Sitten varsinaisen otteluennakon pariin.
Kuten edellisessä viestissä todettiin, tämä uusintamatsi juontaa juurensa vuoteen 1971, jolloin Jameksi totesi “Never Again!” saatettuaan oletettavasti Blofeldin Tyynen valtameren pohjaan Baja Californian edustalla öljynporauslautalla pelatussa matsissa ja Spectren asiamiehet, herrat Kidd ja Wint, niin ikään pysyvästi pois lätkäkaukaloista. Vaan kukapa nyt saapuukaan häiritsemään Jameksin hyvin ansaittuja eläkepäiviä, ellei itse Blofeld?
Paljon on puhuttu siitä, kuinka Jameksi vaati tuntuvan palkankorotuksen ennen edellistä, timanttiseksi muodostunutta matsia Blofeldia vastaan ja sai 1,25 miljoonan taalan palkkashekin. Tälläkin kertaa GM:n piti kaivaa kuvetta syvältä, sillä Jaska vaati ja sai peräti kolme miljoonaa dollaria (kahdeksan miljoonaa vuoden 2021 rahassa). Mottipäinen sopimus oli vähällä kostautua, kuten edellisessä viestissä todettiin, mutta toisaalta yleisöä riitti katsomoissa ja lopullinen tuotto oli 160 miljoonaa dollaria.
Jengit kasattiin osittain kunujakojen avulla siten, että Jameksi ja Jameksin vaimo - ei Tracy vaan Micheline Connery - valitsivat vuorotellen pelaajia kumpaankin jengiin. Jameksi valitsi mm. Blofeldin ja Largon, vaimo puolestaan Dominon. Rouva Connery pääsi myös lopputeksteihin, koska leffan nimi oli hänen ideansa – hän keksi, että puolison vanha lausahdus sopisi hyvin otsikoksi.
Largon ja Jameksin tiet ristesivät uudelleen vuonna 1990, kun Jameksi pääsi kipparoimaan Punaista lokakuuta. Alunperin kapteenin C aiottiin ommella Largon rintaan, mutta mies päätti jättää matsin väliiin joten Lokakuun vetovastuu luovutettiin Jameksille. Samana vuonna Largo ja Jameksi kohtasivat elokuvan Sankari vai vakooja merkeissä.
Lippe, jonka kanssa Jameksi lähtee tanssin pyörteisiin ensimmäisessä erässä, otti monta matsia Indiana Jonesin kanssa, mm. natsien tukikohdassa Egyptissä kaljupäisenä viiksekkäänä lentokoneasentajana, kunnes käy niin kuin käy. Lippen näyttelijä Pat Roach tavoitteli Darth Vaderin roolia, mutta sen sai David Prowse, joka puolestaan tavoitteli Jawsin roolia, jonka sai Richard Kiel. Myös osa kuvausryhmästä oli samaa porukkaa, joka oli ollut Indyn taustajoukoissa Kadonneessa arkissa.
Kuten viime viikolla todettiin, Fatima Blushia kosiskeltiin pelaamaan Jameksin rinnalla Octopussyna, mutta UFA kun oli, nainen saattoi vapaasti valita jenginsä ja päätyi naapuriliigaan antijameksien jengiin. Saa nähdä, oliko valinta järkevä vai ei. Roolihahmon nimi on peräisin Pallosalaman varhaisesta käsikirjoituksesta.
Bahamalainen nainen, jonka Jameksi viettelee, on sama respan tyttö, jonka kanssa Jameksilla oli silmäpeliä saavuttuaan Sardiniaan Anya Amasovan kanssa. Moneypennynä nähtävä Pamela Salem puolestaan oli pelannut Conneryn kanssa Kultajunassa vuonna 1978.
Jack Petachin näyttelijä Gavan O’Herhily olisi täyttänyt 71 vuotta 29.7., mutta hän kuoli viime syksynä. Kuten Octopussyn Vijay, myös Gavan oli lahjakas tennispelaaja. Hänet nähtiin Onnen päivien ensimmäisissä jaksoissa.
Bernie Caseykin oli Conneryn ehdotus. Jameksi funtsasi, että yleisö ei yleensä kuitenkaan muista Felixiä jälkeenpäin, joten värillinen pelaaja saattaisi jäädä yleisön mieleen.
Steven Seagal, joka auttoi Jameksia pääsemään kuntoon pitkää kautta varten, mursi yksissä harjoituksissa Jameksin ranteen. Vamma jäi kuitenkin Jameksilta huomioimatta, koska kuka nyt playoffien kynnyksellä sellaisista pikkuvaivoista välittäisi.
Kershnerin ja Schwartzmanin ensimmäinen valinta säveltäjäksi oli amerikkalainen James Homer, jonka käsialaa vuoden 1982 Star Trek kakkosen musiikki oli. Homer kuitenkin oli estynyt. Myös John Barrya pyydettiin säveltämään elokuvan musiikki, mutta tämä halusi olla uskollinen Eonille ja kieltäytyi. Lopulta säveltäjäksi saatiin ranskalainen Michel Legrand, joka sävelsi myös tunnuskappaleen. Bonnie Tyleria pyydettiin esittämään kappale, mutta hän kieltäytyi, koska ei pitänyt siitä. Sen esitti amerikkalainen Lani Hall, jonka puoliso Herb Alpert esitti yhdessä yhtyeensä the Tijuana Brass kanssa vuoden 1967 Casino Royalen tunnuskappaleen. Alpert soitti myös trumpettisoolon Never Say Never Againin lopputekstien aikana kuultavalla tunnuskappaleen versiolla.
Tämä oli myös ensimmäinen Jameksin matsi, joka näytettiin virallisesti Neuvostoliitossa: ensi-ilta oli Moskovassa kesällä 1990.
Kansallislaulun esittää tällä kertaa Kanadan lahja maailmalle,
Triumph - Never Say Never