Oli kyllä hajuton, mauton ja väritön peli aina sinne kolmannen erän puoliväliin saakka. Niinhän nämä Ilvestä vastaan aina tosin tuppaavat olemaan, jostain ihmeen syystä. Ja sen huomasi yleisömäärästäkin.
Mutta itse peliin, oli kyllä tasossa pudotusta Lukko-pelistä, mutta voitto on aina voitto. Ensimmäinen erä oli niin täysin Bluesin hallinnassa, että peli olisi pitänyt ratkaista jo silloin. Ottelu oli ns. hanskassa aina siihen tilanteeseen saakka, jossa Ilveksen maalivahti otettiin pois ja Bluesin viisikot alkoivat pelätä kavennusta ja sitten maalia. Se oman pään peli tuossa Ipan takaatulossa oli sellaista junnutason höntyilyä, että pahaa teki. Mutta onneksi sitten rankkareilla edes tuli se ekstrabojo ja nousu kuuden joukkoon on ainakin tällä hetkellä ihan hyvä tyytyväisyydenaihe.
Rönnberg oli muuten viltissä (tai muuten vaan pelaamatta) toisen erän ekan puoliskon ja täysin ansaitusti. Siis ihan käsittämättömän karmivia virheitä kiekon kanssa omassa päässä. Toisaalta, esittiväthän niitä muutkin, esim. Heiskanen saa ottaa Ilveksen tasoituksen täysin omaan piikkiinsä. Kaveri syöttää oman maalin takaa Pesoselle tilanteessa jossa vastustajan karvaajat olivat metrien päässä... No, tekihän Sane toisaalta maalinkin, joten ei nyt liikaa kai pidä disautella. Ylivoima oli todella järkyttävää, etenkin Öhman-Rajamäki-kaksikko tyytyi vain syöttelyyn. Tuntuu, että viime pelien onnistumiset ovat saaneet tämän kaksikon unohtamaan laukausten merkityksen.
Mutta turhahan tässä lätistä, kaksi pistettä ja mm. Ipaan taas pisteen isompi etumatka. Ihan hyvä tästä on jatkaa.
Ainiin, Tarkki oli erinomainen.