The Marsunpelastajat – porilaista Dungeons & Dragons -pelailua

  • 2 422
  • 37

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
TL;DR - Kaneli-marsu parannetaan - Essexin kärsivää populaatiota ei paranneta. Vincentillä on paha mieli. Ryhmä kutistaa kymmenen päivän ryhmäytymisharjoituksen noin kolmeen tuntiin ja suuntaa kohti uusia seikkailuja.

Tälle päivälle oli selvät sävelet. Houkuttele pelaajat Tyrin Temppeliin (back to the roots, y'all!) ja lempeästi pakota Måstbusters viettämään temppelissä joku kymmenisen päivää aikaa. Seikkailu on mennyt niin hektisellä vauhdilla eteenpäin, että noin kymmenessä päivässä Måstbustersiin suoraan liitetyt kuolemat huitelevat jo jossain parinsadan kieppeillä.
Nyt olisi hyvä hetki vetää happea ja koota sakeat rivit. Ehkä jopa hengähtää ja syödä Solero. Miltä se teidän arki maistuu?

DM oli valmistellut pelaajille sellaisen melkein-kivan opitaan-tuntemaan-toisemme -leikin samalla kun sankarimme kehittäisivät yhdessä Sarsun kanssa rokotetta Marsus Walrus-tautiin. Tyrin temppelissä saattoi olla muutama ihan Oikea Mysteerikin piilossa ja ratkottavana helpohkosti.
Muutenkin olisi mielenkiintoista nähdä miten hahmot suhtautuisivat muutaman päivän lockdowniin. Kestääkö kaikilla kuuppa ja ovatko kaikki yleishyödyllisiä tyyppejä myös hidastempoisessa neppailussa? Löytäisivätkö pelaajat kaivostunnelissa lymyilevän vaaran (ei Tero)? Saako Måstbusters anteeksi sen, että tappoi ihan tarpeettomasti mursuksi muuttuneita kyläläisiä näin Vaikeina Aikoina?

Kuten tavallista - kun DM tekee suunnitelmia, pelaajat nauravat.

Kun Måstbustersille annettiin helppo vaihtoehto ("Haluatteko viettää kymmenen päivää eristyksissä kehittämällä kaikkien kannalta helvetin tärkeää rokotetta, vai parannatteko lopulla Vilna-verellänne Kanelin ja lähdette välittömästi menemään?") ja oikein väkisin alleviivattiin sitä oikeaa ratkaisua (kehitä rokote - pelasta hallitsemasi kylä), niin Ryhmä päätti tietysti välittömästi rokottaa marsun ja vetäytyä hätäisesti Essexistä. Saatana.

Ryhmä siirtyikin pikavauhtia pois Essexistä ja päätti nukkua mieluummin taivasalla. Sarsulle annettiin viimeinen rokote mallia: "Koit ny pärjäil, hei".
Porilaiset roolipelaajat <3

Recap on tavallista sekavampi, koska tässä avataan kampanjan pelipöydän ulkopuolella tapahtuneita asioita (Marc O'Bumströmin aikaisemmin mainittu ryyppyreissu, Jaana Ruudun alkuperä, noin esimerkiksi).
Ehkä lievänä toiveena oli, että pelaajat tallettaisivat nämä recapin lomaan sirotellut viisaat sanat syvälle sydämeensä ja tutkisivat niitä yön hiljaisina tunteina.

No siis. Ei. Mutta päivä loppui leirinuotiolla Essexin ulkopuolella. Nuotion ääreen ilmestyi sangen vittuuntunut vihreä ja maaginen kuutio, joka piti Tyrin temppeliin kaavaillut ryhmäytymistehtävät ja pubivisat sitten metsässä.

Yritä täsä ny hei sitte syöttää pelaajille lapaan, ko kahe metri syätöt menee viis metrii ohi, hei.

Liana Ippu-P kunnostautui tietovisassa edukseen. Druidi päätyi muistamaan enemmän Juhaisan Mantereen kaupunkeja kuin itse Juhaisan Mantereen luonut DM. Kova veto.

(Vieläkin) Päivä 10. Mukana: Bud, Måst, Liana Ippu-P, Ramadaba Dinghtong, Marc O'Bumström ja Nevarin DeBussy

Jakso 15 - ABILITI-EXTRA! ESSEXISSÄ TAPAHTUU JÄLLEEN!!! KATSO KUVAT!!!!
Essexin oudot mursutapahtumat ovat saaneet jatkoa.

Teksti: Tuomas Buskempa, Kuvat: Sielunkaappauskoboltti.

Kuten omistautuneet lukijamme jo tietävät, nähtiin Essexissä noin viikko sitten eriskummallisten sattumusten sarja, johon liittyi humalaista väkivaltaa ja yleistä öykkäröintiä.
Vertikaalisesti rajoittunut, valtavaan hattuun sonnustautunut hahmo mellasti kännipäissään edestakaisin Essexiä, aiheuttaen tuhoa, pahaa mieltä ja kädenväännössä murtuneita raajoja (kts. viime ABILITI-lehti: "ESSEX KÄÄPIÖN JA VELHON TAG-TEAM -HYÖKKÄYKSEN KOHTEENA - KATSO KUVAT!!!!").

Toki Essex on alunperin perustettu humalaisten ja kokeilunhaluisten kaivosmiesten toimesta, joten tämä riehakas rellestäminen ei vielä ollut itsessään outoa. Alkoholi ja Essex kulkevat perinteisesti käsi kädessä ja perinteet ovat aina tärkeitä.
Kyllä sitä kännissä ja läpällä saa aina vähän puuhastella, kuten ABILITI-lehtemme lukijat ja syvän päädyn kokemusasiantuntijat niin hyvin tietävät.

Poikkeukselliseksi tapahtumien kulun teki kaaosmagian läsnäolo, sekä huomattavan törkeä pieneläimen luvaton käyttöönotto, pakottaminen ja yleinen ilkivalta.

Silminnäkijähavaintojen mukaan "valtavalla nenällä varustettu ja voimakkaasti humaltunut kääpiöntapainen tyyppi hattu päässään" kulki viikko sitten pitkin Essexin perinteisesti ahtaita sivukujia, ryöstellen ja uhkaillen viattomia sivustakatsojia.
Kääpiön lisäksi kujalla oli myös voimakkaasti päihtynyt velho, joka huuteli käsittämättömiä iskulauseita vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta. Velho ei ollut useista pyynnöistä huolimatta suostunut poistumaan kylästä, vaan oli puhjennut humalaiseen lauluun aina ja kaikkialla, sekä vedonnut eksoottisiin sukujuuriinsa laulun lomassa.

Yhdessä tämä kaksikko päätti humalaisen rajusti tunkea itsensä keskelle Essexiä. Se tyypillinen tarina tähän asti, vaikkei tietenkään mitään lapsille kerrottavaa materiaalia. On kuitenkin yleisesti tunnettu tosiasia, että Essex ei rajun luonteensa vuoksi sovellu kaikille (kts: "NÄMÄ KYMMENEN ASIAA SINUN ON NÄHTÄVÄ JUHOISALLA MANTEREELLA - NUMERO KAHDEKSAN YLLÄTÄÄ SINUT!!!").

(Maksettu mainossisältö. Artikkeli jatkuu tämän rolltreppeläisen penispumppumainoksen jälkeen)

Tarina kuitenkin muuttui vähemmän tyypilliseksi Essex-kokemukseksi kaksikon ryövättyä käsiinsä pari pulloa absinttia Fabion Mahtavien Rintalihasten Tavernasta. Lopulta, Tyrin temppelin urhean vartioston parhaista estelyistä huolimatta (Kts. viime numeron erikoishaastattelu: "NYT PUHUU VINCENT - MINUA ON KIUSATTU JA HALVEERATTU!!!"), Essex oli otettu haltuun äkkirynnäköllä ja puolittaisella pakolla. Se sattui.
Oli kuin Woodman-velho olisi palannut rankaisemaan kylää menneiden aikojen tapaan (kts. ABILITI-lehden 2. numero 3 vuotta sitten - "HÄN SANOI TOIMITTAVANSA PEPPERONI-PITSAN EKSTRALIHALLA - KUN VELHO LÖYSI ESSEXIN!!!!").

Kuten aikaisemmassa ABILITI-lehdessä yksityiskohtaisesti jo raportoitiin, päätti humalainen duo tunkeutua yleisen remuamisen päätteeksi paikallisen artesaanin, Georgina Vasaran, putiikkiin. Jo aikaisemmin viikolla kovia kokenut PK-yrittäjä yritti urheasti estellä juopuneita rellestäjiä, mutta turhaan.
Silminnäkijän lausunnon mukaan "Essexin Bandiitit"-nimellä ristityn kaksikon umpitunnelissa matkustanut velho muutti Georgina-paran pieneksi mutanttieläimeksi ja tämän jälkeen Bandiittien "se lyhyempi jantteri, jolla oli ihan hervoton klyyvari" survoi huomattavan väkivallan avustuksella avuttoman, eläimeksi muutetun naisparan pieneen valkoiseen kuulaan.

ABILITI-lehdelle nimettömänä haastattelun antama silminnäkijä kertoi tämän olleen jo toinen kerta viikon sisään, kun Georgina joutui lyhytkasvuisen ihmisen brutaalisti pahoinpitelemäksi. Ratkaisuksi silminnäkijä ehdotti Georginalle vähemmän provosoivaa pukeutumista jatkossa ja kenties vaikka jotain säärisuojia.
Kaksikko poistui laulaen Essexistä kohti pohjoista - Middlesexin ja Sussexin suuntaan.

Tämän jälkeen Essexin kaupungissa/kylässä alkoi riehua valtoimenaan mysteerinen virus, joka muutti kaikki Essexin kansalaiset mursuiksi. Paikallinen Sote-druidi, Krista Kiuru, julisti Essexissä yleisen lockdownin yhdessä Viisikko-konklaavin kanssa vahinkojen minimoimiseksi, mutta turhaan.
"Kun kaikkialla on paskaa, menee Essex kiinni alta aikayksikön", siteerasi Kiuru vanhaa paikallista sanontaa tiedotustilaisuudessaan ja lisäsi, että nyt ei ole oikea aika lähteä mökeille.

Hetken aikaa kaikki Essexissä oli todella epämukavaa. Urheilutapahtumat ja live-musiikki oli peruttu. Fabion Mahtavien Rintalihasten taverna joutui sulkemaan ovensa jo kello kuudelta, koska logiikka ja druidi Kiuru.
Kaduilla liikkui huhuja, joiden mukaan kapitalistimaagi Pfizeri asentaa kyläläisiin jäljitysloitsuja, käyttäen mursuepidemiaa tekosyynä. (kts. viime ABILITI-lehden Vieraskynä-palstan kokemuspohjainen artikkeli: "JANNE THE FREE MAN: TÄMÄN VUOKSI MURSUEPIDEMIA ON VALTAELIITIN SALALIITTO ")

Ihmiset kokoontuivat talojensa etupihalle antamaan aplodit kaikille cleric-hahmoluokan sankareille ja lauloivat Suvivirren asuntojensa parvekkeilla, muttei sekään tuntunut auttavan. Mursut vain tursusivat joka nurkasta.

Silloin paikalle ratsasti Måstbusters, nuo Essexin ystävät. Annamme ABILITI-lehdelle yksinoikeudella haastattelun antaneen silminnäkijän jatkaa tarinaa tästä eteenpäin:

"En ollut missään vaiheessa pitänyt tästä remupetterilaumasta. Vaikka moni muu pitikin Måstbustersia tehokkaana ja aikaansaavana ryhmänä, oli koko poppoo minun mielestäni vain lauma tosi, tosi ilkeitä yksilöitä toteuttamassa jotain ihmeen veristä fantasiaa viattomien ihmisten keskellä. Tiesittekö, että tämä ryhmä melkein ensitöikseen pahoinpiteli henkisesti Tyrin Temppelin päävartijan keskellä kirkasta päivää ensimmäisen vierailunsa aikana?
Kuitenkin. Tämä epämääräinen ryhmä oli alunperin palkattu siis ratkomaan erittäin visaista kaksoismurhaa, JOTA OLI IHAN OIKEASTI AIKA VAIKEA SELVITTÄÄ PERUSPOLIISITAIDOILLA. Murhatutkinnan aikana Måstbusters loukkasi Tyrin päävartijan itsetunnon lisäksi paikallisen sepän fyysistä koskemattomuutta ja Essexin ilmatilaa. Lisäksi kaupungin valtahahmo, Claude Applegate, kuoli hämärissä olosuhteissa sydänkohtaukseen Måstbusterin tutkimusten aikana.

Kun tämä slithering tracker-nimisen otuksen suorittama uskonnollispainotteinen kaksoismurha JOKA EI MUUTEN KUULU TAVALLISIIN JA JOKAPÄIVÄISIIN ASIOIHIN, EIKÄ SITÄ KAUTTA MYÖSKÄÄN IHAN JOKAISEN ETSIVÄN TIETOPANKKIIN oli saatu selvitettyä, palkitsi Essexin kunnanhallitus, eli Stenn, Måstbustersin ryhmän "Essexin Ystävä"-arvonimellä.
Kai Stenkku toivoi, että joku nimellinen palkinto estäisi tätä sosiopaattiryhmittymää murhaamasta kaikkia. Tai jotain. Ne kuitenkin uhkasi vielä tulevansa takaisin, koska yksi niistä jätti marsunsa Sarsun hoitoon. Ties mitä sillekin eläinparalle oltiin tehty. Ilmeisesti joku Måstbustersin jäsen tahtoi syödä sen eläimen, kunhan se oltiin ensin parannettu.

Meidän iki-ihana ja hyväntekeväisyyttä harrastava harrastelijaorpoadoptoija Sarsu Parsu, kolmen tohtoritutkinnon veteraanieläinlääkäri, lupasi parantaa sen marsun ihan ilmaisesi ja rakkaudesta lajiin. Silti Måstbusters nimitteli Sarsua "Sarsu-marsuksi" koko vierailun ajan samalla kun kusi kasuaalisti koko Essexin poliisilaitoksen muroihin tasaisen tappavasti.
Ei ne ollet mitään sankareita, hei.

Sitten Måstbusters onneksi lähti Essexistä kohti pohjoista ja jätti sen elukkaparan koomatilassa hengityskoneeseen. Viisi päivää myöhemmin ne oli jo raivanneet tiensä läheiselle merirosvosaarelle ja lahdanneet melkein kolmasosan saaren asukkaista. Kuulemma ottivat jotain lapsiakin orjiksi samalla kun suorittivat viharikoksia eri uskontokuntaan kuuluvia kohtaan.
Miettikää nyt! Siis ihan nuoria lapsia veivät vanhemmiltaan ja tappoivat uskovaisia! Tämä on juuri sitä lopun ajan alkua, mistä Illuminati meitä varoitti pamfleteissaan!

Seuraavaksi kylämme Telegram-koboltti ilmoitti, että tämä Måstbusters oli käytännössä nyt TSK'menin hallitus ja että verot tulisivat nousemaan. Koulutuksesta leikataan ja toisinajattelijoiden myöhäisaborttioikeuksiin tulisi huomattavia liennytyksiä.
Ilmeisesti nämä Måstbusterit olivat saaneet punaisen lohikäärmeen liittymään joukkoihinsa. Siis loharin! Jumalauta! Miettikää nyt kuinka helvetin pelottavaa! Tappavanpolttavaa tulihönkäystä ei olla nähty Essexissä sen yhden Taco-tiistain jälkeen joskus parikymmentä vuotta sitten. Eissssaatana.

No, tässä vaiheessa se mursuepidemia riehui pitkin kylää ja jengillä oli muutakin mietittävää kuin joku kusipäiden seikkailuporukka. Unohdettiin koko Måstbusters ja keskityttiin selviytymään vaan päivä kerrallaan. "Vähä kerrallaan eteenpäin kivusta välittämättä", kuten Essexissä yleensä tavataan sanoa.

Se oli virhe.

Yhtenä päivänä, ihan ilman varoitusta ja ennen kuin kukaan ehti kunnolla reagoida, se saatanan Måstbusters palasi takaisin Essexiin. Samantien ne tappoi pienen, mursuksi muuttuneen Hilma-Valmutin ja lisäksi puukottivat hengiltä Sami Pörröisen - meidän rakastetun eläinten turvakodin johtajan.
Ilmeisesti niillä oli joku rokote koska ne paransivat sekä Huldan, että meidän vartioston tosi komean ja älykkään johtajan nimeltään Vincent, JOKA ON MUUTEN ERINOMAINEN POLIISI, ETSIVÄ JA IHMINEN. Oikeastaan Vinski on kaikkineen eri reilu hanu ihan kaikkien mielestä. Se ei saa tarpeeksi kiitosta työstään.
Sitten ne paransi vielä muutaman muunkin tyypin mursuudestaan. Silloin, tieksä, tuntui että tää kaikki tulisi vielä järjestymään. Tuli sellainen kollektiivisen hyvä olo, että Essexin tunnelin päässä paistoi jo valoa kaiken tuskan jälkeen. Että ehkä tää olisikin parempi näin. Mutta ei!

