Ystäväni ehdotti minulle että kirjottaisin viime aikojen
jääkiekkokokemuksiani jollekin keskustelupalstalle. Totta tosiaan, paljon on
tapahtunut ja koska kuulemani mukaan Suomessa ei tiedetä näistä asioista
mitään, niin päätin ottaa ehdotuksen tosissaan.
Mutta jos kuitenkin alottaisin alusta, eli viime syksystä. Muutin kesällä
Sveitsiin ja kun lähes koko ikäni olen Suomessa kiekkoa seurannut, oli
luonnollista että eksyin kaukalon laidalle myös täällä. Mitään erityistä
suosikkia ei ollut mutta sattuman kaupalla „joukkueekseni tuli“ ZCS Lions,
suomalaisittain „Sulanderin joukkue“. Myös EHCKlotenin ja EVZugin kotihallit
tuli tutuiksi. Olin ihan haltioissani, ennakko-odotuksista huolimatta
Sveitsissä osataanki pelata ja vielä hyvin!! Taidossa ollaan perässä Suomen
tasoa mutta vauhdissa valovuosi edellä. Ja kyllä se kiekkokin mukana pysyi!
Ja fanit... He olivat kuin toiselta planeetalta verrattuna kotoisen Suomen
faneihin. Ääntä riitti, kannustusta laulaen ja huutaen. Vastustajaa ei toki
ihan rauhaan jätettty, mutta ei se ollut mitään uhoamista vaan ennemminkin
„ystävällistä piikittelyä“.
Vuodenvaihteeseen asti kävinkin enemmän tai vähemmän säännöllisesti
peleissä, mutta kevään aikana seurasin enemmänkin televisiosta ja nythän
kausi on jo ohi (onneksi), mutta pakko sanoa etten ole ollenkaan varma
uskaltaisinko/haluaisinko enää mennä jäähallille täällä!! Pelin
tasokkuudesta ei ollut loppukaudella mitään tietoa. Vastustajaa
vahingoitettiin tahallisesti ja joskus tulikin mieleen että mitä sitten kun
pelaajat loppuu? Ts. iso osa oli kärsi pelikieltoa ja ja toinen iso osa oli
näiden pelikieltolaisten “ansiosta” sairaslomalla. Alkukaudesta mailaa
käytettiin pelaamiseen, loppukaudesta vahingoittamiseen, mutta huom:
harvemmin kahvaamiseen!
Jos sitten siirtyisin itse asiaan eli siihen mitä piti kirjoittaa.
Finaalissa pelasivat Sveitsin “TPS ja Jokerit” eli runkosarjan voittaja
HCLugano ja kakkonen ZSC Lions. (uusinta edelliseltä kaudelta) Lugano voitti
neljännen finaalin Zürichissä (best of seven) ja siirtyi 3-1 johtoon. Siitä
kaikki oikeastaan lähti. Noin sata ZSCn kannattajaa aloitti
„mielenosoituksen“ Oerlikonin kaduilla. Tarvittiin kyynelkaasuja ja
paloautoja tykittämään vettä jotta ihmismassat hajaantuivat. Lopulta vain
seitsemän ihmistä pidätettin.
Tähän väliin on kai hyvä todeta että nämä hulinoitsijat (molempien
joukkueiden) eivät ole tavallisia faneja vaan „jalkapallosta tuttuja“
huligaaneja joille ei itse peli ole pääasia.
Seuraavaan peliin Luganoon ei Zsc-faneja matkannut. Se ei silti estänyt
hulinointia. Katsomossa tapeltiin jne. Ei mitään suurta kuitenkaan. ZSC
voitti, tilaane 3-2.
Taas Zürichissä. Ja ilman ongelmia. Pelissä jopa jaettiin suklaasydämiä
molempien faneille ystävyyden kunniaksi. ZSC voitti jälleen ja viimeinen
peli Luganossa.
ZSC-fanit jäivät jälleen Zürichiin. Kotihalliin kerääntyi n10 000fania
seuraamaan peliä jättiruuduilta. Tunnelma oli kuuleman mukaan hyvä ja
selvittiin ilman suurempi ongelmia. Toisin kuin Luganossa...
Peli oli puhdasta verrattuna aikaisempiin. ZSC meni alussa johtoon vaikka
vaarallisimmat paikat oli hivenen epävarman Sulanderin maalilla. Lugano
tasoitti viimeisessä erässä ja mentiin jatkoajalle. Pitää kyllä sanoa että
kiitos Sulanderin joka paransi huimasti loppua kohti. Kymmenen minuutin
pelaamisen jälkeen ruotsalainen Morgan Samuelsson ratkaisi peli ZSClle.
Mestarit tietysti juhlivat ja häviäjät surivat. Televisiossa oli vuorossa
Sulanderin haastattelu joka loppui kesken. Kuului vain kun haastattelija
sanoi kutakuinkin seuraavat sanat: “We have to go. It’s too dangerous here!”
Kaikki ryntäsivät pukusuojaan. Luganon “fanit” hyökkäsivät kentälle.
Valopommeja lenteli, kaikki lensi mikä käteen sattui, mm. vaihtopenkit. Osa
riehui heiluttaen jotain jotka muistuttivat ruoskia. Jälki oli kauheaa
katsottavaa. Viisas veto ettei ZSCn fanit olleet Luganossa, jos ne olisivat
olleet toistensa kimpussa jälki olisi voinut olla vielä pahempaa?
Taas oli kyseessä huligaanit. Todelliset/tavalliset fanit pysivät
paikoillaan katsomossa ja itkivät tappiota, mutta varmasti myös näkemäänsä
kaaosta. Tilanteen rauhoituttua Luganon pelaajat palasivat kentälle, osa oli
jo valmiina lähtemään kotiin, ja kiittämään fanejaan kaudesta. Kyynel oli
silmässä pelaajillakin, näky oli jokseenkin liikuttava.
Tapahtumia on vaikea kuvata. Nyt kun luen kirjoitustani niin ei se tunnu
yhtään niin pahalta miltä se näytti. Mutta järkyttävää se oli, uskokaa pois.
Olenkin aika hämmästynyt ettei Suomessa ole asiasta kuuleman mukaan edes
riviä kirjoitettu. Uutisoitiin vain että ZSC voitti mestaruuden.
Täällä on pohdittu miksi miksi miksi ja miten tästä eteenpäin ? Minä en
ainakaan osaa sanoa. Asiat ei voi jatkua näin. Urheiluihmisillä on täällä
kesä aikaa miettiä mitä pitäisi tehdä. Vaikea tilanne. Suomessa ei aihe
taida olla ajankohtainen (toivonmukaan ainakaan !!), mutta täällä
Keski-Euroopassa on. Muutamat häiriköt pilaavat muilta nautinnon. Varjo
laskeutuu koko Sveitsin jääkiekon ylle vaikka syy on vain muutamassa «
idiootissa ». Sveitsissä jalkapallo on todella seurattu urheilulaji ja jos
nyt ei syytetä niin on ainakin todettu että jalkapallohuliganismi on
siirtymässä jääkiekkopiireihin lopullisesti.
Tällaista jääkiekkokulttuuri täällä siis on. Säälittää syyttömät jotka
joutuvat kärsimään. Ikävää että kausi päättyi näin. Toivotan Suomeen
positiivista kauden loppua ja REILUA MEININKIÄ niin kaukaloon kuin
katsomoon!
jääkiekkokokemuksiani jollekin keskustelupalstalle. Totta tosiaan, paljon on
tapahtunut ja koska kuulemani mukaan Suomessa ei tiedetä näistä asioista
mitään, niin päätin ottaa ehdotuksen tosissaan.
Mutta jos kuitenkin alottaisin alusta, eli viime syksystä. Muutin kesällä
Sveitsiin ja kun lähes koko ikäni olen Suomessa kiekkoa seurannut, oli
luonnollista että eksyin kaukalon laidalle myös täällä. Mitään erityistä
suosikkia ei ollut mutta sattuman kaupalla „joukkueekseni tuli“ ZCS Lions,
suomalaisittain „Sulanderin joukkue“. Myös EHCKlotenin ja EVZugin kotihallit
tuli tutuiksi. Olin ihan haltioissani, ennakko-odotuksista huolimatta
Sveitsissä osataanki pelata ja vielä hyvin!! Taidossa ollaan perässä Suomen
tasoa mutta vauhdissa valovuosi edellä. Ja kyllä se kiekkokin mukana pysyi!
Ja fanit... He olivat kuin toiselta planeetalta verrattuna kotoisen Suomen
faneihin. Ääntä riitti, kannustusta laulaen ja huutaen. Vastustajaa ei toki
ihan rauhaan jätettty, mutta ei se ollut mitään uhoamista vaan ennemminkin
„ystävällistä piikittelyä“.
Vuodenvaihteeseen asti kävinkin enemmän tai vähemmän säännöllisesti
peleissä, mutta kevään aikana seurasin enemmänkin televisiosta ja nythän
kausi on jo ohi (onneksi), mutta pakko sanoa etten ole ollenkaan varma
uskaltaisinko/haluaisinko enää mennä jäähallille täällä!! Pelin
tasokkuudesta ei ollut loppukaudella mitään tietoa. Vastustajaa
vahingoitettiin tahallisesti ja joskus tulikin mieleen että mitä sitten kun
pelaajat loppuu? Ts. iso osa oli kärsi pelikieltoa ja ja toinen iso osa oli
näiden pelikieltolaisten “ansiosta” sairaslomalla. Alkukaudesta mailaa
käytettiin pelaamiseen, loppukaudesta vahingoittamiseen, mutta huom:
harvemmin kahvaamiseen!
Jos sitten siirtyisin itse asiaan eli siihen mitä piti kirjoittaa.
Finaalissa pelasivat Sveitsin “TPS ja Jokerit” eli runkosarjan voittaja
HCLugano ja kakkonen ZSC Lions. (uusinta edelliseltä kaudelta) Lugano voitti
neljännen finaalin Zürichissä (best of seven) ja siirtyi 3-1 johtoon. Siitä
kaikki oikeastaan lähti. Noin sata ZSCn kannattajaa aloitti
„mielenosoituksen“ Oerlikonin kaduilla. Tarvittiin kyynelkaasuja ja
paloautoja tykittämään vettä jotta ihmismassat hajaantuivat. Lopulta vain
seitsemän ihmistä pidätettin.
Tähän väliin on kai hyvä todeta että nämä hulinoitsijat (molempien
joukkueiden) eivät ole tavallisia faneja vaan „jalkapallosta tuttuja“
huligaaneja joille ei itse peli ole pääasia.
Seuraavaan peliin Luganoon ei Zsc-faneja matkannut. Se ei silti estänyt
hulinointia. Katsomossa tapeltiin jne. Ei mitään suurta kuitenkaan. ZSC
voitti, tilaane 3-2.
Taas Zürichissä. Ja ilman ongelmia. Pelissä jopa jaettiin suklaasydämiä
molempien faneille ystävyyden kunniaksi. ZSC voitti jälleen ja viimeinen
peli Luganossa.
ZSC-fanit jäivät jälleen Zürichiin. Kotihalliin kerääntyi n10 000fania
seuraamaan peliä jättiruuduilta. Tunnelma oli kuuleman mukaan hyvä ja
selvittiin ilman suurempi ongelmia. Toisin kuin Luganossa...
Peli oli puhdasta verrattuna aikaisempiin. ZSC meni alussa johtoon vaikka
vaarallisimmat paikat oli hivenen epävarman Sulanderin maalilla. Lugano
tasoitti viimeisessä erässä ja mentiin jatkoajalle. Pitää kyllä sanoa että
kiitos Sulanderin joka paransi huimasti loppua kohti. Kymmenen minuutin
pelaamisen jälkeen ruotsalainen Morgan Samuelsson ratkaisi peli ZSClle.
Mestarit tietysti juhlivat ja häviäjät surivat. Televisiossa oli vuorossa
Sulanderin haastattelu joka loppui kesken. Kuului vain kun haastattelija
sanoi kutakuinkin seuraavat sanat: “We have to go. It’s too dangerous here!”
Kaikki ryntäsivät pukusuojaan. Luganon “fanit” hyökkäsivät kentälle.
Valopommeja lenteli, kaikki lensi mikä käteen sattui, mm. vaihtopenkit. Osa
riehui heiluttaen jotain jotka muistuttivat ruoskia. Jälki oli kauheaa
katsottavaa. Viisas veto ettei ZSCn fanit olleet Luganossa, jos ne olisivat
olleet toistensa kimpussa jälki olisi voinut olla vielä pahempaa?
Taas oli kyseessä huligaanit. Todelliset/tavalliset fanit pysivät
paikoillaan katsomossa ja itkivät tappiota, mutta varmasti myös näkemäänsä
kaaosta. Tilanteen rauhoituttua Luganon pelaajat palasivat kentälle, osa oli
jo valmiina lähtemään kotiin, ja kiittämään fanejaan kaudesta. Kyynel oli
silmässä pelaajillakin, näky oli jokseenkin liikuttava.
Tapahtumia on vaikea kuvata. Nyt kun luen kirjoitustani niin ei se tunnu
yhtään niin pahalta miltä se näytti. Mutta järkyttävää se oli, uskokaa pois.
Olenkin aika hämmästynyt ettei Suomessa ole asiasta kuuleman mukaan edes
riviä kirjoitettu. Uutisoitiin vain että ZSC voitti mestaruuden.
Täällä on pohdittu miksi miksi miksi ja miten tästä eteenpäin ? Minä en
ainakaan osaa sanoa. Asiat ei voi jatkua näin. Urheiluihmisillä on täällä
kesä aikaa miettiä mitä pitäisi tehdä. Vaikea tilanne. Suomessa ei aihe
taida olla ajankohtainen (toivonmukaan ainakaan !!), mutta täällä
Keski-Euroopassa on. Muutamat häiriköt pilaavat muilta nautinnon. Varjo
laskeutuu koko Sveitsin jääkiekon ylle vaikka syy on vain muutamassa «
idiootissa ». Sveitsissä jalkapallo on todella seurattu urheilulaji ja jos
nyt ei syytetä niin on ainakin todettu että jalkapallohuliganismi on
siirtymässä jääkiekkopiireihin lopullisesti.
Tällaista jääkiekkokulttuuri täällä siis on. Säälittää syyttömät jotka
joutuvat kärsimään. Ikävää että kausi päättyi näin. Toivotan Suomeen
positiivista kauden loppua ja REILUA MEININKIÄ niin kaukaloon kuin
katsomoon!