Joskus vuosia sitten yön pimeinä tunteina taisin jo näitä Jatkoajan johonkin ketjuun rustailla, mutta laitetaan uudestaan tämän hetken top-10 kahdessa nimellisessä järjestyksessä.
Aloitusviestissä muuten mainitaan näin:
Täällä oli aikanaan joku top-ketju tv-sarjoille, mutta siitä on ainakin jo 10v aikaa, niin perustetaas uusi.
Eli tässä saa keskustella parhaista sarjoista ikinä.
Eli otsikosta huolimatta tyypillisiä top-listoja haetaan. Olisikin vähän tylsää listailla sarjoja vain sillä perusteella, ettei ole niitä unohtanut.
Top 5 ovat lähes varauksettomia suosikkejani. Top 6-10 sijoilla voisi olla muitakin katsomiani sarjoja mainittujen sijaan, mutta nuo tulivat ensin mieleen.
Top-5
Deadwood: Kokonaisuutenakin paras (joskin kesken jäävä) länkkärisarja, mutta kyllähän pragmaattinen saluunanpitäjä, supersutenööri ja machiavellisti Al Swearengen on vaan kaikkien aikojen hienoin hahmo. Ian McShanen roolityö jättää taakseen suurimman osan elokuvamaailmankin suurista näyttelijöistä ja roolihahmoista.
Fawlty Towers (Pitkän Jussin Majatalo): Ehkä taidokkain tilannekomedia, mitä ei pilattu pitkittämisellä (vain 2 kautta). On olemassa nokkelampia sitcomeja, mutta John Cleesen uran huippu on fyysisen ja verbaalisen ajoituksen mestarinäyte. Hyvä esimerkki siitä, että komedia on tehokkainta silloin kun se annostellaan sopivasti jatkuvan mukahauskuuttelun sijaan. Tuon oppi myös Frasier (ja omalla tavallaan Office).
Frasier: Lähes koko sarja täydellistä sitcomia, minkä nokkeluus on poikkeuksellista amerikkalaisessa viihteessä. Taitavasti käsikirjoitettu ja näytelty luokkasnobismi, veljesten kilpailu ja isäsuhde jaksaa vain aina hymyilyttää. On silti nopeaa viihdettä, kestäen hyvin uusintakatselua. Viimeisillä kausilla taso tippui, kuten sarjoissa tavallista on.
Shield: Parhaiten rakennettu draaman kaari kaikista sarjoista. Ei kannata melko kliseisen alun ja heiluvien kameroiden hämätä, koska tämä sarja ei todellakaan ajautunut ns. "Jumping the shark" vaiheeseen, vaan kiihtyi loppuun asti. Casting on myös kaikkiaan ensiluokkaista, vaikka toki Michael Chiklis "Vic Mackey" roolissaan omia sääntökään keksivänä kyttänä shown varastaakin.
South Park: Anarkistisen satiirin mestarit jaksavat yhä viihdyttävästi vittuilla kaikille ja kaikelle. Sarjan ihan huipputaso meni kuitenkin jo viime vuosikymmenen loppupuolella.
Loput top kympistä:
Black Adder: Ensimmäinen kausi on lähinnä vaivaannuttavan haparoivaa itsensä etsimistä, mutta sitten käsikirjoitus terävöityi huimasti ja tuloksena oli (britti)historialle pisteliäästi naurava klassikkosarja, mikä parani kakkoskaudelta neloseen eli loppuun asti. Sisältää tv-historian ehkä tyylikkäimmän lopetuksen, mitä ei sarjaa katsomatta kannata spoilata jostain tubesta kurkkimalla.
House of Cards: Sekä jenkkiversio että varsinkin originaali. Aluksi se 4th wallin jatkuva rikkominen häiritsi, mutta kun siitä pääsi yli, niin eipä näistä voi olla pitämättä, jos edes vähän politiikka kiinnostaa.
Miami Vice: Kasariklassikon 3 ensimmäistä kautta iskevät edelleen. Jatkuvaa hittijukeboxia, asepornoa, Ferrareita, muskeliveneitä, horoja bikineissä, tyylikästä Don Johnsonin machoilua ja kasariajan tahatonta huumoria. Miami Vice on audiovisuaalisesti yksi suurimmista merkkipaaluista TV-historiassa ja populaarikulttuurissa. Tätä sarjaa pitää kuunnella vahvistin kovalla ja katsella rennolla mielellä. Loppukausina taso tippui valitettavasti paikotellen jopa huonoksi.
Sopranos: Täynnä realistisen vastenmielisiä italogangstereita perheineen, mutta seurauksena heidän kohtalo ei minua tunnetasolla liikuttanut. Osin kuitenkin juuri siksi ja varsinkin laatuelokuvamaisen toteutuksen vuoksi HBO-sarja jäi vahvasti mieleen. Hyvin tasalaatuinen kokonaisuus ja helppo ymmärtää miksi Sopranos on monien kriitikoiden ykkönen.
X-Files: En ollut sarjan fani 90-luvulla, mutta pitkän suostuttelun jälkeen annoin uuden mahdollisuuden levyiltä. Varsinkin ensimmäiset kaudet tekivät suuren vaikutuksen, mutta joskus 5-6. kauden jälkeen punainen lanka katosi (varmaan UFOjen kaappaamana) pysyvästi jonnekin väkisin keksimisen puolelle. En myöskään tykännyt lyhyestä uusintaversiosta.
Epäilemättä noiden jälkeen tullut muitakin hyviä sarjoja, mutta yksittäisten jaksojen perusteella kiinnostavien (esim. House, Mad Men, Strike Back) sarjojen edelle on mennyt muut asiat tai joskus ym. top kympin uusinnat.
Eipä tullut muuten myöskään juurikaan dekkarisarjoja top kymppiin, vaikka niitäkin on tullut katsottua ties kuinka paljon. Genrenä sinänsä kiinnostava ja sisältää paljon tasalaatuisen hyviä sarjoja monilta vuosikymmeniltä ja eri maista, mutta ei vain yksittäisiä nimiä nouse huippukokemuksina muiden yläpuolelle.