Kuka tahansa normaali tyyppi olisi tässä vaiheessa jo tajunnut, että kun verenhimoiset mursut muuttuu kuollessaan viattomiksi ihmislapsiksi, niin ehkä kannattaa lopettaa väkivalta. Tää Måstbusters ei, hei, koostu normaaleista tyypeistä, tiäksä? Ne helvetin sadistit sitoi edelleen mursun olomuodossa olleen Hildan pakettiin ja sen jälkeen hakkasi sen hengiltä. Sitten ne taas haukkui sitä kivaa ja älykästä Vincenttiä tosi pitkään ihan vaan piruuttaan.
Mun mielestä ne Måstbustersit on kaikki tosi, tosi haljuja tyyppejä.

Okei. Stenkku päätti sitten johtajatason ratkaisuna ottaa Måstbustersin suojaan Tyrin temppeliin. Kun niillä kerran on parannuskeino tähän virukseen, niin varmaan Essexin ystävinä ne auttaisi kehittämään jonkun rokotteen ja sitten suksisivat helvettiin marsunsa kanssa. Mutku ei! Sekään ei onnistunut!
Ensin ne nauroi hyvän tovin Sarsun ulkonäölle - se oli mursuepidemian alkaessa etulinjassa yhdessä muun hoitohenkilöstön ja Woltin kanssa kunnes sairastui itse tosi pahasti siihen Marsus-Walrusiin - ja nimitteli sitä taas Sarsu-Marsuksi. Joku taisi sanoa sitä myös Mursuksi ja se oli mun mielestä tosi, tosi epäreilua olosuhteet huomioonottaen.
Niinku kun ei ihmiset voi niiden ulkonäölleen mitään. Ihan samalla tavalla, kun ihmiset ei myöskään voi mitään sille, että joutuu murhatutkimuksissa selvittämään jonkun taikaolennon ja kilahtaneen papin suorittamia murhia peruskoulupohjalta.
Maailma tarvisi enemmän ymmärrystä. Ja rakkautta.

Siis tää meidän urhea Sarsu koitti olla itkemättä kun sitä pilkattiin ja sanoi Måstbustersille, että kymmenessä päivässä Sarsu saisi valmistettua rokotteen, joka pelastaisi koko kylän.
Nää Måstbustersin paskiaiset neuvotteli hetken keskenään niinku muita ei olisi ollut paikalla ja totesi sitten, että kymmenen päivää kuulostaa vähän liian pitkältä odotusajalta. Että niinku ei nappaa ja kiitti-hei!
Sen ryhmän mukana oli joku uusi ja lihaksikas tyyppi, joka olisi tahtonut korventaa koko Essexin lohikäärmeen avulla! Siis kaiken tän muun trauman päälle! Jumalauta! Miten mä selitän tämän meidän kylän orpolapsille? Että oikeastaan parempi näin? Pitääkö niille uskotella nyt, että syöksyhammaskeiju on totta? Että mursuus on oikeastaan ihan jees?

Ne ihan oikeasti käytti loput mukana olleet parantavat jutut siihen saatanan marsuun ja tasan yhden kyläläisen rokottamiseen ja lähti menemään. Lisäksi ne pölli meidän ehtoollisviinit!"


ABILITI-lehden tietojen mukaan Essexin väliaikainen johtaja, Stenn, menehtyi myöhemmin mursuuden aiheuttamiin henkisiin traumoihin. Edessä siintäneet Essexin kuntavaalit ovat poikkeuslain nojalla siirretty hamaan tulevaisuuteen.

Måstbusters, TSK'menin hallintoalueen uusi johtoryhmä, sanoi "mikäpä siinä" ja juoksi nauraen - hirveästi nauraen - pois.

PIDITKÖ TÄSTÄ ARTIKKELISTA? LUE SEURAAVAKSI NÄMÄ!

"KOBOLTTEJA HYYSÄÄVÄT SUVAKIT PERINTEIDEN ESTEENÄ - ONKO KURTULMAKIN PALVONTA MUKA RAUHANUSKONTO?"

"KUKA ON MUSTI JA MIKSI EMME HALUA ENÄÄ SAVUPIIPPUJA?"

"PERUSPUUTARHURIT VASTAAVAT - ONKO PENSAAN HINTA JO LIIAN KORKEA?"

"OLIN TAVALLINEN TEINITYTTÖ HYVÄSTÄ PERHEESTÄ, MUTTA PALVOIN SALAISISSA UHRIMENOISSA TIAMATIA!!!"

"NYT PUHUU GENEROUS KAARNIO: "SE OLI VAHINKO!"!!!"

"THE ODDEST PRIME - PELKKÄ TARINA, VAI VALTAELIITIN SALALIITTO?"

""EI MURSUT OSAA ÄÄNESTÄÄ OIKEIN" - OVATKO ESSEXIN TULEVAT VAALIT OIKEASTI VAPAAT???!!!!"

"PAHASTI NAPALM-ISKUSSA LOUKKAANTUNUT NÄYTTELIJÄ MENEHTYI VAMMOIHINSA!!! RAVENSBURGER PAHOITTELEE!!!"

"EIAINAKAANSAVUPIIPPUJA-KYLÄN MYSTISET HÄKÄMYRKYTYSTAPAUKSET JATKUVAT EDELLEEN!!!"

"LORDI RANTANEN AVOIMENA ABILITILLE - BUDIN POLTTAMINEN ON JOKAHAHMON OIKEUS!!!"
 

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
Tähän väliin - Monty Pythonia mukaillen - jotain todella kummallista! Osallistuttavaa leikintähetkeä! Visailua! Hauskuutta!

Eli. Tässä kymmenen kysymystä tähänastisesta Marsunpelastajien seikkailusta. Toimitathan vastaukset YV:llä. Eniten oikeita vastauksia suorittanut ihmisparka saa palkinnoksi Steam-peliavaimia (kerro genre ja olet saava Jotain) ja/tai hyvän mielen.
Jos moni ihminen vaivautuu vastaamaan - ja vastaa edes vähän oikein - niin palkintoja saattaa olla enemmänkin.

Tähän ei luultavasti osallistu ketään, joten jo yhdellä vastauksella saanee jotain.

1. Nimeä kaikki Måstbusters-sankariryhmän nykyiset jäsenet (päivä 10)

2. Kerro kaikkien Måstbusters-sankarien (elävien ja kuolleiden!) rotu.

3. Kerro kaikkien Måstbusters-sankarien (elävien ja kuolleiden!) hahmoluokka.

4. Montako varsinaista ihmistä (ainakin porilaisella mittakaavalla) on käynyt pöydässä osallistumassa Toiseen Kampanjaan?

5. Nimeä kaikki kolme Liikkuvien Saaristen saarta. Lisäpisteitä, jos osaat nimetä jokaisen saaren hallitsijan.

6. Montako ihmishahmoa (rodultaan) Måstbusters-sankariryhmässä on ollut Toisen Kamppiksen aikana?

7. Kuka on mielestäsi Toisen Kampanjan päähenkilö? Perustele

8. Mihin kuningaskuntaan Toisen Kampanjan seikkailut ovat toistaiseksi sijoittuneet ja kuka hallitsee tätä kuningaskuntaa?

9. Druidi Liana Ippu-P:n nimi on salanimi. Arvaa druidin oikea nimi.

10. Asteikolla yhdestä kymmeneen, paljonko sinua huolettaa DM:n mielenterveys näiden tekstien perusteella?
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tähän väliin - Monty Pythonia mukaillen - jotain todella kummallista! Osallistuttavaa leikintähetkeä! Visailua! Hauskuutta!

Eli. Tässä kymmenen kysymystä tähänastisesta Marsunpelastajien seikkailusta. Toimitathan vastaukset YV:llä. Eniten oikeita vastauksia suorittanut ihmisparka saa palkinnoksi Steam-peliavaimia (kerro genre ja olet saava Jotain) ja/tai hyvän mielen.
Jos moni ihminen vaivautuu vastaamaan - ja vastaa edes vähän oikein - niin palkintoja saattaa olla enemmänkin.

Tähän ei luultavasti osallistu ketään, joten jo yhdellä vastauksella saanee jotain.

1. Nimeä kaikki Måstbusters-sankariryhmän nykyiset jäsenet (päivä 10)

2. Kerro kaikkien Måstbusters-sankarien (elävien ja kuolleiden!) rotu.

3. Kerro kaikkien Måstbusters-sankarien (elävien ja kuolleiden!) hahmoluokka.

4. Montako varsinaista ihmistä (ainakin porilaisella mittakaavalla) on käynyt pöydässä osallistumassa Toiseen Kampanjaan?

5. Nimeä kaikki kolme Liikkuvien Saaristen saarta. Lisäpisteitä, jos osaat nimetä jokaisen saaren hallitsijan.

6. Montako ihmishahmoa (rodultaan) Måstbusters-sankariryhmässä on ollut Toisen Kamppiksen aikana?

7. Kuka on mielestäsi Toisen Kampanjan päähenkilö? Perustele

8. Mihin kuningaskuntaan Toisen Kampanjan seikkailut ovat toistaiseksi sijoittuneet ja kuka hallitsee tätä kuningaskuntaa?

9. Druidi Liana Ippu-P:n nimi on salanimi. Arvaa druidin oikea nimi.

10. Asteikolla yhdestä kymmeneen, paljonko sinua huolettaa DM:n mielenterveys näiden tekstien perusteella?
Erästä porilaista lainaten ”Vittu, ei pysty!”.

Pukeudun kapteeni Rivermouthin kuvitteelliseen paitaan ja vastaan kysymykseen 10 huolestumiseni tasoksi kymmenen.


Aleksis Kiveä lainaten

”Mi ikävyys,
mi hämäryys sieluni ympär
kuin syksy-iltanen autiol maall?
Turha vaiva täällä,
turha onpi taistelo
ja kaikkisuus mailman, turha!”
 

redpecka

Jäsen
Pelasin käpsä-hahmolla vuonna -87. Ekassa sessionissa kääpiöni delas enkä ole enää sen jälkeen pelannut saatana. Vieläkin vituttaa epäreilu luolamestari.

Heitin urheasti noppaa ja se oli 79! LM puhui jostain kuumasta keittiöstä mutta yritin väittää että olin heittänyt onnistuneen pelastusheiton keittiön kuumuutta vastaan!

Sitten meninkin Rabattiin hakee kaljaa enkä enää pelannut näitten aivovammasten kaa enää ikinä.

Marsunpelastajat ovat kyllä eri sakkia. Tällaisesta omistautumisesta on aina peukku persiissä meikäläisen taholta.
 

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
Jakso 16 - "HOW MANY MUTILATED ZOMBIES CAN YOU FIT IN A 5-FEET SQUARE?"

Päivät 10-12. Mukana: Marc O'Bumström, Liana Ippu-P, Måst, Bud, Ramadaba Dingthong ja Nevarin DeBussy.

TL;DR - Ryhmä matkustaa kohti Risteystä. Liana seikkailee muistipalatsissa päänsä sisällä. Nevarin ja Marc metsästävät zombeja syötäväksi ja Ramadabalta lähtee paita. Kaneli katoaa mystisesti. Taas.

Eli tosiaan. Kaikki kivat Yhteiset Tekemiset oli sovittu Essexin alueelle (varmaan tuttua myös epäonnistuneiden treffi-iltojen osalta). Valitettavasti Ryhmä päätti välittömästi suksia muualle sieltä, joten - kuten todettiin - ryhmäytymistehtävät improvisoitiin sitten lennosta matkan aikana.
Druidi-Liana kuuluu Circle of Dreams -druidiluokkaan, eli voi loihtia itselleen levon ajaksi kuplan, joka tarjoaa suojaa leiriytymispaikalle. Lisäksi se on hieno vertauskuva, että kun ympärillä riehuu pandemia, niin nämä Sankarit sulkeutuvat omaan kuplaansa ja toteavat, että "jonkun pitäisi tehdä jollekin jotain".

Varsinainen matkapäivä koostui nopanheittotaulukoista, koska DM ei ollut saanut vielä karttaa (seuraavat kaupungin/kylät ja mitä niissä tapahtuisi) ihan valmiiksi muilta osin, joten matkustelu on hyvä tapa tappaa aikaa. Työpäivät tulevat ikävästi manioiden tielle ja sekös harmittaa.
Mutta oli sentään maanisesti aikaa kopsailla netistä "heitä noppaa ja jokin näistä asioista tapahtuu"-taulukoita pari.

Aikaisemmin DM on vain paniikkipäissään googlettanut "travel d100" kesken pelisession ja heittäytynyt villisti improvisoimaan, mutta onhan se vähän hankalaa. Jos matkataulukossa tulee vaikka: "Ryhmä näkee pensaan, joka vaikuttaa epäilyttävältä. Jos Ryhmä tutkii puskaa, niin sieltä hyppää ulos koboltti, joka heittää Ryhmää kultarahalla ja pakenee" <- niin miten tuon sitten nivoo paremmin tarinaan?
Pelaajat jäävät siihen uskoon, että tämä oli osa Suurempaa Tarinaa ja käytännössä kaikkien aikaa oli vain hukattu (tuo encounter toki tapahtui ekassa kamppiksessa ja nimesimme koboltin Jeb Bush-nimellä, mutta... ei siitä kyllä mitään hyötyä ollut tarinan kannalta).

Nyt, ihan yleisen oman henkisen närästyksen ennakkovähentämisen vuoksi, DM oli googlettanut ja poiminut valmiiksi 20-taulukoita kaksin kappalein - matkarullaukset ja yörullaukset. Listat oli poimittu osittain ihan vaan netistä mallia "tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta" ja osa ihan omasta päästä. Sitten vain annettiin noppien pyöriä ja toivottiin parasta.
Pastean ihan piruuttaan nuo rullaustaulukot tähän tarinan perään.

Lisäksi kun ei rakenna pelaajilleen valmista putkijuoksua ("nämä asiat tapahtuvat joka tapauksessa, koska tarina"), vaan antaa väen vapaasti valita, niin sitä on oppinut tarvivansa vähän miettimisaikaa. Tämän päivän teemana olikin ottaa selville, että matkustaako Ryhmä seuraavaksi Eiainakaansavupiippuja-kaupunkiin (osa Nevarinin taustatarinaa ja Harri Hylkeen kotipaikka), vai suuntaavatko he kohti Astronomiaa (Horseror the Sorcerorin torni - So-El Saarinen määräsi menemään tänne). Onneksi mitään ei oltu vielä rakennettu, koska TOTTA KAI Sankarit päättivät ottaa kahdesta vaihtoehdosta sen kolmannen ja suunnata session päätteeksi Pöytyälle.

Kun DM tekee suunnitelmia, pelaajat nauravat.

"Putoavilla kivillä" uhkailu on klassien DnD-vitsi. "Rocks fall - everyone dies" on klassinen laini, joka tarkoittaa, että DM-setä on nyt hyvin, hyvin vihainen ja koko Ryhmän kuolema (TPK - Total Party Kill) on nyt aikasta lähellä. Yleensä se ei naurata ketään.

Druidi Liana Ippu-P saattaa olla muuten DM'n vaimo. Ja siksi näissä tarinoissa kuittaillaan hitusen Lianan pelaajalle, joka aina ennen nukkumaanmenoa haluaa varmistaa, että asunnon takaovi on lukittu. Muuten tuo unipalatsi-kohta on enemmän taustatarinaa ja taas osa Sekavaa Paskaa, josta kukaan ei tajua mitään <3

Liana siis rullasi yötaulukosta "näet pahoja unia ja puhut unissasi"-kohdan. Unissapuhuminen suoritettiin kätevästi druidin lukiessa muistiinpanojaan muille pöydän jäsenille. Muistiinpanot olivat aika sekavia, joten siksi tuo "laatikko-Vagestan-laatikko" -höperöinti.
Lianan taustatarina on kuitenkin hemmetin mielenkiintoinen ja siksi myös osittain tämän tarinan uniosio, joka siis on ihan vain DM:n tapa vinkata muille pelaajille asioita. Että "tuo druidi saattaa olla mielenkiintoinen".
Käytännössä toki tämä tekee vain tarinan seuraamisesta todella, todella sekavaa. Että sori siitä.

