VALMENTAJAPROFILOINTI
Myönnettäköön alkuun, että olen työntänyt tämän pre seasonin aikana niin paljon huttua eetteriin, että mikäli yliannostus näiden osalta on jo lähellä ennen tätä viestiä, nyt kannattaa ohittaa tämä viesti ja/tai sulkea koko Jatkoaika ja käydä nukkumaan. Millainen on muuten ihminen, joka perjantai-iltana alkaa pohtia SM-liigavalmentajien profilointia ihan omaksi huvikseen – sitä kysyn tässä sivussa itseltänikin.
Koska varoitin sinua jo tässä alkuun, minua on turha syyttää, jos profiilipillerini meni väärään kurkkuun. Kaikki omat ajatuksesi tämän profiloinnin tueksi ovat sellaisenaan tervetulleita!
Aloin siis juurikin perjantaisaunassa miettiä, millaisten toimijaprofiilien kautta hahmottaisin SM-liigan nykyvalmentajia. Samalla mietin, millainen on huippuvalmentajan prototyyppi tässä ajassa, ts. millaisista rakennusaineista (moduuleista) on tehty tämän päivän joukkueurheilun best practice –lajityyppi, homo coachus coachus?
Tässä alustava profiilierittelyni nimettynä:
1) Pelikirjailijat
2) Analyytikot
3) Managerit
4) Liiderit
5) Starailijat
6) Filosofit
Tässä lyhyet kuvaukset profiileista sekä oma arvioni tämän lajityypin puhtaasta prototyypistä / prototyypeistä. Näistä saa ja pitääkin olla eri mieltä ;)
1) Pelikirjailijat: systeemiajattelijoita, urheilumaailman insinöörejä, jotka hahmottavat pelaamisen joukkueen rakentamisesta yksittäiseen peliin ja koko kauteen systeeminä. Systeemi voittaa, systeemi häviää, prosessi toimii, prosessissa on pullonkauloja jne.
Fokus on sisäisessä pelitavan rakentamisessa, puhuvat erityisen paljon oman pelitavan kehittämisestä, joten kehityksen painopiste on sisäinen, eivät niinkään sopeuta systeemiä pelaaja- tai vastustajakohtaisesti. Vertaisin businessmaailman tuotanto- ja kehitysjohtajiin, joiden vahvuus on sisäisen prosessikehityksen puolella ja mahdolliset heikkoudet ihmisten johtamisessa ja markkinoiden sekä kilpailijoiden toiminnan analysoinnissa.
Tavoitteena on rakentaa yhden kärjen strateginen pelitavallinen bestseller. Pelikirjailijan heikkoudeksi voidaan laskea, että hän saattaa olla joukkoineen pulassa, mikäli vastustajajoukkueen valmentaja on osaava analyytikko, jolta löytyy lääkkeet juuri tämän joukkueen pelisysteemin rikkomiseen, mikäli bestseller on luettu useampaan kertaan ja juoni tunnetaan ennen jokaista tulevaa peliä. Silti sanoisin, että pelikirjailija on voittava lajityyppi.
Petri Matikainen, Risto Dufva, menestyviä pelikirjailijoita
2) Analyytikot: lähellä pelikirjailijoita sillä erotuksella, että analyytikot syventyvät edellä mainittua enemmän vastustajan pelisysteemin auditointiin peli peliltä. Analyytikot sopeuttavat joukkueen pelitapaa edellistä enemmän ulkoisiin tekijöihin reagoiden, mutta muutoin fokus on samoin kuin pelikirjailijoilla, pelisysteemin hiomisessa.
Analyytikolla on siis hallussaan pelitapaportfolio, josta otetaan kulloiseenkin tilanteeseen se oikein tapa pelata suhteessa vastustajaan. Puhdas analyytikko kuulostaa näiden kommenttien valossa todella hyvältä.
Kuitenkin joukkueurheilussa on muutamia muuttujia, jotka eivät tue tämän lajityyypin valmennussysteemin menestyksen edellytysten toteutumista. Ensinnäkin suuren pelitapaportfolion hallinta ja johtaminen on vaikeaa: on usein kovin epätodennäköistä, että joukkueeseen pystytään ajamaan pelistä toiseen uusia ohjelmia, kuten tietokoneelle. Toisin sanoen ihmisryhmän suorituksen optimointiviritelmät sotkevat todennäköisemmin sen kuuluisan oman pelin kuin pystyvät tuottamaan illasta toiseen analyytikon tavoittelemia täydellisiä pelikirjakonfigurointeja.
Sama suomeksi: homma leviää käsiin, kun osa joukkueesta onnistuu konfiguroinnissa ja osa joukkueesta toteuttaa edelleen jonkun toisen moduulin oppeja. Businesvertauksena yritys, jonka jokainen työntekijä ei tunne omaa rooliaan ja ydinlupaustaan asiakkaalle, ei ole tehokas. Toisaalta yritys, joka pystyy sopeuttamaan sopivassa määrin tarjoamaansa erilaisille asiakasryhmille massaräätälöiden, pärjää hyvin.
Analyytikko on businessmaailmassa markkinointijohtaja, joka pelikirjailijan sijaan rakentaa tuoteportfolion, jossa on muutakin sisältöä kuin yhden kärjen bestseller.
Hannu Aravirta ja Erkka Westerlund, menestyviä analyytikoita
3) Managerit: tämän valmentajaprofiilin fokus on yksilötason huippusuorituksen maksimoinnissa. Yksilöiden summa on yksilöiden summa, ei sen enempää eikä vähempää. ”Kaikkensa antaminen” kuuluu managerin sanavaraston eniten toistuviin teeseihin. Joukkue häviää ja voittaa tunnetasolla, työmoraali ratkaisee kaiken, päivän kunto ratkaisee peluutuksen ja jos homma ei toimi, niin valmentaja lisää volyymia. Manageri laittaa myös itsensä likoon ja syyttää myös itseään, jos homma ei toimi.
Pelikirjailija-manageri –yhdistelmäprofiili on harvinainen eikä manageri-analyytikkokaan ole kovin tunnettu yhdistelmä. Manageri on manageri. Businesvertauksena managerit ovat myyntipäälliköitä, joille tulos ratkaisee eikä se, miten se tehtiin.
Raimo Summanen ja Hannu Jortikka, menestyviä managereita
4) Liiderit: liiderin suussa useimmin toistuva sana on joukkue. Joukkue voittaa, joukkue häviää. Joukkueelle annetaan, kaveria ei jätetä. Toimivassa joukkueessa yksilöiden summa on enemmän kuin yksittäisten pelaajien panos (vrt. manageri).
Liideri tuntee joukkueensa jokaisen jäsenen yksilötasolla ja fokus on jokaisen pelaajan yksilötaidon ja ennen kaikkea pelifiiliksen maksimoinnissa. Joukkueessa jokainen on tärkeä, starailijat eivät mahdu liiderin joukkuefilosofiaan.
Liiderin vahvuudet ovat siinä, että hän rakentaa joukkueen menestyksen kemiallisen seoksen sellaiseksi, että jokainen haluaa auttaa toinen toistaan ja näyttää samoin parhaat avunsa omalle liiderilleen. Tässä onnistuessaan syntyy talvisodan henki, jolla häivytetään pelikirjalliset ja analyyttiset heikkoudet.
Liiderin heikkous on se, että jos hän ei saa olla pääsopankeittäjä, mainittua henkeä ei saada puristettua kasaan. Tai jos joukkueen taustaorganisaation syvälle pesiytynyt kulttuuri sotii tätä joukkuementaliteettia vastaan, liideri ei saa riittävästi aikaa ja tilaa oman menestyskeittonsa rauhalliseen kypsytykseen.
Liideriprofiilin heikkous piilee myös siinä, että tätä profiilia ei osteta kaupasta. Liideri on joko liideri tai ei liideri ollenkaan, toisin sanoen huippuliideri = huipputulos, ok liideri = heikko tulos.
Jukka Jalonen, Petri Matikainen, Glen Hanlon (ennustus) menestyviä liidereitä
5) Starailija: harvinaisempi lajityyppi ja edustaa kyseenalaistettavinta ääripäätä. Starailija puhuu käsistä ja jaloista, ylistää yksilötaitoa ja palvoo henkilökohtaista huippuosaamista. Starailija Rakentaa joukkueensa siten, että siellä on tukku huipputaitoa ja muille jää raataminen ja vähemmän coaching-aikaa suhteessa muihin. Starailija on valikoiva lajityyppi, joka businesmaailmassa pärjää ainoastaan asiantuntijaorganisaatiossa, ei siellä tehtaan puolella (vrt. liideri).
Starailijan vahvuus on siinä, että hänestä pitävät parhaat, joille tällä on paljon laatuaikaa kalenterissa. Samalla starailijan jengissä ei viihdy kovan työn tekijä, jonka panoksen merkitystä ei riittävän paljon arvosteta. Starailijan huippujengi onkin koostumuksellaan sopiva sekoitus suuria tähtiegoja ja niitä raatajia, joille aiemmin mainitulla laatuajalla ei ole suurta merkitystä.
Starailija on businesmaailman tähtien agentti tai mainostoimiston johtaja, jonka ympärillä on lähes yksinomaan huippuosaajia ja sitä haalariosastoa vähemmän.
Juhani Tamminen, menestynynyt starailija
6) Filosofit: samoin kuin starailija, filosofi edustaa profiililtaan kyseenalaistettavampaa valmentajaprofiilin lajityyppiä. Filosofin ominaisuudet vallitsevana omatessaan huippumenestystä tuskin tulee, sama tosin koskee myös starailijaa. Toisin sanoen menestyvällä filosofilla, samoin kuin menestyvällä starailijalla, on muita menestyksen kannalta tärkeitä profiiliominaisuuksia takataskussaan. Näitä ovat usein filosofin osalta analyytikko ja/tai pelikirjailija ja/tai liideri.
Filosofi näkee maailman paikkana, jossa urheilu ja tässä tapauksessa jääkiekko on enemmän kuin vain mustan lätkän kuljettamista maaliin, paikkana, jossa kiekolla on suurempi merkitys osana yhteiskuntaa, paikkana, jossa urheilun kautta opitaan elämään osana universumia, osana jotain suurta ja vaikeasti määriteltävää.
Filosofi kunnioittaa vastustajaan, ei erottele urheilua omaksi saarekkeekseen elämän merellä...Filosofi on parhaimmillaan joukkueensa psykiatri, jolla riittää aikaa yksilön mielen tutkiskeluun, yksilön paineiden purkutapojen suunnitteluun jne. Menestyvä filosofi onkin parhaimmillaan psykiatri, joka purkaa kriisijoukkueen paineet muuntaen ne hyväksi pelaamiseksi jäällä.
Alpo Suhonen, suomalaisen jääkiekon (ainoa) filosofi
Tässä oli valmentajaprofiloinnin antini tänään. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että puhuin alussa menestyvän valmentajaprofiilin moduuleista. Väitän, että parhaat valmentajat ovat niitä, joissa yhdistyy useampi kuin 1 lajityyppiä profiloiva moduuli. Esimerkeissäni yksi näistä on Petri Matikainen, joka lienee paitsi selkeä Pelikirjailija, myös loistava Liideri. Starailija, Analyytikko tai filosofi hän sen sijaan ei ole, joten ihan huttua tässä ei olla keitetty. Vastaavasti esimerkiksi Jukka Jalonen on ennen kaikkea loistava Liideri, mutta myös tiukan paikan tullen tiukahko Manageri ja/tai Analyytikko/Pelikirjailija. Samoin Risto Dufva on joka toinen päivä Pelikirjailija, Manageri ja Liideri. Samoin Tamminen on kombo Starailijaa, Manageria ja Pelikirjailijaa.
Keskustelu profiileista alkakoon!
