Ilmoitukset

Nimimerkki nummenkallio huilaa kaksi viikkoa sääntöjen 4 ja 9§:n perusteella.

Nimimerkki bebeto huilaa kuukauden sääntöjen 7§:n perusteella.

Nimimerkki V-G- huilaa seuraavan viikon sääntöjen 6§:n perusteella.

Vuosi 1992 – jääkiekkoilun maailmanurheiluksi tulon alku?

Viestiketju osiossa 'Maajoukkue' , aloittajana Thusberg, 21.03.2017 klo 22.36.

  1. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    B-sarjan MM-kisat vuonna 1992 todella olivat omalla tavallaan menestys Itävallassa koska melkein kaikissa peleissä suurin osa katsojista otti osakseen myös vähän alemmankin jääkiekon kansainvälisen sarjatason pelit itselleen tavallaan.

    Esimerkiksi jo Hollanti-Kiina-ottelussa oli 2000 katsojaa ja suurissa osassa pelejä ottelujen katsojamäärä oli huikea niin pieneksi halliksi. Ottelut kun pelattiin Klagenfurtin Stadthallessa tai Eissportzentrumissa.

    Itävallan nousupeleissä eli Hollantia ja Jugoslaviaa vastaan katsojaluvut olivat 5500 ja 5200 katsojaa mitkä olivatkin kisojen isoimmat B-sarjassa. Keskimäärin katsojia oli 2500-3000 katsojaa peleissä mikä oli menettelevän hyvä ellei loistava B-sarjan MM-kiekosta puhuttaessa.

    Pienin kisojen katsojamäärä oli erikoisesti Japani-Tanska-ottelussa jossa ei ollut kuin 50 katsojaa ja muutoin pienin katsojamäärä oli Tanska-Hollanti 200 katsojalla.
     
  2. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Ennen kuin mahdollisesti jatkan vuoden 1992 varsinaisiin MM-kisoihin tai niiden A-sarjaan silloisilla säännöillä niistä kirjoittamaan niin pitää kysyä, että pitäisikö kirjoittaa mahdollisesti vuoden 1993 C-sarjan MM-kisoja edeltäneistä C-sarjan MM-kisojen 1993 Karsinnoista Jatkoajalle jo nyt?

    Kysyn lähinnä sen vuoksi, että mahdollisesti vuoden 1993 juttujen kirjoittamisen osalta niiden tullessa vielä tällekin palstalle säästyisi aikaa kun nuo C-sarjan MM-kisojen Karsinnat vuodelta 1993 tai pikemmin vuodeksi 1993 kirjoittaisin jo nyt niin jäisi enemmän tilaa ja aikaa varsinaisen vuoden 1993 C-sarjan käsittelylle.

    Lisäksi Karsinnat pelattiin myös jo vuoden 1992 puolella nimenomaan marraskuussa 1992 6.11-8.11.1992 välisenä aikana joka tavallaan vielä pysyisi vuoden 1992 vastaavan MM-kisojen linjoilla ja tietenkin näissä Karsinnoissa esiintyi muun muassa Jäähokikoondis eli Virokin.

    Muussa tapauksessa kirjoitan niistä vasta niiden yhteydessä kun käsittelen vuotta 1993 laajemmin tai sitten tietenkin mahdollisesti tulevalla omalla erillisellä sivustollaan.

    Ajattelin kuitenkin nyt vain kysyä Jatkoaikalaisilta, että olisiko järkevämpää kirjoittaa vuoden 1993 C-sarjan MM-kisojen Karsinnoista jo nyt vai ei?
     
    Viimeksi muokattu: 28.04.2017 klo 14.59
  3. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Kun mitään erityisempiä vastauksia kysymykseen tuosta vuoden 1993 C-sarjan MM-kisojen Karsintojen kirjoittamisesta jo tähän vuoden 1992 MM-kisojen Kiekkovuoden topikkiin ei tullut niin näillä näkymin ne käsitellään sitten vuoden 1993 mahdollisesti vielä Jatkoajalle tulevan Kiekkovuoden muodossa ellei se sitten siirry jo mahdollisesti tulevalle omalle nettisivustolleen mitä olen jo melko pitkään suunnitellut joskin aikaa sen varsinaiselle ylläpidolle ja kunnolliselle tekemiselle muutoin ei ole harmittavasti ollut ainakaan tähän asti. Tulevastakaan en oikein vielä tiedä toistaiseksi.

    Vuoden 1992 jääkiekon MM-kisat pidettiin varsinaisen MM-kisojen A-sarjan osalta Tsekkoslovakian Prahassa. Paljon uudistuksia toki oli IIHF tehnyt jo 25 vuotta sitten pelattujen kisojen osalta siihen astikin, mutta uutena asiana oikeastaan kokonaan muutamaa hyvin yksittäistä, satunnaista mainintaa 1970-luvulta lähtien ja aina siihen vuoteen asti tyrmättynä asiana mukaan tuli kansainväliseen jääkiekkoon Rangaistuslyöntilaukauskilpailu.

    Rangaistuslyöntilaukauskilpailu tai rankkarit kuten niitä on usein sanottu, luotiin tavallaan ratkaisemaan jatkopeleihin lopullisen pääsyn tarve siitä paremmuudesta mikäli muutoin ei ratkaisua olisi saatu normaaleilla pelitavoilla. Toisin sanoen jokaiselle pudotuspelille tarvittiin voittaja.

    Vaikka kansainvälisessä jääkiekossa tosiaan oltiin noin vuodesta 1970 aina vuoteen 1991 asti sattumanvaraisesti pohdittu Rangaistuslyöntilaukauskilpailua pitkälti myös kansainvälisen jalkapallon vastaavan eli Rangaistuspotkukilpailun kannattavuuden ja hienon maineen siivellä ratsastaen niin jääkiekon MM-kisojen sarjamuotoisuuden ja vuosina 1969-1975 voimassa olleen Kierrosjärjestelmän takia sille ei vain oltu nähty tarvetta.

    Mielenkiintoista olisikin ollut nähdä esimerkiksi sarjamuotoisten MM-kisojen vuosina vaikkapa koko kisojen viimeisessä sarjamuotoisen aikakauden ottelussa jota myöskin silloin tällöin aiheetta ja toisinaan oikeastikin tavallaan ns. Loppuotteluksi kutsuttiin niin vaikka siinä pelissä sen varsinaisesti päättyessä tasan maailmanmestaruuden lopulliseksi ratkaisuksi muutoin poikkeuksena Rangaistuslyöntilaukauskilpailu tai sitten muutoin vaikka sen sijaan myöskin yksittäisenä jatkoaika nimenomaan maailmanmestaruuden ratkaisemiseksi.

    Rangaistuslyöntilaukauskilpailu kuitenkin vuonna 1992 tullessaan MM-kisoihin kuin myös niitä edeltäneisiin Talviolympialaisiin alkaen tietenkin Albertvillen Talviolympialaisista noudatti kansainvälisestä jalkapallosta tuttua Rangaistuspotkukilpailua siten, että laukojia sai olla viisi ja kierrokset ennen ratkaisevaa ja nk. Äkkikuolemakierrosta oltiin rajattu korkeintaan kahteen tavalliseen kierrokseen ennen kuin siirryttiin kerrasta poikki mahdollisesti ratkeaviin laukauskierroksiin.

    Uusi ja mielenkiintoinen asia herätti myös huomiota joskin tullessaan mukaan hyväksytysti sitä ei kuitenkaan käytettäisi Alkuerissä vaan ainoastaan Puolivälieristä eteenpäin. Ennen MM-kisoja Prahassa Albertvillen 1992 Talviolympialaisten Puolivälierissä Kanada oli voittanut Saksan Rangaistuslyöntilaukauskilpailussa 18.2.1992 ja senkin pohjalta siis jännitystä riitti paljonkin tulevan osalta.
     
  4. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    MM-kisojen A-sarjasta puhuttaessa vuonna 1992 mielenkiintoista oli myös se, että huolimatta lohkojen samanlaisesta rakenteesta täsmälleen samalla tavalla kuin miten ne olivat Talviolympialaisissa Albertvillessa samana vuonna niin ne loivat kuitenkin täysin erilaiset puitteet ja lopulta oikeastaan myös aivan kokonaan erilaiset lopputuloksetkin eri maille huolimatta valtavista ennakkopuheista. Huippumaille odotettiin tulevan menestystä ja tuomiopäivää povattiin huonommille maille.

    Suomellekin odotukset jälleen kerran olivat tavallaan todella hyvät muun muassa Calgaryn 1988 Talviolympialaisten toiveajattelijoiden sitkeän unelman uudelleentoteutumisen ja myös 1991 Kanada Cupin loistavan tuloksen myötä, mutta myös tavallaan juuri Albertvillen 1992 Talviolympialaisten flopin myötä pessimistiset. Kuitenkaan pahimmillaankaan keskimäärin ei kuitenkaan missään tapauksessa lähimainkaan enää tuolloinkaan niin pessimistiset tai jopa järkyttävänkin vihamieliset toisin kuin mitä oli ollut nimenomaan aikana ennen ensimmäistäkään arvokisamitalia.

    Ja mikäli jonkinlaista suurtakin pessimismiä, toivottomuutta tai avointa vihamielisyyttä oli havaittavissa suomalaisen jääkiekon kannattajassa tuolloin niin keskimäärin syyt vaihtelivat niin Fööni-Penan pelaajavalinnoista kisoihin, YLE:n kisaoikeuksien menemisestä PTV:lle tai ehkä kaikkein ymmärrettävämmin suurinta osaa suomalaisista ennen pitkää edes jollakin tavalla koskettaneeseen Suomen Lamaan joka oli kovaa vauhtia pahenemassa suurin piirtein samaan aikaan yhtä kovana velloneen Ruotsin Laman kanssa mikä sitten aiheutti toivottomuutta, huolta ja äreyttä mielen päälle enemmän kuin mitä varsinaisesti Leijonien hyvyys tai huonous muutoin yksinään olisi aiheuttanut.

    Lopulta Suomelle tulisi koittamaan melkoiset kisat vaikka sitä ei tietenkään aluksi voitu tietää.
     
  5. Espen Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Old time hockey like Eddie Shore
    Lainaus:
    Kunhan jossain vaiheessa tulevat. Neuvostoliiton satelliittien kokoonpanot olisivat mielenkiintoisia löytää.
     
  6. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Joo.

    Pitää vielä vähän aikaa odotella, että tuleeko ehkä muitakin mielipiteitä tuon 1993 C-sarjan MM-kisojen Karsintojen kirjoittamisen suhteen vai ei.

    Pian jatkan joka tapauksessa joko sitten ensin tuon kirjoittaen tai tuon 1992 MM-kisojen A-sarjan vihdoin ja viimein kun nämä nyt olleet MM-kisatkin veivät aika paljon tälle varattua aikaa.
     
  7. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Kun ei mitään muita erikoisempia pyyntöjä tullut ja kun tässä on tullut jo pitkään harkittua asiaa niin lopulta päätin pitkälti vuoden 1992 Talviolympialaisten muistovuoden juttujen ja niihin kirjoitetun 1992 Talviolympialaisten Karsinnan pohjalta tehdä tuon vuoden 1993 C-sarjan MM-karsinnan vasta vuoden 1993 vastaavassa MM-kisojen muistotopikissa joka tosin menee ainakin näillä näkymin myös omille sivuille, mutta vain mikäli sille todella vain löytyisi aikaa todella riittävästi ja aineistomäärän laittamiseen myös sille.

    Joka tapauksessa jatkan seuraavasta viestistä eteenpäin vihdoin ja viimein kertoen MM-kisojen 1992 A-sarjan maista aloittaen Puolasta ja päättäen sen tietenkin maailmanmestariksi ennen pitkää selvinneeseen Ruotsiin.
     
  8. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Aikaisemman viivytyksen takia yritän käydä MM-kisojen 1992 eri maiden osuudet nopeammin läpi kuin mitä aioin alun perin... Aloitan nyt viimein Puolasta.

    Puolalle vuoden 1992 MM-kisat olivat vähemmän yllättäen erittäinkin vaikeat. Maalla oli jääkiekossa paljon ongelmia kuten myös yhteiskunnassakin. Pitkäaikaiset Päävalmentaja Leszek Lejzyck ja Varapäävalmentaja Jerzy Mruk olivat pulassa koska heidän omassakin valmennuksen jaksamisessaan ja ennen kaikkea hengessä pitämistä oli vaikea ylläpitää. Edellisenä vuonna 1991 Puola oli päässyt MM-kisoihin lähinnä MM-kisojen laajentumisen viimeisenä maana B-sarjasta ja oli ollut vaikeuksissa sitä ennen muutenkin.

    Puolan osalta Talviolympialaiset 1992 ei ollut Karsinnan jälkeen tuonut paljoakaan riemun aiheita joskin vielä sitäkin masentuneemman Italian voittaminen oli tuonut jotain järkeä koko turnaukseen.

    Silti Puola puutteistaan halusi yrittää parhaansa, mutta jo muutaman vuoden mittainen selkeä syöksykierre oli tuomassa laskun B-sarjaan vuodeksi 1993 ilman suurempia ihmeitä eikä hissijoukkueen asemasta tuntunut olevan parempaa asemaa luvassa.

