Kärkisentterit Makkonen ja Tenute ovat vielä aika kohmeessa eikä yhteistä säveltä laitureiden kanssa ole löytynyt. Erkinjuntin sairastumisen myötä ykkösketju ei ole vielä suunnitellussa muodossaan pelannut (Erkinjuntti-Makkonen-Venäläinen), joten sen toimivuus tullaan näkemään myöhemmin, ehkä jo maanantaina Pardubicea vastaan? Mutta paljon saa Erkinjuntti tuoda käsiä ja pelintekovoimaa että ketjusta saadaan vaarallinen ja tilanteita rakentava yhdistelmä. Ensimmäisissä peleissä se ei sitä ollut. Tenuten ketju laidoillaan Pekkala ja Strömberg oli vielä enemmän vaikeuksissa yhteispelinsä kanssa, jos tähän on ajateltu jomman kumman tilalle Männikköä niin taas pelattiin "väärässä" muodossa. Ongelma oli etteivät pelaajat löytäneet toisiaan kentällä, syöttöketjut olivat olemattomia eikä tilanteita saatu siten luotua vastustajan päätyyn. Monesti sanotaan ettei väliä jos maalinteko tökkii kunhan saadaan luotua tilanteita, mutta nyt ei saatu aikaan niitäkään.
Tämä on tärkeä huomio. Itse katselin ihan samaa, eli Tapparalla oli valtavia vaikeuksia saada edes järjellisiä maalipaikkoja. Etenkin Makkosen pelaamista pyrin seuraamaan tarkasti, eikä vielä näkynyt mitään viitteitä siitä, että hän pystyisi ykkösketjua johtamaan. Tenute oli näkymätön mutta antoi silti koko ajan fiksuja syöttöjä ja siinä mielessä näytti vähän peliälyään mutta Makkonen oli todella saamaton. Vaikka on vasta elokuu ja kauden toinen matsi ja kova treenijakso edelleen päällä niin silti mielestäni parhaiden pelaajien pitää ottaa sitä roolia jo näissäkin peleissä, tai ainakin pitää näkyä merkkejä siitä "potentiaalista". Siinä mielessä näyttää vähän huonolta ykkösketjun homma.
Toinen suuri ero Tapparan ja Färjestadin välillä oli pelin avaaminen ja viisikon yhtenäinen liikkuminen. Tapparahan ei päässyt omalta alueelta käytännössä minnekään ja sellaiset järkevät hyökkäyksiinlähdöt puuttuivat kokonaan. FBK rupesi varsinkin kolmannessa erässä liikuttamaan kiekkoa todella hienosti ja pyöritteli meidän pakettia ihan miten tahtoi.
Jan-Mikael Järvinen oli tosiaan ainoa hyvä pelaaja hyökkäyspäässä ja uskalsi haastaa ja saikin sitten pari kaappia. Pekka Saravo vaikutti ilahduttavan hyväkuntoiselta ja pelannee loistavan kauden kunhan välttää loukkaantumiset. Mäntylä oli Mäntylä, äijiä seinille ja kaksinkamppailut kotiin, pakkohan siitä kaverista on tykätä. Kaijomaa oli varsinkin ylivoimalla ihan hyvän oloinen pakki ja tuo rutkasti leveyttä siihen rooliin. Peruspelistä ei kauheasti jäänyt mitään mieleen. Elorinne pelaa edelleen hyvin eikä uskoisi, että liigakokemusta on niin vähän.
Avauesrässä Tapparan "ykkönen" pyöritti yhden ylivoiman ihan loistavasti joten taitoakin joukkueessa on. Muistaakseni silloin oli kentällä Kangasniemi-Makkonen-Venäläinen-Kaijomaa-Leimu. Siihen jos pystyvät kuukauden päästä niin on liigajoukkueilla kiire.
Eniten kuitenkin harmitti ettei Tapparan pelissä ollut oikein mitään punaista lankaa. Ne samat vanhat termit, kuten toistuvuus ja jatkuvuus nousivat taas esiin. Avauserässä oli jotain hitaiden lähtöjen viritelmiä mutta ajoitukset olivat aivan päin seiniä ja myös sitten ratkaisut välillä vähintäänkin kyseenalaisia. En edes loppujen lopuksi tajunnut miten hyökkääjien olisi pitänyt hakea, kun ei siinä näyttänyt olevan oikein mitään ideaa. No, yhden kerran muistan, että kiekko saatiin avattua sentterin kautta laitaan ja senkin hoiti Arttu Ilomäki, tosin eiliseen sopivasti sekin syöttö meni lopulta pitkäksi.
Kuukausi on pitkä aika ja se on lyhyt aika, joten toivottavasti Tappara alkaa näyttää jotain merkkejä siitä mitä on harjoiteltu. Muutakin kuin Venun painiotteet.