Jälleen kerran vieraasta pöydästä voisin huudella sen verran, että mielestäni JYPin ei kannata palkata Virtaa valmentajaksi. Jos Liigassa nyt on kaksi paikkakuntaa, joille minä en kiekkokontrolliin pohjautuvaa pelitapaa lähtisi viemään niin ne ovat Jyväskylä ja Pori. Jyväskylässä on niin pitkä traditio toisenlaisesta pelitavasta olemassa, että olisi hyvin vaikea nähdä Virran saavan edes sellaista työrauhaa, jonka puitteissa hän voisi omaa pelitapaansa siellä jalostaa ja rakentaa. Valmentajilla on usein tietynlainen maine ja Virta on profiloitunut yhdenlaisen pelin osaajana. Sillä ei periaatteessa edes ole väliä, että peluuttaisiko Virta sitä ns. omaa kiekkoaan Jyväskylässä, koska yleisön kuva kiekosta on se, mikä se on. Ihmisten käsitykset muuttuvat hitaasti ja jos Vellu ei ole pystynyt neljässä kaudessa kiekollistamaan JYPin pelaajarungon pelitapaa niin on hyvin vaikea nähdä, miten Virta sen onnistuisi tekemään. Varauksilla näen, että uudemman koulukunnan valmentaja voisi onnistua JYPissä, mutta hän ei saa olla profiloitunut sellaisista asioista kuin Virta. Ei ole viime kaudella salaisuus, että Lehterä ajattelee pelistä eri tavalla kuin Jyrki Aho ja he olivat samassa tiimissä Bluesissa. Lehterä todennäköisesti kiekollistaisi JYPin pelitapaa eikä hänellä olisi samanlaista mainetaakkaa kannettavana kuin Virralla. Kannatan Nelforia tässä asiassa, että ei kannata Virtaan tarttua Jyväskylässä.
Nimenomaan näin, mutta toiset tunteet ovat enemmän oikein ja toiset ovat vähemmän oikein. Jos ajatellaan sitä pelitavallista jatkumoa, jossa JYP on ja Pekka Virran mainetta niin yhdistelmä on eittämättä vaarallinen. Varsinkin, kun tällaisessa lajissa kuin jääkiekko asiantuntijat ovat aina katsomossa paikalla. Mielikuvat ja käsitykset ohjaavat paljolti sitä, mitä jäällä nähdään tai ei nähdä. Ja emme me omista mielikuvistamme eroon pääse, vaikka näkisimme päinvastaista. Jos minulla on käsitys, että Pekka Virran jääkiekko on tylsää niin se elää mielessäni vuosia, vaikka tapahtuisi päinvastaista.
Kontrastiksi voisin ottaa, että esim. mediassa on vaadittu viime vuosina Suomen maajoukkueille enemmän pystysuunnan pelitapaa ja on äänekkäästi vaadittu, että meidän peli viivelähtöinen heitetään romukoppaan viihdyttävämmän pelin nimissä. Mm. Sanoma on ollut kovasti asialla tämän suhteen. Kun lopulta maajoukkueisiin on saatu valmentajia, jotka ovat palauttaneet hieman pystysuunnan jääkiekon elementtejä peliin niin jokainen keskustelupalsta ja media yhtäkkiä haluavatkin vanhan ja voittavan meidän pelin sapluunan takaisin jäälle ja valmentaja teilataan ihmissuhdekyvyttömäksi, kun yritti viedä toisenlaista pelitapaa läpi. Tällainen paradoksi elää monella palstalla vahvana ja se alleviivaa siitä, kuinka paljon ihmismielikuva ja tulos ohjaavat meitä ajattelemaan tietyllä tavalla yhdestä henkilöstä, joka johtaa peliä. Jo valintaprosessissa on syytä ottaa huomioon, millaisessa maineessa kyseinen ihminen on jääkiekkomaailmassa. Pekka Virta voi tehdä vaikka mitä tulosta ja voittaa kolme mestaruutta; tosiasia on se, että hänet muistetaan viivelähdöistä ja kulmaralleista.