Ilmoitukset

Nimimerkki nummenkallio huilaa kaksi viikkoa sääntöjen 4 ja 9§:n perusteella.

Nimimerkki bebeto huilaa kuukauden sääntöjen 7§:n perusteella.

Nimimerkki V-G- huilaa seuraavan viikon sääntöjen 6§:n perusteella.

Vuosi 1992 – jääkiekkoilun maailmanurheiluksi tulon alku?

Viestiketju osiossa 'Maajoukkue' , aloittajana Thusberg, 21.03.2017 klo 22.36.

  1. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuonna 1992 B-sarjan MM-kisoissa aluksi suuresti kritisoitu, mutta sittemmin yllättävänkin suureksi sankariksi kisoissa nousi maalivahtinsa Konstantin Konsta Mihailovin johdolla Bulgaria.

    Bulgarian jääkiekkomaajoukkue oli tunnettu suurilta osin huonoudestaan jääkiekossa monta vuotta. Kuitenkin jostain se aina silloin tällöin kaivoi voimaa ja voitti monta kertaa parempansa jääkiekossa ja joskus jopa silloinkin vielä kun Konsta Mihailov tai hänen veljensä Borislav Boris Mihailov eivät pelanneet vielä Bulgarian maajoukkueessa.

    Lisäksi sosialismin aikakaudella Bulgariassa silti joukkueen huonoudesta huolimatta jääkiekossa siihen kuitenkin panostettiin merkittäviä summia rahaa yhdessä ajan kanssa ja ajoittain joukkue oli todella rajansa ylittävä positiivisella tasolla. Bulgaria myös pääsi kerran Talviolympialaisiinkin vuonna 1976 tosin osin vain merkittävien peruutusten johdosta.

    Vähitellen myös Bulgarian ajan loisto hiipui kun Atanasanovin legendaariset veljekset lopettivat uransa pelaajina. Veljistä toisen ja ainakin pidempään pelanneen Malinin lopettaminen vuonna 1983 oli täydellinen loppu jo muutenkin tasoaan paljon menettäneelle Bulgarialle. Vuodesta 1985 lähtien kuitenkin maalivahtina toiminut Konsta Mihailov toi valoa Bulgarian hellittämättömään jääkiekolliseen synkkyyteen.

    Vuonna 1991 Bulgarian onnistui kaikesta onnettomasta hyökkäyspelinsä ja puolustustasonsa ongelmistaan huolimatta nousta ehkä hieman ansaitsemattoman oloisesti tilapäissääntöjen mukaisella nelostilalla B-sarjaan vuodeksi 1992 juuri huomattavasti sitä lahjakkaamman ja kuin taikaiskusta paremmaksi nousseen Iso-Britannian edellä.

    Hyökkäyspelin ongelmat olivat olleet Bulgarian tasolla arkipäivää jo Atanasanovin veljesten lopettamisesta lähtien tai vain silloin kun toinen veljeksistä pelasi maajoukkueessa ja puolustuksen ongelmat jopa jo niiltä ajoilta kun Atanasanovin molemmat ja sittemmin legendoiksi kohonneet veljekset olivat itse nuoria ja kaikkia muita kuin legendoja.

    Siltikin vuodesta 1989 lähtien Bulgarian päävalmentajana toiminut Nikolai Iankov osasi rajallisesti luoda myös itsekin hyödyllisiä piirteitä joukkueelleen siten, että aivan kaikki ei jäänyt vain jäällä toimineista pelaajista kiinni.

    Bulgarialle vuoden 1992 turnaus merkitsi alustavasti tippumista takaisin C-sarjaan tai C1-sarjaan vuodeksi 1993, mutta Jugoslavian käytännössä pelatessa B-maajoukkueellaan mikä sekään ei tietenkään ollut Bulgarialle jääkiekossa onnettoman hyökkäystason ja varsinkin puolustustason puutteiden vuoksi mikään läpihuutojuttu voitettavaksi niin ainakin alustavasti varmisti Bulgarian sarjapaikan vuoden 1993 osalta B-sarjassa.

    Bulgaria kuitenkin lähti yllättävänkin luottavaisesti B-sarjan MM-kisoihin vuonna 1992 ja jossakin määrin juurikin B-sarjaan pääsyn myötä uskomattomasti myös toive päästä pelaamaan Lillehammerin Talviolympialaisiin oli yllättävänkin uskottava. Etenkin ainakin Talviolympialaisten Karsintaan pääsyn osalta. Siltikin kaikesta huolimatta avain tuntui olevan vain sarjapaikan säilyttämisessä koska suurin osa maista oli Bulgarialle todella vaikeaa voittaa ja paljon oli sidottu Mihailoviin maalin suulla hänen torjuntojensa osalle.
     
  2. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    2.4.1992 eli päivälleen tasan 25 vuotta sitten B-sarjan MM-kisojen avauspäivän kolmannessa ottelussa ja omassa ensimmäisessä ottelussaan vuonna 1992 Bulgaria kohtasi heti saman tien ottelun mitä se ei käytännössä Hollannin tapaan voinut yksinkertaisesti voittaa mitenkään. Vastaan tuli heti kisaisäntäjoukkue Itävalta joka oikeastaan otti jäällä niin iisisti kun vain pystyi ottamaan. Bulgaria olisi voinut hävitä vaikka 0-50 niin Konstantin Konsta Mihailovista kuin välillä Mihailovia ja hänen lepäillessä vaihdossa tuuranneesta Ivailo Asenovista huolimatta, mutta lopulta Bulgaria hävisi Itävallan säästön nimissä 'vain' 0-18.

    Tätäkin vasten uskomattomampaa oli lopulta kaikista vaikeuksista huolimatta se ihme minkä Bulgaria pystyi toistamaan jo toistamiseen 4 vuoden sisään Japania vastaan. Thayer Tutt Trophyn 1988 sensaatiovoitto Japanista uusiutui 4.4.1992 mitä uskomattomimman ihmeen tuottaneen Konstantin Konsta Mihailovin ja Bulgarian voimin jälleen kerran.

    Ottelun ensimmäiset 40 minuuttia olivat Japanin heiniä mitä kaikin tavoin, mutta sitten uskomattomasti jo toista vuotta peräkkäin Japani yksinkertaisesti romahti pelissään tällä erää viimeisessä erässä ja hyvin vähän sensaatiovoitosta oli mitään pois vaikkakin huonomminkin olisi voinut käydä. Lähinnä vain se, että Japanilla oli tavallaan sen huonompi maalivahti pelissä aika paljon ennen lopulta vaihtoa Katsunori Hiranoon, mutta siitäkin huolimatta Japanin olisi pitänyt normaalin päiväjärjestyksen mukaan voittaa Bulgaria millä hinnalla hyvänsä tavallisesti.

    Lisäksi kaikki hyökkäykset uskomattomasti vain pysähtyivät jo toistamiseen Konstantin Konsta Mihailovin torjuntoihin joka kerta kun Japani yritti saada maalia mitä kummallisemmin ja epätoivoisinkin tavoin.

    Lopulta Bulgaria voitti ottelun vielä vuoden 1988 Japanin sensaatiovoittoon komeammin luvuin eli peräti 5-2 sen jälkeen kun Japani hurjistui pelaamaan tavallistakin pidempään ja uskaliaammin toisinaan äärimmäisen suutuspäissään olemisensa johdosta käytetyllä kuuden pelaajan pidemmällä käytöllä jäällä ilman maalivahtia mitä käyttivät lähinnä vain kaikkein huonoimmat kiekkomaat kuten esimerkiksi Belgia tai Uusi-Seelanti ja joskus jopa itse Bulgariakin tai Japanin käyttäessä sitä joskus kaikkein parhaimpia maita vastaan vain viimeisenä mahdollisena rimpuilukeinona saamatta siitä mitään tulosta aikaan ja päästäen maaleja vain entisestään kun ottelun kenttäpelaajien sankari Dimitar Stoitchkov yhdessä kehittyvän ja nuoren Plamen Veselinovin kanssa pistivät tuulemaan ja tekemään maaleja.

    6.4.1992 Bulgaria kohtasi hämmästyttävästi vuoden 1988 Thayer Tutt Trophyn turnauksen tapaan Japani-sensaatiovoittonsa jälkeen Hollannin. Ijs-Oranjen tuttuakin tutumpi päävalmentaja Larry van Wieren ei totisesti antanut Bulgarian hyppiä nenilleen kuten ei ollut antanut tuolloinkaan ja Bulgaria oli vaikeuksissa läpi ottelun vaikkakin Klagenfurtin Jäähallin yleisö alkoi antamaan raikuvia aplodeja kesken pelin kun Bulgaria piti 0-0 lukemat vajaat puolitoista erää ennen kuin lopultakin murtui Ijs-Oranjen paineen alla!

    Bulgaria itävaltalaisyleisön kannustuksesta huolimatta hävisi Hollannille lukemin 1-7 vaikka lukemat olisivat voineet olla huomattavasti korkeampiakin.

    7.4.1992 Bulgaria kohtasi Jugoslavian joka käytännössä pelasi serbitaustaisella B-maajoukkueellaan nimellisen A-maajoukkueen statuksen turvin. Bulgaria pystyi vaikeassa ja äärimmäisen täynnä jäähyjä olleessa kehimispelissä voittamaan sen 4-1 vaikka välillä tuntui, että Bulgaria olisi tämän ottelun jopa hävinnytkin. Etenkin kun Jugoslavia serbijoukkoineen oli piristynyt turnauksen aikana selkeästi. Niin oli myös Bulgaria Japani-voittonsa johdosta.

    Voitto Jugoslaviasta käytännössä varmisti jo Bulgarian pysymisen B-sarjassa vuodeksi 1993 vaikka pisteellisesti arvioiden Bulgarialla oli vielä mahdollisuudet parempaankin.

    9.4.1992 Bulgaria kohtasi Tanskan jonka nopeutunut hyökkäyspeli oli selvästi myöskin liikaa sille ja pakkitaso jyräsi myös Jään Valkoisilla Leijonilla tai Jään Punaisilla Leijonilla hyvin. Bulgaria tosin iski itsensä Tanskan Päävalmentaja Per Holten Möllerin hetkittäiseksi kauhuksi itsensä 1-1 tasoihin vain jääden sittemmin nopeasti liikkuneiden ja taitavasti kiekkoa käsitelleiden tanskalaisen sentteristön jalkoihin. Bulgaria hävisi Tanskalle 1-7 lopulta.

    10.4.1992 Bulgaria kohtasi Jään Lohikäärmeet eli Kiinan. Kiinaa vastaan Bulgaria oli ennenkin pelannut ajoittain hyvinkin tasaisia pelejä vaikkakin Kiina oli kyllä totuuden nimissä niissä melko usein kuitenkin se vahvempi osapuoli.

    Bulgaria kuitenkin uskomattomasti itseluottamusta saaneena pystyi ajamaan Kiinan jäähyputkeen ja hyödyntämään Kiinan pelaajiston loukkaantuneisuutta poisjäänteineen turnausta edeltäneeltä ajalta. Bulgaria voitti lopulta vielä Kiinankin maalein 3-1 ja tässä vaiheessa onnitteluja päävalmentaja Iankoville alkoi sadella Bulgarian Kiekkoliitosta kiihtyvällä virralla.

    12.4.1992 Bulgaria pelasi vielä oman viimeisen ottelunsa ja koko B-sarjan vuoden 1992 MM-kisojen toiseksi viimeisen ottelun Romaniaa vastaan joka oli Bulgarialle se keskiverto toinen kilpailijamaa. Bulgarialla oli ottelussa tavallista parempi keskialueelle pääsy kun pelätty Tricolori Hochein Eliittipuolustaja Mihail Lucian Popescu ei tunnetuin ja legendaarisin nk. Jään Pyyhkäisyin ollut sitä vartioimassa ja siten Bulgarialla oli ottelussa hetkensä vaikka ajoittain ottelu oli juurikin jo Romanian taivalta sivuten puuduttavaa seurattavaa.

    Lopulta kuitenkin vielä viimeisen yllätysvoiton tai edes tiukan tasapelin sijaan Bulgaria sai palkkiokseen vain 0-2 tappion.

    Vuonna 1992 kisojen yllätysmaa tavallaan Tanskan, Japanin tai myös omalla pienellä tavallaan Hollannin sijaan oli juurikin Bulgaria. Bulgaria, jonka piti auttamattomasti pudota tai olla vain armopaloin mukana B-sarjassa vuonna 1993 niin otti ja voitti mitä uskomattomimmalla tavalla kolmekin kertaa joista yksi oli peräti Japanin maajoukkue sitä monta kertaa parempana jälleen kerran ollen B-sarjan viidenneksi paras maa vuonna 1992 ja samalla tavallaan maailman 17:sta paras maa 25 vuotta sitten vuonna 1992 ja kuka olisi sitä uskonut varsinkaan ennen turnausta!

    Neljäskään voitto varsinkin masentuneesta Romaniasta puhuttaessa ei ollut kaukana vaikka Romania lopulta ottelun nimiinsä veikin.

    Bulgarialla oli tosin silti vuodeksi 1993 realiteetit kunnossa koska Romania ja Kiina varmasti parantaisivat tehtyjä virheitään ja Bulgarian niukasti vuonna 1991 voittama Iso-Britannia oli tulossa vuonna 1993 B-sarjaan jolloin sen selviytymismahdollisuudet ja selviytymistaistelu olisi varmasti astetta vaikeampi ellei jopa todella vaikea. Bulgariaa hirvitti myös ennen kaikkea brittien varmuus sekä se, että se käytännössä oli hallinnut C1-sarjan kotikisojaan mennen tullen ja palatessa mikä tarkoitti myös Bulgarialle huonoja uutisia.

    Mikäli se kuitenkin pystyi taas säilymään niin ehkä siitä eteenpäin vuosille 1994 ja 1995 mentäessä Bulgaria saattaisi voida saada toivoa yleisestäkin kyvyistään jääkiekossa koska jatkuvuus jääkiekossa olisi tärkeää maan tulevaisuuden kannalta ja puolustustason ja hyökkäystason olisi väistämättä pakko kehittyä.

    Toisaalta Bulgaria menetti yhden lupaavimmista pelaajistaan eli Mladen Daniel 'Dani' Mladenovin suoraan Israelille koska 'Dani' oli juutalainen ja halusi lopulta hieman erikoisesti edustaa Israelia sen sijaan, että olisi edustanut Bulgariaa.

    Vuoden 1992 Bulgarian menestyksekäs maajoukkue tulee seuraavaksi tässä 25 takaa jonka mielenkiintoisin ja uskaliain pelaajavalinta oli loukkaantuneen Georgi Bangeevin sijaan yhden ainoan kerran Bulgarian A-maajoukkuetta edustanut ja tavallisesti aikaansa Bulgarian B-maajoukkueessa viettänyt laitahyökkääjä Georgi Engeev jonka nimi toisinaan kirjoitetaan myös Gueorgeui Eangeev tai Gueorgeui Eangueev bulgarialaisittain:

    Maalivahdit: Konstantin Konsta Mihailov ja Ivailo Asenov

    Puolustajat: Theodor Petrov, Ventzislav Venev, Ivan Iontchev, Stefan Georgiev, Istalian Zarev, Radoslav 'Rado' Bonev ja Kiril Petrov

    Hyökkääjät: Julian Evtimov, Dimitar Stoitchkov, Valentin Dimov, Ivaylo Velev, Zlatko Zinoviev, Stoyan Batchvarov, Georgi Dimitrov, Ventzislav Stavrev, Plamen Veselinov, Georgi Engeev, Tzvetan Mihailov ja Borislav Boris Mihailov

    Päävalmentaja: Nikolai Iankov
     
  3. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Jään Punaisten/Valkoisten Leijonien eli Tanskan osuus vuoden 1992 jääkiekon MM-kisojen B-sarjassa oli alustavasti mielenkiintoinen. Siihen oli vaikeaa suhtautua minään muuna kuin edelleen jonkin verran sinnittelevänä, omat C-sarjan MM-kotikisansa vuotta aiemmin voittaneena jääkiekon pienmaana joka tosin oli kovaa vauhtia kehittymässä ainakin hieman paremmaksi jääkiekkomaaksi.

    Tanska oli kuitenkin Talviolympialaisten Karsija vuodelle 1992 Albertvilleen ja sitäkään ei voinut jättää huomiotta. Ei varsinkaan nyt kun Tanska pääsi enemmän ehkä sopivammalle jääkiekkotasolleen joka kuitenkin tuntui vieläkin silti alustavasti liian kovalta sille.

    Tanskan sanottiin pelaavan huonoimmillaan sarjapaikastaan ja parhaimmillaankin kuuluvansa alempaan keskikastiin. Kaikkien kriittisimmät ennakoivat vuoden 1989 kaltaista putoamistakin... Päävalmentaja Per Holten Möller näytti kuitenkin närhen munat epäilijöilleen varsinkin Tanskan muiden lajien ja jääkiekkoa piikitelleille urheilutoimittajille ennen pitkää kaikkiaan.

