Valmentajien taso Suomessa

[Mänizeri]

En oikein tiennyt, miten otsikoida tätä, mutta innoittajana toimi tuo Nuori Suomi -ketju, jossa paljon tätä asiaa on aiheen ohi puitu.

On vahvoja mielipiteitä, ja miksei perustelujakin sen puolesta, että suomalainen valmennuksen taso (eli valmentajat) ovat maailman parhaita. Tästä on esim. Sihvonen Urheilulehdessä ollut tätä mieltä, perusteluina mm. KHL-sopimukset.

Itse olen kaivannut sellaista ketjua, jossa voisi puida valmentajien tasoa ja siihen liittyviä juttuja, sisältö yms. Ja ilman jatkuvaa vääntä Nuori Suomestaa tai sitä, pelataanko kiekkokontrollia vai pystysuuntaa. Onhan se touhu paljon muutakin.

ovatko valmentajamme maailman parhaita? Jos eivät ole, niin miksi ja mitä asioita pitäisi painottaa enemmän ja mitä vähemmän? Tunnistavatko valmentajamme lahjakkuuksia riittävän hyvin? Annetaanko jälkimmäiseen riittävästi eväitä? Jne jne...

Ja varsinkin kokemukset ulkomailta kiinnostavat.

 

[J.Grönvall]

Suomessa on usein pidetty suomalaisia valmentajia maailman parhaina mutta itse hieman vierastan sitä käsitystä. Toki KHL-sopimukset indikoivat osaamisesta mutta toisaalta aika vauhdikkaasti sieltä on tultu myös pois.

Se mikä itseäni on aina eniten ihmetyttänyt on NHL ja miksi se ei ole hyödyntänyt tätä maailman parasta valmentajakuntaa? Suomalainen huippuvalmennus on näin kuluttajan näkökulmasta keskittynyt aina kerrallaan liikaa yhteen vallitsevaan tyylisuuntaan, sen sijaan, että olisi opiskeltu peliä kokonaisuudessaan ja sitä kautta osattu kaikki tyylit. Tämähän on kiistatta vahvuus NHL:n koutseilla nykyään, vaikka toki sielläkin historian saatossa on selkeitä trendejä ollut.

On tietysti ymmärrettävä keskustelu puhua suomalaisesta peli-identiteetistä, joka kiistatta vaatii valmentajien kouluttamisen tiettyyn ajattelumalliin. Suomessa tämä oli vahvasti vallalla 90-luvun menestyskauden jälkeen aina nollatoleranssikiekon tuloon ja jopa sen jälkeisiin vuosiin.

Nyt on kunnianhimoisesti lähdetty luomaan uutta identiteettiä jossa ns. pelaavuus on keskiössä. Tämäkään ei ole väärin. Se, mitä itse kaipaan on sitten ihan huippukoutseilta sitä pelin laaja-alaista ymmärtämistä ja taitoa hyödyntää kaikkia pelin osa-alueita.

Esimerkiksi julkinen keskustelu valmentajien kesken on edelleen valitettavan kahtiajakautunutta, on joko-tai. Ei ole yhtä oikeaa tapaa pelata jääkiekkoa, vaikka tietysti pelikirjakeskustelu kuuluu myös lajiin.

Peruskysymykseni on siis se, että mikseivät "maailman parhaat valmentajat" valmenna maailman parhaassa liigassa? Onko kyse NHL:n patavanhoillisuudesta, vai tulevatko maailman parhaat valmentajat sittenkin Pohjois-Amerikasta?

 

[mailman-]

Toki KHL-sopimukset indikoivat osaamisesta mutta toisaalta aika vauhdikkaasti sieltä on tultu myös pois.

Tämähän taas kuvastaa velivenäläisten tapaa toimia, ei ole pitkäjänteistä sitten millään asteikolla. Kuten on varmaan jokainen suomalainen KHL-koutsi sanonut. Potkut tulee milloin mistäkin, ei välttämättä ole mitään tekemistä peliesitysten kanssa.

Se mikä itseäni on aina eniten ihmetyttänyt on NHL ja miksi se ei ole hyödyntänyt tätä maailman parasta valmentajakuntaa?

Eikös P-Amerikassa ole iät ja ajat vierastettu muualta tulleita koutseja? Toki pari hassua poikkeusta vahvistaa sääntöä.
Eli tähän myös, että kuvastaa ko. kulttuuria ja tapaa toimia.
Ihan satavarmasti joku suomalainen koutsi voisi NHL:ssä pärjätä. Toki peli on erilaista, joten vaatisi varmaan oikeasti vähän "P-Amerikan kiekon opettelua ruohonjuuritasolta alkaen" ennenkuin sinne mitään asiaa olisi.
KHL kiekko taasen on tätä eurooppalaista lätkää, johon suomipojankin on helpompi "vain lähteä".

Sama asia myös toisinpäin, harva P-Amerikasta tullut valmentaja on saanut suomessa mitään ihmeitä aikaiseksi, vaikka rosteri olisi mikä.
Ja taasen venäläisiä valmentajia on ollut suomessa myöskin paljon, ja he ovat myös saaneet enemmän aikaiseksi kuin rapakon toiselta puolelta tulleet kollegansa. Imo.

 

[J.Grönvall]

Tämähän taas kuvastaa velivenäläisten tapaa toimia, ei ole pitkäjänteistä sitten millään asteikolla. Kuten on varmaan jokainen suomalainen KHL-koutsi sanonut. Potkut tulee milloin mistäkin, ei välttämättä ole mitään tekemistä peliesitysten kanssa..

Sitäkin kyllä mutta KHL:ssä pitää voittaa. Se ei tunnu olevan paikka pitkäjänteisille valmennusprojekteille, vaan sinulla on joukkue ja koutsin oletetaan pistävän homman raiteilleen. Jos näin ei käy, niin saattaa olla kalossin kuva pyllyssä nopeasti.

Mielenkiintoinen juttu muuten, että Suomessa vanhanaikaiseksi tuomittu Hannu Jortikka valmensi pitkään Venäjällä, kun taas modernimmat kaverit ovat lähteneet kuin kuppa töölöstä.

Eikös P-Amerikassa ole iät ja ajat vierastettu muualta tulleita koutseja? Toki pari hassua poikkeusta vahvistaa sääntöä.

On, mutta siksi kysyinkin, että onko NHL niin patavanhoillinen ettei osaa tai halua katsella ison veden taakse. Luulisi, että etenkin USA:n puolella ymmärretään rahan merkitys ja yleensä sillä rahalla halutaan parasta osaamista.

Suomessa käyneistä koutseista mm. Doug Shedden menestyi havukiekostaan huolimatta jopa melko hyvin, joten sekin jo osoittaa, että vahvuuksia voi olla muuallakin. Jos mietitään ihan ammattilaistasoa niin jossain olosuhteissa P-Amerikkalaiset voisivat ihan hyvinkin menestyä täällä.

90-luvulla tuntui olevan villityksenä hankkia venäläisiä valmentajia. Kenties Jursinovin esimerkin innoittamana, tai sitten jo Boris Majorovin ja Jokereiden ansiosta. Anatoli Bogdanov, Vasili Tihonov ja Vladimir Jursinov Jr. ainakin olivat kehissä ja nuorempi Jursi onnistui Ilveksen kanssa ihan kohtuullisesti.

 

[Jupe]

Itse lähtisin tätä asiaa purkamaan enemmän henkiseltä puolelta kuin tekniseltä. Oletetaan että valmentajilla jotka pääsevät valmentamaan ammattilaisliigoissa on hyvä perustietämys kuinka hokia pelataan, se ei ole tähtitiedettä. Summasen sanoin tarvitsee pelata vain vähän paremmin kuin vastustaja voittaakseen. Mutta henkiset avut, auktoriteetti, pelitavan ajaminen pelaajiin jne. Näissä näen maallikkona paljon eroja.

Jos mietitään sitä kanukki-/jenkkivalmentajaa NHL:ssä niin sillä on siellä suurinosa pelaajista pohjois-amerikkalaisia ja siihen muutama wannabe pohjois-amerikkalainen sekä ehkä yksi kaksi hiljaista ja ujoa itäblokin pelaajaa. Joukkueen ilmeen luo se enemmistö ja olennaista on miten sitä enemmistöä valmennetaan, otetaan siitä kaikki irti.

Useilla suomalaisilla valmentajilla on hyvä perusosaaminen mutta luonne voi olla kuin hiirulaisella. Isoja persoonia, varsinkin amerikkalaisia persoonia ohjatessa täytyy omata vahva luonne, auktoriteetti, iso kunnioitus pelaajilta ensimmäisestä päivästä lähtien.

Karkeasti näen että venäläisissä joukkueena on samoja piirteitä kuin meissä, ovat luonteeltaan kuuntelijoita kun GM osoittaa valmentajan niin sen pillin mukaan mennään eikä kysellä. Jenkeissä GM:t ovat perillä pelaajiensa sielunmaailmasta kuitenkin sen verran että tietävät minkäläista johtajaa kuuntelevat ja minkälaista positiivista energiaa "jenkkihehkutusta" tarvitsevat päivittäiseen toimintaansa. Unohtamatta että valmentaja tekee yhteistyötä sen GM:kin kanssa.

Heti ensimmäisenä tulee mieleen suomesta Westerlund / Summanen 15 vuotta sitten. Tuo kertoo sen miten suomesta saadaan irti huippuvalmentajaosaaminen jos yhdessä paketissa ei ole kaikkia ominaisuuksia.
Jortikka on myös hyvä esimerkki vaativasta ja vahvan luonteen omaavasta valmentajasta. Mutta miettikää jotain Jortikkaa jenkeissä, kieli ei ole ainoa ongelma.

Hyvin karkeasti ja karikatyyleillä lähestyn asiaa mutta summaan niin että perusosaaminen meillä on hyvä mutta joukkuetta johdetaan sillä tyylillä minkälaisia pelaajia siellä pelaa ja tarkoitan nimenomaan että pelaajien että valmentajien arvomaailma, asenne ja luonne kohtaavat. Henkimaailman hommia enimmäkseen.


_

 

[Mänizeri]

90-luvulla tuntui olevan villityksenä hankkia venäläisiä valmentajia. Kenties Jursinovin esimerkin innoittamana, tai sitten jo Boris Majorovin ja Jokereiden ansiosta. Anatoli Bogdanov, Vasili Tihonov ja Vladimir Jursinov Jr. ainakin olivat kehissä ja nuorempi Jursi onnistui Ilveksen kanssa ihan kohtuullisesti.

Venäläiset valmentajat toivat aikanaan täysin vieraan kovan harjoittelukulttuurin Suomeen ja nostivat määrät ihan eri tasolle. Tosin siihen auttoi myös se, että pelaajat alkoivat olemaan entistä enemmän ammattilaisia, eli ajankäyttö mahdollisti tämän. Tämä on mielestäni suurin anti, mitä sieltä saatiin. Ja Vladimir Jursinov vei yksilöitä huimasti eteenpäin, olisiko meillä oikeasti tätä määrää arvokisamenestystä, ellei mies olisi aikanaan Turkuun eksynyt? Lista "koulun" käyneistä 70-lukulaisista on melkoinen...

Mutta tällä mitalilla oli myös se toinen puolensa. Jotenkin 1995 - 2005 välisenä aikana valmennuksessa keksittiin "pyörä" uudelleen ja määriteltiin jääkiekko kamppailulajiksi, jossa se voittaa joka paiskaa kaveria seinille ja puolustaa ja puolustaa ja puolustaa. Peli-identiteetti heijastuu aina alaspäin ja kyllä sen itsekin tunsi ja huomasi, kun tuohon aikaan pelaili. Maalintekoa, syötön antamista lapaan ym., ei näistä kukaan ollutkaan enää kiinnostunut, vaikka juniori-iässä tärkeintä on takoa jääkiekon perusasioista. Yht'äkkiä peliaikaa alettiin jakaa suurin piirtein sen perusteella, paljonko nousi penkistä ja montako kertaa luistelit päästä päähän vaihdon aikana. (Suomessa on aina yksi totuus kerrallaan)

Nyt kun vertaa esim. Granlundia, Barkovia ja Vatasta oman junnuaikani parhaimpiin pelaajiin, niin ero tuloksentekopotentiaalissa on aivan toista luokkaa. He pystyvät tekemään ratkaisuja, eivätkä kärky koko ajan vastustajan virheitä. Heidän onnensa lienee NHL:stä lähtenyt nollatoleranssiajattelu, joka muutti kuin yhdessä yössä sen, mitä parhailta pelaajilta odotetaan ja vaaditaan.

Ja se mitä tällä ketjun avaamisella myös hain, niin kyllä se niin vain on, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Yleisesti vielä, niin valmentajien roolit Suomessa ovat varsin pitkään myös muussa kuin tuloksen teossa. Jos vertaa muihin ammattilaisliigoihin. Onko siinä sitten liikaa työsarkaa, että samalla kun vastaat tuloksen teosta, taktiikasta yms., niin pitäisi huolehtia pelaajien fysiikasta ja eteenpäin viemisestä?? Vielä SM-liigatasolla... Onko meillä sarjajärjestelmät optimaalisia koko Suomi-kiekon kannalta katsottuna, koska tuntuu että valtavasti hukataan potentiaalisia pelaajia ikävälillä 18 - 25 vuotta. Onko kyse sittenkään valmentajien tasosta Suomessa vai siitä, että koulun käynyt massa ei pääse "koulutusta vastaavaan" työhön?

(Ja kaikille tiedoksi: en valmenna missään, olen mutumies tai valevalmentaja, jos täällä josta kusta tuntuu siltä, että puhun ihan höpöjä tai joku asia ei voi toimia niin kuten väitän)

 

[Cobol]

Se mikä itseäni on aina eniten ihmetyttänyt on NHL ja miksi se ei ole hyödyntänyt tätä maailman parasta valmentajakuntaa? Suomalainen huippuvalmennus on näin kuluttajan näkökulmasta keskittynyt aina kerrallaan liikaa yhteen vallitsevaan tyylisuuntaan, sen sijaan, että olisi opiskeltu peliä kokonaisuudessaan ja sitä kautta osattu kaikki tyylit. Tämähän on kiistatta vahvuus NHL:n koutseilla nykyään, vaikka toki sielläkin historian saatossa on selkeitä trendejä ollut.

Allekirjoitan. Palaan tähän tarkemmin ajan antaessa enemmän myöten, mutta noin tiiviisti totean, että jääkiekko NHL:ssä on aivan eri peli kuin kotoisessa SM-liigassa ja Euroopassa. Kapea kaukalo, erilaiset viivoitukset, erilaiset säännöt, erilaisten pelitapojen hallinta kapeaan kaukaloon ja aivan erilaisiin hyökkäys-/puolustusalueisiin sekä keskialueeseen sovitettuna, erilaiset taktiset keinot, isommat, taitavammat ja nopeammat pelaajat sekä ammattimainen koutsaaminen ja pelaaminen kehdosta edustukseen luovat pelille ja valmentamiselle toisenlaiset puitteet.

Mitä sitten voidaan verrata vai voidaanko verrata mitään? Kyllä voidaan. Valmennuksen tuloksia maittain voi mitata NHL:n 1-kierrosten varausten määrällä tai U18 ja U20 maajoukkueiden menestyksellä. Ne valmentajat jotka saavat näihin kovan edustuksen ja tason vuodesta toiseen ovat tehneet asiat oikein. Suomi ja suomalaiset valmentajat eivät ole. Selitellä täällä kyllä osataan.

 

[J.Grönvall]

Jupelta hyvä viesti tuossa ylempänä. Erona juuri NHL:ään on varmaan se valmentajan suuri rooli Suomessa. Eikös rapakon takana kuitenkin myös NHL:ssä ole se käytäntö, että on päävalmentaja ja vasta sitten varsinaiset koutsit. Näinhän toimitaan myös esim. NFL:n puolella, eli head coach johtaa koko orkesteria ja sen päälle on erikseen ns. apuvalmentajat, tai "koordinaattorit".

Mitä tulee siihen Pohjois-Amerikkalaisten pelaajien luonteeseen, niin nähdäkseni suomalainen on siinä kuitenkin taas lähinnä, nimenomaan jääkiekkoajattelussa. Ja toisaalta esimerkiksi futiksessa on ihan arkipäivää, että vaikkapa italialainen valmentaja lähtee Englantiin jne. Eli ei sekään mikään riittävä peruste vielä ole.

Miettii aikanaan jotain Scotty Bowmania niin aika vähissä oli penkkikoutsaaminen mutta eipä varmaan monella kaverilla olisi tullut mieleen alkaa hyppiä nenillekään. Ehkä Steve Yzerman ja kaverit hoitivat sitten penkkikoutsaamisen, mene ja tiedä.

Kritiikin poikasena sanoisin, että Suomessa luullaan hirveästi asioita, sen sijaan, että pyrittäisiin oppiin ulkomaille. Urheilussa siis, yritysmaailmassa innokaita löytynee enemmän. Ehkä tämä KHL-pyrähdys on alku, vaikka onhan suomalaisia ollut Elitserienissäkin maailman sivu.

PS. Olen myös valevalmentaja, joten ei tarvitse ottaa tosissaan.

 

[LaTe_Show]

Se mikä itseäni on aina eniten ihmetyttänyt on NHL ja miksi se ei ole hyödyntänyt tätä maailman parasta valmentajakuntaa?

Tähän on sama syynsä, kun miksi alkuun vierastettiin eurooppalaisia pelaajia: ei haluta "ulkopuolisia" viemään näitä (rajallisesti tarjolla olevia) työpaikkoja "omilta", eli kyseessä on eräänlaisesta solidaarisuudesta kolleegoitten kesken.

Toki tämäkin tulee jossain vaiheessa muuttumaan, helpoiten tämä onnistuu jos joku eurooppalainen käy läpi sen saman systeemin kun Andy American ja Joe Canadian..

 

[J.Grönvall]

Tähän on sama syynsä, kun miksi alkuun vierastettiin eurooppalaisia pelaajia: ei haluta "ulkopuolisia" viemään näitä (rajoitettuja) työpaikkoja "omilta", eli kyseessä on eräänlaisesta solidaarisuudesta kolleegoitten kesken.

Varmasti mutta arvostetaanko Pohjois-Amerikassa sitten vieläkin erilaisempaa ihmistyyppiä? Mietin siis, että jos Alpo Suhonen on ainoa sielläpäin koutsannut meikäläinen, niin erohan on aika merkittävä verrattuna näihin tuularimiehiin ja vittua huutaviin "johtajiin". Venäjällä taas voisi hyvin kuvitella juuri Jortikan kaltaisen johtajatyypin olevan arvossaan, ainakin vanhan liiton miesten keskuudessa.

Sivistynyt ja älykäs ihminen jolla on taito johtaa, sehän olisi melkein tärkeämpää kuin tuntea viimeisen päälle jokainen pelikirjan nyanssi. Sitä varten on sitten apuvalmentajia, jotka tuijottelevat "X and O's" yötä myöten.

Ei välttämättä ole sattumaa, että juuri Westerlund ja Summanen loivat edelleen ehkä kaikkien aikojen SM-Liiga-joukkueen.

 

[Cobol]

Eikös rapakon takana kuitenkin myös NHL:ssä ole se käytäntö, että on päävalmentaja ja vasta sitten varsinaiset koutsit. Näinhän toimitaan myös esim. NFL:n puolella, eli head coach johtaa koko orkesteria ja sen päälle on erikseen ns. apuvalmentajat, tai "koordinaattorit".

Aikanaan olen jutellut kolmen NHL:n päävalmentajan tai ex-sellaisen kanssa ja jos sen tiivistäisi niin NHL:ssä päävalmentaja vastaa kokonaisuudesta ottelun aikana. Siitä että voitetaan tavalla tai toisella. Mistään muusta se ei vastaakaan paitsi työpaikallaan. Päävalmentajat eivät pohdi ketä nostetaan kokoonpanoon (kuin erittäin rajatusti), ketkä lähtevät farmiin, miten prospektit pelaavat ja missä tai ketä voitaisiin ostaa ja mistä. Edelleen, harjoitukset ovat apuvalmentajien käsialaa, samoin ylivoima- ja alivoimakuviot siltä osin kun niitä valmentajien toimesta pohditaan.

Pelkästään tämä hyvin erilainen valmennuskulttuuri vaatisi käytännössä suomalaisvalmentajalta täydellistä englannin kielen hallintaa + pohjois-amerikkalaisen mentaliteetin 100 prosenttista tajuamista.

Kuvitelkaa että mm. Jortikka, Jaloset ja Matikainen menisivät kieltä taitamattominan NHL:ään valmentamaan. Siis puhuisivat pelaajille NHL:ssä suomen ja venäjän sekoitusta... KHL:ssä se on mahdollista (toki suomen ja englannin sekoitus) joka kertoo kyllä kaiken. Allekirjoitan useiden venäläisten kiekkoammattilaisten näkemyksen, että tälläinen valmentaminen on pelkkää rahastusta. Mutta sitähän se KHL on muutenkin.

 

[scholl]

Pohjois-amerikkalaisilla valmentajilla on kovempi voitontahto. Siellä se, että peli näyttää hyvältä, ei merkkaa mitään, jos ei tule tulosta. Hyökkääjän hyvä esitys kentällä ei merkkaa mitään, jos hän ei tee maaleja. Suomessa valmentajat osaavat ehkä rakentaa massasta hyvin taistelevan joukkueen, joka pelaa hyvin yhteen joukkueena vallitsevan ns. kansallisen pelitavan mukaisesti, mutta tämä systeemi ei välttämättä sovi silloin, jos mukana on todellisia maailmantähtiä, individualistiosaajia. Toisekseen pelin aikainen reagointi ei ole ehkä suomalaisvalmentajien parasta osaamista ja se on P-Amerikassa kaikki kaikessa. Esimerkit maalivahdin poisottamisten ja aikalisien suhteen kertovat karua kieltä, miten maajoukkueessammekin tämä homma on usein mennyt.

En osaa sanoa kuinka hyvin juniorivalmennuksessa osataan tuo pelaajien kehittäminen tai lahjakkuuksien etsiminen, mutta tietyllä tavalla yleinen menestyksettömyys suomalaisurheilussa kertoo siitä, ettei niitä lahjakkuuksia osata hyödyntää. Kouluissa ei osata jumppatunnilla katsoa, että toi jätkä on nopea, se voisi mennä HKV:n pikajuoksutreeneihin jne. Lätkään toki riittää ainakin nykyisellään aika paljon massaa, mutta kyllä varmaan siinäkin lahjakkuuksien hyödyntämisessä parantamista olisi. Erityisesti maalintekotaitoa voisi joku opettaa. Sitä, että yritetään harjoituksissakin tehdä joka kerta maali. Onhan se kumma, että Kurrin ja Selänteen jälkeen ei ole tullut minkäänlaisia maalintekijöitä. En tarkoita, että pitäisi tulla samantasoisia, mutta jotenkin nykypelaajat eivät vain osaa tehdä maaleja. Laukaisemista ei ole harjoiteltu tarpeeksi. Ennen oli ennen sellaisia tyyppejä. Javanaiset ja kumppanit.

Täällähän puhutaan vieläkin viime sodasta, vaikka se hävittiin ja vaikka sitä ei edes lähetty voittamaan. Pohjois-Amerikassa lähdetään aina voittamaan, on sitten vastassa Saddam Hussein tai New York Islanders. Asenne on siis Suomessa aina altavastaajan asenne ja se ei toimi silloin, jos halutaan olla oikeasti hyviä jossain. Pitää uskoa siihen, että ollaan hemmetin hyviä, kun tehdään riittävästi duunia sen eteen, että ollaan hyviä. Ja kun ollaan hyviä niin pärjätään, eikä tarvitse olla koko ajan joku altavastaaja, lähtökohtaisesti muita huonompi tyyppi tai joukkue.

 

[P.Sihvonen]

Kyse ei ole englannin täydellisestä hallinnasta, todellakaan

Pelkästään tämä hyvin erilainen valmennuskulttuuri vaatisi käytännössä suomalaisvalmentajalta täydellistä englannin kielen hallintaa + pohjois-amerikkalaisen mentaliteetin 100 prosenttista tajuamista.

En ihan usko, että valmentaminen NHL:ssä vaatisi täydellistä englannin kielen hallintaa.

Mutta kuvitellaan, että se olisi niin. Siinä tapauksessa näköala ei kyllä mairittelisi NHL:ää. Siinä tapauksessa alleviivautuisi entisestään se, että jääkiekkoilu on yhä sellainen pallopeliperheen jos nyt ei äpärälapsi niin kuopus kuitenkin.

Ei jääkiekkojoukkueen valmentaminen ole todellakaan sen kummallisempaa tähtitiedettä kuin vaikkapa jalkapallojoukkueen valmentaminen.

Kun katson eri maiden futiskoutsien menestystä Englannissa, niin ei siinä taustalla ole ollut selittävänä tekijän valmentajien englannin kielen taito. Osa on puhunut hyvää englantia, osa välttävää, osa heikkoa.

Näen asian niin, että NHL tulee kokemaan jossain kohtaa sama kehityskulun kuin englantilainen jalkapalloilu. Koutsit Euroopasta tulevat ja ottavat isosti markkinan haltuunsa.

Muukin analogia NHL:n ja englantilaisen jalkapalloilun välillä on. Nyt osa NHL-valmentajista peluuttaa aivan karmeaa kuraa, mitä tulee pelitapaan. Samoin englantilaiset koutsit peluuttivat sitä pitkää palloa. Mutta fiksummat ulkomaalaiset valmentajat muuttivat radikaalisti pelitavat Englannissa.

Samoin käy tulevaisuudessa myös NHL:ssä.

Johtava

 

[J.Grönvall]

Muukin analogia NHL:n ja englantilaisen jalkapalloilun välillä on. Nyt osa NHL-valmentajista peluuttaa aivan karmeaa kuraa, mitä tulee pelitapaan. Samoin englantilaiset koutsit peluuttivat sitä pitkää palloa. Mutta fiksummat ulkomaalaiset valmentajat muuttivat radikaalisti pelitavat Englannissa.

Tässä mielestäni on hyvä tehdä kuitenkin selväksi, että NHL tarvitsisi silloin jonkun kirittäjän, esim. KHL:n. Valioliiga oli ja on pakotettu muuttumaan, koska Euroopasta löytyy muita liigoja joissa pelattiin modernimpaa ja voittavampaa peliä, ja toisekseen maailman parhaat pelaajat eivät hakeutuneet Englantiin.

Toinen asia on futiskentän universaali koko, eli pelin luonne ei muutu niin paljoa, vaikka toki on tehtävissä selkeä ero italialaisen, espanjalaisen, hollantilaisen jne futiksen välille. NHL:n ja vaikka SM-Liigan ero on tässä suhteessa aivan mieletön.

En siis näkisi niin suoraviivaisesti, että NHL tulee muuttumaan (ainakaan kovin nopeasti) sillä se on edelleen se liiga joka saa "call the shots". Muutoksen aika on siinä vaiheessa, kun USA ja Kanada valmentajiensa johtamana murjotaan vuodesta toiseen jäänrakoon kansainvälisillä kentillä.

 

[P.Sihvonen]

Sisäinen kilpailu tuo muutoksen

Tässä mielestäni on hyvä tehdä kuitenkin selväksi, että NHL tarvitsisi silloin jonkun kirittäjän, esim. KHL:n. Valioliiga oli ja on pakotettu muuttumaan, koska Euroopasta löytyy muita liigoja joissa pelattiin modernimpaa ja voittavampaa peliä, ja toisekseen maailman parhaat pelaajat eivät hakeutuneet Englantiin.

En siis näkisi niin suoraviivaisesti, että NHL tulee muuttumaan (ainakaan kovin nopeasti) sillä se on edelleen se liiga joka saa "call the shots". Muutoksen aika on siinä vaiheessa, kun USA ja Kanada valmentajiensa johtamana murjotaan vuodesta toiseen jäänrakoon kansainvälisillä kentillä.

Ajattelen, että se muutoksen tekijä ei liity niinkään kansallisuuksiin, vaan se liittyy siihen, että aluksi yksi NHL-seura haluaa voittaa muut NHL-seurat ja palkkaa sitä varten eurooppalaisen päävalmentajan. Ja sitten kun näin käy ensimmäisen kerran, ketsuppipullo aukeaa.

Johtava

 

[Cobol]

En ihan usko, että valmentaminen NHL:ssä vaatisi täydellistä englannin kielen hallintaa.

Ei tietenkään tarvitse täydellistä. Otin vapauden liioitella. Ymmärsit kuitenkin yskän kun kirjoitin venäjää osaamattomista KHL-valmentajista sönköttämässä ohjeita ummikkovenäläisille suomeksi ja englanniksi. Tällaista valmennusta ei voi kuin ihmetellä.

Näen asian niin, että NHL tulee kokemaan jossain kohtaa sama kehityskulun kuin englantilainen jalkapalloilu. Koutsit Euroopasta tulevat ja ottavat isosti markkinan haltuunsa. Muukin analogia NHL:n ja englantilaisen jalkapalloilun välillä on. Nyt osa NHL-valmentajista peluuttaa aivan karmeaa kuraa, mitä tulee pelitapaan. Samoin englantilaiset koutsit peluuttivat sitä pitkää palloa. Mutta fiksummat ulkomaalaiset valmentajat muuttivat radikaalisti pelitavat Englannissa.

Oikaiset. Englantilainen jalkapalloilu on heikkoa. Käytän aivan samaa mittaria kuin jääkiekossa eli miten U18 ja U20 pärjäävät ja miten englantilainen futis nostaa nuoria huippuja ja pärjää MM-kisoissa (joihin osallistuvat parhaat pelaajat). Tällainen mittaaminen on verrannollista jääkiekon NHL:n 1-varauksiin ja U18 sekä U20 menestykseen. Voidaan yksinkertaisesti faktana todeta, että englantilainen futis ei ole huipulla. Tämän seurauksena Espanjasta ja muualta tuleva paras valmennustietämys vie kehitystä eteenpäin.

Mutta NHL:n ja Pohjois-Amerikan suhteen tilanne on aivan erilainen vrt Suomi ja SM-liiga.

Totesit hyvin että NHL:ssä osa valmentajista peluuttaa kuraa. No, tämä pätee hyvin muutamiin kanadalaisjoukkueisiin (Calgary, Montreal) ja muista mm. Tampaan. Jokainen joukkue pelaa NHL:ssä tietyssä tilanteessa (rasitus, johtoasema tai toivoton tappioasema jne) välillä mainitsemaasi kuraa, mutta NHL:ssä on toisaalta yli 10 joukkuetta jotka pystyvät muutamaan pelitapaansa vaikka kesken ottelun ja sopeutumaan isoon eurooppalaiskaukaloon.

SM-liiga on tasoltaan jo heikko sarja. Menestyminen täällä ei kerro valmennuksesta yhtään mitään.

 

[J.Grönvall]

Ajattelen, että se muutoksen tekijä ei liity niinkään kansallisuuksiin, vaan se liittyy siihen, että aluksi yksi NHL-seura haluaa voittaa muut NHL-seurat ja palkkaa sitä varten eurooppalaisen päävalmentajan. Ja sitten kun näin käy ensimmäisen kerran, ketsuppipullo aukeaa.

Johtava

Toki, mutta ennen kuin näin tapahtuu, tarvitaan kai selkeä näyttö siitä, että "eurooppalainen" tapa on voittavampi. Toinen vaihtoehto olisi joku selkeästi vastavirtaan kulkeva GM-päävalmentaja-tandemi.

Tuskin olisi Valioliigaan murrosta tullut, jos eivät olisi ottaneet pataan vuosikymmeniä kansainvälisillä kentillä PARHAILLA voimillaan. Sitten saapui vuosi 1998, Ranskan maailmanmestaruus ja muuan Arsene Wenger...

Sekin on muuten hauskaa, että vaikka Valioliiga itsessään on muuttunut ja kansainvälistynyt, niin Englannin futis tarpoo käytännössä samassa suossa vuodesta toiseen. Eikä sieltä ole mitään maailmantähtiäkään tullut herran aikoihin.

Kanada ja USA jääkiekossa ovat tässäkin mielessä vielä hivenen eri asemassa. Mutta miksei, ruotsalainen tai venäläinen päävalmentaja NHL:ssä, olisi ainakin huomioarvo taattu.

 

[LaTe_Show]

Ajattelen, että se muutoksen tekijä ei liity niinkään kansallisuuksiin, vaan se liittyy siihen, että aluksi yksi NHL-seura haluaa voittaa muut NHL-seurat ja palkkaa sitä varten eurooppalaisen päävalmentajan. Ja sitten kun näin käy ensimmäisen kerran, ketsuppipullo aukeaa.

Johtava

Luulen, että lähtökohta siihen että eurooppalaisia valmentajia otetaan NHL:ään on siinä, että "he" osoittavat mielenkiintoa mennä sinne, opiskella sikäläistä lajikulttuuria jne. Yhtälailla ovat ranskankieliset ja eurooppalaiset pelaajat joutuneet itse taistelemaan tiensä Show:hun, niin sama pätee valmentajiin. Tottakai organisaatiot haluavat palkata ne parhaat resurssit, mutta yhtälailla on muistettava se, että kyseessä amerikkalaisten että kanadalaisten työpaikoista. Yhtälailla kun aikoinaan suomalaisen siirtolaisen piti tehdä enemmän töitä rakennuksella kun kanukkikolleegan, koska hän on siellä viemässä jonkun toisen (kanadalaisen) työtä. Yhtälailla kun täälläkin odotetaan ulkomaalaisen olevan kaukalossa vahvistus.

Tottakai on ollut ja tänä päiväkin on päteviä eurooppalaisia valmentajia, mutta tosiasia on se, että heitä ei arvosteta uudella mantereella, koska he suhtautuminen on luokkaa: KHL, MM-kisat tai SM-liiga on kuitenkin höpöhöpöpelejä verrattuna NHL:ään (btw, hassua, että Kanadassa arvostetaan jotain höpöhöpö Spengler Cupia, tietty eritoten silloin kun Team Canada sen voittaa:) ). Niinkuin toveri-Grönvall totesi: Toki, mutta ennen kuin näin tapahtuu, tarvitaan kai selkeä näyttö siitä, että "eurooppalainen" tapa on voittavampi.

Tarvitaan joku pioneeri, joka on valmis tekemään duunia (ja uhrauksia) sen eteen, että oppii sikäläiset metkut. Nythän suomalaiset coachit saavat hyvää korvausta KHL:stä, missä voivat tehdä nopeasti pikavoiton taloudellisesti ilman suurta uhrausta (esim perheellisesti).

 

[Osmo Rapeli]

Calle Johansson aloitti juuri Capitalsin kakkosvalmentajana. Mitään "meidänpelillistä" vallankumousta siitä kohdasta eurooppalaisia on tuskin odotettavissa, sillä päävalmentaja Oatesin pelityyli pyrkii ensisijaisesti kuvattuna vain "saamaan kiekon nopeasti hyökkääjille, karvaamaan aggressiivisesti, ja saamaan pakit mahdollisimman kattavasti hyökkäyksiin mukaan". Lukeepa puolustaja Erskinen haastattelussa myös yksi taikasana puolustajille "vältetään peruuttelua". Tuon voisi varmaan tulkita palautuksista puhumiseksi.

Sivuhuomio: Calle Johansson on kokematon valmentaja, mutta hänellä on Capitals-tausta pelaajana.

 

[Cobol]

Calle Johansson aloitti juuri Capitalsin kakkosvalmentajana.

Odotan 5-10 vuoden kuluessa useamman (ainakin 2-3) ruotsalaisen olevan jonkun NHL-seuran päävalmentajana. Taustalla on yksinkertaisesti se hyvä työ, jota ovat tehneet nuorten pelaajien sekä nyt muutaman vuoden nuorten maalivahtien kehittämisessä NHL:ään. Jääkiekko ei ole Ruotsissa ykköslaji, mutta silti valmennustietämys on Euroopan parasta. Ja tarkoitan valmennustietämyksellä isoa kokonaisuutta mm. mentaalipuoli huomioiden. Tiukassa paikassa ruotsalaisvalmennus kykenee yleensä antamaan joukkueelleen sen pienen edun joka estää sulamisen ja vie seuraavalle, voittavalle tasolle. Pohjois-Amerikassa tätä arvostetaan. Jos ruotsalaisvalmennusta ja suomalaisvalmennusta verrataan kiekon puolella niin ei ole kenellekään epäselvää kummasta maasta löytyy osaaminen ja kummasta tyhjien tynnyrien kolina. Ruotsalaisethan eivät pidä meteliä osaamisestaan eivätkä julista mitään tai syytä järjestelmää. He vain tekevät.

 

[siffa]

Ruotsalaisethan eivät pidä meteliä osaamisestaan eivätkä julista mitään tai syytä järjestelmää. He vain tekevät.

Ruotsalaisilla oli nuorten MM-kisoissa 11 mitalitonta vuotta. Tämä herätti jääkiekkoväen Ruotsissa ja siellä tehtiin muutokset juniorijärjestelmään, minkä syytä katsottiin pitkän, huonon jakson olleen. Muutoksen seurauksena Ruotsi on jo saanut nauttia muutaman vuoden kestäneestä mitaliputkesta nuorten MM-kisoissa. Suomalaisille kävi päinvastoin. Samaan aikaan, kun Ruotsi kynti syvällä, oli Suomi mitaliputkessa nuorten MM-kisoissa. Suomella on nyt jatkunut mitaliton jakso nuorten MM-kisoissa ja juniorijärjestelmämme heikkouden vuoksi tullee jatkumaan vielä useita vuosia eteenpäin. Jääkiekkoliitto on luvannut muutoksia valmentajien asemaan ja sen sekä täydellisen juniorijärjestelmän muutoksen kautta tuloksia alkanee tulla Suomessakin.

Kanadan ja USA:n menestys nuorten MM-kisoissa tulee jatkumaan pitkään. Samoin NHL:ssä kanadalaisia ja yhdysvaltalaisia tulee pelaamaan huomattavasti enemmän kuin eurooppalaisia, joten pohjois-amerikkalaiset valmentajat tulevat näkemykseni mukaan pitämään paikkansa NHL:ssä, koska heillä näytöt ovat ja tulevat olemaan kovat. Suomen lähes ainoa toivo lähitulevaisuudessa on Jukka Jalonen ja hänen Meidän Pelinsä pelikirja. Jos Jukka Jalonen menestyy tulevat vuodet hyvin KHL:ssä, niin saattaa olla, että kyselyjä alkaa tulla NHL:stäkin.

 

[Cobol]

Totta. Tuo ruotsalaisten tekemä muutos on käsitelty ymmärtääkseni useammissakin ketjuissa moneen kertaan joten en siksi siihen viitannut. Kun virhe havaittiin, ruotsalaiset korjasivat kurssin ja tekivät sen hyvin. Suomessa ollaan seuravalmennuksessa vielä kaukana korjauksesta. Niin liigavalmennuksessa kuin Jääkiekkoliiton valmentajina häärivät liian usein puuhastelijat joilla ei ole sen paremmin osaamista kuin näkemystä.

Mitä tulee JJaloseen Suomen ainoana toivona NHL:n suhteen, rohkenen olla eri mieltä. Ns. uuden sukupolven valmentajat (kuten Marjamäki) ovat ehkä ensimmäisiä joilla on todellinen mahdollisuus siirtyä NHL:ään. Voi toki olla niinkin, että seuraava suomalainen NHL-valmentaja treenaa vielä itse D-junioreissa.

 

[Osmo Rapeli]

Jos minä löisin asiasta vetoa, niin seuraava suomalainen NHL-valmentaja voi olla puskista joku Kimmo Timosen tyyppinen älykäs veteraanipelaaja, joka saa semipuskista apuluotsin paikan tutussa seurassa. Ja sieltä pikkuhiljaa sitten tekee "hyypiät". Timonen, Sami Salo, Joni Pit...ok viimeinen oli vitsi.

En muuten koskaan muista kuulleeni yhdenkään toimittajan kysyneen suomalaiselta NHL-pelaajalta valmentamisesta nimenomaan NHL:ssä. Esa Tikkasen NHL-valmennusuraan en usko...

 

[Johannes]

Eikö Teppo Numminen työskentele jo nyt apuvalmentajana NHL-Buffalossa. Lyhyt matka joskus päävalmentajaksi, jos onnnistuu ja tulee eteen sopiva hetki.

 

[Osmo Rapeli]

Eikö Teppo Numminen työskentele jo nyt apuvalmentajana NHL-Buffalossa. Lyhyt matka joskus päävalmentajaksi, jos onnnistuu ja tulee eteen sopiva hetki.

Jeps. Teppo taitaa olla tällä hetkellä jonkin sortin katsomo- ja videoluotsi? James Patrick on ns. kakkosmies.