Näen suomalaisen ja länsimaisen feminismin todella negatiivisena ilmiönä, jonka varmaan kaikki jo tietävätkin. Mitä se itse asiassa on? Mielestäni se on jo valmiiksi hyvinvoivan ja etuoikeutetun ihmisryhmän, länsimaalaisten naisten, etujen ajamista ja lobbaamista, jossa ei enää ole kyse tasa-arvon ajamisesta, vaan pyrkimyksestä vain lisätä jo saavutettuja etuja.
Feminismin mainstrean jopa tunnustaakin, ettei liikkeen päämääränä ole tasa-arvo, vaan naisen "erityisyyden" tunnistaminen ja pyrkimys korostaa naisen "erityisyyttä". Tasa-arvo on lähinnä sana, jota viljellään julkisuuden puheissa, mutta käytännössä oikean tasa-arvon ajaminen ei näy missään konkreettisessa.
Feminismin eräs pääteemoista on miesten syyllistäminen, jonka avulla naisen "erityisyyttä" tuodaan esille. Luomalla asetelma mies-paha ja nainen-hyvä voidaan oikeuttaa joku vaatimus tai päämäärä, joka ei olisi oikeutettu mikäli mies ja nainen nähtäisiin tasaveroisina ja samanlaisina olentoina. Tämä näkyi käytännössä mm. RAY:n rahoittamassa tutkimuksessa, joka käsitteli naisen harjoittamaa perheväkivaltaa. Vastustus naisjärjestöjen taholta oli suorastaan raivoisaa, koska tutkimus asettui sitä poliittisesti korrektia asetelmaa vastaan, jonka mukaan mies on lähtökohtaisesti väkivallan harjoittaja ja nainen sen vastaanottaja. Feministit kokivat uhkaavana, että tästä kiveen hakattua lähtökohtaa lähdettiin kyseenalaistamaan, varsinkin kun tutkimuksen tulos oli jotain ihan muuta kuin feministit haluavat kansan uskovan.
Samasta syystä myös perheväkivallasta, jossa uhrina ovat lapset, lähes tyystin vaietaan, koska suurin osa sen harjoittajista on naisia. Asia on tabu. On jotenkin irvokasta, että koko perheväkivaltakeskustelu tuntuu jumittuneen pelkästään sen ympärille, että mies lyö naista, ja samalla on unohdettu se kaikista avuttomin ja varmasti syyttömin osapuoli, eli lapset. Feministien eräs sloganeista "lapsen paras", jota käytetään huoltajuuskiistoissa, tarkoittaa oikeasti "naisen parasta".