Hienoinen kuriositeetti löytyi Ässien kotisivujen otteluennakoista. Kuulemma Tampereella tällä kaudella hylätyistä 5 maalista olisi otteluvalvojien mukaan hyväksyä 4.
Olen ollut näkemässä 3 hylättyä maalia, ja niistä minun oikeustajuni yhden kohdalla sanoi, että se kuului hylätäkin. Ja näkemättä on jäänyt tämä eilinen pudotuspelihuuma, jonka maali ilmeisesti nyt sitten kanssa oli todella hylättävä, eli minä päädyin lukemaan kolme menetettyä maalia.
Jännä homma tuo vain on. Jälkeenpäin niistä on sinänsä aika turha itkeä, mutta mielenkiinnolla odotan, tuleeko jatkoa maanantaina. Eli vielä tähän mennessä tällä kaudella Hakametsässä ei ole pelattu peliä, jossa Ässät ei olisi menettänyt maalia. Ja aika usein tuomarivirheen seurauksena. Ja vielä kerran, en itke. Esim. eilen käsittääkseni (raporttien perusteella) padalla oli riittävästi paikkoja tehdä voittoon tarvittavat maalit. Varmasti oli ihan ansaittu voitto, en sitäkään kiistä.
Enemmän kiinnittäisinkin vain huomiota siihen, että tällöin mielestäni on tuomarikin vastuussa siitä, jos pelaajien ote pelistä herpaantuu. Se on helppo katsomosta sanoa, että moinen pitää nollata, mutta joka vähääkään on pelannut joukkuelajeja koskaan, ikinä, missään, tietää, ettei se ole niin helppoa tehdä kuin sanoa.
Varsinkin kun esim. ystävämme Sami Partanen syksyllä Ilves-Ässät pelissä aika miehekkäästi aivan vieressä seisoen(loistavasti sijoittuneena) ensin välittömästi hyväksyi maalin, mutta myöhemmin kauempana olleen linjatuomarin käskystä hylkäsi sen, käymättä edes videotuomarilta kysymässä. Linjamies taisi näyttää palaa.
Otin tämän vain esimerkkinä, koska se oli näkemistäni räikein. Mitä luulette, että pelaajan potan alla tapahtuu tuon jälkeen? Vaikka en yleisilmiönä todellakaan pidä siitä, että välillä melkoinen marttakerho pyörii tuomarin ympärillä joka pelikatkon aikana, niin ei tuolla ainakaan kunnioitusta saa pelaajilta eikä kyllä keneltäkään. Paitsi erotuomaritarkkailijalta tai otteluvalvojalta.
Päätuomarien linjattomuuden lisäksi olen kiinnittänyt huomiota linjamiesten toimintaan. Ilmeisesti on niin, että kun erotuomarijohtajan tai otteluvalvojan mielestä tuomari on selvinnyt kunnialla, kun jäähyt pelin jälkeen ovat tasan, niin linjuritkaan eivät koe, että heidän täytyisi olla skarppina ja pelin hengessä mukana.
Eniten linjamiesten kohdalla on pistänyt silmään aloitusten pilkkimiset. Ensin viivytetään kiekon tiputtamista, ja kun siihen jompikumpi hermostuu, niin sääntökirja takaraivosta esiin: aloittaja vaihtuu. Ja tämä on ollut kaikkia joukkueita kohtaan näkemissäni peleissä ilmeistä. En siis pidä sitä minään pelkästään padan ongelmana. Esim. oman pään aloituksessa voi tulla yllättäviä harmeja, kun aloitukseen tarkoitettu yhtäkkiä heitetään sivuun. Totta kai sääntöjä on noudatettava, mutta jos kiekko ei irtoa linjurin kädestä, voi kysyä, että onko saanut päteä liian vähän pienen elämänsä aikana.
Toivottavasti tämän kauden jälkeen herättäisiin hetkeksi miettimään, että miten nyt aivan oikeasti voitaisiin tuomaritoimintaa kehittää. Tämä kausi on valitettavasti jo tässä suhteessa hävitty. Nykyinen kyllä se siitä, huomenna uusiksi taas-asenteeseen alkavat kyllästyä jo melkein kaikki; valmentajat, yleisö, mutta ennen kaikkea pelaajat.