Satu kävi kuitenkin Turkissa lomareissulla, mutta tyttö ei päässyt messiin, kun olisi maksanut liikaa. Silti tyttö ei pääse Apassionataan, koska "Satu joutuisi ostamaan lipun itselleenkin", jolloin reissu olisi liian kallis. Meikä on tottunut operoimaan haastavassa taloustilanteessa noin kympillä päivässä. Eipä tule lähdetyksi Turkkiin, kun luo katseen pankkitilin numeroihin. Vaan eipähän ole myöskään maksuhäiriömerkintöjä tms, kun on malttanut särpiä kauraryynejä, kahvia ja makaryyniä tarpeeksi ahneesti. Melko falski kajahdus on Satun ulinassa.
Niinpä. Minulle jää sivumennen vähemmän rahaa kuukaudessa käyttöön kuin Sadulla, koska en saa mitään satojen eurojen lisätukia mistään. Vuokrakin suurin piirtein sama kuin Sadulla, ja samat sähköt, puhelimet ja netit menevät minullakin. Lasta ei ole elätettävänä, mutta kahteen lemmikkieläimeen menee melkoisesti rahaa, pelkkiin eläinlääkärikuluihinkin tänä vuonna toista tonnia, joten eiköhän se yhtä lasta vastaa.
Näillä rahoilla, siis vähemmällä kuin Sadun "köyhyysloukussa" on jäänyt kuitenkin jotain säästöönkin, en tingi normaaleista kauppa- ja ruokaostoksista ja olen ehtinyt tänä vuonna kolme kertaa ulkomaanlomalle Itävaltaan, Müncheniin ja Prahaan. Toki nämä reissut ovat olleet muutaman päivän kaupunkilomia Eurooppaan ja yleensä halpalennoilla, mutta ei mikään estä Satuakaan buukkaamasta halpalentoa itselleen ja kenties jopa tyttärelleen, jollei hän pitäisi tytärtä riippakivenä jonka voi jättää kotiin kun lähtee itse Turkkiin.
Vaikkapa airBalticin lennoilla pääsee tarjouksella Helsingistä Riikaan muutamalla kympillä ja Riiasta jatkoyhteyksinä miltei mihin päin Eurooppaa tahansa. Wizzairin koneilla pääsee idylliseen Puolan Gdanskiin. Ihan tämän hetken esimerkkihintana marraskuun puolivälissä pääsisi 60 eurolla per henki menopaluuna. Jos tämäkin on liikaa tämän maailman Saduille, niin Helsingistä pääsee lähes ilmaiseksi vaikkapa Tallinnaan, josta saisi vielä ostettua halvemmalla takaisin tullessa ruokaa ja vaatteita jolloin lipun hinta kuittaantuisi sillä. Luulisi tämänkin avartavan edes sen tyttären elämää, joka ei ole mihinkään koskaan päässyt.
Omakohtaisesti ei mene rahaa hukkaan tupakkaan eikä jatkuvaan kaljan ostamiseen. Kiinnostaisikin tietää, miten paljon monella köyhyydestään valittavalla mutta kuitenkin keskiverrosti tienaavalla rahat menevätkin näihin? Sitten ei toki jääkään rahaa tyttären toivomaan Apassionataan, jos on kuukauden ajan ollut oma passio käynnissä lähikapakassa ja rööki palaa ketjussa.
(En toki väitä Sadun näin tekevän, ettei tule epäselvyyksiä saatika herra lakimiestä.)