Se olennainen mikä Erkassa mietityttää on kysymys, että tekeekö Erkka pelaajillekaan päivänselväksi kuinka päin persettä ne pelaa välillä ja miten paljon häviön kuuluu vituttaa, varsinkin tällaisena iltana. Ulospäin annetuissa haastatteluissa jää aina valju ja jopa vähän hälläväliä asenne perseillyn illankin seurauksena. Jos siellä pelaajatkaan ei saa kuulla kunniaansa ja puhutaan jostain henkisistä kasvuista, niin en mä ole yhtään yllättynyt, jos sillä luodaan ilmapiiriä jossa voittaminen ei ole kaikki kaikessa ja on ihan ok hävitä välillä pelejä huonoilla ja haluttomilla esityksellä.
En nyt meinaa, että haluaisin yhtäkään seuraavista Erkan tilalle, mutta en voisi kuvitellakaan Sheddenin, Summasen, Matikaisen, Jortikan, Dufvan ynnä muiden todella voitontahtoisten koutsien päästämään joukkuetta helpolla tällaisen illan jälkeen ja pystyvän piilottamaan massiivisen vitutuksensa ulospäin annetuissa haastatteluissa. Tiedän hyvin ettei Erkka ole mikään räiskyvä valmentaja, mutta mä haluun sinne penkin taakse edes vähän todellista paloa, tunnetta ja voittamisen tahtoa. Herää myös kysymys; onko Erkka kuitenkin enemmän se hyvän päivän loistava koutsi, joka tekee ihmeitä hyvän ilmapiirin keskellä, mutta ei löydä mitään keinoja selvittää hienoisia kriisitilanteita joukkueen sisällä?