Näin on, kysy vaikka Ray Bourquelta! 21 kautta ikonina, joista 12 kapteenina. Bostonissa ollaan varmasti kanssasi yhtä mieltä siitä, että Bourque on suurin syyllinen siihen, miksi kannua ei ole kohta 40 vuoteen kylillä näkynyt.
Ensinnäkin tuo aikaisempi seuraikoni-heittoni oli vähän tai vähän enemmän huonohkoa huumoria eli en nyt tosissani Koivua lähtisi yksin "syyttämään" Montrealin kannuvajeesta. Ennemminkin hieman huvittaa, että juuri Pohjois-Amerikassa usein tuntuu olevan mahdollista nousta tähän (seura)ikoni asemaan
vain SC-voiton kautta ellei kyseessä ole sitten aivan poikkeuksellinen pelaaja (kuten nyt esim. Bourque). Kyllähän jopa Yzermania pidettiin uransa kolmetoista ensimmäistä kautta heikkona johtajana, koska lopullista pudotuspelimenestystä ei tullut. Vasta uran jälkipuolisko SC-voittoineen on lopulta nostanut miehen siihen arvostukseen mitä hän nyt nauttii. Toki Jatzermaninkin pelityyli muuttui kokemuksen kartuttua, mutta tuliko miehestä se suuri johtaja "yhdessä yössä"? Niinkin voisi luulla, koska niin suuri kontrasti on suhtautumiseen ennen noita SC-voittoja.
Minusta ei muuten edes ole Koivun kannalta kovin reilua lähteä vertaamaan miestä Bourque´n. Jälkimmäinen oli kuitenkin aikansa parhaita, jos ei paras, puolustaja. Siis noiden johtajaominaisuuksiensa lisäksi. Koivu taas on ollut
joukkueensa paras pelaaja
osalla pelaamillaan kausilla. Tämä ei siis todellakaan minään vittuiluna tai Koivun aliarvioimisena, mutta minusta nyt vaan puhutaan hieman eri kaliberin kavereista. Lisäksi haluaisin ihan vilpittömästi tietää Montrealia enemmän tuntevilta, voiko Koivun paidan nostamista hallin kattoon uran jälkeen pitää
a) jonkinlaisena itseisarvona,
b) mahdollisena vai
c) epätodennäköisenä/mahdottomana ajatuksena?
Todennäkäisesti Koivun syövällä ja muilla Sakun kohtaamilla lukemattomilla vaikeuksilla on suuri vaikutus Koivun kapteeniuteen, mutta en ymmärrä mitenkään miksi roolia näiden takia pitää vähätellä.
Koivun arvo joukkueelleen olisi varmaankin enemmän henkisellä puolella silloinkin, vaikka mies olisi saavuttanut edes hieman suuremman osan potentiaalistaan ja pysynyt terveenä naputellen 80-90 pisteen kausia toistuvasti. Siinä minusta piileekin Koivun suuruus ja kyllähän miestä on arvostettava myös erityisesti maajoukkue-esiintymisten ansiosta. En oikein ymmärrä miksi näiden saavutusten arvostaminen, mutta toisaalta faktan, että Koivu on tehollisesti selkeästi alisuorittanut urallaan, tiedostaminen ovat jotenkin toisensa poissulkevia asioita ja leimaavat heti Koivu-vihaajaksi.
Eiköhän ole sanomattakin selvää, että jos vierellä olisi ollut edes yksi todellinen supertähti ja terveempiä kausia, Koivu lähestyisi jo tuhannen tehopisteen rajapyykkiä.
Tällaista ajattelutapaa en osaa ymmärtää ihan täysin. Yhtä hyvin voi ajatella, että eiköhän olisi
sanomatta selvää, että
jos Selännettä olisi ruokkineet vähän muunlaiset pakit kuin bobbydollasit, jasonyorkit tai davemansonit tai alla olisi terveempiä kausia, niin lähenneltäisiin 700 maalin rajapyykkiä.. Ihmettelen miksi monille on niin vaikea hyväksyä, että Koivu ei ole saavuttanut lähellekään sitä hypea
konkreettisesti, jota miehen ympärille luotiin NHL:n siirryttäessä. Ja siis ihan molemmilla mantereilla, ei vain Suomessa. Silti tämä ei poista Koivun arvoa johtajana, joka toisaalta on varmasti paljon enemmän kuin kukaan uskalsi uran alussa olettaa. Hieno pelaaja joka tapauksessa, olivat onnistumisten tai epäonnistumisten syyt missä tahansa.
Mutta joo, eiköhän tämä ollut tässä ketjussa tässä. Mielipiteensä jokaisella, ei siinä mitään.