Uskotko Jumalaan?

[Breeze Harbour]

Ketjun kontekstissa käytin sanaa Usko kuvaamaan uskoa jumalaan. Tottakai mainitsemasi asiat ovat positiivisia. Tosin realismi on aina parempi vaihtoehto. Tai niin elämä on ainakin minulle opettanut.

Selvä. Kunhan tarkensin että uskoa on monenlaista, eikä läheskään kaikki usko liity varsinaisesti jumaliin. Kun itsekin mainitsit uskon ja uskonnon erillisinä asioina niin koin tämän maininnan tarpeelliseksi keskustelun kannalta.

 

[godspeed]

@Smitty#41

Selvennän vaan, etten pidä itseäni liiemmin uskovaisena kuin ateistinakaan. Tai asetu ja lukittaudu minkään muunkaan ihmisen keksimän termin alle. Minusta kaikessa on isompi "tarkoitus", mutta se on niin abstrakti asia, ettei ihminen vain yksinkertaisesti kykene ymmärtämään saati sitten määrittelemään sitä. Saahan sitä toki hamaan asti yrittää jos haluaa.

 

[Breeze Harbour]

Selvennän vaan, etten pidä itseäni liiemmin uskovaisena kuin ateistinakaan. Tai asetu ja lukittaudu minkään muunkaan ihmisen keksimän termin alle. Minusta kaikessa on isompi "tarkoitus", mutta se on niin abstrakti asia, ettei ihminen vain yksinkertaisesti kykene ymmärtämään saati sitten määrittelemään sitä. Saahan sitä toki hamaan asti yrittää jos haluaa.

Okei. Olemme siis jossain määrin samanlaisia vaikka määrittelemmekin itsemme eri lailla. Olen suurin piirtein samalla aaltopituudella ajatusmaailmasi kanssa, mitä tulee elämän ymmärtämisen monimutkaisuuteen.

 

[Petri1981]

Itse en jumalaan usko. Ja vaikka olen ateisti, aggressiivinen sellainen vielä, en vihaa uskonnollisia ihmisiä. Lähinnä säälin heitä koska he tarvitsevat jonkun satuhahmon selittämään elämänsä kurjuuden.

37% suomalaisista uskoo Raamatun Jumalaan, 21% johonkin muuhun korkeampaan voimaan ja 3% johonkin muuhun Jumalaan. Eli yhteensä 61% suomalaisista ”tarvitsevat jonkun satuhahmon selittämään elämänsä kurjuuden”. (Alma-tutkimus 2016). Onko sinun mielestäsi 61% suomalaisten elämä kurjuutta?

 

[DonTirri]

37% suomalaisista uskoo Raamatun Jumalaan, 21% johonkin muuhun korkeampaan voimaan ja 3% johonkin muuhun Jumalaan. Eli yhteensä 61% suomalaisista ”tarvitsevat jonkun satuhahmon selittämään elämänsä kurjuuden”. (Alma-tutkimus 2016). Onko sinun mielestäsi 61% suomalaisten elämä kurjuutta?

Se on minun näkemykseni asiasta. Se, jos joku asia on suosittu tai suuri määrä ihmisiä tekee sitä, ei tee siitä hyvää asiaa. Voit tottakai olla asiasta eri mieltä, se on vapaan maan oikeus. Mutta se ei poista sitä että minun mielestäni asia on niinkuin yllä mainitsin.

 

[Jymäkkä]

Luulisin, että suurin osa uskovaisista ei usko kohtaloon, eli siihen, että kaikki olisi ennalta määrättyä, vaan että ihmisellä on omilla toimillaan mahdollisuus vaikuttaa asioihin, vaikka Jumala olisikin maailmankaikkeuden takana. Uskonnollisuutta on hyvin moninaista, ja DonTirrin yleistys osuu harvaan. Joku Texasilainen perhe ranchillaan yltäkylläisyydessä sopii aika huonosti kuvaukseen kurjuuteensa uskonnosta lohtua hakeviin. Ei sillä, etten itsekin ihmettelisi välillä, kuinka suuri tarve ihmisillä on saada joku suurempi merkitys elämälleen. Niin suuri, että lukeneet ja sivistyneet ihmiset uskovat hengellisiin olentoihin ja pahimmat sivuuttavat tieteen kokonaan(luomisoppi vs. alkuräjähdys ja evoluutio). Sivistyneempi osa uskovaisista muuten hyväksynee tieteen selitykset maailmasta ja maailmankaikkeudesta, mutta katsovat Jumalan järjestäneen asiat niin kuin ne menivät, mm. alkuräjähdys.

 

[dana77]

Joku Texasilainen perhe ranchillaan yltäkylläisyydessä sopii aika huonosti kuvaukseen kurjuuteensa uskonnosta lohtua hakeviin.

En tiedä onko tämä näinkään yksinkertaista. Vaikka Texasissä elämä voi ulkoisesti olla mukavaa, niin toki tuolla näkyy selvästi esim rotujen välistä tasa-arvo -ongelmaa, köyhyyttä ja muuta ja se että jumala pitää heistä huolen on paljon helpompi käsittelykeino tai jopa puolustelu sille kuin se, että asiasta pitäisi itse välittää ja ottaa vastuuta. Yllättävän kovia ovat olleet neekereitä lynkkaamaan bible beltillä. Viimeiset tapaukset taitavat olla kasarilta.

 

[teppana]

Se on minun näkemykseni asiasta. Se, jos joku asia on suosittu tai suuri määrä ihmisiä tekee sitä, ei tee siitä hyvää asiaa. Voit tottakai olla asiasta eri mieltä, se on vapaan maan oikeus. Mutta se ei poista sitä että minun mielestäni asia on niinkuin yllä mainitsin.

En itse ole myöskään uskovainen, mutta ei tuo sinun mielipiteesi ole kyllä minkään arvoinen. On uskovaisia ihmisiä jotka elävät rikasta ja hyvää elämää eikä jumalaan uskominen ole mikään pelastuslautta jolla kuolevaisuuden pelko saataisiin taltutettua. Toki on myös niitä jotka saavat uskonnosta voimaa selvitä peloista, mutta on myös yhtälailla niitä jotka ovat rakentaneet itselleen hyvän elämän ilman uskonnon vaikutusta vaikka uskovaisia ovatkin.

 

[Malkamenia]

Ite olin nuorempana ateisti isolla A:lla. Pidin polleana Borgirin mustaa hupparia, jossa vuohenpää pentagrammissä, ja black metal - musiikkia tietysti kuunneltiin pelkästään.
Aikuisena em.hömpötykset toki jäi, mutta viha kaikkea uskontoja kohtaan jäi.

Uskovaista musta ei sais tekemälläkään, mutta johonkin kohtaloon tai vastaavaan kyllä pakko alkaa uskoa. Ensin muutamia vuosia sitten itsemurha epäonnistui, olin jo taju kankaalla ollut pitkään autossa täynnä kaasua, mutta sitten nuori tyttö löysi mut ja hälytti apua. Noihin aikoihin oli erittäin huumerikasta elämää, ja se jatkui myös tästä eteenpäin.

Tästä viisi vuotta eteenpäin, bilehuumeet oli vaihtunut vahvoihin opioideihin suonensisäisesti pistäen. Töissä kävin kuitenkin normaalisti joka päivä. Kunnes työmatkalla yhtenä tammikuisena aamuna rysäytin jäisellä tiellä 100kmh alueella suoraan rekan keulaan. Tällä kertaa siis melko varma kuolema, mutta nyt tahattomasti. Todennäköinen rattiin nukahtaminen, vaikka tie oli peilijäässä, oli se melko suoraa.
Tuloksena alaraajahalvaantuminen, aivovamma, ja paljon murskaantuneita luita. Ja kohta kolme vuotta kestänyt kuntoutus. Satuin saamaan onnekkaasti loistavan fysioterapeutin, jonka ansiosta pitkälti pystyn liikkumaan kyynersauvan kanssa ilman muita vempeleitä.

