No, ehkä olen sitä sukupolvea, että jos lapsi kertoisi minulle jonkun asian, joka ei ollenkaan liity häneen tai meihin niin en kovin helposti sitä lähtisi kenellekään kertomaan. Ymmärrän kyllä että alkoholi nuoren hallussa järkyttää, mutta en sen takia olisi tehnyt kiusatusta vielä kiusatumpaa. Voi tietysti olla, että nuorten ”koodisto” on muuttunut niistä ajoista kun itse olin nuori ja tuo äiti oli nuori tai sitten tuolla äidilläkään ei ole ollut liiemmin kavereita.Lähinnä tuntuu aika voimakkaalta reaktiolta, jos tuon äidin toiminta saa "raivon valtaan". En minä ainakaan osaa tuntea raivoa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka lähtökohtaisesti tarkoittavat hyvää. Kyllä raivo on varattu aidosti pahoille ihmisille, jotka tekevät pahuutta tahallaan.
Join lähes 16-vuotiaana ekan kerran alkoholia ja jos joku olisi sen kertonut vanhemmilleni niin muistaisin taatusti vieläkin, kuka se oli.
Tämä menee ohi tuosta traagisesta kiusaamistarinasta, mutta nuoruus on tuota helvetillistä taiteilua muutenkin niin siihen ei enää kiusaamista tarvita.