetta. Jos jälkeenpäin tunnet itsesi katkeraksi nuoruuden mentyä ihan hukkaan, niin kysymys ei ole kuitenkaan missään vaiheessa ollut rakkaudesta vaan jostain ihan muusta, ja näin ollen on tosiaan ollut ihan turha mitään vakituista pitääkään.
 

Ender00

Jäsen
Oma suhteeni alkoi vajaana 18-vuotiaana ja vaikkei tätä vielä hirvittävän kauaa ole kestänytkään, niin eipä vielä ole tuntunut pahemmin olevan ongelma se että saa herätä juuri sieltä mistä eniten haluaakin...

En väitä, että 18 vuotta olisi se kaikkein todennäköisin aika löytää ikuinen elämänkumppani, välttämättä näin ei tule itsellänikään käymään. Se ei kuitenkaan todellakaan tarkoita etteikö näin voisi olla. Omasta suvusta löytyy ainakin muutamia tällaisia pareja eivätkä vaikuta kovinkaan tyytymättömiltä elämäänsä.

Ja vaikka homma menisi kiville, niin aina on oppinut paljon kohti seuraavaa - ja ehkä jo sitä viimeistä- suhdetta. Jos jälkeenpäin tunnet itsesi katkeraksi nuoruuden mentyä ihan hukkaan, niin kysymys ei ole kuitenkaan missään vaiheessa ollut rakkaudesta vaan jostain ihan muusta, ja näin ollen on tosiaan ollut ihan turha mitään vakituista pitääkään.

Nuorena solmitut suhteetkin voivat kestää läpi elämän, mutta ei niiden ennusteet kuitenkaan niin positiivisia ole.

Jos vakavaan suhteeseen rupeaa esim. 18 vuotiaana niin potentiaalisia sudenkuoppia on paljon.
Tuossa iässä elämä ei ole vielä asettunut uomiinsa ja mahdolliset opiskelu, työ yms. kuviot saattava heitellä miten sattuu.
Ihminen muuttuu yleensä varsin suuresti 18 vuotiaasta kolmikymppiseksi, joten niin ihmisen ajatukset, tavoitteet kuin haaveetkin erittäin todennäköisesti vuosien mittaan muuttuvat suurestikin.
Usein myös nuorena aloitettu suhde johtaa jossain vaiheessa "mitä minä mahdoin missata" ajatusmaailmaan, kun näkee sinkkukaveriensa bilettävän vapaana missä lie. Mikään suhde ei ole ongelmaton ja kriisit ovat käytännössä varmoja ja näiden keskellä ajatuksiin hiipii monikin asia, monikin vaihtoehto.
Nuorena, kokemattomana, ehkä myös arkana solmittu suhde on saattanut olla sinänsä hyvä, mutta iän, kokemuksen ja itsetunnon kasvaessa voi tulla mieleen, että olisinko sittenkin pystynyt johonkin parempaan. Vielä kun ihminen turtuu kaikkeen niin ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, kun riittävän pitkään odotetaan.

Kukaan ulkopuolinen ei myöskään käytännössä voi tietää, miten kahden ihmisen suhde oikeasti voi. Olen nähnyt lukemattomia suhteita, jotka ulospäin ovat näyttäneet olevan onnea ja auvoa, mutta todellisuus on ollut jotain ihan muuta. Ihmiset ovat äärimmäisen hyviä pitämään kulisseja pystyssä.

Parisuhdehan tuntuu aina juuri siltä oikealta sen ihastuskauden ajan (1-3 vuotta), sitten suhde arkipäiväistyy ja asiat muuttuvat, tavallaan alkaa nähdä sen toisen ja suhteen realistisessa valossa. Suhteissahan usein seuraa kriisi 3 vuoden jälkeen ja sitten vielä pahempi kriisi 7 vuoden jälkeen.

Tässä pieni vuodatus paljon suhteita nähneen ja kokeneen lähempänä 40-ikävuotta olevan näppäimistöltä.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tästä samaa mieltä. Ainakin itselleni puhelin on käsittämätön väline, jolla asioidessa tuntuu ihan kavereidenkin kanssa olevan joskus hankalaa kommunikoida täysin luontevasti. Eli samaa mieltä, ensin yhteys ilman että tarvitsee puhua ja sen jälkeen sitten ihan livetapaaminen jos homma luistaa.
Sama täällä. Pidän puhelinta erittäin epämiellyttävänä ja kankeana kontaktivälineenä, se ei ole luonteva keskusteluun millään lailla (toki lyhyissä palavereissa usein tärkeä). Kasvokkain tapaaminen taas sitten on luontevaa, koska toisen ääni ei vääristy ja ei ole epäselvä mahdollisesti väärin tulkittava mumina jossain siellä kaukana ja voi nähdä ilmeet, eleet ja muut tekijät jotka vähentää väärinymmärryksen mahdollisuutta. Totta kai esim. Facebook ja muut kirjoituksiin pohjautuvat menetelmät myös mahdollistaa lukuisia väärinymmärryksiä, mutta niissä yleensä on aikaa miettiä ja muotoilla mitä seuraavaksi sanoo. Näin ollen itse koen kirjoittamisen kasvokkain puhumisen ohella sellaiseksi tavaksi jossa todellinen sanoma menee parhaiten perille.

Yleensäkin olen kokenut järkeväksi tutustua esim. internetin kautta alustavasti, koska siellä voi antaa etukäteen paremman käsityksen siitä, millainen on oma ajatusmaailma, arvot ja muut tärkeät tekijät. Siellä voi antaa pohjan toiselle ja jos se toinen on järkevä, niin hän uskoo niiden fiksujen piirteiden tulevan esille kunhan ensitapaamisen/tapaamisten jää murtuu, sillä se on aina mahdollinen hidaste ja syy miksi monet luovuttaa heti kärsimättöminä. Jos on jotain keskustelunpohjaa käyty vaikka juuri Facebookin kautta etukäteen, niin tarttumapintaa on jo ja vaivautuneisuuden iskiessä voi vaikka yrittää tarttua niihin siellä käytyihin juttuihin ja viedä niitä eteenpäin ja sitä kautta se jää sulaa.

Tuossakin mielessä internet on aivan verraton kanava tutustumiselle, tulee ne ihmisen todelliset ajatukset esille ja muovaavat persoonaa jo ennen varsinaisia treffejä. Ilman mitään aiempia kontakteja ihmiseen voi olla vaikeaa tehdä kunnon vaikutusta, etenkin jos ei ole itsevarma ja sanavalmis.
 

KiVi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nanna Karalahti
Joten älä helvetissä ota mitään vakituista muijaa rinkiin pyörimään. Itse kulutin 16-18,5 ikävuoteni seurusteluun ja voi tätä elämän helppoutta ilman mitään turhia säätämisiä. Saa herätä mistä haluaa, kenen luota haluaa jne. Ei ole turhia velvotteita..
Olen pitkälti samaa mieltä. Tuli tuossa nuoruuden huumassa 15-16 -kesäisenä seurusteltua vajaa vuosi. Sitä ennen piirittelin tätä tyttöä enemmän ja vähemmän aktiivisesti pari vuotta. Onhan se alkuaika mukavaa, tekemistä löytyy ja juttu luistaa, mutta sitten puseroon iskee (ainakin minulla) olo, että voisihan sitä tehdä jotain muutakin välillä. Aikaa on kuitenkin rajallisesti, kavereitakin olisi kiva nähdä, hoitaa koulu kunnialla ja käydä vielä urheilemassa silloin kun mieli tekee. Tytöllä oli vielä se pahin murrosikä päällä ja aika usein sai olla olkapäätä tarjoamassa maailman pahuutta vastaa. Jälkeen päin ajateltuna ei sen ikäisen hartiat vielä ihan riittäneet siihen hommaan.

Noh, siinä sitten päätöstäni kypsyttelin aikani ja alkoi tuntua siltä, että ei tämä ole se minun juttuni. Sainpa sitten rohkeutta kerättyä sen verran, että ilmoitin tämän olevan tässä. Tyttö pillastui ihan helvetisti ja veti ranteet auki siinä silmien edessä. Eihän siinä muu auttanut, kuin napata hänestä kiinni, ettei hän laita itseään ihan lihoiksi. Apuahan siinä piti huutaa ja onneksi (kuka vittu jättää tytön tämän kotona?) hänen huoltajansa oli viereisessä huoneessa, ja homma saatiin pikkuhiljaa selviämään.

Oli sellainen kokemus, että vielä tänä päivänä ei ole vastaan tullut tyttölasta, jonka kanssa olisi tehnyt mieli alkaa säätää yhtään mitään. Vieläkin olen kuitenkin väleissä tämän tytön kanssa, onpa hän reilusti tapahtuneen jälkeenkin peräti kahteen otteeseen kysellyt uuden yrityksen perään. Enpä suostunut. Onko kenelläkään yhtään hyvää kokemusta uudelleenlämmitetystä suhteesta btw? En nimittäin jaksa ollenkaan uskoa sellaisen toimivuuteen.
 

Paul Kemp

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Beatles 1965-1970
Etpä tuossa tilanteessa voi muuta kuin avata sanaisen arkkusi, tai antaa tapauksen kokonaan olla. Jos kyseinen henkilö on todella mainitsemasi älykkäämpi tapaus, osaa hän käsitellä asian niin ettei pahoita mieltäsi. Eli jos todella haluat kokeilla, niin laita sitten asia tapahtumaan, äläkä surkuttele täällä tilannettasi. Nimenomaan tuollainen baarireissu voisi olla juurikin sopiva, jos et täysin vesiselvänä saa asiaasi sanotuksi ja jos molemmat ovat kumminkin tarpeeksi selvänä. Jos rohkaisuksi vedät 3 promillen humalan niin epäonnistuminen on taattu. Silti suosittelen tapaamaan kyseisen neitosen ihan kahden kesken ilman alkoholia, ei ainakaan pitäisi jäädä epäselväksi ettätodella tarkoitat sitä...

Näinhän se taitaa olla. Ja kyllä mä varmasti saan asian vesiselvänä esitetyksi, ei siinä mitään. Pitäisi vain vain keksiä, että miten tällä kertaa. Naistyyppi on vain ihan jotain muuta, kuin aikaisemmat elämässäni. Tavallaan siis hankalaa, kun aikaisemmin homma on sujunut vähän kuin itsestään(usein naisenkin aloitteesta), eikä ole kauheasti tarvinnut pohtia koko asiaa ennen tätä. Mutta täytyy lopummasta viikkoa, kun töiltä kerkeää, kysyä häntä lähtemään johonkin. Tämä "johonkin" on myös vähän ongelmallinen, kun oma mielikuvitus rajoittuu lähinnä kantaterdelle lähtemiseen.

Argh, melkeinpä sitä toivoisi, ettei olisi tämäkään tapaus kävellyt koskaan vastaan. Olisi yksi ongelma vähemmän vaivaamassa päätä.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mä en oikein ymmärrä, miksi ei voisi tai pitäisi seurustella ns. vakavasti aikuisuuden kynnyksellä. Jos ihminen löytää henkilön, joka sytyttää ja jonka kanssa haluaa aikaansa viettää, miksi siitä pitäisi kieltäytyä vain siksi, että saattaa saada siipeensä tai jää muka jotain merkittävää kokematta seurustelun vuoksi. Kaikki ihmisethän eivät kaipaa lukemattomia yhden yön juttuja tai suurta vapautta, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Toiset haluavat löytää ihmisen, jonka kanssa olla "vakavassa suhteessa".

Ihan yhtä naurettavaa kuin seurustella siksi, kun kaveritkin seurustelee, on olla seurustelematta samasta syystä. Jokainen ihminen kai yhdessä kumppaninsa kanssa määrittelee suhteensa vakavuuden tason. Tai sen, ollaanko tässä nyt etsimässä kumppania loppuelämäksi. Itse tosin en ymmärrä niitäkään ihmisiä, jotka ovat jonkun toisen kanssa suhteessa "tässä ja nyt, ensi viikosta ei kukaan tiedä"-asenteella. Tottahan se niin menee, ettei kukaan pysty antamaan mitään takeita pitkälle tulevaisuuteen, mutta kyllä kai sitä nyt ihminen tietää, huvittaako noin periaatteessa olla yhdessä vielä ensi viikollakin.

Itse ainakin olen ollut jokaisessa suhteessani sillä mentaliteetilla, että haluaisin olla ko. ihmisen kansa lopun elämääni, toki tiedostaen, että sitä ei todennäköisesti parikymppisenä tule tapahtumaan. Ja kun se hetki, jolloin homma alkaa tökkiä on tullut, on suhde pistetty jäihin. Eikä kaduttavaa juuri ole jäänyt. Tiettyjä juttuja olisin toki voinut olla katsomatta niinkin pitkään kuin mitä katsoin, mutta hyvää oppia tulevaisuutta varten on niistäkin jäänyt näppeihin.

Itse seurustelin 16v-20v. ikävuosien välillä ja kyllä sitä villiä nuoruutta olisi voinut elellä tuonkin jälkeen, jos olisi huvittanut. Ei se elämä loppunut tuohon suhteen alkamiseen kuin ei myöskään sen päättymiseen. Käsittääkseni elämäni jatkuu jossakin muodossaan vieläkin, vaikka olen jo purjehtinut avioliiton aina niin auvoiseen satamaan ;).

Ihmissuhde on aina riski, niin lyhyt kuin pitkäkestoinenkin. Voihan se olla, että joillekin tulee hirvittävä tarve olla villi ja vapaa pitkän suhteen jälkeen, mutta kaikilla se ei ilmene minään yhden illan juttuina tai siinä, ettei tarvitse olla tilivelvollinen kenellekään. Niin kauan, kun ihminen on itsensä kanssa sinut ja tietää, mitä pohjimmiltaan haluaa, ei mikään elämäntilanne ole toistaan parempi. Eihän parisuhde saa olla mikään este itsensä kehittämiselle tai kasvamiselle. Ja jos parisuhteessa ollessaan jää tietyt kasvamiseen liittyvät asiat tekemättä, ei siitä sovi syyttää suhteen toista osapuolta, vaan itseään. Mikäänhän ei estä ihmisten kasvamista yhdessä.

Itselleni kävi lopulta nuoruuden suhteessa klassisesti, että kasvettiin erillemme. Tunsin olevani suhteessa veljeni kanssa, joten lopulta oli aika panna suhteelle piste. Paljon hienoja kokemuksia siitä kuitenkin jäi, enkä usko, ettemme voisi tuon kyseisen exäni kanssa kuulumisia vaihtaa, jos jossain törmäisimme. Aikoinaan pidimme eromme jälkeen vielä pitkäänkin yhteyttä epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta uuden ihmissuhteeni myötä sekin jäi.

Varmasti olen tiettyjä kokemuksia köyhempi siksi, että seurustelin teini-ikäisenä "vakavasti". Yhdessäkin ehdimme asua. Toisaalta, sain arvokasta kokemusta "ihan oikeasta" suhteesta ylä- ja alamäkineen, mitkä auttavat varmasti minua tänä päivänäkin. En vain ehkä tiedosta sitä. Vaikka itse olin tuolloisessa suhteessa se, joka kamansa pois kantoi, oli ero minullekin suuri shokki ja mietinnän paikka. Kyllä minäkin jouduin tekemään surutyötä, aika pitkäänkin. Sekin oli erittäin arvokas kokemus.

Vaikka toisten ihmisten tekemisiä ei niin kovasti pitäisikiään miettiä, niin kyllä mua vähän ihmetyttää sellaiset ihmiset, jotka eivät ole esim. 25:een ikävuoteen mennessä olleet yhdessäkään vakavammassa suhteessa. Jos joku tykkää yhden yön jutuista, ei se multa pois ole. Mutta siltikin olen sitä mieltä, että esim. yksi vuoden pituinen seurustelusuhde on kehittävämpi kuin 15 yhden illan juttua.

Seurustelua ei kannata ylenkatsoa, joskaan sitä ei kannata nostaa millekään jalustallekaan. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee ja kokee. Itse kuulun siihen ihmistyyppiin, jolle suhteessa oleminen on luontevampaa kuin sinkkuna oleminen. Ja sinkkuvuodetkin on tullut koettua, ilman minkäänlaista epätoivoa. Kertaakaan ei tuona aikana tullut mieleeni, etten kelpaisi jollekin tai että etsisin itselleni miestä, mutta monesti tuli fiilis, että kyllä arki olisi ollut mukavampi jakaa jonkun kanssa kuin olla yksin. Siltikin muistelen joskus sinkkuvuosiani kaiholla. Mutta kaikkea ei tunnetusti voi saada, ainakaan samaan aikaan. Kerran sitten täysin odottamatta törmäsin nykyiseen mieheeni ja se oli menoa se. Vauhti oli hurjaa ja jälkikäteen olemme miettineet, miten nopeasti yhteenmuutto ja suhteen vakiintuminen oikein tapahtuikaan. Mutta lopputulos on se, että olemme (päivästä riippuen) onnellisesti naimisissa ja kahden ihanan lapsen vanhempia. Mitä sitä siis viivyttelemäänkään, jos tuntuu hyvältä ja oikealta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös