Ilmoitukset

Nimimerkki Jarna90 on seuraavan kuukauden pelikiellossa johtuen netiketin vastaisista viesteistä, joiden kirjoitusasu oli heikkoa. Tuoreet nimimerkit ovat moderaattoreiden erikoistarkkailussa ja kyseistä nimimerkkiä on jo huomautettu heikosta kieliasusta, mutta olemme valmiita antamaan kyseiselle kirjoittajalle vielä mahdollisuuden parantaa tapojaan.

Sen sijaan nimimerkki Kultaranne21 osoitti lyhyellä palstaurallaan sen, ettei hänellä ole annettavaa keskustelupalstalle, joten hänen kirjoitusoikeutensa on poistettu sääntöjen 1§:n perusteella.

Nimimerkki scholl ei pelikieltonsa jälkeenkään ole muuttanut tapojaan, vaan on edelleen syyllistynyt jatkuviin henkilökohtaisuuksiin. Tämän vuoksi kurinpitoryhmä on päättänyt antaa hänelle kolmen kuukauden pelikiellon.

Nimimerkki Klassinen sentteri ei osannut käyttäytyä otteluseurannassa, vaan syyllistyi henkilökohtaiseen hyökkäykseen, provosointiin ja jatkuvaan kirosanojen viljelyyn. Tämän vuoksi annamme hänelle viikon pelikiellon.

Nimimerkki Chickendinner syyllistyi Ässät-osiossa jatkuviin henkilökohtaisiin hyökkäyksiin ja offtopiciin ja hänelle on annettu näistä viesteistä kuukauden pelikielto. Kyseinen nimimerkki oli juuri hetki sitten pelikiellossa samasta asiasta, joten se vaikutti pelikiellon pituuteen korottavasti.

Vuosi 1991 – jäähyväisten vuosi ja uuden aikakauden alku jääkiekossa

Viestiketju osiossa 'Maajoukkue' , aloittajana Thusberg, 30.05.2015 klo 17.42.

  1. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Laitan tähän vielä nopeasti Belgian B-maajoukkueen vuoden 1991 kokoonpanoja ja sen pienen katsauksen. Belgian B-maajoukkue oli toiselta nimeltään Team BST eli Team Belgie Selectie Team jonka nimi oli toisinaan vain Belgie Selectie tai Selectie Team. Belgian B-maajoukkuetta valmensi maan varsinaisen maajoukkueen varapäävalmentaja Angelo Dana.

    Angelo Dana olisi valmentanut myös Belgian alle 20-vuotiaiden maajoukkuetta niin 1990 kuin myös 1991 mikäli ne olisivat pelanneet. Belgian B-maajoukkueessa mukana oli myös vuoden 1991 Nuorten alle 20-vuotiaiden C-sarjan MM-kisoihin Jugoslaviaan menemättömän joukkueen pelaajia mukana.

    Tuossa turnauksessa lopulta Belgian paikalle turnaukseen otettiin mielenkiintoisesti Kreikka pelaamaan. Etenkin kun vielä Espanjan alle 20-vuotiaiden maajoukkue tai Seleccion kieltäytyi tulemasta kisoihin. Belgian B-maajoukkueessa oli mukana myös A-maajoukkueessakin pelanneita pelaajia. Ja välillä pelaajien puutteen vuoksi Belgian B-maajoukkue ja nuorten alle 20-vuotiaiden maajoukkue olivat käytännössä yksi ja sama joukkue ja ne erotettiin toisistaan vain jos joukkueeseen tai sen peleihin oli tulossa ns. Iäkkäitä pelaajia pelaamaan.

    Parhaimmat pelaajat käytännössä olivat Selectie Teamista puhuttaessa vuodelta 1991 Youri Steijlen ja Yourie van Steenweghen ja totta kai itse maalivahti Jürgen Vrindts.

    Belgian B-maajoukkue pelasi ainakin Iso-Britannian B-maajoukkuetta, Bulgarian B-maajoukkuetta ja Unkarin B-maajoukkuetta vastaan vuonna 1991. Brittien B-maajoukkueen vakuuttavimpia pelaajia olivat ainakin Colin Downie ja Paul Dixon jotka olivat joukkueen ykkösmaalivahti ja pääpuolustaja. Bulgarian B-maajoukkueessa parhaimmat pelaajat olivat hyökkääjät Tsvetan Mangurov ja Julian Evtimov.

    Unkarin B-maajoukkueessa ei oikein merkittäviä pelaajia pelannut vuonna 1991, mutta vuoden 1992 B-maajoukkueessa Unkarilla oli ainakin nimekkäistä pelaajista puhuen muuan Gabor Ocksay ja Balazs Ladanyi pelaamassa. Ja muutama muukin nuori Unkarin Kultaisen Sukupolven pelaaja oli tuolloin aloittamassa aivan uransa alkutaivalta.

    Tosin Ocksay ja Ladanyi pelasivat hyvin nopeasti myös A-maajoukkueessakin tuolloin ja pelasivat tietenkin myös nuorten maajoukkueissa. Belgian B-maajoukkue ja tietyin ehdoin myös alle 20-vuotiaiden maajoukkue olivat paikoin hyvin kelvottomia peleissään ja vuosi 1991 oli niille yhtä lailla A-maajoukkueen Jään Punaisten Paholaisten tai Jään Mustien Paholaisten tapaan unohdettavan huono.

    Muun muassa omalla sarjakaudellaan pariakin tehtyä maalia kohti saattoi pahimmillaan muutaman ottelun jälkeen olla Belgian B-maajoukkueella päästettynä lähes toista sataa maalia verkkoon joka oli ehkä hivenen parempi vain kuin vuoden 1991 Kreikalla sen peleissä...

    Joka tapauksessa tässä kuitenkin Belgie Selectien kokoonpano vuodelta 1991:

    Maalivahdit: Jürgen Vrindts ja Alois de Windt

    Puolustajat: Yourie Mathieu, Bart Leten, Alain Mouchard, Bart Verstraeten, David Nzeyimana, Bart Verhaegen, Mario van den Broeck ja Raf Raeymakers

    Hyökkääjät: Mario van Pelt, Youri Steijlen, Kristof Cenens, Koen Hermans, Nico Verschoren, David Bamps, Yourie van Steenweghen, Geert Goethals, Buck Rombouts, Jos Mannaerts ja Serge Masson

    Päävalmentaja: Angelo Dana
     
  2. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuoden 1991 Ruotsilla eli Tre Kronorilla oli edessään aluksi suhteellisen tavallinen turnaus. Se ei ollut lähimainkaan tietyllä tapaa paras, mutta ei missään tapauksessa huono. Tre Kronorin sijoiksi oletettiin enemmänkin sijoja 3-4 koska Kanada ja Neuvostoliitto nähtiin vain niin kerta kaikkiaan liian hyvinä sille. Ruotsilla oli ollut hakevaa pelityyliä jääkiekossaan pitkin 1980-lukua jonka hienoksi yllätykseksi oli kuin olikin otettu pitkien protestien ja muidenkin maan asemaa jääkiekossa uhkaavien tilanteiden jälkeen MM-kultaa 1987 joka tuli jossain määrin erittäinkin yllättäen ja käynnisti maan oman kiekkokulttuurin kunnioittamisen uudelleen.

    Etenkin kun vain vuonna 1985 Ruotsin jääkiekon katsottiin ajautuneen kriisiin sen pudottua Mitalisarjasta ja oltua kuudes koko kisoissa. Vaikka ehkä suhteellinen alamäki Ruotsin jääkiekossa oli pahimmillaan ollut 1960-luvulla ja sen puolivälissä. Tre Kronorilla oli jälleen tulossa paljon ehdokkaita pelaamaan maajoukkueeseen niin Vikingarnasta, Eliteserienin tavallisista liigapelaajista ja myös Team Sverigestä eli C-maajoukkueestakin.

    Tre Kronorilla oli jälleen kerran paljon samaa kuin Suomellakin ja Suomessa pelattuihin kisoihin nähden Ruotsi lähti niihin jopa hieman varovaisen oloisena kuin yleensä. Ruotsin ehkä ainoa varsinainen huono puoli oli joukkueena vuonna 1991 sen yhdistettyä muutoin kaikki muutaman edellisen vuoden ongelmansa eli vuosien 1987-1990 yhteen nivottuina jonkin verran muita huippumaita hitaampi yleinen nopeuspelaaminen vaikka totta kai muutamat tietyt pelaajat kuten Mats Sundin oli omalla tasollaan nopeuspelaamisessa.

    Sundinin merkitys Tre Kronorille oli joissakin otteluissa jopa korvaamatonta sillä Sundin kuului omalla tavallaan uuden sukupolven supertähtien pelaajien joukkoon mikä oli ongelma niin kaikkein parhaimmille maille kuin myös etenkin jossain määrin siihen asti edes jotenkin vastaamaan kyenneille jääkiekon keskikastin maille. Puhumattakaan sitten huonoimmista maista joita vastaan Ruotsi olisi toki pärjännyt sinällään vaikka huonommillakin joukkueilla.

