Vancouver Canucks vs. Boston Bruins - Stanley Cup Finals

[Ralph]

Ensinnäkin, en tiedä mikä systeemi täällä on tälläisten finaaliparien ketjujen avaamisissa mutta avaan tämän jotta pääsen lukemaan mm. nimimerkin nuck huippukirjoituksia.

Eli Vancouver Canucks ja Boston Bruins selvittivät tiensä Stanley Cup loppuotteluihin kaudella 2010-11 ja toinen juhlii kesäkuussa NHL:n mestaruutta. Runkosarjan voittaneelle Vancouverille se olisi ensimmäinen, Orginal Six -seura Bostonille kuudes.

Molemmilla on Vezina -tason maalivahti enkä näe kummallakaan siinä osa-alueella mitään edun tapaista. Vancouverin Roberto Luongo päästeli rutkasti maaleja ensimmäisissä otteluissa mutta maalien päästämisen suhteen paransi loppua kohden. Ihan viimeisissä San Jose -voitoissa napsi komeita torjuntoja ja näytti pystyvänsä pelaamaan isoja pelejä. Bostonin Tim Thomas on myös välillä päästänyt liian suuria määriä kiekkoja taakseen, mutta on myös vastapainoksi pelannut upeita otteluita. Hyvä esimerkki on Tampa Bay -sarja jossa päästi muutamassakin ottelussa viisi maalia, mutta pelasi pari nollapeliä. Kumpikaan ei ole ikinä Stanley Cupia voittanut, vaikka ikää on mittariin kertynyt. Thomas on vanhempi ja hänelle tämä on viimeisiä mahdollisuuksia pysti voittaa.

Puolustuksien osalta pidän Vancouveria parempana. Pidän todella heidän puolustajistaan ja vaikka Christian Ehrhoff ei liene pelikuntoinen, on puolustus tasainen ja varma. Esiin on nostettava Kevin Bieksa joka on iskenyt jo viisi maalia, eniten kaikista puolustajista, mukaan lukien ihmeellinen ratkaisumaali San Jose -sarjassa. Pakkipari Alexander Edler pelaa myös unelmakevättä ja kokenut suomalainen Sami Salokin on alkanut heräillä. En tiedä, onko Ehrhoff palailemassa finaaleihin. Hän olisi hyvä vahvistus vaikkei hän niin pakollinen lisä olisikaan. Bostonin puolustus on paperilla heikompi, mutta muutama nimi on nostanut tasoaan yli äyräiden sopivasti pudotuspeleihin. Esimerkiksi Andrew Ference on innostunut jopa pisteitä mättämään, mutta on pelannut muutenkin loistavasti. Ykkösparissa kapteeni, jättiläinen, Zdeno Chara on tehotilaston kärjessä ja pakkipari Dennis Seidenbergään ei kaukana ole. Seidenberg on myös pisteiden valossa ollut hyvä. Tällä osa-alueella kuitenkin edun näen olevan Vancouverilla ehkä laajemman ja tasaisemman pelaajiston osalta.

Sitten hyökkäys. Vancouverin ykkösketju ei esittelyä kaipaa. Veljes- ja tutkapari Henrik ja Daniel Sedin ovat maailman parhaita pelaajia. He aloittivat pudotuspelit yskien monien ihmeeksi, mutta nousivat varsinkin San Joseta vastaan taas kaikkien huulille upeilla otteilla. Heidän takanaan tuleekin Ryan Kesler, upea pelaaja. Oli Chicagon Jonathan Toewsin varjossa ja varjona eikä aluksi pisteillä juhlinut hänkään. Mutta Nashvillen mies kaatoi lähes yksinään ja otti asetelmia Conn Smythe Trophyn kannalta. Toinen raataja, Alexandre Burrows, on myös tärkeä ja vaarallinen pelaaja. Bostonin kärkiketjut ovat myös tehoikkaimmat, yllättäen. David Krejcin ketju jossa laidoilla jykevät Nathan Horton ja Milan Lucic oli loistavia Tampa Bay -peleissä. Krejci mätti maaleja siihen tahtiin että nousi maalipörssinkin kärkeen. Game Sixiin mahtui hattutemppukin, tappiosta huolimatta. Patrice Bergeronin johtava ketju oli alussa johtava ketju mutta katosi kuvasta Bergeronin aivotärähdyksen myötä. Bergeron on jo palannut, pisteet eivät. Brad Marchand pelasi huikeaa pudotuspelikevättä mutta kun Bergeron oli hetken poissa, ei mikään enää toiminutkaan niinkuin ennen. Jos yläketjuissa etu on Vancouverilla niin alaketjuissa pidän Bostonia parempana. Vancouver saanee tärkeän alivoimapelaajan ja henkisen johtajan Manny Malhotran takaisin kaukaloon ja se vain parantaa Vancouverin asetelmia. Bostonilla on kuitenkin kolmosketjussa enemmän ratkaisuvoimaa kun Michael Ryder ja Tyler Seguin tekevät tuhojaan. Kokonaisuudessaan hyökkäys menee aika tasan minun silmiin.

Sitten vähän pörssiä, eli joukkueiden tehokkaimmat pelaajat.

Vancouver:
1. Henrik Sedin, 2+19 = 21
2. Ryan Kesler, 7+11 = 18
3. Daniel Sedin, 8+8 = 16
4. Alexandre Burrows, 7+7 = 14
(5. Christian Ehrhoff, 2+9 = 11)
6. Kevin Bieksa, 5+4 = 9

Nimet eivät yllätä. Pistin Bieksankin tähän jotta saadaan viisi tehokkainta tervettä pelaajaa.

Boston:
1. David Krejci, 10+7 = 17
2. Nathan Horton, 8+9 = 17
3. Patrice Bergeron, 4+11 = 15
4. Brad Marchand, 6+6 = 12
5. Michel Ryder, 5+6 = 11

Ei nämäkään yllätä vaikka ehkä sen Milan Lucicin tuossa näkisi.

Vancouver eteni finaaleihin tasaisesti voitoissa mitaten parantaen. Chicago kaatui lopulta 4-3, mutta Nashville jo 4-2. San Josesta 4-1 voitoin niskalenkki joten parantava linja valmis. Boston kaatuu 4-0?

Boston nappasi vaikeimman kautta Montrealista 4-3 voiton. Philadelphia kaatui välissä helposti 4-0 mutta Game Seven nähtiin taas Tampa Bayn kanssa.

Pelipäivät:
to 2.6 Vancouver - Boston
su 5.6 Vancouver - Boston
ti 7.6 Boston - Vancouver
to 9.6 Boston - Vancouver
la 11.6 Vancouver - Boston (tarvittaessa)
ti 14.6 Boston - Vancouver (tarvittaessa)
to 16.6 Vancouver - Boston (tarvittaessa)
Kaikki pelit alkavat kello 03:00 Suomen aikaa, pelipäivätkin merkkasin Suomen ajalla mitattuna.

Joukkueet kohtasivat helmikuun lopulla Vancouverissa jolloin Boston haki 1-3 vierasvoiton kesken Vancouverin hyvän vaiheen. Tuleeko niitä lisää? Veikkaampi ettei tule. Vancouver näen kokonaisuutena ehkä liiankin hyvänä verrattuna Bostoniin. Aina kivoin olisi seitsemän ottelun sarja jossa maaleja iskettäisiin kunnolla, mutta veikkaan että nyt ei maaleilla juhlita. Vancouver juhlii franchise -historiansa ensimmäistä Stanley Cupia voitoin 4-1. Conn Smythe tulee Ryan Keslerille.

Puheet avattu, saa ja kuuluu jatkaa. En tiedä olisiko jonkun finaalijoukkueen kannattajan kuulunut avata tämä, ja anteeksi jos olisi kuulunut.

 

[Rännikiekko]

Boston on ollut vuosien varrella ehkä hieman yllättäen Vancouverille NHL-joukkueista kaikista vaikein vastus. Nuo historian tilastot tuskin heijastuu kovin radikaalisti tähän sarjaan, koska nyt eletään tätä päivää Sedinein ja Keslerein, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

In the 108 regular-season meetings between the teams, Boston is 68-24-15-1, while the Canucks are 25-66-15-2. The 25 wins are the fewest the Canucks have had against any team they've played 100 or more times druing their 40 NHL seasons.

Boston won the only meeting between the teams this season, beating the Canucks 3-1 on Feb. 26.

Since 2005, Boston has won four of the five meetings.

Going to Boston has been a horror show for the Canucks. They are just 8-38-7-1 all-time in Boston – although they did win 3-2 in a shootout in their last visit to TD Garden on Feb. 6, 2010. The Canucks have visited Boston just twice since 2003.


Perus Boston-pessimisti tottakai odottaa Vancouverilta yliajoa, koska se on toiminut tähänkin asti ja tuonut Bostonin finaaliin ilman sen suurempia kipuja. Pahoin pelkään, että se yliajo tulee nyt oikeasti.

 

[Parker27]

Aika moni tälläkin palstalla luottaa aika sokeasti Vancouveriin ja veikkaa että joukkue murskaa Bostonin jopa neljässä ottelussa. Tähän en kyllä itse usko sitten millään.

Lähden jopa hakemaan Bostonin voittoa tässä finaalisarjassa. Kuten sanottu niin Boston on ollut aika paha vastustaja Vancouverille vuosien saatossa. Okei niillä asioilla ei ole mitään merkitystä nyt kun ns.tosipelit alkaa. Jos Boston aikoo laittaa parhaalla mahdollisella tavalla Vancouverille kampoihin niin Thomasin pitää pystyä venymään joka ilta parhaimpaansa ja Milan Lucicin on löydettävä se punainen lanka tekemiseensä. Hän on ollut hyvä Krecjin ja Hortonin kentässä mutta parannettavaa on. Bostonilla on huikea fyysinen voima joukkueessa jota on nyt käytettävä apuna. Vancouver kyllä pystyy siihen vastaamaan mutta nyt on horjutettava Sedineitä ja Kesleriä enemmän kuin koskaan. Eniten huolestuttaa se että miten Bruins pystyy kamppailemaan aloituksissa Vancouverin hirmualoittajia vastaan?

