Uskomaton saituus!

[Sv veinikretski]

Tunnetteko ihmisiä jotka piilottelevat vielä karkkejaan ja hernekeittopurkkejaan kotonaan, niin uskomattomalta kuin se minusta tuntuukin olen saanut seurata moista ilmiötä elämässäni monet kerrat. Joskus on huvittavaa seurat ihmistä jonka tunnet ja tiedät omistavan tälläisen ominaisuuden, kuinka hän kaverijoukossa yrittää kaikella tavalla laistaa minkäänlaiset tarjoamisen tai osallistumisen yhteiseen hyvään. Tälläinen ihminen on kyllä valmis ottamaan kaiken vastaan mitä annetaan, mutta itse hän kiertää asiat vaikka millä tavalla.

Mikäli perheessä on esimerkiksi miehellä ja naisella eri rahat, joka on sinänsä ihan okey niin tälläinen ihminen voisi pahimmillaan antaa vaikka rakkaansa kuolla nälkään ennen kuin luovuttaisi omasta kaapistaan hernekeitot.

Onko sattunut vastaan tälläisia tyyppejä, esimerkkiksi käy esim, tupakat viinat tuliaiset ym.

Sanopisinpa että raivostuttavaa mutta valitettavan totta, onko se sairaus vai luonnevika vai mistä helvetistä siinä on kysymys, kysyn vain ?

 

[Vakio]

Kovin kuulostaa tutulta. Kaveriporukan kanssa käydään aina välillä kiskomassa kaksin käsin. Tietyiltä tyypeiltä loppuu "yllättäen" aina jossain vaiheessa raha. Minähän en ole köyhä enkä kipeä kun saan muutaman kaljan pohjalle, joten joka perkeleen kerta tulee sitten näille "köyhille" tarjottua. Ikinä eivät maksa takaisin, eli tarjoa puolestaan minulle.

Saatan olla hölmö, kun tarjoan, mutta eihän sitä laitamyötäisessä tule ajatelleeksi siltä kantilta ja toisaalta kerran täällä vain eletään. Tuohon ei minun talouteni kaadu. Vituttaa vaan, että toiset käyttää hyväksi.

 

[Borgie]

Jaahas, Olkku on sitten juonut veinin raflan kumoon, eikä tietysti suostu maksamaan zillinkiäkään ;o)

 

[Realcowboy]

Monenlaista väkeä löytyy. Tulee mieleen kotipuolessa asunut mies, joka oli ilmoittanut naapurilleen; "Joko sinulla on miljoona (markkaa siis) pankissa ? Minulla on. Nyt joutaa kuolla." Ja seuraavalla viikolla oli niin käynytkin. Elämäntehtävä oli suoritettu.

Kotipuolesta löytyy viisaampiakin. Yksi mies on ilmoittanut, että pitää huolta, että hänellä ei kuollessaan ole mitään arvokasta jäljellä, ja etenkin se on turvattu, ettei yksikään hänen vävyistään pääse käyttämään yhtään kolikkoa appiukon omaisuutta.

 

[El Lude]

Pihipoika.

Tunsin erään samalla paikkakunnalla asustelleen kaverin. Tämä kyseinen heebo oli niin saita, että irlantilaisilla ja Roope Ankallakin olisi ollut hänestä oppiminen. Tämä pihipoika ei käyttänyt penniäkään rahaa olessaan armeijassa 8 kuukautta. Sotilaskodissa meidän syödessä munkkeja tämä korpiemme soturi söi ruokalasta mukaansa ottamaa vanikkaa! Säästämillään päivärahoilla taisi sitten ostaa väri-tv:n ja videot.
Kerran kymmeneen vuoteen hän raaski käydä elokuvissa. Meidän mussuttaessa karkkia hän söi alekorista ostettua vanhaa ruisleipää!
Runkatakkin raaski ehkä kerran kuussa...
Että silleen ja tämä tarina on tosi.

 

[Sv veinikretski]

Jaahas, Olkku on sitten juonut veinin raflan kumoon, eikä tietysti suostu maksamaan zillinkiäkään ;o)

Olkku osti kyllä oluensa ei siinä mitään, olisi vielä tarjonnut Laua viinaakin , ei enää uponnut.

Mutta eräästä sukulaisen miehestä tämä paska päähän tuli, mies säilytti autotallissa makkaroitaan ja muitakin herkkujaan, mikäli hän osti esimerkiksi hapankorppuja tai perunasipsejä tai mitä hyvänsä, hän piilotti ne kuin koira luun.
Minä en lakannut asiaa ihmettelemästä koskaan, pari kertaa sukulaiseltani kysäisin että mistä tunkiolta tuollaiset sikiävät, en ymmärrä että joku voi olla tuollaisen kanssa naimisissa. Tästä tulee mieleen jotenkin "viinan kätkijä" kirjoittaja ei nyt tule millään päähän.

 

[KJ hunter]

Lähes samanikäinen serkkuni oli mielettömän saita. Tyyppi saattoi halkaista karkinkin kahtia ja sitten jakaa. Ja kyse oli parin sentin karkista eikä mistään puolen metrin vaahtokarkista.

Ylipäätään kaverilla oli kaikkea, sähköautoja yms. ja harvoja kertoja muut saivat hänen laitteillaan ajaa. Ja tämän lisäksi oli kovin narisija tyyppiä, kaikesta pienestä piti valittaa. Ainut hyvä tyypissä oli se, että kertoi aikoinaan hyviä Pikku-Kalle -vitsejä.

Syöpä häneen jossain vaiheessa iski ja muutaman vuoden kuluttua se vei voiton, joten en kanna enää kaunaa, rauha hänen muistolleen.

 

[Osmo Rapeli]

Mielestäni saituus on jossain määrin myös yksi suomalaisten ominaisista luonteenpiirteistä. Onhan kulutustavaran hinta korkeaa, mutta vaikka olisi kuinka rento ja avoimesti ajatteleva, väkisin ainakin mieleen asti hiipii aina kuka on tarjonnut ja kenelle, ja kuinka monta jne. Etenkin kaljoittelun, tupakoinnin ja yleensäkin viihteen suhteen...se johtuu eniten siitä että meissä suomalaisissa on mukana saitoja, vittumaisia pihtareita, ja joskus on pakko ajatella noita, mutta olisi upeaa olla kuten ah, niin monen maan kansalaiset - kierroksen ja oluen tarjoamisia ei tarvitsisi miettiä kun kaikki tekisivät sen luonnostaan vuorollaan...eikä tarvittaisi erillisiä laskuja perkele.

 

[El Lude]

Veini: se "Viinan kätkijä" on Kainuun korpihumoristin Veikko Huovisen tuotoksia - olisikohan ollut Lyhyissä erikoisissa"? Siitä on tehty myös tv-juttu joskus 1980-luvulla.

 

[Sv veinikretski]

Veini: se "Viinan kätkijä" on Kainuun korpihumoristin Veikko Huovisen tuotoksia - olisikohan ollut Lyhyissä erikoisissa"? Siitä on tehty myös tv-juttu joskus 1980-luvulla.

Kiitän, katsoin myös joskus tv-version, suosittelen lämpimästi sekä saitureille että muillekkin. Itse meinasin nauraa itseni pöydän alle. Huovinen on kova jätkä, ottaisin heti Lukon pakistoon.

 

[hätrikki ||]

Mielestäni saituus on jossain määrin myös yksi suomalaisten ominaisista luonteenpiirteistä. Onhan kulutustavaran hinta korkeaa, mutta vaikka olisi kuinka rento ja avoimesti ajatteleva, väkisin ainakin mieleen asti hiipii aina kuka on tarjonnut ja kenelle, ja kuinka monta jne...

Jees, tällaisia me suomalaiset ollaan. Laskemme kuka on tarjonnut/ottanut ja mitä. Tämä jutska toimii myös toisinpäin; olet vieraissa ja otat kaffe-pöydässä yhden palan pullaa/keksiä tjms. Hetken päästä kuulet vieraanvaraisen emännän sanovan: "Ota toinenkin, ei meillä lasketa.". Jätät kastettavan kuitenkin ottamatta. Jonkin ajan kuluttua emäntä saattaa tokaista: "Ota nyt vaan toinenkin, sähän oot ottanu vast yhden!"

 

[duud]

Kaikkea on tullut nähtyä.

Tähän ikään mennessä on tullut monenlaista pihtaria nähtyä ja koettua. Hauskin ja sitä kautta myöskin törkein keissi oli kun ex-appivanhemmat vonkasivat minua heittämään heidät arkiaamuna viiden aikaan lentokentälle. Tietenkin kieltäydyin sopivan kohteliaasti ja annoin heille 300 mk taksirahaa, jos eläkeläisillä olisi rahasta tiukkaa. Nuristen anoppi otti rahat vastaan ja moitiskeli minua asiasta. Eipä tuossa muuten mitään ihmeellistä ollut, mutta he soittivat kuitenkin lankomieheni, eli vaimoni velipojan kuskiksi samalle matkalle. Perhana maksoin heidän ilmaisen kyytinsä. Noh, ei eromme tuosta kuitenkaan johtunut. . .

Kavereiden kesken on tavallisesti sellainen tapa, että jos minulla on rahaa, niin sinullakin on. Tokihan tuo asia on tasoittunut näin kun on ikää tullut. Samoin on oppinut ihmiset, joilla ei ole rahnaa vaikka minulla olisikin. Ajan kanssa karsiutuu nuo pummit porukoista pois ja sellainen ydinjoukko jää jäljelle. Raha ole kuitenkin kulutustavaraa, joten antaa palaa vain.

 

[Osmo Rapeli]

Kavereiden kesken on tavallisesti sellainen tapa, että jos minulla on rahaa, niin sinullakin on. Tokihan tuo asia on tasoittunut näin kun on ikää tullut. Samoin on oppinut ihmiset, joilla ei ole rahnaa vaikka minulla olisikin. Ajan kanssa karsiutuu nuo pummit porukoista pois ja sellainen ydinjoukko jää jäljelle. Raha ole kuitenkin kulutustavaraa, joten antaa palaa vain.

Totta, kyllä pummit karsiutuvat pidemmän päälle...

On hel~wetin hienoa lähteä kaveriporukalla viettämään lauantaita, kaupunkitapahtumaa tai festaria niin että minä ostan nyt sikspäkin ja seuraavassa kaupassa kaveri ostaa muutaman siiderin jne.

Lisäksi järkevää tarjoamista on kaikenlaisten jatkojen ja pippaloiden järjestäminen, kaverin kutsuminen doksuilemaan, ei se viinapullon tai mäyräkoiran jakaminen maksa kuitenkaan käytännössä mitään, jos verrataan ylentöntä ryypiskelyä baareissa liikkumalla mittarilla paikasta toiseen.

Itse järjestetyissä bileissä ei saa siis ikinä pihtailla, prkl!

 

[Master Chief]

Eräs parhaimmista kavereistani valmistui Turun yliopistosta viime vuoden keväällä ja mennä paukautti pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa naimisiin. Hän on ollut siellä assistentin hommissa jo pari vuotta hyvällä palkalla ja käynyt "kesätöissä" intissä kessuna. Ovat kuulemma varanneet jo tontinkin jostain. Tämä varallisuus ei kuitenkaan estänyt heti valmistumisen jälkeen hakemaan Tampereen yliopistoon samoja aineita opiskelemaan. Yllättäen hän pääsi sinne saaden samalla opiskelija-alennukset loppuiäkseen (ehti kuulemma juuri ennen systeemin muuttumista). Yhtään opintoviikkoa ei aio kuulemma suorittaa. Hesellä tai vastaavissa asioidessaan hän käyttää tietenkin myös kaikki mahdollliset alennuskupongit.

 

[rainman]

Maksan joskus töissä asiakkaille hyvityksiä, mikäli he ovat vääryyttä kärsineet. Tässä päivänä muutamana tuli aika uskomaton tapaus vastaan: asiakkaalle piti maksaa korvausta 9 senttiä!! Kuka tekee valituksen 9 sentistä?!? Kyseinen tapaus on aika varmasti maksanut enemmän pelkästään valitusta soittaessaan...

 

[Sv veinikretski]

Tunsin erään samalla paikkakunnalla asustelleen kaverin. Tämä kyseinen heebo oli niin saita, että irlantilaisilla ja Roope Ankallakin olisi ollut hänestä oppiminen. Tämä pihipoika ei käyttänyt penniäkään rahaa olessaan armeijassa 8 kuukautta. Sotilaskodissa meidän syödessä munkkeja tämä korpiemme soturi söi ruokalasta mukaansa ottamaa vanikkaa! Säästämillään päivärahoilla taisi sitten ostaa väri-tv:n ja videot.

Missä mahdoit armeijan käydä ? Meillä oli samanlainen saituri, muistaakseni tämä kaveri haaveili omasta polkupyörästä. Toiset lähtivät sotkuun niin tämä rahamies jäi lueskelemaan kirjaa sänkyynsä, (hieno harrastus sinänsä). Ei olisi meikäläisen hermot kestäneet makailla, ja lueskella. Eipä silti, en saanut armeijan jälkeen polkupyörääkään.

Ps. Vantterasti polkee vaari, vaarilla on Jaguaari.

 

[Apassi]

Yksi vähän liiankin läheinen sukulaiseni on niin pihi, että kun hän sai töistä Cumulus hotelliin lounassetelien tyyppisiä maksuseteleitä, niin hän ei raaskinut käyttää niitä. Itse asiassa hän sai niitä kahteen otteeseen. Aikaisemmalla kerralla yritimme pyytää niitä omaan käyttöön, koska olimme avovaimon kanssa lähdössä Suomea kiertämään ja yö hotellissa maistuu aina. Seteleitä emme saaneet ja vanhaksihan ne menivät ja käyttämättä jäivät. Nyt on uusi erä menossa ja tarvetta niiden käytölle ilmeni tuossa reilu viikko sitten, mutta vielä ei elämää risaiseksi ole hän uskaltanut pistää. En yritäkään ymmärtää.

Itse olen sitä sorttia, että jurripäissäni mikään ei maksa mitään ja muutenkin tykkään aina välillä tarjoilla esim. kavereille, joilla tiedän olevan hieman niukempi taloudellinen tilanne.

 

[finnjewel]

Kyllä saituus on voimissaan. Omalla työpaikallani jaksan kerran pari kuussa joko leipoa tai ostaa koko duuniporukalle (10-15 hlöä) pullaa tai kakkua useimmiten ilman mitään erityistä syytä. Silloin tällöin kenties joku muukin tekee samoin. Noin puolet porukasta ei kuitenkaan koskaan vaivaudu tarjoamaan yhtään mitään; ehkä syntymäpäivänään kaivavat Dancaken ikikääretortun jostain kaappien kätköistä. Ihastelevat kyllä muiden tarjouksia mässätessään, että "ihanaa kun jotkut viitsivät nähdä vaivaa, kun itse ei vaan jaksa".

En toki vaatisi muita olemaan yhtä avokätisiä kuin itse olen, mutta voisi sitä nyt edes kerran vuodessa jotain viitsiä.

 

[Bruno]

se olen sitä sorttia, että jurripäissäni mikään ei maksa mitään ja muutenkin tykkään aina välillä tarjoilla esim. kavereille, joilla tiedän olevan hieman niukempi taloudellinen tilanne.

Sama homma.Mutta silti toivon ,että takaisinkin päin tarjotaan joskus ,kun itsellä on tiukempaa.Tähän mennessä homma on sujunut kivasti lähimpien ystävien kanssa ,mutta on muutama joille pitää aina tarjota ja lainata rahaa enkä todennäköisesti koskaan saamassa yhtään mitään takaisin päin.Tack och adjö.Tuollaiset tippuvat aika nopeasti pois.

 

[ms.qvist]

Kyllä saituus on voimissaan. Omalla työpaikallani jaksan kerran pari kuussa joko leipoa tai ostaa koko duuniporukalle (10-15 hlöä) pullaa tai kakkua useimmiten ilman mitään erityistä syytä. Silloin tällöin kenties joku muukin tekee samoin. Noin puolet porukasta ei kuitenkaan koskaan vaivaudu tarjoamaan yhtään mitään; ehkä syntymäpäivänään kaivavat Dancaken ikikääretortun jostain kaappien kätköistä. Ihastelevat kyllä muiden tarjouksia mässätessään, että "ihanaa kun jotkut viitsivät nähdä vaivaa, kun itse ei vaan jaksa".

En toki vaatisi muita olemaan yhtä avokätisiä kuin itse olen, mutta voisi sitä nyt edes kerran vuodessa jotain viitsiä.

Et kyllä tällaisessa tilanteessa voi vaatia, että muut ryhtyisivät samaan koska itse teet kaiken (ilmeisesti) hyvää hyyvyyttäisi. Ei työpaikka ole mielestäni mikään "marttakerho" jonne tuodaan säännöllisesti leivonnaisia toisillekin tarjottavaksi ja sitten odotetaan, että kaikki muutkin toimisivat samalla tavoin.

Työpaikka ei kuitenkaan ole mikään "kaveriporukka" jossa kaikki vetävät kaikessa yhtäköyttä joten tässäkään mielessä en näe tarpeellisena sitä, että kaikki tekisivät samoin kuin sinä - sitä paitsi, eihän kukaan pakota sinuakaan leipomaan tai tuomaan mitään työpaikallesi. Lopeta se niin ehkäpä muut havahtuvat tilanteeseen ja ryhtyvät tekemään itse asialle jotain jos kaipaavat leivonnaisia yhteisiin kahvihetkiin. Jos eivät tuo niin älä tuo itsekään, tai tuo korkeintaan itsellesi.

vlad.

 

[duud]

Olet liian kiltti

Kyllä saituus on voimissaan. Omalla työpaikallani jaksan kerran pari kuussa joko leipoa tai ostaa koko duuniporukalle (10-15 hlöä) pullaa tai kakkua useimmiten ilman mitään erityistä syytä. Silloin tällöin kenties joku muukin tekee samoin. Noin puolet porukasta ei kuitenkaan koskaan vaivaudu tarjoamaan yhtään mitään; ehkä syntymäpäivänään kaivavat Dancaken ikikääretortun jostain kaappien kätköistä. Ihastelevat kyllä muiden tarjouksia mässätessään, että "ihanaa kun jotkut viitsivät nähdä vaivaa, kun itse ei vaan jaksa".

En toki vaatisi muita olemaan yhtä avokätisiä kuin itse olen, mutta voisi sitä nyt edes kerran vuodessa jotain viitsiä.

Itse en koskaan vie työpaikalleni mitään leivonnaisia tai muitakaan makupaloja. Kerran vuodessa syntymäpäivänäni vien lähimmät kolleegani 5-8 kpl pitkälle lounaalle ja se saa riittää. Muutenkin olen ajatellut olevani töissä osaamiseni takia, enkä viihdyttäkseni muita. Ehkä saatan olla turhankin tyly työelämässäni, mitä en vapaalla ollessani koskaan ole.

Ehkä sinun vain pitäisi jättää leipomatta tai ostamatta baakkelseja, jos tuollainen siivestäminen ottaa päähän. Itse en kehtaisi syödä, jos en tarjoaisi puolestani joskus. Se on kai se pohojalainen veri, joka noin saa ajattelemaan.

Aina kuitenkin tulee olemaan kaverin eväiden syöjiä. Siitä ei taida eroon päästä koskaan.

-duud-

 

[bisnesman]

Itse mietin vaan sitä, että pitäisikö minun juottaa isoa porukkaa baarissa opintotuellani, jos en itsekään ole aikonut siellä juoda kuin yhden tuopin?

Tottakai jokainen maksaa omat kulunsa, mutta toisilla on suurempi kulutusalttius esimerkiksi ravintolassa. Itselleni riittää pari tuoppia illan aikana, toiset kiskovat lähemmäs 10. Joka rundilla en edes halua olla mukana, mutta liian usein se tuoppi tuodaan eteen puoliväkisin. Ja ne reissut sit kirjautuu jonnekin muualle kuin omaan pääkoppaan...

En kitise sitten kun on edes 200e/kk löysää rahaa. Nyt en voi vastata työssäkäyvien kulutustottumuksiin.

 

[duud]

Itse mietin vaan sitä, että pitäisikö minun juottaa isoa porukkaa baarissa opintotuellani, jos en itsekään ole aikonut siellä juoda kuin yhden tuopin?

Tottakai jokainen maksaa omat kulunsa, mutta toisilla on suurempi kulutusalttius esimerkiksi ravintolassa. Itselleni riittää pari tuoppia illan aikana, toiset kiskovat lähemmäs 10. Joka rundilla en edes halua olla mukana, mutta liian usein se tuoppi tuodaan eteen puoliväkisin. Ja ne reissut sit kirjautuu jonnekin muualle kuin omaan pääkoppaan...

En kitise sitten kun on edes 200e/kk löysää rahaa. Nyt en voi vastata työssäkäyvien kulutustottumuksiin.

Eipä sun tietenkään tarvitse juottaa pienistä rahoistasi ketään. Kuten taisin tuossa aiemmin jo kirjoitella, niin kaveriporukassa se maksaa jolla on. Ajan kanssa se tasoittuu ihan varmasti. Ei siitä kannata huolehtia, eikä siitä äijä porukassa kukaan huonoa tykkää muutenkaan.

Itsekin olen todella monesti maksanut kaverilleni hänen opiskellessaan koko illan ja se on vain ollut aivan sen vuoksi, että tiesin kaverini olevan vähissä varoissa. Jokainen tajuaa, ettei opiskellessa kenelläkään kamalasti rahaa ole juopotella. Mielestäni unohda tuollaiset jutut, koska kierroksen tarjoajakaan tuskin tuollaisia ajattelee.

Ajattele että tarjoat sitten takaisin, kun olet kunnolla työelämässä. Ehkä et niille, jotka sinulle tarjosivat, vaan laita vahinko kiertämään. Niin olen itse ajatellut aina.

Taisi olla lomalaisen humalaisia horinoita, mutta toivottavasti sait edes hiukan ajatuksestani kiinni. :)

-duud-

 

[OneBigRed]

Maksan joskus töissä asiakkaille hyvityksiä, mikäli he ovat vääryyttä kärsineet. Tässä päivänä muutamana tuli aika uskomaton tapaus vastaan: asiakkaalle piti maksaa korvausta 9 senttiä!! Kuka tekee valituksen 9 sentistä?!? Kyseinen tapaus on aika varmasti maksanut enemmän pelkästään valitusta soittaessaan...

Muistan itse myös vastaavia ajaltani vakuutusyhtiön vakuutuskäsittelijänä, tosin se oli markka-aikaa, ja summat n.10-20 penniä.

Yleensä tempun takana oli insinööri, jonka Texas Instrument oli savunnut kun erittelystä tarkastettiin summaa, ja havaittiin "pyöristysvirhe". Eli suomeksi laskujen pyöristyskäytäntö erosi insinöörin omasta. Tästä sitten suivaantuneina lähestyttiin sivun-kahden kirjeellä, ja vaadittiin kyseisen summan kompensointia.

Herää vain kysymys, miten helvetissä joku jaksaa A) käydä laskunsa läpi tuollaisella tarkkuudella, B) valittaa?

 

[Sv veinikretski]

Ajattele että tarjoat sitten takaisin, kun olet kunnolla työelämässä. Ehkä et niille, jotka sinulle tarjosivat, vaan laita vahinko kiertämään. Niin olen itse ajatellut aina.

/QUOTE]

Juuri näin olen itse aina ajatellut, Lontoossa asuessani minulta kysytiin usein tupakkia bussipysäkillä, annoin ja sain takaisin seuraavalta. En tiedä oliko se maan tapa, niin sen kuitenkin koin. Karrikoidusti voisi sanoa "kun tahtoo saada on pakko antaa."

Ps. No pakko ei ole kuin kuolla.