Playoffit (oikeat sellaiset) ovat viimein palanneet Vancouveriin, kun Vancouver Canucks ja Nashville Predators kohtaavat toisensa Läntisen konferenssin playoffien avauskierroksella. Joukkueiden välinen kohtaaminen on seurojen historiassa ensimmäinen avauskierroksella ja ylipäänsä vasta toinen kaikkina aikoina. Edellisen ja ainoan kerran joukkueet pelasivat toisiaan vastaan vuoden 2011 playoffeissa toisella kierroksella ja tuolloin Vancouver voitti Ryan Keslerin pelaaman unelmasarjan johdolla sarjan 4-2 otteluvoitoin menemällä lopulta Stanley Cupin finaaleihin.
Vancouver Canucks: 50-22-9, 109 pistettä. Viimeiset 10: 5-4-1
Nashville Predators: 47-30-5, 99 pistettä. Viimeiset 10: 4-5-1
Runkosarjassa Vancouver pelasi pisteillä mitaten parhaan kautensa 11 vuoteen ja keräsi 109 pistettä. Nashville pelasi sekin hyvän 99 pisteen kauden. Joukkueet pelasivat vastakkain kolme kertaa ja nuo kaikki päättyivät Vancouverin voittoihin (2-3, 5-2 ja 2-5). Noista peleistä tosin kaksi pelattiin jo lokakuun lopussa, kun Predators haki vielä peliään uuden valmennuksen alaisuudessa. Viimeinen kolmesta kohtaamisesta nähtiin puolestaan sekin jo joulukuun puolenvälin paikkeilla.
Joukkueiden runkosarjan keskinäisten pelien tilastoja/kärkiä:
Maalit: Vancouver:Elias Petterson (4); Nashville: Colton Sissons (2)
Syötöt: Vancouver: Quinn Hughes (6) ; Nashville: Tommy Novak (2)
Pisteet: Vancouver: Hughes (6) ; Nashville: Novak, Sissons (2);
Maalivahdit:
Vancouver:
Thatcher Demko: 2-0-0; GAA: 2.00; SV%: .915
Casey DeSmith: 1-0-0; GAA: 2.00; SV%: .929
Nashville:
Juuse Saros: 0-2-0; GAA: 4.81; SV%: .833
Kevin Lankinen: 0-1-0; GAA: 2.77; SV%: .916
Nashvillen nousujohteinen kausi
Vancouver sijoittui joukkueista paremmin runkosarjassa ja voitti nuo joukkueiden keskinäiset pelit, mutta pitkälle alkukauden vuoksi. Nashvillen kautta voisi arvioida oikeastaan kunnolla vasta alun jälkeen, sillä joukkue sai uuden valmentajan Andrew Brunetten johdolla pelinsä yksityiskohdat hitaan alun jälkeen kunnolla haltuun ja oli marraskuun puolivälin jälkeiset 67 peliä NHL:n kuudenneksi eniten pisteitä kerännyt joukkue pelaten noin 109 pisteen kausitahtia. Vancouver oli tuon saman ajan sekin kymmenen parhaan joukkueen joukossa, mutta jäi kuitenkin hieman Nashvillesta.
Nashvillen kautta voi siis arvioida joukkueista enemmän nousujohteiseksi kun katsellaan puhtaasti tuloksia, vaikka ihan runkosarjan lopussa Predators ei saanut enää (paineettomassa paikassa) parasta irti. Vancouverin kausi oli pistekehitykseltään puolestaan tasaisempi ja vaikka loppukaudella tuli tuloksissa vaikeampia aikoja, pelillisesti joukkue paransi kokonaispeliä loppua kohden. Marraskuun puolivälistä alkaen Predators pelasi NHL:n playoff-joukkueita vastaan saldolla 16-13-1, kun Vancouver meni saman ajan 16-10-2 saldolla. Molemmat joukkueet olivat runkosarjassa kuitenkin voittopuoleisia kovista peleistä.
Tuo Nashvillen nousujohteisuus ja hyvä pelaaminen näkyi edistyneissä tilastoissakin. Marraskuun puolivälin jälkeen Nashvillen 5v5 pelaamisen maaliolettama oli Natural Stat Trickin mukaan NHL:n seitsemänneksi parasta, kun Vancouverilla vastaava oli kuudenneksi parasta. Vaarallisissa maalipaikoissa vastaavalta ajanjaksolta Vancouver oli NHL.n kolmas ja Nashville kuudes. Tässä sarjassa vastakkain ovat siis kaksi (Natural Stat Trickin mukaan) tasakentin hyvin pärjännyttä joukkuetta, jotka lisäksi pärjäsivät kovissa peleissä.
Valmentajat keränneet ansaittua kiitosta
Rick Tocchetin jo Canucks-uran alusta saakka taottu tuttu mantra "fight pressure with pressure" sopii hyvin tähän sarjaan. Vancouverilla on vielä kokematon playoff-joukkue verrattuna Nashvilleen tai moneen muuhunkin, joten tosiaan tämäkään hetki ei saa olla yksilöä isompi. Vancouver lähtee sarjaan lievänä suosikkina, mutta helppoa sarjaa ei ole luvassa eikä etenkään kokemattomalle joukkueelle. Tässä sarjassa pienikin alitajunnassa oleva luulo siitä, että "tämä pystytään kyllä hoitamaan kun runkosarjassa voitettiin" tarkoittaisi aikaista kesälomaa.
Nashville sai pelinsä rullaamaan hyvin alkuongelmien jälkeen ja joukkueen tv-analyytikko Steve Mason kertoi (Canucks Centralissa) esimerkiksi siitä, miten tähtipuolustaja Roman Josi ymmärsi alun jälkeen valmennusta ja alkoi käynnistämään joukkueen kiekollista peliä aikaisempaa nopeammin syötöillä. Nashville hyökkää ilman isoa määrää suuria tähtiä, mutta tekee tuon suoraviivaisesti ja aikaisempaa nopeammin joukkueena. Kiekottomana karvauspeli on toimivaa ja vastustajien pakkeihin saadaan painetta hyvin.
Molemmat joukkueet ovat muokanneet pelillistä identiteettiä ja iso ansio tuosta menee valmennuksille. Nashville teki onnistuneen muodonmuutoksen, kun aikaisemmin seuran johtohahmoina olleet Ryan Johansen ja Matt Duchene lähtivät viime kesänä pois ja tilalle tulivat henkisesti tärkeitä pelaajia kuten Ryan O'Reilly, Luke Schenn ja Gustav Nyquist. Predatorsin tehtyjen maalien maaliolettama 5v5 pelissä tämän vuoden puolella oli minuutteihin verruna NHL:n toiseksi parasta, mikä ei välttämättä kerro niinkään joukkueen yksilöiden taitotasosta ja mikä on myös lisäksi melkein käänteistä joukkueen lähivuosiin nähden.
Vancouver on puolestaan kyennyt Tocchetin aikana muokkaamaan peliään täysin erilaiseksi puolustuksen suuntaan. Puolustuksessa on nähty iso muutos (Hronek, Soucy, Zadorov ja Cole ovat uusia pakkeja kaikki), mutta pelillinen muutos on ollut vieläkin isompi. Canucks oli pitkään huumoriosaston joukkue puolustussuuntaan ja Tocchet aloitti systeemin tuomisen joukkueelle ihan perusteista. Ensimmäisiä harjoituksia seuraamassa olleet toimittajat kuvailivat viime kaudella, miten valmennus opetti joukkueelle puolustuspeliä kuin "midget-tason" junnujoukkueelle.
Päätön kiekon perässä juokseminen, vastahyökkäysten määrä, lepsuilu oman maalin edessä ja helpot syötöt Vancouverin puolustuspäässä keskustaan vähenivät merkittävästi. Tämän vuoden puolella Canucks on päästänyt peleihin nähden (Natural Stat Trickin mukaan) NHL:n kolmanneksi vähiten 5v5 tilanteiden maaliolettamaa. Tuollaista kurssin muutosta ei kukaan olisi osannut ennustaa vielä vuosi sitten.
Näiden joukkueiden pelilliset heikkoudet ovat kääntyneet aikaisempaan nähden (tilastoilla katsoen) vahvuuksiksi. Aikaisemmin tehoton Nashville oli runkosarjassa yksi NHL:n tehokkaimpia joukkueita 5v5 pelissä tämän vuoden puolella ja Vancouver puolestaan yksi vähiten 5v5 maaleja päästänyt joukkue. Muutos on ollut merkittävä, sillä ennen Tocchetin aikaa Vancouver päästi viime kaudella NHL:n viidenneksi eniten maaleja ja kahdeksanneksi eniten maaliolettamaa 5v5 pelissä. Toki materiaalikin oli erilainen.
Erikoistilanteiden merkitys
Aika usein kuultu "totuus" playoffeissa on tuomareilla pillien meneminen taskuun ja osaltaan tuo pitääkin paikkansa (kun suhteuttaa nähtyjä tilanteita jäähyjen määrään), mutta kuitenkin tilastoilla mitaten (linkki maksumuurin taakse) kahden ensimmäisen kierroksen aikana playoff-sarjojen neljässä ensimmäisessä pelissä vihelletään enemmän jäähyjä kuin runkosarjassa keskimäärin. Näin ollen erikoistilanteiden onnistuminen tulee olemaan jälleen merkittävä.
Erikoistilanteissa joukkueiden välillä ei etukäteen isoa kuvaa katsoen oikeastaan mitään isoa eroa ole. Molemmat joukkueet olivat tämän vuoden puoleisissa peleissä keskikastissa ylivoimalla noin 22% tehokkuudella. Mutta merkittävä muutos Nashvillen ylivoimassa nähtiin tähdistöpelin jälkeen (7. helmikuuta), jonka jälkeen Predators oli NHL:n toiseksi paras ylivoimajoukkue kun Vancouver oli vasta 26. sijalla. Periaatteessa Vancouverilla olisi taitotasoa olla tässä parissa parempikin, mutta käytännössä ainakaan runkosarjassa tuota ei nähty.
Alivoimalla joukkueiden välillä tähdistöpelin jälkeen ei juurikaan ero ollut. Koko tämän vuoden puolikasta katsoen Vancouver olisi siellä hieman parempi ja etenkin nyt Elias Lindholmin aikana Vancouverin alivoima on toiminut paremmin. Vancouverille on ollut tärkeä peluutuksellinen muutos myös se, että J.T. Miller ja Quinn Hughesin alivoimaminuutteja on saatu pienennettyä ja he ovat pystyneet keskittymään tasakentin pelaamiseen ja ylivoimalle.
Molemmilla joukkueilla peliä turvaamassa huippumaalivahdit, vai onko?
Vancouver: Thatcher Demko/Casey DeSmith
Nashville: Juuse Saros/Kevin Lankinen
Vancouverin maalivahti Thatcher Demko on pelannut loppukauden loukkaantumista lukuun ottamatta erinomaisen kauden. Demko on GSAA-tilastossa NHL:n toisena Winnipegin Connor Hellebuyckin jälkeen ja on ollut jopa Vezina-keskusteluissa. Hän on ollut kunnossa ollessaan joukkueen kolmen tärkeimmän pelaajan joukossa tällä kaudella ja Vancouverissa uskotaan vahvasti Demkon kykyihin olla sarjassa tai sarjoissa käänteitä tekevä pelaaja. Demkon loppukauden loukkaantuminen saattaa olla uhka tai mahdollisuus. Pelituntumaa ei nyt juuri ole, mutta henkisesti hän sai latailla akkuja.
Demko on NHL Edgen mukaan NHL:n toiseksi paras torjuntaprosenteiltaan "high-danger -alueella", mistä Nashville teki 53% maaleista. Kokemusta playoffeista Demkolla ei vaan oikein NHL-tasolla vielä ole (vain kolme peliä, nuo tosin kaikki erinomaisia), joten tuokin luo yhdessä loukkaantumisen kanssa kysymystä. Kakkosvahti Casey DeSmithilla oli hieman vaikeaa hänen noustua ykkösvahdiksi Demkon loukkaannuttua, mutta hän on pääosin pelannut ihan hyvää peliä kakkosvahtina ja onnistui hyvin myös Nashvillea vastaan joulukuun pelissä. Demkon lisäksi myös DeSmith on kokematon maalivahti playoffeihin.