Ottelut tulevat varmasti olemaan tasaisia ja pienen marginaalin pelejä joissa pienet asiat ratkaisevat. Jos Boston pystyy hoitamaan vähintään yhden voiton kahdesta ensimmäisestä vieraspelistä se on vahvoilla omasta mielestäni. Hienoa nähdä nämä kaksi joukkuetta finaalissa ja kumpi tahansa kannun vie on sen ansainnut. Hienoja joukkueita molemmat.

 

[expertti]

Aika moni tälläkin palstalla luottaa aika sokeasti Vancouveriin ja veikkaa että joukkue murskaa Bostonin jopa neljässä ottelussa. Tähän en kyllä itse usko sitten millään.

Samoilla linjoilla. Liekö oma "itä-asenne" syynä tähän, mutta toivon Bruinsin voittoa, vaikka lähtökohtaisesti Bostonin peli ei ole ollut kuosissa muutamaa yksittäistä peliä lukunnottamatta.

Odotan isoa tasonnostoa Kaberlelta, jonka tulisi näyttää että Bostinin kannatti hänet napata ja pelata samalla itselleen jatkoa rapakon takana.

Lisäksi juuri Parker27:n mainitsema Milan Lucic on sellainen, joka ei ole pelannut tasollaan. Jos hän meinaa eden näennäisesti ottaa Neelyn roolin joukkueessa, hänen täytyy tehoilla tärkeissä peleissä.

Kiva on kuitenkin lähteä näitä finaaleja valvomaan, kun siellä pelaa edes yksi joukkue jota voi sympatiseerata.

 

[Puukallo]

Odottaisin että Tim Thomas vastaan Vancouverin hyökkäys tulee olemaan teema finaalisarjassa. Bostonin tulisi turhauttaa Canucksin hyökkääjät ja samalla ottaa fyysistä etua enemmän itselleen. Vaikka historia ei tuekkaan sitä, niin Canucks tässä sarjassa on silti selkeä ennakkosuosikki. Toisaalta nythän olisi viime vuosien teeman mukaisesti "idän vuoro" voittaa...

Hyökkäys onkin juuri se osa-alue, jossa erot tulevat varmasti näkyviin. Chara on varmasti jäällä aina kun Sedinit pomppaavat laatikkoon, joten Keslerin ketju tulee olemaan todella tärkeässä osassa Vancouverin hyökkäyksessä. Ylivoima on toinen asia mikä kääntää selkeästi sarjaa Canucksin puolelle. Bostonin yv on ollut hirveää ilman Savardia (suurimman osan kaudesta). Vaikka paperilla Canucksin hyökkäys onkin hivenen leveämpi, niin silti mielestäni Bostonilla on tasaisemmin maalintekovoimaa kolmeen kärkiketjuun. Malhotran oletettu? paluu tuo Canucksille vähän helpotusta tälle osa-alueelle.

Pakiston osalta ollaan aika tasoissa, joskin muutamat avoimet kysymykset voivat kallistaa vaakaa suuntaan tai toiseen. Canucksin murheina ovat loukkaantumiset, joita joukkue onnekseen kestää suhteellisen hyvin. Bostonin ongelma on Kaberlen surkea pelaaminen. Mikäli mies nostaa tasoaan niin Bostonin top4 on ehkä jopa hieman laadukkaampi kuin Vancouverin vastaava. Samalla ehkä Bruins saisi kauan kaivattua apua ylivoimaan. Leveyttä tosin jälleen löytyy Canucksilta enemmän.

Maalivahdeissa ero hyvänä päivänä on pieni, mutta Luongolle sattuu huomattavasti useammin pieniä lipsahduksia pelien sisällä. Julienin puolustavampi pelityyli helpottaa ehkä hienokseltaan Thomasin pelaamista verrattuna Canucksin vastaavaan.

 

[Backis]

Eniten huolestuttaa se että miten Bruins pystyy kamppailemaan aloituksissa Vancouverin hirmualoittajia vastaan?

Ketäs nämä Vancouverin hirmualoittajat ovat? Mielestäni aloituksissa etu menee jopa Bruinsille. Tilastojen perusteella Vancouverin kolme eniten aloituksia ottavaa pelaajaa (Kesler, Sedin, Lapierre) voittavat aloituksensa prosenteilla 54.7 , 46.8 ja 50.8. Bruinsin vastaavat pelaajat ja lukemat taas ovat Bergeron 62.3, Krejci 51.8 ja Kelly 44. Taustalta löytyy vielä esimerkiksi Peverley, joka ottaa myös melko paljon aloituksia ja voittaa niistä noin 52 prosenttia. Erityisesti Bergeron on uskomattoman vakuuttava ollut läpi kauden noissa aloituksissa ja jatkaa varmasti samaan malliin finaalissa.

Miten muuten veikkaatte peluutusten menevän? Bergeronin kenttä Sedinejä vastaan ja Keslerin kenttä Krejciä vastaan?

 

[RepoMies]

Itse uskon kyllä vahvasti Vancouverin voittoon. Puolustus on heillä mielestäni aika selvästi paremi, vaikka sieltä Charan tyyppinen liideri puuttuu. Canucksilla on kuitenkin kolme melko tasaista pakkiparia. Hyökkäyksessä asetelma on toisinpäin, eli Canucksin kärki on terävämpi mutta materiaali ei ole aivan yhtä leveä kuin Bruinsilla. Toisaalta tämä ei juuri näy koska Vancouverin neloskenttä pelaa erittäin vähän ja etenkin Malhotran paluun myötä myös heiltä löytyy laadukkaita pelaajia alempiin kenttiin. Sitä en kuitenkaan usko että Canucks vie sarjan helposti 4-0.

 

[Pica]

Hyvä avaus Gada.

Minulle Vancouver on harvoin nähty mutta positiivisia fiiliksiä herättävä porukka ja tämän kauden paras joukkue on hienoa kohdata finaalipeleissä jotka ovat ensimmäiset oman aktiiviseuraamisen aikana käytävät. Kävi miten kävi niin kausi on ollut minulle eräs parhaista kokemistani.

Kyllähän kaikki tämän kevään pelejä katsoneet ja sarja-arviot lukeneet tietää kumpi joukkueista voiton tulee viemään. Montaa päivää kesäkuun puolelle ei Vancouver tätä sarjaa venytä vaan ruotsalainen kaksosvoima tukijoukkoineen juhlii voittoa n. neljännen pelin jälkeen.

Kun sarjan voittajasta ei ole suurtakaan epäilystä niin jännitettäväksi jääkin kuinka monta kertaa Kesler loukkaantuu näyttävästi palatakseen seuraavassa vaihdossa kentälle?

 

[Parker27]

Ketäs nämä Vancouverin hirmualoittajat ovat?

Manny Malhotran tulo takaisin aiheutti sen että pidin Vancoueria ihan ylivoimaisena aloitusjoukkueena Bostoniin verrattuna. Lapierren "huono" aloitusprosentti oli kyllä yllätys itselleni. Pitänyt aina miestä parempana aloittajana. Mutta nyt kun katsoo tarkemmin tilastoja niin aika tasaistahan tuo on joten taisin puhua paskaa :-)

Runkosarjassa joukkueiden parhaimmat aloittajat olivat:

Vancouver:
Malhotra 61,7%
Kesler 57,4%
H.Sedin 52,0%
Lapierre 46,5%

Boston:
Peverley 58,3%
Bergeron 56,6%
Kelly 53,7%
Campbell 51,7%

 

[larzzon]

Miten muuten veikkaatte peluutusten menevän? Bergeronin kenttä Sedinejä vastaan ja Keslerin kenttä Krejciä vastaan?

Bruinsin puolelta Bergeron Sedinejä vastaan ja Chara Kesleriä. Olisi johdonmukainen jatko sille miten Julien peluutti Bolts -sarjassa: Chara - Lecavalier ja Bergeron - Stammer. Toki Chara ja Seidenberg pelaavat jääaikansa vuoksi paljon myös Sedinejä vastaan. Krejcin ketju pelannee aikalailla normaalit vaihtonsa ja sikäli kun Seguin jatkaa, hänelle pyritään hakemaan vaihtoja vastustajan kolmosta ja nelosta vastaan.

Bruinsin kannalta keskeistä sarjassa on pyrkiä saamaan neljä hyvää peliä, eli kuten kolmas tai viimeinen ottelu Bolts -sarjassa. En usko, että huonommalla tulee voittoja. Lisäksi tietysti tulisi pysyä pois jäähyaitiosta, sillä Canucksin ylivoima on ihan yhtä vaarallinen kuin Boltsin. Ja jos Thomas vain pelaisin niin kuin syksyllä... Voi kyllä sanoa, että Thomasin vire on noususuunnassa, sillä Boltsia vastaan hän pelasi paremmin kuin Habsia vastaan, joka oli järkyttävää räpellystä.

Noin muuten uskoisin, että porukka yllättyy siitä, kuinka paljon Bruins pitää kiekkoa ja kuinka paljon otteluista vietetään Canucksin päädyssä. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että Bruins onnistuu edes jossain määrin, eikä ole täysin jyrän alla.

 

[Henkka]

Noin muuten uskoisin, että porukka yllättyy siitä, kuinka paljon Bruins pitää kiekkoa ja kuinka paljon otteluista vietetään Canucksin päädyssä. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että Bruins onnistuu edes jossain määrin, eikä ole täysin jyrän alla.

En tiedä olisiko tämä mikään yllätys Canuckseja tällä kaudella seuranneelle. Joukkue on niin runkosarjassa, kuin pleijareissakin vetänyt näitä iltoja selvässä alakynnessä, mutta - pystynyt silti voittamaan ottelun.

Se tekee Canucksista aivan poikkeuksellisen joukkueen, koska he voittavat, jos dominoivat peliä, ja yleensä voittavat, vaikka olisivat purjeessa.

