Aina kun näitä klassikkoja katselee, niin joutuu melkein ottamaan parisen nitroa/erä. Huh, minkälainen oli meininki taas eilen!
Pohdiskelin ennen peliä, että pelin alku tulee olemaan tunnustelevaa kiekkoa, molemmat kun olivat muuttuneet aika paljon sitten viimeisen harjoitusmaaottelun. Kaikkea muuta se sitten olikin kuin tunnustelua. 4 maalia ekaan erään on paljon tämän tason pelaajilla pelattaessa. Positiivista toki oli, että enemmän näistä maaleista teki Suomi.
Rehellisesti sanoen odotin paljon enemmän Tommy Salolta. Laskin, että 3 Suomen maaleista voidaan laittaa varsin huoletta Salon piikkiin. Ja kaikki varmaan näkivät omin silmin sen Ruudun mäiskimisen. Kun siihen lisätään vielä se törkeä filmaus maalintakana, josta Kapanen lensi boksiin, putosi Salon arvostus ainakin allekirjoittaneen silmissä varsin paljon.
Tuomarilinja oli varsinkin 2.erässä suoraan sieltä. Muutama todella käsittämätön vihellys/viheltämättä jättäminen. Mm. ne Salon tempaukset, Nordin korkea maila (taisi olla eka erässä), kaikki Andreas Johanssonin maalille ajot ja maalivahdin estämiset....tietysti huippuna Kapasen passitus jäähylle Salon kaatamisesta.
En tiedä, lasketaanko maalivahti pelaajaksi, jos hän seikkailee maalinsa takana? Eli tällöin pelaajat saisivat vapaasti taklata myös maalivahtia?
Niko Kapasen kenttä sai vihdoin pelinsä rullaamaan. Heidän pelinsähän perustuu täysin luovuuteen, yllätyksellisiin paikan vaihdoksiin ja hyvään blokkipeliin, lisättynä sillä, että jokaisella on mahtava henkilökohtainen taito, jolla jokainen pystyy tekemään myös omia ratkaisuja (vrt. Pärssisen maali Slovakia-pelissä). Aivan kuin jätkät olisivat kuulleet Jortsun sanat ennen matsia, että heidän pitää parantaa.
Nurminen pelasti Suomen monta monituista kertaa, se varmaan on tullut jo selväksi. Nurmista kannattaa ehdottomasti peluuttaa myös jatkossa, hän on nyt "red hot", ja voittaa Suomelle pelejä. Puolustuksen taasen on petrattava rajusti. Varsinkin mies numero 55 on ollut todella hukassa, melkein joka pelissä lukuunottamatta ehkä Japania ja Itävaltaa. Grönvallin liike ei yksinkertaisesti riitä edes siihen rooliin, mikä hänelle on tästä joukkueesta varattu, eli täysin puolustava pakki paljon hyökkäävän Timosen rinnalla.
Grönvall joutuu hitautensa vuoksi ronkkimaan paljon mailalla, mistä taas aiheutuu paljon jäähyjä. Suomen puolustuksesta löytyy selkeästi puolustavia pakkeja muitakin, (Väänänen, Salo), jotka pysyvät myös vauhdissa mukana ja osaavat jotain myös hyökkäyspäässä, Salon parhaimpana avuna tietysti käsittämättömän kova laukaus.
Ehdotukseni onkin, että loppukisat pelattaisiin kuudella puolustajalla. Mallia pakkien peluutukseen ei kuitenkaan kannata ottaa Ruotsilta, joka väsyttää avainpakkinsa totaalisesti noilla minuuttimäärillä ennen finaaleja. Hyvät ja pysyvät parit olisivat:
Nummelin - Salo
Timonen - Väänänen
Kiprusoff - Niemi
Lisäksi nämä parit ovat varsin hyvin yhteensopivia. Vasemmalla kiekolliset ja oikealla enemmän kiekotonta peliä pelaavat.
Hyökkäyspuolella ei tarvita mielestäni mitään muuta muutosta, kuin pysyvä muutos Rintanen -> Ruutu. Näin ollen ketjut ovat todella hyvässä kuosissa, sillä näen Rintasen tällä hetkellä ainoana ns. "turhana" pelaajana Suomen joukkueessa. Rintanen tuppaa pehmenemään kansainvälisten ratkaisupelien lähestyessä, se on nähty monissa kisoissa. Näin ollen Ruudun ottaminen Raipen ketjuun on oikea veto.
Suomen ketjut:
Lind - Ylönen - Kapanen
Hentunen - Kapanen - Pärssinen
Ruutu - Helminen - Kallio
Laaksonen - Sihvonen - Virta
Vielä sen verran, että monet ovat sanoneet Toni Sihvosen olevan Suomen joukkueen suurin yllättäjä tänä vuonna. Itse olen hiukan erimieltä. Oman huomioni on nimittäin kiinnittynyt numeroon 33, eli Tony Virtaan. Varsin ennakkoluulotonta peliä koko turnauksen ajan, ei mielestäni yhtään selkeästi heikkoa ottelua, ja Sihvosen puolustavassa roolissa pelaavassa ketjussa pisteet 1 + 6 = 7. Jos Virta jatkaa tuota tahtia, pelaa hän itselleen näyttöpaikan jonkun NHL-seuran harjoitusleirille ensi syksyksi.
Pohdiskelin ennen peliä, että pelin alku tulee olemaan tunnustelevaa kiekkoa, molemmat kun olivat muuttuneet aika paljon sitten viimeisen harjoitusmaaottelun. Kaikkea muuta se sitten olikin kuin tunnustelua. 4 maalia ekaan erään on paljon tämän tason pelaajilla pelattaessa. Positiivista toki oli, että enemmän näistä maaleista teki Suomi.
Rehellisesti sanoen odotin paljon enemmän Tommy Salolta. Laskin, että 3 Suomen maaleista voidaan laittaa varsin huoletta Salon piikkiin. Ja kaikki varmaan näkivät omin silmin sen Ruudun mäiskimisen. Kun siihen lisätään vielä se törkeä filmaus maalintakana, josta Kapanen lensi boksiin, putosi Salon arvostus ainakin allekirjoittaneen silmissä varsin paljon.
Tuomarilinja oli varsinkin 2.erässä suoraan sieltä. Muutama todella käsittämätön vihellys/viheltämättä jättäminen. Mm. ne Salon tempaukset, Nordin korkea maila (taisi olla eka erässä), kaikki Andreas Johanssonin maalille ajot ja maalivahdin estämiset....tietysti huippuna Kapasen passitus jäähylle Salon kaatamisesta.
En tiedä, lasketaanko maalivahti pelaajaksi, jos hän seikkailee maalinsa takana? Eli tällöin pelaajat saisivat vapaasti taklata myös maalivahtia?
Niko Kapasen kenttä sai vihdoin pelinsä rullaamaan. Heidän pelinsähän perustuu täysin luovuuteen, yllätyksellisiin paikan vaihdoksiin ja hyvään blokkipeliin, lisättynä sillä, että jokaisella on mahtava henkilökohtainen taito, jolla jokainen pystyy tekemään myös omia ratkaisuja (vrt. Pärssisen maali Slovakia-pelissä). Aivan kuin jätkät olisivat kuulleet Jortsun sanat ennen matsia, että heidän pitää parantaa.
Nurminen pelasti Suomen monta monituista kertaa, se varmaan on tullut jo selväksi. Nurmista kannattaa ehdottomasti peluuttaa myös jatkossa, hän on nyt "red hot", ja voittaa Suomelle pelejä. Puolustuksen taasen on petrattava rajusti. Varsinkin mies numero 55 on ollut todella hukassa, melkein joka pelissä lukuunottamatta ehkä Japania ja Itävaltaa. Grönvallin liike ei yksinkertaisesti riitä edes siihen rooliin, mikä hänelle on tästä joukkueesta varattu, eli täysin puolustava pakki paljon hyökkäävän Timosen rinnalla.
Grönvall joutuu hitautensa vuoksi ronkkimaan paljon mailalla, mistä taas aiheutuu paljon jäähyjä. Suomen puolustuksesta löytyy selkeästi puolustavia pakkeja muitakin, (Väänänen, Salo), jotka pysyvät myös vauhdissa mukana ja osaavat jotain myös hyökkäyspäässä, Salon parhaimpana avuna tietysti käsittämättömän kova laukaus.
Ehdotukseni onkin, että loppukisat pelattaisiin kuudella puolustajalla. Mallia pakkien peluutukseen ei kuitenkaan kannata ottaa Ruotsilta, joka väsyttää avainpakkinsa totaalisesti noilla minuuttimäärillä ennen finaaleja. Hyvät ja pysyvät parit olisivat:
Nummelin - Salo
Timonen - Väänänen
Kiprusoff - Niemi
Lisäksi nämä parit ovat varsin hyvin yhteensopivia. Vasemmalla kiekolliset ja oikealla enemmän kiekotonta peliä pelaavat.
Hyökkäyspuolella ei tarvita mielestäni mitään muuta muutosta, kuin pysyvä muutos Rintanen -> Ruutu. Näin ollen ketjut ovat todella hyvässä kuosissa, sillä näen Rintasen tällä hetkellä ainoana ns. "turhana" pelaajana Suomen joukkueessa. Rintanen tuppaa pehmenemään kansainvälisten ratkaisupelien lähestyessä, se on nähty monissa kisoissa. Näin ollen Ruudun ottaminen Raipen ketjuun on oikea veto.
Suomen ketjut:
Lind - Ylönen - Kapanen
Hentunen - Kapanen - Pärssinen
Ruutu - Helminen - Kallio
Laaksonen - Sihvonen - Virta
Vielä sen verran, että monet ovat sanoneet Toni Sihvosen olevan Suomen joukkueen suurin yllättäjä tänä vuonna. Itse olen hiukan erimieltä. Oman huomioni on nimittäin kiinnittynyt numeroon 33, eli Tony Virtaan. Varsin ennakkoluulotonta peliä koko turnauksen ajan, ei mielestäni yhtään selkeästi heikkoa ottelua, ja Sihvosen puolustavassa roolissa pelaavassa ketjussa pisteet 1 + 6 = 7. Jos Virta jatkaa tuota tahtia, pelaa hän itselleen näyttöpaikan jonkun NHL-seuran harjoitusleirille ensi syksyksi.