Hyvinkäällä vatsaan ammutun Heidi Foxellin tarina. Kaiken kärsimyksen päälle nyt leukemia. Harvoin ihan näin hiljaiseksi voi lehtijuttu vetää.
Linkki vie Hesarin kuukausiliitteeseen.
Jokainen suomalainen voisi antaa Foxellille euron.
Kyllä tuntuu pahalta tuo juttu koirulista:
Auton perässä kuoliaaksi raahautuneen koiran tapauksessa ei epäillä rikosta - Keskisuomalainen
Ihmettelen vaan sitä, että miten hemmetissä ei muka kuule, jos koira raahautuu perässä. Kyllähän se raukka on päästänyt ääntäkin ja kovasti jossain vaiheessa. Käsittämätön juttu kyllä kaiken kaikkiaan ainakin mulle.
On ne nykynuoret taas niin pilalla. Itse lauleskelin päiväkodissa Leevi and the Leavingsiä. Se vasta olikin lastenmusiikkia se. "Itkisitkö onnesta..."Tämä teinilaulajan videokohu on surullinen esimerkki siitä, ettei nykypäivän lapset kuuntele enää lastenmusiikkia, vaan samaa huonoa musiikkia kuin teinit ja teineiksi jääneet vanhempansa. Viimeksi viikonloppuna olin kirpputorilla ja ostin kummipojalleni Aatsipoppaa-lastenlevyn, joka soi lapsuudenkotini levylautasella minun ollessa lapsi. En ihmettele vaikka nyt alle kouluikäisillä on varhaisaikuisuudessa paha olo pelkästään siksi, että ovat saastuttaneet aivonsa jo lapsena sanneilla ja anttituiskuilla.
On ne nykynuoret taas niin pilalla. Itse lauleskelin päiväkodissa Leevi and the Leavingsiä. Se vasta olikin lastenmusiikkia se. "Itkisitkö onnesta..."
Eivät kaikki lapset ole ennenkään kuunnelleet lastenmusiikkia, tai edes olleet sellaisesta kiinnostuneita. Minä olin omassa lapsuudessani tällainen tapaus, enkä käsitykseni mukaan edes mikään kummajainen kyseisessä taipumuksessani. Sen sijaan musiikista noin ylipäätään olin kyllä kiinnostunut: En mistään tietystä tyylilajista erityisesti, mutta en siis missään nimessä lastenmusiikista, ellei sellaiseksi lasketa esim. joitakin M.A. Nummisen tekeleitä. Tykkäsin pentuna Nummisen hahmosta aika tavalla, ja yhtä lailla Jäniksistä maailmankartalle kuin Helga-neidistä kylvyssä. Vasta joskus toisella kymmenellä löysin saman artistin 60-lukuisen tuotannon, mutta sillä ei tunnetusti ollutkaan kipenen vertaa tekemistä lastenmusiikin kanssa.Tämä teinilaulajan videokohu on surullinen esimerkki siitä, ettei nykypäivän lapset kuuntele enää lastenmusiikkia, vaan samaa huonoa musiikkia kuin teinit ja teineiksi jääneet vanhempansa. Viimeksi viikonloppuna olin kirpputorilla ja ostin kummipojalleni Aatsipoppaa-lastenlevyn, joka soi lapsuudenkotini levylautasella minun ollessa lapsi. En ihmettele vaikka nyt alle kouluikäisillä on varhaisaikuisuudessa paha olo pelkästään siksi, että ovat saastuttaneet aivonsa jo lapsena sanneilla ja anttituiskuilla.
Näinhän ne aina. Itse hautasin pari koiravanhusta vuonna 2013 viiden viikoin välein toinen 14 ja toinen 12.Vanha rouva ( Sumu) ollut 12 1/2 vuotta seurana. Tänään nukkui rauhallisesti pois eläinlääkärissä.
Surulliseksi ja hiljaiseksi vähän vetää.
Ennen avovaimoni tapaamista en voinut hyvällä tahdollakaan kutsua itseäni koiraihmiseksi. 2010 elämääni tuli pysyvästi kaksi koiraa. 2013 yksi lähti. Otti muuten niin koville ettei ole tosikaan. Nyttemmin ikävä on alkanut helpottaa. Ei vähiten sen takia, että meille otettiin "uusi" koira melko pian sakemannimme lähdön jälkeen. Aivan uskomatonta miten noihin kiintyy.Näinhän ne aina. Itse hautasin pari koiravanhusta vuonna 2013 viiden viikoin välein toinen 14 ja toinen 12.
Silloin oli kova paikka. Nyt lämpimät muistot.
...
Valitettavasti jokainen koiranomistaja joutuu joskus luopumaan lemmikistään lopullisesti ja kokemuksestani voin sanoa, ettei siihen totu ikinä - aina yhtä kipeää tekee...
Olen joutunut luopumaan koiristamme monien eri sairauksien takia, munuaisvika, sydänvika, nivelrikko, mutta onpa sellainenkin kokemus, että vanha 13-vuotias kultainen noutaja sananmukaisesti nukkui pois kotonamme eräänä kauniina iltapäivänä. Siinä oli yhtä aikaa paha ja hyvä mieli: paha mieli pitkäaikaisen lenkkikaverin poismenostab ja hyvä mieli, että poismeno oli nin rauhallinen ja luonnollinen, jotenkin kaunis.
Kuten aiemmin kirjoitin, meillä on nyt seuraamme uusi iloinen elämänalku, jolle toivomme hyvää, turvallista elämää ja olemme omalta osaltamme tekemässä sen eteen kaiken tarvittavan. Lisäksi meillä on elämänsä ehtoopäiviä viettävä 9-vuotias vanha herra, josta vääjäämättä joudumme luopumaan muutaman vuoden sisällä - luonnon laki. Elämme päivä kerrallaan nauttien niistä hetkistä, joita elämä meille antaa ajattelematta kenenkään tai minkään kuolemaa, kaikki tapahtuu aikanaan...[/QUOTE
Törmäsin Helsingissä 24.11 kuvattuun videoon loputtoman oloisesta leipäjonosta. Vetihän tuo todella surulliseksi.
Jos pikkaisen leikattaisiin jostain vielä...
Kyllä, näinhän se valitettavasti on. Lähinnä hain sitä syy/seuraussuhdetta leikkauksiin, joita on rummutettu taas ahkerasti viime päivinä.Niin siis leipäjonoissa olevat ihmiset ovat vain murto-osa siitä, mikä on hädän todellinen tarve. Moni ei jaksa, kehtaa..