    Ruotsilla oli vuoden 1991 joukkueen osalta hyvä keskinäinen syöttöpelaaminen, hyökkäyspelaaminen, puolustuspelaaminen ja ennen kaikkea riittävän paljon myös fyysistä voimaa käytettävissään mikä ei Ruotsilla ollut oikeastaan ollut sen jääkiekkohistoriassa mikään huipputodellinen itsenäisarvo ja etenkin jääkiekon kääpiömaita vastaan Ruotsi saattoi toisinaan olla järkyttävissäkin ongelmissa vuosikymmenten varrella vain siksi, että pelaajat eivät kestäneet heihin kohdistuneita osumia peleissään.

    Ruotsin dynaamisen hyökkäyspelaamisen vuonna 1991 saattoi oikeastaan pysäyttää muiden kuin Neuvostoliiton tai Kanadan kohdalla vain huippuluokan hyvä puolustuspelaaminen joka rakentui tarkkaan ja taktiseen pelinsidontatyyliin. Ruotsilla oli toki Suomen tyyliin omat huonot päivänsä, mutta vuoden 1991 kisoissa muutaman edellisen vuoden kisoista poiketen hädin tuskin oli luettavissa lähes milloinkaan mitään masennusta vaikka toki Tre Kronorilla ottelun alkutunnelmat saattoivat joskus olla hyvinkin masentuneita tai alakuloisen oloisia. Silti vuoden 1991 kisat käynnistyivät jo Alkusarjan osalta Ruotsille hyvin. Se voitti pienten alkuvaikeuksien jälkeen 19.4.1991 heti Saksan joka vielä viime vuonna 1990 oli ollut Tre Kronorille Länsi-Saksan muodossa jopa painajaismainen. Etenkin ottelujen alussa ja ensimmäisen erän osalta. Se voitti sen maalein 8-1.

    Suomea vastaan toki lähdettiin vaikeaan otteluun ja ajoittain oltiin epäonnen partaalla, mutta niin vain kävi Mats Sundinin muodossa onnenpäivät ja pelattiin tasapeli maalein 4-4. Yhdysvaltoja vastaan lähdettiin myös vaikeaan otteluun ja lopulta pelattiin jälleen tasan 4-4. Tässä pelissä Sundin ei aivan ollut niin superiskussa, mutta korvaamaton hän silti oli luodessaan pelipaikkoja joukkueelle. Molemmat pelit olisivat voineet ilman Sundinia päättyä jopa reiluunkin tappioon sillä Suomen ja Yhdysvaltain pelillinen iskuvoima oli parantunut heidän saatua omia nuoria supertähtiään kehiin. Ruotsalaisille Teemu Selänne etenkin tuntui olevan vaikea pala purtavaksi.

    Sitten sattui kisojen häpeäpilkku eli Sveitsiä 23.4.1991 vastaan pelattu käytännön Pyrrhoksen Voitto maalein 4-3 Ruotsille. Sveitsi pelasi Ruotsia vastaan liiankin hyvin ja kotimaan lehdistö alkoi jälleen kritisoida paljon koko maajoukkueen pelityyliä ja kiitti vain muutamaa superpelaajaa joiden joukossa itseoikeutetusti oli Mats Sundin. Sveitsi teki samoin kuin vuoden 1990 Norja. Jääkarhujen tapaan Ristimaan miehet lähtivät pelaamaan huippuluokan rohkeaa, ennakkoluulotonta nopeaa kiekkoa ja Juhani Tammisen panostukset puolustuspelin tärkeyteen purivat ja Sveitsi jopa johti 2-1 ensimmäisen erän jälkeen!

    Lehdistö Ruotsissa kritisoi myös heikkoa päätöserää minkä aikana Ruotsi ei saanut maaliakaan ja vain ilman Sveitsin täysväsymystä yllätystasapeli tai jopa yllätystappio olisi ollut todennäköinen. Etenkin kun Sveitsin puolustukseen verrattuna Ruotsin hyökkäyspelaajat alkoivat sooloilla ja puolustukset päästää liiankin helppoja liikeajoja Tre Kronorin keskialueen läpi turhan usein. Siinä taas välillä auttoi Ruotsia vain maalivahti. Kuitenkin Ruotsi sentään voitti ottelun ja edelliseen vuosiin nähden ja puhumattakaan vuoden 1990 kritiikin lumivyörystä Norja-ottelun tapaan ei pitkään puhuttu.

    Koska Sveitsiä vastaan Ruotsi ei sentään lähtenyt aivan kamalaan perseilyluokan pelaamiseen kuin vuotta aiemmin Jääkarhuja vastaan missään vaiheessa. Tsekkoslovakiaa vastaan Ruotsi sinnitteli pitkään ja lopulta voitti hyvin vaikean ottelun jälkeen 2-1. Kanadan eliittipelaajia vastaan Ruotsi sinällään oli helisemässä ja tavallaan jo 3-3 tasapeli oli sille voitto. 28.4.1991 Ruotsi kohtasi Neuvostoliiton ja pelasi Alkusarjan viimeisessä ottelussa sitä vastaan tasapelin maalein 5-5.

    Ruotsi oli Alkusarjan toinen ja siten valmis kivenkovaan Mitalisarjaan. Ruotsia ei silti vieläkään pidetty ihan parhaimpana ehdokkaana voittamaan maailmanmestaruutta koska se tuntui pelaavan niin paljon tasapelejä ja vieläkin jotakin vain puuttui mestaruuden oikeutuksesta. Ehkä siksi näin ajateltiin koska Ruotsi ei tarjonnut mitään murskaavaa paitsi Saksaa vastaan ja muutoin oli ajoittain sietämättömissä vaikeuksissa ja tappiomieliala oli edelleen ongelma. Etenkin Suomea, Tsekkoslovakiaa ja Yhdysvaltoja vastaan pelatessa tästä oli selviä havaintoja ja todisteita. Hieman erilaisessa historiankirjoituksessa vuosi 1991 olisi voitu muistaa Ruotsissa hyvinkin huonona vuotena jääkiekossa.

    Joka tapauksessa Mitalisarjassa Ruotsi pelasi jälleen tasapelin 30.4.1991 3-3 Kanadaa vastaan ja siten ei siis koskaan voittanut sitä vuonna 1991 aivan täysin mikä myös hieman vei pois sen mestaruudesta, mutta vain hyvin vähän. Yhdysvallat Ruotsi voitti jopa lopulta yllättävänkin suurin luvuin 8-4 ja otti sillä kiinnityksen maailmanmestaruuteen 2.5.1991. Lopulta koko Mitalisarjan historian ja vuoden 1991 MM-kisojen viimeisessä ottelussa 4.5.1991 Ruotsi voitti pelillisesti yhtenäisenä Neuvostoliiton niukasti maalein 2-1 ja Tre Kronor voitti maailmanmestaruuden vuoden 1987 jälkeen toisen kerran mikäli vanhempaa aikaa ei lasketa mukaan. Mats Sundin teki ottelun voittomaalin ajassa 49.37. Maailmanmestaruus vuonna 1991 aloitti Ruotsissa tosin tietynlaisen ylimielisyyden buumin jääkiekossa joka päättyi vasta vuonna 1995 nöyryyttävään tappioon Suomelle Globenissa.

    Tässä kuitenkin Tre Kronorin vuoden 1991 Maailmanmestaruusjoukkue:

    Maalivahdit: Rolf Ridderwall, Peter Lindmark ja Tommy Söderström
    Puolustajat: Tomas Jonsson, Nicklas Lidström, Kenneth Kennholt, Fredrik Stillman, Calle Johansson ja Kjell Samuelsson
    Hyökkääjät: Thomas Rundqvist, Bengt-Åke Gustafsson, Håkan Loob, Jonas Berqvist, Charles Berglund, Jan Viktorsson, Patrick Erickson, Johan Garpenlöv, Mikael Johansson, Mats Näslund, Per-Erik Eklund, Anders Carlsson ja Mats Sundin
    Päävalmentajat: Curt Lundmark, Conny Evensson ja Curt Lindström
     
  3. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Ruotsi tosiaan maailmanmestaruudellaan voitti myös kautta aikain viimeisen Jääkiekon EM-Mestaruudenkin vuonna 1991. Jääkiekon vuoden 1991 osalta muutamana mielenkiitoisena oheishenkilönä Unkarin päävalmentaja Gabor Boroczi pelasi tosiaan myös vuonna 1964 Talviolympialaisissa Innsbruckissa Unkarin maajoukkueessa ja mielenkiintoinen oheishenkilö oli myös vuonna 1991 Jugoslavian Television pääselostaja Andrej Stare joka tosiaan selosti hyvin pitkään jääkiekkoa Jugoslavian Televisioon ja toimi myös muutenkin laajana urheilutoimittajana Jugoslaviassa.

    Stare selosti ja myös valvoi vuoden 1984 Talviolympialaisissa Jugoslavian Television ohjelmatuotantoa ja ohjelmavirtaa olympialaisten osalta. Stare selosti siten luonnollisesti myös Jugoslavian maajoukkuepelejäkin ja muutenkin jääkiekko oli Jugoslavian Televisiossa hyvinkin runsaasti televisioitu laji ja ajoittain jopa uskomattoman paljon katsottu laji vaikkakin jääkiekko ei sinällään hirvittävän levinnyttä ollutkaan.

    Ja mielenkiintoisesti muutenkin jääkiekko on nimenomaan ollut hyvinkin usein ns. Huonommissa kiekkomaissa ainakin takavuosina ja takavuosikymmeninä erittäinkin paljon katsottu televisiolaji vaikkakin itse menestys olisi mitä olisi!

    Stare selosti myös vuoden 2014 Sotshin Talviolympialaisten alla erikseen pelatun Slovenian ja Jugoslavia 1984 All-Starsin eli vuoden 1984 Talviolympialaisissa pelanneen Jugoslavian maajoukkueen välisen hyväntekeväisyysottelun. Stare muistaakseni on sloveeni kansalaisuudeltaan ja Stare taisi selostaa loppuvuosinaan vielä Sloveniankin maaotteluita televisioon maan televisiokanaville Slovenian jääkiekon alkuvuosina.

    Jugoslavian ajasta poiketen ensin hyvin pitkään koosteina ja vasta paljon myöhemmin jälleen suorina lähetyksinä. Jugoslavian Television aikakaudella jääkiekkoa tuli enimmäkseen suorana tai ainakin täydellä varmuudella aina Jugoslavian Liigan finaalit tulivat aina suorina lähetyksinä maan kanavilla ja tietenkin kaikki maajoukkueen pelaamat ottelut.
     
  4. L. Paraske Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Sutterin veljesten pelifilosofia
    Tuossa Kanadan ja USA:n loppusarjan kohtaamisessahan nähtiin lopussa aikamoinen skandaali. Kuten Thusberg kirjoittikin, niin Kanada tarvitsi mahdollisimman hyvän maalieron viimeisestä ottelustaan, jonka pelasi siis Jenkkejä vastaan. Muistelin, että viimeisellä minuutilla Kanada johti kolmella maalilla, jolloin USA:n päävalmentaja Tim Taylor veti John Vanbiesbrouckin maalilta. Steve Larmer siitä sitten niittasi kiekon välittömästi tyhjään maaliin. Sitä en muista tekikö Kanada vielä yhden maalin, vai oliko se johto toisin kuin muistin jo neljä maalia ennen tuota maalivahdin poisottamista, koska näköjään 9-4 -lukemiin ottelu päättyi.

    Mitään jättikohua asiasta ei noussut, ja Tim Taylor vakuutteli, että kyllä heillä oli vielä mahdollisuudet tulla tasoihin. Siinä kuitenkin yksi esimerkki että likaista oli peli vielä kylmän sodan jälkitunnelmissakin.
     
  5. L. Paraske Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Sutterin veljesten pelifilosofia
    Legends of Hockeylta löytyikin tekstiä tuosta USA-Kanada -ottelusta:

    Lainaus:
    Eli Macoun teki vielä toisen maalin Kanadalle tyhjiin. Onneksi tuolla pelleilyllä ei lopulta merkitystä ollut mihinkään suuntaan, sillä Neuvostoliiton hävitessä Ruotsille Kanada ansaitsi kakkossijansa ihan jo pisteiden ansiosta.
     
  6. zunter Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Team Finland
  7. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuoden 1991 C-sarjan MM-kisoissa Tanskalle voittoisissa kotikisoissa päävalmentajana toimi Per Holten-Möller. Holten-Mölleristä puhuen mies itse oli aikanaan eräällä tavalla erittäin hyvä pelaaja Tanskan omassa maajoukkueessa. Hänessä oli ja on tietenkin edelleen paljon samaa kuin mitä Juhani Tammisessa. Tammisen kanssa miehet ovat keskimäärin lähes saman ikäisiä, molemmilla oli pelaajana ollessaan paljon samanlaista menevyyttä ja liikkuvuutta joskin Holten-Möller oli Tammista ennen kaikkea ulottuvuutta paremmin hyödyntänyt pelaaja ja myös erittäin fyysinen voimapelaaja tavallaan. Keskialuepelaajana Holten-Möller oli parhaimmillaan etenkin Kiekkoviikinkien maajoukkuekapteenina toimiessaan.

    Holten-Möller lopetti pelaajauransa samaan aikaan täysin lopullisesti kuin Tamminen joskin maajoukkueessa itsessään siinä missä Tamminen lopetti heti ja kieltäytyi myös kaikista ylimääräisistä hätätilanteenkin peleistä maajoukkueessa niin Holten-Möller toimi vielä itse pari vuotta kuitenkin jatkuvasti harjoittelevana Tanskan reservipelaajana. Eli Holten-Möller lopetti vuonna 1984 täysin lopullisesti oltuaan vuoden 1982 jälkeen maajoukkuereservissä. Ura Perillä loppui vuosina 1984-1985 talvikauden vaihteessa kuten Tammisellakin.

    Per saatiin Gentoften liigapeleihinkin aivan uransa lopulla vain melkoisen suostuttelun avulla. Vastineeksi Per Tammisen tapaan vaati kuitenkin heti omanlaisiaan asemiaan kunnon pelimiehenä joukkueessa. Holten-Möller oli pitkän uransa aikana Rungstedin pelaaja ja myöhemmin seuran ehdottomin pelaajaikoni. Heti lopetettuaan uransa pelaajanakin hän oli toiminut aivan uransa parin viimeisen ottelunsa ajan Gentoften pelaajavalmentajana ja myös reservipelaajana. Holten-Mölleristä tuli saman tien myös valmentaja Gentofteen jossa hän toimi vuoden 1989 pelikauteen saakka valmentajana kunnes joutui aivan viime hetkellä maajoukkueen peräsimeen Norjassa pelattuihin kisoihin. Gentoften aikana Möller nosti yhdessä Ole Andersenin ja Ivan Halbergin kanssa joukkueen kukoistukseen Tanskan Liigassa eli Danmarks 1. Divisjonissa.

    Holten-Möller on ollut myös viimeinen tanskalainen menestynyt maajoukkuevalmentaja ja ennen kaikkea omasta joukkueestaan välittänyt ja asemansa tiennyt pelaaja ja valmentaja. Tammiseen verrattuna päävalmentajana Holten-Möller oli hyvin harvoin mikään todella varsinainen joka paikan esiin nouseva persoona, mutta Tammisen tapaan kuitenkin tarvittaessa erittäinkin temperamenttinen ja ylpeä mies. Ja ennen kaikkea helvetin paljon jääkiekosta tunteva ja tietävä mies. Joka laittoi Tanskan lehdistössäkin tuulemaan käytännössä jalkapallon ja lentopallon miehittämille urheilutoimittajillekin luita usein kurkkuun ja nosti sitten lajista paremmin kirjoittavien toimittajien asemaa paremmaksi kuin mitä monet muut olisivat tehneet.

    Ennen Holten-Mölleriä Tanskalla ei käytännössä ollut mitään muita valmentajia kuin kaikkien pelottelemia selkärangattomia Perin maamiehiä tai sitten uppiniskaisen, itsepäisen typeriä kanadalaisvalmentajia joita kiinnosti vain omat tapansa Tanskan maajoukkueperäsimessä ja jos joukkue ei tuntunut mieleiseltä niin etenkin kanadalaisvalmentajat jättivät muidenkin ulkomaiden valmentajien kanssa joukkueen aivan oman onnensa nojaan. Hyvänä päivänä olivat sitten väliin pitämättömiä. Ja huonona päivänä jotain todella kamalia..

    Etenkin kun useimmiten Tanskalle yritettiin muokata kerta kaikkiaan naurettavia köyhän miehen NHL-taktiikoita jotka eivät edes sopineet joukkueen pelikuvaan eikä taktiseen ilmentymään mitenkään.

    Holten-Möllerin aikana Tanskalle luotiin perusta sille mitä se tänä päivänä on jääkiekossa. Perin kovasti toivoma joukkueen pelitason parantuminen näkyi myös hänen valmentajakautensa aikana joka huipentui legendaariseen Vikingarnaa eli Ruotsin B-maajoukkuetta vastaan pelattuun tasapeliin vuonna 1994. Tuolloin Tre Kronor pullisteli superpelaajia ja Vikingarna piti sisällään Ruotsin jääkiekon tuolloista kaikkein aikojen kovinta porukkaa sisällään. Kuulemma Vikingarnan piti voittaa Tanska 30-0, mutta peli päättyikin 1-1 tasapeliin minkä johdosta Ruotsin lehdistö piti aikoinaan melkoisen moraalisaarnan ja Tanskalle se oli kuin maailmanmestaruuden olisi voittanut. Ruotsille se oli käytännössä nöyryyttävin Vikingarnan peli vuosikymmeniin...

    Sittemmin vuodeksi 1995 Per Holten-Möllerin piti valmentaa vielä yksi vuosi Tanskaa, mutta lopulta erikoisesti kiekkoliitto ei uusinut hänen sopimustaan ja Rungsted tarjosi ikonilleen kaksinkertaisen ja lopulta kolminkertaisen palkkatarjouksen maajoukkueen päävalmentajan pestiin nähden mikä hänet sitten veikin Danmarks Eliteserieniin eli Tanskan Liigaan joka tuolloin oli vaihtanut nimensä ja jälleen hieman ammattimaistunut niin sinne sitä valmentamaan. Kasvattiseura kun oli. Verenperintönä jo isä Holten-Möller eli Otto Holten-Möller pelasi Tanskassa maajoukkueessa aktiivisesti 1950-luvulla ja Oton lopettaessa uransa vuonna 1963 poika-Per pelasi seuraavana vuonna jo junioreissa ja vuonna 1967 aloitti jo yleisen seurajoukkueuransa alaikäisyydestä ja vuodesta 1970 eteenpäin Per alkoi pelaamaan maajoukkueessa Tanskan paidassa. Heti täysi-ikäiseksi tultuaan sillä Per on Tamia pari vuotta nuorempi. Aivan varma en ole siitä, että pelasikohan Otto Holten-Möller jopa vuoden 1947 Tanskan surullisen kuuluisassa MM-joukkueessa joka tosin oli aivan ensikertalainen kaikilla tasoillaan ja surullisesti jopa vetäytyi kahdesta viimeisestä pelistään. Näistä toisessa myös Suomi olisi kohdannut Tanskan, mutta luovutuksen takia voitto tuomittiin Suomelle pelaamatta...

    Perin verenperintö jatkuu poikien kautta sillä lajista ovat nauttineet hyvin varhaisesta lapsuudesta asti myös pojat Joachim Holten-Möller ja Mikkel Holten-Möller. Joachim on Sönderjysken miehiä ollut keskimäärin ja Mikkel Herlevin miehiä keskimäärin. Perin jälkeen melkein jokainen Tanskan maajoukkueen päävalmentaja on ollut ruotsalainen kanadalaista Mike Sirantia lukuun ottamatta mikä tietyllä tavalla on ollut ivallista, mutta ruotsalaiset päävalmentajat Dan Hoberista eteenpäin ovat kuitenkin suhtautuneet vuodesta 1995 alkaen Tanskan maajoukkueen peräsimessä kuitenkin erittäin hyvin ja antaumuksella tehtäväänsä vaikka etenkin vuosina 1995-1997 pelot Tanskan tason tippumisesta olivat kovat sillä ajat ennen Holten-Mölleriä olivat tuoreina vielä mielissä.

    Toisaalta Tanskalla on ollut tavallaan ja oli tavallaan aluksi erittäin toivotonkin tilanne kaikkiaan jääkiekon saralla verrattuna heidän rakkaimpaan viholliseensa Jääkarhuihin eli Norjaan, Ruotsiin tai Suomeen. Positiivisena piirteenä Tanska otti 5 vuotta sitten Suomesta myös debyyttivoitonkin ja Tanskan Liigassa on vuosikymmenten varrella pelannut ainakin vuodesta 1975 lähtien yleensä vähintään yksi suomalainen pelaaja. 1990-luvun puolivälissä etenkin uran loppuaan viettäneet silloiset pelaajat saivat aika usein kovia tarjouksia mennä pelaamaan ja kyllä se liigatasokin on nykypäivää kohden kovemmaksi muuttunut jo Danmarks Eliteserienin tai Danmarks 1. Divisjonin päivistä.
     
    Viimeksi muokattu: 02.09.2015 klo 16.52
  8. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuoden 1991 C-sarjan kisoissa Kiinan päävalmentajana toimi edelleen Wu Keqiang ja Bulgarian päävalmentajana toimi edelleen Nikolai Iankov.
     
  9. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Ei sinänsä mitään vuoden 1991 kisoihin liittyvää, mutta aikaisemmin tuosta Jugoslavian pitkästä esitelmöinnistäni puuttui tosiaan sen verran asiaa, että vuoden 1979 tuloksilla ilman viime hetkellä järjestettyjä olympiaformaatin muutoksia Jugoslavia olisi C-sarjan voittajana päässyt vuoden 1980 Talviolympialaisiin Yhdysvaltoihin. Ja vuonna 1984 Jugoslaviassa järjestetyissä Talviolympialaisissa tehtiin myös vuoden jatkosopimus joukkueen päävalmentajalle Stefan Semelle kuten myös joukkueen aiemmin mainitsematta jääneelle varapäävalmentajalle eli Dusan Ilicille. Eli toisin sanoen kaksikko Seme-Ilic toimivat Jugoslavian valmentajina vuonna 1985 30 vuotta sitten Semen ollessa päävalmentaja ja Ilic varapäävalmentaja. Sen jälkeen valmentajat jälleen vaihtuivat.
     
  10. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuoden 1991 Pohjois-Korean jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajana toimi Ik Song Kim.
     
  11. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuoden 1991 Etelä-Korean jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajana toimi Il Sea Kim.
     
  12. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Laitan tähän vielä aiemmin mainitsemattomat vuosien 1964, 1968, 1972 ja 1976 Jugoslavian jääkiekkomaajoukkueen valmentajat joista varmasti parhaimmat olivat vuoden 1968 ja 1972 päävalmentajat Suomea ja Ruotsia vastaan oman aikansa jääkiekkoarvoilla mitaten.

    Tässä he kuitenkin tulevat:

    1964 Crvena Zvezda Hokeju na Ledu Selektor: Václav Bubnik

    1968 Crvena Zvezda Hokeju na Ledu Selektor: Oldrich Mlcoch

    1972: Crvena Zvezda Hokeju na Ledu Selektor: Miroslav 'Miro' Kluc

    1976: Crvena Zvezda Hokeju na Ledu Selektor: Premysl Hainy
     
  13. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Laitan seuraavissa viesteissä äärimmäisen mielenkiintoiset ja aiemmin mainitsemattomat Saksojen Yhteisjoukkueen tuloksia vuosilta 1956, 1960 ja 1964 joskin aiemmin kirjoitin Yhdistetyn Saksan joukkueen kokoonpanon vuodelta 1964, mutta en sen pelaamia tuloksia.

    Vuosien 1960 ja 1964 oli kiistämättömästi Saksan Yhteisjoukkue kokoonpanoltaan, mutta vuonna 1956 pelannut Saksan Yhteisjoukkue on kokoonpanoltaan ja yhtenäisyydeltään kiistanalainen.

    Vuonna 1956 pelannut Saksojen Yhteisjoukkue on historiallisesti jonkin verran tänä päivänäkin jääkiekkopiireissä kiistelty asia etenkin juuri saksalaisissa aikakirjoissa ja niiden osalta.

    Useimmiten vuoden 1956 Cortina d' Ampezzon Talviolympialaisissa Italiassa pelatussa turnauksissa esiintyi jälkikäteen mainiten tilastokirjoissa joko pelkkä Saksa tai Länsi-Saksa.

    Länsi-Saksa oli pelannut MM-kisoissa vuonna 1955 omissa kotikisoissaan ja ollut kuudes niissä kun taas DDR ei ollut pelannut kisoissa tai ollenkaan koko jääkiekon MM-kisoissa edes B-sarjassa tai muutenkaan vuonna 1955.

    Vuoden 1956 Talviolympialaisiin lähdettäessä vuoden 1955 lopulla Länsi-Saksa ja Itä-Saksa eli DDR kiistelivät siitä 30.10.1955 alkaen, että kumpi Saksa sai laillisesti edustaa koko Saksaa Talviolympialaisissa jääkiekossa.

    Lopulta sovittiin Itä-Saksan päävalmentajan Gerhard Kiesslingin ja Länsi-Saksan päävalmentajan Frank Trottierin kesken siitä, että Saksan Yhdistynyttä joukkuetta edustaisi kisoissa enimmäkseen Saksojen välisen ottelun voittaja.

    Siten Länsi-Saksa ja DDR mittelivät keskenään 16.11.1955 pelatussa ottelussa joka jälkipolville jäi myös kaikkien aikojen ensimmäisenä varsinaisena Olympiakarsintapelinäkin. Saksojen välisen ottelun voitti Länsi-Saksa maalein 7-3.

    Siten ensimmäisen Saksojen Yhteisjoukkueen piti koostua yhtäläisestä määrästä pelaajia niin lännestä kuin idästäkin, mutta lopulta juuri ennen vuoden 1956 Talviolympialaisia DDR:n silloinen joukkueenjohto uhkasi käsitellä jokaista Saksojen Yhteisjoukkueessa pelannutta pelaajaa loikkarina ja DDR:n päävalmentaja Kiessling ei ollut uskoa korviaan joukkueenjohdon päätöksistä tai muutenkaan äärimmäisen byrokraattisesta valtion johtamasta jääkiekkoliitosta tai sen päätöksistä DDR:ssä.

    Gerhardille oli aiemmin vuonna 1955 syntynyt myös myöhemmin erittäinkin tunnettu jääkiekkoilija eli poika Udo Kiessling. Kiessling olisi halunnut osallistua vaikkapa hävinneenäkin Yhteisjoukkueen toimintaan vaikkapa varapäävalmentajana. Näin ei siis käynyt.

    Suurin osa vuoden 1956 oletetuista pelaajista jäivät siis kotiin Itä-Berliiniin tai minne tahansa muualle Itä-Saksaan. Ainoastaan yksi DDR:n maalivahdeista ja viisi muuta kenttäpelaajaa uhkasivat maan johtoa, kiekkoliittoa ja osin myös Kiesslingin erittäin vastentahtoista käskyä noudattaa määräystä pysyä kotona Itä-Saksassa ja he liittyivät Yhteisjoukkueeseen.

    Kieltäytyjistä Talviolympialaisten osalta Saksojen Yhteisjoukkueesta nimekkäimmät olivat Manfred Buder, Günther Schischefski, Werner Künstler, Hans Frenzel, Werner Heinicke, Kurt Stürmer, Helmut Novy, Hans Frenzel, Hartmut Nickel, Erwin Woitaschek, Kurt Jablonski ja Wolfgang Blümel.

    Näistä Schischefski ja Nickel toimivat myöhemmin DDR:n päävalmentajinakin ja olivat melkoisen nuoria vasta pelaajinakin. DDR:n joukkueen maalivahdeista kaksi kieltäytyi ja yksi maalivahdeista liittyi Saksojen Yhteisjoukkueeseen.

    Tai oikeammin kolme maalivahtia kieltäytyi, mutta yksi näistä maalivahdeista kieltäytyi kokonaan maajoukkuetoiminnasta, loikkasi Länsi-Saksaan, mutta palautusta Länsi-Saksan puolesta tai Stasia peläten yksi DDR:n kieltäytyneistä maalivahdeista päätyi aina Belgiaan asti pelaamaan ja pelasi sittemmin Belgian maajoukkueessa urallaan!

    Lopulta DDR:n maajoukkue pelasi erikoisesti omissa järjestämissään tynkäluokan B-sarjan MM-kisoissa vuonna 1956 eli ns. Häviäjien Olympialaisissa jossa pelattiin enimmäkseen DDR:n sisältämien pelaajien voimin Norjaa ja Belgiaa vastaan.

    Häviäjien Olympialaisissa tai vaihtoehtoisesti vuoden 1956 Tynkä-B-sarjassa kohtasivat siis DDR ja Eurooppa-kriteeriottelunsa hävinneet ja muutoin MM-kisoissa vuonna 1955 pelaamaton Norja ja vuonna 1955 B-sarjan kuudes, viimeiseksi B-sarjassa sijoittunut ja huonoin maa muutenkin jääkiekossa vuonna 1955 eli Belgia.

    DDR voitti omat ottelunsa Häviäjien Talviolympialaisissa Norjaa vastaan ensin 4-1, Belgiaa vastaan 14-7, uudelleen Norjaa vastaan 7-5 ja lopulta koko Häviäjien Talviolympialaisten voittajan ratkaisseessa ottelussa Norjan vielä kerran maalein 5-2.

    Häviäjien Talviolympialaisten voiton myötä DDR pääsi pelaamaan MM-kisoissa vuodesta 1957 eteenpäin ja Norjan ja Belgian kohtalona oli jäädä pelaamaan jälleen Eurooppa-kriteeriotteluja ennen pelaamista joko A-sarjassa tai B-sarjassa.

    DDR hieman lapsellisesti ei koskaan tunnustanut myöskään muutoin Saksan Yhteisjoukkueen tuloksia ja piti itseään myös eräänlaisena jääkiekon epävirallisena maailmanmestarina vuonna 1956 koska Italiassa vuonna 1956 pelattiin tavallaan vain Olympiakullasta.

    Vasta Saksojen yhdistyttyä vuonna 1991 Häviäjien Talviolympialaisia on pidetty sen jälkeen korkeintaan epävirallisena Jääkiekon B-sarjana vuonna 1956 ilman muuta arvoa ja Cortina d' Ampezzon Talviolympialaisia kiistämättömänä MM-kisoina ja Talviolympialaisina.

    Saksojen Yhteisjoukkue, Saksa tai Länsi-Saksa lähteestä riippuen vuorostaan pelasi Alkusarjassa Talviolympialaisissa 1956 Italian Cortina d' Ampezzossa. 10 maata kaikkiaan osallistui Talviolympialaisiin vuonna 1956. Ja Häviäjien Talviolympialaisten kolme maata laskien tavallaan mukaan 13 maata kaikkiaan.

    Se hävisi A-lohkossa Kanadalle 0-4, pelasi tasapelin Italian eli kisaisännän kanssa luvuin 2-2 ja voitti Itävallan maalein 7-0.

    Mitalisarjassa Talviolympialaisten osalta Saksojen Yhteisjoukkue, Saksa tai Länsi-Saksa hävisi Yhdysvalloille 2-7, Neuvostoliitolle 0-8, Kanadalle 0-10, Tsekkoslovakialle 3-9 ja pelasi tasapelin Ruotsin kanssa maalein 1-1 johdettuaan 57 minuuttia ottelua lukemissa 1-0.

    Saksojen Yhteisjoukkueen, Saksan tai Länsi-Saksan kohtalona oli tulla Mitalisarjan viimeiseksi ja yleensä Talviolympialaisten kuudenneksi vuonna 1956.

    Tässä kuitenkin voittamisen myötä normaalisti Länsi-Saksaa tuolloin valmentaneen Frank Trottierin valmentama Yhdistyneen Saksan joukkue vuoden 1956 Talviolympialaisista Italiasta:

    Maalivahdit: Ulrich Uli Jansen ja Alfred Hoffmann

    Puolustajat: Anton Biersack, Bruno Guttowski, Martin Beck, Paul Ambros ja Karl Birschel

    Hyökkääjät: Markus Egen, Hans Huber, Hans Rampf, Kurt Sepp, Ernst Trautwein, Rudolf Pittrich, Arthur Endres, Reiner Kossmann, Martin Zach ja Günther Jochems

    Päävalmentaja: Frank Trottier
     
    Viimeksi muokattu: 08.01.2016 klo 09.18
  14. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuonna 1960 Saksojen Yhteisjoukkuetta kootessa ei ollut kovinkaan helppoa saada yhteisymmärrystä kokoon. Silti sellainen saatiin vaikkakaan aivan kaikilta katastrofeilta ei vältytty kun Saksan Yhteisjoukkuetta päätettiin.

    Vuonna 1959 molemmat Saksat olivat pelanneet Jääkiekon MM-kisoissa Tsekkoslovakiassa ja Länsi-Saksa oli sijoittunut sijalle 7 ja Itä-Saksa sijalle 9. Molemmat olivat jatkamassa myös MM-kisoihin vuodeksi 1961 Sveitsiin siinä vaiheessa ilman sääntömuutoksia tai erillisten Eurooppa-kriteeriottelujen A-sarjapaikan haastajien pelkoa.

    Vuoden 1960 Talviolympialaisia Yhdysvaltojen Squaw Valleyssa silmällä pitäen vuoden 1959 lopulla käydyt neuvottelut Länsi-Saksan ja Itä-Saksan eli DDR:n jääkiekkomaajoukkueiden välillä olivat edelleen melko viileät ja jopa kireät, mutta silti yhteisen urheiluedun nimissä suostuttiin jonkinlaiseen välirauhaan siltikin.

    Vain hieman ennen Saksojen välisiä otteluja oltiin sovittu siitä, että suurin piirtein tasaluku pelaajia pääsee molemmista joukkueista kisoihin. Saksojen välisen ottelun voittaja saisi myös komennon itse Yhdistyneen Saksan joukkueen päätöspuolesta ja hävinneen Saksan joukkueen jäsenten lisäksi myös hävinneen Saksan joukkueen valmentajat olivat tervetulleita mukaan Yhdistyneen Saksan toimintaan.

    Pitkälti hävinneen Saksan joukkueen valmentajat tai muut johtoryhmän jäsenet toimisivat epävirallisina nk. Konsultteina ja Joukkueenhuoltajina joilta otettaisiin tarvittavaa apua vastaan juurikin vain tarvittaessa, mutta lähtökohdat ainakin kovin merkittävälle nk. Konsulttiavulle tai nk. Joukkueenhuoltoavulle eivät olleet kovinkaan suuret. Suurin katastrofi tuli valloilleen sitten juurikin itse peleissä. Tai ainakin melkein sinällään itse peleissä.

    Länsi-Saksan päävalmentaja eli DDR:stä vuonna 1957 loikannut Gerhard Kiessling yritettiin nimittäin salamurhata kesken karsintaturnauksen ainakin vähintään yhden sieppausyrityksen jälkeen. Salamurhaajana yritti toimia toimitsijan ja karsintaottelusarjan tiimoilta paikalle saapuneen lehtimiestoimittajan ominaisuudessa valepuvussa toiminut Stasin agentti!

    Lopulta kuitenkin Kiessling selvisi hengissä huolimatta Stasin sitkeistä salamurhayrityksistä huolimatta, mutta turvallisuudentunne oli kiistämättä järkkynyt perustoiltaan palasiksi ja siten Kiessling joutui välittömästi jättämään lähes vuodeksi maajoukkuetoiminnan stressin ja tapauksen johdosta heränneiden pelkotilojen vuoksi ja kieltäytyi enää koskaan menemästä Itä-Saksaan itse tekemään mitään. Itä-Saksan eli DDR:n päävalmentajana toimi ilman joukkueenjohdon tai jopa koko jääkiekon ulkopuolisesta vastapuolen salamurhayrityksestä tai sieppausyrityksestä mitään tietoa ollut Rudolf Rudi Schmieder.

    Vuonna 1959 huolimatta vaikeista lähtökohdista turnaus saatiin kuitenkin vedettyä sittemmin etenkin jälkikäteen pidetyn Olympiakarsinnan ja sen pelien osalta vietyä läpi. Molemmat Saksat kohtasivat toisensa 9.12.1959 ja 12.12.1959 järjestetyissä otteluissa.

    Lisäksi 15.12.1959 oli vielä tarkoitus pelata mahdollinen kolmas ottelu mikäli Saksojen välinen tilanne olisi tasan. Länsi-Saksa voitti ensimmäisen ottelun 5-2 ja myös toisen ottelun 5-3. Kolmatta ottelua ei tarvinnut pelata koska Länsi-Saksa oli voittanut pelinsä Itä-Saksaa vastaan tarvittavalla enemmistöllä eli luvuin 2-0 kolmesta mahdollisesta ottelusta.

    Siten sopimuksenkin mukaan Saksan Yhdistynyt joukkue tulisi pelaamaan Länsi-Saksan alaisuudessa kuten vuonna 1956 ja tällä kertaa paljon leppoisammissa merkeissä. Tosin Gerhard Kiesslingin salamurhan ja sieppausten yritysten vuoksi koko hanke oli romuttua alkuunsa.

    Lopulta jotta joukkue ei kärsisi tapauksesta enempää Kiessling päätettiin turvallisuussyistä pitää kotonaan tai ainakin ulkona kisajoukkueen toiminnasta. Siten Yhdistyneen Saksan joukkueen päävalmentajaksi tuli Karl Wild ja DDR:n päävalmentaja Rudolf Rudi Schmieder toimi varapäävalmentajana, konsulttina, toimitusjohtajana ja joukkuevastaavana Squaw Valleyn Talviolympialaisiin lähdettäessä vuonna 1960.

    Hieman ennen Squaw Valleyn Talviolympialaisia Yhdysvalloissa tapahtui muutama ikävä loukkaantuminen jotka vielä harmittavasti osuivat DDR:n pelaajista mukana olleisiin pelaajiin. Yhdistyneen Saksan joukkueesta ulos kisoista jäivät loukkaantumisten johdosta Wolfgang Blümel, Dieter Kratzsch, Hans Frenzel, Manfred Buder ja Joachim Ziesche.

    Talviolympialaisissa vuonna 1960 Yhdysvalloissa pelasi 9 maata kaikkiaan. Suurista huhuista huolimatta Eurooppa-kriteeriottelujen haastaja ja myöhemmin niiden peruunnuttua Talviolympialaisiin kutsuttu 10:s maa eli Unkari ei lopulta tullut kisoihin. Unkari pelasi tuolloin Jääkiekon B-sarjassa MM-kilpailuja. Alkusarjassa Yhdistynyt Saksan joukkue pelasi B-lohkossa Neuvostoliittoa ja Suomea vastaan.

    Yhdistynyt Saksan joukkue tai Saksan Yhteisjoukkue tulkinnasta riippuen hävisi Neuvostoliitolle 0-8, mutta voitti ehkä osin koko Saksojen parhaimman pelaajiston yhdistettyä voimansa Suomen 4-1 ja ottelun loppuhetkillä Yhdistynyt Saksa näytti voittavan täysin lannistuneen murtuneen Suomen jopa ennemmin 10-1 kun vain 4-1, mutta Suomi sentään kesti niillä luvuilla millä kesti tappionsa ja se joutui nöyryyttävästi Talviolympialaisten Lohdutussarjaan tai Sijoitussarjaan pelaamaan Japanin ja Australian kanssa!

    Suomelle toki Lohdutussarja tai Sijoitussarja vuoden 1960 Talviolympialaisissa oli kaikessa lohduttomuudessaan myös tragikoomisen huvittava ja helppo voittaa joskin Japanin kanssa Suomi pelasi jopa 6-6 tasapelin ja Australian osalle vuorostaan jäi toimia ainakin mielenkiintoisimpana Suomen osalta koskaan Leijonien voittamana maajoukkueena!

    Yhdistynyt Saksan joukkue vuorostaan matkasi Mitalisarjaan ja hävisi Kanadalle 0-12, Yhdysvalloille 1-9, Neuvostoliitolle uudelleen 1-7, Tsekkoslovakialle 1-9 ja Ruotsille se hävisi maalein 2-8.

    Kaiken jälkeen Yhdistynyt Saksan joukkue oli Mitalisarjan viimeinen ja jälleen kuudes muutoin Talviolympialaisissa vuonna 1960 Yhdysvalloissa.

    Tältä vuorostaan näytti pelaajiston osalta Yhdistynyt Saksan joukkue tai Saksan Yhteisjoukkue vuonna 1960 Talviolympialaisissa:

    Maalivahdit: Michael Hobelsberger ja Ulrich Uli Jansen

    Puolustajat: Paul Ambros, Ernst Eggerbauer, Hans Huber ja Leonhard Waitl

    Hyökkääjät: Markus Egen, Hans Rampf, Xavier Unsinn, Kurt Sepp, Ernst Trautwein, Georg Eberl, Horst Franz Schuldes, Siegfried Schubert, Josef Reif ja Otto Schneitberger

    Päävalmentaja: Karl Wild

    Varapäävalmentaja, Toimitusjohtaja, Konsultti ja Joukkuevastaava: Rudolf Rudi Schmieder
     
  15. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuoden 1964 Innsbruckin Talviolympialaisiin Itävaltaan valmistautuivat jälleen myös Länsi-Saksa ja Itä-Saksa eli DDR pelaamaan omaa karsintaottelua ja mittelöä Yhdistyneen Saksan joukkueen pelaamisen osalta.

    Karsintaotteluja joita ainakin jälkikäteen on pidetty osana Olympiakarsintaa ja sen historiaa vaikka varsinkin Japanin ja Australian pelaamaa ottelua Oseanian karsinnasta on viimeistään voitu pitää jo selvänä Olympiakarsintana. Karsintaottelu Yhdistyneen Saksan joukkueen kohdalta pysyi samoina sääntöjen osalta joskin pienin eroin.

    Nyt riitti kaksikin ottelua mikäli tulisi ensin joko kaksi selkeää voittoa tai ensimmäisestä ottelusta tulisi tasapeli ja sitten toisesta ottelusta vähintään voitto toiselle joukkueelle. Kolmas ja ratkaiseva ottelu pelattaisiin vain mikäli molemmat joukkueet pelaisivat ensin kaksi tasapeliä tai kaksi voittoa menisi eri Saksoille.

    Valitettava poliittinen painostus oli käymässä jälleen myös Länsi-Saksan ja Itä-Saksan eli DDR:n jääkiekkoliittojen hermoille poliittisella taholla ja ennen pitkää vuoden 1964 Talviolympialaiset Innsbruckissa Itävallassa olivat Yhdistyneen Saksan joukkueen viimeiset ja täpärästi Yhdistynyt Saksan joukkue pysyi lähinnä tiukkojen vetoomusten jälkeen yhtenäisenä ilman hajoamista pelaamaan erillisenä Länsi-Saksana tai Itä-Saksana Talviolympialaisissa vuonna 1964.

    Lopulta kuitenkin siis vuoden 1963 lopulla molemmat Saksat kokoontuivat pelaamaan omia karsintaottelujaan. Sitä ennen vuoden 1963 MM-kisoissa jääkiekon osalta A-sarjassa Itä-Saksa oli ollut kisojen kuudes ja Länsi-Saksa oli kahdeksas ja sen olisi pitänyt pudota B-sarjaan, mutta lopulta ainutlaatuisesti Talviolympialaisten takia yksikään maa ei pudonnut A-sarjassa tai B-sarjassa mihinkään.

    C-sarjasta ei vuorostaan päässyt varsinaisesti nousemaan, mutta pian se saisi pienen edun itselleen myöskin. Vuoden 1963 MM-kisoissa Ruotsissa pelatuissa kilpailuissa sijoille 5-8 päätyneet joukkueet eli Suomi, Itä-Saksa, Yhdysvallat ja Länsi-Saksa ratkaisivat sijoituksensa maalieroilla tasaisen turnauksen jälkeen. Siten molemmat Saksat olivat alustavasti pääsemässä osallistumaan kaikessa rauhassa Suomessa pelattaviin jääkiekon MM-kisoihin vuonna 1965 kaiken jälkeen vielä tuolloin ilman pelkoa Eurooppa-kriteeriottelujen perusteella tulevia A-sarjapaikan haastajia vastaan.

    Alun perin vuoden 1964 Talviolympialaisiin piti osallistua vain kaikki A-sarjan maat ja kisaisäntä ja C-sarjan voittaja Itävalta, välillä vuorostaan jokainen A-sarjan maa ja B-sarjan maa ja lisäksi Itävalta kisaisäntänä eli silloin 9 maan sijaan olisi ollut 15 maata, mutta lopulta päädyttiin ennätysmäiseen 16 maan Talviolympialaisiin.

    Kaikki A-sarjan maat, viisi parasta B-sarjan maata ja C-sarjan voittaja ja kisaisäntä Itävalta ja Unkari C-sarjan toisena pääsi vielä mukaan koska ongelmana oli myös pariton määrä maita ja koska kisaisäntä Itävalta voittajana vei muutoin sarjan voittajan eli toiseksi sijoittuneen Unkarin paikan. Ranska ja Iso-Britannia eivät olleet iloisia tapauksesta B-sarjan kuudentena ja seitsemäntenä. Ranska ja Iso-Britannia olivat myös kaksi viimeistä maata B-sarjassa ja Iso-Britannia oli jopa mahdollisesti putoamassa C-sarjaan.

    Tosin Eurooppa-kriteeriottelunsa mahdollisia haastajia vastaan tai C-sarjan peruuntuminen olisi Iso-Britannian kannalta edullinen. Kuitenkin Iso-Britannia ja Ranska olivat tyytymättömiä. Ne olisivat halunneet Talviolympialaisten osalta vuodeksi 1964 Eurooppa-kriteeriottelunsa Unkaria vastaan päästäkseen kisoihin viimeisenä ja kuudentenatoista maana Itävaltaan.

    Ikävä kyllä niihin ei suostuttu ja niin Ranska ja Iso-Britannia jäivät rannalle Talviolympialaisista 1964. Kuten myös Tanskakin C-sarjan kolmantena joka olisi halunnut Eurooppa-kriteeriottelun Unkaria tai vastaavasti Unkaria, Ranskaa ja Iso-Britanniaa vastaan. Jopa Italiakin koko MM-ohjelman ulkopuolellakin olisi halunnut pelata Talviolympialaisissa 1964 Eurooppa-kriteeriottelujen kautta. Niitä ei koskaan myönnetty pelattavaksi. Ranska, Iso-Britannia ja Tanska jäivät rannalle Talviolympialaisista vuonna 1964.

    Italia vuorostaan pääsi järkyttävän perseilyn myötä mukaan Talviolympialaisiin vuodeksi 1964 huolimatta sääntöjen mukaisten Eurooppa-kriteeriottelujen pelaamattomuudesta kenenkään kanssa tai osallistumattomuudestaan koko MM-ohjelmaan millekään sarjatasolle!

    Mahdollisesti Saksojen pelatessa erillisinä joukkueina tilanteesta olisi voinut olla jotain apua Ranskalle, Isolle-Britannialle tai Tanskalle, mutta sitäkään ei koskaan tapahtunut.

    Tällä välin Saksat pelasivat jälleen kerran toisiaan vastaan omat karsintaottelunsa Yhdistyneen Saksan joukkuetta varten. Hieman ennen niitä otteluja Japani ja Australia pelasivat Oseanian karsinnassa oman Olympiakarsintaottelunsa vaikka Japani ja Australia eivät olleet vuonna 1963 muutoin MM-ohjelmassa edes C-sarjassa niin Itävallassa pelattavien Talviolympialaisten järjestäjät olivat samaa mieltä KOK:n kanssa siitä, että jääkiekko tarvitsi laajempaakin kansainvälistä levittäytymistä ja siten Oseanian karsinnan voittaja pääsisi vielä Talviolympialaisiin mukaan.

    Japani voitti Australian kahden 23.11.1963 ja 26.11.1963 pelattujen ottelujen jälkeen luvuin 17-1 ja 17-6. Japani pääsi siis Talviolympialaisiin Itävaltaan vuonna 1964.

    Saksat vuorostaan pelasivat ottelunsa 6.12.1963 Suomen itsenäisyyspäivänä sinä vuonna ja 8.12.1963 ja lopulta 10.12.1963 suunniteltua kolmatta ottelua ei tarvinnut pitää kun ensimmäinen ottelu päättyi tasapeliin 4-4 ja toinen ottelu päättyi Länsi-Saksan niukkaan voittoon 4-3. Yhdistyneen Saksan osalta jälleen kerran siis joukkuejohto Yhdistyneen Saksan joukkueen suhteen oli Länsi-Saksan määräysvallassa.

    Länsi-Saksan osalta päävalmentajana toimivat Markus Egen, Engelbert Holderied ja Xavier Unsinn karsintaotteluissa tai muutenkin vuonna 1963 ja Itä-Saksan tai DDR:n päävalmentajana toimi karsintaotteluissa ja muutenkin vuonna 1963 Rudolf Rudi Schmieder. Schmieder otti jälleen vastuulleen Toimitusjohtajan, Konsultin ja Joukkuevastaavan tehtävät Yhdistyneen Saksan joukkueen kohdalta, mutta muutoin mentiin Länsi-Saksan joukkueen johtovastuulla kilpailuissa.

    Enimmäkseen joukkue sai turnaukseen parhaimmat voimansa, mutta menetyksiäkin Saksan Yhteisjoukkue kärsi ennen Talviolympialaisia. Länsi-Saksan puolelta yksi pelaaja jäi loukkaantumisen takia sivuun ja Itä-Saksan puolelta jälleen useampi pelaaja loukkaantumisten takia. Länsi-Saksan pelaajista pois turnauksesta jäi Peter Rohde ja DDR:n pelaajista pois turnauksesta jäivät Manfred Buder, Bernd Hiller, Dieter Voigt ja Joachim Franke. Yhteensä 5 pelaajaa siis jäi vuoden 1964 Talviolympialaisista pois molemmilta Saksoilta Yhdistyneen Saksan joukkueesta.

    Alun perin Talviolympialaisissa vuonna 1964 piti pelata normaali kaikille avoin turnaus, mutta lopulta Eurooppa-kriteeriottelujen hengessä ja ilmeisesti liian suurten tasoerojen pelossa perustettiin Olympiakriteeriottelut määrittämään, että ketkä olivat kelvollisia pelaamaan Talviolympialaisissa ja ketkä eivät sinällään.

    Olympiakriteeriottelujen voittajat pääsisivät pelaamaan vuoden 1964 varsinaisessa Talviolympiaturnauksessa ja Olympiakriteeriottelujen häviäjät joutuisivat pelaamaan Talviolympialaisten Sijoitussarjassa.

    Siten Yhdistyneen Saksan joukkue kohtasi Olympiakriteeriottelussaan Puolan ja voitti sen erittäin niukasti 2-1 ja pääsi varsinaiseen Talviolympiaturnaukseen pelaamaan Talviolympialaisissa Itävallan Innsbruckissa vuonna 1964. Talviolympialaiset menivät Yhdistyneen Saksan joukkueeltakin melko huonosti.

    Yhdistyneen Saksan joukkue hävisi Tsekkoslovakialle 1-11, Yhdysvalloille 0-8, Kanadalle 2-4, Ruotsille 2-10, Neuvostoliitolle 0-10, voitti hyvin niukasti Sveitsin 6-5 ja ehkä jälleen Suomen myös molempien Saksojen koko pelaajien parhaimmiston yhdistettyä jälleen voimansa erittäin niukasti luvuin 2-1.

    Saksojen Yhteisjoukkue oli lopulta Yhdysvaltojen ja Suomen kanssa tasapisteissä sijoituksista puhuttaessa, mutta maalierojen laskun jälkeen Saksojen Yhteisjoukkue oli lopulta toiseksi viimeinen vuoden 1964 Talviolympialaisten Olympiaturnauksessa jättäen Sveitsin viimeiseksi turnauksessa. Saksojen Yhteisjoukkue oli vuoden 1964 Talviolympialaisten kokonaistilastossa seitsemäs Sveitsin ollessa kahdeksas, Suomen ollessa kuudes ja Yhdysvaltojen ollessa viides.

    Tässä kuitenkin vuoden 1964 viimeinen Saksojen Yhteisjoukkue kokoonpanonsa osalta:

    Maalivahdit: Michael Hobelsberger ja Ulrich Uli Jansen

    Puolustajat: Paul Ambros, Ernst Trautwein, Kurt Sepp, Siegfried Schubert, Horst Franz Schuldes, Josef Reif, Leonhard Weitl ja Otto Schneitberger

    Hyökkääjät: Ernst Köpf, Bernd Herzig, Albert Loibl, Georg Scholz, Dieter Schwimmbeck, Helmut Zanghellini ja Silvester Wackerle

    Päävalmentaja: Markus Egen

    Varapäävalmentaja: Engelbert Holderied

    Valmentaja ja Apulaispäävalmentaja: Xavier Unsinn

    Toimitusjohtaja, Konsultti ja Joukkuevastaava: Rudolf Rudi Schmieder
     
  16. zunter Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Team Finland
    @Thusberg huomaan että kovan vaivan olet nähnyt näiden historiikkien kanssa. Kannattaisikohan sinun avata oma jääkiekon historia aiheinen internetsivu jossa voisit julkaista näitä jääkiekkohistoriikkeja, tuntuu että täällä nämä melko pian hukkuvat datan sekaan, esimerkiksi Googlailijat löytäisivät paremmin.
     
  17. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Hmm...

    Olen kyllä harkinnut sellaista kovastikin. En vain tosin tiedä, että olisiko sellaiselle oikein sitten aikaa. Voisihan sitä ehkä olla.
     
  18. Atthe Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Espoon Blues, Detroit Lions, HJK
    @zunter pisti aika hyvän ehdotuksen. Lisäksi kiinnostaisi tietää, mistä tällainen määrä informaatiota oikein löytyy? Ihan käsittämättöntä nippelitietoa, jonka on vaikea kuvitella löytyvän oikeastaan mistään. Mikäli joku tekisi kirjaa jossa olisi kaikki informaatio jääkiekon historiasta niin sinulta kannattaisi ehdottomasti udella kaikki. Tai voisit vaihtoehtoisesti itse kirjoittaa sen kirjan. Aika kunnioitettavaa omalla tavallaan, että joku tietää näin paljon jostain Länsi-Saksan jääkiekkomaajoukkueesta 1960-luvulta, tai miten Suomen C-maajoukkue on pelannut Britannian B-maajoukkuetta vastaan.
     