"Kuinka haluaisit tämän tehdä?" on huono suomennos Matt Mercerin "How you want to do this?"-kysymyksestä Critical Role-podcasteissa (tämä muuten on tuttu myös Amazonin The Legend Of Vox Machina-animaatiosta, joka on CR-podcastien toinen kampanja telkkarisarjana). Eli siis kun hahmo tappaa taistelussa viimeisen vihollisen / jonkun todella hankalan vihollisen, niin kuuluu hyviin tapoihin antaa pelaajan kuvailla muille, että miten tarkalleen tämän pahiksen henki riistetään.
Suosittelen muuten Critical Rolen podcastien kuuntelua! Kannattaa aloittaa suoraan kolmoskaudesta/kolmannesta kampanjasta, koska siinä on ajatus ja äänentasot kohdillaan. Kahden aikaisemman kamppiksen kuuntelu ei ole välttämätöntä, vaan kolmosesta voi aloittaa vailla pelkoa, että on missannut jotain.

Kuitenkin. Seikkailussa ei tänään tapahtunut ihan kauheasti. Ryhmä metsästi safkaa, mutta päätyikin tappamaan zombeja. Ramadaballa oli Purify Food and drink-spelli (Roll d20 piste net), joten seurasi väittely, että voiko zombienlihalla elää, jos se ei olekaan pilaantumisesta myrkyllistä. Nevarin jopa suoritti matematiikkaa, että paljonko lihaa tästä määrästä epäkuolleita saisi irrotettua, jos ne kaikki latoo viisi jalkaa kertaa viisi jalkaa kuutioon.
Kyllähän se toimi, mutta valitettavasti maku pysyi samana.

Sitten heitettiin random-taulukkoa ja kotka pyrähti ilmoista varastamaan jotain yhdeltä hahmolta. Hahmo oli Ramadaba (matalin initiative-rolli, eli reagoi hitaimmin ja oli helpoin saalis) ja esine oli paita Ramadaban päältä (heitä d20 ja ota nopan silmäluvun mukainen random-esine hahmon tavaramäärästä).
Tämä oli juuri niin typerää ja satunnaista kuin olisi osannut odottaakin. Eläköön matkataulukko!

Lopussa eräs Måstbustersin hahmo laittoi DM:lle puhelimen kautta viestiä, että voiko hän yrittää varastaa Kanelin itselleen. Sleigh of hand-rullaus oli tarpeeksi korkea ja Lianan passiivinen perception soveliaan matala siihen, että tämähän onnistui!

Pelastettu marsu oli siis taas kadotettu. Eläköön työ, jolla on tarkoitus! Eläköön aikuistaminen! Eläköön typerä DnD-kampanja!

Ryhmä oli siis jättänyt tunkkaisen ja ahtaan Essexin kuraisat nurkat taakseen. Valitettavasti Måstbustersilla, TSK'Menin alueen hallitsijoilla, ei ollut juuri nyt aikaa sympatiaan Essexin uhreille. He olivat matkalla kohti itää, kohti Risteystä!
"Oikeastaan parempi näin", Måstbusters totesi ja jätti mursuepidemian kourissa kärvistelevän kylän taakseen. Saman kylän, joka oli alle kaksi viikkoa sitten suurin seremonioin nimennyt Måstbustersin "Essexin ystäviksi". Paska homma. Ei voi muuta sanoa.

Kuten tavallista on, Essex ei ollut ihan täysin kivuton kokemus, mutta ainakin se kipu oli kohdistunut muihin kuin Måstbustersiin itseensä.
Päästyään noin sadan metrin päähän Essexistä, päätti Ryhmä leiriytyä yöksi metsään. Måstbusters sulkeutui rivakasti omaan kuplaansa, välittämättä ympärillä riehuvasta pandemiasta.

Ennen nukkumaanmenoa oli toki vähän ryhmäytymistehtäviä Vihreän Kuution kanssa ja vakaa aikomus puhua siitä, että suunnistaako Måstbusters seuraavaksi Astronomiaan tervehtimään Horserer the Sorcereria, vai pistäytyvätkö Eiainakaansavupiippuja-kaupungissa. Uni kuitenkin tuli ennen keskustelua tulevaisuudesta.

"Mahdetaankohan me tappaa vähän liikaa ihmisiä?", murehti Måst iltanuotiolla ennen nukkumaanmenoa. Valitettavasti lohikäärmeissyntyinen jäi vaille vastausta, koska Marc O'Bumströmillä oli liian kiire vaihtaa Xtralta saadun Lähetyskiven viestiääntä.
Marc ei luultavasti ollut kuullut, että maagisten laitteiden liika selaaminen seikkailun aikana on yleensä aika vaarallista puuhaa. Saattaa joutua putoavien kivien uhriksi ihan huomaamatta.

Koska Måstbusters yöpyi metsässä, päättivät he jakaa yöksi vartiovuorot. Liana, Bud, Marc ja Måst lupasivat avuliaina hahmoina olla jokainen noin tunnin hereillä yövartiossa. Kunhan Ramadaba hoitaisi loput neljä tuntia. Nevarin oli vartiovuorojen jaon aikana taktisesti muualla ja saikin nukkua keskeytyksettä koko yön.

Tasaiset kahdeksan tunnin yöunet joka ikinen päivä! Täysi palautuminen seuraavaan päivään! Sosiaalista toimintaa ja jännittäviä seikkailuita maailmassa, jossa asioihin voi oikeasti vaikuttaa! Palkkioita tehdystä työstä!

Fantasiapelit ovat kyllä hiton epärealistisia.

Druidi Liana Ippu-P, Kaneli-marsun ylpeä omistaja, oli tyytyväinen ja unelias pieni ex-kirjastonhoitajatarapulainen omassa kuplassaan. Tunnin vartiovuoro oli urheasti suoritettu ja Paha Maailma oli siellä jossain kuplan ulkopuolella.
Vaikka Måstbusters oli tunkeutunut Essexiin vain hetkeksi, verenvuodolta ei oltu vältytty sen ahtailla kujilla. Liana kuuli yhä sielunsa sopukoissa Essexin tuskan parahdukset. Hän tiesi muistavansa ne ikuisesti ja huokasi syvään. Ei auttanut. Kuten Haka-metsän kirveskultin jäsenet sanovat: "Eteenpäin oli mentävä"

Pitkä lepo on kaiken ikävänkin keskellä tärkeä asia, tiesi peräänantamaton puolihaltia Liana Ippu ja valmistautui druidien unirituaaliin. Hän siirtyi mielensä palatsiin - kätevä temppu, jonka Liana oli oppinut Feywildin sivukirjaston eräällä kannibaaliluennolla (engl. "the Cannibal Lecture").

Palatsissaan päänsä sisällä Liana karkotti kaikki ikävät muistot ulos rakennuksesta. Kun kaikki negatiivinen oli saatu ovesta ulos, oli aika laittaa muistipalatsin takaovi kunnolla kiinni ja lukkoon. Varmistettuaan vielä uudestaan, että takaovi on varmasti lukittu, Liana antoi itselleen luvan nukahtaa.

Unitulkintadruidien rituaalit ovat mielenkiintoisia.

*****

Liana kulkee unessaan yökävelyllä muistipalatsinsa käytävillä. Hän suunnistaa kohti Kivoja Muistoja. Lapsuutta ja perhettä. Kohti Iloista Aikaa, kun hän oli Keskinkertaisilla Markkinoilla siskonsa kanssa.
Keskinkertaisilla Markkinoilla Siskokset tapasivat Dinosaurussedän. Setä kertoi vaikka mitä kivaa muinaisista liskoista, mutta - toisin kuin suuri osa liskoista höpisevistä sedistä markkinoilla - ei maininnut Kokoomusta kertaakaan. Se oli ihan kiva ylläri.

Lianaa ahdisti. Hän tiesi, että päästäkseen Kivojen Muistojen luo, oli hänen kuljettava muistipalatsinsa Limbon läpi. Limbo on pelottava paikka. Liana ei ollut Limbossa yksin.
Liana tietää Kaikkien Jumalien olevan läsnä Limbossa ja että Kaikki Jumalat ovat joskus ilkeitä ja kohtuuttomia. Onneksi Kivassa Paikassa kaikki olisi hyvin. Siellä Dinosaurussetä teki Hipsusta ja Liinasta Dinosaurussiskoja! Dinosaurussetä oli kiva! Äiti osti hattaraa!

Liana Ippu Pekantytär pysähtyy hetkeksi ja epäröi. Limbo on lähellä takaovea ja siksi vaarallinen. Druidi kuulee muistipalatsinsa seinästä Ääniä, jotka kuiska: "Mene eteenpäin! Yuthilan henki on Kaikkia Jumalia voimakkaampi. Kaikki Jumalat rakastavat sinua ja haluavat sinulle vain hyvää! Kirjoita muistiinpanoja! Kyllä se siitä!"

****

Vartiossa kolmatta tuntia ollut Ramadaba Dingthong höristi suippoja korviaan ja korjasi merirosvoseikkailusta naamaan unohtuneen silmälapun asentoa paremmaksi. Mumisiko Liana Ippu-P jotain unissaan? Ramadaba siirtyi lähemmäs kuuntelemaan.
"Laatikko, laatikko, laatikko", mutisi nukkuva Liana Ippu-P. "Pyörre, nuori nainen, örkki, jumala! Koboltti! Laatikko! Vagestan!"
Ramadaba menetti kiinnostuksensa jazz-runoutta tuottavan kollegansa unisiin horinoihin ja siirtyi takaisin vartiohommiin.

****

Liana menee unensa muistipalatsin Limbossa eteenpäin. Takapihalla ulvoo Dinosaurussetä ja Sen Ystävät, mutta muistipalatsin takaovi on lukittu, joten mitään hätää ei ole.
Druidi menee eteenpäin ja kaikki on hyvin. Ulkona Äänet käskee taas tulemaan siskon kanssa mukaan ilman vastarintaa. Äänet varoittaa, että muuten alkaa Taistelu. Ne huutaa äidille ja kyläläisille. Äänet uhkaavat isää.

Liana Ippu-P ei välitä Äänistä, koska tietää kaiken olevan hyvin. Hän syntyi vasta Taistelun jälkeen, joten mitään hätää ei ole. Äiti on tässä ja Hipsu on turvassa. Takaovi on lukittu.

Varmuuden vuoksi Liana pinkaisee juoksuun Limbon läpi, pitäen silmänsä visusti kiinni.

Äänet muistipalatsin seinissä kysyvät: "Miksi hyville ihmisille annetaan alhaisia aloitteita? Miksi joskus paha saa lyödä ennen hyvää? Miksi Kaikki Jumalat antavat meidän kuolla? Miksi niin harva täällä saa Kivoja Asioita?"
Liana ei välitä seinien kysymyksistä. Hän tietää Kaikkien Jumalten pelaavan kuolevaisilla omaa peliään ja kaiken riippuvan Kosmisten Noppien satunnaisuudesta.
Eteenpäin on mentävä.

Lukitun oven takaa, takapihalta, kuuluu nyt Taistelun pauhu. Taistelu kestää vain muutaman minuutin, mutta silti se tuntuu jatkuvan monta tuntia. Joku huutaa Kaikki Jumalat avukseen ja tekee Taikoja. Kuuluu raivon karjahduksia ja hätääntynyttä huutoa.
Vaikka Liana ei ollut vielä olemassa Taistelun raivotessa, tiesi hän tarkasti kaikki sen tapahtumat. Hän tiesi, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Takaoven läpi kuuluu matalaa jyrinää ja valtavan kova pamaus. Muistipalatsin käytävää pitkin juokseva druidi putoaa rajusti lattiaan äänen vaikutuksesta. Hän konttaa hädissään eteenpäin. Pois Limbosta ja kohti Kivoja Muistoja. Hän menee eteenpäin.

Oven takaa kuuluu niin kova ääni, että sillä tuntuu olevan fyysinen olemus. Ääni on valtava ja peittää kaiken alleen. Oli kuin suunnattomat kivet olisivat vierineet alas loputonta jyrkännettä. Lianan hengitys salpautuu.
Ulkoa kohoava pauhu on kuoleman ääni. Se täyttää Lianan muistipalatsin kokonaan. Se on ääni, joka syntyy kun Kaikki Jumalat kysyvät toisiltaan, kuinka he haluaisivat tämän tehdä. Se on kaiken loppu.

*****

Liana herää säpsähtäen. Hetken kaikki tuntuu toivottomalta, kunnes Liana muistuttaa itseään siitä, että nämä muistot olivat seikkailun alku, eivätkä sen loppu. Kaikki on hyvin ja takaovi on edelleen lukittu. Tässä tarinassa druidilla oli sankarin ja pelastajan rooli. Mitään hätää ei ole.

"Huomenta. Näiksä unia?", kysyi neljä tuntia vartioinut Ramadaba punaisessa paidassaan.
"Näin mä jotain. Lähinnä varmaan jotain listoja ja muistiinpanoja. Kaikki Jumalat tykkää listoista", mutisi Liana Ippu-P aamu-unisena.

Siispä. Oli aika aloittaa varsinainen matka kohti Risteystä. Ennen päivän patikointireissua, päätti Måstbusters tilata Sexhamin postimyynnistä neljäkymmentä orjaa mahtavalle punaiselle lohikäärmeelle - So-El Saariselle. Eihän orjuuttaminen sillai ollut kivaa, mutta johtajien pitää välillä tehdä vaikeita päätöksiä.
Måstbusters oli valmis uhraamaan vaikka kaikki ihmiset Tsk'Menin hallintoalueella saavuttaakseen tavoitteensa. Tärkeintä oli päämäärä, ei itse matka.

Marc O' Bumström pohti ääneen, että pitäisikö samalla vaivalla tilata itsellekin yksi orja viihdekäyttöön, mutta tuli siihen lopputulokseen, että kevyesti matkustaminen on helpompaa. Turha ottaa orjia, tai ruoka-annoksia liiaksi hidastamaan menoa.

Nyt kun So-El Saarisen kuukausimaksu oltiin saatu hoidettua, ei Måstbustersilla ollut enää mikään kiire. Nevarin ja Marc päättivät lähteä metsästämään vähän safkaa, koska Tsk'Menin ja Risteyksen välisellä reitillä ei ollut ilmeisesti yhtään majataloa, tai edes tarjoiluvaunua.
Oikeastaan koko tie oli aivan surkeassa kunnossa. Lisäksi satoi kaatamalla ja ukkonen rätisi.
"Kuka helvetti on päästänyt tämän tien näin surkeaan kuntoon?", kirosivat Tsk'Menin käskynhaltijat Tsk'menin tieverkostoa.

Marc ja Nevarin saivat saaliiksi yhden peuran, mutta söivät kitukasvuisen otuksen ihan kolmestaan Budin kanssa, joka sattui kätevästi hortoilemaan paikalle juuri syömisen ajaksi. Silti nälkä kurni yhä. Lannistunut rosvokaksikko oli taivaltamassa takaisin kohti leiriä, kun he näkivät salaman iskevän läheiselle suolle.
"Missä on salamia, on ruokaa", muistivat rosmot Wanhan Cansan Wiisauden ja suksivat suolle. Essex oli juuri jäänyt taakse, vaikkei uskoisi. Sankarimme löysivät itsensä suolta. (DM Huom! keksikää itse parempi suoli-vitsi väsyneenä)

Osoittautui, että salamanisku oli pamahtanut suoraan joukkohautaan (vanha Juhoisan Mantereen hautausperinne) ja muuttanut kuopan raatokasan zombieiksi, koska mikä ettei. Ryhmän OTO-metsästäjät, Marc ja Nevarin saivat kuningasidean ja hyökkäsivät äänekkäästi zombien kimppuun. Lihaahan tänne oltiin tultu hankkimaan!
Alta kahdenkymmenen sekunnin oli jo koko innovatiivinen ja kulinaristinen Måstbustersin sankariryhmä keskellä kiivasta taistelua. Liana loitsi maasta piikkejä. Bud lensi ja huusi leipää. Ramadaban karhunkämmen sivalsi kuin piiska. Marc O'Bumström ahtautui kolmen zombien keskelle ja loogisoi, että nyt niiden keskittyminen on varmaan herpaantunut. Hiippailuhyökkäys!

No, Marcin kuningasidea ei sitten ihan toiminut, mutta hyvä yri kuitenkin. Aikoinaan taistelussa surmansa saaneet ja sen jälkeen hätäisesti joukkohaudatut zombiet huomasivat pian kuolevansa uudestaan.

Kun zombiet oltiin saatu halki, poikki, pinoon ja kasattua innovatiiviseksi keoksi, muutti Ramadaba niiden lihan syömäkelpoiseksi taikuuden avustuksella. Valitettavasti lihan mädäntynyt maku ja limaisa koostumus pysyivät samana, joten jo kertaalleen kuolleet ja haudatut ihmisruumiinkappaleet eivät sittenkään olleet parasta mahdollista matkamuonaa, mutta jälleen - hyvä yri kuitenkin.
Liana Ippu-P yritti myös auttaa valmistamalla zombieista kuivalihasuikaleita. Hän ripusti ruumiinkappaleita puihin roikkumaan, kunnes joku huomautti ryhmän lepinkäiselle, että täällä tosiaan sataa kaatamalla, että jos nyt vaan jatkettaisiin matkaa ja ostettaisiin ihan kaupasta lisää ruokaa. Matka jatkui.

Juhoisa Manner ei ollut vielä valmis vähäkaloriseen "Flesh Light"-innovaatioon, eli zombiekuivalihaan. Sääli.

Sankarit tallustivat kohti Risteystä siististi jonossa. Bud toimi matkanjohtajana, pitäen päänsä alhaalla ja kiviä taskussa. Varoittamatta taivaalta laskeutui alas suuri kotka, joka raastoi Ramadabalta paidan päältä ja silmälapun naamasta. Koko Måstbustersin empaattinen sankariryhmä repesi nauruun. Höhöhöhöhö tissit!
Yläosaton bongovirtuoosi totesi, että voi helvetti. Suurempiin harmitteluihin ei ollut kuitenkaan aikaa. Bud oli vahingossa johdattanut Måstbustersin keskelle laavaolentojen pesäpaikkaa ja taas mentiin. Never stop the madness ja nyt taistellaan taas.

"Haluatko sä multa nahkapanssarin vai joko sä.... ryntäät?", tiedusteli ujosteleva ex-turri Nevarin DeBussy Ramadabalta, mutta silloin mähinä oli jo päällä ja säällinen pukeutuminen vain sivuseikka.
Måstbusters hakkasi laavaotukset kappaleiksi ja yritti samalla pitää katseensa kohteliaasti pois nuoren Ramadaba Dingthongin taisteluvarustuksesta. Onneksi taistelu oli lyhyt ja kaikki selvisivät kivasti ja kivuttomasti tästäkin vastakäymisestä.

Lopulta Risteys siinsi sankariemme edessä. He keskustelivat hetken, että onko seuraavaksi aika suunnistaa Astronomiaan tervehtimään Horserer the Sorcereria, vai pistäytyvätkö Eiainakaansavupiippuja-kaupungissa. Uni kuitenkin tuli ennen keskustelua tulevaisuudesta ja ryhmä päätti taas leiriytyä lähellä olevan kaupungin sijasta metsään.
Yön pimeinä tunteina ei tapahtunut mitään. Paitsi että peloton johtaja, Måst, kuorsasi niin lujaa, että puolet ryhmän jäsenistä ei saanut nukuttua melkein koko yönä.

Kun Måstbusters heräsi uuteen aamuun, he pohtivat, että onko seuraavaksi aika suunnistaa Astronomiaan tervehtimään Horserer the Sorcereria, vai pistäytyvätkö Eiainakaansavupiippuja-kaupungissa. Näistä kahdesta vaihtoehdosta he valitsivat sen kolmannen ja laahustivat aamu-unisina kohti Pöytyän kaupunkia. Ehkä nyt olisi hyvä hetki moikata Ramadaban iskää ja kenties käväistä Lianan vuokrayksiössä.

Juuri kun Måstbusters oli saanut leirinsä purettua ja matkamadon liikkeelle, huomasi Liana Ippu-P, että Kaneli oli yön aikana kadonnut.

Eisssssaatana.

*****

Lianan unen loppunäytös:

Druidi saapui paikalle vain muutama minuutti Taistelun ensi-iskun jälkeen, mutta liian myöhään osallistuakseen mihinkään. Taistelu oli jo loppunut. Voittajat ryöstelivät kuolleiden ruumiita ja silpoivat kuolleiden genitaaleja, kuten Juhoisalla Mantereella on perinteisesti ollut tapana.

Druidi hiipi varovasti keskelle taistelukenttää. Erään savuavan kraatterin pohjalla oli pieni olento, unohdettuna ja hylättynä. Olento oli vajoamassa tajuttomuuten ja lähestulkoon kuollut, kun druidi ennätti paikalle. Hän hymyili pahasti vahingoittuneelle olennolle ja sanoi: "Kylläsheshiitä."

Olento virkosi ja avasi silmänsä. Se näki hymyilevän druidin ja sen takana kimmeltävän portaalin, joka loisti kaikissa väreissä. Portaali tuoksui siltä, että tekisi mieli syödä vaikkapa Solero.
Druidi tarjosi kättään olennolle ja sanoi: "Tule. Mennään nukkumaan. Kahdeksan tunnin yöunet parantavat kaiken."

****

Näissä on Pokemon-vihollisia, koska se Pokemon-ulottuvuus on yksi passiivinen questi myös. Tämä lista on Vitun Sekava, koska se on lähinnä tarkoitettu DM:n omiksi muistiinpanoiksi.

1. 5 kpl beedrillejä Pokemon Pokedex 5e: Kanto — Pirate Gonzalez Games

2. 1 nidoqueen ja 3 nidorinaa

3. Kiertävä kasino, jossa on yksikätisiä rosvoja

4. 2d4 bellsproutia, 2 weepingbelliä ja victreebell. Oudot kasvien menot. Joku kasvipalvonta

5. Pelaaja heittää d6. Niin monta Magmaria tulee paikalle.

6. 1d4 magmaria. Pelaaja heittää noppaa

5. You encounter some people seemingly migrating (Eiainakaansavupiippuja). They're migrating to the nearest city because they lost everything in a fire. They'll try to sell you things, one of them even tries to sell their daughters hand in marriage for a handful of gold. They're that desperate to not end up as beggars.

6. Giant eagle pöllii joltakin jotakin. Jos sen tappaa, jokainen pelaaja heittää d10 miinus nature-modifier ja niin monta kotkaa lisää hyökkää.

7. A group of 15 rough looking soldiers have barred the road with two heavy carts. They will roll them aside for a ‘’Duke’s aid’’ fee of 7 gold pieces per person. (They can be negotiated with until 4 gold pieces but any lower and they turn sour and rather take some lives. Upon being met with hostilities they will overturn their carts and use the slits they cut in the bottom to shoot crossbows from almost total cover while their foot soldiers use a make-shift tower shield to advance on the party. If 5 of them die and they are not clearly winning they will give up and surrender.)

8. You come across two young men, one of which in noble attire and the other is rather clumsily holding a rapier that is too expensive. The noble (duelist) is exercising his right to call a duel, this peasant didn’t look where he walked and spooked his horse. (The peasant is clearly out of his debt but does what he is told as he fears for his daughter’s life (who is crying at the side of the road begging them to stop), he will most definitely be killed if this duel takes place. If the party interferes the noble will size them up and offer them a gold piece each to get out of his way and keep their heads when his father hears of their interference, in all senses this guy is a prick, but one of nobility. If met with hostility the young noble will bravely fight but upon losing (or dying) he or his father himself will make it a personal mission to ruin this party.)

9. The party is split by a Goliath jumping from a tree in the middle, while bandits grab one character and hold them ransom.
Goliath Warrior ja 6x bandit. Bandit

10. A well dressed person claiming to be an inventor comes up to you, saying he has a compass that he claims points to the nearest demon. It points straight to a party member (Liana).

11. A hooded figure stands in a bend on the road. (It speaks with three voices in order: Deep, Normal, Very High Pitch: GO NO FURTHER PAY FIFTEEN GOLD. The figure is in reality three kobolds in a cloak. They will draw six daggers if the party refuses to pay a 15g tithe).

12. A white dragon flies overhead. It seems that it did not spot you. Lucky.

13. Lightning strikes a nearby graveyard (2d8 zombies begin to wander within it).

14. 3 Bullettea saalistaa uhreja

15. A friendly giant (Rekku) approaches your group, asking for directions to Middlesex.

16. A strange kobolt (Googl Maps) approaches the camp. He is looking for directions to Sexham. If helped, players can find him in the city to which they pointed him off to. He might even give them a reward.

17. An old man approaches you and offers to pay you a sack of gold to record an impression of your face with his magical recording machine. Anyone who agrees to the bargain will awaken the next day having aged several years.

18. partyn määrä+1 drauguria matkalla Sexhamiin tapaamaan siellä asuvaa vampyyriä. Haluavat tappaa vampyyrin, koska kiukkuinen kosto. Jos pelaajat astuvat poikkiteloin -> tappelus

19. 1d8 magmaria

20. Ryhmä tapaa Ravensburgerin, joka on hakemassa seuraavan suuren jutun ideaa. Kysyy. onko Måstbustersille tapahtunut mitään mielenkiintoista?

Jos vartiossa oleva hahmo rullaa perceptionit ihan paskasti, niin sitten tapellaan. Muussa tapauksessa rullataan kerran yössä yötaulukosta just because. Ja pitää aikaa saada tapettua.
Tässä saattaa olla typoja. Ei saa olla ankara. Nämä on kasattu aika myöhään netistä ja puhelimella nämä taulukkorungot ja tarkoitus on ollut improvisoida sitten nopanluvun perusteella.

1. Near nightfall a rough and wild looking woman will approach the campsite and asks if she can share the fire. She will offer to share three hunted rabbits with the party in order to secure a place for the night. (She is a Werewolf, but does not want to harm the party. She simply wants some human contact. She does have some weapons, but the rabbits have not been caught with those.)

2. A group of kids follows you from the hamlet you just passed by. They are shooting berries at the party using improvised blowpipes. ((+7 to hit, 1 bludgeoning damage) and throwing stones (+4 to hit, 1d4 -1 damage). They have set some weird traps in the surrounding forest to get away when followed (sweeping branch dexterity save, which cuts movement for that round on a success and deals 1d4 slashing damage on a fail).

3. 1d4 will o wispiä Will-o'-Wisp

4. Restless night. Do not gain any benefits from the long rest. roll to determine a party member which this happens to. (constitution save dc15)

5. Crickets chirp incessantly. Their chirping reminds you of an old song you once heard. That song gets stuck in your head. A PC starts talking in their sleep. It wakes up another member of the party.

6. The guard of the camp starts to nod off. Roll CON to stay awake. Jos nukahtaa, niin 1d6 Magmaria hyökkää

7. A PC won’t stop snoring. Other players roll CON or are woken up and cannot get back to sleep due to the snoring. Disadvantage on ability checks for 1d4 hours in the morning. /// You get really hungry. Tomorrow’s rations are looking delicious.

8 Raccoons (or some other rodent) come in and eat all your rations. They also stooled in your favorite spare set of clothes.

9. A PC has a nightmare and wakes up screaming

10. You hear the sounds of a wounded animal in a trap. Roll a d20, if it crits then the animal is magical and intelligent and may offer compensation for its release. (can let it out or dine on it yourselves, can ignore it, can search for the hunter who placed the trap).

11. A group of 1d4 wild boar attempt to eat all your food items. Player on watch can potentially lure them away.

12. A stranger approaches the campsite, making no effort of stealth. They are kind and will comply if the awake PC asks them to remove their weapons. They reveal themselves to be a vampire, in dire need of blood. They ask for a donation, but will walk away disappointed if the player refuses.

13. In the morning, before leaving, you notice a valuable item is missing. Roll WIS to remember where you left it.

14. A puppy, looking to play, wakes the party in the night. A child comes to collect it in the morning and leaves a copper for the brave heroes.

15. A random PC catches a cold, disadvantage on ability checks for 4d6 hours. (con save dc10)

16. There are tremors in the middle of the night. If camped out near structures, awake and make a Dex save or take damage from falling structures (the tremors wake them before the structure falls, no disadvantage). Similarly if camped in a forest then maybe a tree falls, make a dex saving throw.

17. You get a restful sleep and restore one additional hit die in the morning. (wis save dc15)

18. One of the PCs has a lucid dream, the dream begins with the PC waking up in the party’s camp and having an urge to wander off. This dream may offer insight into what challenge the party will face, it could also just be nonsense dictated by the PC who has control in the lucid dream. He/she wakes up at the DM’s discretion

19. Some mischievous Fey/Sprite has managed to somehow extend your slumber. You over-sleep by 2d4 hours.

20. As your party awakens (party member with highest passive perception) sees a glimmer beneath a tree. Upon further inspection he/she finds a skeletal hand clutching 1d4 electrum coins + 5d10 silver pieces.
 

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
Pelasin käpsä-hahmolla vuonna -87. Ekassa sessionissa kääpiöni delas enkä ole enää sen jälkeen pelannut saatana. Vieläkin vituttaa epäreilu luolamestari.
Dude. Mä synnyin -87, joten tämän vuosiluvun antamalla auktoriteetillä kehoitan vakavasti Päästämään Irti Asiasta, Joka On Vanhempi Kuin ÄmÄm YsiViis <3

Lisäksi me pelataan vitoseditionilla (koska olemme ihan nöösejä ja muutenkin laimeita), joten paljon on tapahtunut tuossa välissä. Jopa hevoset on tapahtunut siinä välissä.

Ja tosiaan. Kuten muutamakin Oikea Nörtti on meille kertonut, niin me pelataan tätä kuulemma ihan väärin ja tyhmästi. Että sinänsä.

Haluan muuten erikseen tässä vaiheessa kiittää siitä, että tasan kukaan ei lähettänyt mitään YV:n tapaista tuosta kyselystä. Tämä oli odotettavissa ja onkin kiva että kerrankin joku asia tähän kampanjaan liittyen menee kuten odotettua.
Siksi voittajiksi on arvottu @redpecka ja @Patarouva , jotka molemmat taisivat vastata yhteen tai kahteen kysymyseen ja niinhinkään ei sillai oikeesti. Voittajiin otetaan yhteyttä yksityisviesteillä.

Suolamainen voittaa aina.
 

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
PIENI VÄLISOITTO, ELI SIVUHAHMO JA MITEN SE TEHDÄÄN

TL; DR - Ohjeistussähköposti Vhe'Ghan Opshun-haltialle ja kasa uskontopitoista taustatarinaa. Mania ei hidastu. Osoittautuu, että Måstbusters on myös Uskonnollisesti Tärkeä.

Helsinkiläinen kaveri oli tulossa käymään vähän alle viikoksi. Raukkaparka oli jo pari-kolme kertaa osallistunut (ensimmäiseen) DnD-kampanjaamme kertaluonteisella hahmolla ja lupautui taas tekemään saman. Mikä voisi mennä pieleen?
Pelaajalle annettu "kaappaa yksi vakipelaajista"-tehtävä vähän kuumotti, mutta toisaalta - uudelle hahmolle annettu tehtävä oli aika vaikea. Ja lisäksi pelaajan pitäisi saada ihan naurettavan paljon selville yhden session aikana, jotta tavoite onnistuisi.
Luultavasti siis Vhe'Ghanin duuni olisi vain tiputtaa taustatarinaa ja pitää kivaa muiden kanssa.

Ja olihan tämä oli hyvä tekosyy takoa ilmoille tarpeettoman iso kasa uskontopitoista taustatarinaa (joka myös pastettiin pelaajille sen jälkeen kun pelisessio Vhe'Ghan Opshunin pelaajan kanssa oli hoidettu alta pois).
Sähköpostin tarina oli (taas) tarpeettoman pitkä, mutta Vhe'Ghanin pelaaja sai lukea siitä mitä tykkäsi ja soveltaa loput tarvittaessa.

Ensimmäisen kampanjan aikana eräs Tyyppiryhmän (A Band Of People) jäsen, Ituhippiina, tuli tunnetuksi jatkuvasta halustaan neuvotella kaikkien kanssa ihan kaikesta ja kaikkialla. Ituhippiina jopa tuli muiden pelaajien enneuniin säätämään, neuvomaan ja mikromanageroimaan.
Kun Toinen DM otti hetkeksi ohjat, päättyi viimeinen pelisessio Ituhippiinan vahinkokuolemaan. Pelaajat ja DM päättivät yhdessä lopettaa session siihen ja keksiä seuraavaksi kerraksi tapa pelastaa Ituhippiina kuolemalta.
Valitettavasti sitä seuraavaa kertaa ei sitten koskaan tullut. DM vaihtui ja uusi kampanja alkoi.

Anyways.