Alakynnessä Luongo kantaa ja erikoistilanteet kääntää pelin, dominoidessaan sitten jyräävät kokonaisvaltaisesti.

Tietysti jos tuomarit nielaisevat pillinsä ja "antavat poikain pelata", niin sitten tasoerot kyllä pienenee. Thomas maalilla pystyy tarvittaessa samaan mitä Luongo.

 

[nuck]

Hyvä ketjun avaus GaDa! Hyvä vain, että teit tämän, kun ennakkosi on paitsi hyvää luettavaa, se näyttää tuovan myös hyvää onnea.

Tänä vuonna nähdään siis finaalissa kaksi siellä harvemmin esiintynyttä seuraa. Vancouverin edellisestä finaalivisiitistä on 17 vuotta, Bostonin vastaavasta peräti 21 vuotta. Bostonin edellisestä Stanley Cupista on ehtinyt vierähtää jo 39 vuotta, Vancouver ei ole puolestaan vielä koskaan voittanut Stanley Cupia sen 40-vuotisen historian aikana. Yksi pitkä putki katkeaa siis joka tapauksessa.

Pitkän finaalitauon lisäksi sarjaan luo lisämausteensa se, että toinen joukkueista on "Original six -joukkue" ja toinen kanadalainen joukkue. Olen aina pitänyt (Cam Neely -treidistä huolimatta) jollain tasolla Bostonista, joten nyt tuon menestyksen voisi suoda minun mielestä siis kummallekin. Kuitenkin kun vain toinen saa voittaa ja tässä tapauksessa tuo toinen mahdollinen vaihtoehto sattuu olemaan oma suosikkiseurani, niin ei ole epäselvää kumman puolesta liputan.

Jos vähän ronkkii historiaa, niin Bostonin edellisenä finaalivuonna Bruins oli voittanut runkosarjan ja joukkue joutui pelaamaan kuitenkin ensimmäisellä kierroksella täydet seitsemän peliä Hartford Whalersia vastaan. Bruinsin finaalivastustaja Edmonton joutui sekin playoffien kovimpaan kiirastuleen heti ensimmäisellä kierroksella, kun Oilers taisteli seitsemän pelin sarjan Winnipegia vastaan. Lopulta finaalissa Oilers oli 4-1 voitoin parempi.

Tuossa keväässä on samankaltaisuutta tämän kauden tilanteeseen nähden. Paitsi, että mukana finaalissa on tänäkin vuonna NHL:n runkosarjan voittaja, finaalijoukkueet Canucks ja Bruins väänsivät molemmat myös seitsemän pelin mittaisen sarjan heti avauskierroksella. Sen jälkeen Vancouver oppi tappamaan pelit paremmin, Bruinsin jouduttua pelaamaan vielä toisenkin seitsemän pelin mittaisen sarjan Tampa Bay'ta vastaan Itäisen konferenssin finaalissa.

Vancouverin edellinen finaalivisiitti osui keväälle 1994 ja tuo tuli vähän yllättäen, sillä runkosarjassa Canucks oli ollut vasta Läntisen konferenssin 7. paras. Tuon kevään avauskierroksella Canucks joutui pelaamaan tuolloinkin seitsemän peliä (Calgarya vastaan), mutta selvitti sen jälkeen pelinsä paremmin. Vancouverin kannalta finaalivuosi osui kuitenkin sikäli huonoon saumaan, että finaalissa Canucks sai vastaan tuolla kaudella runkosarjan selvällä erolla voittaneen ja voimain tunnossa olevan NY Rangersin.

Rangers haki tuona keväänä monen menestykseen tottuneen pelaajan ja kapteeni Mark Messierin johdolla ensimmäistä mestaruuttaan 54 vuoteen. Finaaleista tuli hieno seitsemän peliä vaatinut sarja, vaikka Vancouverin ei olisi pitänyt paperilla Rangersia pystyä haastamaan. Canucks hävisi lopulta finaalit Bostonin tavoin ja yhteisenä tekijänä sekä Bostonin että Vancouverin edellisillä finaalivisiiteillä oli se, että joukkueet hävisivät Mark Messierin edustamalle joukkueelle - Boston Edmontonille ja Vancouver NY Rangersille.

Ero tämän kauden Vancouverilla verrattuna 17 vuoden takaiseen joukkueeseen on nyt se, että tällä kaudella Vancouver lähtee finaaleihin kovan Läntisen konferenssin- ja runkosarjan voittajana ennakkosuosikkina. Boston pystyy kyllä pistämään varmasti kovaa kampoihin, eikä sarjan päätyminen Bruinsin kaappiin olisi edes mikään yllätys. Vastakkain kun ovat monien mittareiden mukaan kaksi tämän kauden parasta joukkuetta konferensseissaan.

Vancouver on ollut pinnalla koko kauden ja voitti useimmat tilastot joukkuetasolla - Canucks teki mm. todella harvinaisen tempun sijoittumalla ykköseksi sekä tehdyissä, että päästetyissä maaleissa. Yksilötasolla Vancouverin vahvuudesta kertoo se, että seuran valmentaja Vigneault on ehdolla parhaan valmentajan palkintoon, maalivahti Luongo ehdolla parhaan maalivahdin palkintoon, laituri Daniel Sedin ehdolla mm. arvokkaimman pelaajan palkintoon ja sentteri Kesler ehdolla parhaan puolustavan hyökkääjän palkintoon. Vastaavaa yhden seuran monipuolisuutta yksilötasolla ei ole sitäkään nähty pitkään aikaan.

Boston kuului puolestaan koko kauden Itäisen konferenssin kärkijoukkueisiin. Runkosarjan viimeiset 25 peliä sujuivat kovan myötätuulen viemänä ja Bruins hävisi varsinaisella peliajalla vain kuusi peliä. Bruins teki keväällä pelaajakauppoja, jotka vain vahvistivat jo muutenkin vahvaa runkoa. Boston on mielestäni Nashvillen kanssa NHL:n parhaiten joukkuetasolla puolustava seura ja kun maalilla pelaa tämän hetken ehdoton top3-maalivahti, niin parhaimmillaan Bruins on erittäin haastava vastustaja.

Kummankin joukkueen otteissa on ollut playoffeissa tiettyä yskimistä. Molemmat joutuivat urakoimaan esimerkiksi ensimmäisellä kierroksella mainitut täydet seitsemän peliä ja jatkoajat päälle. Kuitenkin huippuluokan joukkueille tyypillisesti niissä tärkeimmissä peleissä molemmat seurat ovat pelanneet parasta peliään ja lopulta ansainneet finaalipaikan ilman mitään selityksiä.

Runkosarjavertailua

Runkosarjassa joukkueet pelasivat kaudella vain yhden keskinäisen pelin (26.2) ja tuon ottelun voitti Boston Vancouverissa 1-3 lukemin (viimeinen tyhjiin). Pientä tasoitusta nykyhetkeen antaa kuitenkin se, että Vancouverilta puuttui tuosta pelistä kaksi top4-pakkia (Bieksa ja Edler) ja lisäksi tuo ajankohta pakkien loukkaantumisineen oli Canucksille sellaista ".500-peliä", joka poikkesi muusta runkosarjan kaavasta.

Vastakkain finaalissa ovat nyt kuitenkin joukkueet, joilla oli runkosarjassa NHL:n kaksi parasta maalieroa. Vancouver voitti koko NHL:n pisteissä ensimmäistä kertaa historiassa ja joukkueen maaliero +77 oli selvästi koko NHL:n paras. Boston jäi puolestaan Itäisen konferenssin kärkipaikasta kahden voiton ja neljän pisteen päähän, mutta Bruinsin maaliero +51 oli selvästi Itäisen konferenssin paras.

Vastakkkain finaalissa ovat myös kaksi seuraa, jotka päästivät konferensseissaan runkosarjassa NHL:n vähiten osumia. Canucks päästi omiin NHL:n vähiten osumia (185) ja Bruins voitti samassa tilastossa Itäisen konferenssin päästämällä 195 maalia. Kaksi erittäin hyvin puolustanutta joukkuetta osaavat kuitenkin myös hyökätä, sillä Bruins teki idässä kolmanneksi eniten maaleja (246) ja Canucks lännessä koko NHL:n eniten (262). Moni iso asia kertoo selvää kieltään siitä, että finaaleihin selvinneet joukkueet ovat pelanneet oikeastaan koko kauden hyvin.

Bruins on ollut sekä runkosarjassa että playoffeissa NHL:n paras joukkue tasakentin ja joukkue elää hyvin pitkälle tästä. Vancouver oli puolestaan runkosarjassa NHL:n kakkonen tasakentin, mutta on tällä hetkellä "vasta" viidenneksi paras joukkue sillä saralla. Toisaalta playoffien tilastoissa vastustajien merkitys nousee pari potenssia - Canucksin tähän astiset vastustajat San Jose, Nashville ja Chicago olivat kaikki jo runkosarjassa NHL:n 7. parhaan tasakenttäjoukkueen sisällä, joten Canucks on joutunut pelaamaan erittäin hyviä tasakenttäjoukkueita vastaan.

Bostonin kahden ensimmäisen kierroksen vastustajista puolestaan Tampa Bay ja Montreal olivat runkosarjan tilastoissa keskivälin huonommalla puolella ja kaikista playoff-joukkueista vain Anaheimilla oli runkosarjassa huonommat tasakenttälukemat kuin Tampalla tai Montrealilla. Pitkissä sarjoissa nuo vastustajat tekevät lopulta isoa merkitystä ja eroa joukkueiden playoff-saldoihin.

Vancouver sai puolestaan runkosarjassa hienoa menestystä erikoistilanteissa. Ylivoimalla Canucks oli NHL:n paras ja alivoimallakin kolmanneksi paras (joukkue tippui kauden lopussa alivoiman ykköshyökkääjän Malhotran loukkaantumisen jälkeen ykkösestä kolmanneksi). Boston oli puolestaan alivoimalla runkosarjassa NHL:n 16. paras ja ylivoimalla vasta 20. paras. Nyt playoffeissa Bostonin yv on joutunut pelaamaan kahta NHL:n runkosarjan top10 av-joukkuetta (Montreal ja Tampa) vastaan ja tuloksena on todella surkea 8.2%:n yv-prosentti.

Aloituksissa kumpikin joukkue oli runkosarjan eliittiä: Vancouver oli NHL:n ykkönen aloituksissa ja Boston 5. paras. Playoffeissa Boston on ollut toistaiseksi hieman Vancouveria parempi aloituksissa, mutta Canucks on saanut vastaan asteen parempia aloittajia ja lisäksi joukkue on ollut ilman parasta aloittajaansa Malhotraa. Nyt Canucks saa kuitenkin taas takaisin kaikkiin tärkeisiin tilanteisiin tuon "kaksipäisen aloittajahirviönsä" Kesler/Malhotra ja joukkue pystynee menestymään paremmin jälleen molemmilla puolilla kenttää.

Yhteenvetona runkosarjan tilastoista sen verran, että Vancouver menestyi siellä joka saralla. Bostonin tasakenttäpeli oli puolestaan huippuluokkaa ja jopa Canucksia parempaa, mutta erikoistilanteissa Bruins oli jo runkosarjassa ongelmissa. Aloituksia kumpikin pystyi voittamaan hyvällä tahdilla ja taklauksissa joukkueet olivat hyvin tasaisia. Vancouver voitti joukkueiden väliset riistot nopeampana joukkueena aika selvästi.

Vezina-tason maalivahdit

Aivan kuten Vancouverin toisen kierroksen sarjassa Nashvillea vastaan, jälleen voidaan sanoa samaa, että molempien joukkueiden menestyksen takana on huippuluokan maalivahtipeli. Tällä kaudella "maalivahti on tukemme ja turvamme -ajattelumalli" on todella noussut avainrooliin, kun finaalijoukkueiden luukkua vartioi kaksi maalivahtia (Roberto Luongo ja Tim Thomas), jotka ovat ehdolla myös kauden parhaaksi maalivahdiksi.

Molemmat maalivahdit tulevat sarjaan samoista tilastoista päästettyjen maalien (2.29) osalta. Kummallakin on ollut playoffeissa mukana heikkojakin pelejä, mutta tärkeimmillä hetkillä he ovat olleet erinomaisen varmoja. Luongo pysäytti viimeksi San Josen kahden viimeisen ottelun Sharks-painostuksen torjumalla viimeisistä 91 laukauksesta 87 ja Thomas pelasi puolestaan nollapelin Itäisen konferenssin finaalissa Tampa Bayta vastaan.

Edessä on erittäin mielenkiintoinen maalivahtien taistelu, jonka voittajaa on mahdoton lähteä veikkaamaan etukäteen. Luongo on vetänyt viimeiset 13 playoff-peliä päälle 93%:n lukemilla. Thomas on pelannut puolestaan kolmen aikaisemman sarjan viimeiset pelit peräti 95.8% tilastoilla.

Maalivahdit: tasan 50-50%

Jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu edellisestä...

Vancouverin syvä puolustus vastaan Bruinsin puolustuksen kärki

Joukkueiden puolustukset on rakennettu hieman eri tavalla. Vancouverilla riittää kovaa laatua kolmeen pariin. Bostonin kärki on puolestaan terävämpi, mutta syvyys ja liike ei ole samaa luokkaa. Ei siis mitään uutta Vancouverille. Joka sarjassa vastustajilla on ollut ennakkoon sarjan ykkösparit (Keith-Seabrook -> Weber-Suter -> Boyle-Murray), mutta toistaiseksi Canucks on voittanut mielestäni joka sarjassa pakkien vertailun kokonaisuuden. Niin se tekee etukäteen tälläkin kertaa.

Vancouver sai hyviä uutisia sarjaan, kun kaksi viimeistä Sharks-sarjan peliä huilanneet Christian Ehrhoff ja Aaron Rome tekevät paluun kentille. Näin ollen Canucks saa mukaan playoffien puolustajien pistepörssin kakkosen Ehrhoffin, jonka merkitys pelin avauksissa on suuri. Puolustuksen avainpeliksi nousee Canucksin kannalta kuitenkin se, miten Bieksa-Hamhuis -pari pystyy hoitamaan Bostonin isokokoiset hyökkääjät. Edellisessä sarjassa kaksikko menestyi hyvin San Josen isokokoisia hyökkääjiä vastaan.

Bostonilla jättislovakkitähti ja kapteeni Zdeno Chara ja saksalaispakki Dennis Seidenberg saavat varmasti sarjan pakkipareista suurimman vastuun osakseen. Kumpikin on pelannut toistaiseksi keskimäärin yli 28 minuuttia pelissä. Pakkiparina kaksikko on kovaa luokkaa, mutta ei kuitenkaan Weber-Suter -kaksikon luokkaa. Bruinsin leirissä toivotaan varmasti sitä, että kolmospariin ajautunut Tomas Kaberle pystyisi nousemaan paremmin esiin finaaleissa.

Vancouverin puolustus on hieman kysymysmerkkinä tällä hetkellä. Aikaisemmin joukkueella oli selvä ja hyvin liikkuva top4-osasto: Bieksa, Hamhuis, Edler ja Ehrhoff, mutta toisilleen takavuosilta tutut Salo ja Edler pelasivat niin hyvin yhteen, että Ehrhoff saattaa löytää itsensä Kaberlen tavoin takajoukoista. Kuudennen pakin paikasta taistelevat vähän vastustajasta riippuen Aaron Rome, Keith Ballard ja Andrew Alberts. Jos Canucks joutuu painimaan paljon esimerkiksi Charaa ja/tai Lucicia vastaan Luongon edessä, Albertsin näkeminen kuudentena pakkina ei olisi mikään mahdottomuus.

Kokonaisuutena näen puolustuksen edun Vancouverille liikkuvamman, paremmin avaavan, tulivoimaisemman ja syvemmän osaston ansiosta. Eroa ei ole kuitenkaan paljon, sillä Bruinsilla on myös monipuolinen, hyvin taklaava ja melko syväkin puolustus. Lisäksi Boston pelaa erittäin hyvin puolustusta joukkueena etenkin tasakentin.

Seuraa häntä: Torontosta Bostoniin siirtynyt puolustaja Tomas Kaberle on ollut toistaiseksi vähintäänkin pieni pettymys Bruinsille. Kokenut puolustaja ei näytä nauttivan valmentaja Julienin täyttä luottoa ja hän ei ole parantanut myöskään joukkueen ylivoimapeliä. Nyt hän hakee itselleen uransa ensimmäistä Stanley Cupia, mutta hänen pitäisi kyetä nostamaan tasoaan jotta joukkueen mahdollisuudet paranisivat.

Puolustus: Vancouver 51-49%

Hyökkäyksessä Vancouverin kärki vastaan Bostonin syvyys

Jos puolustus meni Vancouverille minun papereissa paremman syvyyden ansiosta, hyökkäyksessä osat vaihtuvat. Bruinsin hyökkäys on syvä ja joukkue on saanutkin tehoja laajalta. Bostonilla kahdeksan hyökkääjää on tehnyt vähintään kahdeksan pistettä, kun Vancouverilla samaan on päässyt viisi hyökkääjää. Toisaalta Vancouverin pakit paikkaavat mahdollisesti hyökkäykseltä pois jääviä tehoja kiitettävästi. Esimerkiksi edellisessä sarjassa San Josea vastaan puolustus iski kahdeksan osumaa.

Pitää muistaa, että hyökkäyksenkin vertailussa aikaisemmilla vastustajilla on ollut merkityksensä: Vancouver on saanut toistaiseksi vastaan astetta paremmin puolustavia joukkueita kuin Boston. Runkosarjassa Canucksin tähän astiset vastustajat löytyivät Läntisen konferenssin päästetyissä maaleissa sijoilta 2., 4. ja 5., kun Bostonin vastustajat olivat idässä samassa tilastossa puolestaan 5. 7. ja 11. Runkosarjassa joukkueiden hyökkäysten syvyysosastojen tehoissa ei juurikaan eroja ollut, vaan erot löytyivät kärjestä.

Etukäteen ajatellen Vancouverilla pitäisi olla terävämpi hyökkäyksen kärki kuin Bostonilla. Vancouverin ykkönen oli kuitenkin isoissa ongelmissa Nashvillea vastaan ja Bostonilla on Thomasin ja Chara/Seidenberg -kaksikon johdolla mahdollisesti kykyjä nollata Sharks-sarjassa hurjia tehoja iskeneet Sedinit ja Burrows. Mikäli joukkue tuohon pystyy, Vancouver on ongelmissa ja Keslerilta vaaditaan jälleen isoja asioita.

Huolimatta runkosarjan syvyysosaston tehojen vertailuista, uskon Bostonin korjaavan syvyyspuolen taistelun nimiinsä kun puhutaan hyökkäyspään vaarallisuudesta tämän hetkisessä tilanteessa (Malhotra puolikuntoinen ja Samuelsson puuttuu kokonaan). Siksi Vancouverin kannalta tilanne ei ole ihanteellinen, jos sarjaa joudutaan ratkomaan hyökkäyspäähän kahden alimman ketjun tehoilla.

Yksi mielenkiintoinen seurattava Vancouverin hyökkäyksessä on Ryan Keslerin pelaaminen. Hän on pelannut toistaiseksi kaksi sarjaa keskittymällä paimentamaan vastustajan ykköshyökkääjää (Toews ja Thornton) ja yhden sarjan, jossa häneltä on vaadittu tehoja. Nyt häneltä vaaditaan taas etukäteen ajatellen tehoja, sillä Bostonilla ei ole etukäteen ajatellen Toewsin ja/tai Thorntonin kaltaisia hyökkäyspään yksilöitä. Bruinsin menestys lepää hyökkäyksessä tasaisen kovassa rintamassa, joten peluuttaminen ei ole niin selkeää etukäteen ajatellen tässä sarjassa.