Nashvillella Juuse Saros on ollut kahdella edelliskaudella Vezina-keskusteluissa mukana ja kokonaisuutta katsoen yksi lähivuosien ehdottomasti parhaista maalivahdeista, mutta tämä kausi ei ole sujunut yhtä hyvillä tilastoilla. Pitkälle Saroksen tilastoissa näkyy toki tuo alkukausi. Marraskuun puolivälin jälkeen Saros on voittanut NHL:n toiseksi eniten pelejä ja torjuntaprosentti on 91%, mikä on jo ihan hyvä lukema pitkälle kaudelle. Saroksella on Demkoon nähden enemmän kokemusta playoffeista ja taidoiltaan mahdollisuus olla myös pelejä kääntävä maalivahti edelliskausia vaikeammasta runkosarjasta huolimatta.
Nashvillen kakkosvahti Kevin Lankinen pelasi erinomaisen runkosarjan lopun, sillä tähdistöpelin jälkeen Lankisen torjuntaprosentti oli seitsemässä pelissä 92,6% ja päästettyjä maaleja peliä kohden meni 2,38. Lankisella on mahdollisuus nousta sarjassa isoonkin rooliin mikäli Saros ei syystä tai toisesta pysty kantamaan joukkuetta, mutta molemmilla joukkueilla ykkösvahti tulee ilman loukkaantumisia luultavasti pelaamaan sarjan kokonaan tai lähes kokonaan.
Etu: Vancouverilla pitäisi olla Demkon johdolla pieni etu maalilla vaikka pelaamattomuus omat varjonsa asettaa. Saros on kuitenkin parhaimmillaan erinomainen ja ykkösvahdeista kokeneempi. Tärkeimmäksi kysymykseksi taitaa nousta lopulta se, kumpi on kuumempi oikealla hetkellä? Molemmilla on lahjoja olla vastustajan itseluottamuksen syöjä.
Norris-tason kapteenit johtavat joukkueita
Molempien joukkueiden peliä johtavat NHL:n tämän kauden viiden (tai ehkä jopa kolmen) parhaan puolustajan joukkoon kuuluvat eliittitason pakit Quinn Hughes ja Roman Josi. Hughes voitti NHL:n pakkien pistepörssin tekemällä 92 pistettä ja johti joukkuetta ensimmäisen vuoden kapteenina hienosti. Vancouverilla oli pitkälle Hughesin ansiosta seurahistorian paras puolustuksen kärkipari, mutta ansio tuosta menee myös pakkiparille. Viime kaudella seuraan tullut Filip Hronek tuki hienosti Hughesin pelaamista.
Hyvän kärkiparin jälkeen Vancouverilla muu puolustus on fyysisempää osastoa. Tyler Myers pelasi sopimuskautena parhaan runkosarjan Vancouverissa ja seuraan viimeisen vuoden sisään tulleet Carson Soucy, Ian Cole ja Nikita Zadorov toivat arvokasta panosta fyysiselle puolelle, alivoimille ja oman maalin eteen. Isokokoinen Canucks-pakkien syvyysosasto voi sortua heikoimpina iltoina kuitenkin myös hukkaamaan kiekkoja mikäli Nashville tekee karvaustyönsä hyvin kuten joukkueelta voi odottaa. Luultavasti isokokoinen Soucy-Myers -pari tulee kantamaan kiekollisen kärkiparin Hughes-Hronek -parin takana isoimman vastuun. Kokenut Cole koittaa tasapainottaa jokeri-kortti Zadorovia.
Nashvillessa Hughesia vastaan puolustuksen johtajaksi on pistää Roman Josi, jonka kauden jälkimmäinen puolikas oli loistava. Josi oli selvästi NHL:n tehokkain puolustaja runkosarjassa tämän vuoden puolella ja sijoittui runkosarjan 12. tehokkaimmaksi pelaajaksi kaikki huomioiden pistepörssissä vuodenvaihteen jälkeen. Josin pakkiparina runkosarjassa nähtiin useimmin Vancouverin lähistöltä kotoisin oleva Dante Fabbro, mutta myös kokenut Ryan McDonagh saatetaan nähdä tuossa kärkiparissa, kuten nähtiin loppukaudesta.
Syvyyspakkeina Nashvillessa pelaavat mm. kiekollisempi puolustaja Alexandre Carrier sekä NHL:n taklauspuolen kärkipään pakit Jeremy Lauzon ja Vancouverille tuttu Luke Schenn. Lauzon voitti NHL:n runkosarjan taklauspörssin ja NHL:n historian taklauspörssiä johtava Schenn olisi ollut pakeista viiden ahkerimman joukossa mikäli vain olisi pelannut koko kauden. Nashvillen puolustuksen fyysisyys pystyy parhaimmillaan horjuttamaan hyvänkin joukkueen rohkeutta kiekolliseen pelaamiseen. Huonoimmillaan voi ajaa sitten itsensä ulos tilanteista.
Etu: Etukäteen puolustuksen vertailussa asetelma menee mielestäni aika tasan. Molemmilla joukkueilla on erinomainen ykköspakki, selkeä kakkospakki (ehkä tasoltaan lähempänä hyvää kolmospakkia) ja syvyydessä isokokoisia ja fyysisiä puolustajia.
Vancouverin sentterinelikko isossa roolissa
Vancouverilla J.T. Miller valittiin seuran arvokkaimmaksi pelaajaksi runkosarjassa fanien äänestyksessä ja hän pelasi komean 103 pisteen kauden. Miller on ollut kolmen viime kauden sisällä nyt kahdesti pistepörssin top10 pelaaja ja on nykyajan pelissä harvinainen voimahyökkääjäsentteri. Nashvillella tehokkain hyökkääjä oli myös fyysiseen peliin pystyvä Filip Forsberg, joka pelasi hänkin hienon 94 pisteen (ja peräti 48 maalin) kauden.
Noiden kahden jälkeen Vancouverin seuraavat hyökkääjät pistepörssissä olivat Elias Pettersson 89 pisteellä ja Brock Boeser uransa parhailla 73 pisteellä. Nashvillella Forsbergin jälkeen seuraavina pistepörssissä hyökkäyksestä olivat uransa parhaan kauden 34 vuotiaana pelannut Gustav Nyquist sekä 69 pistettä tehnyt toinen veteraani Ryan O'Reilly. Heistä O'Reilly oli pahana piikkinä Canucksin lihassa kuplakauden playoffeissa ja nyt on odotuksissa tuon jatkuminen. Itse uskon siihen, että O'Reilly tulee nousemaan tässä sarjassa vielä isompaan kokonaisvaltaiseen rooliin mitä runkosarjassa, vaikka sekin tosiaan oli jo hyvä.
Vancouver pohjaa hyökkäyspäässä peliään neljän hyvän sentterin ympärille. Nelikko Miller, Pettersson, Lindholm ja Teddy Blueger on ainakin kunnossa ollessaan roolitukselta ehkä paras Vancouverissa koskaan pelannut neljän sentterin ryhmä. Tuossa ryhmässä on kaksi mahdollista 100 pisteen sentteriä sekä kaksi luotettavaa puolustuspäässä hommansa osaavaa sentteriä, joista Lindholmilta voi odotella myös tehoja. Runkosarjassa Petterssonilla ja Lindholmilla oli kuitenkin vammoja eikä kaksikon täydestä pelikunnosta ole täyttä varmuutta.
Neljän sentterin lisäksi Canucksin vahvuus on erinomainen kolmosketju, jossa Conor Garland ja Dakota Joshua pelasivat hienot kaudet. Suurimpia kysymysmerkkejä on laituripuolella, jossa Ilya Mikheyev ei ole nykyisessä kunnossaan kahden ensimmäisen ketjun laiturin tasolla ja komean oman maaliennätyksensä 40 maalia tehneellä Brock Boeserilla oli runkosarjan lopussa loukkaantuminen. Syvyyspuolella Nils Höglander, Pius Suter ja Sam Lafferty pelasivat pääosin hyvät kaudet ja Canucks toivoo saavansa sieltä onnistumisia.
Nashvillella taitotaso putoaa kovan O'Reillyn ketjun (O'Reilly-Forsberg-Nyquist) jälkeen, mutta siirtotakarajalla Nashvilleen tullut Jason Zucker, Tommy Novak, hyvän kauden pelannut Colton Sissons ja nuori Luke Evangelista pystyvät kuitenkin tuomaan tehoja syvyydestä. Oma suosikkini Nashvillella on ollut rymistelevä McCarron-Smith ja Sherwood -ketju, joka tuo nopeutta ja paljon taklauksia. Vancouverin puolustuksen pitää olla ketjua vastaan varovainen. Yksi seurattava keskiketjujen hyökkääjä Nashvillella on myös entinen Canucks-hyökkääjä Anthony Beauvillier, joka varmasti mielellään kiusaisi tuttua joukkuetta.
Etu: Yhtään Nashvillen työteliästä hyökkäystä väheksymättä, näen Canucks-laseillani täällä edun kääntyvän Vancouverille. Nashvillen ykkösketju pystyy ratkaisuihin ja iso kysymys tulee olemaan miten paljon tuo hyvä ketju tuottaa. Tuo ketju tulee pelaamaan luultavasti Millerin tai Lindholmin ketjua vastaan ja jos valinta on jälkimmäinen, Canucks toivoo sitten Millerin ja Petterssonin ketjujen pystyvän ratkaisuihin. Nashvillella on mahdollisuus saada toinen noista kuriin, mutta kahden ketjun pitäminen läpi sarjan on hankalampaa jos peluutus kärjen takana on esimerkiksi Miller vastaan Sissons.
Joitakin poimittuja tärppejä sarjaan:
- Joukkueita johtavat kaksi Norris-tason puolustajaa Quinn Hughes ja Roman Josi. Kumpi pystyy nousemaan paremmin esiin?
- Maalilla nähdään toinen merkittävä asetelma, kun Demko ja Saros kohtaavat toisensa.
- Kaksi vielä playoffeihin kokematonta mutta erinomaista työtä tehnyttä valmentajaa kohtaavat tässä parissa. Tämän jälkeen molemmat ovat luultavasti taas vähän viisaampia.
- Ian Cole ja Teddy Blueger ovat Vancouverilta Stanley Cupin mestareita, mutta muu ryhmä vielä kokematonta näihin peleihin. Nashvillen playoff-kokemus on noin tuplasti isompi kuin Vancouverilla.
- Oman maalin edustalla Vancouver on ollut erinomainen. Predators on vahva maalin edessä. Merkittävä asia sarjalle nähdään tällä alueella.
- Fyysiset joukkueet kohtaavat sillä vastakkain ovat Läntisen konferenssin taklauspörssin ykkönen ja kakkonen. Miten Vancouverin taitavat hyökkääjät pärjäävät fyysisen paineen alla? Canucksin hyökkäyksestä playoffien voisi kuvitella sopivan hyvin Joshualle ja Millerille.
- Vancouverilla on taitotasoiltaan paremmat sentterit, Nashville vastaa fyysisesti. Canucksin senttereistä Miller on fyysinen ja Lindholmia ei tunneta fyysisesti mutta pärjää hyvin fyysisessä pelissä. Pettersson voi nousta sarjan X-factoriksi. Petterssonin ketjun pitää voittaa peluutus kolmosketjua vastaan.
- Ylivoimat tähdistöpelin jälkeen. Vancouverin pitää löytää sinne tehot. Teoriassa Canucks voisi olla joukkueista parempi, mutta ei ole sitä ollut.
- Asenne. Vancouver lähtee sarjaan runkosarjan jälkeen ehkä pienenä suosikkina. Pienikin etukäteen luotu ajatus että tästä sarjasta tullaan selviämään tulee koittamaan Vancouverin tuhoksi.
- Kotiyleisöt; Canucksin kotihallia kannattaa seurata nyt kun playoffit palaavat kaupunkiin. Myös Nashvillessa riittää totutusti hyvin tunnelmaa.
Ennuste: Erinomaiset viimeiset noin 70 peliä pelanneen Nashvillen aliarvioiminen tietäisi tappiota enkä usko sarjasta tulevan lainkaan helppoa. Nashvillella on kaikki mahdollisuudet sarjassa voittoon saakka ja yksi isoista asioista saattaa löytyä kokemuksesta. Siltikin Canucks-laseillani veikkaan, että Vancouverin etenkin keskeltä leveämpi hyökkäys kääntää sarjan. Vancouver seitsemässä.
Vancouver Canucks: 50-22-9, 109 pistettä. Viimeiset 10: 5-4-1
Nashville Predators: 47-30-5, 99 pistettä. Viimeiset 10: 4-5-1
Runkosarjassa Vancouver pelasi pisteillä mitaten parhaan kautensa 11 vuoteen ja keräsi 109 pistettä. Nashville pelasi sekin hyvän 99 pisteen kauden. Joukkueet pelasivat vastakkain kolme kertaa ja nuo kaikki päättyivät Vancouverin voittoihin (2-3, 5-2 ja 2-5). Noista peleistä tosin kaksi pelattiin jo lokakuun lopussa, kun Predators haki vielä peliään uuden valmennuksen alaisuudessa. Viimeinen kolmesta kohtaamisesta nähtiin puolestaan sekin jo joulukuun puolenvälin paikkeilla.
Joukkueiden runkosarjan keskinäisten pelien tilastoja/kärkiä:
Maalit: Vancouver:Elias Petterson (4); Nashville: Colton Sissons (2)
Syötöt: Vancouver: Quinn Hughes (6) ; Nashville: Tommy Novak (2)
Pisteet: Vancouver: Hughes (6) ; Nashville: Novak, Sissons (2);
Maalivahdit:
Vancouver:
Thatcher Demko: 2-0-0; GAA: 2.00; SV%: .915
Casey DeSmith: 1-0-0; GAA: 2.00; SV%: .929
Nashville:
Juuse Saros: 0-2-0; GAA: 4.81; SV%: .833
Kevin Lankinen: 0-1-0; GAA: 2.77; SV%: .916
Nashvillen nousujohteinen kausi
Vancouver sijoittui joukkueista paremmin runkosarjassa ja voitti nuo joukkueiden keskinäiset pelit, mutta pitkälle alkukauden vuoksi. Nashvillen kautta voisi arvioida oikeastaan kunnolla vasta alun jälkeen, sillä joukkue sai uuden valmentajan Andrew Brunetten johdolla pelinsä yksityiskohdat hitaan alun jälkeen kunnolla haltuun ja oli marraskuun puolivälin jälkeiset 67 peliä NHL:n kuudenneksi eniten pisteitä kerännyt joukkue pelaten noin 109 pisteen kausitahtia. Vancouver oli tuon saman ajan sekin kymmenen parhaan joukkueen joukossa, mutta jäi kuitenkin hieman Nashvillesta.
Nashvillen kautta voi siis arvioida joukkueista enemmän nousujohteiseksi kun katsellaan puhtaasti tuloksia, vaikka ihan runkosarjan lopussa Predators ei saanut enää (paineettomassa paikassa) parasta irti. Vancouverin kausi oli pistekehitykseltään puolestaan tasaisempi ja vaikka loppukaudella tuli tuloksissa vaikeampia aikoja, pelillisesti joukkue paransi kokonaispeliä loppua kohden. Marraskuun puolivälistä alkaen Predators pelasi NHL:n playoff-joukkueita vastaan saldolla 16-13-1, kun Vancouver meni saman ajan 16-10-2 saldolla. Molemmat joukkueet olivat runkosarjassa kuitenkin voittopuoleisia kovista peleistä.
Tuo Nashvillen nousujohteisuus ja hyvä pelaaminen näkyi edistyneissä tilastoissakin. Marraskuun puolivälin jälkeen Nashvillen 5v5 pelaamisen maaliolettama oli Natural Stat Trickin mukaan NHL:n seitsemänneksi parasta, kun Vancouverilla vastaava oli kuudenneksi parasta. Vaarallisissa maalipaikoissa vastaavalta ajanjaksolta Vancouver oli NHL.n kolmas ja Nashville kuudes. Tässä sarjassa vastakkain ovat siis kaksi (Natural Stat Trickin mukaan) tasakentin hyvin pärjännyttä joukkuetta, jotka lisäksi pärjäsivät kovissa peleissä.
Valmentajat keränneet ansaittua kiitosta
Rick Tocchetin jo Canucks-uran alusta saakka taottu tuttu mantra "fight pressure with pressure" sopii hyvin tähän sarjaan. Vancouverilla on vielä kokematon playoff-joukkue verrattuna Nashvilleen tai moneen muuhunkin, joten tosiaan tämäkään hetki ei saa olla yksilöä isompi. Vancouver lähtee sarjaan lievänä suosikkina, mutta helppoa sarjaa ei ole luvassa eikä etenkään kokemattomalle joukkueelle. Tässä sarjassa pienikin alitajunnassa oleva luulo siitä, että "tämä pystytään kyllä hoitamaan kun runkosarjassa voitettiin" tarkoittaisi aikaista kesälomaa.
Nashville sai pelinsä rullaamaan hyvin alkuongelmien jälkeen ja joukkueen tv-analyytikko Steve Mason kertoi (Canucks Centralissa) esimerkiksi siitä, miten tähtipuolustaja Roman Josi ymmärsi alun jälkeen valmennusta ja alkoi käynnistämään joukkueen kiekollista peliä aikaisempaa nopeammin syötöillä. Nashville hyökkää ilman isoa määrää suuria tähtiä, mutta tekee tuon suoraviivaisesti ja aikaisempaa nopeammin joukkueena. Kiekottomana karvauspeli on toimivaa ja vastustajien pakkeihin saadaan painetta hyvin.
Molemmat joukkueet ovat muokanneet pelillistä identiteettiä ja iso ansio tuosta menee valmennuksille. Nashville teki onnistuneen muodonmuutoksen, kun aikaisemmin seuran johtohahmoina olleet Ryan Johansen ja Matt Duchene lähtivät viime kesänä pois ja tilalle tulivat henkisesti tärkeitä pelaajia kuten Ryan O'Reilly, Luke Schenn ja Gustav Nyquist. Predatorsin tehtyjen maalien maaliolettama 5v5 pelissä tämän vuoden puolella oli minuutteihin verruna NHL:n toiseksi parasta, mikä ei välttämättä kerro niinkään joukkueen yksilöiden taitotasosta ja mikä on myös lisäksi melkein käänteistä joukkueen lähivuosiin nähden.
Vancouver on puolestaan kyennyt Tocchetin aikana muokkaamaan peliään täysin erilaiseksi puolustuksen suuntaan. Puolustuksessa on nähty iso muutos (Hronek, Soucy, Zadorov ja Cole ovat uusia pakkeja kaikki), mutta pelillinen muutos on ollut vieläkin isompi. Canucks oli pitkään huumoriosaston joukkue puolustussuuntaan ja Tocchet aloitti systeemin tuomisen joukkueelle ihan perusteista. Ensimmäisiä harjoituksia seuraamassa olleet toimittajat kuvailivat viime kaudella, miten valmennus opetti joukkueelle puolustuspeliä kuin "midget-tason" junnujoukkueelle.
Päätön kiekon perässä juokseminen, vastahyökkäysten määrä, lepsuilu oman maalin edessä ja helpot syötöt Vancouverin puolustuspäässä keskustaan vähenivät merkittävästi. Tämän vuoden puolella Canucks on päästänyt peleihin nähden (Natural Stat Trickin mukaan) NHL:n kolmanneksi vähiten 5v5 tilanteiden maaliolettamaa. Tuollaista kurssin muutosta ei kukaan olisi osannut ennustaa vielä vuosi sitten.
Näiden joukkueiden pelilliset heikkoudet ovat kääntyneet aikaisempaan nähden (tilastoilla katsoen) vahvuuksiksi. Aikaisemmin tehoton Nashville oli runkosarjassa yksi NHL:n tehokkaimpia joukkueita 5v5 pelissä tämän vuoden puolella ja Vancouver puolestaan yksi vähiten 5v5 maaleja päästänyt joukkue. Muutos on ollut merkittävä, sillä ennen Tocchetin aikaa Vancouver päästi viime kaudella NHL:n viidenneksi eniten maaleja ja kahdeksanneksi eniten maaliolettamaa 5v5 pelissä. Toki materiaalikin oli erilainen.
Erikoistilanteiden merkitys
Aika usein kuultu "totuus" playoffeissa on tuomareilla pillien meneminen taskuun ja osaltaan tuo pitääkin paikkansa (kun suhteuttaa nähtyjä tilanteita jäähyjen määrään), mutta kuitenkin tilastoilla mitaten (linkki maksumuurin taakse) kahden ensimmäisen kierroksen aikana playoff-sarjojen neljässä ensimmäisessä pelissä vihelletään enemmän jäähyjä kuin runkosarjassa keskimäärin. Näin ollen erikoistilanteiden onnistuminen tulee olemaan jälleen merkittävä.
Erikoistilanteissa joukkueiden välillä ei etukäteen isoa kuvaa katsoen oikeastaan mitään isoa eroa ole. Molemmat joukkueet olivat tämän vuoden puoleisissa peleissä keskikastissa ylivoimalla noin 22% tehokkuudella. Mutta merkittävä muutos Nashvillen ylivoimassa nähtiin tähdistöpelin jälkeen (7. helmikuuta), jonka jälkeen Predators oli NHL:n toiseksi paras ylivoimajoukkue kun Vancouver oli vasta 26. sijalla. Periaatteessa Vancouverilla olisi taitotasoa olla tässä parissa parempikin, mutta käytännössä ainakaan runkosarjassa tuota ei nähty.
Alivoimalla joukkueiden välillä tähdistöpelin jälkeen ei juurikaan ero ollut. Koko tämän vuoden puolikasta katsoen Vancouver olisi siellä hieman parempi ja etenkin nyt Elias Lindholmin aikana Vancouverin alivoima on toiminut paremmin. Vancouverille on ollut tärkeä peluutuksellinen muutos myös se, että J.T. Miller ja Quinn Hughesin alivoimaminuutteja on saatu pienennettyä ja he ovat pystyneet keskittymään tasakentin pelaamiseen ja ylivoimalle.
Molemmilla joukkueilla peliä turvaamassa huippumaalivahdit, vai onko?
Vancouver: Thatcher Demko/Casey DeSmith
Nashville: Juuse Saros/Kevin Lankinen
Vancouverin maalivahti Thatcher Demko on pelannut loppukauden loukkaantumista lukuun ottamatta erinomaisen kauden. Demko on GSAA-tilastossa NHL:n toisena Winnipegin Connor Hellebuyckin jälkeen ja on ollut jopa Vezina-keskusteluissa. Hän on ollut kunnossa ollessaan joukkueen kolmen tärkeimmän pelaajan joukossa tällä kaudella ja Vancouverissa uskotaan vahvasti Demkon kykyihin olla sarjassa tai sarjoissa käänteitä tekevä pelaaja. Demkon loppukauden loukkaantuminen saattaa olla uhka tai mahdollisuus. Pelituntumaa ei nyt juuri ole, mutta henkisesti hän sai latailla akkuja.
Demko on NHL Edgen mukaan NHL:n toiseksi paras torjuntaprosenteiltaan "high-danger -alueella", mistä Nashville teki 53% maaleista. Kokemusta playoffeista Demkolla ei vaan oikein NHL-tasolla vielä ole (vain kolme peliä, nuo tosin kaikki erinomaisia), joten tuokin luo yhdessä loukkaantumisen kanssa kysymystä. Kakkosvahti Casey DeSmithilla oli hieman vaikeaa hänen noustua ykkösvahdiksi Demkon loukkaannuttua, mutta hän on pääosin pelannut ihan hyvää peliä kakkosvahtina ja onnistui hyvin myös Nashvillea vastaan joulukuun pelissä. Demkon lisäksi myös DeSmith on kokematon maalivahti playoffeihin.
Nashvillella Juuse Saros on ollut kahdella edelliskaudella Vezina-keskusteluissa mukana ja kokonaisuutta katsoen yksi lähivuosien ehdottomasti parhaista maalivahdeista, mutta tämä kausi ei ole sujunut yhtä hyvillä tilastoilla. Pitkälle Saroksen tilastoissa näkyy toki tuo alkukausi. Marraskuun puolivälin jälkeen Saros on voittanut NHL:n toiseksi eniten pelejä ja torjuntaprosentti on 91%, mikä on jo ihan hyvä lukema pitkälle kaudelle. Saroksella on Demkoon nähden enemmän kokemusta playoffeista ja taidoiltaan mahdollisuus olla myös pelejä kääntävä maalivahti edelliskausia vaikeammasta runkosarjasta huolimatta.
Nashvillen kakkosvahti Kevin Lankinen pelasi erinomaisen runkosarjan lopun, sillä tähdistöpelin jälkeen Lankisen torjuntaprosentti oli seitsemässä pelissä 92,6% ja päästettyjä maaleja peliä kohden meni 2,38. Lankisella on mahdollisuus nousta sarjassa isoonkin rooliin mikäli Saros ei syystä tai toisesta pysty kantamaan joukkuetta, mutta molemmilla joukkueilla ykkösvahti tulee ilman loukkaantumisia luultavasti pelaamaan sarjan kokonaan tai lähes kokonaan.
Etu: Vancouverilla pitäisi olla Demkon johdolla pieni etu maalilla vaikka pelaamattomuus omat varjonsa asettaa. Saros on kuitenkin parhaimmillaan erinomainen ja ykkösvahdeista kokeneempi. Tärkeimmäksi kysymykseksi taitaa nousta lopulta se, kumpi on kuumempi oikealla hetkellä? Molemmilla on lahjoja olla vastustajan itseluottamuksen syöjä.
Norris-tason kapteenit johtavat joukkueita
Molempien joukkueiden peliä johtavat NHL:n tämän kauden viiden (tai ehkä jopa kolmen) parhaan puolustajan joukkoon kuuluvat eliittitason pakit Quinn Hughes ja Roman Josi. Hughes voitti NHL:n pakkien pistepörssin tekemällä 92 pistettä ja johti joukkuetta ensimmäisen vuoden kapteenina hienosti. Vancouverilla oli pitkälle Hughesin ansiosta seurahistorian paras puolustuksen kärkipari, mutta ansio tuosta menee myös pakkiparille. Viime kaudella seuraan tullut Filip Hronek tuki hienosti Hughesin pelaamista.
Hyvän kärkiparin jälkeen Vancouverilla muu puolustus on fyysisempää osastoa. Tyler Myers pelasi sopimuskautena parhaan runkosarjan Vancouverissa ja seuraan viimeisen vuoden sisään tulleet Carson Soucy, Ian Cole ja Nikita Zadorov toivat arvokasta panosta fyysiselle puolelle, alivoimille ja oman maalin eteen. Isokokoinen Canucks-pakkien syvyysosasto voi sortua heikoimpina iltoina kuitenkin myös hukkaamaan kiekkoja mikäli Nashville tekee karvaustyönsä hyvin kuten joukkueelta voi odottaa. Luultavasti isokokoinen Soucy-Myers -pari tulee kantamaan kiekollisen kärkiparin Hughes-Hronek -parin takana isoimman vastuun. Kokenut Cole koittaa tasapainottaa jokeri-kortti Zadorovia.
Nashvillessa Hughesia vastaan puolustuksen johtajaksi on pistää Roman Josi, jonka kauden jälkimmäinen puolikas oli loistava. Josi oli selvästi NHL:n tehokkain puolustaja runkosarjassa tämän vuoden puolella ja sijoittui runkosarjan 12. tehokkaimmaksi pelaajaksi kaikki huomioiden pistepörssissä vuodenvaihteen jälkeen. Josin pakkiparina runkosarjassa nähtiin useimmin Vancouverin lähistöltä kotoisin oleva Dante Fabbro, mutta myös kokenut Ryan McDonagh saatetaan nähdä tuossa kärkiparissa, kuten nähtiin loppukaudesta.
Syvyyspakkeina Nashvillessa pelaavat mm. kiekollisempi puolustaja Alexandre Carrier sekä NHL:n taklauspuolen kärkipään pakit Jeremy Lauzon ja Vancouverille tuttu Luke Schenn. Lauzon voitti NHL:n runkosarjan taklauspörssin ja NHL:n historian taklauspörssiä johtava Schenn olisi ollut pakeista viiden ahkerimman joukossa mikäli vain olisi pelannut koko kauden. Nashvillen puolustuksen fyysisyys pystyy parhaimmillaan horjuttamaan hyvänkin joukkueen rohkeutta kiekolliseen pelaamiseen. Huonoimmillaan voi ajaa sitten itsensä ulos tilanteista.
Etu: Etukäteen puolustuksen vertailussa asetelma menee mielestäni aika tasan. Molemmilla joukkueilla on erinomainen ykköspakki, selkeä kakkospakki (ehkä tasoltaan lähempänä hyvää kolmospakkia) ja syvyydessä isokokoisia ja fyysisiä puolustajia.
Vancouverin sentterinelikko isossa roolissa
Vancouverilla J.T. Miller valittiin seuran arvokkaimmaksi pelaajaksi runkosarjassa fanien äänestyksessä ja hän pelasi komean 103 pisteen kauden. Miller on ollut kolmen viime kauden sisällä nyt kahdesti pistepörssin top10 pelaaja ja on nykyajan pelissä harvinainen voimahyökkääjäsentteri. Nashvillella tehokkain hyökkääjä oli myös fyysiseen peliin pystyvä Filip Forsberg, joka pelasi hänkin hienon 94 pisteen (ja peräti 48 maalin) kauden.
Noiden kahden jälkeen Vancouverin seuraavat hyökkääjät pistepörssissä olivat Elias Pettersson 89 pisteellä ja Brock Boeser uransa parhailla 73 pisteellä. Nashvillella Forsbergin jälkeen seuraavina pistepörssissä hyökkäyksestä olivat uransa parhaan kauden 34 vuotiaana pelannut Gustav Nyquist sekä 69 pistettä tehnyt toinen veteraani Ryan O'Reilly. Heistä O'Reilly oli pahana piikkinä Canucksin lihassa kuplakauden playoffeissa ja nyt on odotuksissa tuon jatkuminen. Itse uskon siihen, että O'Reilly tulee nousemaan tässä sarjassa vielä isompaan kokonaisvaltaiseen rooliin mitä runkosarjassa, vaikka sekin tosiaan oli jo hyvä.
Vancouver pohjaa hyökkäyspäässä peliään neljän hyvän sentterin ympärille. Nelikko Miller, Pettersson, Lindholm ja Teddy Blueger on ainakin kunnossa ollessaan roolitukselta ehkä paras Vancouverissa koskaan pelannut neljän sentterin ryhmä. Tuossa ryhmässä on kaksi mahdollista 100 pisteen sentteriä sekä kaksi luotettavaa puolustuspäässä hommansa osaavaa sentteriä, joista Lindholmilta voi odotella myös tehoja. Runkosarjassa Petterssonilla ja Lindholmilla oli kuitenkin vammoja eikä kaksikon täydestä pelikunnosta ole täyttä varmuutta.
Neljän sentterin lisäksi Canucksin vahvuus on erinomainen kolmosketju, jossa Conor Garland ja Dakota Joshua pelasivat hienot kaudet. Suurimpia kysymysmerkkejä on laituripuolella, jossa Ilya Mikheyev ei ole nykyisessä kunnossaan kahden ensimmäisen ketjun laiturin tasolla ja komean oman maaliennätyksensä 40 maalia tehneellä Brock Boeserilla oli runkosarjan lopussa loukkaantuminen. Syvyyspuolella Nils Höglander, Pius Suter ja Sam Lafferty pelasivat pääosin hyvät kaudet ja Canucks toivoo saavansa sieltä onnistumisia.
Nashvillella taitotaso putoaa kovan O'Reillyn ketjun (O'Reilly-Forsberg-Nyquist) jälkeen, mutta siirtotakarajalla Nashvilleen tullut Jason Zucker, Tommy Novak, hyvän kauden pelannut Colton Sissons ja nuori Luke Evangelista pystyvät kuitenkin tuomaan tehoja syvyydestä. Oma suosikkini Nashvillella on ollut rymistelevä McCarron-Smith ja Sherwood -ketju, joka tuo nopeutta ja paljon taklauksia. Vancouverin puolustuksen pitää olla ketjua vastaan varovainen. Yksi seurattava keskiketjujen hyökkääjä Nashvillella on myös entinen Canucks-hyökkääjä Anthony Beauvillier, joka varmasti mielellään kiusaisi tuttua joukkuetta.
Etu: Yhtään Nashvillen työteliästä hyökkäystä väheksymättä, näen Canucks-laseillani täällä edun kääntyvän Vancouverille. Nashvillen ykkösketju pystyy ratkaisuihin ja iso kysymys tulee olemaan miten paljon tuo hyvä ketju tuottaa. Tuo ketju tulee pelaamaan luultavasti Millerin tai Lindholmin ketjua vastaan ja jos valinta on jälkimmäinen, Canucks toivoo sitten Millerin ja Petterssonin ketjujen pystyvän ratkaisuihin. Nashvillella on mahdollisuus saada toinen noista kuriin, mutta kahden ketjun pitäminen läpi sarjan on hankalampaa jos peluutus kärjen takana on esimerkiksi Miller vastaan Sissons.
Joitakin poimittuja tärppejä sarjaan:
- Joukkueita johtavat kaksi Norris-tason puolustajaa Quinn Hughes ja Roman Josi. Kumpi pystyy nousemaan paremmin esiin?
- Maalilla nähdään toinen merkittävä asetelma, kun Demko ja Saros kohtaavat toisensa.
- Kaksi vielä playoffeihin kokematonta mutta erinomaista työtä tehnyttä valmentajaa kohtaavat tässä parissa. Tämän jälkeen molemmat ovat luultavasti taas vähän viisaampia.
- Ian Cole ja Teddy Blueger ovat Vancouverilta Stanley Cupin mestareita, mutta muu ryhmä vielä kokematonta näihin peleihin. Nashvillen playoff-kokemus on noin tuplasti isompi kuin Vancouverilla.
- Oman maalin edustalla Vancouver on ollut erinomainen. Predators on vahva maalin edessä. Merkittävä asia sarjalle nähdään tällä alueella.
- Fyysiset joukkueet kohtaavat sillä vastakkain ovat Läntisen konferenssin taklauspörssin ykkönen ja kakkonen. Miten Vancouverin taitavat hyökkääjät pärjäävät fyysisen paineen alla? Canucksin hyökkäyksestä playoffien voisi kuvitella sopivan hyvin Joshualle ja Millerille.
- Vancouverilla on taitotasoiltaan paremmat sentterit, Nashville vastaa fyysisesti. Canucksin senttereistä Miller on fyysinen ja Lindholmia ei tunneta fyysisesti mutta pärjää hyvin fyysisessä pelissä. Pettersson voi nousta sarjan X-factoriksi. Petterssonin ketjun pitää voittaa peluutus kolmosketjua vastaan.
- Ylivoimat tähdistöpelin jälkeen. Vancouverin pitää löytää sinne tehot. Teoriassa Canucks voisi olla joukkueista parempi, mutta ei ole sitä ollut.
- Asenne. Vancouver lähtee sarjaan runkosarjan jälkeen ehkä pienenä suosikkina. Pienikin etukäteen luotu ajatus että tästä sarjasta tullaan selviämään tulee koittamaan Vancouverin tuhoksi.
- Kotiyleisöt; Canucksin kotihallia kannattaa seurata nyt kun playoffit palaavat kaupunkiin. Myös Nashvillessa riittää totutusti hyvin tunnelmaa.
Ennuste: Erinomaiset viimeiset noin 70 peliä pelanneen Nashvillen aliarvioiminen tietäisi tappiota enkä usko sarjasta tulevan lainkaan helppoa. Nashvillella on kaikki mahdollisuudet sarjassa voittoon saakka ja yksi isoista asioista saattaa löytyä kokemuksesta. Siltikin Canucks-laseillani veikkaan, että Vancouverin etenkin keskeltä leveämpi hyökkäys kääntää sarjan. Vancouver seitsemässä.
