Näitähän on jo tuolla joukkueketjuissa käytykin pienissä paloissa läpi, mutta tähän voisi kerätä vähän laajempaa arviota sitä mukaa kun tilanne eri puolilla Mestis-Suomea selviää. Mikkelissä, Vaasassa, Kokkolassa ja Kuopiossa paketti tosin taitaakin olla jo spekuloinnin arvoisesti valmiina.
Ja tätä meikäläisenkin arviota saa kommentoida muut jos vain halua löytyy. Oman suosikkiseuran kanssa on joskus pirun vaikea olla objektiivinen.
Maalivahdit:
- Carl Grahn (Pelicans)
- Sami Heikkinen (lopetti?)
+ Jaakko Suomalainen (KJT)
+ Joonas Riihimäki (Pelicans-A)
KooKoon maalivahtikalusto oli viime kaudella sarjan parhaimpia ja tasaisimpia. Loukkaantumisista urallaan rutkasti kärsinyt Grahn kuului ehdottomasti sarjan lupaavimpiin ja lahjakkaampiin molareihin. Niilo puolestaan oli perushyvä kokenut (noin kymmenen kautta KooKoon edustuksessa) aisapari, jonka saattoi pistää jäälle tietäen tuloksen. Molemmat veskarit olevat pitkään Kouvolassa, joten pelitapa oli tuttu myös kenttäpelaajille. Molempien molarien samanaikainen vaihto ei ole varmaankaan koskaan optimaalinen tilanne.
Suomalainen on ensi kaudella selkeä ykkösvahti, jolla on riittävä kokemus Mestis-tasolle. Mailapelissä pystynee korvaamaan Grahnin, jonka hyvät avaukset loi usein maalipaikkoja. Riihimäki on täysin avoin kortti, ei miesten pelejä, eikä suurempia meriittejä junnuissakaan.
Arvio: Taso pysyi, mutta epävarmuustekijät lisääntyivät. Terveenä pysyessään Suomalainen pystyy paikkaamaan täysin Grahnin ja Heikkisen jättämän aukon. Viime vuosina maalivahtiosastolla on kuitenkin Kouvolassa nähty vaikka mitä, joten Suomalaisen loukkaantuessa voi tilanne näyttää huonolta.
Puolustajat:
- Mikko Pukka (Tappara)
- J-P Holopainen (?)
- Tony Grönroos (lopetti?)
- Mikko Outinen (lopetti?)
+ Jussi Laine (SaiPa-A)
+ Kaj Lindström (Pelicans)
+ Harri Tikkanen (SaiPa)
Kokemusta lähti roppakaupalla. KooKoo-ikoni Outinen oli koko sarjan kokenein pelaaja, ja varmasti korvaamaton pukukopissa. Mikko Pukan lähtö oli odotettu, mutta jättää ison loven. Olihan mies koko sarjan paras puolustaja. Holopainen ja Grönroos eivät pelanneet viime talvena parasta kiekkoaan, mutta ovat muodostaneet ykkösparin jo parin kauden ajan ja saaneet rutkasti vastuuta erikoistilanteissa. Puolustuksen pistemiehistä (eli ylivoimamiehistöstä) joukkueeseen jäi käytännössä vain Mälkiä. Grönroosin ja Pukan mukana lähti myös kaivattua kokoa.
Tilalle tuli yksi junnu ja kaksi nuorta "liigajyrää". Koko vain väheni, mutta jo ennestään kohtuullisella mallilla ollutta kiekollista osaamista tuli lisää. Lindströmillä ja Tikkasella on jo rutkasti kokemusta vaativista miesten peleistä ja varsinkin Tikkanen on pelannut ajoittain isossakin roolissa joukkueessaan. Laineesta ei voi sanoa vielä mitään.
Arvio: Ainakin paperilla puolustuksen taso laski ja osaston monipuolisuus kärsi. KooKoon puolustuksen voi ennustaa olevan sarjan parhaiten liikkuvimpien ja peliä avaavien joukossa, mutta varsinaisessa puolustustyössä kalusto vaikuttaa olevan keskitasoa. Jos Lindström pystyy fyysiseen peliin, näyttää tilanne aavistuksen valoisemmalta.Ei myöskään selkeää ykköspakkia, vaikka Tikkanen olisi varmaan ykkös-kakkoskentän miehiä missä tahansa Mestis-joukkueessa.
Keskushyökkääjät:
- Mikko Kinnunen (Jokipojat)
- Timo Nurmberg (lopetti?)
- Teppo Liukkonen (?)
- Teemu Peltola (?)
+ Antti Karhula (Ranska)
+ Olli Sinkkonen (Pelicans)
+ Joose Lipponen (Ässät)
Viime kauden senttereistä jäi joukkueeseen vain Teemu Timoskainen. Kinnunen ja Nurmberg olivat koko sarjan ehdotonta eliittiä ja KooKoon toiseksi ja kolmanneksi parhaat pistemiehet. Tehottomasti pelanneille Liukkoselle ja Peltolalle ei löytynyt käyttöä. Tinken ja Mikon lähdön myötä KooKoo on paria erikoisalaa köyhempi: Nurmberg oli sarjan juonikkaimpia kaverieta, ja varsinkin ylivoimalla vastustajan pelkäämä. Kinnunen puolestaan oli erittäin kova luu aloituksissa ja kovista tehoistaan huolimatta arvokas mies omassakin päädyssä.
Tulijoista Karhula pystynee terveenä ottamaan Nurmbergin paikan kaukalossa - Tinken jättämää aukkoa KooKoo-fanien sydämessä tuskin hänkään pystyy paikkaamaan. Sinkkonen ja Lipponen ovat lupaavia liigamiehiä, mutta kuinka roolin muutos neloskentän perusvarmasta pelistä hyökkäävään isoon rooliin onnistuu? Sinkkoselta ja Lipposelta voi odottaa huomattavasti parempaa kuin Peltolalta ja Liukkoselta. Kinnusen tontti jää kuitenkin korvaamatta, ellei Timoskainen pysty nostamaan profiiliaan huomattavasti pelinrakentelija.
Arvio: Loukkaantumisia ei pahemmin siedetä: vain neljä puhdasta sentteriä, joita tarpeen vaatiessa ainakin Louhivaara ja Kattelus voivat paikata. Materiaali on tasaisempi kuin viime vuonna, mutta samanlaisia ratkaisijoita ei taida löytyä.
Laitahyökkääjät:
- Tomi Lindfors (Jukurit)
- Mikko Mattila (Ruotsi?)
- Marko Levänen (?)
- Mikko Koivistoinen (?)
+ Janne Mäkelä (Ässät)
+ vähintään yksi, mahdollisesti kaksi vielä tuntematonta vahvistusta
Lähtijöistä Lindfors oli viime kauden avainhyökkääjiä ja KooKoon paras pistemies. Mikko Mattila puolestaan ei ole pisteiden valossa mikään jättisuuri menetys, mutta oli joukkueen kapteeni ja tärkeä roolipelaaja muuten hivenen pehmeässä joukkueessa. Kouvolaan jäi siltikin vielä sen tasoisia laitureita, että loukkaantumisista kärsineelle Leväselle ja nuorelle Koivistoiselle ei ensi kauden tiimistä paikkaa löytynyt.
Laitureissa KooKoo menetti 71 tehopistettä (+ lainamies Sompin) ja on tähän mennessä saanut tehot 0+1. Vaikka osasto on paperilla heikentynyt, riittää KooKoolla laitureita kahteen aivan sarjan eliittiin olevaan ketjuun (Kattelus, Soijärvi, Louhivaara, Keltanen). Mäkelässä on potentiaalia, joten roolin muutoksen onnistuessa hänen voi odottaa yltävän jopa Sompin pistetahtiin. Lisäksi Anttilan ja Huuhkan kyvyt on viimeistään nyt pystyttävä punnitsemaan. Tulopuolella toivottaisiin ns. varmaa tapausta, joka on jo kannuksensa Mestiksessä ansainnut.
Arvio: KooKoon laiturikalusto ei ole yhtä leveä kuin viime kaudella, eikä tule kestämään loukkaantumisia. Kaiken natsatessa kohdalleen on se kuitenkin yhtä kova kuin viime kaudellakin.
Valmennus:
ei muutoksia
Kokonaisuus:
Vaikea sanoa. Kokemuksen tilalle nuoruutta, kuten muuallakin. Karhulan, Suomalaisen ja Tikkasen lisäksi muita ei voi kuitenkaan pitää varmoina nakkeina. Potentiaalia on varmasti jokaisella, mutta avainkysymys on se kuinka sopeutuminen onnistuu. Motivaatiosta ei ainakaan pitäisi olla pulaa, sillä monelle pelaajalle tämä kausi on näytön paikka: vain onnistumalla paikka liigassa löytyy.
Arvio: Läheskään kaikkien joukkueiden tilanne ei ole läheskään selvillä, mutta spekuloidaan silti. Realistisessa vaihtoehdossa joukkueen avainpelaajat pysyvät suht’terveinä, uusista nimistä yksi lyö itsensä läpi Louhivaaran tavoin ja muut osoittautuvat vähintään keskitason Mestis-miehiksi. Silloin KooKoo taistelee tosissaan kotiedusta, ei kuitenkaan runkosarjan voitosta. Nuorentunut joukkue ei pysty pelaamaan aivan yhtä tasaisesti kuin aiemmilla kausilla, saattaa kohdata vaikeuksia fyysistä peliä pelaavien joukkueiden kanssa, mutta painaa kovalla energialla ja yrityksellä. KooKoo pelaa vauhdikasta ja hyökkäysvoittoista peliä vetäen katsomoon noin 1100 silmäparia/ottelu.
Optimistisessa vaihtoehdossa Mäkelä ja Lipponen takovat pinnoja yli pisteen keskiarvolla ja Porissa itketään miehiä takaisin kesken kauden. Loukkaantumisten sattuessa Heikkinen, Grönroos ja Nurmberg kaivavat hokkarit kassistaan ja palaavat mustapaitojen riviin. Kouvolassa taistellaan tosissaan runkosarjan voitosta sarjan yleisöystävällisimmän pelin voimin. Jäähallissa pelejä seuraa 1500 katsojaa, laukaisukisaa ei järjestetä, ja joku pelaajista heittää viimein lakupussin meikäläiselle.
Pessimistisessä vaihtoehdossa Karhulan kausi alkaa epäonnella: mies putoaa töissä rasvamonttuun ja murtaa ranteensa. Jouluun mennessä on selvinnyt että "nuoret lupaukset" eivät osaa edes sitoa luistimennauhojaan ja heidät passitetaan ties minne. Ne, joita ei passiteta, haluavat sitten lähteä omasta tahdostaan. Uusia miehiä ei kuitenkaan saada mistään kun AaKootakaan ei enää ole, ja Reijo Mansikka joutuu hyppäämään väliaikaisesti kaukaloon. Kaikki alkaa kuitenkin näyttämään paremmalta kun Upi palaa jäälle helmikuussa, mutta saa henkitorventulehduksen imaistuaan liian kylmät hartsportit harjoituksissa väärään kurkkuun. Loukkaantumissuma pahenee, Soijärvi saa kymmenen ottelun pelikiellon järjestettyään joukkotappelun ja lopulta Timoskainen ja Keltanen joutuvat painamaan kolmessa ketjussa 380 katsojan buuatessa joukkueen tappioputkelle. Kauden kruunaa karsinnat, joissa Nurmberg kurittaa vanhaa seuraansa.
KooKoolta voi siis odottaa mitä vaan!
Ja tätä meikäläisenkin arviota saa kommentoida muut jos vain halua löytyy. Oman suosikkiseuran kanssa on joskus pirun vaikea olla objektiivinen.
Maalivahdit:
- Carl Grahn (Pelicans)
- Sami Heikkinen (lopetti?)
+ Jaakko Suomalainen (KJT)
+ Joonas Riihimäki (Pelicans-A)
KooKoon maalivahtikalusto oli viime kaudella sarjan parhaimpia ja tasaisimpia. Loukkaantumisista urallaan rutkasti kärsinyt Grahn kuului ehdottomasti sarjan lupaavimpiin ja lahjakkaampiin molareihin. Niilo puolestaan oli perushyvä kokenut (noin kymmenen kautta KooKoon edustuksessa) aisapari, jonka saattoi pistää jäälle tietäen tuloksen. Molemmat veskarit olevat pitkään Kouvolassa, joten pelitapa oli tuttu myös kenttäpelaajille. Molempien molarien samanaikainen vaihto ei ole varmaankaan koskaan optimaalinen tilanne.
Suomalainen on ensi kaudella selkeä ykkösvahti, jolla on riittävä kokemus Mestis-tasolle. Mailapelissä pystynee korvaamaan Grahnin, jonka hyvät avaukset loi usein maalipaikkoja. Riihimäki on täysin avoin kortti, ei miesten pelejä, eikä suurempia meriittejä junnuissakaan.
Arvio: Taso pysyi, mutta epävarmuustekijät lisääntyivät. Terveenä pysyessään Suomalainen pystyy paikkaamaan täysin Grahnin ja Heikkisen jättämän aukon. Viime vuosina maalivahtiosastolla on kuitenkin Kouvolassa nähty vaikka mitä, joten Suomalaisen loukkaantuessa voi tilanne näyttää huonolta.
Puolustajat:
- Mikko Pukka (Tappara)
- J-P Holopainen (?)
- Tony Grönroos (lopetti?)
- Mikko Outinen (lopetti?)
+ Jussi Laine (SaiPa-A)
+ Kaj Lindström (Pelicans)
+ Harri Tikkanen (SaiPa)
Kokemusta lähti roppakaupalla. KooKoo-ikoni Outinen oli koko sarjan kokenein pelaaja, ja varmasti korvaamaton pukukopissa. Mikko Pukan lähtö oli odotettu, mutta jättää ison loven. Olihan mies koko sarjan paras puolustaja. Holopainen ja Grönroos eivät pelanneet viime talvena parasta kiekkoaan, mutta ovat muodostaneet ykkösparin jo parin kauden ajan ja saaneet rutkasti vastuuta erikoistilanteissa. Puolustuksen pistemiehistä (eli ylivoimamiehistöstä) joukkueeseen jäi käytännössä vain Mälkiä. Grönroosin ja Pukan mukana lähti myös kaivattua kokoa.
Tilalle tuli yksi junnu ja kaksi nuorta "liigajyrää". Koko vain väheni, mutta jo ennestään kohtuullisella mallilla ollutta kiekollista osaamista tuli lisää. Lindströmillä ja Tikkasella on jo rutkasti kokemusta vaativista miesten peleistä ja varsinkin Tikkanen on pelannut ajoittain isossakin roolissa joukkueessaan. Laineesta ei voi sanoa vielä mitään.
Arvio: Ainakin paperilla puolustuksen taso laski ja osaston monipuolisuus kärsi. KooKoon puolustuksen voi ennustaa olevan sarjan parhaiten liikkuvimpien ja peliä avaavien joukossa, mutta varsinaisessa puolustustyössä kalusto vaikuttaa olevan keskitasoa. Jos Lindström pystyy fyysiseen peliin, näyttää tilanne aavistuksen valoisemmalta.Ei myöskään selkeää ykköspakkia, vaikka Tikkanen olisi varmaan ykkös-kakkoskentän miehiä missä tahansa Mestis-joukkueessa.
Keskushyökkääjät:
- Mikko Kinnunen (Jokipojat)
- Timo Nurmberg (lopetti?)
- Teppo Liukkonen (?)
- Teemu Peltola (?)
+ Antti Karhula (Ranska)
+ Olli Sinkkonen (Pelicans)
+ Joose Lipponen (Ässät)
Viime kauden senttereistä jäi joukkueeseen vain Teemu Timoskainen. Kinnunen ja Nurmberg olivat koko sarjan ehdotonta eliittiä ja KooKoon toiseksi ja kolmanneksi parhaat pistemiehet. Tehottomasti pelanneille Liukkoselle ja Peltolalle ei löytynyt käyttöä. Tinken ja Mikon lähdön myötä KooKoo on paria erikoisalaa köyhempi: Nurmberg oli sarjan juonikkaimpia kaverieta, ja varsinkin ylivoimalla vastustajan pelkäämä. Kinnunen puolestaan oli erittäin kova luu aloituksissa ja kovista tehoistaan huolimatta arvokas mies omassakin päädyssä.
Tulijoista Karhula pystynee terveenä ottamaan Nurmbergin paikan kaukalossa - Tinken jättämää aukkoa KooKoo-fanien sydämessä tuskin hänkään pystyy paikkaamaan. Sinkkonen ja Lipponen ovat lupaavia liigamiehiä, mutta kuinka roolin muutos neloskentän perusvarmasta pelistä hyökkäävään isoon rooliin onnistuu? Sinkkoselta ja Lipposelta voi odottaa huomattavasti parempaa kuin Peltolalta ja Liukkoselta. Kinnusen tontti jää kuitenkin korvaamatta, ellei Timoskainen pysty nostamaan profiiliaan huomattavasti pelinrakentelija.
Arvio: Loukkaantumisia ei pahemmin siedetä: vain neljä puhdasta sentteriä, joita tarpeen vaatiessa ainakin Louhivaara ja Kattelus voivat paikata. Materiaali on tasaisempi kuin viime vuonna, mutta samanlaisia ratkaisijoita ei taida löytyä.
Laitahyökkääjät:
- Tomi Lindfors (Jukurit)
- Mikko Mattila (Ruotsi?)
- Marko Levänen (?)
- Mikko Koivistoinen (?)
+ Janne Mäkelä (Ässät)
+ vähintään yksi, mahdollisesti kaksi vielä tuntematonta vahvistusta
Lähtijöistä Lindfors oli viime kauden avainhyökkääjiä ja KooKoon paras pistemies. Mikko Mattila puolestaan ei ole pisteiden valossa mikään jättisuuri menetys, mutta oli joukkueen kapteeni ja tärkeä roolipelaaja muuten hivenen pehmeässä joukkueessa. Kouvolaan jäi siltikin vielä sen tasoisia laitureita, että loukkaantumisista kärsineelle Leväselle ja nuorelle Koivistoiselle ei ensi kauden tiimistä paikkaa löytynyt.
Laitureissa KooKoo menetti 71 tehopistettä (+ lainamies Sompin) ja on tähän mennessä saanut tehot 0+1. Vaikka osasto on paperilla heikentynyt, riittää KooKoolla laitureita kahteen aivan sarjan eliittiin olevaan ketjuun (Kattelus, Soijärvi, Louhivaara, Keltanen). Mäkelässä on potentiaalia, joten roolin muutoksen onnistuessa hänen voi odottaa yltävän jopa Sompin pistetahtiin. Lisäksi Anttilan ja Huuhkan kyvyt on viimeistään nyt pystyttävä punnitsemaan. Tulopuolella toivottaisiin ns. varmaa tapausta, joka on jo kannuksensa Mestiksessä ansainnut.
Arvio: KooKoon laiturikalusto ei ole yhtä leveä kuin viime kaudella, eikä tule kestämään loukkaantumisia. Kaiken natsatessa kohdalleen on se kuitenkin yhtä kova kuin viime kaudellakin.
Valmennus:
ei muutoksia
Kokonaisuus:
Vaikea sanoa. Kokemuksen tilalle nuoruutta, kuten muuallakin. Karhulan, Suomalaisen ja Tikkasen lisäksi muita ei voi kuitenkaan pitää varmoina nakkeina. Potentiaalia on varmasti jokaisella, mutta avainkysymys on se kuinka sopeutuminen onnistuu. Motivaatiosta ei ainakaan pitäisi olla pulaa, sillä monelle pelaajalle tämä kausi on näytön paikka: vain onnistumalla paikka liigassa löytyy.
Arvio: Läheskään kaikkien joukkueiden tilanne ei ole läheskään selvillä, mutta spekuloidaan silti. Realistisessa vaihtoehdossa joukkueen avainpelaajat pysyvät suht’terveinä, uusista nimistä yksi lyö itsensä läpi Louhivaaran tavoin ja muut osoittautuvat vähintään keskitason Mestis-miehiksi. Silloin KooKoo taistelee tosissaan kotiedusta, ei kuitenkaan runkosarjan voitosta. Nuorentunut joukkue ei pysty pelaamaan aivan yhtä tasaisesti kuin aiemmilla kausilla, saattaa kohdata vaikeuksia fyysistä peliä pelaavien joukkueiden kanssa, mutta painaa kovalla energialla ja yrityksellä. KooKoo pelaa vauhdikasta ja hyökkäysvoittoista peliä vetäen katsomoon noin 1100 silmäparia/ottelu.
Optimistisessa vaihtoehdossa Mäkelä ja Lipponen takovat pinnoja yli pisteen keskiarvolla ja Porissa itketään miehiä takaisin kesken kauden. Loukkaantumisten sattuessa Heikkinen, Grönroos ja Nurmberg kaivavat hokkarit kassistaan ja palaavat mustapaitojen riviin. Kouvolassa taistellaan tosissaan runkosarjan voitosta sarjan yleisöystävällisimmän pelin voimin. Jäähallissa pelejä seuraa 1500 katsojaa, laukaisukisaa ei järjestetä, ja joku pelaajista heittää viimein lakupussin meikäläiselle.
Pessimistisessä vaihtoehdossa Karhulan kausi alkaa epäonnella: mies putoaa töissä rasvamonttuun ja murtaa ranteensa. Jouluun mennessä on selvinnyt että "nuoret lupaukset" eivät osaa edes sitoa luistimennauhojaan ja heidät passitetaan ties minne. Ne, joita ei passiteta, haluavat sitten lähteä omasta tahdostaan. Uusia miehiä ei kuitenkaan saada mistään kun AaKootakaan ei enää ole, ja Reijo Mansikka joutuu hyppäämään väliaikaisesti kaukaloon. Kaikki alkaa kuitenkin näyttämään paremmalta kun Upi palaa jäälle helmikuussa, mutta saa henkitorventulehduksen imaistuaan liian kylmät hartsportit harjoituksissa väärään kurkkuun. Loukkaantumissuma pahenee, Soijärvi saa kymmenen ottelun pelikiellon järjestettyään joukkotappelun ja lopulta Timoskainen ja Keltanen joutuvat painamaan kolmessa ketjussa 380 katsojan buuatessa joukkueen tappioputkelle. Kauden kruunaa karsinnat, joissa Nurmberg kurittaa vanhaa seuraansa.
KooKoolta voi siis odottaa mitä vaan!