    Sen sijaan niille tanskalaisille jotka vain edes joskuskin katsoivat jääkiekkoa niin heille Tanskan tulevaisuuden näkymät olivat kuitenkin jo vuonna 1992 varovaisen optimistiset ja ne tulisivat paranemaan ennen pitkää todella paljon.

    Tosin Tanskalla oli tietyllä tapaa sen jääkiekkofanien piirissä ja varsinkin hieman tavallisempien jääkiekon katsojien piirissä vähän sama ongelma kuin Jääkarhuillakin eli Norjalla eli se, että välillä monet jääkiekon katsojat katsoivat ja kannattivat mieluummin silti oman kotialueensa jääkiekkoseuraa enemmin kuin maajoukkuetta eli he olivat enemmän oman maansa liigakeskeisiä kannattajia ja jääkiekon aktiiviseuraajia paikallistasolla television välityksellä tai hallissa.

    Tanskan jääkiekolle Albertvillen Talviolympialaisten 1992 Karsinnat vuonna 1991 olivat kaikessa vaikeudessaankin Tanskalle silti hyvä valmistautumishanke nimenomaan vuotta 1992 varten ja etenkin B-sarjan MM-kisoja varten puhuttaessa.

    Vaikka välillä Neuvostoliiton hajoamisen ja IVY:ksi muuttumisen takia Tanska oli päästä viime hetkellä Albertvillen Talviolympialaisiin viime hetken ylimääräisenä maana tai sitten olisi vielä pidetty pikainen Talviolympialaisten Ylimääräinen Karsinta Itävallan kanssa vuonna 1992 jota ei sitten pidetty kun IVY:n edustajat pystyivät pelaamaan Talviolympialaissa 1992 vastoin Tanskan Jääkiekkoliiton kovia odotuksia toisenlaisesta viestistä huolimatta.

    Tanska oli pitänyt syväluotaavia harjoituksia pitkin loppuvuotta 1991 ja 1992 alkuvuodesta maajoukkueensa osalta jääkiekossa ja se suhtautui moniin muihin B-sarjan jääkiekkomaihin nähden erinomaisen tarmokkaasti ja vakavasti harjoittelutasoonsa. Yksinkertaisesti Holten Möller ei sallinut perseilyjä pelaajilta valmennuskaudellaan ja välitti miehistöstään yksinkertaisesti eniten varmastikin pitkään aikaan Tanskaa valmentaneista päävalmentajista puhuttaessa.

    Tanska alkoi saada kiekkokevättään Itävallan Klagenfurtissa ja sitä kohti mentäessä miehistöään iskuun jossa kuitenkin vielä oli paljon hiomista nimenomaan Tanskan jääkiekollista tulevaisuutta yleisesti ottaen katsoen. Ongelmallista hyökkäystason kangertelua ja aaltoilua yhdessä kärkihyökkäysten ajoittaisten ponnettomuuksien kanssa pistettiin kuriin harjoituksissa sitä mukaa kun harjoituskausi läheni loppuaan.

    Vaihtopelaamisen ja ketjuvaihtojen tärkeyteen sujuvuudessaan kiinnitettiin erityishuomiota etenkin Puolaa vastaan aiemmin Talviolympialaisten Karsinnoissa tapahtuneiden perseilyjen jälkeen minkä takia tärkeässä toisessa ottelussa Puola oli saanut kaksi käytännössä ilmaista maalia lyhyen ajan sisään enemmin kuin se oli niitä ansainnutkaan.

    Puolustuksen yleislinjapelaamista ja hyökkäyksen prässin pysyvyyttä ja kovuutta parannettiin harjoituskaudella ja sekin alkoi jo näkyä Tanskan joukkueessa vaikka välillä pelaajilla olikin kaipuuta pelata Tanskan oman Eliteserienin pelejä kuin mitä olisi heillä ollut haluja harjoitella maajoukkueessa.

    Viisikkopelaaminen Tanskalla marginaalisesti huonontui ehkä harjoittelukaudella, mutta nelikkopelaaminen parantui Talviolympialaisten Karsintoihin nähden ja siitä ainakin oli hyötyä Tanskalle silloin kun se joutuisi alivoimalle peleissään.

    Iskevyyttäkin peliin saatiin enemmän ja ylivoimatilanteissa Tanska alkoi olla jopa jo huippuhyvä turnauksen aikana kun sitä oli riittävästi harjoiteltu ja muutkin osa-alueet erikoistilannepelaamisessa paranivat vuotta aiempaan nähden selvästi.

    Ryhmittyminen aiemmin ongelmalliselle alemmalle keskialueelle ja pakkitasolle parani myöskin Tanskalla ennen B-sarjan MM-kisoja 1992.

    Ainoa asia mille Tanska ei oikein tuntunut vieläkään voivan mitään tuntui olevan vain kenttäpelaajiston liikkuvuuden parantumisessa ja lisäksi vieläkin Tanska tuntui olevan hieman turhan sisäänlämpiävä joukkue joka sitten päästeli joskus vähän turhan usein höyryjä pihalle jäähyjen muodossa paikoissa joissa niitä ei olisi saanut ottaa.

    Ja kun Tanskan puhti loppuisi jäällä niin sen jälkeen se olisi ja olikin pahassa pulassa myös vuoden 1992 B-sarjan MM-kisoissa.

    Tanskalla oli mielenkiintoinen paikka luoda itselleen mahdollinen tulevaisuuden keskikastin kuninkuus jääkiekon B-sarjan MM-tasolla ja lisäksi ottaa tavallaan Itävallan aiemmin pitämä B-sarjan nk. Mustan Hevosen paikka nimenomaan mahdollisena A-sarjan nousijaehdokkaana.

    Tosin vuonna 1992 tällaiset spekulaatiot varsinkin vielä ennen B-sarjan MM-kisoja huonosti sujuneiden Talviolympialaisten 1992 Karsintojen takia olivat lähinnä hyvin rohkeita arveluja Tanskan kyvyistä vielä maan Talviolympialaisten Karsijan paikasta huolimatta.

    Pelaajiston osalta ja sen valinnoista puhuttaessa Tanskalla oli edelleen avainrunko melko paljon samoja pelaajia täynnä kuin Talviolympialaisten Karsinnoissakin. Kuitenkin erikoinen valinta oli Per Holten Mölleriltä ottaa kuitenkin vain 22 pelaajaa B-sarjan MM-kisoihin 23 pelaajan sijaan.

    Se johti väistämättä myös joidenkin pelaajien pudotuksiin ja heidän asemansa mietintään tuleville vuosille. Ketjuryhmitykset olivat tosin B-sarjan MM-kisoissa 1992 Tanskalla usein erilaiset kuin vaikkapa Talviolympialaisten Karsinnassa 1992.
     
  4. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    2.4.1992 aloittivat Jään Punaiset Leijonat tai Jään Valkoiset Leijonat eli Tanska oman tiensä kohti paikkansa vakiinnuttamista jääkiekon MM-kisojen B-sarjassa vuonna 1992 pelaamalla avauspäivän viimeisen ottelun. Tanska kuitenkin kohtasi heti alkuun selvästi sen pelikäsitykseen painajaismaisen huonosti soveltuvan maan eli Japanin.

    Pelikäsitys oli siis tässä tapauksessa hidastempoisempaa jääkiekkoa siinä kohti miten Tanska harjoitti sitä suhteessa Japaniin. Japanin nopeus oli yksinkertaisesti Tanskalle liikaa vaikka se paljon tekikin sen, että odotettavissa ollut tappio olikin pienempi kuin mitä se olisi voinut olla. Lisäksi Tanskalla oli omat harvat hyvät hetkensä pelissä. Kuitenkin se hävisi heti osin myös liikojen jäähyjenkin johdosta Japanille luvuin 2-4.

    4.4.1992 eli päivälleen 25 vuotta sitten Tanska kohtasi Ijs-Oranjen eli Hollannin ja sitä vastaan se kerta kaikkiaan oikeastaan varsinkin näin jälkikäteen sanottuna pelasi kisojen huonoimman ottelunsa ja mikä oli omiaan lisäämään Tanskan jääkiekkoa kritisoineiden ihmisten mielikuvia sen huonoudesta jääkiekossa.

    Toki ei Tanskalla oikein ollut jakoja Larry van Wierenin huippuvalmentamaa Hollantia vastaan muutenkaan, mutta silti sen joutuminen ennakoituakin aiemmin jäähyputkeen ja lisäksi vielä Hollannin näennäisesti uskomattoman hitaan liikepelin, mutta myös yhtä pettämättömän tarkan maalintekokyvyn uhriksi hämmensi silti tanskalaisen jääkiekon arvostajiakin.

    Paukut toki Tanskalta loppuivat melko heti kun nopeus loppui kesken ja kun sitten joskus valonpilkahduksia pimeään olikin niin Ijs-Oranjen harjoittama trappipelaaminen sai lopullisesti Tanskan kuin isot kalat katiskaan josta ei ollut toivoakaan päästä pois. Tappio oli silti vain 0-8, mutta tämä oli silti kamalaa kun kyseessä piti olla Talviolympialaisten Karsija vuodelta 1992 ja juuri sen aseman johdosta näyttöjen olisi pitäneet olla kovemmat...

    5.4.1992 Tanska kohtasi Jugoslavian joka tosin tietenkin pelasi nimellisyyttä huomioimatta käytännössä vain serbeistä koostuvalla B-maajoukkueellaan sitä vastaan. Tanska hallitsi nyt sentään peliä kun keskimäärin pahimmat vastustajat olivat enää Itävaltaa huomioimatta jo kohdattu ja pikkuhiljaa alkoi Tanska päästä todella oikeuksiinsa jäällä. Tosin voitto olisi voinut olla isompi kuin vain 4-2, mutta tärkeintä oli nyt vain saada pistetili avatuksi.

    7.4.1992 kaikkea kritiikkiään vasten Tanska oli kohtaamassa Itävallan jota vastaan ei pitänyt olla mitään toivoa jäällä. Itävalta kisaisäntänä oli voittanut kaikki pelit päästämättä maaliakaan ja Tanska piti voittaa mennen, tullen ja palatessa.

    Valitettavasti Itävalta valitsi normaalin ja suoraviivaisen tekniikkakiekon sijaan ylimielisen perseilyn ja takki auki lähtemisen joka lopulta johti melkoiseen jännitysnäytelmään. Tanska jopa uskomattomasti levänneenä, keskittyneenä huolehtimaan vain omasta tekemisestään jäälle lähti otteluun ennakkoluulottomana vaikka muuta olisi pitänytkin uskoa ja teki myös ottelun avausmaalin!

    Tämän jälkeen Itävallan tahti koveni ja sitten olikin Tanskan maalin edustalla säpinää kun pienessä lomakylässä juhannuksena joskin Itävallallakin oli omat vaikeutensa kerta kaikkiaan etenkin Tanskan pakkien kanssa ottelussa.

    Tanska ei kuitenkaan ennen pitkää tietenkään pysynyt vauhdissa joskin pakotti Itävallan tuhlaamaan itseensä voimia enemmän kuin se olisi edes halunnut mikä johtikin sitten sen kaikkien aikojen kauhunäytelmään ja isoimpaan taisteluunsa Japanin kanssa moneen vuoteen josta tulee lisää asiaa sitten Japanin tai Itävallan joukkueen käsittelyvuorolla...

    Lopulta Tanska tarmokkuudestaan ja Itävallan pitämisestä pitkään myös tasoissa luvuin 1-1 ja niistä huolimatta taas hävisi ottelunsa pitkälti viimeisen erän vaikeuksiensa johdosta maalein 1-5 Itävallalle.

    9.4.1992 Tanska kohtasi Bulgarian ja sitä vastaan se oli selkeästi parempi käytännössä jo kaikin mittarein mitattuna joskin maalivahti Bulgarialla eli Konstantin Konsta Mihailov oli Tanskalle kiusankappale joka vain kerta toisensa jälkeen esti Tanskan karkaamisen liian suureen johtoon. Hetken aikaa vakava ongelma oli myös Tanskan loikoilu sen makuun hieman liian pitkäänkin vain 1-1 tasapelissä. Lopulta Tanska kuitenkin voitti maalein 7-1.

    10.4.1992 Tanska kohtasi Tricolori Hochein eli Romanian mikä oli tuttuun tapaan melkoisen vaarallinen vastustaja joskin Tanskan parantunut nopeuspelaaminen ja yleinen keskittyminen parempaan keskialuepelinsä hallintaan oli seikka mikä piristi sitä merkittävästi. Tanskalle hienoa oli myös takavuosien Tricolori Hochein Eliittipuolustaja Mihail Lucian Popescun puuttuminen keskialueen päällikön paikalta siinä mitä tuli keskialueen puhtaanapitolinjaan. Ainoastaan maalivahti Gheorghe Hutan oli Tanskalle kiusa kuten ennenkin.

    Välillä kuitenkin Romanian puolustus osasi hoitaa asiansa ilman Popescuakin ja silloin Tanska oli toisinaan melkoisessa liemessä. Lopulta Tanska voitti ottelun maalein 4-2.

    12.4.1992 Tanska pelasi B-sarjan MM-kisojen 1992 päätöspäivän avauspelissä ja omassa viimeisessä pelissä kisoista puhuttaessa Kiinan joka oli Jugoslavian ohella ollut Tanskan lähtökohtaisen katkera vastustaja C-sarjan vuosina. Tanska kuitenkin jo vuoden sisällä Kööpenhaminan Kalinasta kehittyneenä sai Jään Lohikäärmeistä yliotteen ja vaikka Chunlin Gaon keskialueen hallinta pelotti tanskalaisia niin silti kokonaisvaltaisesti parempi kiekonhallinta soi ottelun Tanskan eduksi. Lopulta Tanska voitti ottelun maalein 5-2.

    Tanska oli lopulta toki vaikeuksiensa jälkeen ja Romanian ja Kiinan vaikeuksista johtuneena lopulta B-sarjan neljäs vuonna 1992 mikä oli sille loistava suoritus ja sijoitus oli korkea mikä ei jäänyt huomioimatta Tanskan lehdissäkään. Vähitellen kriittisiä linjauksia jouduttiin Tanskan muiden lajien urheilutoimittajienkin puolella vetämään takaisin ja muutoin jääkiekkopiireissä oltiin Tanskassa äärimmäisen rohkaistuneita tästä suorituksesta. Oikeastaan tästä eteenpäin Tanska aloitti huomaamattoman, mutta silti kovin huomatun nousunsa kohti jääkiekon huippua.

    Tanskalla oli kuitenkin vielä paljon työtä edessään B-sarjan todelliseksi keskikastin aseman haltijaksi koska sen piti todistaa paikkansa sen ansaitsevaksi. Lisäksi sen voitot olivat usein vielä melko pieniä niistäkin maista jotka sen olisi pitänyt alkaa pikkuhiljaa voittaa isommilla luvuillaan, välillä Tanskaa pystyi huojuttamaan aivan liikaa ja se oli omassa liikepelissään melko hidas mikä teki siitä helpon saaliin Itävallalle ja Hollannille, mutta varsinkin Japanille olisi tehnyt mikäli Tanskan maalivahtina jälleen melko lailla ylhäisessä yksinäisyydessään torjunut Lars Pagh Kristensen olisi Tanskaa pitänyt pystyssä.

    Jäähyherkkyyden ohella Tanska oli myös melko sopeutumaton muuttamaan omaa pelikirjaansa hieman enemmän englantilaistyyppiseen ja sitä kautta enemmän Kanadan tai Yhdysvaltojen jääkiekon taktiseen pelikirjoon. Tai vaikka se olisi niitä taktiikoita käyttänyt kuten se koemielessä monta kertaa yrittikin niin toistaiseksi vielä nopeuspuolessa oli paljon perkaamista.

    Tanska kuitenkin omissa jääkiekon pelikirjoissaan noudatti paljon samaa lainattua aineistoa kuin mitä Jääkarhut, Tre Kronor ja Leijonat tekivät omissa vastaavissa pelikirjoissaan 1992 kuitenkin omalaatuiseen tyyliinsä joskin ei aivan värikkään unkarilaiseen tapaan. Jääkarhuihin, Tre Kronoriin ja Leijoniin verrattuna myös Tanskan yleinen ketjujen yhteistyö kilpailun sijaan korostui parempana ilman henkisinä nuhjailuja tai yhteenottojen vaaroja yhtä usein.

    Myöhemmin vuonna 1992 Tanska kuitenkin oli jo vaikeuksissa muun muassa Vierlandentoernooissa Hollannissa jossa mukana oli myös Sisu Team. Sisu Teamia ja muitakin joukkueita kuten esimerkiksi jääkiekollista taivaltaan itsenäisenä maana aloitellutta Sloveniaa vastaan Tanska oli vaikeuksissa.

