Työhaastattelun syvin olemus

[Nick Neim]

Ensimmäinen työhaastattelu melkein 6 vuoteen olisi edessä ensi viikolla, joskin tällä kertaa kyseessä on talon sisällä oleva työhaastattelu...

Ja nyt se on ohi.

Haastattelu meni aika hyvin, ainakin omasta mielestä. Vähän tuli epäiltyä loistaako jännitys poissaolollaan, mutta kyllähän siinä hieman ennen H-hetkeä jännityskin hiipi puseroon. Tosin pieni sellainen nyt onkin ihan tervettä, vaikka haastattelijat tosiaan olivatkin tuttuja entuudestaan.

Haastattelu noudatti aika tuttua kaavaa; pitkä litania valmiiksi tulostettuja kysymyksiä, johon haastattelijat merkkasivat muistiinpanoja. Tietysti kysymysten väleissä myös aiheeseen liittyviä, tarkentavia ja esimerkin hakuisia kysymyksiä. Loppuun sitten vapaampaa jutustelua ilman papereita. Jäätymisiä ei tullut, ja aikalailla sain sanotuksi myös sen mitä halusin.

Haastattelu venähti ns. yliajaksi, jota pidän sinänsä ihan positiviisena asiana. Päätöksiä tehdään ilmeisesti loppuviikosta, ja nyt tuossa samalla tulikin tieto, että viidestä haastatellusta henkilöstä kaksi saa paikan. Prosentitkin alkavat olemaan jo kohdillaan, joten aika luottavaisin mielin tässä tällä hetkellä mennään.

 

[Vuokralainen]

Ens viikolla olisi vuorossa elämäni ensimmäinen ryhmähaastattelu. Kertokaapa kokemusta omaavat miten helvetissä tollaseen voi valmistautua?
Kyseessä on asiakaspalvelutehtävä.

 

[tinkezione]

Ens viikolla olisi vuorossa elämäni ensimmäinen ryhmähaastattelu. Kertokaapa kokemusta omaavat miten helvetissä tollaseen voi valmistautua?
Kyseessä on asiakaspalvelutehtävä.

Hyva, etta mainitsit toimialan - oletan, etta kyseessa ovat nimenomaan asiakkaan kohtaavat asiakaspalvelutehtavat. Itse lahtisin tuollaiseen ryhmahaastatteluun silta pohjalta, etta rakentava dialogitapa on hallussa, kaikkia pitaa kuunnella ja tarkentavia kysymyksia esittaa ainakin sen verran, etta ongelman/kysymyksen ymmartaa, ja etta fokus on asiakkaan ongelman tai kysymyksen ratkaisemisessa asiakasta tyydyttavalla tavalla. "Varman tiedon" tai totuuksien lateleminen liukuhihnalta ei varmasti edesauta dialogin kaymista, jota asiakaspavelu kuitenkin paasaantoisesti on.

 

[Tuamas]

Ens viikolla olisi vuorossa elämäni ensimmäinen ryhmähaastattelu. Kertokaapa kokemusta omaavat miten helvetissä tollaseen voi valmistautua?
Kyseessä on asiakaspalvelutehtävä.

Älä ole mulkku, anna muidenkin puhua ja yritä olla rakentava.

 

[Vuokralainen]

Älä ole mulkku, anna muidenkin puhua ja yritä olla rakentava.

No voihan perse. Vituikshan tää sit meni jo alkumetreillä, sillä ajattelin olla oma itseni.

Kiitoksia vinkeistä myös @tinkezione

 

[Waqu]

Itse noita ryhmähaastatteluita olen pitänyt aika monia. Helpompi kyllä sanoa mitä ei kannata tehdä, ei ole mitään taikasanoja millä saa vakuutettua. Enemmän toki sitä, että osaa (tai on kiinnostunut asiasta) ja ns. ymmärtää työn luonteen mitä haetaan. Mihin tarvitsee olla valmis ja mitä valmis tekemään.

Tunnelmaa latistaa toki päälle puhuminen tai nostaminen porukan yläpuolelle. Itseluottamusta pitää olla, mutta toisten vastauksiin ei kannata viitata koskaan negatiivisessä mielessä vaikka aihetta olisi. Kuuntelee ja kyselee järkeviä niin pääsee pitkälle.
Pikkumaisista perusjutuista voisi mainita kaikki tuolilla keikkumiset ja notkumiset, mutta itsestäänselvyyksiä varmasti moiset.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kannattaa mainita, että reserviupseerikoulu on käytynä, vaikka ei olisikaan.

Jos lähtee työpaikkahaastatteluissa (ihan sama onko ryhmähaastattelu, kahdenvälinen tai mikä muu tahansa) kusetuslinjalle, millaiseen en ketään neuvo, niin kannattaa ainakin kusettaa huolellisesti. Jos väittää käyneensä RUK:n, niin on syytä selvittää itselleen jo etukäteen, minkä numeroisen ja nimisen kurssin on ajatellut valehdella suorittaneensa.

Ei liity ryhmähaastatteluihin, mutta entinen esimieheni kysyi jokaiselta CV:ssä tai suullisesti RUK:n suorittamisesta ilmoittaneelta hakijalta, minkä numeroisen kurssin kaveri olikaan käynyt. Voihan sitä oman kurssinumeronsa unohtaakin, eipä sillä, mutta yleensä tuo asia muistetaan koko lailla hyvin. Eikä se nyt ihan täysillä vakuuta, jos RUK:n käynyt kaveri ei muutamaa vuotta myöhemmin muista oman kurssinsa numeroa, nimeä eikä upseerikoulun silloisen komentajankaan nimeä.

 

[penaz]

Kannattaa mainita, että reserviupseerikoulu on käytynä, vaikka ei olisikaan.

Professori Pertti Haaparanta kertoi telkkarissa entisen työkaverinsa sanoneen pankin työhaastattelussa olleensa sivarissa. Haastattelija oli tuohon sanonut, että meillä pankissa miehet ovat reservin upseereita ja naiset kauniita.

 

[JYP#44]

Onko tässä ketjussa porukalla kokemuksia erään P:llä alkavan firman henkilöarvioinnista? Itse satuin pääsemään erässä työhaastattelussa jo henkilöarviointiin asti. Fiilis oli korkealla siihen asti, kunnes kuulin että meitä on prosessissa yhä useampi mukana. Yksi vain valitaan, joten muut jäävät nuolemaan näppejään.

Aika hurja urakka tuohon arviointiin liittyy, sillä tein pelkästään ennakkotehtiä jo lähes kolmisen tuntia. Vielä pitäisi erikseen käydä konttorilla suorittamassa kuuden tunnin mittainen arviointi, joka vaatii hieman matkustamista. Herätys aamuyöstä, useamman tunnin ajomatka ja rankka kilpailutilanne saavat tuntumaan siltä, että saakohan tuossa tilanteessa edes annettua itsestään kaikkea irti.

 

[Nick Neim]

Haastattelu venähti ns. yliajaksi, jota pidän sinänsä ihan positiviisena asiana. Päätöksiä tehdään ilmeisesti loppuviikosta, ja nyt tuossa samalla tulikin tieto, että viidestä haastatellusta henkilöstä kaksi saa paikan. Prosentitkin alkavat olemaan jo kohdillaan, joten aika luottavaisin mielin tässä tällä hetkellä mennään.

Leikitään tässä ketjussa päiväkirjaa, kun näemmä jäi päivittämättä miten homma lopulta eteni. Toukokuun alussa tosiaan oli haastattelu käytynä, jonka jälkeen pidettiin vielä henkilöarviointi toisen haastattelijan kanssa. Henkilöarviointi pidettiin siis jokaiselle viidelle haastattelussa olleelle hakijalle, ja tuon jälkeen fiilis olikin huomattavasti epävarmempi - tulokset osuivat mielestäni yllättävänkin hyvin kohdilleen, mutta esimerkiksi positiivisen asenteen ollessa testin mukaan nollissa, jäi fiilis, että taitaa paikka jäädä saamatta.

Toukokuun puolivälissä tuli lähtö kertausharjoituksiin, eikä tietoa tuloksista vielä ollut tullut. Silloin oli fiilikset kyllä aivan maissa, koska kertausharjoituksia kohtaan olin valmiiksi jo hieman epäilevä. Puolustusvoimien koulutuksessa ollessani olikin toinen haastattelijoista soittanut, ja pistinkin heti viestiä perään, ettei pysty tällä hetkellä valitettavasti puhumaan. Jo ajatuksen tasolla tuleva viikko metsässä vittuuntuneena siitä, kun haettuun paikkaan ei päässytkään, ja mahdollisen tiedon saaminen siitä tekstiviestillä, oli suorastaan kuvottava ja aivan kamala. Hieman ennestäänkin epäilevä asenne kertausharjoituksia kohtaan sai ennakkoon entistä suuremman kolauksen, ja motivaatio metsässä hengailuun meni nollista negatiivisen puolelle.

Noin tunti viestini jälkeen sainkin vastauksen tekstiviestillä, että minut on valittu tehtävään. Voi sitä iloa ja riemua, minkä tuo koko viikoksi antoi. Ja se kantoi vielä siitäkin pitkään. Kuukausi oli edelleen vanhoja hommia tiedossa, jonka jälkeen muutamaksi viikoksi pääsisi opettelemaan uusia tehtäviä.

Tässä on nyt heinäkuusta lähtien toimittu noin 50 henkilön esimiehenä, pelkästään ylioppilastodistuksella ja hyvällä työmotivaatiolla, sekä tietysti n. 6 vuoden "duunari"työkokemuksella. Päivääkään en ole hakemistani katunut, vaikka vastuu on suuri, ja päivittäisissä päätöksissä joutuu oikeasti punnitsemaan tarkkaan asioita, ja toisinaan kiirettä pitää. On mielestäni erittäin hienoa huomata, mistä vähän mainitsin jo keväälläkin; totta kai papereita ja koulutuksia katsotaan hakemuksia käsiteltäessä, mutta edelleen vuonna 2018 on työpaikkoja, joissa myös ns. kentällä annetuilla näytöillä on ihan oikeasti merkitystä. Paperilla meikäläisellä ei tuohon paikkaan olisi ollut jakoa.

 

[foligno]

Onko tässä ketjussa porukalla kokemuksia erään P:llä alkavan firman henkilöarvioinnista? Itse satuin pääsemään erässä työhaastattelussa jo henkilöarviointiin asti. Fiilis oli korkealla siihen asti, kunnes kuulin että meitä on prosessissa yhä useampi mukana. Yksi vain valitaan, joten muut jäävät nuolemaan näppejään.

Aika hurja urakka tuohon arviointiin liittyy, sillä tein pelkästään ennakkotehtiä jo lähes kolmisen tuntia. Vielä pitäisi erikseen käydä konttorilla suorittamassa kuuden tunnin mittainen arviointi, joka vaatii hieman matkustamista. Herätys aamuyöstä, useamman tunnin ajomatka ja rankka kilpailutilanne saavat tuntumaan siltä, että saakohan tuossa tilanteessa edes annettua itsestään kaikkea irti.

Mee nyt hyvä ihminen hotelliin yöksi jos mitenkään mahdollista. Vaikkei uni tuliskaan niin pidempi lepo on aina hyvästä, noina testipäivinä on kuitenkin hyvä olla suht skarppi olotila. Setin sisältö riippuu toki paljon haettavasta tehtävästä, mutta se mitä itse olen noissa ollut niin tyypillisesti noissa on sekä aikarajallisia että ilman aikarajaa olevia tehtäviä, jotka tehdään itsekseen ja ne liittyvät työskentelytapaan (haetaan persoonan sopivuutta) ja/tai ovat kykytehtäviä jotka mittaavat esim kielellistä ja matemaattista lahjakkuutta. Todennäköisesti konsultti haastattelee jossain kohtaa. Lisäksi saattaa olla esim ryhmätyötehtävä jossa tärkeintä ei ole lopputulos vaan se millä tavoin tekee yhteistyötä muiden kanssa ja millaisen roolin ottaa ryhmässä. Sitten saattaa olla esim esiintymisnäyte ja jokin spesifi haettavaan tehtävään liittyvä tehtävä/työnäyte.

 

[KiVi]

Kertokaapa kokeneemmat työnhakijat, miten seuraava tilanne olisi fiksuinta hoitaa:

Olet hakuprosessissa yritys A:han sekä yritys B:hen. Yritys A on sinua houkuttelevampi, mutta saat yritys B:stä tiedon, että he haluavat sinut ennen kuin yritys A on tehnyt päätöstään. Mitä sanot / teet yritys B:n kanssa?

Omat ajatukseni vaihtoehdoista:

1) olet rehellinen ja kerrot, että sinulla on toinenkin prosessi aivan loppusuoralla ja haluat kuulla myös sen lopputuloksen. Vakuutat, että myös B:n tarjoama työ on edelleen äärettömän kiinnostava ja tulet siihen 100 %:n motivaatiolla ja sitoutumisella, jos valitset sen.

2) otat duunin B mukisematta vastaan ja sitten irtisanot työsopimuksen B:stä heti, kun saat kuulla päässeesi myös työhön A. Ellet pääse, B ei tiedä olleensa kakkosvaihtoehto.

Henkilökohtainen riski on tietysti pienempi vaihtoehdossa 2, koska siinä B ei voi vetää herneitä nenään ja vetäytyä, eli riskiä jäädä kokonaan nuolemaan näppejään ei ole. Vaihtoehto 2 on myös joka tapauksessa voittaja, jos A:sta tulee hylsy, koska B ei tiedä mitään siitä, että oli kakkosvaihtoehto.

Vaihtoehto 1 taas on minusta suoraselkäinen tapa toimia, ja minä arvostan suoraselkäistä toimintatapaa. Tämä olisi myös oikeasti yritys B:lle parempi, koska tällöin he voisivat pantata toiselle hakijalle annettavaa tietoa, kunnes olen tehnyt päätökseni, eikä tarvitsisi myöhemmin soitella nolona hylsyt saaneen perään, jos minä valitsen A:n.

Hemmetin hemmetti, kun on moraalinen dilemma.

EDIT: Olen siis toiseen paikkaan kahden viimeisen hakijan ja toiseen kolmen viimeisen hakijan joukossa. Jäljellä on enää psykologiset testit ja loppuhaastattelut.

Jännä juttu muuten, että työpaikkoihin, joihin piti laittaa lyhyt videovastaus esitettyihin kysymyksiin, homma on minulla karahtanut tuohon videovaiheeseen, mutta face-to-face-haastatteluista olen mennyt aina jatkoon. Enkä edes mitenkään pelkää tms. yksin kameralle puhumista, koska muutenkin teen sitä joka päivä videoviestien muodossa.

 

[DAF]

Kertokaapa kokeneemmat työnhakijat, miten seuraava tilanne olisi fiksuinta hoitaa:

Olet hakuprosessissa yritys A:han sekä yritys B:hen. Yritys A on sinua houkuttelevampi, mutta saat yritys B:stä tiedon, että he haluavat sinut ennen kuin yritys A on tehnyt päätöstään. Mitä sanot / teet yritys B:n kanssa?

Omat ajatukseni vaihtoehdoista:

1) olet rehellinen ja kerrot, että sinulla on toinenkin prosessi aivan loppusuoralla ja haluat kuulla myös sen lopputuloksen. Vakuutat, että myös B:n tarjoama työ on edelleen äärettömän kiinnostava ja tulet siihen 100 %:n motivaatiolla ja sitoutumisella, jos valitset sen.

2) otat duunin B mukisematta vastaan ja sitten irtisanot työsopimuksen B:stä heti, kun saat kuulla päässeesi myös työhön A. Ellet pääse, B ei tiedä olleensa kakkosvaihtoehto.

Henkilökohtainen riski on tietysti pienempi vaihtoehdossa 2, koska siinä B ei voi vetää herneitä nenään ja vetäytyä, eli riskiä jäädä kokonaan nuolemaan näppejään ei ole. Vaihtoehto 2 on myös joka tapauksessa voittaja, jos A:sta tulee hylsy, koska B ei tiedä mitään siitä, että oli kakkosvaihtoehto.

Vaihtoehto 2 ei toki ole välttämättä noin vain tehty. Työsopimusta kun ei voi irtisanoa eikä koeaikapurkaa ennen työsuhteen alkamista eikä toiseen työhön siirtyminen ole lain mukainen koeaikapurkamisen peruste.

 

[Waqu]

Vaihtoehto 2 ei toki ole välttämättä noin vain tehty. Työsopimusta kun ei voi irtisanoa eikä koeaikapurkaa ennen työsuhteen alkamista eikä toiseen työhön siirtyminen ole lain mukainen koeaikapurkamisen peruste.

Ei toki lain puitteissa. Käytännössä ilmoitus siitä, että ei tule työpaikalle ilmaantumaan saa sen sopimuksen raukeamaan. Oli sitten miten laillista tai oikein, niin varmasti noinkin onnistuu. Reiluahan se olisi tästä kertoa, mutta voi tosiaan päätökseenkin vaikuttaa.

 

[KiVi]

Vaihtoehto 2 ei toki ole välttämättä noin vain tehty. Työsopimusta kun ei voi irtisanoa eikä koeaikapurkaa ennen työsuhteen alkamista eikä toiseen työhön siirtyminen ole lain mukainen koeaikapurkamisen peruste.

Tietenkin voi irtisanoa irtisanomisaikaa noudattaen. Koeaikapurkua ei voi suorittaa ennen työnteon alkamista ja Helsingin hovioikeuden ysikytluvulla antaman ratkaisun mukaan houkuttelevampi työtarjous ei ole asiallinen peruste koeaikapurun suorittamiselle.

Edit: Legaalipuoli ei ollut tässä se ongelma, vaan tuo pelisilmäpuoli enemmänkin.

 

[Tadu]

Vaihtoehto 2 tietenkin. Et varmasti ole ensimmäinen tai viimeinen, joka noin tekee. Kertomalla toisesta paikasta saatat menettää sen kakkosvaihtoehdonkin, eikä sulla ole kohta uutta työtä ollenkaan.

 

[ernestipotsi]

Toki täytyy myös muistaa, että piirit ovat usein aika pienet eikä ole mitenkään tavatonta, että törmäät yrityksen A tai B rekryvastaaviin jossain muualla. Nimi ja naama jää helposti mieleen jos liikaa venkuloi.

 

[DAF]

Tietenkin voi irtisanoa irtisanomisaikaa noudattaen. Koeaikapurkua ei voi suorittaa ennen työnteon alkamista ja Helsingin hovioikeuden ysikytluvulla antaman ratkaisun mukaan houkuttelevampi työtarjous ei ole asiallinen peruste koeaikapurun suorittamiselle.

Edit: Legaalipuoli ei ollut tässä se ongelma, vaan tuo pelisilmäpuoli enemmänkin.

Anteeksi joo, ajatusvirhe tuli, eli toki irtsariaika voi juosta jo ennen työnteon aloittamista. Silti tämä koeaika-asia on syytä huomata ja tiedostaa, mutta sen olitkin onneksi tehnyt. Valtaosa kun kohtalaisen vahvalla empirialla työoikeudesta kuvittelee, että koeaikapurulla voi laillisesti lähteä uuden duunin perään.

 

[KiVi]

Toki täytyy myös muistaa, että piirit ovat usein aika pienet eikä ole mitenkään tavatonta, että törmäät yrityksen A tai B rekryvastaaviin jossain muualla. Nimi ja naama jää helposti mieleen jos liikaa venkuloi.

Tämähän se tässä on kolikon toinen puoli. Vittu kun ei pääse palkkaajien pään sisään.

 

[sampio]

Olen omankin kokemukseni mukaan aika sinisilmäinen ja suoraselkäinen, mutta mä varmaankin toimisin vaihtoehdon 1. mukaan. Vaikka olen yrittänyt opetella katsomaan omaa etuani enemmän, olen näissä työjutuissa pyrkinyt olemaan aika avoin. Tosin en työskentele alalla, millä terävät kyynärpäät ovat suoraan eduksi, vaan rehellisyydellä ja avoimuudella saatu maine on mielestäni auttanut, ainakin saadun palautteen perusteella. Tekisi mieleni sanoa, että toimi häikäilemättömästi omaksi parhaaksesi, mutta sanon silti, että etene mieluummin arvojesi mukaan. Tästä tulee väkisinkin aika pateettinen lopetus, mutta onhan se suoraselkäistä ja kunniakasta olla avoin ja rehellinen. Voi olla, että siitä tulee lisöpinnoja tai sitten pitävät urpona, nää on näitä.

Mulla on tulossa piakkoin vähän samanlaiset setit eteen, ja aioin purkaa suunnitelmani esimiehelleni täysin ihan jo senkin takia, että saan selville heidänkin aatoksensa mun mahdollisesta jatkosta samalla.

 

[Aces High]

@sampio:n kanssa samoilla periaatteilla olen oman urani kanssa toiminut. Tähän asti suh’t hyvin on asiat sujuneet, vaikka hyvin avoimesti olen urasuunnitelmistani esimiesteni kanssa keskustellut.
Maanantaina onkin mielenkiintoinen tilanne edessä kun pomo on lomilla ja irtisanoutua pitäisi, kaiketi hänen esimies on mestoilla. Koneet pääsee luovuttamaan ja kuukauden ”pakollinen” loma alkakoon.
Tulevaan pestiin johtanut rekry oli aika perinteinen: konsultti otti yhteyttä ja kolmen haastattelukierroksen, sekä testien jälkeen päätös oli valmis. Pitkästä aikaa vuoden alkua odottaa näinkin innokkaasti!

 

[Pausima]

Ite olen tehnyt tuon vaihtoehdon 2. Sanoin tyyliin "elämäntilanne on muuttunut niin, etten pysty aloittamaan teillä." tjsp.

Tässä itsekin juuri pohdin samankaltaista tilannetta. Toki vähän etupeltoon, nimittäin todella hyvästä työpaikasta ilmoitellaan ensiviikolla ja unelmatyöpaikasta tammikuussa. Todennäköisintähän on, etten pääse kumpaankaan, mutta entäpä jos...

Tämä "todella hyvä" antaisi hyvät mahdollisuudet työllistyä vakituisesti Suomessa. Mutta tämä unelma olisi once in a lifetime mahdollisuus ja suurin piirtein meidän alan korkein työpaikka minne voi päästä.

Noista etukäteen nauhoitetuista videoista täytyy kyllä todeta, että miten voikin olla niin vaikeaa. Yhteen konserniin pääsin hakemuksella jatkoon 4/6 hakemistani harjoittelupaikoista ja videoiden jälkeen tuli hylkäys 3/4. Neljäs paikka jäi saamatta haastattelun jälkeen, kun siihen he päättivät skipata koko videoprosessin. Jotenkin menee vaan niin lukkoon kun pitäisi yksin höpöttää kameralle, eikä pysty lukemaan vastapuolta yhtään.

 

[Tuamas]

Tähän käsillä olevaan tilanteeseen on vähän vaikea antaa yhtä oikeaa vastausta, jos osaa hoitaa asiat tyylikkäästi, niin vaihtoehto 2 on parempi.

Noista etukäteen nauhoitetuista videoista täytyy kyllä todeta, että miten voikin olla niin vaikeaa. Yhteen konserniin pääsin hakemuksella jatkoon 4/6 hakemistani harjoittelupaikoista ja videoiden jälkeen tuli hylkäys 3/4. Neljäs paikka jäi saamatta haastattelun jälkeen, kun siihen he päättivät skipata koko videoprosessin. Jotenkin menee vaan niin lukkoon kun pitäisi yksin höpöttää kameralle, eikä pysty lukemaan vastapuolta yhtään.

Tähän auttaa joko armoton harjoittelu (koska tuo on harjoituslaji, kuten kaikki muukin esiintyminen, kukaan ei ole suoraan pakasta vedettynä hyvä saati erinomainen).

Mutta jos haluaa rahalla leikata harjoittelun minimiin, niin teleprompterin hankinta on se helpoin ja nopein tapa saada homma kuosiin.

Voi joko hakea pelkän äpin ja lyödä puhelimen pystyyn kameran viereen tai hankkia esim. Parrotin perusmallin joka on 100€ luokkaa.

 

[peruna]

Tähän @KiVi :n esittämään tilanteeseen:

Mielestäni on kolmaskin vaihtoehto eli soitat yritykseen A:n ja sanot, että olet saanut tarjouksen toiselta yritykseltä, pohdit sitä vakavasti, mutta näet silti, että yritys A:n on kaikista mielenkiintoisin ja voiko tätä prosessia hoputtaa jollakin tavalla. Jos olet oikeasti paras kandi niin kyllä yritys pyrkii keksimään keinon millä saa sut rekryttyä. Tällä tavalla saa myös aika hyvin selvitettyä mikä on kysyntä A:ssa.

 

[KiVi]

Tähän @KiVi :n esittämään tilanteeseen:

Mielestäni on kolmaskin vaihtoehto eli soitat yritykseen A:n ja sanot, että olet saanut tarjouksen toiselta yritykseltä, pohdit sitä vakavasti, mutta näet silti, että yritys A:n on kaikista mielenkiintoisin ja voiko tätä prosessia hoputtaa jollakin tavalla. Jos olet oikeasti paras kandi niin kyllä yritys pyrkii keksimään keinon millä saa sut rekryttyä. Tällä tavalla saa myös aika hyvin selvitettyä mikä on kysyntä A:ssa.

Joo, tuolla ajattelin yrittää torpata koko ongelman. Kuitenkin jos ymmärsin A:n puheita, loppuhaastattelua ei pysty siirtämään aiemmaksi, koska osa haastattelijoista on lomalla. Kokeilen kuitenkin ja soitan huomenna.