Molemmilla on erinomaisia roolipelaajia eri tarpeisiin (Marchand, Lucic, Campbell, Bergeron, Malhotra, Torres, Hansen, Lapierre, Kesler), mutta sarjan ratkaisu tullaan näkemään kärjen osalla. Jos Canucks saa Sedineilta tehoja ja sarjassa pelataan erikoistilanteita normaaliin tapaan, Vancouver on vahvoilla. Bruinsin osakkeet nousevat puolestaan heti, jos Boston pystyy pitämään Kaksoset pois taululta, tuomarit laittavat pillit taskuun ja otteluita ratkotaan enemmän tasakentin.

Omat värilasit kertovat minulle sarjasta kokonaisuutena, että Vancouver voittaisi niukasti hyökkäyksen, sillä vaikka joukkue ehkä häviää syvyyden ratkaisijoiden osalta, Canucksilla on enemmän lahjakkuutta ja kiekollista taitoa kärjessä ja myös parempia erikoistilannehyökkääjiä (ylivoimalle Sedinit ja alivoimalle Kesler-Malhotra).

Seuraa häntä: Manny Malhotra palaa kentille heti ensimmäiseen otteluun. Malhotran kausi on ollut loukkaantumista lukuun ottamatta erinomainen ja esimerkiksi Hockey News listasi hänet kauden puolivälissä tämän kauden parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi koko NHL:ssä. Malhotra tuo kentälle joukkueen parhaan aloittajan, Keslerin kanssa parhaan alivoimahyökkääjän ja isokokoisimman kolmen ensimmäisen ketjun pelaajan, mutta pelikunto on pitkän pelaamattomuuden vuoksi täysi arvoitus.

Hyökkäys: Vancouver 52-48%

Erikoistilanteissa Vancouverin ylivoimaa

Vancouverin 28.3%:n ylivoima on astetta parempaa kuin Tampa Bayn vastaava Bostonin edellisessä sarjassa (Canucks pystyy tekemään tehoja sekä läheltä, että kaukaa paremmin kuin Lightning), joten Bruinsin pitää välttää jäähyjä. Bostonin heikkous etukäteen on puolestaan juuri ylivoimassa, sillä surkea 8.2% ei pelota ketään. Alivoimalla joukkueet ovat olleet toistaiseksi tasaisia, joten sillä puolella eroja ei luultavasti nähdä. Yksi sarjan ratkaisuista tullaan näkemään kuitenkin siinä, kuinka paljon joukkueet saavat pelata ylivoimaa.

Erikoistilanteet: Vancouver 60-40%

Muuta seurattavaa:

Valmentajat Alain Vigneault ja Claude Julien ovat entisiä seurakavereita junioriajoilta 1980-luvun alusta CHL-seura Salt Lake Golden Eagles'ista. Molemmat kävivät sen jälkeen Montrealin valmennuskoulun läpi ja valmensivat Canadiensia pari kautta. Vigneault on kerännyt mainetta voittamalla muun muassa Jack Adams Trophyn NHL:n parhaana valmentajana, mutta ennen tätä kautta kumpikaan ei ollut mennyt valmentajana vielä toista kierrosta pidemmälle NHL:ssä. Nyt toisesta näistä kahdesta aikaisemmin kritiikkiä saaneesta valmentajasta leivotaan parin viikon päästä "menestyksen tuoja".

Ennakon yhteenveto:

Tyypillinen valaslasien takaa kirjoitettu ennakko, eikö vaan? Pistin Vancouverin nyt kolmeen yhteensä neljästä kohtaa paremmaksi, mutta huomioitavaa noissa on se, että erot eivät ole erikoistilanteita lukuun ottamatta mitään isoja. Kumpi tahansa pystyy viemään yksittäisen pelin osa-alueen nimiinsä hyvänä iltana, mutta itse valaslaseillani uskon, että mitä enemmän pelattaisiin, sitä enemmän erot kääntyisivät noin päin. Ennakkoon uskon sarjasta tulevan pitkän ja tasaisen, ehkä kuuden tai seitsemän peliä vaativan väännön. Ja eiköhän me siitä lähdetä, että kuitenkin lopulta Kanadan Vancouverissa juhlitaan runkosarjan voiton jälkeen myös Stanley Cupia tällä kaudella.

Sarja: Vancouver mestaruuteen voitoin 4-3

 

[vetoo]

Tuttua ja turvallista nuckia! Kiitos jälleen. :) Myös muiden teksteissä hyvää settiä.

Yv-peli on Bostonille erityisen tärkeä osa-alue finaaleissa. Se on yksinkertaisesti saatava toimimaan, muuten Vancouver voittaa kannun
vaivattomasti.

 

[Marshmont]

Tässä vähän omia mielipiteitä Bostonin kannalta tästä sarjasta. puolustus

Hyökkäys:
Ykkösketju Krejcin ja Hortonin johdolla on tahmean Montreal- sarjan jälkeen ruvennut pelailemaan, ja heillä onkin kaksoisjohto Bostonin sisäisessä pistepörssissä. Lucicilta odotan edelleen enemmän tehoja, vaikka hänenkin peli on parantunut huimasti alun jälkeen.
Bergeronin johtama kakkosketju kannatteli pleijareiden alussa Bostonia, mutta viimeistään Bergeronin aivotärähdyksen jälkeen on ketju ollut tehojen osalta jäissä. Recchi eritoten on ollut peleissä pääasiassa näkymättömän ja heikon välimaastossa, ja odottaisin veteraanilta parempaa suorittamista finaaleissa. Marchand on pelannut hyvää energistä peliä ja pienestä koostaan huolimatta jakelee hyviä taklauksia. Bergeron on ollut aivotärähdyksen jälkeen tosiaan hieman jäässä, mutta on silti omasta mielestäni Bruinsin hyökkäyksen tärkein lenkki, voittaa aloituksia järjestään, pelaa vastustajan parhaita vastaan illasta toiseen ja raataa kentän molemmissa päissä. Tehot jos palaavat Montreal-sarjan tasolle, voi olla todella tyytyväinen.
Kolmosketjuun hieman samoja asioista mitä #2-ketjuun. Montreal-sarjassa oli tehojen puolesta hyvin esillä, mutta pidemmälle mentäessä ovat tehot kadonneet. Seguinin mukaantulo piristi hetkeksi aikaa ja toi Bostonille tärkeän voiton, mutta varsinkin Ryderin kohellus rupeaa välillä ärsyttämään. Milloinkohan viimeksi kaveri on onnistunut 1vs1 tilanteessa harhauttamaan pakin, epäonnistumisia kun tulee se muutama joka pelissä. Toki kaveri on hyvä tuolla mukana olla, kun kuitenkin välillä tekee niitä tärkeitä maaleja tuolla peliajalla mitä saa.
Nelosketju pelaa nämä hajavaihdot mitä saavat hyvällä energialla. Peverleyn mukaantulo tuo tuohonkin kenttään hieman käsiä, ja voisi odottaa jonkun satunnaisen maalin jopa iskevän.
Syvyyttä ja maalintekovoimaa löytyy kolmesta ketjusta, vaikka se aivan kärkiosaaminen puuttuukin. Krejcin ketju saa luultavasti Keslerin vastaansa, joten alemmilta ketjuilta odotetaan sitä taustatukea jos sarja meinattiin hoitaa.

Puolustus:
Charan ja Seidenbergin yhdistäminen kahden ensimmäisen pelin jälkeen on toiminut paremmin kuin hyvin, ja tämä pari hoitaakin sen lähemmäs puoli tuntia/ottelu, finaaleissa tuo 30min voi varsin hyvin ylittyä useammassa ottelussa. Tämä pari pelannee paljon vaihtoja Sedineitä vastaan, ja heidän olo pitäisikin saada tukalaksi fyysisellä pelillä ja poistamalla kaikki tila ja aika mitä mahdollista. Chara jos osuisi maalia kohti useammin lämärillään, voisi olla tyytyväinen. Ei sitä Luongokaan ota kiinni jos saa ylähyllylle kohdistettua ja maskia eteen.
Boychuk ja Ference muodostavat kakkosparin, joista varsinkin Boychuk ollut nesteessä useammin kuin kerran. Sijoittautumisvirheet, uhkarohkeat ja typerät nousut sekä kiekonmenetykset ovat sydämen saaneet kyllä tykyttämään, vielä kun noista on useista maalit syntyneet. Koko pakistolla on toki näitä mustia hetkiä ollut, mutta Boychuk ollut heikoin pakki Kaberlen ohella näissä kisoissa, eikä mies ole päässyt viime kauden lentoonsa. Pari tärkeää maalia häneltä toki lämmittävät mieltä. Ference puolestaan on ottanut isoa roolia, ja tekee jatkuvasti järkeviä päätöksiä. Pelaa fiksusti tiukoissakin paikoissa, ja vaikka kädet ovat jotain puun ja jään väliltä, pystyy antamaan hyviä avaussyöttöjä tarpeen tullen, esimerkiksi tuo Hortonin tekemä maali viime ottelussa, jonka Ference alusti.
Kaberle on ollut suuri pettymys oikeastaan treidistä lähtien. En varmaankaan ole ainoa joka odotti hänestä kiekollista keisaria Bruinsin alakertaan, mutta mies on vain väläytellyt osaamistaan. Vielä kun omassa päässään on ollut Boychukin ohella heikoin, on aivan ansiosta tällä hetkellä kolmosparissa. Toinen lenkki parista on puolestaan McQuaid, joka on omasta roolistaan suoriutunut hyvin, varmaa peruspeliä enkä häneltä enempää odotakkaan.

Maalivahdit:
Thomas on pelannut jokaisen ottelun näissä playoffeissa, ja tason heittely on ollut kyllä huomattavaa. Ei ainoastaan sarjojen sisällä vaan myös yksittäisissä otteluissa, joissa kaveri heittää parit gamesaverit, antaa meheviä ripareita ja helppoja maaleja. Sitten on myös otteluita, joissa Vezina-Thomas omistaa vastustajansa kerta toisensa jälkeen aivan mahdottoman näköisillä torjunnoilla. Tätä Thomasta tarvitaan jatkossa enemmän, mikäli joukkue tahtoo Cupin viedä. Rask saanut luukkuvahdin roolin itselleen, eikä tule pelaamaan ellei loukkaantuminen Thomasille iske. Tässä vaiheessa tosin on Cup jo menetetty joten tällä vaiheessa olisi merkitystä.

Muuta:
Erikoistilannepelaamiset ovat aivan kauheaa katsottavaa Bruinsin osalta. Ylivoiman tullessa, sitä odottelee vain kunnes jäähy loppuu niin päästään yrittämään maalia. Kaberlen pitäisi olla ylivoiman maestro, mutta tyytyy usein vaan roiskaisemaan kiekon päätyyn, josta puolustus sen hoitaa varmasti pois. Parissa viime pelissä Chara oli ylivoimalla maskimiehenä, ja kiekko tuntui pyörivän heti paremmin. Kai tuota kokeilua jatketaan, eihän tässä mitään menetettävää ylivoiman toimimisen suhteen ole, varsinkin kun vastaan tulee yksi liigan parhaita alivoimia.
Alivoima on toiminut hieman paremmin kuin yv, mutta välillä neliö on repeytynyt aivan totaalisesti, tästä voidaan osa laittaa paremmin toimivien ylivoimien piikkiin. Montreal ja Tampa Bay ovat näyttäneet esimerkkiä miten ylivoimaa pelataan. Canucksia vastaan on yksinkertaisesti pysyttävä poissa boxista, tai vaihtoehtoisesti alivoiman parannuttava selvästi.
Otteiden tasaisuus on yksi asia joka huolettaa. Koko joukkue pelaa välillä aivan horroksessa, eikä mikään onnistu yhtään keneltäkään. Välillä dominoidaan oikein kunnolla. Tasonvaihtelut yksittäisten pelien sisälläkin ovat välillä karmivia, ja onhan siellä mm. Tampaa vastaan menetetty 3-0 johto 3-5 tappioksi. Kuitenkin joukkue onnistunut pelaamaan hyvät pelit oikeaan aikaan, ja tässä sitä nyt ollaan. Hyviä/Erinomaisia pelejä tarvitaan kuitenkin tosiaan ainakin se neljä lisää, sillä Canucks on selvästi kovin vastus tähän mennessä, ja lähtee sarjaan ennakkosuosikkina. Tässä tiivistettynä omia ajatuksia Bostonin kannalta. Vancouverista olisi erittäin tärkeää ainakin yksi voitto ottaa, tai alkaa voitto näyttää todella epätodennäköiseltä. Toiveikkaana eteenpäin!

Optimistin arvio sarjasta Bostonille 4-3, realistin 4-2 Vancouverille.

 

[nuck]

Yksi tärkeä juttu unohtui ennakon lopusta... Vancouver pelaa hänelle (youtuben video).

 

[arska07]

Erittäin mielenkiintoiset finaalit tulossa. Tälläinen nopea kirjoitus ennen töihinlähtöä.

Molemmilla joukkueilla on mielestäni hyvä ja tasainen materiaali, tosin Canuckseilla löytyy muutama todella kovan tason kärkihyökkääjä, kuten Sedinit, Kesler ja laitetaan tähän mukaan myöskin Burrows.Boston vastaa tähän neljällä tasaisella ketjulla. Boston vain tarvitsisi nyt myös Lucicilta maaleja.

Puolustukset menevät mielestäni aika tasan,mutta edge on Vancouverilla aika tasaisen hyvän puolustuksen takia, kun taas Bruinseilta löytyy Chara liiderinä,mutta sen jälkeen taso laskee jonkin verran.

Maalivahdeista ei voi kyllä sanoa kummalla on etu, joten tämä osasto menee tasan. Kummankin rutiinipeli on niin hyvällä tasolla, että en usko että helppoja menee kummallekkaan sarjan aikana.

Kyllähän Canucks sarjaan ennakkosuosikkina lähtee, mutta en pitäisi yllätyksenä Bostoninkaan voittoa. Olen Bruinsin puolella ja siksi veikkaukseni on 4-3 Bostonille. Ei kyllä Vancouverinkaan voitto olisi vääryys. Tämä kun olisi heidän eka Stanley-cup. Toivotaan hienoa sarjaa!

 

[Fakap]

Recchi eritoten on ollut peleissä pääasiassa näkymättömän ja heikon välimaastossa, ja odottaisin veteraanilta parempaa suorittamista finaaleissa.

Recchi tulee toivottavasti jatkamaan nelosessa Campbellin ja Paillen kanssa, kuten game 7:n loppupuolella. Peverley sitten Marshmontin ja Bergeronin kanssa.

Odotan mielenkiinnolla miten taisteluparit Chara ja Seidenberg vs. Sedinit, Bergeron vs. Kesler sekä Thomas vs. Luongo ratkeavat. Tasonnostoa odotellaan jo em. Recchiltä, Lucicilta (taitaa tosin olla liian rikki pelatakseen ottelusta toiseen kovalla tasolla), Boychukilta ja Kaberlelta. Vielä kun Thomas jättäisi helpot maalit pois, tästä tulisi varmasti aivan huikea finaalisarja.

 

[nuck]

Laitetaan joukkueiden välisiä tilastoja noista pienemmistä asioista tämän kauden playoffeissa vähän yhteen:

Voitto%, kun tekee pelin ensimmäisen maalin:

BOS: 88.9%, VAN: 80%

Voitto%, kun on johtanut ensimmäisen erän jälkeen:

BOS: 75%, VAN: 71.4%

Voitto%, kun vastustaja on tehnyt ensimmäisen maalin:

BOS: 44.4%, VAN: 50%

Voitto%, kun on ollut tappiolla ensimmäisen erän jälkeen:

BOS: 42.9%, VAN: 60%

Aloitukset:

BOS: 52.3%, VAN: 50.4%

Taklaukset:

BOS: 445 VAN: 596

Kiekonriistot:

BOS: 85, VAN: 169

Kiekonmenetykset:

BOS: 154, VAN: 130

Blokit:

BOS: 262, VAN: 261

Laukaukset:

BOS: 573, VAN: 562

Ohilaukaukset:

BOS: 229, VAN: 224

Vastustajat (ja miksei myös ottelusarjojen tilanteetkin) tietysti aina vaikuttavat noiden tilastoihin playoffeissa vahvasti, mutta pääosin nuo finaalijoukkueiden pienemmät tilastot ovat olleet todella tasaisia. Vain kiekonriistoissa ja taklauksissa on ollut isoa eroa joukkueiden välillä. Vancouver johtaa noissa kummassakin playoffien tilastoja ja on ollut kärjessä oikeastaan koko ajan.

Riistoissa Boston on ollut vaisu: jo toisella kierroksella tippuneista joukkueista Detroitilla ja Nashvillella on enemmän riistoja kuin Bostonilla, joka pelasi Predatorsia ja Red Wingsia enemmän. Bruins ei selvästikään perusta peliään riistoihin kovin voimakkaasti, sillä jo runkosarjassa Boston oli peräti koko NHL:n viimeinen riistojen määrässä.

 

[nuck]

Tässä kun on saanut finaaleja odotellessa tilaisuuden lukea rauhassa erilaisten lähteiden ennakoita, niin osa jättää kyllä suun auki asiantuntemuksen suhteen. Pohjanoteerauksen tekee ESPN ja James Murphy, jonka ennakossa Vancouverin ketjutkin on pistetty ihan mullin mallin:

Canucks

Alexandre Burrows-Henrik Sedin-Jannik Hansen
Daniel Sedin-Ryan Kesler-Mikael Samuelsson
Chris Higgins-Maxim Lapierre-Victor Oreskovich/Manny Malhotra
Mason Raymond-Cody Hodgson-Raffi Torres

Kevin Bieksa-Dan Hamhuis
Christian Ehrhoff-Alexander Edler
Sami Salo-Keith Ballard

Roberto Luongo
Cory Schneider

Samuelsson tekee ihmeparantumisen, Sedinit on hajotettu finaalien alla, Hansen ykkösketjun laidalla ja Raymond nelosessa... En edes saisi joukkuetta enempää sekaisin vaikka yrittäisin. Olen pitänyt ESPN:ta yleensä hyvänä sivuna (esimerkiksi Pierre LeBrun tekee mielestäni hyvää työtä), mutta nyt kyllä tuo juttu jättää kysymyksen, että onko joukkueeseen yhtään vaivauduttu tutustua ennen kuin on lähdetty noita arpomaan?

 

[orpo]

Tässä on ollu aika outo olo siitä asti, ku finaalipaikka varmistu. Vastustajaksi oisin toivonu mieluummin Tampaa, koska jotenkin tuo Boston pelottaa. Semmonen tunne tässä on, että Milan Lucic herää kotiseutunsa joukkuetta vastaan (kuten viime kaudella pelatussa ottelussakin).

Innolla ja jännityksellä odotan finaaleita alkavaksi. Viimeksi kun Canucks oli finaalissa, olin sen verran nuori etten oikein tajunnut muuta kuin että Esa Tikkanen voitti SC:n ja tuon jälkeen aloin sitten tosissaan kannattamaan Vancouveria.

Luulen ja toivon, että Ryan Kesler ottaa tässä sarjassa taas pisteentekijän roolia, kun Boston todennäköisesti lähtee pimentämään Sedinien ketjua eikä heillä ole Toewsin&Thortonin kaltaista ukkoa, johon tarvittaisiin KesLordin toimittamaa vahtitoimenpidettä.

GO CANUCKS!

 

[reme]

Täältä lähtee kaikki kannustus Original Six joukkueelle tässä sarjassa !