    Pahin näistä tietenkin tavallaan oli häviö Sisu Teamia vastaan luvuin 0-7 mikä vuoden 1991 Vierlandentoernooin 3-7 lukemiin verrattuna oli huonompi kun periaatteessa Tanskan olisi pitänyt se 1-3 maalia pystyä tekemään. Tämäkin osoitti, että positiivisuudestaan huolimatta vuonna 1992 Tanskalla oli vielä töitä ja B-sarjan MM-kisat vuonna 1992 oli vain positiivinen alku kohti parempaa tulevaisuutta.

    Ei kuitenkaan vielä tuolloin siinä, että Tanska todella olisi nousemassa aivan lähivuosina vielä MM-kisojen A-sarjaan ilman sitten jotakin todella suurta ihmettä.

    Vaikka Tanskaa sitten olisikin paljonkin kritisoitu niin Itävaltaa vastaan maalin tekeminen oli Heinz Ehlersin tekemänä Jesper Duusin syötöstä oli yksi kisojen neljästä Itävallan maalivahdin selkänsä taakse päästämästä maalista yleensäkin...

    Tanskan osalta välillä kuitenkin kisaväsymys MM-turnauksen loppua kohti sen edetessä B-sarjassa alkoi pahentua ja lisäksi jälleen maalivahti Lars Pagh Kristensenin ylipeluuttaminen alkoi vaatia veronsa. Tanskan toinen maalivahti tai varamaalivahti eli Steffen Glaas pääsi maalille vain Jugoslaviaa vastaan kun Kristensenin oli pakko levätä ennen todella vaikeaa ja vaativaa Itävalta-ottelua. Glaasia olisi voitu käyttää Talviolympialaisten Karsinnan 1992 John Hansenin tapaan jäällä enemmänkin. John Hansen ja Sandor Neumann eivät edes päässeet Tanskan MM-miehistöön B-sarjan kisoihin vuonna 1992...

    Tanskan pelaajisto oli tosiaan hyvin samanlainen kuin mitä se oli ollut myös Talviolympialaisten 1992 Karsinnassakin. Kuitenkin jonkin verran uudempia pelaajia ajettiin sisään maajoukkueeseen ja Erik Lodberg oli konkareista puhuttaessa myös mukana pitkästä aikaa. Kaikkiaan Tanskan pelaajista Talviolympialaisten Karsinnan pelaajia oli 11 kappaletta eli tasalleen puolet B-sarjan MM-kisojen joukkueesta oli ollut mukana myös siinä ja vuoden 1991 C-sarjan MM-kotikisojen pelaajista mukana Itävallassa oli 12 kappaletta pelaajia sen vuoden joukkueesta.
     
  5. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Pelaajia tosin ketjutettiin eri tavalla 1992 B-sarjan MM-kisoissa toisin kuin vuoden 1992 Albertvillen Talviolympialaisten Karsinnassa ja vuoden 1991 C-sarjan MM-kisoissa. Mielenkiintoisena piirteenä Tanska olisi vuoden 1991 tilapäissäännöillä ja niiden ollessa voimassa noussut jo vuodeksi 1993 MM-kisojen A-sarjaan B-sarjan nelostilallaan.

    Lisäksi Tanska oli jo lupaavan lähellä myös maajoukkuetta houkuttelevaa Talviolympialaisten 1994 Karsintaa B-sarjan neljännellä tilallaan silloin kun B-sarjan 2-3 parasta maata pääsivät tai olivat pääsemässä 1994 Lillehammerin Talviolympialaisten Karsintaan.

    Tässä loppuun vuoden 1992 Tanskan 22 pelaajan joukkue Jään Punaisten Leijonien tai Jään Valkoisten Leijonien osalta 25 vuoden takaa:

    Maalivahdit: Lars Pagh Kristensen ja Steffen Glaas

    Puolustajat: Henrik Toft, Sören Jensen, Frederik Åkesson, Jesper Duus, Jens Carlsen, Kristian Just Petersen ja Torben Schultz

    Hyökkääjät: Kristian Bjerrum, Erik Lodberg, Kent Aalborg, Thomas Mortensen, Henning Ludwigsen, Ronny Larsen, Mogens Jörgensen, Ulrik Larsen, Mads True, Heinz Ehlers, Thomas Bjerrum, Anders Bach ja Karsten Arvidsen

    Päävalmentaja: Per Holten Möller
     
  6. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Japanin jääkiekkomaajoukkue eli toisin sanoen Aisuhokke nihondaihyo oli mielenkiintoisen ja ehkäpä lopulta yhden maan historian käännekohdan edessä nimenomaan jääkiekossa.

    Maailmanmestaruuskilpailut jääkiekossa tietenkin muuttuivat 12 maan kisoiksi ja siten myös Japani sai tietenkin omanlaisesti kokea muutokset. B-sarja MM-kisojen sarjatasoilla muuttui myös laajentumisen yhteydessä. Japanille tämä merkitsi astumista tuntemattomuuteen, mutta myös paljon uusia mahdollisuuksia. Etenkin kun suurin osa entisen B-sarjan MM-kisojen aikakauden kermamaista olivat poissa häiritsemästä Japanin omaa jääkiekollista edustusta.

    Pitkin 1980-lukua ja aivan 1990-luvun alussa Japanilla oli jääkiekossa kykyjä, mutta silti sen ailahtelevat otteet olivat estäneet sen läpimurtoa. Ja mikäli Japanilla olisikin ollut tasaisuutta ja paremmuutta pelikentällä (Toisin kuin surullisella 1990-luvun lopulla tai 2000-luvun alun vuosina huolimatta siitä, että Japani pelasikin MM-kisoissa ihan ylimmälläkin tasolla.) niin siltä puuttui kuitenkin tarvittavaa fyysisyyttä ja välillä se kerta kaikkiaan oli hyvin yksioikoinen pelikäsityksellään joukkueena.

    Siltikin Japanilla oli kehittyvänä joukkueena Aasian paras jääkiekkomaajoukkue ja sitä ei voinut sen onnistuessa aliarvioida jääkiekossa sen alkaessa elää ehkä parhainta kauttaan 1990-luvulla nimenomaan ja ennen kaikkea äärimmillään jopa kokonaisuutenaankin sen koko historiassa ja joka tapauksessa ainakin yhtenä sen hyvin harvoista todella onnistuneista vuosistaan koko vuodesta 1967 yhtämittaisesti jatkuneella jääkiekon MM-ohjelmaan osallistumisen aikakaudellaan.

    Laitan piakkoin muutaman viestin Japanin jääkiekosta ja lopulta tietenkin itse Japanin osuuden MM-kisojen B-sarjasta Itävallasta.
     
  7. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Japanin osalta puhuttaessa ennen vuotta 1992 oli kulunut pitkä aika sen pelaamisesta MM-kisojen korkeimmalla tasolla silloin kun Talviolympialaisia ei laskettu mukaan. Muussa tapauksessa Japani oli ollut jääkiekkomaailman huippujen matkassa vuonna 1980. MM-kisoissa A-sarjassa Japani oli ollut viimeksi vuonna 1957 eli esimerkiksi samaan aikaan kuin Itävaltakin silloin kun Talviolympialaisia ei otettu huomioon, mutta Japanilla oli kuitenkin erikoisesti useita vuosia jolloin Japani olisi voinut pelata A-sarjassakin nimenomaan vuosien 1957-1991 välillä.

    Ikävä kyllä aina jotakin sattui ja varsinkin lajin alkuvuosina Japanilla olisi voinut olla paikkoja tulla, mutta se ei kuitenkaan ikinä lähettänyt joukkuetta milloin rahan, välimatkan tai jonkun muun syyn takia. Välillä Japani kutsuttiinkin pelaamaan MM-kisoja myös ilman esimerkiksi pulmallisia Eurooppa-kriteeriotteluja, mutta silloinkin Japani kieltäytyi tulemasta niihin.

    Aivan 1950-luvulla alkuvuosina Japani tietenkin oli Toisesta Maailmansodasta toipuva maa ja myös miehitetty ennen kuin miehitys Yhdysvaltojen osalta päättyi. Japani oli tosin saanut urheiluoikeudet melko piankin kansainvälisesti, mutta jääkiekon osalta Japanilla oli ongelmallinen alkutaival nimenomaan 1930-luvun jälkeen.

    Vuonna 1957 Japani osallistui MM-kisoihin vain hävitäkseen niissä melkein kaikki ottelunsa maalein 0-16 Neuvostoliitolle, Puolalle 3-8, Itä-Saksalle eli DDR:lle maalein 2-9, Ruotsille maalein 0-18, Tsekkoslovakialle maalein 1-25 ja Suomelle maalein 2-5, mutta pelasi rohkaisevan tasapelin 3-3 Itävallan kanssa. Silti sille olisi tullut pudotus B-sarjaan vuodeksi 1958 mikäli sellainen olisi pelattu.

    Kun ei pelattu niin Japani kutsuttiin pelaamaan MM-kisoja A-sarjassakin, mutta se kieltäytyi kunniasta ilmeisesti kasvojen menetystä peläten. Japani olisi pelannut edelleen siten B-sarjassa vuonna 1959, mutta se ei pelannut niissäkään eikä vaikuttanut pelaavan edes A-sarjassakaan vaikka B-sarjaa ei olisi pidettykään.

    Japani nähtiin Talviolympialaisissa Squaw Valleyssa 1960 huolimatta MM-kisaohjelman ulkopuolella olostaan kun useat muut maat kieltäytyivät kunniasta ja lisäksi IIHF halusi levittää jääkiekkoa muuallekin Aasiaan ja Oseaniaan. Japani hävisi pelinsä 1-19 Kanadalle ja 0-19 Ruotsille joutuen siten Alkusarjan lohkostaan Lohdutussarjaan yhdessä Suomen ja Australian kanssa.

    Suomen kanssa Japani pelasi sensaatiotasapelin 6-6 häviten lopulta ensimmäisen erän vastaan pyristelystä huolimatta toisessa pelissä Suomea vastaan luvuin 2-11, mutta Japani pääsi myös voittojen makuun voittamalla vielä Australian maalein 13-2 ja 11-3. Japani edelleen kuitenkin jatkoi kieltäytymisen linjaansa vuonna 1961 kun se oli tulematta MM-kisoihin kun C-sarjakin päätettiin MM-tasoille luoda A ja B-sarjan lisäksi.

    Japani olisi joutunut siihen, mutta 1962 Japani päätti palata MM-jääkiekkoon B-sarjaan kun C-sarjaa ei pelattu ja Japani hallitsi mielin määrin B-sarjaa voittaen kaikki maat ja ilman budjettivaikeuksia tapahtuikin jossittelun arvoinen poisjäänti kun Japani olisi päässyt Ruotsissa pelattuihin MM-kisoihin 1963 A-sarjaan... Japani oli tätä ennen voittanut 1962 B-sarjassa Ranskan 10-8, Australian 13-2, Itävallan 7-3, Hollannin 20-2 ja Tanskan 13-1.

    Japanin osalta Talviolympialaisia 1964 se ei välttämättä olisi lähtenyt pelaamaan, mutta lopulta se päätti pelata niitä kun sille se vain sopi vaikkakin pudotus vuodeksi 1965 B-sarjaan sitä odottikin A-sarjapaikkansa kieltäytymisen johdosta. Oseanian Karsinnassa Japani voitti Australian maalein 17-1 ja 17-6. Japanille ikävää oli kuitenkin vuosien 1964-1976 ajan se seikka, että Talviolympialaisissa pelattiin erillisesti Olympiakriteeriottelut joiden voittajat pelaisivat Olympiaturnauksessa ja häviäjät Talviolympialaisten Sijoitussarjassa.

    Japani hävisi melkein jokaisena vuonnaan oman Olympiakriteeriottelunsa ja pelasi siten siis aina vain Talviolympialaisten Sijoitussarjassa. Vuonna 1968 Talviolympialaisissa Grenoblessa Japanin ei sallittu erikoisesti pelata omaa Olympiakriteeriotteluaan vaan se sijoitettiin yhtä erikoisesti suoraan Talviolympialaisten Sijoitussarjaan!

    Vuonna 1964 Olympiakriteeriottelussa Innsbruckin Talviolympialaisiin Japani hävisi Tsekkoslovakialle maalein 2-17 ja pelasi siis siten Talviolympialaisten Sijoitussarjassa vuonna 1964 ollen siinä kolmas ja koko Talviolympialaisten 11:sta vuonna 1964.

    Japani voitti vuonna 1964 Talviolympialaisten Sijoitussarjassa Norjan maalein 4-3, Romanian maalein 6-4, pelasi tasapelin Itävallan kanssa 5-5, hävisi Jugoslavialle maalein 4-6, voitti Puolan maalein 4-3 ja Unkarin maalein 6-2 ja lopulta hävisi Italialle maalein 6-8. Japani ilmoitti harmittavasti myös olevansa tulematta Suomeen ja siellä pelattaviin MM-kisoihin vuonna 1965 pitkälti samoista budjettisyistä kuin mitä Ruotsiinkin vuonna 1963.

    Japani olisi pelannut B-sarjassa mikäli tietenkin myös pidettiin Suomessa ajan tavan mukaan. Japani tippui C-sarjaan, mutta ei pelannut vuonna 1966. Sitten vuodeksi 1967 Japani palasi MM-ohjelmaan C-sarjaan.

    Siitä lisää seuraavassa viestissä.
     
  8. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Japanin osalta vuonna 1967 tasan 50 vuotta sitten se pelasi C-sarjan MM-kisoissa. Ikävä kyllä jääkiekon koko MM-kisojen muuttuessa A-sarjan osalta vain kuuden maan kisoiksi sittemmin tuhoisaksi osoittautuneella nimenomaan jääkiekon tasoerojen kasvamisen kannalta se tarkoitti sitä, että C-sarjasta ei voinut nousta sinä vuonna B-sarjaan.

    Kuitenkin voittaja saisi matkan Talviolympialaisiin Ranskan Grenobleen lohdutuspalkinnoksi vuodeksi 1968. Japani hyödynsi voittamalla sille melko lailla jo 1960-luvullakin tasoltaan sopimattoman C-sarjan kaikki maat taas kerran. Japani voitti vuonna 1967 C-sarjassa Tanskan maalein 11-2, Bulgarian maalein 8-2, Ranskan maalein 7-2 ja Hollannin maalein 20-2.

    Talviolympialaisissa 1968 Japani siis pelasi suoraan sijoitettuna Talviolympialaisten Sijoitussarjassa pelaamatta järjestäjien perseilyjen johdosta Olympiakriteeriottelua joka sille olisi kuulunut. Japani oli lopulta koko vuoden 1968 Talviolympialaisten Sijoitussarjan toinen ja 10:s Talviolympialaisissa 1968 kaikkiaan. Japani hävisi Jugoslavialle maalein 1-5, mutta voitti muut ottelut niissä. Japani voitti Norjan maalein 4-0, Romanian oltuaan melkein koko ottelun ajan sitä heikompi lopulta maalein 5-4, Itävallan uskomattomankin murskaavasti maalein 11-1 ja lopulta Ranskan maalein 6-2.

    Japanin jääkiekosta kirjoitettiin monta mielenkiintoista artikkelia jopa parempien maidenkin lehdissä juuri tuona vuonna koska se oli erittäinkin mielenkiintoista ja kilpailukykyistä. Jopa Suomessakin kiinnostuttiin Nousevan Auringon Maan kiekkoilusta varsinkin Aarne Honkavaaran toimittamien kiekkoraporttien johdosta vaikka varsinainen Japanin suurempi aika tulisi hieman myöhemmin siihen mitä sillä oli Suomea vastaan.

    Japani pelasi vuonna 1969 jälleen C-sarjan MM-kisoissa päätyen tasapeliin Sveitsin kanssa ja nousten lopputilastoissa vuodeksi 1970 B-sarjan MM-kisoihin yhtä aikaa Sveitsin kanssa kiitos IIHF:n sääntömuutosten joka salli seuraavaksi lähes 20 vuodeksi aina kahden parhaan nousevan ja tippuvan B-sarjasta ja C-sarjasta ja mistä eteenpäin Japani pelasikin joka vuosi aina vuoteen 1981 asti B-sarjassa ja minkä jälkeen Japani putosi vielä vuodeksi 1987 C-sarjaan, mutta enimmäkseen Japanin tavaramerkiksi koostui siis B-sarjassa pelaaminen sarjatasonsa ja kykyjensä puolesta.

    Hämmentävän erikoisesti vuoden 1969 C-sarjan MM-kisoissa Japani hävisi ensimmäistä kertaa Bulgarialle. Tuolloin maalein 3-4 joskin Bulgarian taso oli kovasti nousussa tuolloin ja Atanasanovin hyökkääjäveljekset jo pelasivat japanilaisten kauhuksi joukkueessa. Muut ottelunsa Japani voitti kuten Tanskan maalein 11-1, Unkarin 6-3, Hollannin 11-0 ja lopuksi Sveitsin maalein 5-2.

    Vuonna 1972 Japani tietenkin pelasi omissa Talviolympialaisissaan Sapporossa vaikkakin erikoisesti ilman kisaisännän asemaansa se ei olisi päässyt Talviolympialaisiin kuutospaikallaan B-sarjassa vuonna 1971 kun vain viisi parasta B-sarjan maata sinne pääsi normaalein säännöin hävittyään katkeran niukasti Jugoslavialle maalein 6-7. Tai näin olisi käynyt ilman kisaisännyyttä jonka turvin Japani pääsi tietenkin Talviolympialaisiin 1972.

    Ranskalaisten perseilyä Japani ei vuodelta 1968 toistanut vaan kaikki pelasivat Olympiakriteeriottelut. Tosin Japani kohtasi Tsekkoslovakian ja hävisi sille maalein 2-8 ja siten se joutui Talviolympialaisten Sijoitussarjaan missä se oli kolmas ja 9:s kaikkiaan Talviolympialaisissa 1972. Japani pelasi tasapelin Sveitsin kanssa maalein 3-3, voitti Jugoslavian maalein 3-2, hävisi niukasti Norjalle maalein 4-5 ja voitti lopulta upeasti Länsi-Saksan maalein 7-6.

    Japanin kehittyminen jääkiekossa oli kuitenkin kovaa läpi 1970-luvun ja 1970-luvun loppupuolella se koki myös omat menestyksen päivänsä tietyllä tapaa ja myös tietyllä tapaa katkerimmatkin. Hyvistä puolista puhuttaessa muun muassa Sisu Team Suomesta voitettiin ja hyvin monta kertaa Japani voitti 1970-luvulla montakin sellaista maata mitkä sittemmin vain menivät sen ohi jääkiekollisissa taidoissa.

    Seuraavassa viestissä käydään vielä viimeisiä hieman harmiteltavia asioita Japanin kannalta ennen vuoden 1992 varsinaista tilannetta mitä Japani tuolloin odottavasti edusti.
     
  9. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuoden 1976 Talviolympialaisiin jälleen Itävallan Innsbruckiin Japani pääsi jälleen sääntöjenmukaisesti. Ikävä kyllä Japani kohtasi Leijonat eli Suomen Olympiakriteeriottelussa. Erikoisesti Japani pelasi melkoisen ottelun Suomea vastaan erityisesti ensimmäisessä erässä ja jopa päätti ottelun johdossa numeroin 1-0! Tämä siis tietenkin vain ensimmäisessä erässä.

    Toisessa erässä kuitenkin Japanin voimat ehtyivät joskin välillä naurettavin helppoihinkin maalinpäästöihin hupenivat mahdollisuudet edes pitää ottelu jollakin tavalla uskottavan tiukkana. Kolmanteen erään lähdettäessäkin ottelu oli vain 1-4 Japanin tappioksi, mutta lopulta Japani hävisi Suomelle lukemin 2-11 kun voimat kerta kaikkiaan loppuivat kesken ja kun Japanin pelaajat eivät kyenneet toipumaan varsinkaan toisen erän Suomen heräämisestä pelaamaan nopeampaa ja tehokkaampaa voimapeliä kuin miten Japani sitä pystyi pelaamaan.

    Hideo Urabe tekikin kaikkensa pelaajiston saralta puhuttaessa yhdessä Yoshio Hoshinon ja maalivahti Toshimitsu Ohtsubon kanssa. Myöskään Minoru Iton panosta Japanin pystyssä pitämiseen ei voinut vähätellä.

    Japani joutui siis Talviolympialaisten Sijoitussarjaan jossa se oli kolmas ja 9:s Talviolympialaisissa 1976 kaikkiaan. Japani hävisi kovassa nosteessa olleelle Romanialle maalein 1-3 ja Itävallalle maalein 2-3 erittäin tiukan ottelun jälkeen, mutta voitti tämän jälkeen Sveitsin maalein 6-4, Jugoslavian maalein 4-3 ja Bulgarian maalein 7-5. Japanille oli kuitenkin tulossa harmittavan jossiteltavat kolme vuotta eteen kun 1970-luvun loppu lähestyi. Parhaimmillaan Japani olisi voinut olla vaikka joka vuosi A-sarjassa noina vuosina, mutta näin ei käynyt.

    Vuonna 1976 Japani pelasi B-sarjan toiseksi itsensä ja alustavasti Japani oli nousemassa mahdollisesti A-sarjaan koska Kanadan jääkiekkoliitto väliaikaisesti oli vielä viivyttämässä MM-kisoihin paluuta myös vuonna 1977 jolloin se olisi palannut lopullisen varmasti vasta vuonna 1978. Ikävä kyllä Japanin Jääkiekkoliitossa saatiin pettyä pahoin kun se ei saanutkaan nousta A-sarjaan Kanadan päättäessä noudattaa jo vuoden 1976 aikana luvattua asiaansa palata jo vuonna 1977 takaisin A-sarjaan.

    Toki Japani hävisi ennen pitkää kaikella kunnialla A-sarjaan nousseelle Tricolori Hocheille eli Romanialle maalein 5-7, mutta viime hetken tappiomaali Norjalle Jääkarhujen pelattua melkein koko ajan ottelun huomattavankin paljon Japania heikommin aiheutti lopulta 2-3 tappion ja vain alustavan pääsyn A-sarjaan joka muuttui tietenkin jäämiseksi B-sarjaan kun Kanada päätti palata MM-sarjaan joten Japani kärsi Puolan ohella eniten Kanadan paluusta takaisin MM-ohjelmaan jääkiekossa. Japani olisi voinut tasapelillä ehkä myös päästä mukaan, mutta Norja kyllä olisi pitänyt voittaa Jääkarhujen viettäessä melkoisen heikkoja aikoja tuolloin...

    Vuoden 1977 B-sarjassa vuorostaan Japani vuorostaan kärsi jossiteltavan pistemenetyksen omissa kotikisoissaan taas Norjalle maalein 2-2 vaikka myös Puolaa vastaan tappio lopulta yhden surkean erän takia maalein 2-5 ei paljoa myöskään huvittanut. Etenkin kun tiedettiin, että Itä-Saksa olisi turhan kova vastus joka myös voitti Japanin maalein 0-5. Vuoden 1978 B-sarjassa Japani olisi voinut nousta A-sarjan MM-kisoihin, mutta yllättävä tappio Sveitsille maalein 1-6 pilasi kaiken vaikka myös tasapeli Puolan kanssa maalein 2-2 vaikeutti asiaa päästä A-sarjaan vuodeksi 1979.

    Puolalle kun riitti tämän jälkeen pistekin Romanialta A-sarjaan pääsyyn, mutta lopulta Puola voitti Romanian maalein 8-6 ja nousi A-sarjaan vuodeksi 1979. Japani oli voittanut Norjan maalein 5-1, mutta se ei riittänyt ja Japani jäi toisella sijallaan B-sarjaan myös vuodeksi 1979. Vuosi 1979 meni penkin alle Japanilta B-sarjassa ja paljoa iloa ei oikein tuottanut edes pääsy Lake Placidin Talviolympialaisiin 1980 ja sekään tieto, että Olympiakriteeriottelut lopetettiin jolloin kaikki maat pääsivät pelaamaan yhteisesti Talviolympialaisissa.

    Osin Japani pelasi Talviolympialaisissa 1980 lähinnä peruutustenkin voimin. Japani hävisi suurilta osin pelinsä ajoittain karmeillakin tavoilla. Kuitenkin Japani pelasi Talviolympialaisissa parhaimmat ottelunsa erikoisesti Suomea ja Hollantia vastaan. Hollannille Japani peräti tuotti raivostuttavan pistemenetyksen huolimatta ajoittaisesta umpihuonoudestaan sitä vastaan tasapelin muodossa 3-3 mikä oli Japanille tähtihetki.

    Japani hävisi maalein 3-6 Suomelle mikä vielä meni vielä Suomen osalta säästelyn piikkiin, mutta muille maille Japani hävisi yleensä Kanadan erikoista säästelyä huomioimatta yleisesti ottaen rumemmin. Neuvostoliitolle Japani hävisi 0-16, Kanadalle 0-6 ja Puolalle 1-5. Japani oli 12:sta ja huonoin Talviolympialaisten maista vuonna 1980 puhuttaessa.

    Vuoden 1984 Talviolympialaisten matka Jugoslaviaan Sarajevoon tai edes Talviolympiakarsintapaikka jäi saamatta kun Japani mokasi kotiyleisön paineen alla voitettavissa olleet ottelut Norjaa ja Puolaa vastaan maalein 4-5 ja 1-2 ja pelattuaan tasapelit myöskin voitettavissa olleista peleistä Sveitsiä ja Itävaltaa vastaan 3-3 ja 5-5.

    Japani olisi muutenkin voinut menestyä melko hyvin, mutta A-sarjaan maa tuskin olisi noussut koska Yhdysvallat pelasi B-sarjassa vuonna 1983 ja teki selvää Japanista maalein 12-1. Japanin ehkä paras ottelu oli kuitenkin voittaa turnauksessa Tricolori Hochei eli Romania peräti 6-2 kun ennakko oli yleisesti ottaen sitä vastaan.

    Thayer Tutt Trophyssa 1984 Japani pelasi siten melko ristiriitaisen huonosti kaikkiaan vaikka lähes kaikkia maita sillä oli voitonmahdollisuudet pois lukien Sveitsiä ja Itä-Saksaa vastaan. Japani pelasi Kiinaa vastaan 4-4 tasapelin, hävisi Unkarille maalein 4-6, Hollannille maalein 2-4, voitti Ranskan maalein 7-3, häviten Sveitsille maalein 3-7 ja lopulta Itä-Saksalle maalein 3-8. Japani oli lopulta Thayer Tutt Trophyn kuudes vuonna 1984.
     
  10. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuodet 1985-1991 olivat sujuneet Japanilta kaikkiaan melko huonosti ja ne eivät voineet olla niukoista tappioista piittaamatta olla näkymättä Japanilla sen alkaessa valmistautua B-sarjan MM-kisoihin vuonna 1992. Yoshio Hoshino toimi tietenkin päävalmentajana, mutta vaarauhan alla. Hoshino joutui luopumaan alustavasti ehdottomasta päävalmentajan asemastaankin.

    Lopulta Hoshino sai jatkaa päävalmentajana, mutta vain mikäli hän jakaisi asemansa Osamu Hiroshi 'Hiro' tai myös lisäksi lisänimellä 'Herb' Wakabayashin kanssa. Siten Japanilla oli pitkästä aikaa uniikki valmennusjärjestelmä siten, että sillä oli Yhteiset Päävalmentajat tai Vastaavat Päävalmentajat joita Japanilla oli viimeksi ollut 1970-luvun alkuvuosina ja silloin kun Japanilla oli olut vielä tunnustelevia askeleita MM-jääkiekkoon 1960-luvulla.

    Vastaavat Päävalmentajat oli kuitenkin hieman erikoinen järjestely Japanin Kiekkoliitolta koska samanarvoisuus jossain määrin tasapäisti liikaa ja ylhäältä päin saneltuna tuntui tappavan yrittämisenhalua jo alkuunsa. Etenkin kun Hoshino tunnettiin loistavana pelaajakykyjen tietäjänä siinä missä Wakabayashi oli enemmän yrittäjäleimallinen, tehokas valmentaja tekemisessään niin jäällä kuin sen ulkopuolella.

    Wakabayashi ajoi huomattavan paljon myös sijoituksellista pelikirjaa taktisesti maajoukkueeseen toisin kuin Hoshino joka painotti eri osa-alueita monilta muiltakin pelikirjansa osalta Japanin maajoukkuetta luotsatessaan. Toki Vastaavat Päävalmentajat myös tekivät tehokasta ja tarpeen tullen erittäinkin saumatonta yhteistyötä vaikka järjestely loikin pakostakin joskus kitkaa.

    Vaihtoehto olisi ollut kieltäytymiselle ero tai sitten suostuminen Japanin Kiekkoliitolta suostuminen nelihenkisen valmentajadelegaation alimmaksi vastaavaksi jäseneksi Hoshinon osalta. Wakabayashia ajettiin sisään maajoukkueeseen ja mikäli valmentajadelegaatio olisi Japanilta lähetetty kisoihin Itävaltaan niin Wakabayashi olisi ollut sen varajohtaja alustavasti ja muutoin jäsen numero kolme koska Japanilla oli pari muutakin johtavaa kiekkovalmentajaa katsottuna johtoon nimenomaan maajoukkueesta puhuttaessa.
     
    Viimeksi muokattu: 25.04.2017 klo 15.08
  11. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Japanin maajoukkuetta kun miettii vuonna 1992 niin sen yleisenä joukkueasenteena korostui ennen kaikkea johtajuus Norio Suzukin johdolla ja hyökkäävyys tuulennopean yleispelaamisen osalta.

    Monet sen pelaajat pystyivät pelaamaan uskomattoman hienoa taitokiekkoa omalle tasolleen koska sen pelaajat olivat yllättävän kevyitä ja luistelukyky säilyi melko hyvänä jopa joukkueen harvoilla voimapelaajilla.

    Norio Suzukin toimiminen joukkuekapteenina oli kiistatonta ja kiekonhallinta iskevyyden osalta oli Suzukilta parasta ehkä juuri tänä vuonna vaikka myös vuosi 1993 tai 1994 oli Suzukille erinomainen kiekkovuosi tavallaan juurikin Suzukin yleisen pelikyvykkyyden osalta. Voimakkaat laukaukset Suzukilta pitivät Japanin pelissä, mutta joskus Norio-sankin väsyi ja silloin kun niin kävi niin Japani oli vaikeuksissa.

    Japanilla oli tässä ehkäpä yhdessä parhaimmassa turnauksessa koskaan välillä liikaakin riippuvuutta Suzukin pelinäytöistä huolimatta siitä, että olisi ollut Kunio Takagin, Toshiyuki Sakain ja Atsuo Kudon kaltaisia miehiä joille vastuuta antaa Norio-sanin väsyessä. Silti ylipeluuttaminen ja jatkuva keskittyminen yleensä pelitavallisesti Norio-sanin ympärille oli ajoittain ikävänkin näkyvää. Ja monta muutakin hyvää tai menettelevän hyvää pelimiestä Japanilla myös oli kuin vain Suzuki, Takagi, Sakai tai Kudo.

    Suzukilla oli voimakkaita laukauksia ja hän pystyi pyörittämään melkoisen vahvaa keskialuepeliä vaikkakin kokonaisvaltaisessa tekniikkavaiheen pelaamisessa hävisi ehkä hieman Sakaille tässä turnauksessa. Suzuki pelasi myös pudottautuvaa puolustusalueen linjaa tarvittaessa joskin ajoittain liikaa turvautui siihen. Ei kuitenkaan niin paljon kuin mitä vanhetessaan Suzuki tulisi tekemään, mutta silloin Japani alkoikin jo taantua selvästi muutenkin jääkiekossa ja se olisi ollut liian etuaikaista arvelua vuonna 1992.

    Keski-ikä silti oli kuitenkin nousemassa Japanilla pelaajiensa osalta ja juurikin eräs pelko Japanista siitä puhuttaessa oli nimenomaan avainpelaajiensa ikääntyminen. Mikäli maa halusi A-sarjaan ja vielä enemmän jälleen kerran nousta Talviolympialaisiin Lillehammerissa 1994 niin sen pitäisi päästä pian niihin. Muussa tapauksessa tulevaisuuden aalloilla Japani olisi niillä kuin...

    No, lastu laineilla!

    Kaikkiaan Japani oli melko voimakas joukkue varsinkin B-sarjan uudistuneelle tasolle. Vaikka se luottikin paljon yksittäisiin avainpelaajiinsa niin jokainen Japanin pelaaja oli kuitenkin hyvä pelaaja keskimäärin vuosina 1992-1995 omalla osa-alueellaan niin hyvin kuin pystyi mikä ei sekään ole Japanista puhuttaessa mitään itsestään selvää. Pelillisissä aspekteista puhuttaessa Japanilla oli ongelmia lähinnä ajoittaisessa villiintymisessä ja jäähyputkeen menemisessä. Japanilla ongelmia oli myös kulttuurinsa kanssa koska se otti tappiot ehkä hieman turhan paljon itseensä...

    Ja piti joskus pelejään hävittävänä ennen kuin ottelua oikein vielä oikein aina olisi aloitettukaan.
     
  12. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Voimakkaimmillaan Japanilla oli todella kovaa laukaisukykyä kiekollisessa pelaamisessaan ja ennen kaikkea hyvä kiekonhallinta 1990-luvun vuosina etenkin vuosina 1992-1995 mitä voisin kehua paljon ja mistä voisin kertoilla vaikka melkein loputtomiin tarinoita, mutta eteenpäin sanoi vaari lumessa!

    Parhaimmillaan Japanin maajoukkuetta pystyi valmentamaan noina vuosina sellainen valmentaja joka pystyi suosimaan voimaa, nopeutta ja tekniikkaa sulavasti kokonaisuutena. Toisaalta Japani olisi kaivannut fyysisyyttä enemmän joukkueeseensa ja ehkä kentällisissä olisi pitänyt olla ennen kaikkea suuriakin vaihtelevaisuuksia enemmän sinänsä jotta pelaaminen ei olisi ollut tavallaan liikaa toistuvaa kentällisten omissa laadullisuuksissa.

    Huonona puolena Japanin yleinen kenttäpelaajien nopeus myös heikentyi mitä eräällä tavalla fyysisempiä pelaajat keskimäärin olivat joskin Toshiyuki Sakai oli keskimäärin tässä poikkeus sääntöön.

    Pelillisesti puhuttaessa Japani oli todella voimakas joukkue nimenomaan normaalit taitonsa ylittäen, se pystyi ainoana Itävallan ohella purkamaan muun muassa Ijs-Oranjen eli Hollannin pelottavan trappipelaamisen pelikirjatavan mitä kyseinen maa harjoitti vuoden 1992 B-sarjassa varsinkin silloin kun sen onnistui ajamaan nurkkaan ja se pystyi pelaamaan ylivoimaa ja jäähyntappoa alivoimallakin menettelevän hyvin ja erinomaisesti moniin muihin vuosiin nähden.

    Joskus kuitenkin ketjuvaihdot olivat hitaita Japanilta ja sekin osti liikaa aikaa monille sitä itseään heikommille kiekkomaille ja teki helpoksi Hollannille ja Itävallalle tehdä Japanin pelistä todella vaikeaa.

    Saadessaan kuitenkin vaihtonsa onnistumaan ja taktisen kuvionsa hiottua Japani oli kuitenkin vuonna 1992 aina vaarallinen ja 25 vuotta sitten se oli ajoittain nurkkaan ajettuna ja tappion kärsineenä niin huikea jäällä, että olisi voinut luulla kuin vihaisten Mandariiniherhiläisten lentävän pistimet edellä kohti ahdistelijaansa kun Japanin pelaajat risteilivät kiekkoja laukoen kohti vastustajiensa maalia ja yleensä huikea tarkkuus oli pelottavaa ja lähinnä vain huippuunsa venynyt maalivahtipeli vastustajalta olisi voinut sen voiton estää. Jopa edes Itävalta ei kyennyt Japania vastaan muuhun kuin selviytymisotteluun sitä vastaan.

    Japanin saadessa vain tarpeeksi jääkiekollista elintilaa se teki vastustajastaan selvää ja melkein mistä tahansa sellaisesta. Toki aivan maailman parhaat jääkiekkomaat olivat poikkeuksia säännössä. Lisäksi vaikka Japanilla oli nopeutta ja kiekonkäsittelytaitoa niin sellaista linjakasta ketteryyttä Japanilla ei kuitenkaan monesta muusta vuodesta poiketen vuosina 1992-1995 ollut kuitenkaan aina niin paljon kuin olisi toivonut. Ja tämä arvio oli melkoinen kun ottaa huomioon, että Japania oltiin välillä jääkiekossa kutsuttu myös Jään Ninjoiksi!

    Sokaisevan nopeana se pystyi herpaannuttamaan vastustajansa vaikka se olisikin sitä parempi ollut. Erityisen vaarallista oli aliarvioida sitä ja lisäksi etenkin sen vähäisten kiekkokosketusten tekniikkaa mitä Japani myös harjoitti tuohon aikaan.

    Seuraavassa viestissä laitan vihdoin ja viimein Japanin pelit tuloksineen vuoden 1992 B-sarjan MM-kisojen aikana Itävallassa pelatuista kisoista.
     
  13. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    2.4.1992 Japani kohtasi B-sarjan MM-kisojen avauspäivän viimeisessä ottelussa Tanskan jonka se voitti 4-2. Tanska ei soveltunut käytännössä sille järkeväksi vastustajaksi sen ollessa kerta kaikkiaan sitä vastaan liian hidas pelikirjallisesti ja muutenkin siitä puhuttaessa jäällä tuolloin joskin Japania aina pelotti sen pakkitason pelaajat. Paremminkin olisi voinut voittaa, mutta voimia piti säästää.

    4.4.1992 Japani kohtasi Bulgarian jota vastaan se järkyttävästi mokasi pelinsä häviämällä jo toista kertaa neljän vuoden sisään sille vaikka toki jälleen kerran Bulgarian voitossa vahvaa osaa näytteli Konstantin Konsta Mihailov Bulgarian maalivahdin ominaisuudessa.

    Japani tappiollaan aiheutti alustavasti melkein täysin varman pysymisen B-sarjassa vuodeksi 1993. Japani hävisi maalein 2-5. Tämä ottelu meni pitkälti Shinichi Shinji Iwasakin eli Japanin varamaalivahdin torjuntakyvyn huonouteen verrattuna parhaimpaan maalivahtiinsa eli Katsunori Hiranoon.

    5.4.1992 Japani kohtasi Romanian jonka se olisi voinut vaikka voittaa luvuin 20-1, mutta lopulta äkäisyydestään huolimatta voitti vain maalein 5-1. Isoin osa sen haaveen toteutumiselle oli Tricolori Hochein luottomaalivahti Gheorghe Hutan.

    8.4.1992 Japani kohtasi Aasian maiden keskinäisessä kovimmassa kohtaamisessa Kiinan ja voitti sen alkuongelmien ja hitaiden vaihtojensa selvistä vaikeuksista piittaamatta maalein 10-3.

    9.4.1992 Japani pelasi Itävallan kanssa jännittävimmän ottelunsa turnauksessa joka oli kuin pelillinen toisinto Thayer Tutt Trophyn 1988 Loppuottelusta mitä nyt Japanin hyökkäävyys oli monta kertaa kovempaa kuin mitä oli ollut 4 vuotta aiemmin Sinistä Konetta eli Italiaa vastaan.

    Lopulta Brian Stankiewicz oli Itävallan pelastus ja Japanin haaveen tyhjäksi tekijä siihen mitä tuli nousuun A-sarjaan.

    Japanin kanssa vaikeuksissa oli muutkin Itävallan huippupelaajat ja Herbert Hohenberger tuntuivan olevan jäällä todella eksyksissä kun nuoren huippupakin ohi Japanin pelaajat luistelivat ohi kuin risteilyohjukset konsanaan. Japani silti lopulta hävisi maalein 0-3.

    11.4.1992 Japani kohtasi tappiostaan masentuneena Jugoslavian nimellisen A-maajoukkueen joka käytännössä oli kuitenkin maan B-maajoukkue serbitaustaisena. Japani voitti sen 6-0, mutta peli-ilo tuntui kadonneen jonnekin. Se tiesi Ijs-Oranjelle eli Hollannille helppoa työtä huomioimatta sitä, että Ijs-Oranje sai maistaa tappion katkeraa kalkkia nimenomaan Itävaltaa vastaan samana päivänä kun Japani voitti Jugoslavian.

    12.4.1992 B-sarjan MM-kisojen 1992 päätöspäivän toisessa pelissä Japani purki Itävallan ohella ainoana Ijs-Oranjen trappihelvetin, mutta Ijs-Oranje raivostuneena ei silti Japanille paljoa armoa antanut ja kun Japani menetti nopeasti pelikirjansa Norio Suzukin ongelmien myötä niin Japani masentui ja hävisi pahasti.

    Japani hävisi lopulta ennakoituakin selvemmin Hollannille maalein 3-10. Japanilla ongelmia oli myös fyysisyyden puutteessa Ijs-Oranjea vastaan.

    Japanin muita loppumietteitä käyn läpi seuraavassa viestissä ennen kuin laitan myös Japanin pelillisen joukkueen 25 vuoden takaa.
     
  14. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Japanilla oli tosiaan vuonna 1992 tappioistaan huolimatta paras turnaus pitkästä aikaa. Se oli B-sarjan kolmas ja vähän toisenlaisella tuurilla se olisi voinut olla myös jopa A-sarjassa. Etenkin vuoden 1991 tilapäissäännöllä ja sen ollessa voimassa. Näin ei kuitenkaan ollut. Vuodeksi 1993 Japani oli silti luottavaisempi kuin mitä oli ollut pitkään aikaan jääkiekossa.

    Japanin miesten maajoukkue oli kovassa vedossa, mutta Japanin Alle 20-vuotiaiden Maajoukkue oli kuitenkin vielä kovemman ohivedon järjestäjä ja uskomattomasti myös nousi Nuorten Alle 20-vuotiaiden MM-Kisojen B-sarjan voittajaksi ja pääsi vuodeksi 1993 vastaaviin varsinaisiin Nuorten Jääkiekon MM-Kisoihin.

    Tosin Japanin Nuorten Maajoukkue nimenomaan mainitussa ikäluokassa sisälsi uskomattoman kovia pelaajia joista juuri kukaan ei kuitenkaan kyennyt läpi uransa elämään noiden vuosiensa nosteelle kuin miten ne pystyivät olemaan nuorena omassa ikäluokassaan ja omassa joukkueessaan. Japanilta jäi sivuun myös joitakin potentiaalisia pelaajia maajoukkueesta vaikkakin B-maajoukkue Nippon All-Starsista ei tietenkään haluttu maajoukkueeseen pelaajia.

    Norio Suzukin ohella voimapelaajiin ja melko hyviin luistelijoihin Japanin joukkueella kuului myös Kenichi Suzuki joka myös oli isoin japanilaispelaaja vuoden 1992 joukkueessa olemalla 190 senttimetriä pitkä ja 98 kiloa painava. Takayuki Kobori vuorostaan oli viisi senttimetriä pienempänä, mutta saman painoisena ennen kaikkea yllättävänkin sitkeä jässikkä jota ei perusjapanilaisesta poiketen todellakaan heitelty sivu suun puolustuksessa. Monella muullakin Japanin pelaajalla tuntui olevan melko voimakas yleiskontrasti, mutta silti Takayuki Kobori oli jonkin verran hitaampi ja jähmeämpi pelillisessä liikkeessä verrattuna Suzukin Kenichiin tai Norioon verratessa.

    Japanilla oli vuosina 1992-1995 ehkä paras peliasukin valkoisen, punaisen ja sinisen väreissä jossa luki isolla sinisellä JAPAN ja jonka pelipaidassa hieman vuodesta riippuen vaihteli tietenkin kooltaan ja sijoittelultaan juurikin noiden JAPAN-kirjainten välissä tuo hyvinkin tuttu Nouseva Aurinko näyttäen välillä hieman Karate Kidin Daniel-sanin Sensein Miyagin vastaavalta tunnukselta ja välillä hieman huumorillisesti kuin se olisi otettu Valion vanhasta Etelän Hetelmä-mehupurkin vastaavasta trooppisesta aurinkokuvasta.

    Kaikkiaan voisi sanoa tuota hienoimmaksi ajaksi Japanilta tietyllä tapaa jääkiekossa!

    Tuo vuoden 1992-1995 peliasu jäi varmaan itselleni sen nähtyäni ensimmäiseksi muistoksi Japanin maajoukkueesta juuri jääkiekosta puhuttaessa kun näin aikanaan pienenä poikana erään dokumentin japanilaisesta jääkiekosta joka tietenkin pohjusti varsinaisesti Japanin taivalta jääkiekossa ennen Naganon Talviolympialaisia joita myös pidettiin silmällä vuonna 1992 tavallaan. Tuossa dokumentissa näytettiin aika paljon NHK:n pelimateriaalia vuosilta 1992-1995, mutta myös vuosilta 1996-1997 jolloin peliasu Japanilla oli taas tavallinen punainen ja valkea tietenkin Nousevalla Auringolla varustettuna.

    Tämän lisäksi Japania kiinnosti myös Lillehammeriin 1994 pääsy Talviolympialaisiin mahdollisella Aasian Kiintiöllä tai sitten Talviolympialaisten Karsinnan kautta jonne se oli pääsemässä juurikin parhaimmalla Aasian maan paikallaan.

    Tältä joka tapauksessa Japanin Maajoukkue näytti vuonna 1992 tasan 25 vuotta sitten:

    Maalivahdit: Katsunori Hirano ja Shinichi Shinji Iwasaki

    Puolustajat: Hidekatsu Takagi, Atsuo Kudo, Fumihiko Kajikawa, Kunio Takagi, Yasuhiro Honma, Takayuki Kobori, Kenichi Suzuki ja Yujiro Nakajimaya

    Hyökkääjät: Yuji Iga, Motoki Ebina, Joukkuekapteeni Norio Suzuki, Toshiyuki Sakai, Taku Takahashi, Koshi Kiyoe, Kazumi Unjo, Sayaka Ishii, Yuichiro Nakajimaya, Yoshiyuki Kikuchi, Seigo Hanyu ja Hidesato Takahashi

    Vastaavat Päävalmentajat: Yoshio Hoshino ja Osamu Hiroshi 'Hiro' 'Herb' Wakabayashi
     
  15. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Ijs-Oranje eli Hollanti eli vuoteen 1992 mennessä ehkä parasta kiekkoaikakauttaan sitten Kultaisen Sukupolven vuosiensa 1975-1984. Tämä tietenkin tapahtui vasta vuoden 1992 B-sarjan MM-kisojen jälkiarvioissa.

    Sitä ennen Ijs-Oranje taisteli jälleen todennäköisyyksiä ja ennakkoluuloja vastaan mitä se on jääkiekossa joutunut tekemään melkein aina.

    Ijs-Oranjen joukkue oli täynnä kokeneita kyvykkäitä pelaajia kuten vaikkapa Franciscus Frank Janssen, helkkarin lahjakkaita nuoria pelaajia muutaman vuoden takaisesta Jong Ijs-Oranjesta kuten Tom Tommie Speel, Theodor Theo Teddy Krüger ja Marcelus Marc Houben ennen kaikkea omaksi kokoonsa nähden voimakkaina kontaktipelaajina.

    Ennen kaikkea eräällä tavalla B-sarjan paras päävalmentaja taktisesti eli Larry van Wieren jonka peliurasta, pelaaja-valmentajan urasta ja ennen kaikkea Ijs-Oranjen valmennuspäivistä voisi puhua paljonkin tässä topikissa ja samoin itsekin voisin puhua muutenkin toki muustakin hollantilaisesta jääkiekosta vaikka tuntikausiakin!

    Joka tapauksessa vuoden 1992 Ijs-Oranje joutui kokemaan muutoksia jotka vaikuttivat sille takaavan melkoisen lipun kohti tuntematonta. Se oli mahdollisuus kyvykkäälle, mutta aina jonkin syyn takia mokanneelle ja joskus myös kaikista muista seikoista huolimatta alisuorittaneelle Hollannille millä ei oikeastaan ollut parhaimmillaan mitään todella ylivoimaista tai pelottavaa vastustajaa ollut oikein B-sarjassakaan Sinistä Konetta eli Italiaa huomioimatta. A-sarjan laajentuminen tarkoitti mahdollisuuden avautumista myös Hollannille muuttua jopa koko B-sarjan kermamaaksi.

    Tosin Hollannin ongelmana oli kuitenkin ennen kaikkea sen liikepelin uskomaton jähmeys etenkin juuri Hollannin osalta 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun tultaessa. Ijs-Oranjella tuntui olevan helkkarinmoisia vaikeuksia palata sellaiseen nopeaan Kultaisen Sukupolven aikakauden nopeuskiekkoon, mutta toisaalta Ijs-Oranje pystyi korvaamaan hitautensa ja liikepelinsä laiskuuden pelottavalla voimalla ja ennen kaikkea uskomattomalla laukaisutehokkuudella yhdessä laitapelaamisen ja keskialuepelin keskittyneisyyden yhteistyövoimalla!

    Seuraavaan viestiin laitan lisää Ijs-Leeuwin kertomuksia ennen kuin käyn Ijs-Oranjen ehkäpä parasta vuotta nimenomaan nykypäivistä puhuttaessa ellei sitten vielä vuotta 1993 ja 1995 tavallaan lasketa niihin vielä lisäksi.
     
    Viimeksi muokattu: 27.04.2017 klo 16.52
  16. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Ijs-Oranje tosiaan oli huomattavan voimakas joukkue joka osasi Larry van Wierenin johdolla kehittää aina taktisesti jotain uutta. Pelaajat toki alustavasti vierastivat joitakin uudempia kikkoja mitä van Wieren esitti koska muun muassa kolmikantapuolustuspelaamiseen oli totuttu vain hylkäämistä varten mikä ei oikein aina sopinut pelaajille, mutta sekin oli tuntunut joskus tyhjääkin paremmalta toteuttaa.

    Monia muitakin vanhempia taktiikoita hylättiin tai rajoitettiin voimakkaasti koska ne olivat sopineet enemmän sellaiseen aikaan jolloin Sininen Kone tai vaikka Jääkukot yhdessä Jääkarhujen kanssa olivat B-sarjassa joita vastaan Hollannilla oli joskus liiankin tiukkaa ja kamalaa.

    Larry van Wieren vuosina 1992-1993 harjoitti uudistuneella pelityylillään häpeilemättä muistuttaen pelikirjaa joka muistutti helkkarin paljon New Jersey Devilsin pelaamista NHL:stä mitä nyt tietenkin melkoisen suurella tasoerolla ja hitaudella varustettuna tietenkin.

    Kuitenkin muun muassa 1990-luvun alun legendaarinen Devilsin trappipelitapa kuului Ijs-Oranjen pelitapaan vuoden 1992 B-sarjassa ja sitä se harjoitti huomattavalla menestyksellä ja melkein mikään B-sarjan joukkue ei mahtanut mitään sen pelitavoille joka häikäilemättä Devilsin lisäksi lainasi St. Louis Bluesin liukkautta laitapelaamisessa ja nopeutta tietenkin tasomittaan nähden. Pakkitason pelikin häikäisi ja toimi melkoisen pelottavana haasteena jopa parempien maiden B-maajoukkueille.

    Sisu Teamkin Suomesta oli hävinnyt pariinkin otteeseen ja ollut vaikeuksissa melko pitkään usein voittaessakin 1990-luvun alkuvuosina. Harmittavasti Leijonat eivät koskaan suostuneet hollantilaisten virkaveljiensä eli Ijs-Oranjen harjoituskumppaneiksi ainakaan tiettävästi 1990-luvun alkuvuosilla vaikka usein niitäkin kohtaamisia paljon mietittiinkin Ja mikäli pakit vielä pyörryteltiin niin maalivahditkin tuntuivat venyvän Ijs-Oranjella todella huikeisiin suorituksiin 1990-luvulla etenkin aivan alkuvuosien vaikeuksien jälkeen.

    Martin Trommelen ja Chad Kambeitz olivat äärimmäisen hyvässä vedossa niin harjoituskauden kuin myös kisojenkin aikana vuonna 1992. Harjoituskauden aikana ainoat todella pahat flopit olivat käytännössä viime hetken Pyrrhoksen Voitot juuri itsenäisyyden tai oikeammin jo jonkin aikaa itsenäisenä olleen Slovenian maajoukkueesta luvuin 3-2 ja 4-3 kahdessa viimeisessä harjoitusottelussa ennen B-sarjan MM-kisojen alkua Itävallassa.
     
  17. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Ijs-Oranjesta voisi puhua kyllästymiseen asti äärimmäisenä voimajoukkueena jonka voittamiseen pelkässä voimassa olisi vaatinut oikeastaan jääkiekon A-sarjan maita pelaamaan sitä vastaan ja joskus nimenomaan Hollantia ei voinut fyysisyydessä mitenkään edes nekään vaan nekin joutuivat luottamaan vain muihin kykyihinsä ja ketteryyteen. Hollantia ei voinut sen ollessa vireessä mitenkään aliarvioida Japani tai edes Itävaltakaan.

    Nekin kärsivät kauan Ijs-Oranjen luomassa trappihelvetissä ennen kuin ne onnistuivat sen murtamaan. Itävalta tosin kerta kaikkiaan joutui väsyttämään Hollannin tavalla joka oli koitua sille Pyrrhoksen Voitoksi tai tappioksi ilman viimeisen erän Hollannin jäähyilyä jota Ijs-Oranje ei saanut kunnolla kuriin edellisellä pienelläkin menestyskaudellaan.

    Itävalta oli myös ainoa joka myös voitti Hollannin lopulta koko turnauksessa väsytettyään sitä enemmän kuin mitä se edes oli valmis tekemäänkin. Japani vuorostaan ei kyennyt joskin Japanin suorituskyky oli heikentynyt yleisen kuoreen sulkeutumisen takia. Se taas johtui tietenkin siitä, että Japani oli menettänyt nousumahdollisuutensa ja oli muutenkin väsynyt Itävaltaa vastaan pelaamastaan pelistä.

    Tosin Japanin luistelun tuulennopeus oli oikeastaan ainoa varsinainen ase Ijs-Leeuwia vastaan koska trappiansoista esimerkiksi Norio Suzukin ja Yuji Igan kaltaiset huippunopeat pelaajat selviytyivät ketteryydellään ja vain yksinkertaisella äärimmäisellä nopeudellaan.

    Ijs-Oranjea vastaan olisi voinut vaikka Harri Rindellin ja Sakari Pietilän sanoin pitää aina silmänsä auki ja ennen kaikkea katsoa helkkarin tarkkaan sitä, että missä kulloinenkin joukkueen huippupelaaja majaili sijoituksensa kanssa. Sijoittuminen jäällä oli aina elintärkeää sen kaltaiselle laiskan liikepelin joukkueelle. Tarkkuuden lisäksi laukaisukykyä ja kiekonkäsittelykykyäkin Ijs-Oranjella riitti muille jaettavaksi varsinkin B-sarjan tasolla ja kyllä sellainen tarkkuus ja ennen kaikkea pelaajavarmuus kunkin osa-alueen hoidolta olisi kelvannut A-sarjan maillekin ja vaikka Leijonillekin.
     
  18. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Eräs tietynlainen virhe oli aikanaan varsinkin hollantilaisen jääkiekon aloittelevilta ystäviltä tai tiedostajilta luulla aina paikallista jääkiekkoa villiksi ja ennalta-arvaamattomaksi pelitavoiltaan.

    Totta oli, että näinkin oli ollut varsinkin historian varrella.

    Kuitenkin, Ijs-Oranjella kuitenkin oli ollut Larry van Wierenin aikana aina todellisuudessa tärkeää ja omassa erikoislaatuisuudessaan aina selvää kontrollijääkiekkoa jossa jokaisella pelaajalla oli oma selkeä asemansa muutostenkin keskellä. Kontrollikiekkopelaaminen ennen kaikkea van Wierenin valmentajakaudella jäällä oli aivan yhtä merkittävän hienoa kuin aikanaan oli ollut hollantilainen kontrollijalkapallokin nurmishakin puolella.

    Ennen kaikkea se häikäisi ja oli omalla sarjatasollaan erinomaista ja se oli taktisuudessaan voinut kelvata paremmillekin maille ja mikäli ne taktiikat eivät olisi kelvanneet parhaimpien jääkiekkomaiden maajoukkuekiekkoilusta niin esimerkiksi monia van Wierenin taktiikoita olisi hyvin voitu käyttää vaikka tuon ajan SM-Liigan joukkueissa rohkeasti sen sijaan, että pysyttiin aina samoissa tahmeissa kuvioissa kuin olisi kärpänen juuttunut siirappiin.

    Joskus Ijs-Oranje saattoi kiekkopelaamisessaan lyödä pitkää varsinkin tylsistyessään tai vaihtoehtoisesti pitää aina kosketukset kiekkoon lyhyinä ja terävinä ja kiekon aina liikkeellä.

    Ijs-Oranjen syöttöpelaamisessa ja pelivaihdoissa oli aina vaivihkaisuutta mukana ja hienovaraisuudessaan ne olivat taidetta. Tietenkin silloin kun ketjutus oli erityisen onnistunut niin silloin sellaista jääkiekkoa katsoi mielellään. Myös moni pelkkien parempien maidenkin jääkiekon ystäväkin olisi pitänyt sellaisesta jääkiekkoilusta mitä Ijs-Oranje tuolloin esitti mikäli vain kiinnostusta hollantilaiseen jääkiekkoon tuolloin olisi löytynyt.

    Ijs-Oranjen syöttöpelaaminen loi painetta vastustajien puolustukseen ja Itävallallakin olisi ollut itku lähellä monta kertaa ilman Herbert Hohenbergerin kaltaisia sankareita nimenomaan. Vaikka Itävallallakin tavallaan oli liikepelaaminen Hollantia parempi niin silti se ei tuntunut kykenevän ainakaan huonoimmillaan jäällä mihinkään ennen Hollannin täysväsymistä sitä vastaan.

    Toki hyvin harvoin Ijs-Oranjen pelaajat saattoivat kerta kaikkiaan menettää keskittyneisyytensä ja laukoa kiekkoa turhankin vilkkaasti ja ilman järkevää päämäärää, mutta verrattuna vaikkapa muutamaan aiempaan vuoteen sellaisia tapahtumia sattui äärimmäisen harvoin. Ijs-Oranjella tuntui olevan ehkä mahdollisesti myös kisojen paras kiekkopelaamisen ulottuvuus ehkä Itävaltaa lukuun ottamatta.

    Itävaltakin tuntui kuitenkin hukkaavan kiekkopelaamisen ulottuvuuttaan liiankin tuttuun virkamieskiekkoonsa joka oli turhan kliinistä ja vain lähinnä Hollannin omat satunnaiset mokat ja täysväsyminen peliin niin kenttäpelaajien kuin maalivahtien osalta oli syy sillekin miksi Itävalta voitti kuin voitti sellaisella taktiikalla jolla ei A-sarjassa tuohon aikaan eikä nykypäiväänkään tultaessa olisi välttämättä mitään toivoa.
     
  19. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Kun lähes kaikki muu sanottavan arvoinen oli jollakin tavalla sanottu Ijs-Oranjesta ennen vuoden 1992 MM-turnausta jääkiekon B-sarjassa niin Ijs-Oranje oli niitä joukkueita joita ei voinut edustamallaan sarjatasolla voittaa varsinkaan B-sarjan jääkiekollisten mullistuksien jälkeen mitenkään voimalla ja ainoa keino voittaa se oli oikeastaan purkaa maan trappihelvetti jäältä ja mikäli sitä ei olisi pystynyt tekemään sitten millään niin ainoa muu keino esimerkiksi ihan jopa A-sarjatasollakin olisi tuohon aikaan MM-kisoissa tai vaikka Sisu Teamin harjoituspelissäkin näin huvin vuoksi sanottuna siirtyä nopeaan, tehokkaaseen selvään johtoon ja luoda Ijs-Oranjelle mahdottomat olosuhteet nousta tappioasemastaan.

    Mikäli sen peliin, laiskaan ja samalla tarkkaan liikepeliin jäi pelaamaan mukana niin varmaa oli melkein aina vain tappio. Ellei sitten tietenkin oikeastaan suorastaan joku Kanada olisi vastaan tullut niin muutoin sellainen pelaaminen samalla tavalla vain kerjäsi vaikeuksia vastustajalle.

    Ijs-Oranje oli tietynlainen ikuisuuspiikki myös vaikkapa Sisu Teamille joskin joskus Sisu-Leijonat aivan itsekin asenneongelmallaan kerjäsivät nähtävissä olleet vaikeudet aivan itse. Tai sitten ne hehkutetut Sisu Teamin huippupelaajat vain aina jäivät Ijs-Oranjen murskaavaan pakkitason poltetun maan taktiikan harjoittajien käsiin huonoin seurauksin. Harmi vain kuin Leijonia vastaan saatu peliä aikaiseksi vaikka Pietilän Sakkekin olisi sellaisen halunnut nähdä kyllä heikäläisten pelejä aikanaan nähtyään.

    Kestävyys oli Ijs-Oranjella huippuluokkaa sitkeyden ohella ja hyökkäysvoima yhdessä puolustuksen kanssa oli erinomaisen hyvää nimenomaan tasoisenaan joukkueena. Paras asia jo mainittujen lisäksi oli yleensä Hollannin huippuluokan kärkihyökkäykset joita maa harjoitti aina tunteella pelaajiensa osalta ja sellaista innokkuutta olisi kyllä kovasti kaivannut myös A-sarjan huonompien kiekkomaiden peliin koska hollantilaisia ei yritteliäisyydenhalu pelottanut parempiaankaan vastaan.

    Puolustuksella oli joskus huonona puolenaan ketteryytensä puutteen ohella myös eräänlainen kontaktipelin jatkuvan hakemisen kontrasti ja ennen kaikkea sen liian selvä suosiminen kuin enemmän kiekon liikkeessä pitäminen tai syöttäminen nopeasti hyökkäykseen kun olisi tarvinnut.

    Uusista pelaajista tosin Marc Houben pystyi nousemaan elintärkeäksi puolustuksen hyötypelaajaksi pakkitasolla nimenomaan siihen mitä tuli kiekottoman pelitavan silmälläpidossa ja yleisestikin ottaen laitapelaamisen aloittajana Frank Janssenille joka sitten hyvin usein hoiteli maalit tai antoi vaikkapa Antonius Tony Collardille tai Ronald Roland Ronny Ron Bertelingille kiekkoa lapaan ja siitähän nämä pelaajat sitten tekivät maalit.

    Hollanti olisi ollut kehuistaan huolimatta silti pahassa pulassa mikäli Collard, Berteling, Janssen ja vielä näiden lisäksi myös vaikkapa Leo van den Thillart ja Nicolas Nico Dorn van Galen Last olisivat vielä puuttuneet. Keskialueelle ja puolustukselle olisi tullut sellaisia aukkoja, että niitä ei vain olisi kyetty paikkaamaan sitten millään. Onneksi näin ei käynyt. Tosin näiden pelaajien ollessa uuvuksissa tai paljon muuten vain vaihdossa jostain syystä niin silloinkin Ijs-Oranjella olisi ollut hyvin, hyvin vaikeaa.

    Ärsytettynä Hollanti tosin oli pelottava joukkue 1990-luvun alussa B-sarjassa huikeine kärkihyökkäyksineen ja ennen kaikkea joskus puuduttavankin täydellisellä trappihelvetin luomiskyvyllään joiden harjoittelussa ei van Wieren ollut Ijs-Oranjen Päävalmentajan ominaisuudessa tunteja säästellyt.

    Vaikka Ijs-Oranjesta voisi puhua pitkäänkin niin seuraavassa viestissä siirryn silti kertomaan pelitapahtumista joita Hollanti koki matkalla kohti parasta sijoitustaan siten Kultaisten Sukupolvien vuosiensa jota maa niin tavallaan odotti ja tavallaan taas kansainvälisessä jääkiekossa ei edes B-sarjan muutoksista hyötyneenä ei odottanut.
     
    Viimeksi muokattu: 27.04.2017 klo 16.53
  20. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Ijs-Oranjen osalta matka sen parasta vuotta sen toistaiseksi viimeisellä todella vakavasti otettavalla jääkiekollisella menestyskaudella vuosina 1992-1995 ja 25 vuotta sitten vuonna 1992 meni seuraavasti:

    2.4.1992 Itävallassa sinä vuonna pidetyt B-sarjan MM-kisat käynnistyivät ottelulla Hollanti-Kiina ja voittajasta ei paljoa ollut epäselvyyttä. Ensimmäisessä ottelussakin Hollanti kuitenkin muodostui pelotteeksi muille jo saman tien.

    Ijs-Leeuw raateli Pin Longin ja popsi Jään Lohikäärmeiden pelilliset ratkaisut suuhunsa nopeasti. Toki ihmeitä ei odotettu paljoa muutenkaan, mutta onneksi parilla tuhannella katsojalla kuitenkin oli viihdyttävää katsottavaa kun Hollanti halusi välillä viihdyttää. Tony Collard teki sittemmin tässä ottelussa tuon vuoden Ijshockey Selectie-ohjelmassa RTL:llä nähdyn komean hyppymaalin Kiinan maalivahti Yongjun Wangin ylitse mailaa ja kiekkoa taitavasti halliten vaikeastikin kulmasta käsin. Ijs-Oranje voitti Jään Lohikäärmeet maalein 12-2.

    Itävalta Hollannin otteita seuranneena vastasi omalla mahtipelillään Bulgariaa vastaan voittamalla sen sitten 18-0 vuorostaan...

    Ijs-Leeuw sai levätä luolassaan pari päivää ennen kuin Larry van Wieren pisti joukkueineen Jään Punaiset Leijonat tai myös vaihdelleen tilanteesta ja pelistä Jään Valkoiset Leijonat eli Tanskan ruotuun. Heti kun Tanskalta loppui vauhti 4.4.1992 pelipäivän ensimmäisessä pelatussa ottelussa niin Hollanti pisti Per Holten Möllerin valmentaman Tanskan ruotuun.

    Järkyttävintä ottelussa oli ennen kaikkea Hollannin uskomaton mahti jäällä siihen tosiasiaan nähden, että Tanskan piti olla vuoden 1992 Albertvillen Talviolympialaisten Karsija ja Ijs-Oranje vei sitä kenttään miten halusi niin trappihelvetillään kuin sitä ilmankin! Voittamalla Tanskan peräti 8-0 se tosiaankin oli melkoisen tempun järjestäjä ja ainakin aiheutti paljon soraääniä Tanskan jääkiekollisista kyvyistä pitkäksi aikaa jos ei sitten mitään muuta!

    6.4.1992 mennessä Japani oli perseillyt omat mahdollisuutensa käytännön nousuun häviämällä taas Bulgarialle ja aivan samalla tavalla kuin Thayer Tutt Trophyssa 1988, ei Ijs-Oranje myöskään antanut mahdollisuuksia Bulgarialle sen kohonneesta asenteesta huolimatta joskin Konstantin Konsta Mihailov kiusasi nollapelillään Ijs-Oranjea puolentoista erän ajan ennen kun Ijs-Oranje meni menojaan. 7-1 voitto oli selviö pelipäivän ensimmäisessä ottelussa Bulgariaa vastaan.

    8.4.1992 Hollanti oli kuitenkin menettää kaiken hienosta turnauksestaan kompastumalla Tricolori Hocheihin eli Romaniaan ja etenkin jo toista kertaa kahden päivän sisällä peräkkäin vastustajan maalivahtiin. Tällä kertaa Gheorghe Hutaniin.

    Hutanin torjunnat ärsyttivät Hollantia ja sattumanvaraisesti Romanian kenttäpelaajat saivat ensimmäisiä säröjä myös Ijs-Oranjen trappihelvettiin. Onneksi Ijs-Oranjen myös pelasti Tricolori Hochein oma epäröinti ja huono viimeistely joskin Hollantikin ajoittain menetti maalipaikkoja hermoilullaan. Tasapeli 2-2 oli yllättävän erikoinen ongelma ja samalla nöyryytys tavallaan. Juuri sellaista ei olisi tarvittu ja kuten Japanillakin niin Hollannillakin sanottiin olevan niitä pieniä asioita jotka olisivat estäneet sen näkymisen A-sarjan tasollakin kun aina tapahtui mokia silloin kun ei olisi pitänyt olla.

    9.4.1992 Hollanti toivoi pistemenetystä Itävallalta ja pitkään näyttikin, että Japani ryöstää pisteen siltä tai jopa voittaa sen. Lopulta kuitenkin Itävalta voitti Japanin 3-0 ja kaikki jäisi siis nousutaistossa Itävallan ja Hollannin väliseksi. Hollanti voitti pelipäivän viimeisenä pelatussa Jugoslavian joka käytännössä pelasi kuitenkin nimellisellä A-maajoukkueella ja käytännössä B-maajoukkueellaan serbitaustaisena sitä vastaan. Ijs-Oranje vei ottelun säästelyn merkeissä luvuin 11-0.

    11.4.1992 Ijs-Oranje siis kohtasi Itävallan ja käytännössä Hollannin oli pakko voittaa Itävalta. Tasapelikin olisi käytännössä melkein täysin sama asia kuin tappio koska viimeisessä mahdollisessa pelissä Itävallan ainoa kohdattava vastustaja oli Jugoslavian käytännön B-maajoukkue nimellisenä A-maajoukkueena ja Itävallan häviämisen puolesta kukaan ei olisi lyönyt guldeniakaan vetoa sitä vastaan. Ijs-Oranjen vuorostaan olisi vielä voitollakin kohdattava erittäin vaikea Japani, mutta Japani oli käytännössä jo menettänyt nousumahdollisuutensa.

    Juuri tässä ottelussa korostui Hollannin parhaat ja huonoimmat puolet. Itävalta pystyi teknisestä virkamieskiekkotavastaan huolimatta pääsemään ennen pitkää Hollannin trappihelvetin salaisuuksiin ja myös purkamaan sen. Ainoana täysin hyväksyttävästi. Vaikka Ijs-Oranje vastaan pyristelikin niin Tony Collardin ja Nico van Galen Lastin maalit eivät riittäneet. Kun Itävalta oli äärimmäisin uhrauksin saanut Hollannin väsytettyä ja Brian Stankiewiczin torjuttua ennen pitkää kiekkoa toisensa perään alkoi Hollanti olla malttamaton ja kuohua pelaajistoltaan niin se oli sen nousutarinan lopullinen loppu mikäli ei nousu mennyt jo Romanian kanssa pelattuun tasapeliin. Kolmannessa erässä Itävalta meni lopulta kaikessa ohi.

    Vaikka 3-3 tasapeli oltiin pidetty pitkään niin kolmannen erän lopulla Ijs-Oranjen pakka levisi ja Itävalta lopulta meni ohi. Itävalta voitti lopulta jopa vähän nöyryyttävän oloisesti vaikkapa 4-3 tai 5-3 lukujen sijaan maalein 8-3. Ijs-Oranjen pelaajat eivät voineet peitellä mielipahaansa pelin jälkeen. 3-8 tappio koski pahasti. Itävallan pelaajat ja Klagenfurtin Jäähallin yleisö juhli ja tuuletti voittoa kuin maailmanmestaruutta. 5500 katsojaa nousi seisomaan laulaen erittäin äänekkäästi maan kansallisuuslaululle. Itävalta oli varmistanut Talviolympialaisia huomioimatta ensimmäisen MM-kisojen A-sarjan esiintymisensä sitten vuoden 1957...

    12.4.1992 kohtasivat siis B-sarjan MM-kisojen 1992 päätöspäivänä kohtasivat siis Hävinneet Haastajat eli Hollanti ja Japani omassa viimeisessä ottelussaan ja päätöspäivän toisessa ottelussa. Ijs-Oranje oli raivoissaan tappion karvaan kalkin nieltyään ja Japani oli yksinkertaisesti järkyttynyt sulkeutuen kuoreensa pääsemättä yli omista henkisistä ongelmistaan. Japani pystyi Itävallan ohella myös purkamaan trappihelvetin Ijs-Oranjelta, mutta laihoin tuloksin ja kun Norio Suzuki oli lievästi sanoen runtattu äreiden Ijs-Leeuwin pakkien toimesta lasarettiin niin Japanin pelitaso romahti.

    Lopulta Ijs-Oranje voitti Japanin maalein 10-3 ja oli B-sarjan toinen pääsemättä nousemaan A-sarjaan vuodeksi 1993. Toisaalta oletetulla kakkostilallaan Hollanti olisi ollut varmasti Lillehammerin Talviolympialaisten Karsinnassa myös vuonna 1993 sen toistaessaan mitä se sai vuonna 1992 eli Hollanti tietenkin oli toinen B-sarjassa. Harmittavasti vuoden 1991 säännöt neljän parhaan maan noususta A-sarjaan eivät olleet voimassa.

    Käyn vielä läpi Ijs-Oranjen muita huomioita ennen Itävallan osuutta tietenkin myös tietenkin lisäten Ijs-Oranjen miehistön menestyksekkäältä vuodelta 1992.
     
  21. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Ijs-Oranjen osalta vuoden 1992 MM-ottelut B-sarjassa oli kaikkien osalta hieno suoritus. Tai sellaisena sitä ainakin pystyi pitämään. Ijs-Oranjesta puhuttaessa kuitenkin oli selvää se, että maa pystyi voittamaan ja häviämään loppupelissä kunniakkaasti eikä joukkue edes Romania-ottelua huomioimatta pelannut edes erityisen huonosti.

    Tietysti täysväsyminen ja Itävalta-ottelun kammottavat loppuhetket yhtä typerine jäähyineen huonoon paikkaan oikeastaan olivat ainoa moittimisen arvoinen asia mikäli jotakin välttämättä halusi moittia. Itävalta kuitenkin oli rutinoitunut tietyllä tapaa ottamaan paikkansa auringossa huomattavasti paremmin jo vanhempien aikojen B-sarjan nk. Mustana Hevosena silloin kun B-sarja oli ns. Sinikoneen eli Italian dominoima.

    Itävalta selvisi omista näkymättömyyksistään ja värittömyyksistään huolimatta lopulta voittajana. Toisaalta Hollannin suoritus B-sarjassa oli niin mahtava, että Hollannissa uskomaton kiekkosuoritus noteerattiin näyttävästi monissa normaalisti jääkiekosta lähes täysin välittämättömissäkin lehdissä ja normaaleissa jääkiekosta pitävistä ja uutisoivista lehdistä oli luettavissa lukemattomia otsikoita Ijs-Oranjen menestyksestä tai yllätysmenestyksestä. Riippuen sitten tietenkin siitä miten sitä Ijs-Oranjen menestystä käsitteli.

    Ijs-Oranjella nousi valtavaksi kuitenkin odotukset nimenomaan vuodeksi 1993 nimenomaan vuoden 1992 osalta ja parhaimmillaan puhuttiin jopa uudesta menestysaikakauden alusta. Ijs-Oranje kuitenkin ikävä kyllä alkoi myös Japanin tapaan tietyllä tapaa vanhentua juurikin tärkeiden pelaajien osalta. Se lupasi ikäviä asioita sille.

    Kuitenkin näin hieman viestin ulkopuolisesti lausuttuna nykyään jo Taivaallisilla Kiekkomailla oleva, tuolloin kuitenkin ja aivan viime vuosiin asti eläväinen Hollannin Kiekkoliiton Puheenjohtaja Frans van Erp kehui estoitta Larry van Wiereniä ja van Wieren aikoi jatkaa mitä mieluummin Ijs-Oranjen päävalmentajana.

    Vuodeksi 1993 kuitenkin piti tehdä vain entistäkin kovemmin töitä ja noustava A-sarjaan, mutta myös Talviolympialaiset 1994 Lillehammerissa olivat korkealla tavoitteena. Joten sijoilla 2-3 oli pakko olla mikäli ei A-sarjaan nousu kerta kaikkiaan onnistuisi koska IIHF:n Villin Kortin Maan lupaukseen ei luotettu, että arpaonni osuisi Alankomaiden kohdalle välttämättä koska Talviolympialaisten Karsinnat olisivat edessä ennen varsinaisia Lillehammerin Talviolympialaisia vuonna 1994 ensin vuonna 1993.

    B-sarjassa vuonna 1993 vuoden 1992 otteiden perusteella Hollanti oli hyvin, hyvin vahva jopa nousemaan, mutta se edellytti hieman myös A-sarjan pudokkaankin epäonnea ja ennen kaikkea Hollannin täytyi terävöittää pelinsä parempaan kuin koskaan.

    Ikävä kyllä Larry van Wieren ei ottanut yhtä riskiä huomioon, mutta niin eivät ottaneet monet muutkaan vielä tuolloin huhtikuussa 1992 kaiken jälkeen vuodeksi 1993.

    Nimittäin C1-sarjasta B-sarjaan vuodeksi 1993 nousseen Iso-Britannian muodostamaa yllätyspotentiaalia...

    Vuonna 1992 Ijs-Oranje näytti miehistönsä osalta 25 vuotta sitten tältä:

    Maalivahdit: Chad Kambeitz ja Martinus Martin Trommelen

    Puolustajat: Antonius Antoine Geensink, Thomas Tom Tommy Hartogs, Johannes Johan de Vries, Robertus Robert Rob van Steen, Nicolas Nico Dorn van Galen Last, Leo van den Thillart, Franciscus Frank Jacobs ja Henk Hille

    Hyökkääjät: Antonius Tony Collard, Larry David Livingston, Ronald Roland Ronny Ron Berteling, Theodor Theo van Gerwen, Theodore Theodor Theo Teddy Krüger, Hendrikus Henri Stoer, Franciscus Frank Janssen, Risto Mollen, Fredericus Fred Freddie Frank Versteeg, Henri de Kort, Marcelus Marc Houben ja Tom Tommie Speel

    Päävalmentaja: Larry van Wieren
     
  22. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Itävallalle vuoden 1992 omat B-sarjan MM-kotikisat olivat Itävallalle käytännössä lopullinen tilaisuus. Eräänlainen kerran elämässä-tason mahdollisuus siis. Etenkin kun nyt se ei ollut enää vain B-sarjan keskikastilainen tai Musta Hevonen Sinisen Koneen valtakauden päättyessä A-sarjan laajentumisen yhteydessä.

    Itävalta sai itse nauttia siis uudistuneen B-sarjan MM-kisojen sarjatason luonnista ja tilaisuuden nousta A-sarjaan vihdoin ja viimein vajaan viiden vuoden kehityksen jälkeen ja ennen kaikkea vuoden 1987 omien A-sarjan MM-kisojen pelaamatta jääminen kuitattiin nyt lopullisesti suvereenilla tai ainakin melkein suvereenilla hallinnalla B-sarjassa vuonna 1992.

    Itävalta tosiaan ei ollut ennen vuonna 1992 tapahtunutta voittoaan ollut A-sarjassa sitten vuoden 1957 mikäli ei Talviolympialaisia laskettu mukaan. Siltikin lajin alkuaikoina ja vuonna 1947 Itävalta oli ollut vielä MM-jääkiekon pronssimitalisti.

    Itävalta ei jääkiekossa ollut todellakaan kehuttavaa luokkaa 1950-luvun alussa tapahtuneen oman lopullisen huippusukupolvensa jäätyä eläkkeelle.

    Samalla se loi Saksojen ja Sveitsin kanssa itselleen eräänlaisen lahjakkaan aseman jääkiekossa kykenemättä kuitenkaan nousemaan kurimuksestaan. Eurooppa-kriteeriottelujen jatkuva häviäminen tärkeässä paikassa ja ennen kaikkea myöhempi B-sarjojen ja C-sarjojen luominen kiinteiksi ja pysyviksi rajoiltaan esti Itävallan nousemisen ja muutamia kertoja hieman Japanin tyyliin Itävalta teki hallaa itselleen vetäytymällä niistäkin MM-kisoista mihin se olisi voinut päästä tai pääsi.

    Itävalta muun muassa vetäytyi vuoden 1958 MM-kisoista vaikka se olisi niihin päässyt kun B-sarjan MM-kisoja ei järjestetty. Itävalta oli vuonna 1959 huonoin jääkiekkomaa MM-ohjelmassa kolmen osallistuneen B-sarjan maan joukossa ja se olisi ilman Eurooppa-kriteeriottelua ja samalla karsintaottelua Romanian kanssa pudonnut uuteen C-sarjaan vuodeksi 1961. Se kuitenkin voitti Romanian niukasti 6-5 ja sai jäädä B-sarjaan, mutta oli siellä selvästi viimeinen ja putoamassa taas C-sarjaan vuodeksi 1962.

    Taas C-sarjaa ei pidetty joten Itävalta sai uuden Eurooppa-kriteeriottelun ja karsintaottelun tällä kertaa Sveitsin kanssa ja tällä kertaa panoksena oli vielä ylimääräinen yksi A-sarjan paikka koska peruutuksia oli ollut ja kun Norja ja Iso-Britannia olivat jo omansa voittaneet Eurooppa-kriteeriottelujen johdosta. Itävalta hävisi Sveitsille 4-9 ja jäi taas armopaikalla B-sarjaan Sveitsin mennessä viimeisenä maana A-sarjaan. Itävalta oli lopulta B-sarjan toinen mikä sentään oli parempi kun aikaisemmat ongelmat. Tosin Japani oli Itävaltaa parempi ja nousemassa A-sarjaan.

    Erikoista kyllä Itävalta kuitenkin jostakin erikoisesta syystä putosi C-sarjaan ilman ilmiannettua syytä selvästi!

    Itävalta voitti vuoden 1963 C-sarjassa muun muassa Belgian maalein 30-0... C-sarjan voitto tiesi Talviolympiamatkaa joskin kisaisäntänä se sai toimia kuten toimi. Talviolympialaisissa 1964 Itävalta joutui pelaamaan Olympiakriteeriottelun sääntöjen muuttumisen takia ja se hävisi Suomea vastaan pelatun ottelun maalein 2-8 ja joutui pelaamaan Talviolympialaisten Sijoitussarjaa.

    Itävalta voitti Jugoslavian maalein 6-2, Unkarin maalein 3-0, pelasi tasan Japanin kanssa maalein 5-5, hävisi Romanialle maalein 2-5, mutta voitti Italian maalein 5-3, hävisi Norjalle maalein 2-8 ja vielä Puolalle maalein 1-5. Itävalta oli Sijoitussarjan 5:s ja Talviolympialaistensa 13:sta vuonna 1964.

    Itävalta pysyi Suomessa pelatuissa MM-kisojen B-sarjankin puolella vuonna 1965 ja toisti saavutuksensa alkamalla pikkuhiljaa olla melko luotettava B-sarjan keskikastin maa ajautuen kuitenkin välillä karmeasti kohti C-sarjan portteja. Itävalta pääsi kuitenkin B-sarjan vuoden 1967 kuutospaikallaankin vuodeksi 1968 Talviolympialaisiin ja Itävallassa pelattiin tuolloin MM-kisoja jääkiekossa vuonna 1967 muutenkin...

    Vuonna 1968 Itävalta, Japani ja Ranska joutuivat Grenoblen Talviolympialaisten järjestäjien perseilyn johdosta saman tien Talviolympialaisten Sijoitussarjaan saamatta mahdollisuutta edes pelata sääntöjen mukaisissa Olympiakriteeriotteluissa!

    Sijoitussarjassa Itävalta oli vuonna 1968 toiseksi viimeinen ja koko Talviolympialaisten 1968 13:sta maa kun kisaisäntä Ranska jäi ylivoimaisesti viimeiseksi sijalla 14:sta Talviolympialaisissa ja sen omassa Sijoitussarjassakin...

    Itävalta hävisi Romanialle maalein 2-3, Jugoslavialle maalein 0-6, Norjalle maalein 4-5 ja Japanille maalein 1-11, mutta voitti Ranskan maalein 5-2. Itävalta tippui vuonna 1969 C-sarjaan ja C-sarjassa Itävalta vietti vielä useita vuosia tämän jälkeen ja muodostui maajoukkueena aallonpohjassaan alasarjojen vakituiseksi hissijoukkueeksi. Sapporon Talviolympialaisiin ei B-sarjasta 1971 C-sarjaan vuodeksi 1972 ollut mitään asiaa. Tai ehkä olisi ollut mikäli järjestäjät olisivat pitäneet kisat alkuperäisissä 14 maan kisoina tai edes juuri ja juuri 12 maan kisoina, mutta japanilaiset kisajärjestäjät kieltäytyivät tekemästä näin. Vuonna 1975 Itävalta ei päässyt C-sarjasta ensi kertaa B-sarjaan vaan jäi sinne kun sekä Norja että Bulgaria menivät sen edelle tarvittaville ykköstilalle ja kakkostilalle. Itävalta jäi kolmanneksi, mutta pääsi omiin isännöimiin Talviolympialaisiin.

    Valitettavasti Olympiakriteeri-ottelussa Itävalta hävisi Neuvostoliitolle maalein 1-17 ja pelasi siten Talviolympialaisten Sijoitussarjaa. Itävalta voitti kuitenkin Bulgarian maalein 6-2, Japanin maalein 3-2, hävisi Romanialle 3-4, hävisi Sveitsille 3-5 ja voitti vielä Jugoslavian 3-1. Itävalta oli Sijoitussarjan toinen ja koko Talviolympialaisten 8:s vuonna 1976 mikä oli itse asiassa aika loistava suoritus nimenomaan Itävallasta puhuttaessa maan pelatessa C-sarjaan ja sieltä nousevana B-sarjaan. Itävalta tippui taas kotikisoistaan poissa olevana B-sarjassakin takaisin C-sarjaan vuodeksi 1978 taas nousten B-sarjaan vuodeksi 1979 ja lopulta tippuen taas. Vielä vuonna 1981 Itävalta pelasi C-sarjassa... Se tosin oli viimeinen kerta.

    Vuonna 1980 Itävalta pelasi C-sarjaan putoavana kaikkien aikojen ensimmäisessä Thayer Tutt Trophy-turnauksessa. Itävalta pelasi Italian kanssa tasapelin maalein 4-4, hävisi Jugoslavialle maalein 2-9, voitti Kiinan 7-5 ja Bulgarian maalein 8-0 Thayer Tutt Trophyn Alkusarjassa jolla se oli lohkonsa toinen ja pääsi siten Thayer Tutt Trophyn Mitalisarjaan. Mitalisarjassa Itävallalta oli uloslaskettu Jugoslavialle kärsitty tappio maalein 2-9. Muutoin Mitalisarjassa Itävalta hävisi Sveitsille maalein 0-4 ja Itä-Saksalle maalein 1-7.

    Itävalta oli lopulta siis Mitalisarjan neljäs ja viimeinen ja kaikkiaan neljäs Thayer Tutt Trophyssa 1980 Sveitsin voittaessa sen, Itä-Saksan ollessa toinen ja Jugoslavian ollessa kolmas. Itävalta oli 16:sta paras jääkiekkomaa tavallaan vuonna 1980 silloin kun Talviolympialaisia ei pelattu. Vuonna 1980 Thayer Tutt Trophyssa debytoi Itävallan maalivahtilegenda Brian Stankiewicz vaikkakin päämaalivahdit tuolloin Itävallalla olivat Fritz Prohaska ja Michael Rudmann. Vuoden 1984 Talviolympialaisissa kuten myös Vuoden 1988 Talviolympialaisissa sijoitukset olivat 10:s ja 9:s. Vuodesta 1982 lähtien aina vuoteen 1992 saakka Itävalta pelasi siis B-sarjassa.

    Seuraavassa viestissä käyn hieman läpi Itävaltaa nopeasti ja ehkä seuraavassa, mutta varmasti sitä seuraavassa viestissä käyn Itävallan pelit läpi ja päätän B-sarjan vuoden 1992 käsittelyn.
     
  23. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Itävalta tosiaan oli viettänyt vuosia omanlaisissaan vaikeuksissa, mutta silti sen pelaajissa paistoi päättäväisyys ja halu näyttää sen jääkiekkoa nimenomaan myös korkeimmallakin sarjatasolla vaikka sen jääkiekko oli suhteellisen hyvin tunnettua. Myös Suomessakin se oli melkoisen tuttua tai melko hyvin seurattua. Jopa maan viettäessä C-sarjassakin siitä raportoitiin melko säännöllisesti Suomen lehdissä vertailtuna moniin muihin B-sarjan vakituisempiin maihin nähden.

    Itävallalla ei oikeastaan ongelmia ollut ennen omiin B-sarjan kotikisoihinsa lähdettäessä. Paitsi se, että Ludek Bukac oli päättänyt lähteä Saksan maajoukkueen peräsimeen jolloin päävalmentajaksi löytyi hänen tilalleen Ken Tyler. Tylerille tehtiin äärimmäisen tilapäisesti pelkkä vuoden sopimus päävalmentajana hoidettavaksi ja pelaajat pelkäsivät takavuosien ja takavuosikymmenten valmentajaturbulenssia jonka oli katkaissut Bukacin edeltäjä eli Rudolf Killias ja vielä sitäkin oikeammin juuri Killiaksen edeltäjä. Sitä ennen Itävallan valmentaja vaihteli vähän väliä koko ajan tai siltä ainakin oli tuntunut.

    Tyler tuntui hermostuneelta. Tyler tuntui hyvin hermostuneelta kaverilta, mutta rauhoittui myöhemmin. Lisäksi Tyler piti yllättävän konservatiivisen linjansa säilyttäen onneksi kaikki Bukacin ajan viitoittamat opit vaikka sitten pelillisellä kärsimyksellä ainakin ajoittain.

    Itävallan paras ase oli silti Herbert Hohenbergereiden, Puschnikien ja monien muiden kenttäpelaajien ja kaksoiskansalaisten lisäksi kuitenkin Brian Stankiewicz joka päätti lykätä lopettamisensa ainakin vuoden 1994 Lillehammeriin asti ja mahdollisiin MM-kisoihin asti. Stankiewicz oli vuonna 1992 jo 35-vuotias ja hän oli torjunut Itävallan maalilla enemmän tai vähemmän jo vuodesta 1980 lähtien. Eli ikä alkoi painaa ja aika alkoi olla vähissä. Kuitenkin Stankiewiczin neuvot kuunneltiin tarkkaan.

    Kaksi lupaavaa nuorempaa maalivahtia otettiin saman tien jo jakamaan taakkaa Stankiewiczin osalta turnauksessa ja he pelasivat jonkin aikaa otteluissa Bulgariaa ja Jugoslavian nimellistä A-maajoukkuetta ja käytännössä serbitaustaista B-maajoukkuetta vastaan. Heidän nimensä olivat Michael Suttnig ja Claus Dalpiaz.

    Käytännöllisesti katsoen Itävalta lähti hermostuneesti omiin kotikisoihinsa ja jos se ei ollut hermostunut niin ainakin se oli jännittynyt.

    Seuraavassa viestissä käyn läpi Itävallan pelaamat kotikisat B-sarjan MM-kisoista 1992.
     
  24. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vaikka Itävalta vuonna 1992 lähti kotikisoihinsa jännittyneen hermostuneena niin lopulta se jännittyi ja keskittyi tehtäväänsä oikein. Itävalta lopulta itse asiassa hallitsi B-sarjaa samalla tavalla uskomattoman hallitsevasti kuin vaikkapa Espanja C2-sarjan MM-kisoja vuonna 1992.

    Itävalta voitti turnauksen puhtain voitoin ja pois lukien Japania ja Hollantia vastaan pelaamiaan pelejään ja Tanskaa vastaan jonkin aikaa ei Itävalta ollut vaikeuksissa käytännössä mitenkään turnauksessa. Samalla Itävalta maksoi vuoden 1991 virheensä jäädä juuri ja juuri tuolloin tilapäisillä säännöillä olleen neljän A-sarjaan nousseen maan ulkopuolelle.

    Itävalta teki kaikkiaan turnauksessa 73 maalia ja päästi taakseen vain 4 maalia vaikkakin ihme oli välillä varsinkin Japania vastaan pelatussa ottelussa, että maaleja ei olisi mennyt enemmänkin Stankiewiczin selän taakse. Lopulta Japani ei tehnyt maaliakaan. Tanska teki siis vain yhden ainoan maalin ja Hollanti teki loput kolme maalia.

    Kuitenkin tältä pelit siis Itävallan osalta näyttivät:

    2.4.1992 pyyhkäisi Itävalta avauspelissään koko B-sarjan MM-kisojen 1992 avauspäivän kolmannessa ottelussa Bulgarian maalein 18-0...

    3.4.1992 Itävalta voitti toisessa pelissään ja kisojen toisen päivän toisessa ja päivän päätöspelissä Gheorghe Hutanin ylläpitämän Romanian peräti 9-0 kun liikepeli ja teknisyys avasi pääsyn maalialueelle. Itävalta voitti kun Gheorghe Hutan ei vain kyennyt torjumaan ja keskialue Romanialta vuoti kuin seula ilman Eliittipuolustajaansa Mihail Lucian Popescua...

    5.4.1992 Itävalta voitti Kiinan 5 minuutin ihmettelyn jälkeen kisojen kolmannen päivän avauspelissä ja kolmannessa omassa pelissään käytännössä toisesta maailmasta olevan kiekkomaana Jään Lohikäärmeet maalein 16-0...

    7.4.1992 Itävalta taisteli päivän toisessa ja viimeisessä pelissä ja omassa neljännessä Tanskaa vastaan ja aluksi sen piti mennä samanlaisella paraatimarssilla sen yli. Lopulta kuitenkin Tanska jopa pelästytti Itävallan menemällä johtoon luvuin 1-0! Itävalta sai ennen pitkää tasoituksen, mutta ei johtomaalia ja lopulta Itävalta tuhlasi Tanskaan jopa enemmän voimia kun se olisi edes halunnut tuhlata ennen tärkeää ja ratkaisevaa Japani-ottelua. Toki Itävalta sentään voitti maalein 5-1.

    9.4.1992 Itävalta taisteli päivän toiseksi viimeisessä pelissä ja omassa viidennessä pelissä Japania vastaan ja oli hävitä kaiken koska Japani oli vain niin huikea, mutta lopulta Itävalta iski tarkat maalit ilman muuta kisojen vaikeimmassa pelissään ja lopulta voitti vain niukasti 3-0. Itävalta oli tosin hyötynyt sarjanousunsa kannalta Japanin tappiosta Bulgarialle ja Hollannin tasapelistä Romanialle. Siltikin sen oli kaikkein mieluusti voitettava Hollanti koska tasapelikin saattaisi olla pieni riski ja tappio ei olisi suotavaa vaikka pistemenetys olisikin Hollannilla.

    11.4.1992 Itävalta sitten kohtasi pelipäivän viimeisessä ja omassa kuudennessa ja toiseksi viimeisessä pelissään Ijs-Oranjen eli Hollannin jonka trappihelvetin se purki ennen pitkää tuskaisen taistelun jälkeen ja jossa Brian Stankiewiczinkin voimat Itävallan maalin suulla alkoi loppua. Kuitenkin Hollannin vauhti loppui ensin ja lopulta Itävalta voitti etenkin Ijs-Leeuwin alkaessa vauhkoilla ja jäähyillä liikaa kolmannessa erässä. Käytännössä ja muutenkin Hollannin aiemman pistemenetyksen huomioiden Itävalta oli nyt B-sarjan voittaja ja se nousisi A-sarjaan saaden samalla vuodeksi 1993 tuplavoiton.

    Ainakin melkein koska sen piti olla edelleen 11 parhaan A-sarjan maan joukossa siihen mitä tulisi Lillehammerin Talviolympialaisiin pääsyyn ilman Talviolympialaisten karsintaa tai jopa joutumista pois kisoista koska viimeistä A-sarjan maata joka myös putoaisi B-sarjaan niin sitä maata ei alustavasti oltaisi päästämässä Lillehammeriin 1994 siinä vaiheessa.

    Lopulta Itävalta voitti maalein 8-3 Hollannin vaikka välillä olisi sen voinut luulla voittavan vain 4-3 tai 5-3 ja ehkä korkeintaan 6-3. Myös tappio Hollannille varsinkin ensimmäiset 40 minuuttia varsin todellinen vaikkakin lopulta Itävallan teknisen tylsä, mutta myös rutinoituneen varma laitapelaaminen ja vahva pakkitason vyörytyspeli tehosi ja olihan toki Itävallallakin nopeita pelaajia ja se ei ainakaan mennyt Hollannin salakavalan liikepeliansaan eikä trappihelvettiin vaan purki sen menestyksekkäästi.

    12.4.1992 Itävalta käytännössä pelasi Jugoslavian muodollista A-maajoukkuetta vastaan käytännössä yhtä muodollisen tuntuisen B-sarjan voittamisen varmistaneen pelin koko B-sarjan vuoden 1992 viimeisessä pelissä joka oli myös sen viimeinen oma peli ja pelipäivän viimeinen peli. Käytännön B-maajoukkueella serbitaustoineen ei paljoa Jugoslavia tehnyt mitään Itävaltaa vastaan pelissä. Itävalta tyytyi silti voittamaan pelin melko iisisti. Tosin ei olisi Jugoslavia kaikilla muilla kansallisuuksien pelaajillakaan välttämättä pärjännyt Itävaltaa vastaan. Paljoa mitenkään varsinkaan nyt kun se oli vireessä.

    Tämä ottelu jäi myös Jugoslavian Sosialistisen Liittovaltion historian lopulliseksi viimeiseksi otteluksi mikäli kaikkia mahdollisia teoreettisia ja virallisia lähteitä maan valtiosäännöstä noudattaa niin tämän jälkeen jo myös tuona päivänä käytännössä Tynkä-Jugoslaviaa edustanut joukkue hävisi lopulta Itävallalle ja jouduttuaan kansainväliseen urheiluboikottiin sai sittemmin pelata vasta vuonna 1995 C2-sarjassa. Itävalta voitti joka tapauksessa maalein 14-0 ja marssi vihdoin ja viimein puhtain voitoin A-sarjaan vuodeksi 1993 ja melko varmasti myös Lillehammerin Talviolympialaisiin vuodeksi 1994 Hollannin ja Japanin jäädessä harmistuneina nielemään katkeraa kalkkia.

    Itävallan kaikkien pelaajien, mutta varsinkin Brian Stankiewiczin unelma A-sarjassa pelaamisesta toteutui vihdoin ja viimein. Ken Tyler sai toistaiseksi yhden vuoden ylimääräisen sopimuksen ja sen hän halusi päävalmentajana käyttää ilman muuta. Ainoa harmi kuitenkin oli, että Itävallan voittajaksi kasvattanut päävalmentaja eli Ludek Bukac ei enää Itävaltaa valmentanut vaikka toki oli myös konsultoinut Tyleriä nimenomaan taktisissa asioissa ulkopuolisena avustajana Itävallalle huolimatta Saksan päävalmentajan tehtävistä.
     
  25. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Tässä vielä loppuun Punaisen A:n eli Itävallan vuoden 1992 maajoukkue vuodelta 1992 ja 25 vuoden takaa:

    Maalivahdit: Brian Stankiewicz, Michael Suttnig ja Claus Dalpiaz

    Puolustajat: Herbert Hohenberger, James Burton, Michael Mike Shea, Konrad Dorn, Engelbert Linder, Giuseppe Mion, Martin Ulrich ja Erich Solderer

    Hyökkääjät: Richard Rick Nasheim, Andreas Pusnik, Gerhard Puschnik, Wayne Groulx, Peter Znenahlik, Werner Kerth, Manfred Mühr, Christian Dolinar, Martin Lindner, Kenneth Ken Strong, Friedrich Ganster ja Christian Perthaler

    Päävalmentaja: Ken Tyler