Suurimmasta osasta tilanteista kun pystyttäisiin kertomaan kuulijoille, että kuka tekee, mitä tekee ja missä tekee. Toki jokaiseen tilanteseen näitä kaikkia asioita ei kerkeä mainita, mutta mielestäni näitä asioita kuulin eilen enemmän kuin ennen. Eli uskokaa tai älkää. Välillä ymmärsi missä päin kenttää kiekko liikkui.
Joskus Lievemaalta vahingossa lipsahtaa tällaisia tiedonjyviä meille nokittavaksi, mutta aivan liian harvoin.
Ehtimisestä se ei kuitenkaan voi olla kiinni, koska tilanteita joissa pitää kertoa mihin se syöttö menee on vain muutama. Tällaisia tilanteita ovat syöttö maalin eteen, purku keskialueelle, syöttö omalta alueelta keskialueelle, syöttö keskialueelta hyökkäysalueelle ja kiekon lyöminen keskialueelta hyökkäyspäätyyn. Jos nämä tilanteet Lievemaa onnistuisi selostamaan aina ja joka kerta, tietäisi jatkuvasti missä päässä mennään ja kenties jopa osaisi vähän kuvitella miltä se peli siellä kaukalossa näyttää.
Jotenkin tuntuu että Lievemaa selostaa peliä kuin televisioselostaja. Televisiossa toimii aivan hyvin tuollainen jaarittelu pelaajien taustoista ynnä muusta, kunhan vain selostaa peliä silloin kun jotain tapahtuu. Radiossa taas jaarittelut täytyy ajoittaa pelikatkoille, pelin ollessa käynnissä täytyy orjallisesti kertoa:
1.
Kummalla joukkueella kiekko on, tätä ei kuitenkaan tarvitse jatkuvasti toistella, kunhan muistaa sanoa kun kiekon hallinta vaihtuu joukkueelta toiselle.
2.
Missä kiekko on, kun kiekko vaihtaa aluetta tai se toimitetaan maalin eteen se täytyy kertoa, ei ole kuitenkaan tarve muistuttaa jatkuvasti että pelataan hyökkäysalueella.
3.
Kenellä kiekko on, eli kun kiekkon hallinta siirtyy toiselle pelaajalle se täytyy kertoa.
4.
Mitä se sillä kiekolla tekee, pyörii kulmassa, hakee syöttöä kaarien väliin, kuluttaa aikaa, neppailee, turhautuu...
5.
Miltä pelaaminen näyttää JYP:n näkökulmasta, hallitaanko peliä, pyöritetäänkö näyttävästi mutta tehottomasti, ollaanko alakynnessä...
Siinä olisi Lievemaalle viisi helppoa asiaa mihin keskittyä. Se on alkuun varmasti hankalaa ja selostaminen palaa helposti vanhoille raiteille. Voit kuitenkin sopia vaikka sen kommentaattorin kanssa, että tarkkailee selostustasi ja antaa merkin sinulle kun olisi taas aika lopettaa jaarittelu. Hyvänä merkkinä voisi toimia esimerkiksi läpsäisy päähän, tai vapari hauikseen.
Sitten kun hallitset nämä viisi helppoa perusprinsiippiä, voit täyttää jäljelle jäävän ajan jaarittelemiseen. Toisaalta voit myös kokeilla kehittyä todelliseksi mestariksi ja lisätä repertuaariisi vielä kuudennen selostettavan asian, eli
6.
Selostuksen värittäminen, kun kentällä tapahtuu jotain mielenkiintoista, joka ei liity edellä mainittuihin viiteen kohtaan, olisi tällaista tilannetta syytä kuvailla. Tilanne voi olla taistelua maalinedustalla, vaikka siellä ei olisikaan kiekkoa tai vaikka kova taklaus. Tämän kohdan hallitseminen vaatii kuitenkin mestarin rytmitajua ja tilannesilmää, sillä sinun täytyy tunnistaa onko kohtien 1-5 seurauksena tulossa maalintekotilanne toiselle joukkueista. Tällöin keskitytään tuohon tilanteeseen, jos sellaista ei kuitenkaan ole tulossa, todellinen mestari käyttää tämän ajan selostuksensa värittämiseen.
Lisään tähän loppuun vielä selvästi radioselostamisen yleisohjeen. Tämä varmasti tuli jo selville tuolla tekstissä, mutta pistän sen kuitenkin tähän erikseen koska se on melkeimpä tärkein kappale radioselostamisen aapisessa.
YO.
Jaarittelu ei koskaan kiinnosta niin paljon kuin pelitilanteet. Väritä siis selostustasi ensisijaisesti pelitapahtumilla, toissijaisesti tauoilla ja vasta sitten kerro taustoja pelaajista. Pidä kuitenkin nämä taustoittamiset lyhyinä, eli älä kerro kuin yksi fakta kerrallaan. Se pelaaja tulee vielä saamaan kiekon lapaansa myöhemminkin, joten sinä saat vielä uuden mahdollisuuden kertoa niitä faktoja.