Minua on maailma opettanut, että olemalla narsistinen paskiainen niin todennäköisimmin työllistyt. Eli etiketti on soittaa vaikka 100 kertaa, kyllä ne sitten kertoo jos soitit liian usein. Tässä yhteiskunnassa ei kohteliaat pärjää.
Minua on maailma opettanut, että olemalla narsistinen paskiainen niin todennäköisimmin työllistyt. Eli etiketti on soittaa vaikka 100 kertaa, kyllä ne sitten kertoo jos soitit liian usein. Tässä yhteiskunnassa ei kohteliaat pärjää.En koe oikein mielekkääksi pommittaa useita kertoja viestiä samasta aiheesta. Tulee sellainen olo että vaivaan heitä jatkuvasti. Toisaalta ymmärrän että muitakin työkiireitä varmasti on, enkä myöskään ole ainoa joka heiltä töitä kysyy. Onko näihin olemassa jotain etikettiä miten toimia? Jostain olen kuullut ettei haastattelun jälkeen tule ikinä soittaa perään. Mites sitten ennen työhaastattelua? Kehtaanko laittaa vielä uutta muistutusviestiä, vai odotanko yhä vain viileästi kutsua?
Minua on maailma opettanut, että olemalla narsistinen paskiainen niin todennäköisimmin työllistyt. Eli etiketti on soittaa vaikka 100 kertaa, kyllä ne sitten kertoo jos soitit liian usein. Tässä yhteiskunnassa ei kohteliaat pärjää.
Valitettavaa mutta totta. Lisäksi hakiessa pitää aina muistaa kertoa miten siellä on rakastamassa sitä työtä ja sitä tekee rakkaudesta lajiin ja oman kehittymisen kannalta ja miten pitkän uran haluaakaan siinä työpaikassa tehdä. Minä tosin olen sellanen paskiainen että sanonut aina aika suoraan, että minä käyn töissä koska siitä saa korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Sitä saamaani rahaa voin sitten käyttää oman elämänlaatuni parantamiseen. On toiminut tuokin tähän asti varsin hyvin. Itsehän en palkkaisi yhtään henkilöä joka niin suoraan valehtelee haastatteluissa että hän kävisi töissä muusta syystä kuin siitä että siitä maksetaan, mutta maailma on mennyt eriskummalliseksi.Toinen etiketti on se, että bulkkihakemus vain kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Tälläkin palstalla on esiintynyt monenlaista rekrytoinnin ammattilaista kertomassa kuinka sen huomaa miten samalla hakemuksella hakee kaikkialle.
Eipä ole huomanneet ja huomennakin pitäisi taas tehtaalle raahautua.
Turha se on yhden työpaikan perään itkeä, eihän kukaan samalle tytöllekään soita sataa kertaa. Tai jotkut kai soittaa, mutta turhaan.
Tälläistä tämä on tai siis tälläiseksi mennyt ja työnantajat ovat vieneet naurettavuuksiin sen jonkun oikean etsimisen. Niin kuin tytötkin tekee.
Minua on maailma opettanut, että olemalla narsistinen paskiainen niin todennäköisimmin työllistyt. Eli etiketti on soittaa vaikka 100 kertaa, kyllä ne sitten kertoo jos soitit liian usein. Tässä yhteiskunnassa ei kohteliaat pärjää.
Kyllä, mutta tiedätkö mitä, siltikin sinun kaverisi valitsee ennemmin jonkun soittelijan kuin sellaisen joka ei soita. Miksi? En minä tiedä, mutta niin se vain menee. Vähän sama kuin se että telkkarista katsellaan vaan dokkareita, kukaanhan ei koskaan lue Seiskaa jne. Valitettava tosiasia on että tuolla yliaktiivisuudella saa työpaikan. Istumalla hiljaa kotona ei saa välttämättä edes sitä viestiä ettei tullut valituksi.Juuri kaveri valitti, että työhakijat soittelevat ihan ilman asiaa kun niille on jossain työnhakukoulutuksessa opetettu, että pitää olla aktiivinen ja olla yhteyksissä. Kuulemma tuo on vähän saatanan rasittavaa ja häiritsevää. Asiallisiin kysymyksiin voi aina vastata mutta soittelu ihan vaan muuten vaan ilman asiaa ärsyttää samalla lailla kuin muutkin puhelinmyyjät.
Kyllä, mutta tiedätkö mitä, siltikin sinun kaverisi valitsee ennemmin jonkun soittelijan kuin sellaisen joka ei soita. Miksi? En minä tiedä, mutta niin se vain menee. Vähän sama kuin se että telkkarista katsellaan vaan dokkareita, kukaanhan ei koskaan lue Seiskaa jne. Valitettava tosiasia on että tuolla yliaktiivisuudella saa työpaikan. Istumalla hiljaa kotona ei saa välttämättä edes sitä viestiä ettei tullut valituksi.