Jupa
Myönnettäköön alkuun, että olen työntänyt tämän pre seasonin aikana niin paljon huttua eetteriin, että mikäli yliannostus näiden osalta on jo lähellä ennen tätä viestiä, nyt kannattaa ohittaa tämä viesti ja/tai sulkea koko Jatkoaika ja käydä nukkumaan. Millainen on muuten ihminen, joka perjantai-iltana alkaa pohtia SM-liigavalmentajien profilointia ihan omaksi huvikseen – sitä kysyn tässä sivussa itseltänikin.
Koska varoitin sinua jo tässä alkuun, minua on turha syyttää, jos profiilipillerini meni väärään kurkkuun. Kaikki omat ajatuksesi tämän profiloinnin tueksi ovat sellaisenaan tervetulleita!
Aloin siis juurikin perjantaisaunassa miettiä, millaisten toimijaprofiilien kautta hahmottaisin SM-liigan nykyvalmentajia. Samalla mietin, millainen on huippuvalmentajan prototyyppi tässä ajassa, ts. millaisista rakennusaineista (moduuleista) on tehty tämän päivän joukkueurheilun best practice –lajityyppi, homo coachus coachus?
Tässä alustava profiilierittelyni nimettynä:
1) Pelikirjailijat
2) Analyytikot
3) Managerit
4) Liiderit
5) Starailijat
6) Filosofit
Tässä lyhyet kuvaukset profiileista sekä oma arvioni tämän lajityypin puhtaasta prototyypistä / prototyypeistä. Näistä saa ja pitääkin olla eri mieltä ;)
1) Pelikirjailijat: systeemiajattelijoita, urheilumaailman insinöörejä, jotka hahmottavat pelaamisen joukkueen rakentamisesta yksittäiseen peliin ja koko kauteen systeeminä. Systeemi voittaa, systeemi häviää, prosessi toimii, prosessissa on pullonkauloja jne.
Fokus on sisäisessä pelitavan rakentamisessa, puhuvat erityisen paljon oman pelitavan kehittämisestä, joten kehityksen painopiste on sisäinen, eivät niinkään sopeuta systeemiä pelaaja- tai vastustajakohtaisesti. Vertaisin businessmaailman tuotanto- ja kehitysjohtajiin, joiden vahvuus on sisäisen prosessikehityksen puolella ja mahdolliset heikkoudet ihmisten johtamisessa ja markkinoiden sekä kilpailijoiden toiminnan analysoinnissa.
Tavoitteena on rakentaa yhden kärjen strateginen pelitavallinen bestseller. Pelikirjailijan heikkoudeksi voidaan laskea, että hän saattaa olla joukkoineen pulassa, mikäli vastustajajoukkueen valmentaja on osaava analyytikko, jolta löytyy lääkkeet juuri tämän joukkueen pelisysteemin rikkomiseen, mikäli bestseller on luettu useampaan kertaan ja juoni tunnetaan ennen jokaista tulevaa peliä. Silti sanoisin, että pelikirjailija on voittava lajityyppi.
Petri Matikainen, Risto Dufva, menestyviä pelikirjailijoita
2) Analyytikot: lähellä pelikirjailijoita sillä erotuksella, että analyytikot syventyvät edellä mainittua enemmän vastustajan pelisysteemin auditointiin peli peliltä. Analyytikot sopeuttavat joukkueen pelitapaa edellistä enemmän ulkoisiin tekijöihin reagoiden, mutta muutoin fokus on samoin kuin pelikirjailijoilla, pelisysteemin hiomisessa.
Analyytikolla on siis hallussaan pelitapaportfolio, josta otetaan kulloiseenkin tilanteeseen se oikein tapa pelata suhteessa vastustajaan. Puhdas analyytikko kuulostaa näiden kommenttien valossa todella hyvältä.
