10.11.2014 Anaheim-Vancouver: 1-2 SO
Kassian, Vrbata, Sbisa ja Dorsett olivat kaikki vammojen vuoksi sivussa, mutta tasoittaakseen jakoja Ducksillakin oli tärkeiden pelaajien loukkaantumisia, kun riveistä puuttuivat muun muassa Perry, Beachemin, Lovejoy ja Fowler. Vancouverilla Brandon DeFazio pelasi elämänsä ensimmäisen NHL-pelin ja Nicklas Jensen tämän kauden ensimmäisensä. Maalilla Millerilla oli odotettu lepovuoro ja heikosti kauden aloittanut Läck sai kovan testin; Canucks oli pelaamassa neljättä peliä kolmeen iltaan ja kuudetta viimeisiin yhdeksään iltaan.
1. Erä:
Ottelu alkoi yllättäen
Kevin Bieksan ja Patrick Maroonin tappelulla suoraan aloituksesta. Tappelu suoraan aloituksesta oli niin yllättävä, että se vaati selityksiä. Alex Burrows sanoi pelin jälkeen tuosta;
"Juice (Bieksa) set the tone early. We weren't just going to be hoping to get a win. We were ready." Bieksa itse kertoi puolestaan vastaavaa;
"A big game. You don't go in testing the waters. You attack them and that's what that was all about." Eli Vancouverin henkisiin johtajiin lukeutuva ja vanhan kansan ajatusmallilla pelaava Bieksa halusi näyttää joukkueelle vain kuinka iso peli oikeasti on, mistään joukkueiden välisestä suuremmasta vihanpidosta ei ollut kyse.
Ensimmäinen erä oli lievästi Anaheimin ja otteluruuhkan uuvuttava Canucks oli vähän hitaalla jalalla ja päällä pelissä. Tosin ei Anaheim'kaan mitään kovin vaarallista erässä saanut aikaan. Pelin 7. minuutilla Vataselta nähtiin hyvä nousu keskialueen yli ohi ja hyökkäyspelin käynnistäminen toisessa päässä. Hyökkäyspäässä Vatanen pelasi kiekon toiselle puolelle viivaa Allenille, joka laukoi ja kiekko tuli Läckin torjunnasta Keslerille hyvään paikkaan, mutta tämä ei saanut ihan parasta osumaa kiekkoon Canucks-puolustuksen häirinnästä johtuen. Seuraava paikka Ducksille tuli erän 11. minuutilla, kun Horvat menetti kiekon keskialueella Karlssonille ja Ducks pääsi nopeaan hyökkäykseen. Tilanne kuihtui kasaan kuitenkin Coglianon vähän heikkoon laukaukseen.
Ensimmäisen erän 12. minuutilla Vancouver pääsi ylivoimalle Thompsonin otettua kakkosen korkeasta mailasta, mutta mitään isompaa Canucks ei saanut aikaan. Vatasella alivoimalla yksi hyvä blokki ja muutenkin Sami näytti osaavan alivoiman - hyvä sijoittuja, pelinluku ja uhrautuva blokkaaja. Erän 15. minuutilla Getzlaf pelasi vastahyökkäyksestä paikan Smith-Pellylle, mutta kulma oli pieni ja veto meni suoraan Läckiä kohden. Erän kahden viimeisen aikana Canucks sai erässä ainoat paikkansa. Ensin Sedinit pelasivat hyvän paikan takatolpalle Hansenille, jolla olisi ollut tyhjä maali, mutta Allen piti tanskalaisen mailan juuri ja juuri kurissa. Erän viimeisellä minuutilla Canucksin kakkonen loi vielä painetta Andersenin maalille ja Higgins pääsi laukomaan b-pisteiden välistä, mutta veto jäi kehnoksi.
Ensimmäisen erän laukaukset Anaheimille 11-9 ja hitaalla jalalla liikkunut Canucks ei saanut oikeastaan mitään vaarallista aikaan ellei Hansenin paikkaa (josta ei tullut edes laukausta) lasketa. Erässä Vancouverilta nähtiin vähän sekavaa pelaamista virhesyöttöjen vuoksi ja tuon lasken peliruuhkasta johtuvaksi asiaksi.
2. Erä:
Toiseen erään tuli paremmalla jalalla oleva Canucks. Erä alkoi tosin huonosti, kun Hamhuis otti vähän laiskan miehen jäähyn koukkimalla Karlssonia ja päästi näin Ducksin ylivoimalle. Suoraan Vancouverin päässä olleesta aloituksesta Kesler vei Boninoa 100-0, Smith-Pelly blokkasi Higginsin ja kiekko tuli Vataselle, joka laukoi Anaheimin johtoon kauden neljännellä maalilla. Erän 4. minuutilla Ducksin Manson taklasi Higginsia Vancouverin vaihtoluukun kohdalla ja luukun aukeuduttua Higgins löi alkapäätään luukun reunaan (onneksi loukkaantumatta). Stanton koki taklauksen kuittaamisen arvoiseksi ja haastoi Mansonin tappeluun. Tappelu jäi vähän nyhjäämiseksi, mutta Canucks pääsi tilanteessa ylivoimalle, kun tuomarit antoivat Mansonille jäähyn estämisestä. Ylivoima oli heikkoa ja ainoastaan yksi puolittainen paikka tuli Vancouverin Weberille Sedinien syötöistä takatolpalle, mutta hän ei saanut edes laukausta aikaan Allenin hyvän syötönkatkon ansiosta.
Erän 7. minuutilla Jensen pelasi kiekon keskialueella hyvin hyökkäykseen nousseelle Edlerille ja hän pääsi nousemaan laukaisupaikkaan harhautuksen jälkeen, mutta veto jäi löysäksi. Canucks alkoi saada pelistä koko ajan paremmin kiinni ja erän 12. minuutilla Vancouverin jälleen paljon töitä tehnyt kakkonen sai painetta Anaheimin päähän. Burrows pisti kiekkoa maalille, Andersen torjui sen kulmaan, josta Hamhuis pisti uudelleen kiekkoa maalille. Maalille noussut Burrows sai kiekkoon ilmasta osuman ja kiekko ohjautui ohi Andersenin tuoden Canucksin tasoihin. Maali ei ollut kauden kauneimpia, mutta hyvä osoitus maalille menemisen merkityksestä.
Erän 15. minuutilla Vancouverin kakkoselta nähtiin jälleen hyvä vaihto, kun Burrows karvasi kiekon Vataselta, löysi Higginsin ja tämä löi kiekkoa Ducksin maalille laukomalla. Maalille nousseet Burrows ja Bonino hakkasivat irtokiekkoa sisään, mutta Andersen kesti. Allen otti tilanteessa kuitenkin kakkosen iskemällä Boninoa selkään poikittaisella mailalla. Tämän ylivoiman aikana Vancouverin ylivoima oli pelin parasta ja Canucks sai pari kutia aikaan, mutta maalit jäivät edelleen puuttumatta. Erän loppuun Vancouver sai vielä pari paikkaa aikaan, kun ensin Hansen pääsi läpiajoon, mutta hänen kädet jäätyivät maalipaikassa. Puoli minuuttia ennen loppua Henrik Sedin ja Sedinien ketjuun kokeilemaan päässyt Vey pääsivät 2-1 hyökkäykseen. Henrik pelasi kiekon Veylle, mutta Andersen otti tärkeän torjunnan.
Toinen erä oli Canucksilta ensimmäistä selvästi parempi ja erän laukaukset menivät Canucksille 14-6. Canucks sai toisessa erässä jalat liikkeelle ja kahden erän jälkeinen tasatulos oli melko lailla pelitapahtumia kuvaava. Kingsin edellisen pelin viimeistelyllä noistakin paikoista oltaisiin tietysti voitu iskeä parikin maalia, mutta Vancouver ei ole Los Angeles,
3. Erä:
Kolmannen erän ensimmäisellä minuutilla Keslerilta nähtiin vahva vaihto ja kaksi laukausta, mutta molemmat menivät ohi. Keslerin esityksen aikana tuomareilta jäi huomaamatta Tanevin korkea maila Silfverbergia kohtaan, mikä olisi ollut jäähyn paikka. Erän 3. minuutilla Manson kaatoi puolittaiseen läpiajoon menossa olevan DeFazion ottaen kakkosen, mutta samalla sekunnilla myös Weber otti kakkosen väkivaltaisuudesta ja pelissä mentiin tasavajaalle. Tasavajaan aikana peli aaltoili kumpaankin päähän, mutta ainoa maininnan arvoinen asia oli Keslerin kova taklaus Daniel Sedinia kohtaan, minkä seurauksena nuorempi kaksosista joutui vaihtopenkille parantelemaan vammaa. Tuon tasavajaan jälkeen molemmat joukkueet alkoivat turvata omaa päätä ja tilanteita ei tullut kumpaankaan päähän pitkään aikaan.
Erän 12. minuutilla nähtiin kolmannen erän vaarallisimmat tilanteet. Ensin Hamhuis nousi vasemmalta puolelta ja syötti jälleen maalille hyvin nousseelle Burrowsille, mutta Andersen torjui Burrowsin laukauksen. Kiekko tuli pienen maaliruuhkan jälkeen b-pisteiden väliin Weberille, mutta Andersen otti Weberinkin laukauksen. Seuranneesta hyökkäyspään aloituksesta Tanev pelasi puolestaan paikan Daniel Sedinille, mutta Andersen otti myös Danielin kääntölaukauksen alanurkasta. Kolmannen erän lopussa Ducksilla oli pieni paineen poikanen, mutta mitään kovin vaarallista tilannetta kotijoukkue ei saanut aikaan. Jatkoajalla pelissä nähtiin pieniä tilanteita kumpaakin päähän. Daniel Sedinilla ja Vatasella oli ensin molemmilla paikkansa, mutta puolustajat blokkasivat laukaukset. Viimeisen puoliminuuttisen aikana Smith-Pelly sai vielä kaksi laukausta, mutta Läck kesti ja pelissä mentiin rangaistuslaukauksiin.
Rankkareissa ensimmäisessä parissa Läck otti Getzlafin yrityksen kiinni ja Bonino onnistui Vancouverilta. Toisella kierroksella Andersen torjui Higginsin yrityksen ja Silfverberg ampui ylärimaan. Kun ratkaisevassa kolmannessa parissa Kesler ampui tolppaan, Canucksin kolmatta ampujaa ei enää tarvittu ja yksi lisäpiste lähti joukkueen mukana Vancouveriin.
Kokonaisuutena Vancouverin esitys oli kaksijakoinen. Rankka pelitahti näkyi jaloissa ja vähän päässäkin, mutta joukkue taisteli siihen nähden kiitettävästi ja pystyi ottamaan rankan jakson päätteeksi kaksi pistettä. Tärkeä voitto henkisestikin siinä mielessä, että edellisillan peli Kingsia vastaan oli ollut kehno ja nyt Canucks palautti itseluottamustaan sen jäljiltä. Molemmilla joukkueilla oli loukkaantuneina tärkeitä pelaajia ja pelin taso ei noussut kovin korkeaksi, mutta hienoa myös nähdä Läckin kauden ensimmäinen voitto ja vain yksi päästetty maali.
Rankka jakso on nyt onneksi takana. Kuusi peliä yhdeksään päivään tuotti yllättävän hyvän tuloksen, kun Vancouver nappasi 12 maksimipisteestä mukavat kahdeksan pistettä. Ikävänä puolena tämä jakso tuotti neljän tärkeän pelaajan (Kassian, Vrbata, Sbisa ja Dorsett) loukkaantumiset, mutta toivottavasti vammat eivät ole pitkäkestoisia. Tämä viikko on onneksi helpompi, kun ohjelmassa on vain kaksi kotipeliä Ottawaa ja Arizonaa vastaan.