 

[nuck]

Tässä on ollu aika outo olo siitä asti, ku finaalipaikka varmistu. Vastustajaksi oisin toivonu mieluummin Tampaa, koska jotenkin tuo Boston pelottaa. Semmonen tunne tässä on, että Milan Lucic herää kotiseutunsa joukkuetta vastaan (kuten viime kaudella pelatussa ottelussakin).

Minulla oli sama toive (Lucic pelottaa ja uskon hänen nyt syttyvän, mutta lähinnä toiveeni johtui tuosta "Thomas vs Tampan maalivahdit" -asetelmasta), mutta näillä mennään.

Jos katsotaan joukkueiden kokoonpanoja vähän lähemmin (yritän saada ketjuista edes vähän realistisempia kuin ESPN:n Murphy), niin kokoonpanot voisivat olla seuraavat:

BOSTON

Milan Lucic-David Krejci-Nathan Horton
Brad Marchand-Patrice Bergeron-Rich Peverley
Michael Ryder-Chris Kelly-Tyler Seguin
Daniel Paille-Gregory Campbell-Mark Recchi

Zdeno Chara-Dennis Seidenberg
Andrew Ference-Johnny Boychuk
Tomas Kaberle-Adam McQuaid

Tim Thomas
Tuukka Rask

VANCOUVER

Daniel Sedin-Henrik Sedin-Alex Burrows
Chris Higgins-Ryan Kesler-Mason Raymond
Raffi Torres-Maxim Lapierre-Jannik Hansen
Tanner Glass-Manny Malhotra-Victor Oreskovich

Kevin Bieksa-Dan Hamhuis
Sami Salo-Alexander Edler
Christian Ehrhoff-Aaron Rome

Roberto Luongo
Cory Schneider

Ja lähemmin ketju ketjulta ja pelaaja pelaajalta...

BOSTON

HYÖKKÄYS

1. Milan Lucic(6'4,220)-David Krejci(6'0,177)-Nathan Horton(6'2,229)

Bostonin kärkiketju on hyvä sekoitus taitoa, kokoa ja voimaa.

Krejci: Klassinen sentterityyppi Krejci pelaa joukkueen hyökkäyksestä eniten tasakenttä- ja ylivoima-aikaa ja johtaa seuran sisäistä pistepörssiä playoffeissa yhdessä Hortonin kanssa. Krejcilla on kasassa myös playoffien korkeimmat 10 maalia (samoissa Martin St. Louisin kanssa) ja neljä voittomaalia. Aloittajana Krejci ei ole kovinkaan kummoinen, vaikka onkin ollut nyt playoffeissa joukkueensa toiseksi paras aloittaja. Fyysinen peli on toinen miehen heikkous, mutta tuossa ketjussa laiturit tasapainottavat tuota hommaa mukavasti.

Horton: Viime kesän Chiarellin täsmähankinta Floridasta Krejcin laitaan. Entinen Roberto Luongon joukkuekaveri Floridasta tietää Luongon heikkoudet. Horton on isokokoinen ja hyvin liikkuva laitahyökkääjä, joka on iskenyt kahdeksan maalia tämän vuoden pudotuspeleissä. Kaksi noista maaleista on ollut playoff-sarjojen 7. pelien voittomaaleja ja joka kerta kun Horton on tehnyt maalin nyt pudotuspeleissä, Boston on myös voittanut pelin. Kerrassaan hieno täsmähankinta ja puuttuva lenkki aikaisempaan nähden. Uran ensimmäiset pudotuspelit kertovat klassisen voimahyökkääjän tahtotasosta kovilla hetkillä.

Lucic: Toinen Bostonin ykkösketjun iso ja vahva voimahyökkääjä. Vancouverissa syntynyt Lucic pystyy dominoimaan kenttää taklauspelillä ja hänellä on playoffeissa Bruinsin eniten taklauksia. Runkosarjassa Lucic iski 30 maalia, mutta playoffeissa on tullut toistaiseksi vain kolme osumaa. Kykyjä on kuitenkin todella isoon rooliin ja vahvan laiturin heräämistä pelkää koko Vancouver. Lucicin miinuksena playoffeissa on ollut toistaiseksi maalien puutteen lisäksi kiekonmenetykset, joissa hänellä on Bostonin ykköspaikka.

2. Brad Marchand(5'9,183)-Patrice Bergeron(6'2,194)-Rich Peverley(6'0,195)

Bostonin laadukas puolustava ketju, jossa Peverleyn paikalla on nähty enemmän Recchia, mutta Bruins saattaa nyt lähteä sarjaan Peverley kakkosketjussa.

Bergeron: Kakkosketju rakentuu pitkälle Bergeronin varaan. Taitava kahden suunnan sentteri oli viime kaudella Selke Trophy -äänestyksen viides (edellä vain Datsyuk, Kesler, Staal ja Toews) ja on nyt playoffien aloitustilaston kolmas peräti 62.3%:n lukemalla. Hyökkäyspäässä hän on tehnyt 15 pistettä 16 playoff-peliin, joten isoa valittamista ei ole silläkään puolella. Hän missasi playoffien toisella kierroksella kaksi peliä Flyersin Claude Girouxin taklauksen seurauksena. Erittäin tärkeä pala Bostonin joukkuetta ja todennäköisesti hän saa pelata ainakin Bruinsin kotipeleissä ketjunsa kanssa paljon Ryan Kesleria vastaan (vähän erikoinen tilanne näin Canucks-näkökulmasta, jos NHL:n hyökkääjistä paras "päällystakki" saa oman "päällystakin").

Marchand: Ärsyttävä kääpiö oli aikanaan kuolleen Canucks-pakin Luc Bourdonin joukkuekavereita junioreissa Q:ssa vähän aikaa. Taklaa paljon, menee vastustajan iholle kärpäsen lailla, pelaa hyvin puolustussuuntaan ja on yllättävän tehokas hyökkäyspäässä (21 maalia runkosarjassa ja 12 pistettä playoffeissa). Pelaa paljon kokoaan isommin, on yksi liigan parhaita ärsyttäjiä ja arvokas joukkuepelaaja Bruinsille. Hän on syntynyt samana vuonna kun BC-lähtöinen seura-(ja mahdollisesti) ketjukaveri Mark Recchi aloitti pitkän uransa. Hieno tulokaskausi menossa.

Peverley: Monikäyttöinen ja myöhäiskehittynyt hyökkääjä tuli Bostoniin siirtotakarajalla tuomaan syvyyttä. Teki viime kaudella Atlantassa 55 pistettä, joten lahjoja löytyy. Kelvollinen pelisilmä ja pelaa myös joukkueen alivoimaa. Käyttökelpoinen hyökkääjä myös aloituksissa, mikäli Bergeron joudutaan vaihtamaan pois. Hieman pieni kaksinkamppailuissa ja arka laitojen vieressä. Täydentää mahdollisesti muuten hyvän puolustavan ketjun.

3. Michael Ryder(6'0,186)-Chris Kelly(6'0,198)-Tyler Seguin(6'1,182)

Bostonin kolmosketju on mielestäni vähän erikoinen sekoitus: keskellä pelaa taisteleva, mutta vähän liikaa aloituksia häviävä kolmossentteri, toisella puolella pelaa epätasaisuuden perikuva (joka ei saa Kellylta riittävästi laatusyöttöjä päästäkseen käyttämään vahvuuksiaan) ja toisella puolella pelaa nuori tulevaisuuden tähti, jonka peli ei noiden kahden sankarin kanssa pääse täysin oikeuksiinsa. Mutta mikäs minä olen tuota yhdistelmää kritisoimaan, sillä toisaalta juuri tämän ketjun ansiosta Bostonia pidetään syvyyden ratkaisijoiden osalta tehokkaampana kuin Vancouveria - ja onhan se sitä. Harvalla joukkueella kolmosketjussa pelaa neljän miljoonan hyökkääjä.

Kelly: Peverleyn kanssa toinen monikäyttöinen hyökkääjä siirtyi Bostoniin helmikuussa Ottawan tyhjennysmyyntien aikaan. Asennepalaajan hankinta oli järkevä veto Chiarellilta juuri monikäyttöisyyden ja syvyyden lisäämisen vuoksi. Taistelee kovasti joukkueen eteen ja pystyy pelaamaan kahteen suuntaan sekä alivoimaa, mutta ei ole aloittajana (playoffeissa 44%) parhaita kolmossenttereitä - siksi Vancouver pyrkinee iskemään häneen kotiedun omistavana joukkueena. Kelly koki kovia ensimmäisellä kierroksella Montrealia vastaan Gomezin toimesta, mutta teki hyvän paluun.

Ryder: Kaksi voittomaalia ja 11 pistettä playoffeissa tehnyt hyökkääjä löytyy sanakirjasta selittämään sanaa "epätasainen". Paikan saadessaan kuitenkin aina vaarallinen hyvän laukauksen ansiosta. Neljän miljoonan pelaajalta pitäisi saada enemmän, mutta toisaalta juuri Ryder voi olla pelaaja, joka upottaa vastustajan laivan taustajoukoista. Vähän epätyypillinen kolmosketjun pelaaja.

Seguin: Tulevaisuuden tähti soittaa vielä komppia taustajoukoissa, mutta väläyttelee: elämänsä ensimmäisissä playoffeissa seitsemässä pelissä kuusi pistettä. Pelasi Tampaa vastaan ratkaisevassa 7. pelissä noin 15 minuuttia, mikä kertoi Bostonin valmennuksen luotosta nuorukaiseen. Pelaa hyvin kaikilla kolmella alueella ja saa nyt oppia tulevaisuuteen.

4. Daniel Paille(6'1,200)-Gregory Campbell(6'0,197)-Mark Recchi(5'10,195)

Bostonille arvokas nelosketju on rooliinsa nähden laadukas koostumus koko NHL huomioiden. Hyvin peliä lukeva, puolustussuuntaan ansiokkaasti omistautuva ja riittävän nopea ketju.