Valitettavaa, mutta totta. Ekstroverttiys on nykyaikana muotia. Samalla tavalla ne hölösuisimmat ja eniten itseään kehuvat näkyy monessa työpaikassa jonain hyvinä työntekijöinä ja ne hiljaiset ja oikeasti duuninsa hyvin tekevät katoaa sinne massaan. Toki tämä koskee vain määrättyjä aloja ja tarpeeksi isoja laitoksia. Suomalainen kulttuuri on muuttunut yhteisöllisyydestä tälläiseksi nykyaikaiseksi minä kulttuuriksi. Tätä tukee myös tutkimukset ulkonäön merkityksestä palkkauksessa ja työpaikan saamisessa. Narsismilla ja geeneillä pärjää keskimäärin paremmin kuin olemalla pätevä työntekijä.Aikoinaan pelasimme harjoitusottelun koripallossa ja jostain syystä joukkueessa oli jotain 18 pelaajaa. Eli aika niukasti peliaikaa tarjolla. Loppuhetkillä ajattelin, että olisi kiva päästä vielä kentälle. Vaan miten tuollaisen lihamuurin läpi tulee valituksi?
Menin mitään sanomatta valmentajan lähelle patsastelemaan ja ei mennyt kuin hetki ja komennus kentälle kävi. Noin se vain menee, kun satuin olemaan siinä hollilla.
Samalla lailla ne vittumaiset soittelijatkin huomataan ja saattaapa joku tullakin valituksi.
Sen olen kuitenkin huomannut että kun ylittää sen vaaditun minimirajan päästäkseen haastatteluun, niin ei siellä tosiaan mitkään paperit ole enää kauheasti kiinnostaneet, vaan aina haetaan sitä "hyvää tyyppiä". Kunhan suu käy ja saa annettua itsestään hyvän kuvan niin sillä on eniten merkitystä.
Totta joka sana. Tosin rekrytilanteessahan tämä ei vielä näy. Ja aivan luonnollista on että eri firmoilla on vähän eri intressit ja eri henkilöillä eri tavat yms. Onkin siksi kovin vaikeaa tehdä näitä yleistyksiä kun kenttä on niin laaja, mutat toisaalta jos tälläisiä yleistyksiä ei tekisi niin keskustelu kävisi aika hankalaksi.Se "hyvä tyyppi" määritelmäkin voi vaihdella. Työkaveri eilen juuri totesi, että "jos ei osata sulkea ovia perässä, vetää vessaa tai siivota omia jälkiään taukotilasta niin miten voi odottaa, että matkalla työpisteelle muuttuu kuin taikaiskusta huolelliseksi ja laadukasta jälkeä tekeväksi ammattilaiseksi" (lisää joka toiseen sanaväliin v-alkuinen välimerkki niin saat autenttisen version). Se "hyvä tyyppi" voi tarkoittaa montaa muutakin asiaa kuin sutkia seuramiestä ja persoonaan liittyviä asioita on paha nähdä papereista. Ei ihme, että moni firma käyttää törkeän kalliita rekrytointipsykologeja jos ei luoteta omaan ihmistuntemukseen.
No kyllä nykypäivänä tuntuu olevan käytännössä varma asia että mikäli et soita työpaikasta, et tule sitä saamaan. Tietysti jos on suhteita tai jotain muuta, niin sitten ehkä eri säännöt. Mutta näissä tapauksissa missä olet täysin vieras työnhakija firmalle, niin aika alhaiset ovat todennäköisyydet jatkoon (haastatteluun) pääsemiselle mikäli luotat puhtaasti pelkkään CV:n lähettämiseen. Hakijoita on paikkaa kohden usein kymmeniä, näistä pari saattaa olla firmalle jo entuudestaan tuttuja, osa taas on tuttuja suhteiden kautta ja lopuista tuntemattomistakin kuitenkin osa soittelee "ilman asiaa" työpaikan perään. Kyllä siitä laumasta yleensä karsitaan ekana ne tuntemattomat ja soittamattomat.Juuri kaveri valitti, että työhakijat soittelevat ihan ilman asiaa kun niille on jossain työnhakukoulutuksessa opetettu, että pitää olla aktiivinen ja olla yhteyksissä. Kuulemma tuo on vähän saatanan rasittavaa ja häiritsevää. Asiallisiin kysymyksiin voi aina vastata mutta soittelu ihan vaan muuten vaan ilman asiaa ärsyttää samalla lailla kuin muutkin puhelinmyyjät.
Taidan kuitenkin laittaa yritykseen B vielä sähköpostia, sillä vituttaisihan se jos nyt paikka menisi sen takia ohi että ovat minut unohtaneet. Sähköposti taitanee olla yhä tässä tapauksessa parempi tapa kuin soittaminen...
Jaa. Positiivinen ongelma sikäli, että kaksi kiinnostavaa hommaa olisi tyrkyllä ja toiseen on jo suullinen soppari, yksityiskohdat viilattaisiin kuntoon muutaman viikon päässä palaverissa. Oman alan paikka, mahdollisuus myöhemmin vakkaripestiin, mikä alallani on aika kiven alla, alan normipalkka ja reilun puolen tunnin työmatka. Vaan tämä toinen mahdollisuus tuli eteen sopimuksen jälkeen: sivuaa alaa, mutta olisi kiinnostavaa, palkka paranisi, työmatka viisi minuuttia, mutta lomat huononisi. Vakinainen pesti. Eka siis opetusta suurine plussineen mutta myös kiistattomine, kuluttavine miinuksineen. Toinen ei niin intohimoista mutta varmasti myös ei niin kuluttavaakaan hommaa.
Ongelma on siinä, että kun tämän jälkimmäisen haastattelut vasta rullaavat, pitäisi olla viilaamassa speksit kuntoon edellisessä. Minusta ei ole siihen, että kusettaisin hyvää ja reilua mahdollista tulevaa pomoani palaverissa, vain ilmoittaakseni parin viikon päästä, etten tulekaan, ja kusisin heidän rekrynsä täysin. Sitten taas en voi ottaa sitäkään riskiä, että vetäytyisin edellisestä jo sovitusta paikasta, koska saatan ehkä tulla valituksi jälkimmäiseen. Hyvät saumat mulla siihen on, tiedän sen, mutta riski se silti on.
Enpä tiedä. Hirmu vaikeeta tällainen.
Nostan uudelle sivulle tämän, kun jäi edellisten alle sopivasti. Alkaa tässä toimintasuunnitelma hahmottua pikkuhiljaa, mutta herääkö kommentteja?
Kannattaa kirjata paperille kaikki mahdolliset plussat ja miinukset kummastakin paikasta, sekä selvittää itselle hyvin tarkkaan että kumpi vaikuttaa tällä hetkellä paremmalta. Jos tuo "varma paikka" on se mitä haluat, niin ota se, jos tuo toinen on se mitä haluat, niin homma menee monimutkaisemmaksi. Mutta kuten tiedät, joskus eläkkeellä lähikapakassa kun juttelet "Peran" kanssa seitsemännen tuopin jälkeen, suurin osa elämässä tehdyistä valinnoista on vääriä.Nostan uudelle sivulle tämän, kun jäi edellisten alle sopivasti. Alkaa tässä toimintasuunnitelma hahmottua pikkuhiljaa, mutta herääkö kommentteja?
Kuten jo olen tässä ketjussa sanonut, niin narsismilla pötkii tässä maailmassa pitkälle. Eli teet just sillä tavalla kuten mielit ja unohdat ne tunteilut asiasta. Tämä on nykyään minä maailma ja silloin ei kannata miettiä mitään firmojen rekryjen kusemisia yms. vaan usvaa putkeen ja nautit omista saavutuksistasi. Siellä ei niissä firmoissakaan mietitä sinua hetkeäkään jos se on heidän etunsa. Joskus voi sitten käydä niin että joku silta palaa, mutta aina on uusia siltoja rakennettavaksi.Nostan uudelle sivulle tämän, kun jäi edellisten alle sopivasti. Alkaa tässä toimintasuunnitelma hahmottua pikkuhiljaa, mutta herääkö kommentteja?
Tämä on jossain määrin totta, mutta julkisella puolella liikutaan ja tässä tapauksessa rekry on edennyt hiukan normaalista poiketen. Kun tiedän mahdolliset vahingot, joita oharini aiheuttaisi, en yksinkertaisesti halua aiheuttaa hyville tyypeille sellaisia. No, tänään selvisi asiat hiukan siihen suuntaan, ettei ehkä tarvitse edes harkita vaihdosta.Kuten jo olen tässä ketjussa sanonut, niin narsismilla pötkii tässä maailmassa pitkälle. Eli teet just sillä tavalla kuten mielit ja unohdat ne tunteilut asiasta.
Jep, olen soveltanut positiiviset ja negatiiviset puolet -kirjausta muutaman kerran ja nyt kun alkaa speksit selvitä toisestakin, taidan jälleen päätyä plussien ja miinusten pariin. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, molempien plussat ovat aika selkeät ja tasaveroiset enkä haluaisi ratkaista isoa asiaa detaljin perusteella. Siksi yritän kaivaa toiseen duuniin yhtä selkeää faktoria mukaan, joka kääntäisi kelkan selkeästi.Kannattaa kirjata paperille kaikki mahdolliset plussat ja miinukset kummastakin paikasta, sekä selvittää itselle hyvin tarkkaan että kumpi vaikuttaa tällä hetkellä paremmalta. Jos tuo "varma paikka" on se mitä haluat, niin ota se, jos tuo toinen on se mitä haluat, niin homma menee monimutkaisemmaksi. Mutta kuten tiedät, joskus eläkkeellä lähikapakassa kun juttelet "Peran" kanssa seitsemännen tuopin jälkeen, suurin osa elämässä tehdyistä valinnoista on vääriä.
Vaikka yleinen sopimusoikeudellinen periaate onkin, että suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen, niin on asioita joissa tämä ei päde. Työsopimus on yksi sellainen. Eli mitään juridisia seuraamuksia tästä ei ole.