Jälkeenpäin ajateltuna, tuollaista tuuriakaan ei voi olla kellään. Kaikki on käsikirjoitettu valmiiksi, vai onko? Tai jos se oli jumala joka pelasti mut? En vaan tajua että minkähän V:n takia. Todennäköisesti lopun ikää vammaisena ilman työtä, tai mitään muutakaan. Vai halusko Jumala päästää mut irti huumeista, siinä hän onnistui kyllä. Aika kovalla hinnalla vain...

 

[godspeed]

Jälkeenpäin ajateltuna, tuollaista tuuriakaan ei voi olla kellään. Kaikki on käsikirjoitettu valmiiksi, vai onko? Tai jos se oli jumala joka pelasti mut? En vaan tajua että minkähän V:n takia. Todennäköisesti lopun ikää vammaisena ilman työtä, tai mitään muutakaan. Vai halusko Jumala päästää mut irti huumeista, siinä hän onnistui kyllä. Aika kovalla hinnalla vain...

Kaikkea parempaa toivoen, mutta juuri kertomasi ovat niitä kokemuksia jolloin ajatellaan, että jokin valvova silmä on oltava. Ihminen ei kestä sitä, ettei mitään välttämättä ole ja asiat vain tapahtuvat siten miten itse antaa niiden tapahtua. Joko suoralla tai epäsuoralla myötävaikutuksella. Jos Jumala on keinosi, niin en minä sitä vastaan ala taistelemaankaan.

 

[Jymäkkä]

En tiedä onko tämä näinkään yksinkertaista. Vaikka Texasissä elämä voi ulkoisesti olla mukavaa, niin toki tuolla näkyy selvästi esim rotujen välistä tasa-arvo -ongelmaa, köyhyyttä ja muuta ja se että jumala pitää heistä huolen on paljon helpompi käsittelykeino tai jopa puolustelu sille kuin se, että asiasta pitäisi itse välittää ja ottaa vastuuta. Yllättävän kovia ovat olleet neekereitä lynkkaamaan bible beltillä. Viimeiset tapaukset taitavat olla kasarilta.

No tuo nyt oli vaan yksi heitto, voi juuri tuolla esiintyä vähän tuota sanomaasikin. Itsekin olen olen huomannut, että kovin yleistä on köyhemmän mustan väestön keskuudessa tuo voimakkaampi uskonnollisuus. Voiko olla jotain perua näistä orja-ajoista, kun nöyrästi oltiin totuttu ottamaan vastaan kaikki valkoisen herraväen tarjoama/käskemä, vai meneekö tämä nyt jo ihan rasismin puolelle...

Pointtini oli vain, että moni uskovainen on sivistynyt ja koulutettu ja/tai muuten hyvin toimeentuleva ja elää rikasta ja onnellista elämää langat omissa käsissä, missä uskonto on sitten vain yksi osa elämää.

 

[Malkamenia]

Jos Jumala on keinosi, niin en minä sitä vastaan ala taistelemaankaan.

Siis kunhan heittelin jossitteluja, ei oo niin paha vamma päässä että uskoisin joulupukkiin, tai muihin taruotuksiin. Oma veikkaus on, että se oli mulla ns.lottovoitto. Sama todennäköisyys voittaa lotossa, tai jäädä henkiin nokkakolari rekan kanssa.

 

[godspeed]

Siis kunhan heittelin jossitteluja, ei oo niin paha vamma päässä että uskoisin joulupukkiin, tai muihin taruotuksiin. Oma veikkaus on, että se oli mulla ns.lottovoitto. Sama todennäköisyys voittaa lotossa, tai jäädä henkiin nokkakolari rekan kanssa.

Jumala ei yleensä ole taruolento edes uskovaisille, enkä sellaista vihjannutkaan. Jumala on pikemminkin mikä tahansa entiteetti, jollaiseen ns uskoo moni uskonnonvastainenkin tahtomattaan. Siitä luulen olevani samaa mieltä, että sinut pelasti kuolemalta jokin mitattava seikka. Joku nero voisi laskea matemaattisesti mikä sinut pelasti, sillä muita järjellisiä keinoja asian selvittämiseen ei ole jos sekään selittäisi selviytymisesi. Saatoit esimerkiksi ajaa millimetrin sivuun kuolemasta tuossa törmäyksessä. Onni ja sattuma kulkevat kuitenkin käsi kädessä monesti.

 

[mjr]

Empiria ja logiikka eivät tue kovin kirjaimellista uskoa jumalaan/jumaliin. Uskonnosta on varmasti monissa tilanteissa muuten hyötyä, mutta eri uskonnot eivät vaikuta tosilta kuvauksilta materiaalisen maailman olemuksesta. Uskonnoille olisi erittäin hyödyllistä pysyä pois tieteen pelikentältä, koska siellä ne saavat aina pahasti selkäänsä, mutta eri uskontojen fundamentalisteille tämä on lähes mahdoton vaihtoehto - pitää vaan besserwisseroida hyvin noloilla ja älyllisesti primitiivisillä tavoilla.

 

[Walrus21]

Empiria ja logiikka eivät tue kovin kirjaimellista uskoa jumalaan/jumaliin. Uskonnosta on varmasti monissa tilanteissa muuten hyötyä, mutta eri uskonnot eivät vaikuta tosilta kertomuksilta materiaalisen maailman olemuksesta. Uskonnoille olisi erittäin hyödyllistä pysyä pois tieteen pelikentältä, koska siellä ne saavat aina pahasti selkäänsä, mutta eri uskontojen fundamentalisteille tämä on lähes mahdoton vaihtoehto - pitää vaan besserwisseroida hyvin noloilla ja älyllisesti primitiivisillä tavoilla.

Ihmisellä on tarve löytää oman aikansa superideologia, joka pätee kaikkeen ja kaikkialla. On vaikeaa uskoa johonkin, joka ei ole kategorisesti totta tai "oikeassa". Senhän takia uskonnolliset ihmiset hieman kiusallisesti keksivätkin erilaisia selityksiä sille, miksi tieteellinen tutkimus on niin kovasti törmäyskurssilla paimentolaisuskontojen teorian kanssa.

Minua ei uskonnolliset ihmiset sen suuremmin haittaa, sillä ymmärrän ihmisen primitiivisen tarpeen rajata maailma jonkinlaisiin käsitteellisiin kokonaisuuksiin. Koska maailma on monimutkainen, on mielekkäämpää tehdä rajauksia ja valintoja, jotka tuottavat positiivisia mielikuvia sekä ohjeita hyveellisen elämän toteuttamiseen.

Toisinaan jopa harmittaa, että oma persoona ei anna periksi monissa asioissa. Uskonnollisten ja muiden ideologioihin hurahteiden elämä vaikuttaa omaan silmään aika leppoisalta.

 

[teppana]

Ihmisellä on tarve löytää oman aikansa superideologia, joka pätee kaikkeen ja kaikkialla. On vaikeaa uskoa johonkin, joka ei ole kategorisesti totta tai "oikeassa". Senhän takia uskonnolliset ihmiset hieman kiusallisesti keksivätkin erilaisia selityksiä sille, miksi tieteellinen tutkimus on niin kovasti törmäyskurssilla paimentolaisuskontojen teorian kanssa.

Minua ei uskonnolliset ihmiset sen suuremmin haittaa, sillä ymmärrän ihmisen primitiivisen tarpeen rajata maailma jonkinlaisiin käsitteellisiin kokonaisuuksiin. Koska maailma on monimutkainen, on mielekkäämpää tehdä rajauksia ja valintoja, jotka tuottavat positiivisia mielikuvia sekä ohjeita hyveellisen elämän toteuttamiseen.

Toisinaan jopa harmittaa, että oma persoona ei anna periksi monissa asioissa. Uskonnollisten ja muiden ideologioihin hurahteiden elämä vaikuttaa omaan silmään aika leppoisalta.

Hararin kirjassa Sapiens käydään läpi uskonnon merkitystä yhteiskunnan kehitykselle ja se on ollut merkittävä. Uskonto oli ensimmäinen (vai oliko ensimmäisiä) asia millä saatiin ihmiset toimimaan kohti yhteistä päämäärää yhteisöissä jotka olivat suurempia kuin n. 30 henkeä. Muistaakseni se oli n. 30 ihmisen joukko johon ihminen pystyy vielä samaistumaan ja kiintymään. Mitä suuremmaksi mennään sitä vaikeammaksi tulee nähdä syitä sille miksi antaisi omastaan jollekin toiselle. Tai tekisi työtä jonkun toisen eteen. Uskonto sai isommat ryhmät toimimaan yhteisen päämäärän eteen. Tästä alkoi suurempien yhteisöjen kasvaminen jotka ajan saatossa muodostivat ensimmäiset valtiot.

 

[Breeze Harbour]

En itse ole myöskään uskovainen, mutta ei tuo sinun mielipiteesi ole kyllä minkään arvoinen. On uskovaisia ihmisiä jotka elävät rikasta ja hyvää elämää eikä jumalaan uskominen ole mikään pelastuslautta jolla kuolevaisuuden pelko saataisiin taltutettua. Toki on myös niitä jotka saavat uskonnosta voimaa selvitä peloista, mutta on myös yhtälailla niitä jotka ovat rakentaneet itselleen hyvän elämän ilman uskonnon vaikutusta vaikka uskovaisia ovatkin.

Exactly. Uskovaisuus on täysin yksilöllistä, sillä jokainen meistä on kuitenkin ainutlaatuinen yksilö miljardien joukossa. Näin ollen tulkitsemme uskontoja sillä tavalla, joka on juuri meille se ominaisin. Sen enempää ateisteja kuin uskovaisia et voi tunkea jokaista samaan muottiin, se ei vaan toimi niin. Niin usko, ateismi kuin jokin määrittelemätön elämänkatsomus kehittyvät jokaisen yksilön uniikeissa aivoissa, joten tapoja ajatella jumalista ja uskoista on tasan niin paljon kuin ihmisiäkin on.

Pointtini oli vain, että moni uskovainen on sivistynyt ja koulutettu ja/tai muuten hyvin toimeentuleva ja elää rikasta ja onnellista elämää langat omissa käsissä, missä uskonto on sitten vain yksi osa elämää.

Kiitos. Se on juurikin kuten sen sanoit. Minulle usko ainakin on toki merkittävä osa elämääni sekä tapaa jolla ajattelen ihmisistä, ympäristöstä sekä maailmankaikkeudesta mutta silti se on vain yksi osa isoa kokonaisuutta. Olen polkuni valinnut ja uskoni on vain osa sitä elämäntapaa, jossa arvostan kaikkea ja kaikkia hyvää, mikä elämän tielleni osuu. Sattumalla on valtava vaikutus elämässä ja olen kävellyt läpi omakohtaisen "maanpäällisen helvetin", joka on sitten ajan mittaan opettanut arvostamaan yhä enemmän jokaikistä täällä ihmeitä pullollaan olevalla maapallolla hengittämääni sekuntia.

Jumala ei yleensä ole taruolento edes uskovaisille, enkä sellaista vihjannutkaan. Jumala on pikemminkin mikä tahansa entiteetti, jollaiseen ns uskoo moni uskonnonvastainenkin tahtomattaan. Siitä luulen olevani samaa mieltä, että sinut pelasti kuolemalta jokin mitattava seikka. Joku nero voisi laskea matemaattisesti mikä sinut pelasti, sillä muita järjellisiä keinoja asian selvittämiseen ei ole jos sekään selittäisi selviytymisesi. Saatoit esimerkiksi ajaa millimetrin sivuun kuolemasta tuossa törmäyksessä. Onni ja sattuma kulkevat kuitenkin käsi kädessä monesti.

Entiteetti. Olipas osuva sanavalinta, sellaisena minä ainakin Jumalan nimenomaan koen. Sattumaa kommeintoin jo edellisen heebon lainaamisessa joten ei muuta lisättävää.

 

[Byvajet]

Olen pohtinut, että ehkä vahva halu elää ja halu uskoa ja löytää tarkoitus ovat yhteydessä toisiinsa. Ehkä kokemusta tarkoituksesta tai Jumalasta selittää biologiaan perustuva vietti.

Olen ollut itsetuhoinen teini-iästä saakka. Ei kiinnosta elää. Ihan sama, meneekö hyvin vai huonosti, niin ei vain kiinnosta, koska loppujen lopuksi paljon helpompi olisi olla olematta. Minulla ei ole muistikuvia ennen syntymää, enkä usko, että niitä on kuoleman jälkeenkään. Kun kuolisi, pääsisi kaikesta paskasta pois, niin hyvästä paskasta kuin pahasta paskasta.

Mitä jos kysymys onkin oikeasti biologiasta, voimasta, joka on saanut ihmislajin selviytymään? Ehkä tämä voima ilmenee joissain vahvempana ja joissain heikompana. Jos ihmisellä on vahva biologinen vietti elää, niin silloin hän väkisin keksii elämälleen tarkoituksen, vaikka järjellä ymmärtäisi selityksensä absurdiuden.

 

[Valapatto]

Kyllä, osittain varmasti juuri siksi. Osittain myös siksi, että kaikella olisi joku suurempi tarkoitus.

Minulle henkiökohtaisesti jumalusko on jokaisen henkilökohtainen asia ja en sen perusteella luokittele ihmisiä suuntaan tai toiseen.

Tämä ylläoleva toteamus on silti mietityttänyt mua äärettömän paljon. Mun mielestä luonto sinällään on ihme ja jo Jumalan aseman ansainnut, koska se toimii ihmistä lukuunottamatta niin pilkuntarkasti ja loogisesti. Ja se on kehittynyt toimimaan niin.

Sitten jossain vaiheessa eläinlaji ihminen on kehittänyt aivojaan, joissa se on muihin eläimiin verrattuna ylivertainen, mutta samanaikaisesti heittää suurimman osan kapasiteetistaan hukkaan ja ei ymmärrä edes omaa parastaan esim. tuhoamalla järjestelmällisesti elinympäristöään.

Mun ajatusmaailmassa ihminen on tehnyt jossain kohtaa itsestään niin jumalallisen, että se luulee lajinsa ja mikä hullunkurista myös oman itsensä olevan jotenkin merkittävä olento. Isommassa mittakaavassa ihminen on vain hyttynen joka liiskataan nopeasti käsivarteen. Hetken se saattaa kutista, mutta paukura unohtuu nopeasti.

 

[Breeze Harbour]

Minulle henkiökohtaisesti jumalusko on jokaisen henkilökohtainen asia ja en sen perusteella luokittele ihmisiä suuntaan tai toiseen.

Juuri näin sen pitäisikin mennä. Valitettavasti löytyy niitäkin, jotka joko uskon tai sen puuttumisen perusteella leimaavat ihmisiä tietynlaisiksi.

Tämä ylläoleva toteamus on silti mietityttänyt mua äärettömän paljon. Mun mielestä luonto sinällään on ihme ja jo Jumalan aseman ansainnut, koska se toimii ihmistä lukuunottamatta niin pilkuntarkasti ja loogisesti. Ja se on kehittynyt toimimaan niin.

Sitten jossain vaiheessa eläinlaji ihminen on kehittänyt aivojaan, joissa se on muihin eläimiin verrattuna ylivertainen, mutta samanaikaisesti heittää suurimman osan kapasiteetistaan hukkaan ja ei ymmärrä edes omaa parastaan esim. tuhoamalla järjestelmällisesti elinympäristöään.

Mun ajatusmaailmassa ihminen on tehnyt jossain kohtaa itsestään niin jumalallisen, että se luulee lajinsa ja mikä hullunkurista myös oman itsensä olevan jotenkin merkittävä olento. Isommassa mittakaavassa ihminen on vain hyttynen joka liiskataan nopeasti käsivarteen. Hetken se saattaa kutista, mutta paukura unohtuu nopeasti.

Painavaa tekstiä, mutta täyttä asiaa tämä on. Siitä tosiasiasta ei pääse mihinkään, että useasti kuvittelemme olevamme luontomme yläpuolella, kun olemme olevinamme niin järkeviä ja tärkeitä. Sitä saattaa helposti unohtaa, että siinä missä lajimme on kiistattoman tärkeä osa luontoa, emme ole kuitenkaan sen keskipiste.

Mutta fakta on sekin, että ihmisen syvin tarkoitus lajina on luoda ympärilleen jotain uutta, ja silti valitettavan usein päädymme päinvastoin tuhoamaan luonnon ylivertaista kauneutta rahavirtojen tieltä, heitämme roskat maahan ajattelematta, mitkä moisen kollektiivisen välinpitämättömyyden seuraukset voivat pitkällä aikavälillä olla.

Ajattelemme liikaa omaa napaamme. Meidän tulisi kanavoida ajatuksemme siihen, mitä voimme maailmalle tehdä pitääksemme lajimme hyvävointisena, eikä siihen, mitä haluan maailmalta itselleni. Me emme omista maata, maa omistaa meidät, kuten kaikki muutkin täällä asustavat lajit. Me olemme vain pieni osa suurta kokonaisuutta, kuten hyttysvertauksella itsekin ilmaisit.

 

[vetti]

@Valapatto tuo on aika tasan tarkkaan niinkuin minäkin olen asian funtsinut. Ei universumi välitä hivon kettuakaan mitä telluksella tapahtuu, saati sitten meistä ihmisistä. Uskonnot (oli mikä tahansa) ovat ihmiset itse keksineet.

 

[adolf]

Jokainen meistä on ainutlaatuinen yksilö? Hmmm...

Onko kukaan muu miettinyt koskaan tuon ajatuksen ongelmallisuutta? Jos kukaan on koskaan tutustunut herran J. Krishnamurti sanomisiin, niin semmoista sanomaa välitti tuo ihminen jossa tämä yksilöllisyyden korostaminen oli ihmisen problematiikan ydintä. Se meni jotenkin niin että kun ihminen ajattelee olevansa tämä yksilö, niin hän automaattisesti eristää itsensä silloin muista ihmisistä. Hän ei näe enää toista ihmistä, vaan keskittyy vain suuremmissa määrin itseensä. Minusta hän korosti sitä että yksilöllisyys on oikeastaan tie yksinäisyyteen. Liika yksilöllisyyden korostaminen johtaa siihen että ihmiselle muodostuu tärkeämmäksi se kuva jonka hän itsestään muodostaa ja näin ollen meillä on ihmisiä jotka eivät enää pysty kohtaamaan toisiaan, vaan tärkeämmäksi muodostuu se kuva tai kulissi joka näytetään toisille ihmisille. Yksilöllisyyden korostamisen polttoaineena hänen mukaansa toimiikin pelko. Kai hän tarkoitti sitä pelkoa että ei riitä. Ei ole tarpeeksi omassa ihmisyydessään, joten tuota kadotettua ihmisarvoa pitää ruveta haalimaan ulkopuolelta. Mutta tietenkään mikään määrä rahaa, tavaraa, tittleitä, ystäviä, mainetta tai kunniaa ei riitä, jos sitä elämän eliksiiriä ei löydä sisältään.

On minulla semmoisia ajatuksia herättänyt tämä vallalla oleva suunnaton yksilöllisyyden korostaminen, että ehkä tuolla miehellä tosiaan oli pointtia? Kun katsoo mitä tämä valtava yksilöllisyyden korostaminen meille tekee, niin onko se tehnyt meistä sen onnellisempia? Meillä on vaurautta ja materiaalista hyvinvointia enemmän kuin tarpeeksi, mutta silti mielialalääkkeitä käyttää huomattava osa aikuisväestöstä. Minulle se tuo jotenkin mieleen että ihminen voi itse asiassa kadottaa yhteyden omaan ihmisyyteensä, omaan heikkouteensa ja rakkauden sekä läheisyyden tarpeeseen, jos koko ajan pitää korostaa sitä miten olla tämä yksilönä kaikki elämän myrskyt ja tyrskyt läpitaisteleva soturi. Totta kai voi argumentoida että olisi niille mielialalääkkeille ollut varmasti isoa tilausta myös aikoina jolloin niitä ei oltu vielä kehitelty, joka sinänsä on ihan validi pointti.

Mutta joka tapauksessa... on itsestään selvää että vaihtoehtona ei ole mikään kommunismin kaltainen tila jossa ihmiset taas sitten toisessa äärilaidassa pakotetaan ylhäältä sanellen johonkin yhden ihmisen tai pienen ihmisjoukon omaamaan käsitykseen oikeanlaisesta ihmisestä. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla herääkö kellään muulla tästä mitään ajatuksia.

Minä itse henkilökohtaisesti en ole mitenkään uskonnollinen ihminen, mutta sen vuoksi minun ei tarvitse kapinoida esimerkiksi tiettyjä uuden testamentin osioita vastaan, koska siellä puhutaan, noh... asiaa.

 

[Petri1981]

Meillä on vaurautta ja materiaalista hyvinvointia enemmän kuin tarpeeksi, mutta silti mielialalääkkeitä käyttää huomattava osa aikuisväestöstä.

Tästä sen verran vähän off-topiccina, että tämä johtuu suurimmilta osin siitä, että nykyään ollaan huomattavasti avoimempia mt-ongelmien suhteen, ja sinne lääkäriin mennään helpommin jos on paha olla, siinä missä ennen ”kestettiin kuin mies”. Tämä johtaa toki siihen, että mielialalääkkeitä jaetaan enemmän, usein ehkä liian heppoisin perustein. Olen henkilökohtaisesti huomannut, että monella on unohtunut matkan varrella se tosiasia, että elämään kuuluu ylämäet ja alamäet, ja välillä kuuluukin olla kurjia ajanjaksoja elämässä, ja aina ei voi olla kivaa. Joka tapauksessa itsemurhat ovat puolittuneet -90 luvun huippuvuosista ja muutenkin itsemurhatilastot laskeneet ties kuinka monta vuosikymmentä putkeen, mikä on minusta myös yksi hyvä kansakunnan henkisen hyvinvoinnin mittari.

Muuten samaa mieltä ylempien kirjoittajien kanssa.

 

[adolf]

Joka tapauksessa itsemurhat ovat puolittuneet -90 luvun huippuvuosista ja muutenkin itsemurhatilastot laskeneet ties kuinka monta vuosikymmentä putkeen, mikä on minusta myös yksi hyvä kansakunnan henkisen hyvinvoinnin mittari.

Joo tässä on tosiaan sellainen fakta, joka on syytä pitää mielessä ennen kuin kauhistelee noita mt-lääkityksen tilastoja. Ei asiat pelkästään huonompaan suuntaan ole menneet.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Mutta fakta on sekin, että ihmisen syvin tarkoitus lajina on luoda ympärilleen jotain uutta

Tai sitten ei. Ihmisen tarkoitus on vain elämä itse. Ihmisen elämällä ei omaa tarkoitusta vaan ihminen on vain yksi elämän keinoista jatkua. Elämä pyrkii jatkumaan tavalla tai toisella aina vallitseviin olosuhteisiin sopeutuen ja nyt näihin vallitseviin olosuhteisiin hyvin sopeutunut ihminen vetää lajina tätä omaa osuuttaan näennäisellä piikkipaikallaan elämän jatkumiseksi eikä mitään sen syvällisempää. Ihmistä ennen ruletti dinosauriit ja ihmisen jälkeen tulee jokin muu laji, mihin vaikuttaa paljolti myös se, millaiseen kuntoon ihminen tämän pallon nurkat lähteissään jättää.

Yhtä paljon kuin meidän elämäämme nyt hetkauttaisi dinojen yhteiskunnallisesti kestävä pesänrakentelu tai matelijoiden eeppiset runonlausuntakerhot, hetkauttaa meidän hienot uuden luomisemme meitä seuraavia lajeja heidän vuorollaan meidän väistämättömän katoamisemme jälkeen. Silloin meidän hienot luomisemme ovat enää vain figuureita sedimenteissä ja kenties taivaalta joskus satunnaisesti putoavia muttereita.