Tuli vaan sellainen mieleen että osaako kukaan ottaa huomioon joukkueen ja/tai yksilöiden kuntohuippuja ja harjoittelun vaikutusta peliesityksiin?
Entä onko ne treenausmetodit tiedossa joilla yksilöurheilijat aijoittavat huippukuntonsa juuri oikeaan hetkeen (=arvokisoihin)?
Käsittääkseni kuitenkin Aholla on kattavasti tietotaitoa noista aihealueista. Ja väitän että osa esityksistä menee juuri sen piikkiin, että jätkät vedetään ainakin vähän ylikunnon puolelle jonka jälkeen rasitusta kevennetään ja odotetaan että kroppa palautuu pois ylirasitustilasta suoraan kuntohuippuun.
Ylirasitustila kuitenkin heijastuu todella radikaalisti jääkiekon kaltaisessa lajissa jossa tukkoisena pelaaminen näkyy kilometrien päähän. Syötöt ei onnistu, maalin tekeminen ei onnistu ja muutenkin meno näyttää vähän surffailulta kun kroppa vetää viisari punaisella.
Henkilökohtaisesti mieluummin katson kuinka finaaleihin mennään säälipleijareista hyvin ajoitetulla kuntohuipulla kuin runkosarjan murskavoiton jälkeen hyydytään täysin välierissä. T.nimim. never forget 2010-2011 jolloin toinen noista tapahtui jypille ja toinen bluesille.
Hyvä kirjoitus!
Joukkuelajeissa valmentaneena tiedän, että kuntohuippua tottakai haetaan sielläkin. Ei se ole samanlaista virittämistä kuin hiihtäjällä, joka kilpailee max. 20 kertaa ennen arvokisaa ja se arvokisa on tiettynä päivänä/kellonlyömänä. Kiekossa se kuntohuippu on kuukauden pleijarit ja sitä ennen pitäisi 60 iltaa pystyä tappelemaan voitosta. Mutta tottakai kuntoa/peliä viritetään.
Ahohan käsittääkseni vastasi fyysisestä valmennuksesta jo RD:n aikaan, joten en usko että ns. fysiikkaharjoittelussa on niin paljoa muutettu kaudesta 2010-2011, jotta joulu-tammikuun taaperrus johtuisi fyysisestä jumista. Kun lisäksi tässä lajissa vaaditaan joka peliin mm. nopeutta, terävyyttä, räjähtävyyttä, ei fyysisesti voida vetää ihan tukkoon missään kohtaa. Eikä varsinkaan ylikuntoon, siitä palautuminen ei ole ihan yhden tai kahden kuukauden juttu. Ylirasitustilaan kyllä, mutta se on eri asia.
Itse en ole niin paljon ytimessä SM-liigatasoisen joukkueen valmennuksessa, että tietäisin miten tuo kuntohuippu rakennetaan maaliskuulle, kun tammikuussa pelataan joka toinen päivä. Esim. toisessa palloilulajissa, jossa siinäkin ns. kuntohuipun rakennuskuukautena pelataan poikkeuksellisen paljon, huippua rakennettiin pelkästään sillä, että harjoitusmäärä pidettiin ennallaan tai lievästi lisättiin paljosta matkustamisesta/pelaamisesta huolimatta. Toki fysiikassa tehtiin enemmän huoltavaa kuin räjähtävää samaan aikaan. Tämä aiempaa kovempi kokonaisrasitus + junnaava tahti + talven pimeys ajanee joukkuetta rasitustilaan, josta on sitten helpompi helmikuussa keventää. Ja kun keventää, luistin alkaa kulkea, mieli on virkeämpi kun se kokonaisrasitus on kevyempi. Aurinko paistaa. Playoffs-vaiheessa harjoitukset on lyhyitä, peliin keskittyviä ja huoltavia. Jos playoffs-vaiheessa joukkue pelaa 3-4 krt/vko ja jumiin vetävässä vaiheessa 2-3 krt/vko, kokonaisrasitus pitäisi pystyä harjoituksilla/matkustuksella/palavereilla/tapahtumilla vetämään yli tuon playoffs-vaiheen rasituksen, jotta se keventäminen näkyisi pirteämpinä otteina. Tämä niin kuin raakaversiona, toki jokainen osa-alue on erikseen suunniteltu, mutta keho ja mieli yleensä tunnistaa vain sen kokonaisrasituksen.
Tämä on vaan sellainen osa-alue, jolla en usko enää SM-liigassa ihmeesti eroja tehtävän. Kaikki on ammattilaisia ja kaikki tietävät, että muuallakin näin tehdään. Tietysti mahdollista on se, että joku joukkue keventää jo joulu-tammikuulla, koska on pakko pärjätä niissä peleissä päästäkseen pelaamaan pleijareita. Esim. Pelicans tänä vuonna - olisiko näin tehty?
Senkään vuoksi tätä kautta ei tule ihmeesti eroja, että joukkueessa on 30 jäsentä. Mekin pelaamme niin paljon Perrinin kentän kautta, että on oikeastaan ihan sama ovatko Virtasen kentän pelurit jumissa vai herkässä tilassa - ei pitäisi vaikuttaa lopputulokseen niin paljon. Lisäksi joku Hubacek, Välivaara etenee täysin oman ohjelman mukaan kohti kevättä ja toivoo, että se kuntohuippu olisi edes vähän huippu, johtuen pitkistä loukkaantumisista. Joukkueessa myös mentaalipuoli antaa/vie energiaa; kun joukkue on rento, voittaa ja on virkeä, yksi jumissa oleva pelaaja "paranee" kuin itsestään. Tai yksi rento ei auta, jos muu joukkue on juoksutettu/luistelutettu puhki.
Mutta kuten timop kirjoitti, kiekossa näkyy paljon jos kiristää lihaksissa/päässä. Syötöt eivät osu, laukauksiin ei keskitytä ja sijoittuminen on puolittaista. Joten ihan varmasti joukkueelle haetaan niin henkistä kuin fyysistä huippukuntoa vetämällä jossakin välissä yli.