    Bialo Orzelin eli Valkokotkan turnauksen vuodelta 1992 kerron seuraavassa viestissä nopeasti.
     
  9. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Puolalle vuosi 1992 totisesti oli huono eikä A-lohkoon joutuneelta Puolalta paljoa Tsekkoslovakiassa pelatuissa MM-kisoissa odotettukaan. A-sarjaan jääminen vuodeksi 1993 tuntui olevan se kaiken huippu joka oli jopa huonompi kuin mitä vuosina 1985-1991 Puolalta oli kyetty aiemmin odottamaan myös jääkiekossa silloinkin kun se pelasi B-sarjassakin ajoittain.

    Puolan osalta se kohtasi välittömästi Alkuerissä 28.4.1992 Tre Kronorin eli Ruotsin. Toivoakaan ei ollut kun Ruotsi säästeli minkä ehti eikä 0-1 tappiossa ensimmäisen erän osalta paljoakaan ollut mieltä sen pitämisessä edes puolirealistisesti vaikka toki Calgaryn 1988 sensaatiotasapeli juuri Ruotsia vastaan saattoikin olla mielessä. Lopputulos oli 0-7 tappio Puolalle.

    Sitten tulikin 29.4.1992 vastaan Leijonat eli Suomi. Jo Albertvillessa Talviolympialaisissa vuonna 1992 Puolan selkäranka oli lopullisen lopullisesti murtunut Suomea vastaan tavallaan eikä mitään aikaisempien vuosien tai vuosien 1972-1986 aikaisen Puolan Kultaisen Sukupolven ajan legendaarisia Suomen kiusaamisia sattunut tälläkään kertaa. Leijonat menivät helposti Puolan ohi oikeastaan kaikilla pelin osa-alueilla.

    Lähinnä vain ensimmäisen erän säästely ja pienet muut ongelmat olivat alustavat ongelmat mitä Suomelta korkeintaan odotettiin, mutta Suomi teki tämän olettamuksen sijaan 14 minuuttiin 4 maalia ja se riitti. Puola oli joutui kurimukseen eikä toipunut tilanteestaan. Tappio lopulta maalein 2-11 oli lopullinen sinetti Suomen kasvamisesta ohi Bialo-Czerwonin kurimuksesta ja Bialo-Czerwonin joutumisesta lopulliseen taantumakierteeseen vailla varsinaista toivoakaan haastaa mitään parempaa jääkiekkomaata ainakaan välittömässä lähitulevaisuudessa.

    Vappupäivänä 1992 eli 1.5.1992 Puola pelasi uusinnan Talviolympialaisten 1992 viimeistä henkistä vastustajaansa eli Italiaa vastaan. Välillä Valkokotkat johtivat Sinistä Konettakin vastaan maalein 2-1, mutta 4-4 tasapeli saattoi ennen kolmatta erää Puolan paniikkiin ja kun Italia sai kuvionsa kohdilleen niin tappio 5-7 oli lopulta väistämätön. Se oli lopullinen merkki Puolan kohtalosta turnauksessa. Mikäli Puola olisi voittanut Sinisen Koneen niin ehkä jotain toivoa ehkä olisi voinut ollakin A-sarjassa pysymisestä ja ennen kaikkea piristymisestä.

    3.5.1992 Puola kohtasi jossakin määrin kompastelevan ja hieman ongelmallisesti turnaukseensa taas suhtautuneen Yhdysvallat. Toisin kuin Suomi tai Ruotsi, ei Yhdysvallat saanut materiaaliylivoimastaan huolimatta mitään todellista otetta ainakaan ihan aluksi. Lopulta Puola pelasi viivytystaistelua väistämätöntä vastaan ja pois lukien toista eräänsä se ei näyttänyt mitään vakuuttavaa Yhdysvallat-ottelussa. 0-5 tappio oli lopulta selviö kun sitä ennen tappioluvut olisivat voineet olla ehkä vain 0-2 tai ehkä vain 0-3.

    4.5.1992 Puola pelasi Saksalaista Jääkiekon Ihmevuottaan viettävää Saksaa vastaan. Puola murskautui Saksaa vastaan melko pahoin pelissään sitä vastaan. Puola hävisi lopulta 1-11.

    Puola joutui ilman muuta A-lohkon viimeisenä Putoamisotteluun jossa sitä vastaan asettui koko turnauksensa flopannut Ranska eli Jääkukot jotka olivat pelanneet hyvät Talviolympialaiset ymmärrettävästi kotijäillään, mutta eivät kyenneet jatkamaan asennettaan joskin Jääkukkojen osalta on muistettava myös todella pienet tappiot. Lopulta 6.5.1992 Puola hävisi lähinnä A-sarjan huonointa ylivoimapeliä pelanneiden maiden keskinäisessä kehimisessä Ranskalle maalein 1-3 ja oli pudonnut vuodeksi 1993 B-sarjaan.

    Puolan osalta ei paljoakaan hyvää sanottavaa ollut. Lähinnä Mariusz Czerkawski ja vuosia 1986-1991 satunnaisempi hyvä ottelupäivä veteraanipelaajilta pitivät Puolaa edes jotenkin uskottavana jääkiekkomaana, mutta rämpimistä alkoi olla paha katsoa myös puolalaisen jääkiekon ystävänkin.

    Sanomattakin selvää oli, että Puola tarvitsi uusiutumista tulevaisuutta varten...

    Tässä Bialo-Czerwoni vuodelta 1992 eli 25 vuoden takaa:

    Maalivahdit: Marek Batkiewicz, Andrzej Andrei Hanisz ja Mariusz Kieca

    Puolustajat: Henryk Henkka Gruth, Andrzej Kadziolka, Dariusz Garbocz, Sebastian Gonera, Zbigniew Bryjak, Kazimierz Jurek ja Zbigniew Koziel

    Hyökkääjät: Mariusz Czerkawski, Andrzej Swistak, Wojciech Tkacz, Wojciech Matczak, Dariusz Czerwiec, Marek Koszowski, Boguslaw May, Janusz Adamiec, Ireneusz Pacula, Roman Steblecki, Piotr Zdunek, Krzystof Bujar ja Krzystof Kuzniecow

    Päävalmentaja: Leszek Lejczyk

    Varapäävalmentaja: Jerzy Mruk
     
  10. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Ranskalla oli edessään Tsekkoslovakian Prahassa pidettyjen MM-kisojen osalta 25 vuotta sitten eli vuonna 1992 syytä odottaa aluksi ainakin varsin hyvää taivalta niistä. Se oli menestynyt hyvin omassa kotimaassaan pidetyissä Albertvillen Talviolympialaisissa 1992 ja senkin vuoksi siltä odotettiin hyvää. Ehkä kuitenkin liian paljon koska ilman sarjalaajentumista vuonna 1991 vuodeksi 1992 ei Ranska olisi pelannut edelleenkään MM-kisojen A-sarjassa ja välillä maa tuntui edelleen kuuluvan B-sarjaan ja välillä jopa melkein C-sarjan rajamaille ainakin silloin kun joukkue pelasi kaikkein huonoimmillaan. Siitä oli ollut liikaakin todisteita vuosien 1986-1991 välisenä aikana kun maan kehitystä ja yleistä pelitapaa oli seurannut.

    Vuodesta 1992 tuli lopulta suurten odotusten sijaan valtava pettymys ja ruotsalaisvalmentaja Kjell Larssonin osalta lopullinen lähtölaskenta ainakin alustavasti Ranskan maajoukkueen peräsimestä. Tosin Ranska olisi voinut loppupelissä pelata huonomminkin ja vaikka Petri Ylönen toi väistämättä valtavan panoksensa Jääkukkojen olemukseen niin silti huikeat ottelut Kanadaa ja Sveitsiä vastaan olivat niin huikeita, että varsinkin täysin lopullisesti muuan Juhani Tamminen oli vakuuttunut Ranskan potentiaalista jääkiekossa. Etenkin jälkimmäisen osalta näin jälkikäteen sanottuna vaikka Tamminen ei ainakaan ihan vielä tuolloin alkanut todella aktiivisesti hakea Jääkukkojen Päävalmentajan pestiä itselleen koska miehellä oli muutakin dramaattista menossa omassa jääkiekollisessa elämässään.

    Jääkukkojen taipaleesta kerron seuraavaksi lyhyesti seuraavassa viestissä.
     
  11. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Jääkukot olivat vuonna 1992 edelleen erikoinen joukkue jääkiekossa jolla oli kehitystä ilman muuta tapahtunut, mutta myös paljon vielä matkaa oli jäljellä todella vankaksi maaksi jääkiekossa.

    Jääkukot olivat ylpeitä, mutta edelleen vieläkin itsepäisiä pelaajina joskin eivät ihan niin paljon kuin ennen. Toki maajoukkue oli kaivannut kipeästi dynaamisempaa valmentajaa joka olisi pystynyt hyödyntämään ranskalaisten parantunutta liikepeliä, kiekonkäsittelytaitoa ja pitämään joukkuetta ennen kaikkea ketjupäidensä osalta paremmassa suitsissa.

    Jääkukoille tärkeää oli kuitenkin ennen kaikkea ottelujen alut ja ensimmäiset erät. Ilman onnistumista niistä Ranskan tappio jääkiekossa oli melkoisen varmaa, mutta joskus vaikka Ranska olisi vaikka johtanutkin enemmän tai vähemmän yllättäen niin Jääkukkojen ongelmana oli ennen kaikkea hyökkäysten tai puolustusten kangertelu jos se otti liikaa jäähyjä tai silloin kun sen sai hermostuneeksi omassa pelissään mikä tuntui liian helpolta ainakin ajoittain A-sarjassa.

    Toisaalta missään aivan missään tapauksessa Jääkukkoja vastaan ei saanut edes vuonna 1992 lähteä aivan liian kevyesti.

    Jääkukot aloittivat MM-urakkansa Kanadaa vastaan 28.4.1992 B-lohkon ensimmäisessä ottelussa Alkuerissä. Huolimatta Kanadan olemisesta vastustajana Jääkukot tuntuivat pelaavan uskomatonta peliä jossa toki maalivahdeilla oli osuutensa, mutta Kanada pohjusti osin juuri tämänkin ottelun jatkuvalla hermoilulla myöhempää kaikkien aikojen heikointa tai ainakin heikointa sijoitustaan pitkään aikaan MM-jääkiekossa. Varsinkin viimeiset vajaat kolme minuuttia ottelusta Ranska oli uskomattomasti viedä ottelun tasapeliin ja melkein voittoonkin asti, mutta lopulta hävittiin todella niukasti luvuin 3-4.

    30.4.1992 Jääkukot kohtasivat Tsekkoslovakian jolla oli ylivoima melkein kaikessa tekemisessä kentällä joskin Ranska tuntui myös piristyneen ja saaneen voimaa tappiostaan huolimatta. Petri Ylösen torjunnat olivat kuitenkin ratkaisevia Ranskan pysymisessä pelissä mukana. Lopulta Ranska hävisi maalein 0-3.

    Vappupäivänä 1992 eli 1.5.1992 Jääkukot kohtasivat Ristimaan eli Sveitsin. Jääkukot ja Sveitsi olivat keskinäisiä valtavia kilpailijoita ainakin tavallaan vaikka Sveitsillä oli toki yleisesti ottaen parempi jääkiekkotaso kuin Ranskalla. Jääkukot kuitenkin pakotti Sveitsin melkoiseen taisteluun jossa ei vauhtia puuttunut ja vaikka olisi puuttunut niin turnauksen puuduttavimpiin peleihin nähden tässä ottelussa ainakin oli liikettä enemmän. Lopulta jälleen kuten Kanada-pelissäkin, Ranska pääsi hyvin lähelle. Tuskallisen lähelle kaivattua tasapeliä ja jopa yllätysvoittoa, mutta lopulta Sveitsi oli parempi luvuin 5-6.

    3.5.1992 Jääkukot kohtasivat IVY:n joka sitten teki lopulta oikeastaan voimansa melkein täysin hukanneesta Ranskasta selvää jälkeä. Minkäänlaista otetta tai asennetta ei tuntunut olevan kun Jääkukkojen moraali ja pelikyvyt olivat järkkyneet turnauksessa pahoin kahdesta niukasta tappiosta jota kuitenkin silti säälimättömästi kritisoitiin monessakin maassa. Varsinkin paremmissa maissa jääkiekossa joskin ilmeisesti monet kritisoijat tarttuivat vain tulokseen näkemättä itse peliä tai sitten vain osin oikeankin aiempien vuosien ennakkoasenteensa takia. Jääkukot hävisivät peräti 0-8 ja tämä oli ilman muuta oikeastaan Ranskan huonoin ottelu turnauksessa.

    Ellei sitten tavallaan 4.5.1992 pelattua ottelua Jääkarhuja eli Norjaa vastaan lasketa. Jääkarhuja vastaan Jääkukot kävivät erittäin huonoa kehimispeliä kuten tutuilta B-sarjan vuosiltakin saamatta mitään etua koska ylivoimapeli oli edelleen todella huonoa Jääkukoilta ja Jääkarhut käyttivät sentään omat harvat ratkaisupaikkansa oikein. Jääkukot hävisivät lopulta hölmöllä tavalla tällä kertaa nimenomaan enemmän omaa verrokkivastustajaansa vastaan luvuin 0-1 pääsemättä edes tasapeliin tai voittoon...

    Se ottelu oli Ranskan viimeinen Alkuerissä ja siten se joutui B-lohkon viimeisenä Putoamisotteluun A-lohkon viimeistä eli Puolaa vastaan. Jälleen kerran nämä ylivoimaisesti aivan 1980-luvun lopun ja 1990-luvun aivan alun huonointa ylivoimaa pelanneet ns. Jotenkin Uskottavat Jääkiekkomaat pelasivat toisiaan vastaan ja tässä pelissä Jääkukot sentään syttyivät pitkästä aikaa taistelemaan. Tai no, ainakin sitten tappiollisen Sveitsi-ottelun jälkeen.

    6.5.1992 pelattiin Ranskan kohtalonhetkistä koska jääkiekollinen kehitys järkkyisi pahoin mikäli Jääkukot olisivat pudonneet B-sarjaan vuodeksi 1993. Lopulta sitkeän itsepäisesti Ranska Philippe Bozonin, Petri Ylösen ja kaikkien huippupelaajien vielä kerran yrittäessä täysillä ilman ongelmia tapahtui ihme vaikka pahalta näytti ja Ranska voitti Puolan 3-1. Ranska säilyi A-sarjassa vuodeksi 1993.

    Samalla käytiin taistelua, ei vain pudotuksesta B-sarjaan vaan myös käytännössä Talviolympialaisiin 1994 pääsystä Lillehammeriin koska 11 maata A-sarjassa pääsisi automaattisesti ja Puolaa ei siten ainakaan näillä näkymin nähtäisi Lillehammerissa 1994 ilman tuuria.

    Jääkukkojen turnausta voitiin sanoa kyllä surkeaksi moneltakin kantilta, mutta edelleenkään se ei ollut viimeinen vaikka toki ilman muuta ei 11:sta sija ollut sitä mitä ennen kaikkea loistavan Albertvillen 1992 kotikisojen jälkeen siltä odotettiin.

    Tässä kuitenkin Jääkukkojen miehistö vuodelta 1992 eli 25 vuotta sitten ja erikoisesti kolmosmaalivahtina Ranskalla ei ollut tässä turnauksessa Fabrice Lhenry vaan Michel Valliere joka otettiin viime hetkellä ylimääräisen hyökkääjän ja B-Jääkukoissa vuonna 1992 pelanneen Pierrick Maian tilalle:

    Maalivahdit: Petri Ylönen, Jean-Marc Djian ja Michel Valliere

    Puolustajat: Serge Poudrier, Steven Woodburn, Stéphane Botteri, Denis Perez, Bruno Saunier, Michael Leblanc, Jean-Phiippe Lemoine ja Gerald Guennelon

    Hyökkääjät: Christophe Ville, Stéphane Barin, Peter Almasy, Philippe Bozon, Patrick Dunn, Benoit Laporte, Antoine Richer, Lionel Orsolini, Yannick Goicoechea, Christian Pouget, Pierre Pousse ja Michael Babin

    Päävalmentaja: Kjell Larsson
     
  12. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuodeksi 1992 Jääkarhuilta eli Norjalta odotettiin parannusta nimenomaan MM-kisoihin koska periaatteessa viime hetken skarppausta Talviolympialaisten 1992 Lohdutussarjassa ei Jääkarhuilla ollut mitään hyvää odotettavissa oikein edes vuoden 1992 MM-kisojen A-sarjaankaan tullessa. Tosin mikä tahansa muu taso kuin surkea Talviolympialaisten kaltainen häviäminen häviämisen perään oli hyväksyttävämpi suoritus.

    Edelleen sillä oli vieläkin paljon oppimista jääkiekkonsa saamiseksi paremmaksi koska välillä maalinteossa ja etenkin viimeistelyssä oli puutteita, mutta jotenkin se tuntui edelleen todella paljon puolustuspohjaiselta joukkueelta joka vähän turhan usein vetäytyi kuoreensa vaikka nopeutta ja ulottuvuutta olisi ollut parempaankin.

    Jääkarhujen miehistöllä oli totiset paikat pian tulossa muutenkin koska kahden vuoden päässä siinsivät vuoden 1994 Lillehammerin Talviolympialaiset tietenkin kotitantereella Norjassa ja tuolloin täytyi olla ainakin alustavasti Jääkarhujen Kotipesän eli Norjan Kiekkoliiton isojen pomojenkin mukaan viimeistään iskussa.

    Tsekkoslovakiaan lähtenyt kiekkomiehistö oli edelleenkin Jääkarhuilla varsin perinteinen vaikka nuorekkaitakin pelaajia mukaan oli tulossa maajoukkueeseen lähivuosina. Espen Knutsen ei harmittavasti päässyt vielä näihinkään kisoihin näyttämään osaamistaan, mutta nuorukaisen lahjat oli ehdottomasti pantu merkille ja Jääkarhunpennuissa eli Norjan Alle 20-vuotiaiden Maajoukkueessa oli tuolloinkin tulossa vaikuttavia pelaajia vaikkakin pelaajien todellisista lahjoista nimenomaan suurmaiden pelaajia vastaan ei voinut vielä sanoa mitään tuolloin.

    Laitan seuraavaan viestiin Jääkarhujen kisataipaleen vuodelta 1992 toivottavasti lyhyesti.
     
  13. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Jääkarhut kohtasivat Tsekkoslovakiassa 25 vuotta sitten vuonna 1992 pidetyissä A-sarjan MM-kisoissa jääkiekossa välittömästi kisaisäntä Tsekkoslovakian ensimmäisessä ottelussaan. Välittömästi se 28.4.1992 pelatussa B-lohkon avauspäivän päätöspelissään kiusasi muutaman viime vuoden tapaan Tsekkoslovakiaa, mutta ei kyennyt mihinkään todella ratkaisevaan.

    Ehkä vuonna 1991 kun Tsekkoslovakia vietti surkeaa kiekkovuottaan olisivat Jääkarhut kenties voineetkin todella yllättää sen mihin siitä ei vuonna 1992 ollut. Jääkarhujen ainoaksi hienoudeksi ottelussa jäi lopulta Geir Hoffin ja Petter Thoresenin pyöritykset ajoittain jäällä vaikka muuten taas kerran Jääkarhut pelasivat kilpikonnaa kun olisi pitänyt olla liikkuvampi. Lopulta Jääkarhut hävisivät luvuin 1-6.

    Jääkarhujen osalta vuonna 1992 tosiaan ei tuntunut kovin hyvin sujuvan mikään, mutta jo tässäkin ottelussa Jääkarhut tuntuivat eloisammalta kuin mitä umpikamalassa Albertvillen 1992 Talviolympialaisissa tai puhumattakaan sitten Calgaryn 1988 Talviolympialaisissa se oli ollut. Toisaalta taas ilman sarjalaajennusta eivät Jääkarhut olisivat normaalein edellytyksin edes pelanneet A-sarjassa vaan he olisivat jatkaneet B-sarjassa vuonna 1992...

    30.4.1992 Jääkarhut kiusasivat mielenkiintoisesti hallitsevaa Olympiakultamitalistia eli IVY:tä. Pitkin ottelua IVY oli toki niskan päällä, mutta ihmeellinen viimeistelyn heikkous ja monet muut erinäiset seikat tuntuivat estävän sitä saamaan helppoa voittoa mitä olisi pitänyt odottaa. Hyvin pitkään Jääkarhut pitivät uskomattomasti jopa tasapelin 1-1 ja vielä sitäkin huikeammin johti maalein 2-1 sitä vastaan ennen kuin väistämättä tuli lopulta jälleen tappio luvuin 2-3.

    Vappupäivänä 1992 eli 1.5.1992 Jääkarhut kohtasivat Kanadan ja tässä vaiheessa Jääkarhuilla ja Jääkukoilla eli Ranskalla yhteistä oli tavallaan juurikin niukat tappiot yllättävänkin kovia maita vastaan eikä juuri mitään erityisen huonoa oltu nähty vielä siinä vaiheessa turnausta kummaltakaan.

    Jääkarhut pistivät jännitysnäytelmän pystyyn Kanadaakin vastaan ja toisin kuin IVY tai monet muut kompastelevat huippumaat, ei Kanada kyennyt välillä erikoisesti luomaan Jääkarhuille pelotetta toisin kuin normaalisti ja jatkuva hermostuneisuus ja paniikki kuvastivat hyvin erikoisesti Kanadan vaikeuksia mitä kyseisenä vuonna Vaahteramiehistö sai kärsiä ja mihin verrattuna esimerkiksi Calgaryn 1988 Talviolympialaisten kotiyleisön jännitysongelmat pelaajissa tuntuivat liioittelulta verrattuna tämän vuosikerran Vaahteramiehistön ongelmiin.

    Viimeiset kolme minuuttia olivat huikeaa näytelmää kun tässä ottelussa toimi oikeastaan ainoan kerran myös koko kisoissa Jääkarhujen oma erikoistilannepelaaminenkin paradoksisesti oikein, mutta ikävä kyllä Jääkarhut eivät onnistuneet saamaan tasapeliä tai jopa sensaatiovoittoa ja taas Jääkarhut hävisivät hyvin niukasti maalein 3-4.

    3.5.1992 Jääkarhut kohtasivat Sveitsin jonka kanssa olisi pitänyt pelata hyvä ja tasainen ottelu ja ehkä jopa ottaa voitto, mutta sitä se ei ottanut. Ylivoima toimi huonosti, viimeistely vielä sitäkin huonommin ja muutenkin yleinen jatkuva liikepelin jähmeys oli ongelma. Välillä kaikki oli jälleen Jimi-Jimmeristä eli Jim Marthinsenista kiinni Jääkarhujen maalin suulla, että huonommin ei ottelussa käynyt. Lopulta Jääkarhut hävisivät 1-3 ja se tiesi sitä, että ellei Jääkarhut halunneet Putoamisotteluun niin Jääkarhujen oli pakko voittaa Jääkukot eli Ranska.

    4.5.1992 Jääkarhut kohtasivatkin Ranskan viimeisessä Alkuerien ottelussaan ja melkoisen huonoa ylivoimaa turnauksissa pelanneiden joukkueiden kesken riitti taistelua ja sisukkuutta kun Jääkarhut saivat pakkotilanteen edes itseensä energiaa samoin kuin ranskalaisetkin. Lopulta Roy Johansen pelasti Jääkarhut ja Jääkarhun Kotipesän pomot mahdolliselta Pudotusottelulta ja jopa vielä mahdollisesti senkin häpeämisen varjolta tekemällä kehimistä täynnä olleessa ottelussa sen ainoan maalin kun Jääkarhut olivat murheellisesti jopa Jääkukkoja vastaan alakynnessä nimenomaan maalipaikkojen luomisessa, mutta myös käyttivät harvat maalipaikkansa oikein.

    Jääkarhut sijoittuivat B-lohkon toiseksi viimeiseksi Alkuerissä ja samalla myös 10:ksi kaikkiaan Italian päästessä 9:ksi Alkuerissä oman lohkonsa toiseksi viimeisellä tilalla. Jääkarhut jäivät siten Sinisen Koneen kanssa A-sarjaan ja samalla kertaa pohtimaan kesälomansa aikana näkymiä vuodeksi 1993 ja myös tulevia omia Talviolympialaisiaan varten Lillehammerissa 1994.

    Huonoimmillaan Jääkarhut eivät tuntuneet oppineen mitään Albertvillessa pelaamisestaan ja olisivat ansainneet ehkä jopa pudota, mutta toisaalta parhaimmillaan Jääkarhut sentään pysyivät A-sarjassa ja tarjosivat ainakin todella tiukkoja otteluja huippumaita vastaan vaikka ikävä kyllä jonkin verran tuntui menevän valmennuksen piikkiin Jääkarhujen ongelmia. Etenkin kun Jääkarhunpennuista ei joukkueeseen juuri otettu Alle 20-vuotiaiden taitopelaajia silloin kun niitä olisi kunnolla ollut tarjolla.

    Tässä Jääkarhut 25 vuoden takaa vuosimallia 1992:

    Maalivahdit: Jim Marthinsen, Steve Allman ja Robert Schistad

    Puolustajat: Petter Salsten, Åge Ellingsen, Jon-Magne Karlstad, Tommy Jakobsen, Cato Tom Andersen, Svein Enok Nörstebö, Jan-Roar Fagerli ja Kim Sögaard

    Hyökkääjät: Trond Magnussen, Ole-Eskild Dahlström, Geir Hoff, Knut Wahlbye, Roy Johansen, Petter Thoresen, Erik Kristiansen, Carl Gunnar Gundersen, Jarle Friis, Arne Billkvam, Björn Freddy Bekkerud ja Öystein Olsen

    Päävalmentaja: Bengt Olsson

    Varapäävalmentaja: Tore Jobs
     
  14. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Sininen Kone eli Italia oli MM-kisoihin 1992 toipumassa vakavasta maineensa kolauksesta Albertvillen Talviolympialaisissa samalta vuodelta. Siellä joukkue oli tuntunut menettävän otteensa pitkästä aikaa oikeastaan kaikkeen ja sillä oli ollut seurauksensa. Gene Ubriacoa pyydettiin jatkamaan, mutta konsulttitehtäviään huomioimatta maajoukkueessa hän erosi muutoin valitettavan Talviolympialaisten fiaskon myötä.

    Aluksi Italian Päävalmentajan piti olla Alberto Darin, mutta lopulta Signor Darin joutui jatkamaan edelleen Varapäävalmentajan paikallaan koska Päävalmentajaksi tuli yllättäen Sveitsin Varapäävalmentajan paikalta yhdessä myös esimiehensä eli Sveitsin Päävalmentaja Juhani Tammisen kanssa potkut saanut Bryan Lefley jolla oli vaikea työ ainakin aluksi saada joukkuetta asennoitumaan itseensä ja valmennustapaansa koska pelaajisto oli jo tottunut niin kovin Ubriacon otteisiin tai olisivat halunneet Darinista päävalmentajansa.

    Pelaajat eivät saaneet tahtoaan läpi vaikka enemmänkin monien huippupelaajien ikä oli enemmän ongelma kuin itse vaihtunut päävalmentaja kun mietittiin syitä siihen, että miksi yllättävän monta muutakin Italian huippupelaajaa jäi saapumatta niin Albertvilleen kuin myös Prahaankin Tsekkoslovakiassa pidettyyn MM-kisojen 1992 A-sarjaan.

    James Jim Corsi lopetti lopullisesti uransa eikä halunnut tulla maajoukkueeseen enää mitenkään edes Lillehammeria 1994 silmällä pitäen. Myös moni muukin huippupelaaja oli jättänyt talviolympiakisat väliin ja monivuotinen maajoukkuekapteeni Erwin Kostner oli vieläkin kahden vaiheilla uransa jatkon tai päättämisen osalta joskin merkit olivat vahvat päättymisen suuntaan koska Kostner ei ollut edes Talviolympialaisissakaan 1992. Monta muutakin iäkkäämpää Sinisen Koneen huippupelaajaa toisaalta houkutti, mutta toisaalta myös arvelutti lähteä enää pelaamaan tai oikein pitämään edes harjoitustasoaan yllä Lillehammeria 1994 varten.

    Lefleyn valmennustyylissä monta entistä Ubriacon energistä kuviota unohdettiin, mutta pelistä luotiin tavallaan viitseliämpää kuin mitä Ubriacon valmennuskaudella tehtiin ja ennen kaikkea yksinkertaisempaa taitokiekkoa joka tosin valitettavasti jossain määrin myös taannutti Italiaa siitä mitä se oli jääkiekossa Sinisen Koneen kultaisella ajalla esittänyt valitettavasti väärällä sarjatasolla.

    Välillä olisi ollut erittäin hienoa nähdä vaikkapa Juhani Tamminen Sinisen Koneen Päävalmentajana koska Tammisella oli myös omat hyvät puolensa joskin myös temperamenttia riitti eikä periksi olisi annettu ylempienkään toimistossa joten Tammiselle se olisi saattanut ehkä olla vain toinen pinnansa polttamispaikka eikä mikään helpotus ainakaan stressaavan Sveitsin Päävalmentaja-ajanjakson jälkeen.

    Lefleyn valmennusaikakaudella Italian pelistä jäällä tuntui tulevan tempoilevampaa, yhdistäen toki Ubriacon ajan jääkylmän laskelmoinnin, mutta ainakin vielä 1992 se oli pitkästä aikaa melko ajattelematonta jääkiekkoa pelannut joukkue. Se ei oikein aina saanut ratkaistua kärkiotteluissa tilaisuuksiaan ja lisäksi se oli huippumaita vastaan alakynnessä, mutta sen maalivahdit olivat lopullisesti arvioituna taidokkaita jatkamaan myös Corsin aikakauden jälkeisellä ajalla tuomaan kunniaa Azzuriaaneille.

    Lefleyn valmennusaikakaudella kuitenkin Italiasta alkoi kasvaa arvostettu ja myös optimistinen joukkue jonka todellinen peruskivi oli kuitenkin valettu Ubriacon valmennuskaudella ja ennen kaikkea hienon pelaajasukupolven ja Oriundien eli kaksoiskansalaistenkin myötä sillä oli asiaa olla maailman parhaiden mukana jääkiekossa.

    Sinisen Koneen ongelmana oli kuitenkin Lefleyn valmennusajan alkuaikoina samat ongelmat kuin mitä vaikka Dave Chambersin tai Michael Mike Kellyn valmennusaikana oli ollut Italialla. Se pyrki ajoittain olemaan vähän turhan hieno ja perfektionistinen joukkue unohtaen paikkansa pelillisessä seurassaan koska nyt ei enää pelattu B-sarjaa vaan A-sarjaa MM-kisoissa.

    Välillä tuntui myös, että mitä enemmän Sinisen Koneen kultaisen aikakauden pelaajia alkoi jättämään ikänsä myötä paikkansa jäällä niin sitä enemmän ei Italian tulevien sukupolvien kiekkoilijoista ollut mitään todella suuria lahjakkuuksia näkyviin tulossa korvaamaan syntyneitä aukkoja joskin jo muutama tullut pelaaja kuten Gaetano Gates Orlando olivat elintärkeitä korvaamaan Italian heikkouksia joita alkoi pikkuhiljaa tulla näkyviin.

    Siltikin ilman todella hyvää onnea tai äärimmäistä huippupeliä olivat Italian nuotit A-sarjassa vieläkin melko selvät eli vieläkin osa tai suurin osa johtavista jääkiekkomaista pystyivät voittamaan sen melko helposti joskin Italia kuitenkin jo vuonna 1992 loi viimeisen myrskyvaroituksen tuleville vuosille nimenomaan taidoistaan ja näytteistään jääkiekossa myös A-sarjankin puolella. Mikäli sitä ei haluttu vielä oikein edes vuonna 1992 uskoa niin viimeistään tulevina vuosina se ainakin rajallisesti kyettiin uskomaan.

    Sinisen Koneen osalta kerron sen osuuden seuraavassa viestissä.
     
    Viimeksi muokattu: 04.06.2017 klo 03.35
  15. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Italia lähti siis melkoisten ennakkoluulojen ja vähättelyjen saattelemina MM-kisoihin 1992 25 vuotta sitten Alkusarjan A-lohkoon Prahassa. Tsekkoslovakiassa pidetyissä MM-kisoissa Italia kohtasi mielenkiintoisesti heti alkuun Yhdysvallat. Vastoin oletettua 0-5, 0-10 ja vaikka 0-20 tappiota monet tuollaista tulosta toivoneet joutuivat tuossa tuloksessa pettymään pahoin. Sininen Kone yllätti Tähtilipun edustajat pahanpäiväisesti 28.5.1992 ja lopulta tarvittiin Paul Ranheimin maali jotta Italia olisi saatu tappiolle.

    Ihme kyllä tämän jälkeen Italia ei siltikään jäänyt paljoakaan Yhdysvalloista jälkeen vaan taisteli sisukkaasti ja päättäväisesti. Lopulta myös itse ottelun lopputulos oli kummastuttava useimmille huippujääkiekon ystäville ja suorastaan nolo Yhdysvalloille jonka olisi pitänyt olla se huippumaa kisoissa jälleen kerran koostumukseltaan ja muutenkin maineeltaan. Italia hävisi toki, mutta uskomattomasti 0-1!

    29.5.1992 tapahtui kuitenkin ehdottomasti kisojen pommi jota ei kukaan olisi osannut odottaa ja ehkä hieman murheellisella tavalla näin jälkikäteen ajatellen Sininen Kone olisi Tre Kronorin eli Ruotsin voittamalla saattanut kenties helpottaa Suomen pääsyä jo tuolloin ensimmäiseen maailmanmestaruuteensa. Hallitseva maailmanmestari Ruotsi haukkasi ylimielisyydellään ja oikeastaan kaikella muullakin perseilyllään ansiokkaasti jäällä ison kasan sitä ruskeaa itseänsä tuona päivänä.

    Sininen Kone ei suinkaan väsynyt Yhdysvallat pelistään eikä masentunut Tre Kronoria vastaan vaan jatkoi edelleenkin yllättävänkin uskomattomia otteitaan ja kun väsyi niin silti sen maalivahdit alkoivat huikeudessaan melkein ylittää elleivät ehkä peräti ylittäneetkin jo itse Jim Corsin ajan lukuisat huikeat torjuntaillat Italian maalin suulla. Lopulta Sininen Kone loksautti suut auki niin ivailijoiltaan kuin myös oikeastaan ehkä muutenkin suuremmalta jääkiekkoyleisöltäkin ilman vihamielisyyttäkään Italiaa kohtaan pelaamalla 0-0 tasapelin Ruotsia vastaan...

    Se oli Tre Kronorin turnauksen häpeäpilkku turnauksessa ja Italialle se oli melkein kuin maailmanmestaruuden olisi voittanut. Tästä hetkestä eteenpäin alkoi niin Italian maineen parantuminen jääkiekossa luoden lopullisesti pohjaa 1990-luvun menestysajalle, mutta myös toisaalta palautti Italian maanpinnalle koska Italia oli valtavasti sankaroinnillaan tuhlannut paljon voimiaan ja oli välillä hävitä pelinsä kun se lähti taistelemaan Puolaa vastaan seuraavaksi.

    Vappupäivänä 1992 eli 1.5.1992 kohtasivat Sininen Kone ja Bialo-Czerwoni eli Puola. Valkokotkat pistivät epätoivoissaan Sinistä Konetta vastaan kaiken peliin, mutta Italia oli väsymisestäänkin huolimatta sitä silti parempi voittaen sen osin vaikeastikin lopulta kuitenkin maalein 7-5.

    3.5.1992 Sininen Kone kohtasi Saksan ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan yhdistyneenä koska useimmiten se oli pelannut vain Länsi-Saksaa tai Itä-Saksaa eli DDR:ää vastaan. Sininen Kone alkoi piiputtaa tässä vaiheessa turnausta melko pahasti ja tätä myös tehokkaasti Jääkiekon Ihmevuottaan viettänyt Saksa hyödynsi mitä mieluiten.

    Tosin Sininen Kone tuntui olevan yllättävänkin alakynnessä nimenomaan Saksan tehokasta ketjupelaamista jossa nimenomaan Saksan tehokas prässäys kenttäalueella ja ennen kaikkea kentällisten tasainen lahjakkuus pisti luun kurkkuun väsyneelle Siniselle Koneelle joka välillä oli ollut Saksan erillisaikana sille yleensä enemmänkin kuin pelottava vastustaja.

    Saksa onnistui pelaamaan kaksi ensimmäistä erää tarkoituksellisesti säästellen ja sai tuhlattua Italian voimia. Kun Italia sai sitten vielä maaleja niin tasaisen taistelun sijaan Saksa karkasi Italiaa vastaan lopulta voittoon ja jopa alustavan murskaavaankin voittoon. Erityisesti Italian kolmannen erän kompastelut ja Saksan armottomat Michael Rumrichin, Ulrich Uli Hiemerin ja Raimund Hilgerin teholaukaukset maaleineen olivat väsyneelle Italialle liikaa. Italia hävisi maalein 2-6 ja tässä vaiheessa tappio niukasti Yhdysvalloille ja vain pelkkä, mutta myös huikea tasapeli Ruotsin kanssa vei siltä mahdollisuudet Puolivälieriin pääsyltä.

    Lopulta 4.5.1992 Italia kohtasi vielä Suomen joka ei Ruotsista poiketen poikkeuksellisesti alkanut paljoakaan perseilemään vaikka toki pelot ja ainekset siihenkin olisivat voineet olla olemassa liiankin hyvin, mutta tällä kertaa onneksi niin ei käynyt. Tosin Suomelle ei olisi enää merkinnyt paljon edes tasapelin pelaaminen saatikka edes tappiokaan kun lohkovoitto oli jo tuloillaan.

    Tosin tasapelillä tai tappiolla olisi kuitenkin voitu luoda median osalta Leijonille liikaa paineita ja muuta negatiivisuuden kierrettä turhankin tärkeän ja tulevan Puolivälierävaiheen osalta. Tästä ei pelkoa ollut kun Suomi löi Italian joka tosin alkoi olla myös masentunut ja melko lailla jo hyvin väsynyt kaikesta jo muutenkin pelatusta huikeasta turnauksesta. Kuitenkin Suomi piti säästelystään huolimatta kaasun tiukasti pohjassa varsinkin toisessa erässä tekemällä maaleja minkä ehti. Ihan vain varmuuden vuoksi.

    Toisaalta taas Italian tappio lukemin 1-6 oli kuitenkin omiaan luomaan surkeaa kuvaa maan jääkiekosta asiasta tietämättömille ja senkin vuoksi Italian olisi oikeasti ehkä vähän pitänyt yrittää enemmän kuin miten se peliään Suomea vastaan esitti.

    Väsymisestä rangaistiin ja hienoista otteista huolimatta Italian taival vuoden 1992 kisoissa päättyi niukasti Alkueriin A-lohkon toiseksi viimeisenä. Italian mahdollisella Ruotsi-voitolla tai vaihtoehtoisesti Yhdysvallat-voitolla tai ehkä jopa tasapelillä siitä olisi Ruotsi pudonnut ja Italia päässyt myös jo vuonna 1992 sensaatiomaisesti Puolivälieriin.

    Huonoimmillaan Italialla oli toki valtavat puutteensa edelleen ja se olisi kaikkein huonoimmillaan voinut tippua ehkä myös B-sarjaankin, mutta tulevaisuuden näkymät paranivat ainakin edes jotenkin kertaheitolla sen Prahassa esittämillään otteilla ja samalla ainakin melkein varmasti varmistui myös Lillehammerin 1994 Talviolympialaisten kisapaikkakin vuoden 1992 MM-kisojen 9:llä tilalla ja onneksi sen ei tarvinnut kohdata vuosien 1987-1991 aikaista katkeraa vastustajaansa Jääkarhuja eli Norjaa vaikka kieltämättä näiden välisen kilpailutaustan muistaen Sinisen Koneen taistelu olisi ollut hienoa nähdä.

    Vuodeksi 1993 MM-kisoihin mentäessä toki ensin vuoden 1992 kesäloman kautta ainakin alustavasti huonoimmillaankin Italiaan suhtauduttiin silti paremmin kuin miten oli suhtauduttu ennen MM-kisoja 1992 vaikka osasyy nurinkurisuuteen oli myös Albertvillen Talviolympialaisten floppikisat.

    Vaikka Italian jääkiekosta voisin puhua pitkäänkin niin laitan tähän nyt Sinisen Koneen 25 vuoden takaa vuodelta 1992 ja Italian Joukkuekapteenina toimi Albertvillen 1992 tapaan Roberto Robert Oberrauch kun Erwin Kostner oli toistaiseksi vielä tuolloisen olettamuksen mukaan enemmän sapattivapaalla kuin lopettaneiden joukossa:

    Maalivahdit: David Delfino, Roberto Bob Romano ja Diego Riva

    Puolustajat: Mario Chittaroni, Frank Lattuca, William Bill Stewart, Jim Jimmy Camazzola, Anthony Tony Circelli, Roberto Robert Oberrauch, Michael Mike De Angelis, Giovanni Marchetti ja Georg Comploi

    Hyökkääjät: Markus Brunner, Bruno Zarrillo, Emilio Iovio, Maurizio Mansi, Santino Pellegrino, Lucio Topatigh, Mario Simioni, Carmine Vani, Robert Bob Ginnetti, Ivano Zanatta ja Gaetano Gates Orlando

    Päävalmentaja: Bryan Lefley

    Varapäävalmentaja: Alberto Darin

    Sinisen Koneen Maajoukkuekonsultti: Gene Ubriaco
     
  16. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuonna 1992 25 vuotta sitten Kanada lähti MM-kisoihin erittäinkin kovasti hehkutettuna huippumaana kuten tavallista. Hallitsevana Talviolympialaisten Hopeamitalistina sen oletettiin tuovan MM-kisoistakin hopean tai ehkä kullan ja maailmanmestaruuden.

    Dave Kingin johtamalla joukkueella kaikki oli taas kerran melko hyvin ainakin paperilla, mutta lopulta koko turnauksesta Tsekkoslovakiassa tuli Kanadalle kaikkien aikojen MM-floppi joskin jossain määrin esimerkiksi vuoden 1980 Talviolympialaisten floppiin verrattuna ainakin osasyy flopille tuli myös nimenomaan MM-kisojen uuden formaatinkin takia jolloin puolivälierien tappio mahdollisesti ottelukohtaisesti tuli vaikuttamaan sijoituksiin huomattavasti.

    Vaahteramiehistön osalta ongelmia tässä turnauksessa riitti ja jopa nöyryyttävästi enemmän kuin mitä ikinä oli ollut edes paljon kritisoiduilla vuosilla 1986-1991 joskin välillä makuasiana ehkä vuoden 1991 voi jättää toisinaan pois laskuista Kanadan esittämän huikeuden ansiosta jota hyvin lähelle pääsi myös Albertvillen 1992 suoritus ainakin parhaimmillaan lähinnä IVY-finaalissa.

    Milloin Kanadalla ei ollut vuosien 1989-1990 tapaista puolustuspelaamisen tai laitapelaamisen ongelmaa tai sitten Calgaryn 1988 Talviolympialaisten kaltaista kotikisajännitystä niin Kanada tuntui peruuttaneen tässä turnauksessa vuosien 1986-1987 hapuilevien painajaispelipäivien päiville ja tosiaan huonoimmalle uralleen joka tapauksessa sitten ainakin vuoden 1980 ellei jopa sitäkin kauemmaksi verratessa jolloin olisi kohta alkaneet tulla Kanadan käytännön amatööriseurojen edustamat maajoukkueet ja niiden ajat mieleen.

    Siitäkin kaikesta huolimatta Kanadalla oli edelleen paljon annettavaa jääkiekossa ja ainakin joukkue lähtökohtaisesti asenneongelmistaan tai vaihtoehtoisesti peli-identiteettinsä ongelmistaan huolimatta Kanada ei edes suhteellisesti arvioiden ja nimellisesti ainakin kaikkien aikojen heikoimmillaankaan ollut helppo pala voitettavaksi kenellekään.

    Silti vuotta 1992 nimenomaan MM-kisoista puhuttaessa on pidetty vuoden 1980 Talviolympialaisten flopin tai 1987 Ruotsi-tappion 0-9 tapaan harvana kansallisena häpeänä ainakin nimenomaan itsessään puhuttaessa koska edes mitään vuosien 1986-1991 Kanadan kaltaista oppimista ja kasvamista edes nimellisesti kesken turnauksen ei tapahtunut vaan Kanada tuntui oikeastaan melkein koko turnauksen ajan olevan jossain määrin täysin hukassa tai ainakin hyvin hukassa jäällä tekemisensä kanssa tavalla jota ei vuosista 1986-1991 osalta poiketen voinut sitten todellakaan selittää lähes millään tavalla kun kaikki otteet tuntuivat niin uskomattoman hermostuneilta jäällä kun kyseessä oli Kanada jonka piti olla keskimäärin varsinkin Neuvostoliiton hajottua vihdoin ja viimein lopullisesti maailman paras tai sellaista sitä odotettiin lähivuosille koska IVY:n ja tulevan Venäjän arveltiin reilusti huonontuvan.

    Seuraavaan viestiin laitan nopeasti Kanadan osuuden vuoden 1992 MM-kisoista jotka olivat sille floppi jota ei ole koskaan tähän mennessä tapahtunut uudelleen millään tasolla ja Kanadan ystäville toivottavasti ei tapahdukaan vaikka väistämättä huono vuosi tulee Kanadallekin joskus uudelleen.
     
  17. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Kanadalle MM-kisat 25 vuotta sitten olivat oikeastaan alusta melkein loppuun asti kamalinta mahdollista kamppailua jossa Kanada tuntui olevan hukassa jollakin tavalla uskomattomasti ei vain normaalin tavan mukaan korkeintaan 1-2 ottelussa vaan oikeastaan aivan kaikissa otteluissa jollain tavalla. 28.4.1992 Kanadan aloittaessa oman Alkuerien B-lohkonsa sitä vastaan tuli Ranska ja tällä kertaa kun ei pelattu edes Albertvillessa Jääkukkojen kotiareenalla tai kotitantereella niin ylipäätään Kanadan rämpimistä edes tuossakaan pelissä ei tavallaan pystynyt ymmärtämään.

    Varsinkin kolme viimeistä minuuttia olivat täyttä painajaista Vaahteramiehistölle. Mikäli kaikki vaikeudet olisivat jääneet vain niukkaan 4-3 voittoon päättyneeseen Ranska-otteluun niin ikipäivänä Kanadaa tuskin olisi noista kisoista muistanut ainakaan huonona joukkueena. Edellyttäen tietenkin, että otteet olisivat ihan oikeasti parantuneet riittävästi.

    Lopputurnauksen osalta Kanadan pelaamista jäällä ei välillä yksinkertaisesti voinut ymmärtää kaikessa vaikeudessaan. Välttämättä edes kannattajien värilasitkaan eivät olisi riittäneet selittämään siihen, että mikä joukkuetta vaivasi jäällä. Kanada ei oikein tuntunut olevan MM-turnauksessa Prahassa oikein edes edellisvuosiensa Osiensa Summa-tason Kanada joka jostakin edes joskus kaivoi huikean esityksen tai kaksi pussistaan ja pystyi pitämään patinansa kiillotettuna vaikka esitys olisi tuolloinkin jättänyt paljon toivomisen varaa.

    Vappuaattona 1992 eli 30.4.1992 Kanada kohtasi Sveitsin ja tällä kertaa lopullisesti ylimielisyys ja yleinen perseily kostautui tasapelin muodossa 1-1 Kanadalle ja Ranska-ottelun tapaan Kanada olisi ansainnut kärsiä tappion kun asenne kerran oli mitä oli.

    Vappuna 1992 eli 1.5.1992 Kanada kohtasi Jääkarhut eli Norjan ja uskomattomasti Kanadan pelaamisesta ottelusta tuntui välittyvän kuva siitä kuin joukkueeksi jäälle olisi vaihtunut B-Vaahteramiehistö tai jopa C-Vaahteramiehistö eli Kanadan C-maajoukkue.

    Niin huonosti Kanada tässä ottelussa pelasi ja lisäksi kun Jääkarhut saivat kerrankin koko turnauksessa erikoistilannepelinsä toimimaan, harvat vastahyökkäykset uskomattomalla ja pelottavan terävän tavalla iskuun ja yksinkertaisesti vielä harvoja vastahyökkäyksiäkin harvemmat todelliset maalipaikkansa käytettyä niin Kanada oli hävetä nk. Jään Pinnan Alle häpeästä...

    Tai pikemmin olisi hävinnyt ellei kyseessä olisi ollut juurikin Jääkarhut... Tosin vain kello pelasti Vaahteramiehistön toiselta tasapeliltä ellei jopa täydeltä tappiolta. Viimeiset 3 minuuttia oli Jääkukkojen ottelun tapaan painajaista Kanadalle. Lopulta Kanada voitti Norjan 4-3. Uskomattominta oli, että Kanadan valmennus ei ollut seurannut tai tuntunut seuranneen edes Jääkarhujen sensaatiomaista IVY-ottelua joka myös oli päättynyt yhden maalin tappioon Jääkarhuille 2-3!

    Joka tapauksessa Vaahteramiehistön otteet vaikuttivat ylivoimaisesti surkeimmilta vuosiin ellei peräti vuosikymmeniin ja voitoista huolimatta kritiikki oli itse asiassa jo melko kovaa jo rivien välistä ja satunnaiset buuaukset muuttuivat avoimen ivalliseksi ulvomiseksi niin vihamiesten kuin myös jopa kannattajien piirissä kun Kanada hävisi 3.5.1992 ja 4.5.1992 viimeiset pelinsä Alkuerissä Tsekkoslovakialle ja IVY:lle luvuin 2-5 ja 4-6.

    Tosin jälkimmäisessä pelissä IVY nukahti aivan samalla tavalla kuin mitä Calgaryssa 1988 Yhdysvaltoja vielä tuolloin silloisena Neuvostoliittona ollen menettää pelinsä juurikin huonoon yksittäiseen peliin ja Kanada näin esimerkiksi kuroi sentään yhtenä koko MM-1992 floppinsa muuna hyvänä hetkenä 0-5 tappion umpeen todellakin lukuihin 4-5 asti ennen lopullisia 4-6 lukemia.

    Murheellisinta oli kuitenkin se, että vain Jääkarhujen oma tuolloinen huonous pelasti Vaahteramiehistön Puolivälierä-paikan. Jatkuvat niukat tappiot Jääkarhuilla avasivat Vaahteramiehistölle Puolivälieriin paikan Alkuerien B-lohkon nelospaikalle.

    Vaahteramiehistön osalta tässä vaiheessa kritiikki oli suurinta pitkään aikaan jopa hiljaisestikin arvioitunakin ja Puolivälierissä oli tosi kyseessä. Suomi asettui vastaan ja tässä ottelussa Kanada murtui.

    6.5.1992 Puolivälierissä Kanada ei pystynyt mitenkään pelaamaan tasollaan edes parantuneestikaan vaan antoi Timojen hyppyyttää itseään liikaa. Jokainen Suomen maalintekijä ottelussa oli Timo ja vaikka 'Kanadan Tappajaksi' nimettiinkin isommin suomalaisessa mediassa Timo Peltomaa niin Kanadan 'tappoi' kuitenkin Timo Saarikoski viisi minuuttia ennen loppua tehdyllä maalillaan. Aivan ottelun lopussa Kanada sai maalin, mutta ottelu päättyi Suomen eduksi ja aivan ottelun loppua huomioimatta aloite tuntui olevan jälleen ehkä Calgaryn 1988 tapaan pelkästään Suomella eikä vaihtelevasti molemmilla tai vain pelkästään Kanadalla.

    Kanada oli hävinnyt maalein 3-4 ja sen matka turnauksessa oli järkyttävästi ohi. Välillä Kanada olisi voinut hävitä Suomelle reippaamminkin.

    Vuoden 1992 Talviolympiahopeamitalistista oli tullut turnauksen huippumaiden narri ja kasipaikan haltija joka pakotti Kanadan vihdoin ja viimein heräämään varsinkin joukkueenjohdon ja koko maan maajoukkuetason jääkiekkoilun kulissipuolen johdon melkein isoimpia mahdollisia pomoja myöten.

    Kanadan osalta maassa oli jääkiekkopiireissä melkoinen kohu ja kerrankin melkoisella maansurutasollakin koska jatkuvasti oli ollut liian lähellä floppi muutenkin ja joskushan sen täytyi osua sillekin.

    Kanadan osalta kritiikkiä tosiaan riitti riittämistään.

    Kuitenkin Kanada oli silti nousussa tasonsa suhteen ja Kanada tuntui lopullisen tosiaan ottavankin tämän karmean oppitunnin tosissaan eikä vain puolella korvalla kuunneltuna.

    Siltikin syyttelyistä mielenkiintoisin oli se, että olisiko todella Kanada pärjännyt vuonna 1992 yhtään paremmin jäällä vaikka B-miehistöllään?

    Laitan tähän alle vuoden 1992 Vaahteramiehistön tai Kanadan A-maajoukkueen ja pienenä bonuksena myös B-Vaahteramiehistön eli Kanadan B-maajoukkueen:

    Kanada 25 vuoden takaa vuodelta 1992 A-miehistön osalta:

    Maalivahdit: Trevor Kidd, Ron Hextall ja Richard Tabaracci

    Puolustajat: Kerry Huffman, Jason Woolley, Brad Schlegel, Trent Yawney, Garth Butcher, Todd Gill ja Brian Tutt

    Hyökkääjät: Derek King, Glenn Anderson, Keith Acton, Marc Habscheid, Randy Smith, Rod Brind'Amour, Pat Fallon, Ray Ferraro, Steve Thomas, Chris Lindberg, Nelson Emerson ja Robert Bassen

    Päävalmentaja: Dave King

    Ja tässä pienenä bonuksena Kanadan B-maajoukkue 25 vuoden takaa vuodelta 1992:

    Maalivahdit: Allan Roy ja Jason Muzzatti

    Puolustajat: Brad Werenka, Adrian Aucon, Derek Mayer, Garth Premak, Mark Brewer, Hank Lammens, Kenneth Ken Lovsin ja David Harlock

    Hyökkääjät: Keith Morris, Greg Johnson, Jackson Penney, Jean-Yves Roy, Stephane Roy, Trevor Sim, Dominic Amodeo, Todd Hlushko, Erice Bellerose, Greg Parks, Mark Bassen, Derek Laxdal ja Brett Lindros
     
  18. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Yhdysvaltojen osalta vuosi 1992 näytti 25 vuotta sitten tuovan sille jatkoa Albertvillen Talviolympialaisten lisäksi myös MM-kisoissa 1992 siihen mitä tuli menestykseen. Parhaimmillaan Yhdysvaltojen sanottiin palaavan tai palanneen jo maailman huippujen joukkoon koska myös jo vuonna 1991 Yhdysvallat oli pelannut hyvät MM-kisat ja ollut hitaassa, mutta varmassa nosteessa.

    Lopulta kuitenkin jo toista kertaa neljän vuoden sisään Yhdysvalloille hierottiin suolaa haavoihin koska sen aiempi tärkeä jääkiekon kovimman mahdollisen tason keskikastin kilpailija Suomi meni yhtä monen vuoden sisään jälleen mitaleille. Toki Kanada Cupin kolmostila Suomelta oli jo myös hälyttävä merkki vuonna 1991 Yhdysvalloille siitä mitä tulisi olemaan lähivuosina Suomen taso. Ja se valitettavasti sille vaikutti kovemmalta kuin mitä haluttiin uskoa.

    Yhdysvalloilla oli jälleen monta erikoisuutta, mutta myös kompastelua jäällä. Edelleen se joskus suhtautui alentuvasti vastustajiin ja myös jäi selvästi alakynteenkin joskin aivan ihan niin pahasti kuin esimerkiksi Ruotsi Alkuerissä tai esimerkiksi todellisen mahtavan flopin kärsinyt Kanada niin Yhdysvallat ei koskaan kompastellut niin pahasti Alkuerissä tai muutenkaan turnauksessa vaikkakin huono Puolivälierä ratkaisi muuttuneen turnausformaatin takia Yhdysvaltojen kohtalon.

    Yhdysvallat vuonna 1992 vaikutti erittäin kyvykkäältä yksilöjoukkueelta joka vaikutti yhtä kilpailukyvykkäältä millä tahansa valmentajalla ja lisäksi se pystyi mihin vain jääkiekossa. Yhdysvallat vaikutti 25 vuotta sitten vannovan yleisesti opittujen joukkuehengen arvojen ja pelidemokratian nimiin vaikka joskus kieltämättä paineet kiehuivat yli ja ehkäpä hieman enemmän Yhdysvaltojen A-maajoukkueen olisi vaikkapa Yhdysvaltojen B-maajoukkueeseen tai siihen verrattaessa ottaa enemmän muita kokonaisuuksia huomioon tai nostaa enemmän asennetta ja kyvykkyyttä nimenomaan maan huippupelaajien osalta koska B-maajoukkueessa vastaavasti Yhdysvaltojen vastaavasta puhuttaessa vastaaville huippupelaajille annettiin omalle osa-alueelleen selvästi enemmän vapauksia kuin miten vastaavasti meneteltiin tuolloin A-maajoukkueessa.

    Yhdysvaltojen osalta kuitenkin voitiin sanoa, että kun sen voitti varsinkin pienempi maa jääkiekossa niin senkin voittanut joukkue myös ansaitsi kehunsa. Hyvin lähellä näin oli käydäkin kun Italia oli voittaa Yhdysvallat, mutta Yhdysvallat voitti sen. Ikävä kyllä vain hyvin pienin lukemin.

    Yhdysvaltojen ongelmana tietenkin oli jälleen myös tietty reagoimattomuus muihin tilanteisiin ja satunnainen ylimielisyysongelma joka kuitenkin oli pientä Kanadan tai Ruotsin vastaaviin ongelmiin verrattuna.

    Yhdysvalloilla oli jälleen erikoisiakin pelaajia mukana maajoukkueessa. Tällä kertaa ei pelannut Carl Joshua 'C.J' Young vaan vuonna 1983 Yhdysvaltain B-maajoukkueessa pelannut ja vuonna 1984 Sarajevon Talviolympialaisissa Yhdysvaltain A-maajoukkueessa pelannut David Allan 'D.A' Jensen joka tosiaan palasi A-maajoukkueeseen 8 vuoden tauon jälkeen 27-vuotiaana. Paljoa muita tuttuja pelaajia ei sinänsä ollut aiemmilta vuosilta myöskään, mutta oli kuitenkin.

    Seuraavassa viestissä kerron Yhdysvaltain osuuden MM-kisoista lyhyesti vuoden 1992 osalta.
     
  19. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Yhdysvaltain Alkuerät A-lohkossa käynnistyi odottamattoman vaikeasti sen kohdatessa Italian 28.4.1992. Lopulta Yhdysvallat voitti kyllä, mutta vain Paul Ranheimin 14 minuutin yhdellä ainoalla maalilla 1-0...

    Vähän toisenlaisella tuurilla Yhdysvallat olisi voinut hyvinkin jopa hävitä tai pelata vain tasapelin.

    Flopin aineksia maalle uhottiin varsinkin siitä pitämättömien piirissä ja joskus välillä muutenkin koska kompastelua vaikutti tulevan joukkueelle.

    29.4.1992 Yhdysvallat vaikeutti taivaltaan MM-kisoissa Prahassa häviämällä Saksalle maalein 3-5, mutta Saksa vietti toisaalta jälleen kerran Jääkiekon Ihmevuottaan jolloin Yhdysvallatkaan ei oikein kyennyt sille voimaan mitään. Ei etenkään Saksan täydellisen tarkalle, vyöryttävälle ketjupelille ja ennen kaikkea peliasenne oli jälleen Saksalla parempi toisin kuin Yhdysvalloilla.

    1.5.1992 eli Vappupäivänä 1992 Yhdysvallat kohtasi arkkikilpailijansa ainakin muutaman edellisen vuoden ajalta keskikastista eli Suomen joka ottelussa oli Yhdysvaltain hämmästykseksi ja järkytykseksikin sitä melkein oikeastaan kaikin tavoin edellä.

    Leijonat olivat menossa hämmästyttävällä tavalla kohti lohkovoittoa eikä siten Yhdysvalloilla ollut paljoakaan taisteltavissa. Yhdysvallat hävisi maalein 1-6 ja tässä vaiheessa Yhdysvallat alkoi taas vetäytyä kuoreensa, mutta Kanadan B-lohkon floppiin verraten Yhdysvallat sentään vaikutti edes pysyvän ryhdikkäänä häviävänäkin eikä mitään sellaista päättämättömyyttä tuntunut ainakaan alustavasti.

    3.5.1992 Yhdysvallat kohtasi Puolan ja myös voitti sen sentään 5-0 mikä oli tavallaan hyvä juttu, mutta joskus silti ehkä vähän parempikin tulos olisi voinut olla saavutettavissa.

    4.5.1992 Yhdysvallat kohtasi A-lohkon päätösottelussa Ruotsin ja Tre Kronorin osalta oikeastaan yskähdellen ja välillä selvänkin vaikeasti tarponut Yhdysvallat onnistui melkein voittamaan Ruotsin, mutta lopulta pelasi sen kanssa tasapelin 4-4. Yhdysvallat oli lohkokolmonen. Ikävä kyllä Suomen kannalta mielenkiintoisesti Yhdysvaltojen voittaessa Ruotsi olisi päätynyt tasapeliin Italian kanssa ja se olisi ehkä saattanut mahdollisesti pudota pois Puolivälieristä minne Yhdysvallat tietenkin nyt matkusti.

    Ikävä kyllä Puolivälierissä Yhdysvallat kohtasi 7.5.1992 koti-isännän eli Tsekkoslovakian ja kotiyleisön edessä Tsekkoslovakia myös venyi huippuunsa. Yhdysvallat ei murheellisesti kyennyt vastaamaan Tsekkoslovakian mahtavuuteen. Yhdysvallat jopa vaihtoi maalivahtinsa Ray LeBlancin Mike Dunhamiin 28 minuutin jälkeen ottelussa kun Tsekkoslovakia oli mennyt menojaan.

    Lopulta Yhdysvallat hävisi peräti maalein 1-8 ja kieltämättä tämä ottelu oli ehkä tietyllä tapaa Yhdysvaltojen huonoin ottelu ellei sitten Italia-ottelua asenneongelman takia laskettu tai Suomea vastaan floppaamista joskin Suomea vastaan sentään Yhdysvallat pelasi tappiollakin ryhdikkäämmin kuin Tsekkoslovakiaa vastaan.

    Yhdysvallat tippui pois turnauksesta ja sijoitus oli seiskapaikan veroinen kun Albertvillen Pronssiottelun 1992 osalta tavallaan uusintaottelu Tsekkoslovakiaa vastaan päättyi jopa vielä kaksi maalia pahemmin 1-6 lukujen sijaan lukuihin 1-8.

    Seiskapaikka ei ollut Yhdysvaltojen osalta sitä mitä olisi odottanut, mutta ainakin jotakin edistystä oli havaittavissa sillä tuleville vuosille ainakin maa vaikutti ottavan nimenomaan 1990-luvulla ihan eri asenteen kuin mitä aiemmilla vuosikymmenillä.

    Tässä Yhdysvaltojen joukkue 25 vuoden takaa vuodelta 1992:

    Maalivahdit: Ray LeBlanc, John Blue ja Mike Dunham

    Puolustajat: Ken Klee, Barry Richter, Todd Copeland, David Williams, Neil Sheehy, Dennis Vaske, Gary Suter ja Mark Osiecki

    Hyökkääjät: Chris Winnes, Todd Harkins, John Byce, Tom Bissett, Mike Boback, Joe Sacco, Andy Brickley, David Allan 'D.A.' Jensen, Derek Plante, Paul Ranheim, Jim Johannsson ja Todd Krygier

    Päävalmentaja: Tim Taylor
     
    Viimeksi muokattu: 12.06.2017 klo 14.28
  20. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Saksan osalta MM-kisat 25 vuotta sitten vuonna 1992 olivat äärimmäisen hyvää jatkoa kuluneeseen Saksalaiseen Jääkiekon Ihmevuoteen. Albertvillen Talviolympialaisissa 1992 maa oli samana vuonna menestynyt myös äärimmäisen hyvin ja lupa yhteen kaikkien aikojen saksalaiseen kiekkokauteen oli annettu. Saksan pelaaminen myös pulmallisen viimeistelyn osalta parantui näihin kisoihin ja ajoittain myllytyspelaaminen oli yhtä hyvää Saksalta kuin vuonna 1988 oli ollut silloisena Länsi-Saksana Calgaryn 1988 Talviolympialaisissa Kanadassa.

    Välillä makuasia lienee, että oliko jopa vuosina 1992-1993 Saksan jääkiekollinen pelaaminen jopa parempaa kuin vuosina 1987-1988 jolloin tosiaan maa oli Calgaryn Talviolympialaisissa silloisena Länsi-Saksana vai vuosina 1983-1984 myöskin silloisena Länsi-Saksana jolloin maa pelasi parhaimmillaan myös vuonna 1984 Kanada Cupissa?

    Saksalla oli järjestelykykyä ja organisaatiokykyä, jokaisella peliketjun osa-alueella homma toimi komeasti mikä ei edes toisaalta edes hienollakaan Saksalaisella Ihmevuodella ollut mitenkään täydellinen itsestään selvyys juurikin vuosina 1992-1993 ja välillä toki Saksan jääkiekko tuntui hyvin konemaiselta ja puuduttavalta, mutta tehokasta se ainakin oli ja välillä Saksan valmennus entisen Itävallan valmentajan Ludek Bukacin voimin toimi joukkueelle erinomaisella tavalla.

    Saksalaisessa jääkiekossa tärkeää oli tietenkin pelata yhteen joukkueena ja lisäksi parhaimpana päivinään se tosiaan sai itsensä iskuun todella hienolla tavalla. Lopulta se myös vähän yli parinkymmenen vuoden katkerien niukkojenkin tappioiden myötä lopultakin voitti Tre Kronorin eli Ruotsin kuin lähimmäksi voittoa Saksa oli päässyt Sarajevossa 1984 Talviolympialaisissa tasapelin muodossa silloisena Länsi-Saksana ja muutoin pelannut aina tappioon pelinsä vaihdellen murskatappioista aina itse asiassa Saksan tai Länsi-Saksan murskaavasti nimenomaan Ruotsia johtavana ottelussa aina viime hetken erilaisiin virheisiin tai Ruotsin viime hetken tasonnostoon ja välillä puhtaaseen huonoon onneen.

    Harmittavinta kisoissa oli kuitenkin yleinen tappio Sveitsille, mutta siitä lisää pian kun kerron myös Saksan oman osuuden kisoista seuraavassa viestissä.
     
  21. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Kuten kerroin aiemmin niin Saksalla tosiaan vuonna 1992 olivat huikeat MM-kisat Prahassa ainakin Alkuerien kohdalla. A-lohkon osalta se meni melkein lohkovoittoon asti eikä oikeastaan pelannut lainkaan huonoa ottelua lainkaan ellei nyt sitten Suomi-tappiota lasketa.

    Suomen se kohtasi välittömästi 28.4.1992 ja hävisi suhteellisen harmittavasti luvuin 3-6 vaikka kaksi erää melkoisen tiukasti pelasikin tai välillä tuntui Suomen säästelyltäkin pelaaminen ja lopullista Suomen taustaa vasten turnauksessa Saksan ei tarvinnut lähimainkaan hävetä mitään tappioltaan. Ehkä aavistuksen verran terävämmin olisi saanut pelata ja vaikkapa 5-6 tappio olisi ollut ehkä vähän parempi tulos niin ei olisi tullut sitten sitä aliarvostusta liikaa.

    29.4.1992 Saksa kohtasi Yhdysvallat ja kun Yhdysvallat konttasi Kanadan tapaan niin Saksa myös teki siitä selvää jälkeä maalein 5-3.

    1.5.1992 eli Vappupäivänä 1992 Saksa kohtasi Ruotsin jonka kanssa se oli tunnetusti pelannut enemmän kuin liikaakin niukkoja tappioita tai tappioita yhtä kaikki vaikka voiton avaimiakin ja vieläkin enemmän tasapelin mahdollisuutta oli pystytty pitämään todennäköisyytenä kuin epätodennäköisyytenä edellisen vajaan 20 vuoden aikana niitä vastaan käydyissä peleissä.

    Lopulta Raimund Hilger, Dieter Hegen, Ulrich Uli Hiemer ja Jörg Mayr olivat Saksan sankareita pitämällä Saksan pitkään johdossa ja 36 minuuttia ottelusta kului edes ennen ensimmäistä Tre Kronorin maaliakaan. Saksa voitti ottelun 5-2 ja tuuletukset olivat kovia niin yleisössä kuin Saksan televisiossakin ottelun jälkeen hyvästä syystä. Siitä tuli Saksalle lopullinen piristysruiske ja yhtä lopullinen myrskyvaroitus nimenomaan Ruotsille suhteessa tulevaisuuden peleihin sitä vastaan.

    Voitosta saatu piristysruiske ei jäänyt näkymättä vaikkakin Saksakin joutui itse asiassa hämmentävänkin ahtaalle toki jossain määrin tunnetulle kilpailijalleen nimenomaan Itä-Saksan eli DDR:n ajoilta eli Siniselle Koneelle eli Italiaa vastaan käydyssä ottelussa 3.5.1992. Kaksi erää ja sen ajan Saksa joutui vaikeuksiin, mutta selvitti silti pelinsä omiin nimiinsä voittamalla Italian maalein 6-2.

    4.5.1992 Saksa myös voitti Puolan maalein 11-1 ja sinetöi A-lohkon kakkostilan ja lohkovoiton menettäminen Suomellekaan ei harmittanut. Vielä vähemmän harmitti kun Saksan ei tarvinnut kohdata sitä eikä Ruotsiakaan Puolivälierissä vaan se kohtaisi yllättäen Sveitsin.

    7.5.1992 Saksan olisi pitänyt ottaa kaikki irti voittamalla Sveitsi, pelata Välierissä ja joutua Pronssiotteluun, ehkä ottaa pronssi tai sitten ei ja jopa ehkä nousta peräti Loppuotteluunkin asti oikein mahtavalla onnella, mutta lopulta Puolivälierissä Saksa uskomattomasti floppasi...

    Saksa pelasi epätavallisen tiukan pelin Sveitsiä vastaan kykenemättä mihinkään ratkaisevan ylivoimaiseen asemaan sitä vastaan, ei mitenkään pystynyt olemaan samalla tapaa taaskaan tehokas kuin aiemmin turnauksessa oli ollut tai taas kun oli ns. Tärkeä Peli kyseessä ja lopulta kolmannen erän floppaamisensa ja edes jo muutenkin omituisen huonon 1-1 tasapelinsä pitämisen sijaan ja mahdollisen Jatkoajan tai Rangaistuslyöntilaukauskilpailun sijaan lopulta Saksa otti ja hävisi sensaatiomaisen karmaisevasti sille itselleen Puolivälierän lukemin 1-3 ja oli pudonnut kisoista ulos.

    Sveitsi ei voinut uskoa onneaan kun taas Saksassa kritisoitiin uskomatonta munausta tällaisessa unelmapaikassa vielä pitkäänkin. Toisaalta taas Saksan suoritusta myös kehuttiin, mutta se ilman muuta haluttiin toistaa nimenomaan vuoden 1993 MM-kisoissa jotka olisivat nimenomaan Saksan omat kotikisat jälleen kerran pitkästä aikaa.

    Saksa oli lopulta kuudes eikä sijoituksessa monena muuna vuonna mitään vikaa olisi ollutkaan, mutta Puolivälierä-floppi Sveitsille vei sen kisoista parhaimman terän eikä tilanne tietenkään ollut kovin hyvä sille muutenkaan vaikka pientä väsymystä oli ennen Sveitsi-otteluakin turnaukseen havaittavissa ja kun sama kuutospaikka oli tullut jo Albertvillesta 1992 Talviolympialaisistakin.

    Tässä Saksan joukkue eli Jääkotkat vuosimallia 1992 25 vuoden takaa:

    Maalivahdit: Helmut de Raaf, Rene Bielke ja Joseph Heiss

    Puolustajat: Ronald Ron Fischer, Andreas Niederberger, Ulrich Uli Hiemer, Richard Rick Amann, Jörg Mayr, Michael Mike Heidt ja Michael Mike Schmidt

    Hyökkääjät: Gerd Truntschka, Dieter Hegen, Andreas Brockmann, Georg Holzmann, Michael Rumrich, Ernst Köpf, Peter Draisatl, Jürgen Rumrich, Stefan Ustorf, Bernd Truntschka, Raimund Hilger, Georg Franz ja Wolfgang Kummer

    Päävalmentaja: Ludek Bukac
     
  22. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    IVY oli 25 vuotta sitten hallitseva Talviolympialaisten 1992 kultamitalisti lähdettäessä vuoden 1992 Tsekkoslovakiassa pidettyihin MM-kisoihin. Tavallaan siitä odotettiin jälleen Neuvostoliiton perinnettä jatkaen hyvin nopeasti myös maailmanmestari joskin tason taantuminen jossain määrin kurittomuuden nousunkin takia oli pakko väistämättä panna merkille.

    Välillä joko maan valmennuksella tai maajoukkuekapteenilla tuntui olevan sijansa ehdottomasti kaikesta siitä mitä jäällä tapahtui. Tai näin oli ainakin ollut neuvostoaikana. Sen sijaan IVY:n ja tulevan Venäjän aikana kysymys johtajuudestakin ja jopa absoluuttisesta jään diktatuurista otettiin uudelleen tarkasteluun ja maan yleistenkin ongelmien eikä vain pelkästään jääkiekollisten ongelmien kanssa maalla tosiaan oli joukkueensa osalta painittavaa. Toisin kuin Albertvilleen niin Prahaan 1992 vain hyvin vähän oli enää ennakkopuheita siitä, että IVY ei tulisikaan kisoihin.

    Kisoihin tulemattomuus olisi voinut pudottaa IVY:n B-sarjaan vuodeksi 1993 ja mikäli se jostakin syystä olisi saanut taattua itselleen paikan kaikesta huolimattakin A-sarjaan juurikin tulemattomuutensa äärisyyn takia eli juurikin valtiomuutosten myötä niin siinä tapauksessa A-sarjaa olisi peruutushetkellä pelattu todennäköisesti 11 maan kisoina vuonna 1992 ja muutoin varasijalla viime hetkellä mukaan oli Talviolympialaisten 1992 Tanskan tapaan vuoden 1992 MM-kisoihin Itävalta. Kun IVY kuitenkin jo Talviolympialaisista poiketen huomattavasti paremmalla varoitusajalla ilmoitti tulemisestaan niin mihinkään varotoimenpiteisiin ei tarvinnut ryhtyä.

    IVY:n osalta se säilytti edelleen tietynlaisen neuvostolaisen asenteen mieluiten aina ensin hyökkäämisestä ja laukaisusta kohti maalia enemmän kuin kyselemisestä tai linjojen varmistamisesta vasta sitten. Ainakin silloin linja oli sellainen kun sen sai vain sellaiseen tilaan ärsytettyä. Toisaalta ilman huippupelaajiaan niin IVY kuin myös aikanaan satunnaisesti Neuvostoliittokin olivat selvissä vaikeuksissa.

    Toisaalta IVY:n erona Neuvostoliittoon oli se, että mikäli joukkuekapteeni tai muut tähtipelaajat floppasivat niin muilla pelaajilla ainakin mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin enemmän ja luoda itsestään nimeä olivat paremmat kuin mitä aiemmin oli ollut koska valmennusjohto oli kärkevyyksiä lieventääkseen usein antanut hieman enemmän siimaa juuri johtaville pelaajille vaikka toki rautaista kuria oli heihinkin pidetty eikä parhaimmat pelaajat aina valmentajiensa kanssa toimeen tulleetkaan.

    IVY:n osalta turnauksesta odotettiin tulevan hyvin mielenkiintoinen ja jälleen voittoa tai kolmen parhaan joukkoon sijoittumista odotettiin enemmän kuin mitään muuta keskimäärin.

    Seuraavassa viestissä käyn nopeasti läpi IVY:n osuuden vuoden 1992 osalta.
     
  23. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    IVY hallitsi tosiaan hieman Suomen tai Saksan tapaan omaa lohkoaan eli B-lohkoa Alkuerissä. Toisaalta se oli myös valta-asemansa menettää niukasti Tsekkoslovakialle joka kotiyleisönsä edessä oli hyvin vahva ja hieman erityisen yllättäen Sveitsille.

    28.4.1992 IVY kohtasi tosiaan heti Sveitsin ja nimenomaan maan historiallisen aseman ja perinteet muistaen joskin myös vuoden 1991 viimeisen Neuvostoliiton vuoden Sveitsi-ottelun vaikeudet muistaen IVY ansaitsikin joutua tasapeliin ja melkein vaikka tappioon. 2-2 tasapeli oli järkytys ja herätys IVY:lle ja sen tunnustukseksi se ainakin reagoi jo nopeasti ja avasi silmänsä toisin kuin vaikkapa Ruotsi, Kanada tai Yhdysvallat joskin näistä ehkä viimeiseksi mainittu sentään teki omalle asialleen IVY:n tapaan edes jotakin.

    30.4.1992 eli Vappuaattona 1992 IVY tosin silti uskomattoman karmeasti konttasi Jääkarhuja eli Norjaa vastaan ja vain viimeisen 10 minuutin aikana koko ottelussa isketyt kaksi maalia pelastivat IVY:lle voiton maalein 3-2...

    1.5.1992 eli Vappupäivänä 1992 IVY kohtasi Tsekkoslovakian jota vastaan käytiin tiukka ja vaikea peli. Lopulta IVY voitti Tsekkoslovakian maalein 4-2.

    Vaikka IVY:n piti aluksi murskata kaikki tieltään niin ainoan kerran todella murskaavaa jääkiekkoa oikeastaan koko turnauksessa IVY näytti vain Ranskaa vastaan 3.5.1992 jolloin se sentään voitti sen maalein 8-0.

    4.5.1992 IVY otti yhteen myös kovimmista kovimman ehdokkaan ainakin nimellisesti sitä vastaan ja sen kanssa eli Kanadan kanssa. IVY oli välillä mennä ylivoimaiseen 5-0 voittoon, mutta hukkasi johtonsa ja etunsa melkein kohtalokkaalla tavalla kolmannen erän täydellisen oloisella herpaantumisella. IVY kuitenkin voitti Albertvillen Talviolympialaisten 1992 Loppuottelun henkisen uusinnankin maalein 6-4 lopulta. IVY oli siten niukasti lohkovoittaja ja Puolivälieriin mentäessä IVY ihmetteli lähinnä Kanadan huonoa tasoa läpi turnauksen. Silti IVY itse odotti selviävänsä Puolivälieristä mitalipeleihin suhteellisenkin helposti.

    Lopulta 6.5.1992 IVY kuitenkin menetti asemansa kun sitä vastaan asettui tiukassa pelissä Ruotsi. Jälleen kerran ratkaisevassa paikassa IVY:ltä hieman Neuvostoliiton jääkiekollisen matkan loppumetrien tapaan alkoi pettää se yleinen linja ja kosketus pelillisen rohkeuden kasassa pitämiseen ja siten IVY hävisi Puolivälierä-ottelunsa Tre Kronorille maalein 0-2.

    IVY oli viides ja paras Puolivälierissä pudonneista maista, mutta se ei tietysti paljoa pelaajia tai vielä etenkään valmennusjohtoa lohduttanut.

    Sijoitus kun oli tavallaan sille kaikkien aikojen huonoin sijoitus vaikka olisihan se voinut olla Puolivälierien sijoittelukaavan mukaisesti olla myös huonompikin sijaluvuilla 6-8.

    Laitan seuraavaksi tähän alle 25 vuoden takaisen IVY:n maajoukkueen vuodelta 1992:

    Maalivahdit: Mihail Shtalenkov, Andrei Trefilov ja Maxim Mihailovski

    Puolustajat: Dmitri Mironov, Vladimir Malahov, Dmitri Juskevits, Darius Kasparaitis, Aleksei Zitnik, Sergei Zubov, Sergei Bautin ja Ilja Bjakin

    Hyökkääjät: Aleksei Tkachuk, Igor Koroljov, Juri Hmyljov, Nikolai Borstsevski, Igor Boldin, Vitali Prohorov, Sergei Petrenko, Aleksei Kovaljov, Aleksei Zamnov, Andrei Kovalenko, Aleksander Barkov ja Vjatseslav Busajev

    Päävalmentaja: Viktor Tihonov
     
  24. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuosi 1992 25 vuotta sitten oli Sveitsille helkkarin erikoinen vuosi kansainvälisessä jääkiekossa. Itsessään jääkiekko maan osalta oli tunnetun menettelevän hyvää rajallisesti erittäinkin hyvän miehistön turvin ja maalla oli Simon Schenkin ja Heinz Huggenbergerin aloittaman pohjatyön ja vuosien 1985-1991 aikaisen nousukautensa päätteeksi jatkaa hyvää otettaan myös vuonna 1992. Ristimaan ongelmana oli kuitenkin sisäiset ristiriidat ja ajoittaiset ongelmat nimenomaan luoda jääkiekkopelitavastaan liikkuvampaa vaikka toki parempaan päin näytettiin olevan menossa.

    Sisäiset riidat ja levottomuudet näkyivät Juhani Tammisen ja Brian Lefleyn potkuilla ennen MM-kisoja lähinnä huonosti menneiden Albertvillen 1992 Talviolympialaisten takia vaikka muutenkin erilliset ristiriidat niin selitetysti kuin myös selittämättömästi ja puhumattakaan lopulta Tammisen tulistumisesta aiheuttivat Sveitsin peräsimestä hänelle potkut vaikka välillä esimerkiksi Lefleyn asema haluttiin säästää niin samalla kertaa lähti myös Lefleykin valmentamaan lopulta Italiaa.

    Tilalle hankittiin miehistön peloista huolimatta John Slettvoll Päävalmentajaksi ja Varapäävalmentajaksi tuttu Itävallan Varapäävalmentaja aiemmilta vuosilta eli Bill Gilligan.

    Parivaljakko Slettvoll-Gilligan vaikuttivat jossain määrin konservatiivisemmilta valinnoilta ja ehkä pitäytyivät hieman liikaa omilla linjoilla nimenomaan siinä mitä yleiseen peliin säilyttämiseen tuli, mutta elintärkeästi Sveitsin kannalta he säilyttivät elintärkeät keskialueen ja laitapelaamisen uudistukset joita oli miehistölle iskostettu jo Schenkin ja Huggenbergerin aikana ja luoden myös hieman uutta ulottuvuutta joukkueeseen.

    Sveitsin osalta silti ennen MM-kisoja oli kuitenkin taas huomattavissa aliarvostusta ja toisinaan toki hehkutusta, mutta jotenkin miehistöllä oli valmius yllättää silti koska haluttiin pelata hieno turnaus riippumatta valmennuksesta vaikka toki miehistö oli alkanut sovittaa oppejaan jo Tammisen opeille enemmän kuin Slettvollin opeille. Slettvollin osalta jännitys oli silti kova ja vieläkin etenkin Sveitsin hallinnollisella puolella jääkiekossa oli paljon kiistoja jäljellä koska kun aikuisten maajoukkue alkoi olla kunnossa pikkuhiljaa tuleville vuosille panostusten osalta niin junioripuolella työtä vaikutti olevan vielä hartiapankeittain edessä.

    Joka tapauksessa Tsekkoslovakiassa 1992 pelatuissa MM-kisoissa Sveitsi tulisi pelaamaan uskomattomat kisat ja jopa paremman turnauksen kuin Calgaryn 1988 Talviolympialaisissa!
     
  25. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Sveitsi lähti siis MM-kisoihin 1992 odottavaisen positiivisen mielen ja näyttöhalujensa turvin huolimatta parempien maiden vähättelyistä ainakin jonkin verran. Ristimaan osalta sille lupaavaa oli myös turnausformaatin muuttuminen mikä myös sarjamuotoisesta turnauksesta poiketen tuntui sille sopivan.

    Alkuerissä Sveitsi aloitti taipaleensa B-lohkossa kohtaamalla 28.4.1992 IVY:n. Sveitsin olisi pitänyt hävitä ja reippaasti, mutta Sveitsi pelasi huikean ottelun ja uskomattomasti se myös pelasi tasapelin 2-2. Oikeastaan Sveitsin otteita seuranneet pystyivät näkemään jo vuoden 1991 MM-kisoissa melkoisen ottelun IVY:n edeltäjän Neuvostoliiton puppeloidessa tuolloin niin sitä kuin Saksaakin vastaan ennen tietenkin ennen pitkää tapahtunutta voittoa. Silti kuitenkin tasapeli oli sensaatio ja sitä arvostettiin kovasti, mutta myös kritisoitiin jääkiekon pienmaan tai tulevaisuuden keskikastimaan tuuriotteluksi...

    Kokkapuheet loppuivat kun Sveitsi pelasi Vappuaattona 25 vuotta sitten vuonna 1992 30.4.1992 uskomattoman hienosti Kanadaa vastaan ja nyt toteutti vuoden 1988 Calgaryn Talviolympialaisten toteutumattoman unelman hienon pelin jälkeen eli pelasi uskomattomasti jo toisen tasapelin maalein 1-1!

    Sveitsi pelasi Vappupäivänä 25 vuotta sitten vuonna 1992 1.5.1992 Jääkukkoja eli Ranskaa vastaan ja vaikka kehimistä riittikin niin Sveitsi voitti aikaisempien vuosien B-sarjan säännöllisen kilpailijansa niukasti maalein 6-5.

    3.5.1992 Sveitsi kohtasi Jääkarhut eli Norjan jonka kanssa se ajautui oikeastaan yhtenä harvoista kerroistaan koko Alkuerissä melko lailla vaikeuksiin pelaamalla melko vaikeasti niukan johdon pelin ja voittaen lopulta maalein 3-1.

    Lopulta 4.5.1992 Sveitsi kohtasi koti-isännät eli Tsekkoslovakian ja piinasi sitä uskomattoman hienosti Puolivälieriin matkaavana maana häviten lopulta myös erittäin niukasti 0-2.

    Puolivälieriin mentäessä Sveitsi oli ollut pirteä B-lohkon kolmannella tilallaan Alkueristä puhuttaessa, mutta silti sille tuli melkoinen mahdollisuus kun se tulisi kohtaamaan Saksan. Ikävä kyllä alustavasti Saksalla oli melkein kaikki voiton avaimet käsissään koska Saksalla oli menossa oma Jääkiekollinen Ihmevuotensa ja se vain näytti niin kerta kaikkiaan huikealta juuri sinä vuonna ja kun keskinäisestikin aina Saksalla tuntui olevan se etulyöntiasema Sveitsiä vastaan olipa se sitten erillisinä Saksoina tai yhtenäisenä Saksana liikkeellä.

    Lopulta 7.5.1992 Sveitsi siis kohtasi Saksan ja vaikka Sveitsissä on huippumaita vastaan käytyjäkin pelejä arvostettu korkealle niin juuri lähintä kilpailijaa vastaan Sveitsin onnistui uskomattomasti nolaamaan kilpailijansa jääkiekon keskikastin tulevaisuuden maista puhuttaessa sillä hetkellä ja voittamaan sen. Sveitsin matkaaminen maalein 3-1 Välieriin oli sensaatio neljän parhaan joukkoon menemisensä osalta!

    Välierissä 9.5.1992 Sveitsi kohtasi Tre Kronorin eli Ruotsin ja hieman tapaan kuin Suomikin niin Sveitsi jännitti suhteellisesti liikaa ja onnellisuudessaan muutenkin Sveitsi tuntui valitsevan helpomman tien ja valmistautumaan sensaatio-otteluun siitä mitä tulisi pronssista Pronssiotteluun lähdettäessä. Siten erikoisesti Ruotsikin hieman säästeli joskin teki selväksi silti ylivertaisuutensa jäällä. Lopulta Sveitsi hävisi maalein 1-4 ja odotti Suomenkin häviävän, mutta Suomi voitti ja matkasi Loppuotteluun mikä vuorostaan Pronssiotteluun matkanneelle Sveitsille tuli Tsekkoslovakia uudestaan eteen.

    Toisin kuin Alkuerissä niin Tsekkoslovakia oli tehnyt ketjuvaihdoksia ja siten ottelu ei ollut lähtökohtaisesti niin vaikea sille tai siitä ei odotettu niin vaikeaa. Lopulta Sveitsi jopa iski Pronssiottelussa itsensä tasoihin ennen kun lopulta se hävisi maalein 2-5.

    Päivämäärä 10.5.1992 oli Sveitsille tappiosta huolimatta merkittävä päivä maan jääkiekkohistoriassa. Ristimaan miehet olivat viimeksi saavuttaneet pronssimitalin jääkiekosta Jääkiekon MM-kisoissa vuonna 1953 tuolloisissa tynkäkisoissa ja muuten vuonna 1951. Sveitsillä oli 1940-luvulla ja 1950-luvulla vielä huikea joukkue, mutta heti parhaimpien sukupolviensa mentyä eläkkeelle alkoi Sveitsin uskomaton vajoaminen todella alas.

    Ja vain joitakin vuosia aiemmin Sveitsi oli ollut B-sarjan huonoimpia maita ja lähempänä jopa C-sarjaa ja oli Itävallan tapaan myös jopa pelannut siellä! Vuoden 1959 jälkeen Talviolympialaisia laskematta sinänsä myös MM-kisoiksi Sveitsi oli ollut MM-kisoissa vain vuosina 1962, 1972 ja vuosina 1991-1992.

    Sveitsi oli siis neljäs 10.5.1992 Pronssiottelun jälkeen ja sitä hehkutettiin kenties seuraavaksi mitalimaaksi jääkiekossa pitkästä aikaa ja lisäksi Sveitsi vaikutti ainakin melkein varmasti olevan matkalla Lillehammeriin 1994 Talviolympialaisiin, mutta vuosi 1993 tulisi olemaan tietenkin vielä pelattavanakin edessä.

    Joka tapauksessa Sveitsin nelospaikka oli hieno asia niin jääkiekon kansainvälisyydelle kuin toki muutenkin.

    Tässä Ristimaan miehistö vuosimallia 1992 25 vuoden takaa:

    Maalivahdit: Renato Tosio, Reto Pavoni ja Patrick Schöpf

    Puolustajat: Samuel Balmer, Sandro Bertaggia, Luigi Riva, Sven Leuenberger, Doug Honegger, Patrick Sutter ja Dino Kessler

    Hyökkääjät: Patrick Howald, Keith Fair, Jörg Eberle, Mario Brodmann, Mario Rottaris, Alfred Fredy Lüthi, Gil Montandon, Christian Weber, Felix Hollenstein, Roberto Triulzi, Manuele Celio, Misko Antisin ja Andy Ton

    Päävalmentaja: John Slettvoll

    Varapäävalmentaja: Bill Gilligan
     
    Viimeksi muokattu: 15.06.2017 klo 14.44