  19. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Etelä-Korean joukkueen päivitystä vuoden 1991 osalta tulee tässä:

    Maalivahdit: Sun Jin Byun, Sang Woo Yoo ja Soon-Jin Kwon

    Puolustajat: Sol-Kil Oh, Yoon Young Choi, Shi Won Kim, Kang Soo-Lee, Hyun Mo Sung ja Hyun Sok Sung

    Hyökkääjät: Eui-Sik Shim, Jae Hon Lee, Kyung-Woon Park, Sung Jae Lee, Hyun-Dae Shin, Sung Ming Cho, Dong-Ho Lee, Kuk Chan Han, Sang Won Seo, Jae Huyk Lee, Woo Sam Shin, Jang Ryul Choi, Sang Hoon Baek ja Sung Joo Park

    Päävalmentaja: Il Sea Kim
     
  20. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Bulgarian joukkueen päivitystä vuoden 1991 osalta tulee tässä:

    Maalivahdit: Konstantin Mihailov, Ivailo Asenov ja Alexander Argirov

    Puolustajat: Radoslav Bonev, Zlatko Zinoviev, Ventzislav Venev, Istalian Zarev, (Toisinaan myös Istalyan Zarev.) Kiril Petrov, Stefan Georgiev, Lazar Vassilev ja Alexander Panev

    Hyökkääjät: Georgi Dimitrov, Domeniko Evtimov, Tzvetan Mihailov, (Toisinaan myös Tsvetan Mihailov.) Ivaylo Velev, Stoian Batchvarov, Tsenko Simov, (Toisinaan myös Zenko Simov.) Valentin Dimov, Boris Mihailov, Plamen Veselinov, Gueorgui Bangeev, (Toisinaan myös Georgi Bangeev.) Gueorgui Simeonov (Toisinaan myös Georgi Simeonov.) ja Dimitar Stoichkov

    Päävalmentaja: Nikolai Iankov
     
  21. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Romanian joukkueen päivitystä vuoden 1991 osalta tulee tässä vaikka päävalmentajaa ei valitettavasti ollut nähtävissä:

    Maalivahdit: Gheorghe Hutan, Viorel Radu ja Adrian Ungureanu

    Puolustajat: Danut Popovici, Laszlo Horvath, Attila Nagy, Christian Daia, Valentin Toader, Ion Dimache, Florin Bunescu ja Iulian Popovici

    Hyökkääjät: Paul Burada, Andrei Petrus Nudu, Istvan Gereb, Alexandru Halauca, Cornel Chirita, Marius Gliga, György Dragomir, Nelu Alexe, Eugen Radu, Octavian Sersea, Ion Zaharia ja Victor Somfaleanu
     
  22. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Tanskan osalta päivitystä vuoden 1991 joukkueeseen tulee tässä:

    Maalivahdit: Lars Pagh Christensen, Steffen Glaas ja Jan Guldager Jensen

    Puolustajat: Jesper Duus, Torben Schultz, Jens Carlsen, Frederik Åkesson, Christian Juul-Jensen, Sören Jensen ja Johnny Sörensen

    Hyökkääjät: Heinz Ehlers, Jens Nielsen, Henning Ludwigsen, Ronny Larsen, Thomas Mortensen, Christian Jörgensen, Sören Huus, Preben Sörensen, Ulrik Larsen, Anders Bach, Martin Asperup, Thomas Englund ja Thomas Kjögz

    Päävalmentaja: Per Holten Möller
     
  23. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Itävallan joukkueen osalta vuodelta 1991 päivitystä tulee tässä:

    Maalivahdit: Brian Stankiewicz, Andreas Salat ja Michael Puschacher

    Puolustajat: Michael Shea, Michael Sparr, Engelbert Linder, Martin Ulrich, Peter Haberl ja Karl Heinzle

    Hyökkääjät: Thomas Cijan, Werner Kerth, Rick Nasheim, Christian Dolinar, Andreas Pusnik, Gerhard Puschnik, Friedrich Ganster, Peter Znenahlik, Günther Koren, Gerald Ressmann, Siegfried Haberl, Peter Raffl, Silvester Szybisty ja Patrick Pilloni

    Päävalmentaja: Ludek Bukac
     
  24. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Laitetaan tähän alle päivitetty Ranskan joukkue vuodelta 1991:

    Maalivahdit: Petri Ylönen, Jean-Marc Djian ja Stephan Clout

    Puolustajat: Christian Pouget, Serge Poudrier, Steven Woodburn, Michel Leblanc, Denis Perez, Gerald Guennelon, Louis Cote, Bruno Saunier ja Jean-Philippe Lemoine

    Hyökkääjät: Peter Almasy, Christophe Ville, Stephane Barin, Antoine Richer, Benoit Laporte, Sylvain Beauchamp, Patrick Dunn, Arnaund Briand, Yves Crettenand, Yannick Goicoechea ja Philippe Bozon

    Päävalmentaja: Kjell Larsson
     
  25. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Laitetaan seuraavaksi pitkästä aikaa tähän toikkiin päivitystä katsojalukujen muodossa eli kyseessä ovat siis vuoden 1991 Jääkiekon MM-kisojen B-sarjan katsojaluvut 25 vuoden takaa.

    Kokonaisuudessaan kyseiset kilpailut keräsivät Jugoslavian Sosialistisen Liittovaltion historian viimeisiksi kisoiksi erittäin paljonkin katsojia vaikkakin aluksi vaikeaa olikin niiden osalta ja välillä intoa katsojien osalta tulla kisoihin laimensivat pienten jäähallitilojen lisäksi maan sisäiset levottomuudet.

    Yksi suhteellisen hölmö, mutta ymmärrettävien levottomuussyiden varjolla oli olla käyttämättä turvallisuussyistä tuolloinkin vielä erittäinkin ottelukelpoista Olympiahallia eli Zetra-hallia jota oli Skenderija 2:n tapaan käytetty Sarajevon Talviolympialaisissa 1984.

    Skenderija 1 alkoi olla vuoden 1991 aikaan todella vanha, mutta sielläkin pelejä olisi voitu pitää.

    Pelit pelattiin siten siis Ljubljanan kuuluisammassa jäähallissa eli Hala Tivolissa ja hieman vähemmän tunnetussa Dvorana Podmezaklan jäähallissa Jesenicessä.

    Tässä kuitenkin itse tiedot katsojaluvuista vuoden 1991 Jääkiekon MM-kisojen B-sarjan osalta:

    Katsojien kokonaisluku vuoden 1991 B-sarjan MM-kisoista: 100 000 katsojaa

    Katsojia keskimäärin vuoden 1991 B-sarjan MM-ottelulla: 3571 katsojaa

    Katsotuin ottelu B-sarjassa vuonna 1991: 7.4.1991 pelattu Jugoslavia-Hollanti 5200 katsojalla

    Vähiten katsotuin ottelu B-sarjassa vuonna 1991: 31.3.1991 pelattu Ranska-Hollanti 250 katsojalla

    Tässä vielä maakohtaiset katsojaluvut:

    Italia: Eniten katsotuin ottelu oli 7.4.1991 pelattu Norja-Italia 5000 katsojalla ja vähiten katsotuin ottelu oli 28.3.1991 pelattu Italia-Hollanti 1700 katsojalla

    Norja: Eniten katsotuin ottelu oli 7.4.1991 pelattu Norja-Italia 5000 katsojalla ja vähiten katsotuin ottelu oli 29.3.1991 pelattu Hollanti-Norja 2350 katsojalla

    Ranska: Eniten katsotuimpia otteluja oli kaksi jaetulla sijalla katsojaluvuissa. Ottelut olivat 5.4.1991 pelattu Ranska-Italia 4400 katsojalla ja 7.4.1991 pelattu koko vuoden 1991 B-sarjan MM-kilpailujen viimeinen ottelu yleensäkään eli tuona päivänä pelattu ottelu Itävalta-Ranska myöskin 4400 katsojalla. Vähiten katsotuin ottelu oli 31.3.1991 pelattu Ranska-Hollanti 250 katsojalla

    Puola: Eniten katsotuin ottelu oli 3.4.1991 pelattu Jugoslavia-Puola 4450 katsojalla ja vähiten katsotuin ottelu oli 6.4.1991 pelattu Hollanti-Puola 1450 katsojalla

    Itävalta: Eniten katsotuimpia otteluja oli peräti kolme jaetulla sijalla katsojaluvuissa. Ottelut olivat 31.3.1991 pelattu Jugoslavia-Itävalta 4400 katsojalla, 6.4.1991 pelattu Itävalta-Norja ja 7.4.1991 pelattu koko vuoden 1991 B-sarjan MM-kilpailujen viimeinen ottelu yleensäkään sinä vuonna eli tuona päivänä pelattu ottelu Itävalta-Ranska myöskin 4400 katsojalla. Vähiten katsotuin ottelu oli 1.4.1991 pelattu Itävalta-Hollanti 1750 katsojalla

    Jugoslavia: Eniten katsotuin ottelu oli 7.4.1991 pelattu Jugoslavia-Hollanti 5200 katsojalla ja vähiten katsotuin ottelu oli 29.3.1991 pelattu Ranska-Jugoslavia 2000 katsojalla

    Hollanti: Eniten katsotuin ottelu oli 7.4.1991 pelattu Jugoslavia-Hollanti 5200 katsojalla ja vähiten katsotuin ottelu oli 31.3.1991 pelattu Ranska-Hollanti 250 katsojalla

    Japani: Eniten katsotuin ottelu oli 5.4.1991 pelattu Jugoslavia-Japani 4500 katsojalla ja vähiten katsotuin ottelu oli 4.4.1991 pelattu Japani-Hollanti 1600 katsojalla