Kuitenkin joukkueurheilussa on muutamia muuttujia, jotka eivät tue tämän lajityyypin valmennussysteemin menestyksen edellytysten toteutumista. Ensinnäkin suuren pelitapaportfolion hallinta ja johtaminen on vaikeaa: on usein kovin epätodennäköistä, että joukkueeseen pystytään ajamaan pelistä toiseen uusia ohjelmia, kuten tietokoneelle. Toisin sanoen ihmisryhmän suorituksen optimointiviritelmät sotkevat todennäköisemmin sen kuuluisan oman pelin kuin pystyvät tuottamaan illasta toiseen analyytikon tavoittelemia täydellisiä pelikirjakonfigurointeja.
Sama suomeksi: homma leviää käsiin, kun osa joukkueesta onnistuu konfiguroinnissa ja osa joukkueesta toteuttaa edelleen jonkun toisen moduulin oppeja. Businesvertauksena yritys, jonka jokainen työntekijä ei tunne omaa rooliaan ja ydinlupaustaan asiakkaalle, ei ole tehokas. Toisaalta yritys, joka pystyy sopeuttamaan sopivassa määrin tarjoamaansa erilaisille asiakasryhmille massaräätälöiden, pärjää hyvin.
Analyytikko on businessmaailmassa markkinointijohtaja, joka pelikirjailijan sijaan rakentaa tuoteportfolion, jossa on muutakin sisältöä kuin yhden kärjen bestseller.
Hannu Aravirta ja Erkka Westerlund, menestyviä analyytikoita
3) Managerit: tämän valmentajaprofiilin fokus on yksilötason huippusuorituksen maksimoinnissa. Yksilöiden summa on yksilöiden summa, ei sen enempää eikä vähempää. ”Kaikkensa antaminen” kuuluu managerin sanavaraston eniten toistuviin teeseihin. Joukkue häviää ja voittaa tunnetasolla, työmoraali ratkaisee kaiken, päivän kunto ratkaisee peluutuksen ja jos homma ei toimi, niin valmentaja lisää volyymia. Manageri laittaa myös itsensä likoon ja syyttää myös itseään, jos homma ei toimi.
Pelikirjailija-manageri –yhdistelmäprofiili on harvinainen eikä manageri-analyytikkokaan ole kovin tunnettu yhdistelmä. Manageri on manageri. Businesvertauksena managerit ovat myyntipäälliköitä, joille tulos ratkaisee eikä se, miten se tehtiin.
Raimo Summanen ja Hannu Jortikka, menestyviä managereita
4) Liiderit: liiderin suussa useimmin toistuva sana on joukkue. Joukkue voittaa, joukkue häviää. Joukkueelle annetaan, kaveria ei jätetä. Toimivassa joukkueessa yksilöiden summa on enemmän kuin yksittäisten pelaajien panos (vrt. manageri).
Liideri tuntee joukkueensa jokaisen jäsenen yksilötasolla ja fokus on jokaisen pelaajan yksilötaidon ja ennen kaikkea pelifiiliksen maksimoinnissa. Joukkueessa jokainen on tärkeä, starailijat eivät mahdu liiderin joukkuefilosofiaan.
Liiderin vahvuudet ovat siinä, että hän rakentaa joukkueen menestyksen kemiallisen seoksen sellaiseksi, että jokainen haluaa auttaa toinen toistaan ja näyttää samoin parhaat avunsa omalle liiderilleen. Tässä onnistuessaan syntyy talvisodan henki, jolla häivytetään pelikirjalliset ja analyyttiset heikkoudet.
Liiderin heikkous on se, että jos hän ei saa olla pääsopankeittäjä, mainittua henkeä ei saada puristettua kasaan. Tai jos joukkueen taustaorganisaation syvälle pesiytynyt kulttuuri sotii tätä joukkuementaliteettia vastaan, liideri ei saa riittävästi aikaa ja tilaa oman menestyskeittonsa rauhalliseen kypsytykseen.
Liideriprofiilin heikkous piilee myös siinä, että tätä profiilia ei osteta kaupasta. Liideri on joko liideri tai ei liideri ollenkaan, toisin sanoen huippuliideri = huipputulos, ok liideri = heikko tulos.
Jukka Jalonen, Petri Matikainen, Glen Hanlon (ennustus) menestyviä liidereitä
5) Starailija: harvinaisempi lajityyppi ja edustaa kyseenalaistettavinta ääripäätä. Starailija puhuu käsistä ja jaloista, ylistää yksilötaitoa ja palvoo henkilökohtaista huippuosaamista. Starailija Rakentaa joukkueensa siten, että siellä on tukku huipputaitoa ja muille jää raataminen ja vähemmän coaching-aikaa suhteessa muihin. Starailija on valikoiva lajityyppi, joka businesmaailmassa pärjää ainoastaan asiantuntijaorganisaatiossa, ei siellä tehtaan puolella (vrt. liideri).
Starailijan vahvuus on siinä, että hänestä pitävät parhaat, joille tällä on paljon laatuaikaa kalenterissa. Samalla starailijan jengissä ei viihdy kovan työn tekijä, jonka panoksen merkitystä ei riittävän paljon arvosteta. Starailijan huippujengi onkin koostumuksellaan sopiva sekoitus suuria tähtiegoja ja niitä raatajia, joille aiemmin mainitulla laatuajalla ei ole suurta merkitystä.
Starailija on businesmaailman tähtien agentti tai mainostoimiston johtaja, jonka ympärillä on lähes yksinomaan huippuosaajia ja sitä haalariosastoa vähemmän.
Juhani Tamminen, menestynynyt starailija
6) Filosofit: samoin kuin starailija, filosofi edustaa profiililtaan kyseenalaistettavampaa valmentajaprofiilin lajityyppiä. Filosofin ominaisuudet vallitsevana omatessaan huippumenestystä tuskin tulee, sama tosin koskee myös starailijaa. Toisin sanoen menestyvällä filosofilla, samoin kuin menestyvällä starailijalla, on muita menestyksen kannalta tärkeitä profiiliominaisuuksia takataskussaan. Näitä ovat usein filosofin osalta analyytikko ja/tai pelikirjailija ja/tai liideri.
Filosofi näkee maailman paikkana, jossa urheilu ja tässä tapauksessa jääkiekko on enemmän kuin vain mustan lätkän kuljettamista maaliin, paikkana, jossa kiekolla on suurempi merkitys osana yhteiskuntaa, paikkana, jossa urheilun kautta opitaan elämään osana universumia, osana jotain suurta ja vaikeasti määriteltävää.
Filosofi kunnioittaa vastustajaan, ei erottele urheilua omaksi saarekkeekseen elämän merellä...Filosofi on parhaimmillaan joukkueensa psykiatri, jolla riittää aikaa yksilön mielen tutkiskeluun, yksilön paineiden purkutapojen suunnitteluun jne. Menestyvä filosofi onkin parhaimmillaan psykiatri, joka purkaa kriisijoukkueen paineet muuntaen ne hyväksi pelaamiseksi jäällä.
Alpo Suhonen, suomalaisen jääkiekon (ainoa) filosofi
Tässä oli valmentajaprofiloinnin antini tänään. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että puhuin alussa menestyvän valmentajaprofiilin moduuleista. Väitän, että parhaat valmentajat ovat niitä, joissa yhdistyy useampi kuin 1 lajityyppiä profiloiva moduuli. Esimerkeissäni yksi näistä on Petri Matikainen, joka lienee paitsi selkeä Pelikirjailija, myös loistava Liideri. Starailija, Analyytikko tai filosofi hän sen sijaan ei ole, joten ihan huttua tässä ei olla keitetty. Vastaavasti esimerkiksi Jukka Jalonen on ennen kaikkea loistava Liideri, mutta myös tiukan paikan tullen tiukahko Manageri ja/tai Analyytikko/Pelikirjailija. Samoin Risto Dufva on joka toinen päivä Pelikirjailija, Manageri ja Liideri. Samoin Tamminen on kombo Starailijaa, Manageria ja Pelikirjailijaa.
Keskustelu profiileista alkakoon!
Jupa
Viimeksi muokattu: