Ajattelinpa avata oman ketjun tuolle länsinaapurimme lahjalle rockmusiikille, Yngwie Malmsteenille. Hän jos joka on rockmaailman ja kitaramusiikin piireissä henkilö, josta suurimmalla osalla on joko vain erittäin hyvää tai vähemmän hyvää sanottavaa. Soittotekniikaltaan huikea, musiikkityyliltään omaperäinen ja persoonaltaan varsin egoistinen - persoonallinen muusikko, siis.
Itse hurahdin "Ynkkään" ja hänen kauniisiin melodioihinsa joskus 90-luvun alussa, aikana jolloin 80-lukulainen, tekninen kitarointi alkoi jo hiipua soitoltaan tylsemmän ja sanoituksiltaan ehkä syvällisemmän grungen tieltä. Harmi, etten nuoruuteni 80-luvulla eläneenä löytänyt tätä kitaralegendaa ja liruttelun kuningasta jo aiemmin! Mm. Steeler ja Alcatrazz -bändeissä uransa aloittanut muusikko tekee kyllä parhaat suorituksensa soololevyillään. Mm. Deep Purplea ja Ritchie Blackmorea ihannoinut muusikko vei kitaransoiton uuteen ulottuvuuteen. Nyt, viidentoista vuoden tutustumisen jälkeen voi kyllä sanoa, että upeaa musiikkia mies tekee. Tai ainakin teki, viimeisimmät levytykset eivät kyllä kuulu mielestäni hänen parhaimpiinsa, hän kun tuntuu antaneen hiukan periksi omasta vanhasta linjastaan ja tyylistään.
Omia suosikkejani ovat ehdottomasti ensimmäinen Rising force -levy ja sen huippumelodinen instrumentaali Far beyond the sun. Myös tyyliltään samanlainen Trilogy kolahti sekä vähän kaupallisempi Odyssey. Ehdoton suosikkini on paljon klassisisa vaikutteita sisältävä Fire and ice -albumi, tähtinään biisit Leviathan, How many miles to Babylon, Cést la vie mm. Puhkisoitettua ja ulkoa osattavaa kamaa! Magnum opus ja Seventh sign sisälsivät melko menettevää kamaa. Kitaristina mies ei liene maailman nopein, eivätkä laulujen sanoitukset kummoset, mutta hän on itse sanonutkin, että Deep purplella olivat sanoitukset merkityksellisempiä kuin kitarointi, hän itse panostaa melodioihin ja kitarointiin sanoitusten kustannuksella.
Mites muut palstalaiset, nostaako ruotsalaisten hyljeksimä Rolex-egoisti karvat pystyyn, vai puhutteleeko ilmiömäinen, melodinen ja todella taitava kitaran soitto melodioineen ja sooloineen?
Itse hurahdin "Ynkkään" ja hänen kauniisiin melodioihinsa joskus 90-luvun alussa, aikana jolloin 80-lukulainen, tekninen kitarointi alkoi jo hiipua soitoltaan tylsemmän ja sanoituksiltaan ehkä syvällisemmän grungen tieltä. Harmi, etten nuoruuteni 80-luvulla eläneenä löytänyt tätä kitaralegendaa ja liruttelun kuningasta jo aiemmin! Mm. Steeler ja Alcatrazz -bändeissä uransa aloittanut muusikko tekee kyllä parhaat suorituksensa soololevyillään. Mm. Deep Purplea ja Ritchie Blackmorea ihannoinut muusikko vei kitaransoiton uuteen ulottuvuuteen. Nyt, viidentoista vuoden tutustumisen jälkeen voi kyllä sanoa, että upeaa musiikkia mies tekee. Tai ainakin teki, viimeisimmät levytykset eivät kyllä kuulu mielestäni hänen parhaimpiinsa, hän kun tuntuu antaneen hiukan periksi omasta vanhasta linjastaan ja tyylistään.
Omia suosikkejani ovat ehdottomasti ensimmäinen Rising force -levy ja sen huippumelodinen instrumentaali Far beyond the sun. Myös tyyliltään samanlainen Trilogy kolahti sekä vähän kaupallisempi Odyssey. Ehdoton suosikkini on paljon klassisisa vaikutteita sisältävä Fire and ice -albumi, tähtinään biisit Leviathan, How many miles to Babylon, Cést la vie mm. Puhkisoitettua ja ulkoa osattavaa kamaa! Magnum opus ja Seventh sign sisälsivät melko menettevää kamaa. Kitaristina mies ei liene maailman nopein, eivätkä laulujen sanoitukset kummoset, mutta hän on itse sanonutkin, että Deep purplella olivat sanoitukset merkityksellisempiä kuin kitarointi, hän itse panostaa melodioihin ja kitarointiin sanoitusten kustannuksella.
Mites muut palstalaiset, nostaako ruotsalaisten hyljeksimä Rolex-egoisti karvat pystyyn, vai puhutteleeko ilmiömäinen, melodinen ja todella taitava kitaran soitto melodioineen ja sooloineen?