Campbell: Isä Colin Campbell toimii NHL:n varapresidenttinä. Isä oli myös Vancouverin Stanley Cupin finaaleihin edenneessä joukkueessa "valkoisten pyyheliinojen -keväänä" (1982). Poika on puolestaan yksi niistä kuudesta hyökkääjästä, joka on tullut seuraan viimeisen vuoden sisällä. Campbell on laadukas nelosketjun sentteri, joka on saanut Bostonin hyökkäyksen eniten alivoima-aikaa. Aloitukset eivät ole tulleet kuitenkaan kotiin kovin hyvin (42.1%), mutta muuten Campbell täyttää ruutunsa ansiokkaasti.

Paille: Toinen laadukas puolustava hyökkääjä Bostonin nelosessa. Paella pelaa paljon alivoimaa ja tasakentin hänen onnistumisestaan kertoo se, että vastustaja teki viimeksi tasakentin hänen jäällä ollessa maalin ensimmäisen kierroksen neljännessä pelissä. Hyvin luisteleva ja sijoittuva Paille pelaa Bostonin (näistä listaamistani) hyökkääjistä keskimäärin vähiten peliä kohden, mutta täyttää roolinsa.

Recchi: Todella komean ja mittavan uran (1652 runkosarjan peliä) pelannut hyökkääjä on NHL:n vanhin pelaaja. Tampaa vastaan Recchi oli heikko (ei pisteitä ja -5), mutta kaiken kaikkiaan pitää nostaa hattua korkealle hänen otteistaan 43-vuotiaana näin pitkällä kautta. Hänellä on esimerkiksi 27 taklausta playoffeissa ja hän on pelannut yli 14 minuuttia keskimäärin tasakenttäaikaa. Kaksi Stanley Cupia voittaneena pelaajana Recchilla on varmasti erittäin iso merkitys henkisellä puolella joukkueelle.

Jatkuu...

 

[nuck]

PUOLUSTAJAT

1. Zdeno Chara(6'9,255)-Dennis Seidenberg(6'1,210)

Huipputärkeä ja hyvin toisiaan tukeva pakkipari kantaa sarjassa suurinta vastuuta kaikki kenttäpelaajat huomioiden. Kaksikon onnistumisen varassa on paljon.

Chara: Bostonin kapteeni on yksi sarjan avainhahmoista. NHL:n pisin pelaaja tekee kentällä joukkueelleen kaikkea mahdollista mitä puolustaja voi, mutta tehoja on tullut yllättävän vähän (2+3) toistaiseksi nyt playoffeissa. Liikenteellä on huhua, joiden mukaan Chara ei olisi ollut ihan täydessä iskussa, mutta peliaikaa tulee silti yli 28 minuuttia pelissä ja finaaleissa luultavasti enemmänkin. Urallaan neljä kertaa NHL:n tähdistöihin valittu (ja kerran parhaan pakin palkinnon pokannut) Chara on ehdottomia NHL:n huippupakkeja, joka saa tehtäväksi Sedinien ja Burrowsin paimentamisen.

Seidenberg: Bostonin pitäisi pistää Floridaan kiitoskortti, sillä Bruins sai viime vuoden alussa luotettavan Seidenbergin Floridasta melkein ilmaiseksi. Nyt saksalainen pelaa erinomaista kiekkoa Bruinsin puolustuksessa Charan parina ja hän on saanut playoffeissa jopa enemmän peliaikaa kuin tunnettu slovakkitähti. Seidenberg johtaa playoffien blokkitilastoja kaikki pelaajat huomioiden (hänellä oli kahdeksan blokkia 7. pelissä Tampa Bay'ta vastaan) ja hän on vastustajan päällystakki-roolista huolimatta top10 sakissa playoffien puolustajien pisteissä. Nyt Bruins kaipaa Mannheimin kasvatilta enemmän kuin koskaan arvokkaita blokkeja ja järkevää pelaamista Sedinien ketjua vastaan.

2. Andrew Ference(5'11,189)-Johnny Boychuk(6'2,225)

Pakkipari, johon Canucks pyrkii iskemään kotiedulla Sedineilla, koska he pelaavat kuitenkin melko paljon.

Ference: Entinen kahdeksannen kierroksen varaus on pelannut pitkän uran (640 ottelua) NHL:ssä. Hyvin peliä lukeva, sulavasti liikkuva ja kelvolliset kädetkin omistava puolustaja oli aikanaan Calgaryn Stanley Cup -finaalijoukkueessa (2004) mukana, joten Tampan pudottaminen oli hänelle varmasti mieluista. Hän on Bostonin blokkitilaston kakkonen ja pelaa joukkueen kolmanneksi eniten tasakentin, joten melko pienikokoisella pakilla tulee olemaan iso asema sarjassa. Hänet on ainakin ennen tunnettu vähän epätasaisena pakkina, joten Keslerin ja/tai Sedinien ketju pyrkii varmasti nyt ainakin horjuttamaan Ferencea. Ference koki miesrakkautta Tampaa vastaan.

Boychuk: Boychukilla on kova laukaus ja hän pyrkii taklaamaan aktiivisesti: hänellä on playoffeissa jo kolme maalia (yksi niistä voittomaali) ja 37 taklausta, joilla hän on Bruinsin ykköspakkiparin ja Lucicin jälkeen neljänneksi ahkerin taklaaja. Boychuk pelaa Bostonilta kolmanneksi eniten ottelua kohden, sillä hän saa vastuuta tasakentän lisäksi myös yli- ja alivoimilla. Itse en ole ihan täysin vakuuttunut hänen puolustuspelistään, mutta Bruins-faneilla on ehkä erilainen näkemys.

3. Tomas Kaberle(6'1,214)-Adam McQuaid(6'5,209)

Bostonin kolmosparissa toinen on odotuksia pettynyt kiekollinen pakki ja toinen perinteinen isokokoinen syvyyspuolustaja. Ominaisuuksiltaan he tukevat toisiaan.

Kaberle: Boston varmasti ainakin odotti saavansa vähintään kakkosparin puolustajan Kaberlesta, kun joukkue hankki hänet siirtotakarajalla. Kaberlen pelit eivät ole menneet kuitenkaan ihan putkeen ja playoffeissa vastuu on koko ajan vain vähentynyt - pienimmillään se oli Tampa-sarjassa, jossa hän pelasi 11 ja 12 minuuttia ottelussa. Hän pelaa kuitenkin joukkueen ylivoimassa eniten peliä kohden ja on pakkien playoff-pisteissä 8. sijalla, joten pettymyksestä huolimatta peli ei ole ollut tehoilla mitaten ihan yössä kulkemista kuitenkaan. Ja onkohan mies heräämässä pisteellisesti, kun hän teki Tampa-sarjassa ihan kelvolliset viisi pistettä?

McQuaid: Selvä perinteinen isokokoinen ja fyysinen, yksinkertaista peliä pelaava kutospakki (Bruinsin Andrew Alberts). Pyrkii käyttämään isoa (6-5, 209) kokoaan paljon hyödykseen taklaamalla ja blokkaamalla kuteja. Sai runkosarjassa +30 -tehosaldon. Mielenkiintoinen seurattava, täyttää roolinsa kolmosparissa ja antaa Kaberlelle parin kiekollisen vastuun.

MAALIVAHDIT

Tim Thomas(5'11,208)#30-Tuukka Rask(6'2,171)

Kova maalivahtikaksikko on takuuna joukkueen menestykselle ja heistä Thomas on nyt suurena uhkana Vancouverille.

Thomas on pelannut kaikki joukkueensa 18 peliä tämän vuoden playoffeissa. Hänen saldonsa 12-6 ja noista peleistä on tullut kaksi nollapeliä (molemmat Tampaa vastaan). Hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa on 2.29 (identtinen Luongon kanssa) ja torjuntaprosentti 92.9% (Luongolla 92.2%). Thomas on tunnettu omalaatuisesta tyylistään ja osin tuon tyylin vuoksi 'pakottavista' ihmepelastuksista.

Vancouver selvisi toisella kierroksella upeasti pelanneesta kumiukosta nimeltä Pekka Rinne ja Thomasiin sopivat ihan samat sanat kuin Rinteeseen: jos "kiekkoa ja miestä maalille" ei toimi, kiekkoa pelataan poikittain ja saadaan maalivahti liikkeeseen. Thomas on kyllä sen luokan maalivahti, että hän pystyy kääntämään sarjaa, mutta toisaalta Vancouver on NHL:n tämän kauden paras tekemään maaleja.

Näin näkisin Bostonin kokoonpanon muokkaantuvan ainakin tulevien finaaleiden alkuun. Nyt kaipaisin Bruins-faneilta näkemyksiä pelaajista ja noista ketjuista.

Huomenna kirjoittelen Vancouverista vastaavanlaisen syvyyskartan.

 

[Kental]

Nyt kaipaisin Bruins-faneilta näkemyksiä pelaajista ja noista ketjuista.

Erinomainen alustus, ei tuossa kauheasti ole korjattavaa ja kokoonpanotkin ovat täsmälleen ne mitä ainakin minä odotan. Ellei sitten vielä lähdetä yrittämään Recchiä Bergeronin ketjuun, mutta se alkaa olla viime aikoja katsoessa vähän nähty.

Tuosta kakkospakkiparista voisin sen verran sanoa, että Ference on tosiaan ollut toisinaan monien (minunkin) hampaissa kun otteet eivät ole olleet normaalitasolla, mutta siinä ei ole niinkään ollut kyse perinteisestä epätasaisuudesta vaan siitä, että kaverin paluujaksot loukkaantumisten jälkeen ovat olleet käytännössä poikkeuksetta aika katastrofaalisia. Loukkaantumisherkälle pelaajalle tuo on aika huono ominaisuus. Kunnossa ollessaan Ference on kuitenkin tasaisen varma ja luotettava, ja nyt pudotuspeleissä löytänyt jostain tehopisteitäkin.

Boychukista et ainakaan täältä saa eriävää mielipidettä, vähän tahtoo pelottaa kun herra häärää kentällä enkä ole todellakaan yksin. Vahvuuksia on, mutta mielestäni kokonaisuutena yliarvostettu pelaaja juuri noista puolustuspuutteista johtuen.