Offtopic:
Sivuhuomautus: Olen joskus itsekseni ihmetellyt, että miten Länsi-Euroopan ylimystön miehet ikikuunapäivänä suostuivat kääntymään kristinuskoon, joka laittoi päätepisteen monivaimoisuudelle, joka oli siihen saakka ollut vallitseva yhteiskuntamuoto Euroopan alueella. No, yhtä kaikki, sillä oli ihan positiiviset vaikutukset, yhteiskunnallinen teollinen polygynia kun on korkea-arvoisten miesten väkivaltaa alempiarvoisia miehiä kohtaan (miesvajeen tuottamiseksi nuo yhteiskunnat lähettävät nuoret/köyhät miehet sotimaan, hyvässä lykyssä he kuolevat ja huonommassakin tapauksessa ovat pitkään poissa parisuhdemarkkinoilta ja pahanteosta, ja jos ei sitä, niin ei heillä ainakaan ole mitään tarjota vaimolleen eli yhtä köyhiä ovat palatessaan kuin lähtiessään). Kristinuskon ylhäisöön tuoma monogamia rauhoitti yhteiskuntia, vaikka toki rauhallisuus on suhteellista.
Mutta kyllä, pitkälle about 1400-1500-luvulle aatelisto oli nimenomaan sotilasaatelia. He olivat armeijoiden päällystöä ja heidän tehtävänsä oli kustantaa armeijan kalleimmat yksiköt muodostamalla ne itse (ts. ratsuväki oli aatelismiehiä). Siksi kyllä, aatelismiesten parissa varmasti kävi kato sotien ja kahakoiden seurauksena! Ja siksi kyllä, aatelisnaisia oli varmaan enemmän kuin aatelismiehiä. Myöhemmin sitten aateliset siirtyivät pois taistelukentiltä enemmän kabinettien puolelle, joka luonnollisesti paransi edellytyksiä selvitä hengissä.
Vaimoja ei siis ollut useampia - paitsi sarjamonogamian muodossa kuten nykyäänkin - mutta rakastajia oli eivätkä niistä kaikki kyllä olleet aatelisia, vaan monenlaisia onnenonkijoita.
Jos aatelisella tarkoitetaan Länsi-Euroopan sotilasylimystöä Rooman romahduksen jäljiltä, niin ei, aatelismiehellä ei ollut mahdollisuutta pitää useampaa vaimoa. Länsi-Euroopan ylimystö oli silloin kristitty - kirkko oli yksi harvoja instituutioita joka selvisi Rooman romahduksesta - ja se nimenomaisesti kielsi useammat vaimot, joka puolestaan oli ollut maan tapa Roomassa ennen kristinuskon tulemista sen valtauskonnoksi.Historiasta kun puhutaan niin on pakko mainita, että olen jostain kuullut, että aatelis naisia olisi ollut enemmän kuin aatelis miehiä. Lähdettä en muista, mutta kyllähän se sinänsä käy järkeen, sillä miehet joutuivat sotaan tai kuolivat taistellessa esim varkaita vastaan, he olivat useammin salamurhien uhreja ja osassa kulttuureissa korkea arvoisilla miehillä oli mahdollisuus pitää useampaa vaimoa.
Sivuhuomautus: Olen joskus itsekseni ihmetellyt, että miten Länsi-Euroopan ylimystön miehet ikikuunapäivänä suostuivat kääntymään kristinuskoon, joka laittoi päätepisteen monivaimoisuudelle, joka oli siihen saakka ollut vallitseva yhteiskuntamuoto Euroopan alueella. No, yhtä kaikki, sillä oli ihan positiiviset vaikutukset, yhteiskunnallinen teollinen polygynia kun on korkea-arvoisten miesten väkivaltaa alempiarvoisia miehiä kohtaan (miesvajeen tuottamiseksi nuo yhteiskunnat lähettävät nuoret/köyhät miehet sotimaan, hyvässä lykyssä he kuolevat ja huonommassakin tapauksessa ovat pitkään poissa parisuhdemarkkinoilta ja pahanteosta, ja jos ei sitä, niin ei heillä ainakaan ole mitään tarjota vaimolleen eli yhtä köyhiä ovat palatessaan kuin lähtiessään). Kristinuskon ylhäisöön tuoma monogamia rauhoitti yhteiskuntia, vaikka toki rauhallisuus on suhteellista.
Mutta kyllä, pitkälle about 1400-1500-luvulle aatelisto oli nimenomaan sotilasaatelia. He olivat armeijoiden päällystöä ja heidän tehtävänsä oli kustantaa armeijan kalleimmat yksiköt muodostamalla ne itse (ts. ratsuväki oli aatelismiehiä). Siksi kyllä, aatelismiesten parissa varmasti kävi kato sotien ja kahakoiden seurauksena! Ja siksi kyllä, aatelisnaisia oli varmaan enemmän kuin aatelismiehiä. Myöhemmin sitten aateliset siirtyivät pois taistelukentiltä enemmän kabinettien puolelle, joka luonnollisesti paransi edellytyksiä selvitä hengissä.
Vaimoja ei siis ollut useampia - paitsi sarjamonogamian muodossa kuten nykyäänkin - mutta rakastajia oli eivätkä niistä kaikki kyllä olleet aatelisia, vaan monenlaisia onnenonkijoita.