Minusta se on ihan hyvä huomio, että jumalaan uskomisella ei ole mitään merkitystä tässä elämässä. Ja vaikka se ei todiste ole sellaista jumalaa vastaan joka ei mitää tee, niin taas todistaa monet raamatun kohdat paikkaansapitämättömiksi esim rukoilun konkreettisesta avusta, johon monien usko perustuu.Jumala ja tilastot ei vieläkään sovi samaan lauseeseen, ei sitten alkuunkaan. Jos ei edes sen vertaa tajua, niin on aika pihalla koko aiheesta. Usko ja tilastofaktat kun ovat käytännössä ottaen toistensa vastakohtia
Millä sä noita todistat suuntaan tai toiseen? En erota viestistäsi mitään muita kuin sun henkilökohtaisia elämänkatsomuksellisia mielipiteitä.Minusta se on ihan hyvä huomio, että jumalaan uskomisella ei ole mitään merkitystä tässä elämässä. Ja vaikka se ei todiste ole sellaista jumalaa vastaan joka ei mitää tee, niin taas todistaa monet raamatun kohdat paikkaansapitämättömiksi esim rukoilun konkreettisesta avusta, johon monien usko perustuu.
En ole tutustunut Raamattuun noin juurta jaksaen, ja siksi kysyinkin mistä tässä on oikein kyse. Pahat teot on tietty aina tuomittavia, mutta meidän tavallisten ihmisten tehtävä ei ole niiden tekijöitä tuomita.
Usko saatanaan = usko pahuuteen. Enkä mä haluu olla sellasten ihmisten kanssa missään tekemisissä, jotka uskoo siihen että on oikein vahingoittaa muita oman edun saavuttamiseksi. Se joka on mieleltään paha, kykenee vaikka mihin hirveyksiin. Sellainen ihminen on menettänyt ihmisyytensä ja sielunsa. Voiko sellainen ihminen arvostaa omaa tai kenenkään toisen elämää, joka ei edes usko siihen? Kysynpä vaan.
Päteekö tuo Saatanaan ja tämän palvojiin? Minulle jäi kuva, että suhtautumisesi heihin on hyvin jyrkkä.
Raamatussa tosiaan esimerkiksi kerrotaan, miten israelilaiset hävittävät kokonaisia kansoja omaksi edukseen Jumalan junaillessa tapahtumia. Miten tuo eroaa Saatanan ja tämän palvojien pahoista teoista? Siis jos emme vain päätä, että Saatana on paha ja Jumala on hyvä, vaan arvioimme näiden ja palvojiensa tekoja.
Usko ja faktat tosiaan useimmiten ovat käytännössä toistensa vastakohtia, tästä olen vahvasti samaa mieltä. Mitä ajattelet termistä "totuus"? Ovatko totuudet kokoelmia faktoja, joista jokainen luo oman, mielestään eheän, kokonaisuuden, jota kutsuu totuudeksi? Vai ovatko totuudet jotain valmiiksi olemassaolevia entiteettejä, kuten Platonin ideat, joista ihmiset sitten yrittävät erilaisin keinoin saada haalittua tietoa?Jumala ja tilastot ei vieläkään sovi samaan lauseeseen, ei sitten alkuunkaan. Jos ei edes sen vertaa tajua, niin on aika pihalla koko aiheesta. Usko ja tilastofaktat kun ovat käytännössä ottaen toistensa vastakohtia (tänkin mä oon sanonu jo varmaan vähintään kaks kertaa aikasemmin tässä ketjussa mutta kertaus on opintojen äiti).
En tiedä ootko tosissas vai pilailetko, mutta jos sulle jumala on yhtä kuin Luke Skywalker niin noh... kuka mä oon sua estää niin uskomasta :D
Usko ja faktat tosiaan useimmiten ovat käytännössä toistensa vastakohtia, tästä olen vahvasti samaa mieltä. Mitä ajattelet termistä "totuus"? Ovatko totuudet kokoelmia faktoja, joista jokainen luo oman, mielestään eheän, kokonaisuuden, jota kutsuu totuudeksi? Vai ovatko totuudet jotain valmiiksi olemassaolevia entiteettejä, kuten Platonin ideat, joista ihmiset sitten yrittävät erilaisin keinoin saada haalittua tietoa?
Nyt heitit pahan... Totuutta kun on niin pirun vaikea määritellä koska jokaisella meistä on eri käsitys siitä, mikä se totuus on. Mulle totuus on yhtä kuin oma elämäntarkoitus ja sen mukaan eläminen.Luottaisitko sellaisen ihmisen totuuteen, jonka mielestä totuuden voi löytää ilman faktoja? Itse näen faktat parhaana (ja ainoana) välineenä totuuden löytämiselle, minkä vuoksi usko, tuo faktojen vastakohta, ei juurikaan vakuuta työkaluna totuuden etsimisessä.
Jos totuuksia voisi löytää muutenkin kuin faktojen avulla, törmättäisiin hyvin pian sen kaltaisiin ongelmiin, joita muutamat kirjoittajat ovat sinulle osoittaneet tuossa yllä. Esim. jos ihminen voi löytää totuuden sisältään, miten voidaan sanoa, kenen totuus on ns. "oikein" ja kenen väärin? Islamistinen terroristikin toimii usein sisältään löytyneen voimakkaan uskon ja tarkoituksen pohjalta. Hän uskoo Koraanin jumalaan, rakastaa kuten Koraani neuvoo ja tietää syvällä sisimmässään tekevänsä oikein. Kyseisen terroristin teot on melko helppo perustella oikeellisiksi, jos mennään sinun kuvailemallasi ajattelulla. Hänhän toimi oikein, eikö?
Toinen esimerkki on Jehovan todistaja, joka kertoi minulle, että jumalan sanaa on noudatettava, sanoi se mitä tahansa. Tässä kuulemma suurin vaikeus on erottaa, mikä todella on jumalan sanaa. Kysyin häneltä, tappaisitko minut ja perheeni, jos saisit jumalalta käskyn ja voisit 100 % varmasti vahvistaa, että käsky todella tuli jumalalta. Parin minuutin vakuuttelun (en loukkaannu, ole vain rehellinen yms.) jälkeen tämä henkilö vastahakoisesti sanoi että kyllä, siinä tapauksessa hän tekisi juuri kuten jumala on käskenyt, koska se olisi oikein. Hänen kohdallaan se varmasti olisikin ainoa oikea ratkaisu, mutta minä olisin kyllä vahvasti eri mieltä.
Tällaisia esimerkkejä voisi keksiä lähes loputtoman määrän. Satanisti ei mielestäsi kadu, koska toimi omasta mielestään oikein. Entäs kun uskossa oleva ihminen tekee jotain, mikä on monien muiden mielestä väärin tai "pahaa", mutta uskoo itse vahvasti tehneensä oikein. Ehkä lisäksi moni muu uskossa oleva ihminen uskoo hänen tehneen oikein. Ei hänkään tuota tekoa silloin todennäköisesti kadu. Kenen totuus silloin voittaa? Miten määritellään, oliko teko oikea vai väärä, hyvä vai paha?
Mitä keinoja mielestäsi on olemassa, joilla voi pyrkiä selvittämään, kumpi on oikeassa? Molemmat osapuolet kun ovat yhtä vakuuttuneita siitä, että ovat löytäneet totuuden ja toimivat tasan oikein sekä omasta mielestä tietävät, että tuo toinen osapuoli toimii väärin. Vai ovatko molemmat oikeassa? Tästä ainakin syntyisi jos jonkinmoista ristiriitaa.En kiistä, etteikö ihmisillä kuuluisi olla valinnanvapaus uskoonsa liittyen. Joten kristinuskon mukaan Jehovan todistajat toimivat väärin, mutta heidän uskonsa mukaan he toimivat juuri niin kuin heidät on määrätty toimimaan.
Mitä keinoja mielestäsi on olemassa, joilla voi pyrkiä selvittämään, kumpi on oikeassa? Molemmat osapuolet kun ovat yhtä vakuuttuneita siitä, että ovat löytäneet totuuden ja toimivat tasan oikein sekä omasta mielestä tietävät, että tuo toinen osapuoli toimii väärin. Vai ovatko molemmat oikeassa? Tästä ainakin syntyisi jos jonkinmoista ristiriitaa.
Ainahan voi heittää kädet ilmaan ja todeta, että ei voi tietää, tai vaihtoehtoisesti julistaa olevansa itse oikeassa, mutta ensimmäinen on mielestäni laiskuutta ja jälkimmäinen vaatisi aika vahvat perustelut, että sitä voisi kenenkään odottaa ottavan todesta.
Mua on opetettu tuon totuus asian kanssa sillä tavalla, että otetaan esimerkki vaikkapa ihmisestä. Ihmisessä on paljon sellaisia toimia jotka ovat ihmisen tahdosta riippumattomissa. Sydän lyö, veri kulkee ja hiukset kasvaa jne.
Tämä on vähän hölmö esimerkikki ehkä, mutta tuo on totta, uskoi ihminen sitten siihen tai ei. Samalla tavalla elämässä ja kaikkeudessa on asioita, jotka ovat totta, uskoi ihminen niihin sitten tai ei. Mulle se pointti tuossa on se, että meidän ihmisten mieli on sellainen vipstaaki joka luo kaikenlaisia harhoja. Totuudesta en tohdi lähteä väittämään mitään, mutta aina aika ajoin kun hiljentyy ihan kunnolla ja pistää silmät kiinni, niin voi ehkä ymmärtää hieman jotain tästä "totuudesta". Se on sitä kun mieli on edes hetken hiljaa ja on vain läsnä vallitsevassa hetkessä. Todellisuudelle avautumista.
...Nämä Vanhan Testamentin kirjoitukset ovat viime kädessä vain sen ajan ihmisten käsityksiä sekä uskomuksia Jumalasta, ei kiistattomia totuuksia Jumalan todellisesta tahdosta....
No siis sanontaanko näin, että käsitykseni kristinuskosta ei vastaa ehkä sitä ihan perinteisintä näkemystä. Tällainen näkökanta varmasti herättää osassa ihmetystä ja uteliaisuutta, kuten tähän saakka käydyn keskustelun pituudesta voidaan jo osuvasti päätellä. Mutta heti ensimmäisessä viestissä sanoin, että uskoni on vaikeasti selitettävissä, koska se ei täysin edusta perinteistä kristinuskoa, vaan pyrin tulkitsemaan uskoa modernimmin ihmisen kehityksen lajina huomioiden.Et ole siis kristitty, vaan olet kehitellyt jonkun oman uskonnon. Kyllä raamattu on jumalan sanaa jos kirkosta kysytään.
Siitä olen samaa mieltä, että kirjoitukset ovat sen ajan ihmisten käsityksiä ja tarinoille on keksitty kirkko päälle myöhemmin. Tunnut siis tietävän, että raamattu on sepitetty tarina pitkän ajan takaa. Vielä kun ymmärtäisit, että koko jumala ajatuksena on täysin päätön ja kuuluu samaan koriin raamatun kanssa, niin voisit elää elämäsi omien tavoitteiden ja mielihalujen mukaan, eikä tarvitse lukea elämänohjeita satukirjasta.
Aivan ja tottakai se on satua. Mikä tahansa muu selitys on täysin päätön....Tuskin kuitenkaan niitä käsittäisit, koska mielestäsi koko Jumala on pelkkää satua...
Juuri tuon suhtautumisesi takia meidän on ihan turha jatkaa tätä keskustelua ja toivottavasti tajuat sen itsekin.Aivan ja tottakai se on satua. Mikä tahansa muu selitys on täysin päätön.
Taas faktat pilaa keskustelun.Juuri tuon suhtautumisesi takia meidän on ihan turha jatkaa tätä keskustelua ja toivottavasti tajuat sen itsekin.
Jos ei edes yritä ymmärtää toisen käsitystä elämästä, se on silloin vähän sama kuin seinille puhuisi...Taas faktat pilaa keskustelun.
Jos ei edes yritä ymmärtää toisen käsitystä elämästä, se on silloin vähän sama kuin seinille puhuisi...
Enkä mä ketään oo koittanut ajattelullani vakuuttaakaan :D Keskusteluhan sai alkunsa siitä, että kerroin mitä olen Jumalasta mieltä. En ole tietääkseni missään kohtaa pyytänyt tai vaatinut ketään uskomaan kuten minä vai olenko? Vastauksia on pyydetty ja kaikkiin mulle esitettyihin kysymyksiin olen vastannut parhaani mukaan. Kumman pienestä vaan ihmiset alkaa kertomaan että olen väärässä, kun ajattelen maailmasta eri tavalla kuin he.Kyllä kaikki nuo sinulle puhuneet ihan hyvin ymmärtävät "musta tuntuu" pohjalta lähtevät perustelut. Lähinnä he koettavat herättää sut ajattelemaan ja huomaamaan, että "musta tuntuu" ei ole riittävä vakuuttamaan ketään muuta.
Kyllähän mä tämän käsitän, kun ei se minullekaan helppo prosessi ole ollut millään muotoa.Se on monille aika hankala prosessi tarkastella kriittisesti omia ajatuksiaan ja uskomuksiaan.
Eiköhän tuo mainitsemasi tapa toimia ole ollut vuosisatoja ihan uskontojen yksinoikeus ja nyt on vihdoin kriittinenkin ajattelu sallittua. Voin ihan rauhassa sanoa, että uskonnot ovat perseestä ja en joudu sen takia roviolle, kuten aiemmin saattoi käydä. Kyllä sinä saat puolestani olla väärässä ihan vapaasti ja jos et halua uskoa siihen mitä näet ja loogisesti voit päätellä, niin oma on vikasi ja oman elämäsi pilaat. Toki uskontojen asemaa pitäisi kutistaa, mutta siihen on oma ketjunsa....
Anygays, herätkää ihmiset. Elämme vuotta 2018 ja osa harrastaa yhä uskontorasismia odottaen saavansa ihmisen ajattelussa jonkin sortin muutoksen aikaan kertomalla, kuinka tämän tulisi ajatella. Mä keskityn elämään omaa elämääni sillä tapaa kuin parhaaksi näen, suosittelen teille samaa ;)
Eli uskovainen ihminen ei kykene ajattelemaan asioista kriittisesti? Öö, kyllä muuten pystyy.Eiköhän tuo mainitsemasi tapa toimia ole ollut vuosisatoja ihan uskontojen yksinoikeus ja nyt on vihdoin kriittinenkin ajattelu sallittua.
Kyllä vain. Kiitos nykyajan sinulla on täysi vapaus ilmaista oma mielipiteesi, niin kauan kun et käännä sitä ketään toista vastaan...Voin ihan rauhassa sanoa, että uskonnot ovat perseestä ja en joudu sen takia roviolle, kuten aiemmin saattoi käydä.
Kyllä sinä saat puolestani olla väärässä ihan vapaasti ja jos et halua uskoa siihen mitä näet ja loogisesti voit päätellä, niin oma on vikasi ja oman elämäsi pilaat.
Eli uskovainen ihminen ei kykene ajattelemaan asioista kriittisesti? Öö, kyllä muuten pystyy.
Ei, ei ole mahdollista että olen erehtynyt.
Ei ole kysymys siitä etten hyväksyisi uskoasi (mitä se minua liikuttaa mihin joku toinen uskoo?) vaan siitä että en edelleenkään ymmärrä sitä. Ja kun nyt keskustelupalstalla ollaan niin tulee vähän kärkkäämmin tartuttua esim. asioihin, jotka minun näkövinkkelistäni näyttävät epäloogisilta.@Vintsukka mitä et vieläkään tunnu ymmärtävän, on se että minä en arvostele sinun totuuttasi (mikä se sitten onkaan) ja se että epäilet minun erehtyneen elämäni suunnasta, kertoo vain ja ainoastaan siitä, ettet ole valmis hyväksymään sitä, mihin uskon. Sääli sinänsä. Vaikut itsessään kuitenkin muuten ihan fiksulta kaverilta.
Ei ole kysymys siitä etten hyväksyisi uskoasi (mitä se minua liikuttaa mihin joku toinen uskoo?) vaan siitä että en edelleenkään ymmärrä sitä. Ja kun nyt keskustelupalstalla ollaan niin tulee vähän kärkkäämmin tartuttua esim. asioihin, jotka minun näkövinkkelistäni näyttävät epäloogisilta.
Sinun totuutesi on 1+1=3 ja kun sinulle sanotaan, että eihä tuo noin mene, niin puhut "sinun totuudesta" mitä muut eivät pysty hyväksymään. No ei pysty, koska 1+1=2 ja ongelma on sinun puolellasi. Et pysty mitenkään perustelemaan mielipidettäsi, vaikka eihä tämä ole edes mielipidekysymys. Jostain syystä uskonnot on erotettu normaalin keskustelun ulkopuolelle ja ei muka ole sopivaa sanoa, että typerää ja lapsellista puuhaa se on.@Vintsukka mitä et vieläkään tunnu ymmärtävän, on se että minä en arvostele sinun totuuttasi (mikä se sitten onkaan) ja se että epäilet minun erehtyneen elämäni suunnasta, kertoo vain ja ainoastaan siitä, ettet ole valmis hyväksymään sitä, mihin uskon. Sääli sinänsä. Vaikut itsessään kuitenkin muuten ihan fiksulta kaverilta.
Nyt puhutaan näkemyseroista. Pohdimme kaikki elämää eri tavalla. Paitsi ne, jotka eivät anna itselleen mahdollisuutta pohtia elämää lainkaan.Et pysty mitenkään perustelemaan mielipidettäsi, vaikka eihä tämä ole edes mielipidekysymys.
Niin, miksiköhän? Voisikohan se johtua siitä että osa on yhä niin ahdasmielisiä, etteivät anna tilaa toisenlaiselle ajattelulle.Jostain syystä uskonnot on erotettu normaalin keskustelun ulkopuolelle ja ei muka ole sopivaa sanoa, että typerää ja lapsellista puuhaa se on.