Koska Helsingin Herra oli aikaisemmin pelannut pöydässä vain tarinaa edistäviä ja ystävällisiä hahmoja, sai hän tällä kertaa pelata vastapuolen pussiin. Jos hyvin kävisi, niin kukaan Ryhmässä ei epäilisi haltiavelhoa ollenskaan ja kaikkea kivaa tapahtuisi.
Ja loppujen lopuksi - kuka tässä edes oli hyvien puolella? Lohikäärmeelle työskentelevä Måstbusters, joka orjuutti lapsia ja tapatti viikinkihallitsijoita ja hylkeitä? Epämääräinen kultti jossain jäähallivitsimetsässä? Kaikki Jumalat? Päivänsäde?

Kuten edellisessä työpaikassa kärsivällisesti pelisessioiden (sekavia) selityksiä kuunnellut työkaveri kysyi hämmentyneenä: "Siis... miten tossa pelissä sitten lopulta voittaa?"

Ei. Ei siinä voita. Edes suomalaiset.

On vain Mentävä eteenpäin.

Tervehdys, oi mahtava velho Vhe'Ghan Opshun (sukupuoli ja määriteltävissä preferenssinne mukaan).

Olette High Elf-maagi (Taso Kahdeksan!), joka kutsuu kodikseen Haka-metsän uumeniin kätketyn New Lillluvian haltiakaupunkia. Tämä kaupunki on Yohus-mantereelta vaimoja ja vainoja alunperin paenneiden haltioiden turvasatama/koti ja yksi Juhoisan Mantereen suurista salaisuuksista. Todella harvalle yksilölle paljastetaan New Lillluvian olinpaikka.

Kaupunki on salainen siksi, että siellä on yksi Osny-Portti - muinainen rakennelma, jonka on tarkoitus pitää Juhoisan Mantereen Ylijumalan maniat kurissa. New Lillluvian The Cult Of Meddlingin soturit vartioivat porttia öin ja päivin.

Tähän väliin hitusen uskontoa. Eli sinä, Vhe'Ghan, kuulut Cult of Meddlingiin. Mihin me oikein uskomme?

No. Cult of Meddlingin uskomusten mukaan meidän Toril-maailmamme ei ole Se Alkuperäinen Toril, vaan omassa todellisuudessaan (Plane of existence) oleva kiva pieni kupla.

Kuten tiedämme - Alussa oli Toril - planeetta, jossa kaikki asumme. Se oli viaton paikka, jossa jokaiselle fantasiaolennolle oli oma paikkansa. Sen jumalat olivat perinteisiä ja legendat myyttisiä. Oli harmonia. Oli logiikka.

Sitten paikalle saapui kokeilunhaluisuuden, leikkimisen, delegoinnin ja kohtalon jumala - uusi ja voimakas jumala, joka oli oppinut pakottamaan itse Kohtalon oman tahtonsa mukaiseksi. Uusi Jumala katsoi Torilia ja näki sen olevan hyvä. Paljon käyttistä. Such illanvietto.
Uusi Jumala Lainasi, Sovelsi, Delegoi, Nakitti ja Sääti. Sen jälkeen Hän Häsäsi, Härväsi, Sättäsi ja Visioi. Tuli Jumalainen Mania, joka synnytti Juhoisan Mantereen ja Yohuksen. Uusi Jumala antoi itselleen inspiroinnin lahjan ja valitsi huolella kosmiset pelinappulansa humanoidien joukosta. Uusi Jumala valitsi symboleikseen Monikulmaiset Nopat ja Helvetisti Liikaa Kahvia. Seuraavaksi Hän antoi itselleen salaisen nimen ja näki tämän kaiken olevan Ihan Helvetin Hyvä.

Luotuaan Kaksi Mannerta - Juhoisan Mantereen ja Yohuksen - Jumala Rauhoittui Vähän, jottei vahingossa Maniapäissään tuhoaisi heti kaikkea. Estääkseen maniaöveriä tapahtumasta, loi kauaskatseinen Jumala eri puolille Mantereita Osny-portteja. Nämä portit oli suunniteltu pitämään Jumalaiset Maniat kurissa.
Se oli Hemmetin Hyvä ihan kaikkien kannalta.

Kun Reinbowitaijotain-kuningaskunnan paha Jake rituaaliuhrasi The Oddest Prime-valitun, eli soturimunkki Orc-Nadon, Gaylordin Rituaalitemppelissä noin kymmenisen vuotta sitten, murtui ensimmäinen Osny-portti Juhoisalla Mantereella. Se vapautti Kobolttien jumalan, Kurtulmakin, vankilastaan ja heikensi samalla muita portteja. Lisäksi se loi lauman homojättiläisiä Gaylordin liepeille ja muuta kummallista. Ei tylsää päivää, kato!

Kun Gaylordin Osny-portti murtui, syntyi Toril-planeetallemme myös Juhaisa Manner ja sen mukana uusi jumala - Multitaskaamisen ja Kärsivällisyyden jumala. Huomattavasti Ytimekkäämpien Yhteenvetojen jumala.

Neverwinter, Faerûnin mantereelta maagisesti kahdennettu sekasikiökapunki jossa Juhoisan Mantereen Jumalan väitetään syntyneen, halkesi magian voimasta samaan aikaan kuin Gaylordin Osny-portti.
Siis tarkoittaen, että maa halkesi koska magia ja kapunki siinä mukana. Kaikki näkivät, että Tämä Ei Ollut Hyvä Nyt.
Neverwinterin hallitsija katosi ja koko kuningaskunta hajosi anarkiaan. (Murderville on btw nykyään aika takapajuinen mesta, jossa on klaaneja, muttei keskushallintoa. Siksi Fehrweldin kuningaskunta on vallannut alueita entisen Murdervillen alueelta. Eläköön anarkia!)

Oli ennustus (kuuluisista That Guy:n ennustuksista, joista osa oli Tosi Profeetallisia ja osa taas Sekavaa Paskaa), jonka mukaan "Juhoisalle Mantereelle saapuvi Plesiosaurus, joca pelcällä läsnäolollaan wahwistaisi Osny-portteja tuhatcertaisesti".
Tämän uskottiin olevan taas yksi That Guy:n ennustusten "sekavaa paskaa"-osion tuotosta kunnes eräs The Band of Peoplen jäsen katosi ja koko Neverwinter repesi.

Osoittautui, että Band of Peoplen druidi, Ituhippiina, oli tämä ennustusten Plesiosaurus. Valitettavasti Itis what Itis ja se druidi kuoli Juhaisalla Mantereella katkeran jumalan raukkamaisesti surmaamana. Uuden Jumalan, joka ei vielä edes ymmärtänyt voimiaan.

Tämä ei kuitenkaan ollut kaiken loppu! Ennustusten mukaan Ituhippiina-druidin erityisyys tulisi korottamaan hänet jumalten joukkoon kuoleman jälkeen. Hänestä olisi tuleva mikromanageroinnin ja naarmuttomien lattioiden jumala. Se-Joka-Pystyy-Pysäyttämään-Kaikki-Jumalat. Osny-Porttien suojelija.
Tällä hetkellä maallisesta ruumiistaan poistunut Ituhippiina ei ole kuollut, vaan ainoastaan todella, todella väsynyt ("always tired").

Lisäksi! That Guyn ennustusten mukaan Saurus-väkeä olisi enemmänkin tällä planeetalla. On teoria, että toisen Saurus-henkilön uhraaminen Osny-Portin lähellä toisi yhteyden Jumalaiseen Ituhippiinaan ja auttaisi Itiksen nousua Jumalten joukkoon.

Myös Haka-metsässä on vaikeeta silloin kun ei oo helppoo. New Lillluvian Osny-portti on osoittanut hajoamisen merkkejä, koska aikaisemmin mainittu rituaali Gaylordissa järkytti kaikkia ja kaikkea. Haka-metsän Portti on päästänyt ulos kaksi Portin taakse teljettyä Jumalaa - Painajaisten Jumalan ja Hänet Joka Menee Eteenpäin.

Jälkimmäisestä et tiedä mitään, mutta Painajaisten Jumalan tiedät olevan aika paha juttu. Se tyyppi tunnetaan myös nimellä Tyhjäkatse, Sielunsyöjä ja Huumorintajuton. Tosi ikävä tyyppi, joka haluaa peittää koko maailman pimeyteen.
Painajaisten Jumala on voimistunut yllättävän nopeasti. Yleensä vastasyntyneiltä jumalilta menee kymmeniä vuosia ennen kuin se pääsee syömään ensimmäisen sielunsa ja voimistuu sitä kautta, mutta nyt mennään aika haipakkaa. Quite the sharkpack.

Tiedät tämän kaiken, koska olet The Cult of Meddlingin Voideltu Ritari, yksi niistä tyypeistä, joidena elämäntehtävä on pitää nämä otukset teljettyinä Osny-porttien takana. Ettei Jumalainen Mania suorita Great Resetiä ja koko paska alkaisi alusta taas.

Blaablaa. Such destiny. Very mysteeri. Kuten The Cult Of Meddlingin sanonta menee: "Never stop the madness ja kohta vedetään taas".

Sen lisäksi, että olet velho, olet myös Hiekkahairatsastaja - harvinainen siunaus, joka on suotu aikaisemmin vain muutamalle New Lillluviassa syntyneelle haltialle. Osaat siis ratsastaa bulette-otuksen kyydissä ja kommunikoida niiden kanssa. Tavallaan, ainakin. Ne on aika saatanan tyhmiä otuksia, joten kommunkointi on aika liioiteltu termi. (mä annan sulle aika vapaat kädet, että mitä sä haluat ominaisuudellasi tehdä. Koita olla hirveästi innostumatta <3 )

Tehtäväsi:
- Olemme tekemässä sopimusta Pöytyän Jätehuoltokeisarin kanssa. Tämä on helvetin tärkeä homma.
- Matkusta siis Pöytyä-kaupungin edustalle ja kohtaa pahan So-El Saarisen rosvokopla - Måstbusters. Tämä kolmesta viiva kuudesta taistelijasta koostuva ryhmittymä on punaisen lohikäärmeen oma iskuryhmä. Se on vallannut jo Tsk'Menin pienen kreivikunnan ja etenee nyt kohti Pöytyää. Miksi juuri nyt? Mikä homma? Mitä ne haluaa?
- Operaatiomme Pöytyässä on vielä pahasti kesken ja saattaa päättyä väkivaltaisesti. Pidä huoli, ettei Måstbusters pääse kaupungin itäosaan tämän päivän aikana.
- Ota selvää mahdollisimman paljon tästä Måstbustersista. Mikään yksityiskohta ei ole liian mitätön. Tehtäväsi on raportoida takaisin ryhmän kohdattuasi. (siis srsly sää joudut kirjoittamaan mulle "raportin" KAIKESTA mitä sait selville Måstbustersista <3 Muista tehdä muistiinpanoja!)
- Älä tapa joukon jäseniä, jos suinkin mahdollista. He saattavat olla osa That Guy:n ennustuksia. Ainakin Måstbusters mainitaan niissä.
- Muuten saat kyllä kurmottaa niitä. Yritä olla aiheuttamatta kuolonuhreja. Älä kuale itte, hei.
- Huhutaan, että Måstbustersin yksi jäsen olisi Dinosaurussyntyisten sukua. Tämä Dinosaurussyntyinen pakeni Feywildiin kauan sitten, eikä hänestä tiedetä paljoa. VARO! Saman hahmon kerrotaan palvelevan pimeitä voimia ja olevan todella vaarallinen tapaus noin yleisesti.
- Tämän Dinosaurussyntyisen huhutaan myös olevan haltiasukua ja asustaneen joskus Pöytyällä, mutta nämä tiedot eivät ole ihan varmoja.
- Jos pystyt, houkuttele Dinosaurussyntyinen kanssasi kahdestaan New Lillluviaan. Älä päästä epäluotettaviksi arvioimiasi henkilöitä New Lillluviaan vaikka mikä olisi. Älä paljasta kulttimme salaisuuksia (jumalan nimi, kaupungin tarkka sijainti, kulttimme lopulliset tavoitteet) kuin pakon edessä.
- Sinulla on mukanasi Scroll of Teleport, jolla voit siirtää maksimissaan 9 (sinä ja 8 muuta) halukasta otusta haluamaasi paikkaan. Voit myös paeta hiekkahailla ja ratsastaa sillä auringonlaskuun. You do you.

- Sinulla on mukanasi kaksi Bulette-hirviötä. Voit ratsastaa niillä. Taistelun syttyessä DM kontrolloi näitä otuksia.
- Sä voit joko tapella Måstbustersia vastaan (jos pidät niitä vaarallisina tai kusipäisinä - tämä olisi aika kivaa), tai sitten johdattaa ne Pöytyän länsipuolen kasinolle, jos et jaksa tapella / liikaa ajateltavaa. Sitten voidaan vaan keskustella ja uhkapelata (tämäkin hyvä)
- Velholla on vähän hipareita ja huonohko Armor Class. Suosittelen castaamaan Mage Armorin itseesi ennen combattia. Se muuttaa Armor Classisi 15 -> 18. Lisäksi Mirror Imageen kannattaa tutustua.
- Sä voit valita omat spellisi! Mä laitoin sulle muutaman, mutta siis velhothan tietää kaikesta esim. kaiken. Jos haluat lisätä niitä, niin anna palaa! Ideaalitilanteessahan juuri sä valitsisit ne spellit, jotka sopii sun tulevaan suunnitelmaan. Wizard-classin spellit ainoastaan.
- Sun käytössä olevat spellslotit (eli kun heität vaikka ykköslevelin taian, niin sulta lähtee yksi spellslot jne jne) ovat:
1st Lvl [ ] [ ] [ ] [ ]
2nd Lvl [ ] [ ] [ ]
3rd Lvl [ ] [ ] [ ]
4th Lvl [ ] [ ]

Liitteenä haltiavelhon hahmolomake pdf-tiedostona, koska mikä ettei.
 

Liitteet

  • Vhe'gahn Opshun.pdf
    638,4 KB · kertaa luettu: 13

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
TL;DR - Saapuminen Pöytyään ja tapaaminen kaupungin ulkolaidalla haltiavelho Vhe'Ghan Opshunin kanssa. Lähes-väkivaltaa, jonka jälkeen suunnattiin The Lucky 8-kasinolle pelaamaan ja ryyppäämään. Osa hahmoista tunsi olonsa aika homoksi ja osa taas teki Isoja Ratkaisuja.

Hemmetti kun tulee työt aina kaiken tielle. Päivitystahti vähän vähemmän hektistä.
Mutta ei hätää! Maniat loistaa edelleen pimeässä ja eteenpäin mennään!

Aloitetaan nyt tämä huom siitä, että meininki oli aika homopainotteista tässä sessiossa. Siihen on ihan selityksensä, mutta onhan se silti vähän tymää ja lapsellista. Sori siitä.

Oli siis aika (paniikissa) luoda Pöytyän kaupunki. Onneksi Helsingin Herra oli tässä vaiheessa saapunut vieraaksi, joten oli mahdollista käydä muutaman pelaajan kanssa keskustelua (Ramadaba ja Liana olivat kotoisin Pöytyältä), että millainen paikka Pöytyä on.

Helsingin Herra - itse Vhe'Ghan Opshun - sai kunnian aloittaa, tehtävänään visioida läntinen puoli Pöytyästä.
"No sen nimi on West End ja siellä on paljon filosofeja, tiedettä ja estotonta homoilua. Sellainen antiikin Kreikka-tyylinen toogahomoilupaikka, siis"
Ai että kun on kiva toimia aikuisten kanssa. Käytiin lore-pohjainen keskustelu Lianan ja Vhe'Ghanin kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että West Endin vesi saa asukkaat siellä homoilemaan, mutta samalla teki heistä tosi fiksuja.

Vähän myöhemmin Ramadaban pelaaja (jätteidenkäsittelypäällikön tytär Pöytyältä tässä pelissä) - täysin tietämättömänä West Endistä ja sen homoilusta, joka oli keksitty 5 min aikaisemmin - laittaa viestiä, että: "Pöytyän pohjoinen kaupunginginosa on nimeltään The Straight Elf Compton"
Tämä oli merkki! Pöytyällä on homoilua lännessä ja italialaisvivahteisia raivoheterohaltioita pohjoisessa. Tästä tulee hyvä sessio!

Vhe'Ghan tuli siis uutena ja hänen tehtävä oli ottaa hitosti selvää pelaajista ja sen jälkeen haltiavelhon mahdoton tehtävä oli houkutella yksi pelaajista (dinosaurussyntyinen) satojen kilometrien päähän keskelle metsää. Yksikään DnD-pelaaja ei olisi niin tyhmä, että lähtisi vapaaehtoisesti kauas ystävistään ("Never split the party"). Eihän?

EIHÄN?

Tehtävän piti olla mahdoton, mutta koko Ryhmä oli iloinen nähdessään Vhe'Ghanin pelaajan taas keskuudessamme ja jakoikin hänelle melkein kaikki tiedot omista hahmoistaan, seikkailustaan ja kaikesta muustakin heti kättelyssä. Vhe'Ghanin pelaajan piti vain hymyillä nätisti ja tehdä muistiinpanoja.
Kappas! Nyt olikin saatu selville kaikki tarvittava ja oli metsähoukuttelun aika.

Jakso 17.1 - "I NEED TO SEE SOME PENISES!" (The song of Vhe'Ghan Opshun)

Päivä 12. Mukana: Liana Ippu-P, Vhe'Ghan Opshun, Ramadaba Dingthong, Måst ja Bud

Aamu sarasti ja selviytymistaitoinen sankariryhmämme heräsi leiristään noin puolen kilometrin päästä Pöytyää. Taas säästettiin selvää rahaa yöpymiskustannuksissa!
Ramadaba Dingthong ja Liana Ippu-P eivät olleet nukkuneet silmällistäkään, koska ryhmän peloton johtaja Måst oli kuorsannut läpi koko. Helvetin. Yön. Että vähän kireä tunnelma oli leirissä.
Nevarin DeBussy päätti säästää vielä toisen pitkän kuparirahan ja säntäsi heti aamutuimaan metsään hankkimaan itselleen luomu-murkinaa (Mahdollisesti Marc O'bumströmin kanssa, mutta tarina ei kerro). Muut Måstbusterit muistelivat kissan viimeksi metsästäneen syötäväksi kuutiollisen epäkuollutta ihmislihaa ja päätti suunnata mieluummin kaupunkiin aamupalalle, kiitos vain. Joku raja säästämisessäkin.

Måst kuunteli hämmästyneenä, kun rättiväsyneet Ramadaba ja Liana nurisivat, että olisivat mieluummin nukkuneet kotonaan, koska kuitenkin asuivat Pöytyällä.
"Siis hetkinen? Teillä on kämppä täällä Pöytyällä?", tiedustelivat barbaari Bud ja lohikäärmeissyntyinen Måst druidikaksikolta lihakset kipeinä metsässä vietetyn yön jäljiltä.

Sekä Liana, että Ramadaba myönsivät olevansa paikallisia. Liana sanoi olevansa vuokralla Itäpöytyän slummikortteleissa. Hänellä oli sellainen pieni itsemurhayksiön ja pienyrittäjän liiketilan sekarotukämppä, jossa druidi oli pyörittänyt "LIVE, LAUGH, DREAM!!!"-unientulkintaputiikkia ennen Kaneli-marsun traagista sairastumista.
Ramadaba Dingthong tyytyi vain toteamaan, että hänelläkin oli kaupungissa yksi huone käytettävissä.

Kuitenkin. Nyt Ryhmän edessä siinsi siis Pöytyä. Noin kahdeksan- viiva kymmenentuhannen asukkaan kaupunki - eräänlainen helmi Fehrweldin kuningaskunnan köyhän länsialueen laitamilla. Pöytyä oli kiva kesäkaupunki ja muutenkin hyvä paikka asua ja yrittää.

Pöytyän tunnisti helposti sen kolmesta maamerkistä:

1) Länsipuolella kaupunkia - siis siinä suunnassa, mistä Sankarimme kävivät Pöytyään - kohosi loputtoman korkeana torni, joka oli aivan selvästi mahtavan velhon torni. Mikään tavallinen rakennelma kun ei voisi kohota noin korkealle fysiikan lakien mukaan.
(DM HUOM! Toisin kuin muut magiankäyttäjät, velhot joutuivat opiskelemaan ja pänttäämään kymmeniä vuosia oppiakseen taikuuden salat. Kun on nähnyt uskomattoman paljon aikaa, vaivaa ja opiskeluajan deadline-hermoromahduksia taitojensa eteen, niin sitä taitoa myös mainostaa aivan helvetisti enemmän kuin muut ammattikunnat Tämä selittää myös velhojen mieltymyksen kaapuihin ja tunnistettaviin hattuihin).
Ramadaba ja Liana kertoivat pilviä halkovan tornin olevan Pasi Vain On Pään asuinpaikka. Pasi on kaupungin mahtavin velho, mutta ei ollut laskeutunut tornistaan pitkään, pitkään aikaan.

2) Kaupungin pohjoispuolella kohosi kukkulan päällä upea palatsi - Katydid Way Manor. Ramadaba kertoi avuliaasti rakennuksen olevan haltioiden kaupunginosan, Straight Elf Comptonin, kruunujalokivi ja ylpeyden aihe.

3) Pöytyän kaupunkia ympäröi puumuuri, joka vaikutti... olevan pöydistä tehty? Kummallisuudestaan huolimatta Pöytyää ympäröivä pöytäröykkiö vaikutti varsin pätevältä linnoitusratkaisulta.
Uteliaana turistina Måst riensi heti ihailemaan muuria ja huomasi kätevästi lähelle pykätyn kyltin, jossa luki: " PASI VAIN ON PÄÄ: "Argumentum ad hominem" Pöytäröykkiö kaupungin ympärille, sekatekniikka, 32 eTR (ennen TyyppiRyhmää). "

Pöytyän läheisempi grand-turismointi sai kuitenkin odottaa, sillä äkkiarvaamatta maasta ponnahti bulette, eli "maahai" näin maallikkotermein. Barbaari-Bud tunnisti otuksen välittömästi. Samanlainen perhana oli käynyt joskus kiima-aikanaan Tyyppiryhmän kimppuun ja traumatisoinut Mangogin perinpohjaisesti.
Koska toistohuumori on aina hauskaa ja aina hauskaa, ponnahti maan sisältä vielä toinenkin hai-otus ja sitten pani hai se maan tärisemään, tai jotain muuta haivitsailua. Onneksi kaikki edes tykkää toistohuumorista.
Lisäksi! Hyvä ihmetys! Toisen maahain selässä ratsasti sinikaapuinen muunsukupuolinen henkilö - solakka ja vaaleaihoinen haltia hulmuavine vaaleine hiuksineen! Olikohan se haitaksi?

Måstbusters huomasi olevansa Pöytyän pöytämuurin ja kahden maahain välissä. Kinkkinen tilanne. Toivottavasti tämä maahairatsastaja olisi mukava ja eri reilu hanu vailla taka-ajatuksia.

Budilla oli ollut vähän huono päivä. Kaikki Ryhmän jäsenet olivat olleet aamuäreitä ja muutenkin kiukkuisia. Papuja ei ollut missään ja Måst oli koko yön puhunut puoliunissaan jostain Rovaniemellisestä ja pitänyt porukkaa hereillä kuorsaamisellaan.
Aina välillä Bud huomasi muistelevansa kaiholla rakasta Tyyppiryhmäänsä. Uudet sankarit toki muistuttivat ratkaisuineen hämmentävän paljon vanhoja seikkailutovereita, mutta tällä kertaa vaikutti ilmassa olevan huomattavasti vähemmän laatikoita ja humalaista seksiä. Nostalgiakaan ei ollut enää sitä mitä ennen, huokasi barbaari masentuneena itsekseen.
Kun Bud näki tuntemattoman otuslauman lähestyvän aika haipakkaa heti aamutuimaan, meinasi tarmokas barbaari jopa hiukan lannistua. Mitä jos tämän päivän (mahdollisesti myöhemmin Ihmeellisesti Juhon dokumentoima ja kanonisoima) hai-tarina olisikin: "MÅSTBUSTERS - HAISTA KAAVITTU"? Oliko tänään se päivä, jolloin Bud palaisi loppuun?

Ei. Budin suurimmat ongelmat olivat pavut, tarpeeton väkivallankäyttö ja uhkapelaaminen - ei siis hai. Tämä oli ongelma, jonka barbaari osasi ratkaista. Bud teki nopean johtajaratkaisun ja pyrähti juoksuun kohti uutta tulokasta.
Barbaari ei ollut ihan varma, oliko maan sisästä haistellut androgyyni ystävä vai vihollinen. Hän ei ollut edes varma, että minkälainen genitaalisetti uudella tulokkaalla oli. Bud kuitenkin tiesi, ettei muutos ollut ikinä kiva juttu. Barbaarin primitiivireaktio oli lähes liikuttavan porilainen: "hämmentävässä tilanteessa ruimi ihan surutta turpaan, niin kyllä se siitä suttaantuu."
Liana aavisti Budin aikeet ja kiljaisi: "Budi perr-kele! Ei tapa! Paikka! Kun me kohdataan vieraita, niin ensin me Keskustellaan!", heittäytyen barbaarin reppuselkään, muttei saavuttanut mainittavasti tuloksia.

Se oli menoa sitten. Barbaari rynnisti eteenpäin druidireppu selässä heiluen nopeammin kuin muu ryhmä ehti reagoida.

Vhe'Ghan Opshun, The Cult Of Meddlingin Pöytyään lähettämä soturimaagi ja Maahairatsastaja, tarkasteli tilannetta. Hän näki Pöytyän kaupungin edessä ryhmän, joka vaikutti olevan saamansa kuvauksen mukainen Måstbusters - pahan punaisen So-El Saarinen-lohikäärmeen oma eliitti-iskujoukko.
Tämä Måstbusters oli noussut vasta muutama viikko sitten kuin tyhjästä terrorisoimaan läntistä Fehrweldiä, mutta herätti jo nyt kauhua pitkin kuningaskuntaa. Kuuleman mukaan tämä ryhmä ei koskaan kavahtanut väkivaltaa ja orjuutti jopa lapsia rahan- ja vallanhimonsa sokaisemina.

"Minä olen Måst. Tämän ryhmän johtaja. Oletko ystävä, vai vihollinen?", tiedusteli ääni Vhe-Ghan Opshunin päässä samaan aikaan kun Vhe'Ghanin Daisy-niminen hiekkahai ruimaisi hyökkäävää barbaaria lempeän varoittavasti turpaan.
"Olen ystävä", vastasi The Cult Of Meddlingin lähettämä velho takaisin telepaattisesti ja pohti mielessään, että kukahan näistä måstbusterseista olisi Pekan lapsi - Vhe'Ghanin kultin antaman tehtävän pääkohde, jonka viimeisin tiedossa oleva asuinpaikka oli Pöytyä? Sen selvittäminen olisi varmasti työn ja tuskan takana.

"Minä olen Liana Ippu Pekantytär ja olen Pöytyän asukas", julisti hiekkahain iskusta barbaarin selästä ilmaan lennähtänyt druidi kesken lentonsa ja laskeutui sen jälkeen sujuvasti jaloilleen ja hymyili ystävällisesti uudelle tulokkaalle maahain selässä.
Lianasta tuntui tosi kivalta, kun onnistui tuollaisissa pienissä jutuissa, kuten kasuaali esittäytyminen kesken ilmalennon ja tyylikäs laskeutuminen. Ehkä tämä muunsukupuolinen hiekkahairatsastaja osoittautuisi hyväksi ystäväksi ja veisi Lianan Suurta Tarinaa taas askeleen eteenpäin!

Seikkaileminen on kivaa!

Vhe'Ghan Opshun totesi, että sepäs oli helppoa. Tuntipalkalla kun tässä nyt kuitenkin oltiin, niin kai sitä voisi edes muutaman tunnin kellottaa työaikaakin. Velho kysäisi kasuaalisti Måstbustersin jäseniltä, jotka olivat suvainneet pitäytyä enemmästä väkivallasta, että huvittaisiko Ryhmää lähteä vaikka kasinolle, kun tässä kerran tuli törmättyä?

"Sinä velho?", tiedusteli barbaari-Bud kerättyään itsensä maasta.
"Joo", vastasi Vhe'Ghan-velho.
"Paranna minut", vaati barbaari uhkaavasti.
"Valitettavasti en osaa parannustaikoja, mutta voisin vaikka... ööö... lukea sun ajatukset?", ehdotti maahairatsastaja.
"Paska velho", totesi Bud ja vaati seuraavaksi velholta pirtelöä. Vhe'Ghan lupasi, että Pöytyällä oli pirtelöitä vaikka muille jakaa. Vaikkapa siellä kasinolla. Mennäänkös sinne?

Vhe'Ghan pysäköi maahainsa kaupungin ulkopuolelle ja aprikoi mielessään, että kannattaisi varmaan hieman tutustua tähän Ryhmään ennen toimintaan räjähtämistä. Oppisi tuntemaan vihollisensa ja saisi kerättyä tietoa tästä Måstbustersista, kuten taisteluvelhon tehtävänä oli. Taisteluhan tässä olisi edessä kuitenkin, sillä Vhe'Ghanin oli tarkoitus kaapata edellämainittu Pekan tytär ja kuljettaa Dinosaurussyntyinen Haka-metsään. Hän oli kuullut varmasta lähteestä, että Måstbustersin ryhmädynamiikka oli viimeaikoina parantunut, joten Ryhmä tuskin antaisi yhden jäsenensä tulla kaapatuksi ilman kostotoimenpiteitä.
Lisäksi yksikään olento ei valitettavasti ole niin tyhmä, että teleporttaisi ventovieraan kanssa kahdestaan keskelle metsää vapaaehtoisesti, joten tämä piti varmaan hoitaa väkivalloin. Vhe'Ghan päätti odottaa tilaisuuttaan kärsivällisesti. Hän kertoi Ryhmälle opiskelevansa objektipysyvyyttä ja olevansa siis eräänlainen tiedehenkilö, filosofi ja pirtelötietäjä velhouden lisäksi.

Sankarillinen Måstbusters tunsi välitöntä luottamusta tätä parratonta muunsukupuolista kohtaan ja päätti oitis lähteä pelaamaan uhkapelejä ja ryyppäämään rankasti tämän uuden ystävän kanssa. Olihan kello jo kaksitoista päivällä!
Siispä! Lucky 8-kasinolle läpi Pöytyän The West End-kaupunginosan, joka oli tunnettu tieteestä, filosofiasta ja ihan hillittömästä homoilusta. Pöytyän länsipuolen meininki oli siis lievästi sanottuna vapautunutta ja liberaalia. Kohta siellä mentiin varmaan jo koiran kanssa naimisiin, mutistiin muualla Pöytyässä paheksuen. (DM tahtoo tässä välissä kiittää Vierailevaa Tähteä West Endin tosi aikuismaisesta ja kreikkalaisteemaisesta rakentamisesta)

Måst hirnahteli ja virnuili West Endin homoviittauksille kuin parikymppinen ja seksuaalisesti vielä epävarma miehenalkulisko vain osasi. Homoilu oli miesten hommia. Tsihihi. Ramadaba Dingthong taasen naamioitui tunnistautumattomaksi vetämällä Budilta saadun paidan päänsä yli. Hän oli Straight Elf Comptonin kasvatti ja vähän vanhollinen näissä sukupuoliasioissa.
Bud mietti edelleen, että mitä muunsukupuolisella haltiavelholla oli housuissaan. Pipuli, vai piluli? Vhe'Ghan ilmoitti, että vastaukset kaikkiin kysymyksiin oli saatavilla, jos barbaari vain pelaisi korttinsa oikein.
Budilta meni tämä kasinovitsi vähän ohi. Enemmän harmitti se, ettei Lucky 8-kasinolla ollut sittenkään tarjolla pirtelöitä. Ihan kuin Vhe'Ghan olisi valehdellut Pöytyä-tietoudestaan, mutta kukaan ei vaivautunut tarkistamaan asiaa tarkemmin.
Haltiavelho vaikutti edelleen olevan eri reilu hanu ja tosi luotettava muunsukupuolinen noin muutenkin.

Måstbustersin, pelottomien Marsunpelastajien, tehdessä matkaa kohti kasinoa, tunnusti Liana muulle ryhmälle, että Kaneli-marsu oli kadonnut yön aikana johonkin. Silti mitään hätää ei varmaankaan ollut. Kyllä se varmaan siitä jotenkin suttautuisi omalla painollaan. Jos routa ajaa porsaat kotiin, niin varmaan jokin ajaa marsutkin takaisin, järkeili eläinrakas druidi.
Lisäksi Liana oli ihan varma, että Kaneli eli parasta elämäänsä juuri nyt jossain tosi kivassa paikassa. Oli jotenkin vaan sellainen fiilis. Tästä tulisi hyvä päivä!

Måst rykäisi ja tunnusti rehdisti Lianalle, että ottaen huomioon tähän asti kulutetun ajan, vaivan ja ihmishenkien määrän, niin oli luultavasti kohtuullista sanoa, että Måst ei aikonut jatkossa enää pistää tikkuakaan ristiin yhdenkään saatanan marsun eteen.
Liana sanoi ymmärtävänsä ja tunnusti, että oli jo itsekin aika kypsä tähän kaikkeen marsuiluun. Sen vuoksi Lianaa ei just nyt huvittanut ottaa selvää, että mihin vastapelastettu marsu oli oikein kadonnut. No. Eiköhän se siitä. Omalla painollaan sitten joskus.

Måst muisteli juuri päättynyttä kahden viikon marsunpelastusoperaatiota ja tunsi taas tekevänsä työtä, jolla on tarkoitus.

Kasinolla sankarimme ryyppäsivät ja uhkapelasivat kuten kahden viikon murhareissulta kotiutuneen poppoon kuuluikin. Valitettavasti he nauttivat silkan alkoholin tinttaamisen lomassa myös westendiläistä vettä - kohtalokas virhe Pöytyän länsipuolella vieraileville turisteille!
Pasi Vain On Pää-velhon tornin viereisestä kivestä pulpunneen lähteen vedellä kun oli monia sivuvaikutuksia. Toki sitä tuli huomattavasti älykkäämmäksi juotuaan tätä akveduktilla vesipisteisiin johdettua vettä, mutta samalla....

"Minä syön kalaa, mutten punaista lihaa", kertoi Vhe-Ghan Opshun juuri kun veden vaikutukset olivat potkimassa päälle.
"Entäs muna?", tivasi Bud edelleen sangen suoraan. Muunsukupuoliset hämmensivät simppeleihin asioihin tottunutta barbaaria pahemman kerran.
"Nyt on muuten ihan pakko nähdä ja saada peniksiä!", huusi lohikäärmeissyntyinen Måst, ryhmän varteenotettava johtaja, ja pinkaisi läheiseen bordelliin ilman lisäselityksiä. Homoiluksihan se sitten meni tämäkin seikkailu.
"Tissit. Tosi isot tissit", palindromoi neiti Ramadaba Dingthong ja seurasi päättäväisesti johtajaansa samaiseen bordelliin. Myös tämä meni homoiluksi, mutta Straight Elf Comptonin miesten kirjoittamattomien sääntöjen mukaan se oli ihan OK, koska naisen kanssa touhuilu pimeässä peiton alla Urheiluravensburgerin jälkeen oli ihan normaalia hommaa.

Kaksikko lupasi tavata muut Måstbustersin jäsenet parin tunnin päästä kaupungin länsiportilla ja poistui läheiseen "Kerran Armeijassa"-bordelliin, jossa oli aika liberaali suhtautuminen kaikkeen, kuten West Endissä noin muutenkin.

The Cult of Meddlingin lähettämä taisteluvelho Vhe-Ghan Opshun oli monia asioita, muttei valitettavasti se kanootin sosiaalisin muumi. Hän ei ollut juonut westendiläistä vettä (koska oli lukenut turistioppaansa), mutta luki tilanteen täysin väärin ja luuli, että menossa oli tehdään-spontaanisti-asioita -hetki ja päätti kokeilla muunsukupuolisella hepillä jäätä.
"Kuule. Teleporttaisitko mun kanssa viidensadan kilometrin päähän keskelle metsää? Mulla olisi... ööö... marsunruokintaprototyyppi kehitteillä ja tahtoisin näyttää sitä sulle. Miten olisi?", tiedusteli ventovieras ihminen druidi Liana Ippu-P:ltä.

Marsun selviytymistaidoilla varustettu Liana hyväksyi tarjouksen oitis. Tässä oli pari tuntia luppoaikaa ja uhkapelaaminen alkoi jo vähän tympiä druidia, eikä homoilukaan himottunut. Lisäksi tämä Vhe'Ghan Opshun vaikutti tosi kivalta tyypiltä. Vieraan ihmisen kanssa matkustaminen keskelle metsää tuntui ihan kivalta idealta.
"Kerranhan tässä vain eletään!", hihkaisi druidi ja teleporttasi ilomielin kultistivelhon kanssa kauas, kauas pois muun ryhmän avun ulottumattomiin.

Bud, Måstbustersin varsinainen johtaja, huomasi jääneensä kasinolle vailla ystäviä ja vailla pirtelöä. Kaikilla muilla oli menossa joku kiva sivutapahtuma homoilun, tai metsäsamoilun merkeissä. Budilla oli vain voimakas laskuhumala, eikä vieläkään papuja.
Barbaari asetteli itsensä hitaasti ikäänkuin sykkyrälle kasinon pöydän alle. Hän muisteli vanhempiaan, jotka olisivat toivoneet itselleen tyttölasta ja salli yksittäisen kyyneleen vierähtää poskelle. Sitten Bud antoi sen itkun ihan vaan tulla. Valtoimenaan ja pidäkkeittä.

The Lucky 8-kasinon päivävuoron työntekijät kuulivat lohduttoman nyyhkytyksen ja näkivät umpihumalaisen ja lähes kaksimetrisen lihaskimpun itkevän pöydän alla sikiöasennossa pinkki tutti suussa.

Måstbusters oli saapunut Pöytyälle.
 

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
TL;DR - Druidi teleporttaa metsään ja uhrautuu kuin valkoinen lihaasyövä heteromies. Måstbusters etsii druidia hetken ja päättää sitten mennä nukkumaan Ramadaban kartanoon. Liana Ippu-P:n taustatarina selkeytyy (?) ja druiditar tapaa Kaikki Jumalat. Neuvottelua.

JAKSO 17.2 - "PAPULIINA PEKANTYTÄR"

Päivät 12-15 Mukana: Vhe'Ghan Opshun, Papuliina Pekantytär, Måst, Jimmy, Ramadaba Dingthong, Nevarin DeBussy

Eli siis. Olemme edelleen siinä samassa pelisessiossa kuin tuo 17.1. Hahmot olivat kasinolla ja perseilivät yleisesti ympäriinsä. Osa lähti homoilemaan ja muut touhusivat omia juttujaan.

Pidettiin lyhyt tupakkatauko oikeassa elämässä (DM'n hermot vaativat sinistä Chessua aina välillä) ja sen jälkeen pelaajien oli tarkoitus nopeasti kuvailla, että mitä sitten oikein tarkalleen ottaen tehtäisiin.
"Kun palaamme, kuvailkaa hahmonne toimia seuraavan puolen tunnin aikana. Sen jälkeen tapaatte kaupunginmuurin ulkopuolella"

Odotuksissa oli, että väki kuvailee tarpeettoman yksityiskohtaisesti homoiluaan (Ramadaban ja Måstin kohdalla se jopa tapahtui - varsinkin Måst innostui runoilemaan kuin Ruuneperi) ja kenties pelaa vielä hieman kasinolla tms. Sen jälkeen tavataan kaupungin ulkopuolella ja Vhe'Ghan pääsee vihdoinkin myllyttämään. FULL MAYHEM!

No. Ei. Ei se mennyt niin. Tietenkään. Toki Full Mayhem sentään onnistui, että there's that.

Kun tuli Lianan aika kertoa omat tekemisensä, niin iloinen happy-go-lucky -druidi ilmoitti, että: "Mä lähden tuon Vhe'Ghanin kanssa käymään siellä metsässä"
"... sä teet mitä?", kysyivät Kaikki Jumalat hämmentyneenä.
"No käyn nopeasti siellä metsässä kun en jaksa nyt mitään homoiluakaan"
"AHA! NO EI SITTEN MITÄÄN", totesivat Kaikki Jumalat todella, todella rauhallisesti ja aloittivat raivoisan improvisoinnin lennosta. "Teleporttaat siis VIIDENSADAN KILOMETRIN PÄÄHÄN YSTÄVISTÄSI ja huomaat tuijottavasi vähintään kymmentä mithril-teräistä keihästä siltä terävältä puolelta...."

Lienee soveliasta sanoa, että DM ei oikeasti ollut uskonut edes session alussa, että Vhe'Ghan Opshun saisi druidittaren tunnistettua, saati sitten houkuteltua tätä metsään, koska "never split the party" on roolipelaamisen peruskauraa.
Vielä vähemmän uskoa tähän metsäjuttuun oli siinä vaiheessa, kun sessio oli jo hiipimässä kohti loppua. Tarkoitus oli saada pieni hiekkahai-combat Ryhmän ja Vhe'Ghanin välillä ja sitten lopettaa johonkin epämääräiseen vihjaukseen The Cult Of Meddlingistä, tai jotain.

Seurasi aika intensiivinen kuvaus Lianan Viimeisistä Hetkistä Uhrialttarilla. Kaikille tuli vähän paha mieli (paitsi Helsingin Herra oli vieläkin aikasta ylpeä omista saavutuksistaan - tehtävä oli suoritettu aivan täydellisesti!), kun he huomasivat avuttomia kuuntelevansa kuinka yhtä avuton ja erittäin tehokkaasti paketoitu druiditar makasi uhrialttarilla.
Ei saatana. Kuoliko seuraavaksi Liana Ippu-P? Se tyyppi, jonka DM oli valinnut Seuraavaksi Päähahmoksi, kun Jimmy Nukem oli hakattu hylkeen toimesta hengiltä aikaisemmin?

Kun DM yritti kysyä Vhe'Ghanilta, että: "Mitä sinä teet tällä hetkellä?" ihan vain, jos KENTIES HALTIAMAAGILLA OLISI PAHA MIELI JA SE TAHTOISI YRITTÄÄ PELASTAA LIANAN, niin kaveri kertoi näyttävänsä varovaisesti peukkua yleisöstä.
Edelleen - tehtiin mitä piti.

Nevarin DeBussyn hahmo muuten tuli myöhässä sessioon. Hän oli vitsaillut, että alkusessio menee kuitenkin sontaa jauhaessa ja Nevarin saapuu paikalle sitten kun Ryhmä on juuri tappamassa Helsingin Herran hahmoa (ei muuten kaukana todellisuudesta!).
Juuri kun Liana makasi uhrialttarilla, niin Nevarin asteli paikalle ja kysyi: "No. Olenko missannut jotain tärkeää?"

Oli aika helppo sanoa, että tässä vaiheessa druidipelaajan kasvoille oli hiipimässä Paha Mieli. Se ei ollut hyvä juttu. Varsinkin kuin Liana Ippu-P:n pelaaja sattui olemaan DM:n vaimo. Pelinjohtajan mottona oli ollut jo viimeiset kymmenen vuotta erään tamperelaisen yökerhon vessapaperitelineeseen tussilla bommattu tagi: "TOTTELE VAIMOA!".
Happy wife, happy life.

Okei. Eli Lianaa ei voi uhrata. Siispä! Aika pyytää lasta pukeutumaan Tigeristä hommattuun keijukaislohikäärmepukuun ja ilmestyä paikalle Pelastavana Hahmona. Lapsen kaveri tahtoi myös pukeutua, joten paikalle druidia pelastamaan saapuivat Halinalle ja Pinkki Lohikäärme. Oikeastaan koko kampanjan huomioonottaen tämä ei edes ollut mitenkään erityisen outoa.
Obsidiaanitikarin laskeutuminen kurkulle kesti joku kymmenen minuuttia, kun DM, lapsi ja muut pöydässä yrittivät villisti improvisoida tietään ulos tästä tarinallisesta säkistä, johon olivat itsensä onnistuneet jumittamaan.

Siispä. Liana pelastettiin ja seuraavaksi oli aika pyörittää noin viikkoa myöhemmin Yksityissessio pelkästään Liana Ipun / Papuliinan kanssa (Ituhippiina oli siis ykköskampanjassa ollut vaimon hahmo - ärsyttävä ja mikromanageroiva druidi, jonka go-to -liike oli muuttua plesiosaurukseksi. Aina.).
Vaimoa pyöritettiin pitkin luolastoa ja samalla kuumeisesti improvisoitiin mitä tahansa keinoa herättää hahmo takaisin eloon.

Spoilataan sen verran, että Papuliina selvisi luolastosta ja pääsi käymään Salaisia Neuvotteluja Kaikkien Jumalien Kanssa. Näissä neuvotteluissa sovittiin uudet säännöt hahmolle ja lisäksi annettiin Sangen Hauska, Salainen Ja Vittumainen Tehtävä druidille, joka halusi sielunsa takaisin.

Kaikki Jumalat olivat armottomia, mutta reiluja (Feywildin vanha sanonta)


Kuten todettua, The Cult of Meddlingin taistelumaagi, Vhe'Ghan Opshun onnistui ovelissa ja salatuissa tavoitteissaan yli kaikkien odotusten. Kuka olisi arvannut, ettei yksikään druidi voi vastustaa viatonta "haluaisitko lähteä kanssani metsään?"-kysymystä?

Liana Ippu-P, osa-aikainen marsunomistaja ja sieluton jumalansa astia, tarttui ventovierasta muunsukupuolista kädestä ja teleporttasi kauas pois Haka-metsään. Myöhemmin asiaa läpikäydessä Liana oli itsekin sitä mieltä, että se saattoi olla vähän tymästi tehty, mutta näillä mentiin. Tärkeintä oli tekemisen meininki.
Samassa asioiden läpikäyntipalaverissa Liana olisi ollut valmis myöntämään myös, että hän luuli Vhe'Ghanin funktion tässä maailmassa olevan vain edistää druidin tarinaa. Sillai kivalla tavalla.
Liana olisi kysyttäessä ollut täysin varma, että pikainen vierailu Haka-metsään paljastaisi vaikka ja mitä jännittävää, eikä oikeastaan teknisesti olisi ollut edes väärässä, sillä voi pojat, tytöt ja muunsukupuoliset kuinka Vhe'Ghan totisesti edistikin sitä tarinaa!

Vaikka mitä kivaa paljastui! Eikä tarvinnut edes homoilla!

Kun viinistä, viskistä ja yleisestä kansalaisluottamuksesta The Lucky 8-kasinolla humaltunut Liana avasi silmänsä teleportin jälkeen, huomasi hän monia kivoja pieniä yksityiskohtia:

- Liana huomasi menneensä metsään nyt (ja takuulla yllättyi). Puita oli aivan helvetisti kaikkialla ja ne olivat mahdottoman korkeita - niin korkeita, ettei auringonvalo yltänyt puiden lomasta edes lähelle maata. Puut olivat vanhoja ja suorastaan valtavia. Osaan puita oli rakennettu hulppeita asumuksia ja jopa pienimuotoisia valtateitä kulki puusta toiseen. Tämä oli Syvää Ikimetsää. Tämä oli sitä osaa Haka-metsää, missä ei jokahahmonoikeuksia tunnettu, eikä sienestäjiä näkynyt. Ei kuku käki, ei laulavi leivo, ei runoile Leino.
- Lianan hetkellinen ystävä ja potentiaalinen marsuruokinta-asiantuntija Vhe'Ghan Opshun otti heti teleportin jälkeen rivakasti pari askelta sivuun ja totesi ylpeänä: "Toin teille dinosaurussyntyisen!"
- Noin kymmenisen haltiasoturia terävine keihäineen piiritti hämmentyneen Lianan ja päätyi sitomaan puolihaltiadruidin ikäänkuin nippuun.
- Tämä humalainen nippu raahattiin nopeasti obsidiaanista rakennetulle alttarille. Alttarin vieressä oli valtava, taivaita halkovia puitakin suurempi obsidiaaniportti, josta erottuivat kirjaimet "OSNY". Liana huomasi myös tuijottavansa häijyn terävää obsidianitikaria. Tikaria, joka sohi sillee ärsyttävästi suoraan kohti avuttomaksi paketoitua druidia.

"Oi sekaantumisen ja mikromanageroinnin jumala. Hän, joka on Aina Väsy ja rakastaa naarmuttomia lattioita. Kuule rukouksemme ja hyväksy vaatimaton uhrimme", messusi vanhempi haltiaherrasmies edellämainittu sohimistikari kädessään.
"Sinä Plesiosaurus, joka olet Kohtuullinen Kuin Kokoomus ja Vaatimaton Kuin Vegaani! Vastaa kutsuumme! Rauhoita Uusi Jumala ja mikromanageroi kohtalomme taas oikealle uralle!"

Liana oli sidottu ja suukapuloitu, mutta protestoi silti villisti. Ei tässä nyt ollut aikaa tulla uhratuksi, kun juuri vasta oli Kanelikin taas löytynyt! Mitä helvettiä nyt, hei?! Uudet sakit!

Uhrimenoja seuraavan yleisömeren keskellä tilannetta seurannut Vhe'Ghan Opshun sai hetkeksi katsekontaktin Lianaan ja näytti varovaisen optimistisesti peukkua. Vhe'Ghan oli tyytyväinen, sillä kaikki oli mennyt suunnitelmien mukaan.
Toki taistelumaagi oli tainnut jo rytäkässä unohtaa, että "suunnitelman mukaan" tarkoitti tämän pienen druidin uhraamista alttarilla, mutta... no. Uhrauksia oli välillä pakko tehdä edistyksen eteen (ja siksi Kokoomus).

Liana väisteli Sohimistikaria ja kuunteli haltiamiehen messuamista epätoivon tunteen levitessä yhä syvemmälle. Tässäkö tämä sitten oli? Loppuiko Lianan taru Messualueelle näin koruttomasti?
Oi, pääsisipä Liana vielä vapaaksi ja mahdollisesti puukottamaan Vhe'Ghan Opshunia lempeänhellästi naamaan kun maagi sitä vähiten.... hetkinen. Mitä haltiamies oli juuri sanonut?

"... ja hyväksy uhrilahjamme! Tämä arvoton olento, Papuliina Pekantytär, on Dinosaurussyntyisten verta ja sinun sisaruksesi! Tämä uhri herättäkööt sinut Väsyn tilasta ja tuokoot sinut Uusien Jumalien Keulimisenestoksi!"

Ei jumalauta. Ituhippiina. Aina senkin piti puuttua kaikkeen, huokasi suukapuloitu Liana Ippu, eli oikealta nimeltään Papuliina Pekantytär. Jopa väitetyn kuolemansa jälkeen tämä wannabe-vegaani Ituhippiina löysi tavan varastaa kaiken huomion Papuliinan elämän Tärkeimmillä Hetkillä.

Papuliina ei muistanut sisarestaan paljoa, sillä siskokset joutuivat erilleen jo nuorina. Katkerana Papu muisteli Itiksen olleen kuitenkin aina Myrkkymuratti-äidin suosikkilapsi ja koko Murattilan asukkaiston lellimä. Ei riittänyt, että Itis sai aina kaikki Kivat Asiat ja pikkusiskolle jäi vain Käytetyt Rytkyt. Nyt Ituhippiina tuli sitten vielä maksamaan Papuliinan hengen. Himputti sitäkin tyyppiä. Paskiainen.

Sahalaitaisen tikarin terä oli jo lähes Papuliinan kurkulla ja druidi koki olevansa keskellä yhtä Juhoisan Mantereen pahimmista laskuhumalamorkkiksista. Päätä jyskytti viinan ja teleporttaamisen jäljiltä ja druidin kurkussa maistui pelko, oksennuksen alku ja karvas pettymys.
Oliko ihan pakko lähteä jonkun blondin haltiavelhon mukaan? Olisikohan Måstbustersilla vielä aikaa rynnätä keskelle metsää pelastamaan Papu? Miksi juuri minä?

Mihinköhän helvettiin muuten Kaneli oli kadonnut?

Druidin kieltämättä hyvät kysymykset jäivät kuitenkin vaille vastausta. Oli kuin universumia ei olisi kiinnostanut.

Tämä vaikutti olevan Kaiken Loppu.

Hän sulki silmänsä ja jäi epätoivoisen toiveikkaana odottamaan parhaiden ystäviensä, Måstbustersin sosiopaattien, ilmestymistä paikalle. Kyllä se siitä, lohdutti itseään sidottu ja suukapuloitu uhrilahja nimeltään Papuliina Pekantytär. Ystävät eivät hylkää minua ikinä.

*****************

Samaan aikaan toisaalla Måst ja Ramadaba Dingthong olivat saaneet reipashenkisen homoilunsa "Kerran Armeijassa"-bordellissa hoidettua (luojan kiitos ilman tarkempia tähän tallennettavia yksityiskohtia, DM Huom) ja suuntasivat kohti Pöytyän länsiporttia, jossa Måstbusters oli luvannut kokoontua vaihtamaan kuulumisia muutaman tunnin luppoajan jälkeen.
Länsiportin liepeiltä kaksikko löysi niin Nevarin DeBussyn, joka oli saanut metsästysretkensä suoritettua kuin Bud-barbaarinkin, joka oli taas hetkeksi saanut henkisen hajoilunsa kuriin.

"Mitä mä missasin?", tiedusteli Nevarin ystäviltään uteliaana. Hän oli oppinut nopeasti, että Måstbustersin seurassa sattui ja tapahtui keskimääräistä enemmän. Siis jopa keskimääräisesti enemmän kuin turripuvussa kissaa larpanneelle ihmiselle oli tapahtunut Juhaisan Mantereen Voe Vihtu-saarella seikkaillessaan ja se oli muuten aika paljon se.

"No siis me tavattiin maahailla ratsastanut haltiavelho, vedettiin kännit, uhkapelattiin ja sitten vähän homoiltiin", totesi Måst kasuaalisti pyyhkien leukaansa. "Ja nyt Lianaa ja sitä uutta velhokaveria ei näy missään"
"Ne kuulemma lähtivät käymään Haka-metsässä", infosi Bud hamuten vaaleanpunaista lohtututtiaan, joka riippui nahkanyöristä barbaarin kaulalla. "Olisi pitänyt ruimia sitä uutta tyyppiä suorilta turpaan. Se oli paska velho."

Lojaali Måstbusters päätteli tämän katoamistempun olevan hieman huolestuttavaa laatua. Siksi he viettivät kokonaiset viisi tuntia etsien ystäväänsä pitkin Pöytyää. Puolihaltiadruidia kuitenkaan ei näkynyt missään.
Lisäksi kukaan ei valitettavasti muistanut enää Lianan unientulkintayrityksen nimeä, joten druidittaren mökkiä Itäpöytyästä ei sitten koskaan oikein löytynyt. Pöytyän Elukka-kaupan lemmikkieläinmyyjä muisti kyllä nähneensä edellämainitun druidin noin kuukausi sitten, kun hän oli käynyt ostamassa itselleen lemmikkimarsun, mutta tuoreempia jälkiä ei löytynyt.

Måst koki jälleen yhden eksistentiaalisen kriisihetken tajutessaan Kanelin olevan myös Lianalle vielä kohtuullisen uusi tuttavuus. Osallistu Seikkailuun Jolla On Tarkoitus!

Druidia ei sisukkaista etsintäyrityksistä huolimatta löytynyt. Kun Ramadaba mainitsi ohimennen asuvansa Straight Elf Comptonin kukkulalle rakennetussa hulppeassa The Katydid Way Manorissa, päätti Måstbusters suunnata heti ja välittömästi kartanoon. Ihan jo siksikin, että tässä oli koko päivä ryypätty ja yö etsitty harhailevaa druidia ja väsy uhkasi hiipiä sialuun asti. Toisekseen siksi, että majatalossa nukkuminen ja ruokailu maksoi ihan selvää rahaa.

Lianaton Måstbusters päätti viettää seuraavat kolme päivää Ramadaban kartanossa vetäen happea. Marsunpelastaminen oli käynyt voimille ja ajatus siitä, että seuraavaksi pitäisi pelastaa marsun omistaja, tuntui kohtuullisen uuvuttavalta.

********

Obsidiaanitikari kosketti Papuliinan kurkkua kuin hidastettuna ja nirhaumasta alkoi välittömästi tihkua verta. Aika tuntui lähes pysähtyneen, mutta sidotun uhrin kohtalo tuntui silti vääjäämättömältä. Kualema.
Druidi uskoi Kohtalon Hetkensä tulleen ja sekös vähän harmitti. Vielä niin paljon oli jäänyt kokematta ja tekemättä! Kaneli oli taas kadonnut, sielu oli vieläkin HessuRessun hallussa ja laskuhumalakin painoi päälle kovempaa kuin koskaan ennen. Papuliinaa ei lohduttanut edes haltiamiehen lupaukset, jonka mukaan Ituhippiina nousisi jumalaksi Juhoisalla mantereella tämän uhrauksen ansiosta. Itis bullshit.

Mutta! Äkkiarvaamatta keskelle Haka-metsän syvintä metsikköä tulvahti kaikkialta vaaleanpunaista valoa. Uhrimenoihin kerääntyneet hahmot katsoivat hämmästyneenä, kun pinkistä portaalista pörhelsivät pihalle vaaleanpunainen lohikäärme ja... ilmeisesti jonkinlainen Halinalle.

Halinalle? Olivatko Kaikki Jumalat vihdoin saaneet totaalisen hermoromahduksen? Olivatko Osny-portit murtuneet ja Kaikenpeittävä Mania vihdoin ottanut koko Juhoisan Mantereen valtaansa?

Vastauksia kysymyksiin ei tarjottu, mutta ratkaisuja ongelmiin senkin edestä! Lohikäärme ja Halinalle retuuttivat sidotun druidin nopeasti portaaliin ja lopettivat mokoman uhriutumisen heti alkuunsa haltiakultin protestoinnista huolimatta.
Petollinen Vhe'Ghan Opshun ehti ennen druidin portalisoitumista vilkuttaa kivasti ja nyökätä tälle tietävästi. "Kaikki meni juuri niin kuin suunnittelinkin", tuntui velhon nyökkäys kertovan.

Uhrialttari Haka-metsässä oli taas tyhjä ja Osny-portti Suuressa Vaarassa. Sidottua druidia jäivät kaipaamaan metsäaukiollinen haltiakultisteja ja edelleen Aina Väsy melkein-jumala Ituhippiina-sisko.

*****

Papuliina huomasi olevansa synkässä metsässä, jossa tuoksui oudolta ja samalla tutulta. Tämä vaikutti vaaralliselta paikalta, pohti druidi ja huomasi olevansa jonkinlaisen valtavan olennon pesässä. Pinkki lohikäärme (joka kertoi nimekseen "Maksikkamaito") oli vapauttanut druidin kahleistaan ja kertoi tämän olevan turvallinen paikka levätä. Halinallea ei näkynyt enää missään. Selityksiä ei tarjottu.
Jo kahdesti päivän aikana teleportannut Papuliina antoi laskuhumalan ja adrenaliinin kehosta poistumisen tuoman väsymyksen vyöryä ylitseen. Entinen Liana Ippu-P oksensi sulokkaasti vähän joka suuntaan ja sammui keskelle eilisen lounaansa uutta olomuotoa.

Druidin viimeinen ajatus ennen Väsyä oli: "Ai niin. Mähän olisin voinut muuttua eläimeksi ja paeta kahleistani. Saatana."

*****

Papuliina huomasi olevansa maanalaisessa rakennuksessa. Hän taisteli, kurmootti ja nokkeloi tietään läpi ansojen, ovien ja hirviömäisten vastustajien kuin hurmoksessa. "Shillälailla", murahti lähes varmalta kuolemalta pelastunut druidi ja Meni Eteenpäin. Lopulta Papuliina saapui ylös johtaville portaille. Tarkistettuaan portaat noin seitsemän kertaa ansojen varalta, kipusi druidi varo-varo-vasti ylöspäin.
Hän huomasi olevansa valkoisessa, lähes loputtomassa huoneessa. Huoneen keskellä oli ruskeilla jaloilla seisova pöytä. Pöydän päälliosa kiilteli maidonvalkoisena ja siinä lepäsi Juhoisan Mantereen kartta.

Pöydän ääressä istui noin 37-vuotias parrakas ja pahasti kaljuuntuva miesoletettu. Miehellä oli silmälasit ja niin valtavat silmäpussit, että niissä olisi voinut kantaa vaikka ostokset kotiin.

"Se olet aina ollut sinä", hymisi huonoryhtinen ja hermostuneesti heiluva mies Papuliinan lähestyessä pöytää.

Tämän oudon ilmestyksen suusta tuleva ääni kuulosti samanaikaisesti sadalta eri hahmolta. Se oli Ville Viikinki, Myrkkymuratti ja Rurupappa. Sen äänessä oli HessuRessun sointi ja Päivänsäteen kimitys. Ääni oli Orjakannella riutuvien lasten ääni ja se kuulosti ärsyttävästi vähän myös Vincentiltä.
Ääni kuulosti pahasti siltä, että kuvitteli tietävänsä asiat paremmin kuin muut ja sekös vitutti Papuliinaa oikein urakalla.

Oudon ilmestyksen kasvot vaikuttivat myös kummallisilta. Papuliina tunnisti kasvoissa oman isänsä, Xtran ja jopa Kaneli-marsun piirteitä. Ilmestys oli samaan aikaan yksisilmäinen Kapteeni Joensuu kuin myös mahtava So-El Saarinen.
Sen silmät näyttivät yhtenä hetkenä Sarsu Parsun toiveikkailta silmiltä ja seuraavaksi Papuliina huomasi tuijottavansa maahain silmiä. Kaikki vaikutti kovin tutulta.

Oli kuin koko Papuliinan elämä olisi vilissyt silmien edessä. Hämmentävää kyllä, druidi ei kuullut tai nähnyt ilmestyksessä Budia, Måstia, Ramadabaa, Harri Hyljettä, Vhe'Ghan Opshunia, Nevarin DeBussyä, Jimmyä, tai Marc O'Bumströmiä. Hahmo kieltämättä kuulosti välillä vähän Ridgeltä, mutta samalla ei ollenkaan.

"Miksi olet täällä? Miksei sinulle kelpaa mikään? Mitä. Sinä. Haluat?", tiedusteli miesoletetusta kumpuava ääni, jonka puhetavassa oli kaikuja niin Gaylordin homojättiläisten puheenparresta kuin Fehrweldin kauppiaiden murteesta. Ääni tuntui tulevan samaan aikaan Feywildistä, Liikkuvilta Saarisilta ja Myrskyrikon Saarelta. Se oli Kohtalon ääni.

"Haluan vain saada ystäviä, kirmata Kanelin kanssa vapaana niityllä, saada sieluni takaisin ja surmata pahat lohikäärmeet! Haluan tehdä hyvää!", vastasi druidi välittömästi, mielestään vilpittömästi ja kaiken tähän asti tekemänsä perusteella väärin.

"Ei. Sinut nimettiin Essexin Ystäväksi ja silti jätit koko kylän kuolemaan vailla tunnontuskia. Sait Kanelin takaisin ja seuraavaksi hukkasit sen taas. Myit sielusi suutuspäissäsi Muinaiselle Jumalalle oman etusi nimissä. Olet tappanut ja orjuuttanut ihmisiä omasta vapaasta tahdostasi Punaisen Lohikäärmeen nimeen. Sanoit haluavasi pelastaa lapsia, mutta päädyitkin orjuuttamaan ja kaltoinkohtelemaan niitä", saarnasi ääni ärsyttävästi ja setämäisesti ("Mansplaining" tulee muuten sanoista "Man Explaining" - Dm Huom kaikille naispuolisille tarinasta nauttiville).

Äänessä kuului samanaikaisesti susien ulvontaa, metsän huminaa, laineiden liplatusta ja bordellien lätinää. Kuulosti siltä kuin miehet olisivat ratsastaneet jossain, missä lampaiden oli aika hankala laiduntaa. Ääni oli koko Universumin ääni.
Papuliina oli vihdoin saanut sen, mitä oli jo pienestä pitäen halunnut - koko Universumin jakamattoman huomion.

"Minä voin muuttua! Haluan elää! Haluan sieluni takaisin!", parahti puolihaltiadruidi neuvottelualttiina ja täysin tilannesokeana.

Kuului pitkä uloshengityksen ääni, kuin Kaikki Jumalat olisivat huokaisseet raskaasti. Pöydän ääressä oleva hahmo avasi yhden Kirjoistaan ja ravisti kädessään olevia Kohtalon Noppia. Pöydän takana pönöttävä ja hermostuneesti liikahteleva Hahmo nautti Aivan Liikaa Kahvia ja selasi Kosmisia Muistiinpanojaan.

"Kuinka haluaisit tehdä tämän?", tiedusteli Pöydän takana oleskellut silmäpussieläin Papuliina Pekantyttäreltä - druidilta, josta oli lähes tullut Jumalten Ääni ja Opettavainen Uhrilahja. Olennon kädessä oli Kohtalon Noppa ja oli selvää, että sen silmäluku ratkaisisi paljon.

Oli aika suorittaa Neuvotteluja.
 

redpecka

Jäsen
Ai tuon Liana Ippu-P:een oikea nimi ei sitten ollutkaan Laina-Peppu-Ii vaan joku papuliinapunapekantytär. Höh. Sääliksi käy joka tapauksessa kun joutuu sätkimään jossain Haka-metsän keskiympyrässä hirveessä darrassa teleporttauksen jäljiltä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös