Ura lopussa – elämäkö vasta edessä?

  • 3 949
  • 6

VH87

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Vasta kaksi vuorokautta sitten saimme kuulla Arto Javanaisen poismenosta pitkähköön sairauteen ja tapaus järkytti suomalaista kiekkomaailmaa. Seuraavana päivänä Santtu Silvennoinen käsitteli kolumnissaan uran jälkeistä tyhjiötä, mitä pelaajalle jää lukuisien pukukopeissa vietettyjen vuosien jälkeen?

Javanainen oli toki tietyssä mielessä poikkeava tapaus, koska pelasi aikana jolloin vielä käytiin lähes täyspäiväisesti töissä ja loi kaupan alalla jonkin sortin urankin. Automyyjänä ja pankkialan esimiestehtävissä työskennelleen miehen tiedän viimeksi pitäneen jotain lämärikoulua tai vastaavaa Paimiossa, mutta ilmeisesti ei ainakaan viimeisinä aikoinaan työskennellyt em. ammatin parissa ja itsekin myönsi työpaikkansa menneen ainakin osittain alkoholinkäytön vuoksi.

Suht tuoreessa muistissa ovat myös Ariman ja Nikanderin tapaukset, joidenka elämä niinikään päättyi hieman surullisissa merkeissä. Oli näiden tapausten takana sitten mitä hyvänsä, niin jonkinsortin varoituksina niitä voidaan pitää.

Itselläni ei juurikaan C-junnuja pidemmälle ole kokemusta pukukopin loistokkaasta hengestä, tai elämästä kaukalon ja pelin sisällä, joten olen hieman epäpätevä kommentoimaan ns. uran jälkeistä tyhjiötä, mutta lienee selvää että sellainen väkisinkin pääsee muodostumaan. Miten tähän pitäisi reagoida? Käsittääkseni pelaajien auttaminen itse touhun loputtua on organisoitua toimintaa. SM-Liigan alumni pyrkii opastamaan ja auttamaan jätkiä uran jälkeen etsimällä opiskelupaikkoja ja työmahdollisuuksia, mutta riittääkö se?

Olisiko jonkinmoinen laajempi henkinen valmistautuminen uran aikana tarpeen? Tosiasia on, että elämä on keskimäärin pidempi kuin 40 vuotta, eli jotenkin pitäisi pystyä mukautumaan normaaliin elämään keski-iän kynnyksellä. Vai onko kaikki hyvin, eikä asiasta tarvinne edes keskustella?
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Tuo mainitsemasi IL-juttuhan oli aika totaalisen gesundheit!-perseestä. Vaikka kielikuvia käytettäisiin ja jääkiekko tai mikä muu vastaava tahansa jättäisi tyhjiön, se ei ole sama asia kuin "jäädä tyhjän päälle".

Ihminen jää silloin tyhjän päälle kun ei ole työtä tai perhettä, kyllähän Javallakin oli työtä ja perhe. Täytyisi siis hieman syvällisemmin ja asiantuntevammin lähestyä kyseistä aihetta, erottaa tyhjiö ja tyhjän päälle jääminen toisistaan. Ja jos on alkoholin kanssa ongelma, niin sehän on ongelma oli entinen tai nykyinen kiekkoilija, perheellinen tai perheetön, työtä tai työtön.
Totta hemmetissä uran loppuminen voi olla laukaiseva tekijä alkoholismin kanssa, mutta alkoholismi on edelleen sairaus, joka ei ole juuri kiekkoon sidottu juttu. Eikä varsinkaan yhtä kuin tyhjän päälle jääminen.

Kokonaiskeskustelun kannalta pitää erottaa entinen ja nykyinen. Jossain Javanaisen ikäluokassa, tuijottamatta nyt juuri Javanaisen ongelmiin kun ei niistä sen kummempaa insidea ole, on sopeutumis- ja muutosongelmia muillakin aloilla. Vanhat työnkuvat muuttuvat jne.

Nuoremmat sensijaan, kokonaisuutena sanoisin että miksi juuri (nykyisiä) kiekonpelaajia pitäisi hyysätä sen kummemmin kuin muitakaan? Kermaperseilyä, avuttomuutta ja silkkaa tyhmyyttä jos ei Suomen kaikesta aikuiskoulutuksesta ja vastaavasta löydä edes jotain toivoa päästä leivän syrjään kiinni pääsemiseen lätkäuran jälkeen. Koulunkäynti kun ei nykyään ikää katso, ja Antti Törmäsen tapaiset viksut tyypit lukevat itsensä todistuksille jo uran aikana.

Tsemppiä kaikille ex-kiekkoilijoille! Lukekaa muutakin kuin Aku Ankkaa.
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Harvoin suosittelen mitään Tammisen tuotantoa kenellekään, mutta varmasti kirjastoista löytyy teos Juhani Tamminen: Pelin jälkeen. Hyvä kirja, jonka aiheena on peliuran päättyminen ja sen vaikutukset siviilielämään.

Tarinoita on Tammiselta, Mika Niemiseltä, Veli-Pekka Ketolalta, Antti Törmäseltä ja monelta muulta.
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Kokonaisuutena sanoisin että miksi juuri (nykyisiä) kiekonpelaajia pitäisi hyysätä sen kummemmin kuin muitakaan? Kermaperseilyä, avuttomuutta ja silkkaa tyhmyyttä jos ei Suomen kaikesta aikuiskoulutuksesta ja vastaavasta löydä edes jotain toivoa päästä leivän syrjään kiinni pääsemiseen lätkäuran jälkeen. Koulunkäynti kun ei nykyään ikää katso, ja Antti Törmäsen tapaiset viksut tyypit lukevat itsensä todistuksille jo uran aikana.
Tsemppiä kaikille ex-kiekkoilijoille! Lukekaa muutakin kuin Aku Ankkaa.

Juuri näin. Suoraan sanoen v-tuttaa, kun samat ongelmat ja perseilyt toistuvat jo kolmannessa pelaajapolvessa (ei toki kaikkien kohdalla, mutta tapauksia ei tarvittaisi yhtäkään). Kaikista ei ole sinuhewallinheimoiksi kolmine tutkintoineen ja touhuineen, mutta jotakin muuta on pakko kehittää kuin pelata pleikkaa silloin, kun ei ole hallilla. Maailma kun ei lopu jäähalliin, eikä noudata samoja sääntöjä kuin se.

Tässä on tietty vastuu paitsi pelaajalla itsellään, myös lähipiirillä. Jotakin on helvetin pahasti vialla, jos isoja poikia ja miehiä paapotaan niin, ettei "tarvitse" välittää koulunkäynnistä, yleissivistyksestä, normaaleista käytöstavoista, omista pyykeistään ja sotkuistaan ja muista sen tapaisista elämän pikku realiteeteista. Silloin tulee takuuvarmasti vaikeuksia viimeistään kun ura loppuu, t. Nimim. Nähty on.

Ei muuta kuin kirja käteen, tai vaikka kirves. Ihan sama, kunhan jotain muutakin osaa ja tietää kuin kumilätkän:).
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Tässä on tietty vastuu paitsi pelaajalla itsellään, myös lähipiirillä. Jotakin on helvetin pahasti vialla, jos isoja poikia ja miehiä paapotaan niin, ettei "tarvitse" välittää koulunkäynnistä, yleissivistyksestä, normaaleista käytöstavoista, omista pyykeistään ja sotkuistaan ja muista sen tapaisista elämän pikku realiteeteista. Silloin tulee takuuvarmasti vaikeuksia viimeistään kun ura loppuu, t. Nimim. Nähty on.

Jep. Sen verran toki voisivat seurat herätä entistä paremmin, että samalla tavalla kuin monella muullakin alalla, edes se pari päivää vuodessa pyhitettäisiin täydennyskoulutukseen, joka voisi jääkiekkoilijoilla olla ihan mitä tahansa keskustelua ja esittelyä koulutuksesta ja työelämästä. Monikohan nuori kiekkoilija oikeasti tietää sitä, kuinka suht helpolla opintoja kuitenkin voi suorittaa, siis kuinka joustavasti? Meinaan siis, että ei siitä haittaa ole, että seura ojentaisi kättä (vaikka yhteiskunnan avustuksella).

Minä laadin vaikkapa korjausrakennusalasta monisteet, puheet, esitteet ja powerpointit, seurat ottakaa yhteyttä yv:nä. Äkkiäkös sitä parin kiekkoilijan pään kääntää kun taloyhtiöiden pappahallituksiakin on saatu läpi puhuttua.
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Monikohan nuori kiekkoilija oikeasti tietää sitä, kuinka suht helpolla opintoja kuitenkin voi suorittaa, siis kuinka joustavasti? Meinaan siis, että ei siitä haittaa ole, että seura ojentaisi kättä (vaikka yhteiskunnan avustuksella).

Joo, ja esimerkiksi JYP ja D-team ovat jo tehneet tässä ansiokasta työtä; mallia voi suositella muillekin seuroille. Iso ansio urheilijoiden joustavien koulutusmahdollisuuksien räätälöinnistä ja niistä tiedottamisesta kuuluu myös Tuuli Merikoski-Siliukselle. Ei tää oo niin vaikeeta, hei:) - ainakaan jos korvien välissä on yhtään muuta kuin tyhjää.
 

scholl

Jäsen
Koulutus on yksi asia, mutta se ei ole ainoa, mihin tulee kiinnittää huomiota. Kilpaurheilijalle voi olla kehittynyt hyvin vahva riippuvuus siihen kilpailemiseen. Voittamisesta ja menestymisestä voi saada myös sellaisia niin voimakkaita hyvänolon tunteita, mitä siviilimaailmassa ei voi saada. Jos henkilölle ei uran jälkeen riitä esim. kuntoilu ja jos hänen persoonallisuudessaan on todella vahva kilpailuelementti niin se voi olla, että uhkapeleihin, viinan juontiin tai vastaaviin riippuvuuksiin on helppo ajautua.

Pahinta on mielestäni se, jos lopettaa täysin kuin seinään ja sitten henkilöllä on hirveästi vapaa-aikaa, eikä mitään järkevää ohjelmaa, missä voisi saavuttaa sitä fiilistä. Sen takia on hyvä, että on esim. se Bermuda cuppi. Joku tennis ja golf, mikseivät myös monet muut lajit (Keklu juossut maratonin), ovat siinä mielessä hyviä juttuja, että niiden parista löytää hyvää porukkaa ja voi ainakin nyt kaveriporukassa kilpailla keskenään. Jos ei ole mitään tuollaista harrastusta niin tilanne on huonompi. Toki se koulutuksen puute on vielä pahempi juttu. En uskalla edes ajatella, mitä tapahtuu sitten, kun Räikkönen lopettaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös